Exä ei esittele lasten äitipuolta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mä en tajua miksi exälle pitäisi esitellä ketään enää? ei mun elämä enää kuulu sille millään tavoin. lapset on eri asia, mutta ex on puhtaan ulkopuolinen ihminen.

No ei todellakaan ole "ulkopuolinen" ihminen jos lapsi viettää puolet ajasta tämän isän kumppanin kanssa asuessa. Koittakaa nyt ymmärtää että me äidit ei haluta savustaa ulos tätä lasten isän uutta kumppania tai aiheuttaa mitään draamaa. Kai nyt on ihan luonnollista haluta olla asiallisissa väleissä ihmisen kanssa joka on merkittävä aikuinen lapsen elämässä.

Mä en edes tiedä exän nyxän sukunimeä enkä tuntisi, jos tulisi kaupassa vastaan, vaikka asuu exän kanssa. Kouluikäiset lapseni sanovat hänen olevan mukava. Se riittää minulle. Oman mieheni exän voin tavata, mikäli hän niin toivoo. Mitään hinkua mulla ei siihen ole, eikä toistaiseksi ole pyydetty. Lapsensa ovat oikein mukavia ja tulevat hyvin juttuun mun sekä omien lasteni kanssa.

Sosiaalisesti taukki mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.

Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.

Sun toimintasihan tässä itsekkäältä kuulostaa. "Minä en suostu, koska MINÄ en ole tavannut"

Itse olen ollut jo pari vuotta suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsi entisestä suhteesta. Minä ja lapsi tullaan hyvin toimeen, mutta lapsen äitiä en ole tavannut enkä aiokaan tavata. Mies ja hänen lapsensa ovat osa elämääni, meillä tehdään asiat meidän tavalla ja äidin luona äidin tavalla. Vanhemmat voivat sitten keskenään keskustella lapsen asioista ja sopia niistä, minä en tunge siihen väliin enkä ole osa sitä kuviota. Minun perheeni on mies ja lapsi, ei mies ja lapsi + lapsen äiti.

Ihanan jääräpäistä menoa, juuri tällaisia änkyröitä olen vuosien varrella joutunut katsomaan.. Kivaa että SINULLA menee hyvin, mutta on harmillista että erehdyt luulemaan että MUILLAKIN menisi hyvin.. Asiahan on niin, että lapset kyllä vaistoavat, jos heidän läheisillä ihimisillään ei ole keskenään terveet välit. Sinä äitipuolena olet lapselle läheinen ja hyvä niin. Oletko kuitenkaan koskaan tullut ajatelleeksi millaisen roolimallain annat tuolla "enkä aijokkaan tavata" asenteellasi lapsille. Sinulla ei ilmeisesti ole "omia" lapsia, koska et selvästikkään osaa nähdä asiaa myöskään biologisen äidin puolelta. Voit vain kuvitella, miltä äidistä tuntuu, jos hän ei koskaan tapaa ihmistä jonka kanssa hänen lapset viettävät puolet ajastaan. Onhan se totta ettei sinulla ole mitään juridista velvollisuutta tavata lasten biologista äitiä. Mutta kysympä vaan, että mikä ihmeen syy saa käyttyäytmään sinut tuolla lailla?? Onko tämä biologinen äiti tehnyt sinulle jotain pahaa??

Näytät suhtautuvan asiaan aika tunteella, mutta hyökkäys tuntemattomia kohtaan nettifoorumilla ei auta asiaasi.

Onko tosiaan niin, että vaihtoehdot ovat vihamielinen suhtautuminen lapsen äitiin + ei tavata tai terve ja autuas elämä + tavataan? No, meillä asia ei TODELLAKAAN ole näin, eikä meillä lapsen seurassa tehdä mitään numeroa siitä, että lapsella on kaksi kotia. Meillä saa puhua äidistä, ja näihin lapsen kertominen asioihin suhtaudutaan lämmöllä, koska se on lapselle tärkeää. Meillä mennään lapsen ehdoilla. Lapsi tuskin ymmärtää edes ajatella, että äidin ja minun pitäisi tavata, koska hänellä on siellä hyvä koti, ja meillä toinen hyvä koti. Miksi nämä asiat pitäisikään sekoittaa? Koska se on äidin toive? Niinpä niin, ja silti sinäkin huutelee lasten parhaasta, vaikka tällainen toive ei edes kumpua lapsesta itsestään vaan äidistä.

Olen elämässäni muutenkin pyrkinyt pitämään suhdepiirini pienenä, enkä halua siihen velvollisuudentunnista ihmisiä, joiden kanssa en halua olla tekemisissä, joiden kanssa minun ei tarvitse olla tekemisissä, ja joiden kanssa tekemisissä ololle ei ole edes mitään järkeviä perusteita. Myöskään äidin puolelta ei ole tullut tapaamistoivetta. Joten mikä oikeuttaa sinut suu vaahdossa arvostelemaan minun valintojani? Ei ainakaan lapsen paras, koska tilanteessa toimitaan lapsen parhaaksi mm. pitämällä tilanne lapselle ymmärrettävänä ja yksinkertaisena: On kaksi hyvää kotia, ei yhtä kotia kahdessa osoitteessa, johon kuuluvat äidit ja isät ja exät ja uudet. Sinun perustelusi on se, että näin nyt vaan kuuluu toimia, minä haluan tietää kenen kanssa lapseni on.

Jos sinun logiikallasi (näin kuuluu toimia)mennään, jää huomioimatta yksilöllisyys ja lapsen paras.

Vierailija kirjoitti:

Hei AP monesti nää keskustelut jää sillain vähän tyhjiksi, että kesksutellaan jostain ongelmasta ja sitten kesksutelu loppuu eikä mitään kuullu, olisi kiva jos sitten kun asia on tavalla tai toisella ratkennut niin kävisit tänne kirjoittamassa.. Mikesi vaikka väliaikatietojakin jos ei mitään tapahdu..

Kaivetaanpa vanha ketju esiin ja päivitetään tilanne...

Tapaaminen tuli hoidettua. Exä ei aloitetta tehnyt, hän ei ole edelleenkään maininnut edes koko yhdessä asumista. Otin itse härkää sarvista, koska oli tulossa tilanne, jossa kohtaamista olisi ollut lähes mahdoton välttää. Ajattelin esittelyn sujuvan fiksummin muussa tilanteessa. Exä ei ollut asiasta ilahtunut. 

Uusi nainen, äitipuoli, miksi sitten häntä kutsuisinkaan, vaikutti mukavalta. Mitä nyt siinä "Hei" ja "Kiva tavata" välissä ehti päätelmiä tehdä. Ei vaikuttanut siltä, että olisi pakolla tilanteeseen raahattu tai asiaa kovasti jännittänyt. Ihan aikuismaisesti kätteli ja hymyilikin. Kaikin tavoin tapaaminen oli jotenkin sellainen, kuin olin kuvitellutkin. Naisesta jäi hyvä kuva ja lapsetkin hänestä kovasti näyttävät pitävän (tämä selvä jo ennestään), joten kaikki siltä osin paremmin, kuin hyvin.

Syy tapaamattomuuteen löytynee siis exästä. Tiedä sitten kantaako hän edelleen jotain syvää katkeruutta ja vihaa sisällään vai mistä kiikastaa. Olin jotenkin kuvitellut hänenkin kyenneen antamaan anteeksi. Olenhan itsekin siihen aikoja sitten kyennyt. Pystyn näkemään hänessä myös sen hyvän ihmisen siellä p*skan aviomiehen takana. Kaipa sitten olen loukannut häntä syvemmin, kuin koskaan käsitin, enkä ole anteeksiannon arvoinen. Lapset hän kykenee kanssani hoitamaan asiallisesti (tästä isot pisteet hänelle!), mutta muutoin hän ei halua nähdä vilaustakaan. Vapaasti suomennettuna hänen sanomansa oli seuraava: "Jos joskus jossain törmäämme sattumalta, päin ei tarvitse katsoa.". No, eipä mulla ole syytä hänen tahtoaan olla noudattamatta, vaikka ehkä olinkin kuvitellut, että kohtelias "sään päivittely" olisi julkisissa tilanteessa fiksumpaa, kuin se, että täytyy ignoorata ihminen, jonka kanssa monta vuotta eli yhdessä. Olin selkeästi unohtanut, kuinka sosiaalisesti taukki exä olikaan. :D 

Mutta oli miten oli, uusi nainen ei ainakaan näyttänyt kokevan tapaamista minkäänlaisena valtataisteluna. Ennemminkin vaikutti suhtautuvan tapaamiseen ihan luonnollisena asiana. Itse on koe voittaneeni mitään suurta tai alistaneeni exää ja hänen puolisoaan. Exän aatteista tuskin tietää kukaan muu, kuin hän itse. Toivottavasti hän nyt ainakin huomasi sen, ettei meistä kumpikaan mitään draamaa ollut aiheuttamassa. :D

ap

Minulla oli vähän samanlainen tilanne kuin ap:lla. Eksä ei millään meinannut suostua esittelemään uutta miestään tai kertomaan ylipäätään tästä mitään. Kaikki tieto mitä sain tuli entisiltä appivanhemmilta. Väänsin sitten rautalangasta, että esittely ja tapaaminen on kaikkien etu. Eksä sitten yksi kaunis päivä ilmestyi oven taakse uutensa kanssa etukäteen ilmoittamatta kun tuli lapsia hakemaan. No ei siinä mitään ja hetki juteltiin, mutta jonkinlaista kostonhimoa tuo uuden miehen ilmoittamatta paikalle raahaaminen edustaa. Tarkoitus oli varmaan yllättää meikäläinen kotivaatteissa (heillä oli parhaimmat käyttövaatteet puettuna) ja siinä onnistuivatkin. En kuitenkaan häkeltynyt vaan pokerinaama piti.

Niille ex-puolisoille jotka yrittävät piilotella näitä uusia puolisoitaan sanoisin sen verran, että toisella huoltajalla on oikeus tietää lapsen elinympäristöön vaikuttavista tekijöistä, jotta on mahdollista vakuuttua siitä että lapsella on kaikki hyvin. Siltä pohjalta useimmissa tilanteissa avoimuus on paras lähtökohta. Järein ase etävanhemmalla on lastensuojeluilmoitus jos tietoja ei tipu ja lasten elinympäristöstä on epäselvyyttä. Se kannattaa muistaa. Onko sitten mukavampi käydä niitä asioita läpi viranomaisen kanssa.