Exä ei esittele lasten äitipuolta

mun uudempi nainen elätteli kai jotaina tällaista kun sai ruoka eavintolassa exäni kimppuunsa sitä huudon määrää, vein naisen pois tilanteesta heti ja jälkeen päin kehtasi selittää että en puolustanut häntä.

ok. olisin voinut bsen tehdä mutta asia olisi muuttunut poliisijututksi ja oikeusjutuksi saman tien pari kertaa piti uuden naisen nähdä exä ennen kuin myönsi että olin oikeassa.

uusi nainen oli kuitenkin lähes 190 senttinen ja urheilija exä oli joku 160 senttinen ja 50 kiloinen ja uusi nainen pelkäsi sitä ja syystä uskon.

Vierailija kirjoitti:

mun uudempi nainen elätteli kai jotaina tällaista kun sai ruoka eavintolassa exäni kimppuunsa sitä huudon määrää, vein naisen pois tilanteesta heti ja jälkeen päin kehtasi selittää että en puolustanut häntä.

ok. olisin voinut bsen tehdä mutta asia olisi muuttunut poliisijututksi ja oikeusjutuksi saman tien pari kertaa piti uuden naisen nähdä exä ennen kuin myönsi että olin oikeassa.

uusi nainen oli kuitenkin lähes 190 senttinen ja urheilija exä oli joku 160 senttinen ja 50 kiloinen ja uusi nainen pelkäsi sitä ja syystä uskon.

Öh. Melko sekavaa settiä.

Äitinä haluaisin tutustua uuteen äitipuoleen. Mikäli asuu eksäni kanssa ja lapseni välillä siellä niin haluan tutustua. Ei jokaista lyhyttä suhdetta tarvis edes lapselle esitellä mutta jos asuu yhdessä niin silloin nyt ainakin.

Asun itse miehen kanssa jonka poika on meillä vuoroviikoin ja tää pojan äiti ei ole edes moikannut mua ikinä.

Olen tässä kärsivällisesti odotellut... Ensin meni puoli vuotta-vuosi, ennen kuin sain "virallisesti" tietää seurustelevansa. Tuskin olisi ottanut puheeksi, mutta sattumalta näin heidät (ei ollut tilanne, jossa olisi voinut tervehtiä). Ajattelin antaa aikaa, koska en voinut itsekään tietään, kuinka vakava suhde kyseessä. Nyt noin puoli vuotta on ylipäätään voinut edes mainita nimeltä naisystävänsä edessäni (yleensä, jos lapset ovat jotain kysyneet), mutta ei mitään merkkiä halusta esitellä. Olen jo kerran pyyntöni esittänyt, joten en oikein viitsisi uudelleen asiasta kysyä. Ja kun en tiedä kumman päätös tämä esittelemättömyys on...

Ajattelin pitkään, että jos ei sitten olekaan vielä niin vakavalla pohjalla. En itsekään haluaisi jokaista treffikumppania tavata/esitellä. Mutta kun nyt yhdessäkin asuvat. Tämäkin outoa, ettei itse voinut asiasta kertoa. Välillä miettinyt sitäkin, että pelkääkö exä jollain tavoin reaktiotani? Olen kyllä yrittänyt hänelle ilmaista, että asia on ihan ok puoleltani. Ei minulla ole mitään asiaa vastaan, kunhan lapset voivat hyvin.

Ap

Sinun pitää vaan osata antaa entiselle rakkaalle puolisollesi luottoa, että hän on osannut valita täyspäisen kummpanin itselleen. 

Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?

Noh. Itse haluaisin kyllä tavata naisen, joka asuu lasteni kanssa osa-aikaisesti.

Mutta onko ehkä niin, että eksäsi pelkää, miten sinä tai hänen nyksänsä osaatte tulla toimeen asiallisesti? Pelkää siis ehkä jotain draamaa, jos tapaatte.

Kysy eksältä. Että sinusta on hienoa, että hänellä on uusi kumppani, mutta koska olet äitinä kiinnostunut lastesi elämästä, haluaisit edes vähäsen tutustua henkilöön, jonka kanssa lapsesi asuvat puolet elämästään. Ei siinä ole mitään draamaa tai mustasukkaisuutta takana, jos hän sitä pelkää. Kysy, onko hän edes ehdottanut pientä tapaamista nyksälle? Ja jos ei, niin miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?

Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.

7

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää vaan osata antaa entiselle rakkaalle puolisollesi luottoa, että hän on osannut valita täyspäisen kummpanin itselleen. 

Lapseni tykkää isänsä uudesta kun hullu polkupyörästä niin se riittää minulle. Se on sitä luoton antamista lapsen toiselle vanhemmalle.

Juuri lasten vuoksi haluaisin ehdottomasti tavata exän avopuolison. Miltä mahtaa lapsistakin tuntua, kun elämän tärkeät aikuiset eivät edes tunne toisiaan? Ihan absurdi tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?

Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.

7

Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.

Ihmettelen kirjoitti:

Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...

Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.

Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?

Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.

Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...

En minäkään haluaisi tavata mieheni exää. IKINÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?

Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.

7

Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.

Itse nyt jollain kummalla tavalla olen käsityksessä, että lasteni asiat kuuluvat myös uudelle puolisolle ja myös hän on kasvatusvastuussa lapsistani. Onhan hän iso osa heidän elämäänsä! Tietenkin tärkeimmät päätökset kuuluvat niille biologisille vanhemmille. Mutta kyllä ainakin itse haluaisin lapsilleni osallistuvan äitipuolen (ja isäpuolen myös). Tietenkin eriasia, jos lapset olisivat jo isompia, mutta nämä kun vaativat vielä monta, monta vuotta perään katsomista...

Ehkä olen hieman omituinen, mutta jollain tavoin olen ajatellut, että esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon. Nyt siis ääriskenaariot jostain äkillisestä sairaskohtauksesta tms.!! Näin nyt ei taida tapauksessamme käydä, koska pelkkä esittely näyttää olevan liikaa toivottu. Itse ainakin koen, että oma mies on täysillä osana lasten elämää (vaikkei edes virallinen isäpuoli olekaan). Leikkii, komentaa, hoitaa. Ja samalla tavoin itse koen olevani hänen lapsistaan vastuussa, kun kanssamme ovat. Heidän äitinsä kanssa tosin välit ovat aivan erilaiset ja käymme jopa yhdessä uimahalleissa ym (lasten kanssa tietenkin, ei muuten olla tekemisissä). Semmoisia välejä en osaa edes unelmissani kuvitella, mutta tuo esittelykin olisi jo kova sana... Itselle ainakin automaattisesti miehen ex kuuluu elämään. Onhan hän lasten äiti! Ja mikä parasta, hän näyttää olevan ihan samaa mieltä asiasta. 

Enkä pitäisi vain kysyä asiaa uudelleen. Yrittää perustella hieman enemmän. Jos hän sitten tajuaisi, että voisi olla ihan fiksukin asia esitellä meidät. Jollain tavoin harmi juurikin lasten kannalta, koska esim. tämä yhteenmuutto on kovasti mieltä askarruttanut, enkä sitten tiedä, mitä voisin heille asiasta puhua. Kun virallisesti en edes tiedä mistään muutosta mitään. Olen sitten vain ympäripyöreästi puhellut, että onpas kiva juttu ja näin aikuiset tekevät, kun toisistaan tykkäävät. Ehkä pitäisi vain pamauttaa exälle, että "muutitte sitten yhteen". Jotenkin vain olen odottanut, että hän itse asian toisi esille... Ei tämmöiset asiat kuulu pienten lasten kerrottaviksi. Veikkaanpa vain, että pian saan kuulla uudesta sisarestakin heidän suustaan. :D

ap

Tää on jännä juttu, koska jakaa ihan kauheasti mielipiteitä. Karkea arviointi on se, että monesti se uusi kumppani ei halua tavata exää, mutta exä haluaa tavata sen uuden, joka on yhtenä aikuisenä lapsen elämässä. Tämä siis täysi yleistys, eikä tietenkään aina pidä paikkaansa.

Hyvä ystäväni on ollut uuden miehensä lapsen elämässä 2-vuotiaasta lähtien. Erittäin täyspäinen ihminen ja mun mielestä paras mahdollinen äitipuoli. Tämä järki-ihminen oli kuitenkin todella kummissaan, kun lapsen äiti, miehen exä, halusi tavata. Mun mielestä se oli täysin normaalia, koska lapsi on yhtä paljon isänsä ja uuden puolison kanssa, kun äitinsä. Jotenkin se oli kuitenkin todella vaikeaa ystävälleni ja hän ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi hänen pitäisi jotain exää tavata.  Oli hänen oma exänsä ja lastensa isäkin tavannut uuden miehen. Siinä kohti asia oli täysin normaali...

Eihän sitä kaveerata tarvitse, mutta mun mielestä on järkevää kuitenkin sanoa ne käsipäiväät. Vaikka äitipuoli/isäpuoli ei varsinaisesti ole kasvatusvastuussa lapsesta, niin on hän kuitenkin monesti roolimalli ja yksi aikuinen siinä lapsen kasvuympäristössä. Kyllähän siinä nyt vähintäänkin pitää kasvot tuntea, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

Noh. Itse haluaisin kyllä tavata naisen, joka asuu lasteni kanssa osa-aikaisesti.

Mutta onko ehkä niin, että eksäsi pelkää, miten sinä tai hänen nyksänsä osaatte tulla toimeen asiallisesti? Pelkää siis ehkä jotain draamaa, jos tapaatte.

Kysy eksältä. Että sinusta on hienoa, että hänellä on uusi kumppani, mutta koska olet äitinä kiinnostunut lastesi elämästä, haluaisit edes vähäsen tutustua henkilöön, jonka kanssa lapsesi asuvat puolet elämästään. Ei siinä ole mitään draamaa tai mustasukkaisuutta takana, jos hän sitä pelkää. Kysy, onko hän edes ehdottanut pientä tapaamista nyksälle? Ja jos ei, niin miksi ei?

Tätä olen itse pyöritellyt päässäni. Että exä pelkää jotain draamaa. Silloin kun erosimme, pyysin, ettei toisi HETI ketään näytille ja pitäisi naisasiansa hetken ominaan (olin aika rikki ja mies se, joka lähti). Tästä kuitenkin mennyt jo aikaa, joten luulisi, että exäkään ei enää ajattelisi minun olevan mustasukkainen. Ja kun koko eroaikana ei ole riidelty kuin kerran ja sekään ei oikeastaan ollut edes riita, niin uskoisin, että draamanpelkoakaan ei kamalasti olisi.

Pakko myöntää, että jos olisi viikon jälkeen raahannut uuden näytille, niin sanomista olisi varmasti tullut (exällä kun noita naisia riitti). Mutta eiköhän tässä kolmessa vuodessa ole jo kumpainenkin elämässään mennyt eteenpäin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?

Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.

7

Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.

Itse nyt jollain kummalla tavalla olen käsityksessä, että lasteni asiat kuuluvat myös uudelle puolisolle ja myös hän on kasvatusvastuussa lapsistani. Onhan hän iso osa heidän elämäänsä! Tietenkin tärkeimmät päätökset kuuluvat niille biologisille vanhemmille. Mutta kyllä ainakin itse haluaisin lapsilleni osallistuvan äitipuolen (ja isäpuolen myös). Tietenkin eriasia, jos lapset olisivat jo isompia, mutta nämä kun vaativat vielä monta, monta vuotta perään katsomista...

Ehkä olen hieman omituinen, mutta jollain tavoin olen ajatellut, että esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon. Nyt siis ääriskenaariot jostain äkillisestä sairaskohtauksesta tms.!! Näin nyt ei taida tapauksessamme käydä, koska pelkkä esittely näyttää olevan liikaa toivottu. Itse ainakin koen, että oma mies on täysillä osana lasten elämää (vaikkei edes virallinen isäpuoli olekaan). Leikkii, komentaa, hoitaa. Ja samalla tavoin itse koen olevani hänen lapsistaan vastuussa, kun kanssamme ovat. Heidän äitinsä kanssa tosin välit ovat aivan erilaiset ja käymme jopa yhdessä uimahalleissa ym (lasten kanssa tietenkin, ei muuten olla tekemisissä). Semmoisia välejä en osaa edes unelmissani kuvitella, mutta tuo esittelykin olisi jo kova sana... Itselle ainakin automaattisesti miehen ex kuuluu elämään. Onhan hän lasten äiti! Ja mikä parasta, hän näyttää olevan ihan samaa mieltä asiasta. 

Enkä pitäisi vain kysyä asiaa uudelleen. Yrittää perustella hieman enemmän. Jos hän sitten tajuaisi, että voisi olla ihan fiksukin asia esitellä meidät. Jollain tavoin harmi juurikin lasten kannalta, koska esim. tämä yhteenmuutto on kovasti mieltä askarruttanut, enkä sitten tiedä, mitä voisin heille asiasta puhua. Kun virallisesti en edes tiedä mistään muutosta mitään. Olen sitten vain ympäripyöreästi puhellut, että onpas kiva juttu ja näin aikuiset tekevät, kun toisistaan tykkäävät. Ehkä pitäisi vain pamauttaa exälle, että "muutitte sitten yhteen". Jotenkin vain olen odottanut, että hän itse asian toisi esille... Ei tämmöiset asiat kuulu pienten lasten kerrottaviksi. Veikkaanpa vain, että pian saan kuulla uudesta sisarestakin heidän suustaan. :D

ap

Lapsille ei tarvitse aikuisten tekemisiä sen kummemmin perustella. He ovat yhteen muuttaneet, koska pitävät toisistaan. Ei sen mitään amerikantiedettä pitäisi olla kenellekään, että siitä mitään ylianalyysiä pitää tehdä.

Uusi puoliso ei ole henkilö jolle sysätään kasvatus tai hoitovastuu. Jos isä sen sairaskohtauksen saa niin eiköhän se äidin numero sieltä isän puhelimisesta tarvittaessa löydy. 

Leikin,  hoidan, teen ruokaa ja olen läsnä siinä päivittäisessä arjessa, mutta sinun puhelinnumerolla en tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?

Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.

7

Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.

Itse nyt jollain kummalla tavalla olen käsityksessä, että lasteni asiat kuuluvat myös uudelle puolisolle ja myös hän on kasvatusvastuussa lapsistani. Onhan hän iso osa heidän elämäänsä! Tietenkin tärkeimmät päätökset kuuluvat niille biologisille vanhemmille. Mutta kyllä ainakin itse haluaisin lapsilleni osallistuvan äitipuolen (ja isäpuolen myös). Tietenkin eriasia, jos lapset olisivat jo isompia, mutta nämä kun vaativat vielä monta, monta vuotta perään katsomista...

Ehkä olen hieman omituinen, mutta jollain tavoin olen ajatellut, että esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon. Nyt siis ääriskenaariot jostain äkillisestä sairaskohtauksesta tms.!! Näin nyt ei taida tapauksessamme käydä, koska pelkkä esittely näyttää olevan liikaa toivottu. Itse ainakin koen, että oma mies on täysillä osana lasten elämää (vaikkei edes virallinen isäpuoli olekaan). Leikkii, komentaa, hoitaa. Ja samalla tavoin itse koen olevani hänen lapsistaan vastuussa, kun kanssamme ovat. Heidän äitinsä kanssa tosin välit ovat aivan erilaiset ja käymme jopa yhdessä uimahalleissa ym (lasten kanssa tietenkin, ei muuten olla tekemisissä). Semmoisia välejä en osaa edes unelmissani kuvitella, mutta tuo esittelykin olisi jo kova sana... Itselle ainakin automaattisesti miehen ex kuuluu elämään. Onhan hän lasten äiti! Ja mikä parasta, hän näyttää olevan ihan samaa mieltä asiasta. 

Enkä pitäisi vain kysyä asiaa uudelleen. Yrittää perustella hieman enemmän. Jos hän sitten tajuaisi, että voisi olla ihan fiksukin asia esitellä meidät. Jollain tavoin harmi juurikin lasten kannalta, koska esim. tämä yhteenmuutto on kovasti mieltä askarruttanut, enkä sitten tiedä, mitä voisin heille asiasta puhua. Kun virallisesti en edes tiedä mistään muutosta mitään. Olen sitten vain ympäripyöreästi puhellut, että onpas kiva juttu ja näin aikuiset tekevät, kun toisistaan tykkäävät. Ehkä pitäisi vain pamauttaa exälle, että "muutitte sitten yhteen". Jotenkin vain olen odottanut, että hän itse asian toisi esille... Ei tämmöiset asiat kuulu pienten lasten kerrottaviksi. Veikkaanpa vain, että pian saan kuulla uudesta sisarestakin heidän suustaan. :D

ap

Minä en ole ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon. Ja varsinkaan sitä ET ole se ihminen, joka siitä päättää vaan mieheni joka on lapsen isä. Sinä et todellekaan ole oikeutettu minulle soittamaan, että hoidanko sinun lapsiasi isän ollessa estynyt. Nämä asia me sovimme miehen kanssa keskenään. Jos mies sairastuu niin se olet sinä joka hoitaa lapsesi.

Tietenkin haluaisin tavata. Monesti juuri on näitä perheväkivaltatapauksia missä se isän/äidin uusi puoliso onkin käynyt käsiksi ja täälläkin palstalla sitten kuorossa ihmetellään "miksei äiti/isä huomannut". Eli ihan turvallisuuden nimissä, ja sen takia että saanhan minä tavata kaikki päiväkodin/koulunkin työntekijät. Ihan asiallisesti voi sanoa moi olen x ja jatkaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?

Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.

7

Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.

Itse nyt jollain kummalla tavalla olen käsityksessä, että lasteni asiat kuuluvat myös uudelle puolisolle ja myös hän on kasvatusvastuussa lapsistani. Onhan hän iso osa heidän elämäänsä! Tietenkin tärkeimmät päätökset kuuluvat niille biologisille vanhemmille. Mutta kyllä ainakin itse haluaisin lapsilleni osallistuvan äitipuolen (ja isäpuolen myös). Tietenkin eriasia, jos lapset olisivat jo isompia, mutta nämä kun vaativat vielä monta, monta vuotta perään katsomista...

Ehkä olen hieman omituinen, mutta jollain tavoin olen ajatellut, että esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon. Nyt siis ääriskenaariot jostain äkillisestä sairaskohtauksesta tms.!! Näin nyt ei taida tapauksessamme käydä, koska pelkkä esittely näyttää olevan liikaa toivottu. Itse ainakin koen, että oma mies on täysillä osana lasten elämää (vaikkei edes virallinen isäpuoli olekaan). Leikkii, komentaa, hoitaa. Ja samalla tavoin itse koen olevani hänen lapsistaan vastuussa, kun kanssamme ovat. Heidän äitinsä kanssa tosin välit ovat aivan erilaiset ja käymme jopa yhdessä uimahalleissa ym (lasten kanssa tietenkin, ei muuten olla tekemisissä). Semmoisia välejä en osaa edes unelmissani kuvitella, mutta tuo esittelykin olisi jo kova sana... Itselle ainakin automaattisesti miehen ex kuuluu elämään. Onhan hän lasten äiti! Ja mikä parasta, hän näyttää olevan ihan samaa mieltä asiasta. 

Enkä pitäisi vain kysyä asiaa uudelleen. Yrittää perustella hieman enemmän. Jos hän sitten tajuaisi, että voisi olla ihan fiksukin asia esitellä meidät. Jollain tavoin harmi juurikin lasten kannalta, koska esim. tämä yhteenmuutto on kovasti mieltä askarruttanut, enkä sitten tiedä, mitä voisin heille asiasta puhua. Kun virallisesti en edes tiedä mistään muutosta mitään. Olen sitten vain ympäripyöreästi puhellut, että onpas kiva juttu ja näin aikuiset tekevät, kun toisistaan tykkäävät. Ehkä pitäisi vain pamauttaa exälle, että "muutitte sitten yhteen". Jotenkin vain olen odottanut, että hän itse asian toisi esille... Ei tämmöiset asiat kuulu pienten lasten kerrottaviksi. Veikkaanpa vain, että pian saan kuulla uudesta sisarestakin heidän suustaan. :D

ap

Lapsille ei tarvitse aikuisten tekemisiä sen kummemmin perustella. He ovat yhteen muuttaneet, koska pitävät toisistaan. Ei sen mitään amerikantiedettä pitäisi olla kenellekään, että siitä mitään ylianalyysiä pitää tehdä.

Uusi puoliso ei ole henkilö jolle sysätään kasvatus tai hoitovastuu. Jos isä sen sairaskohtauksen saa niin eiköhän se äidin numero sieltä isän puhelimisesta tarvittaessa löydy. 

Leikin,  hoidan, teen ruokaa ja olen läsnä siinä päivittäisessä arjessa, mutta sinun puhelinnumerolla en tee mitään.

En tiedä, oletko provo vai muuten vain käskäs ihminen. Elämän tilanteet ovat kaikilla erilaiset. Joskus voi tulla eteen tilanne, missä äiti on 500km päässä, isä ei vastaa ja mummoja ei ole. Silloin olisi kiva olla sen tutun äitipuolen numero hallussa, ettei tarvitsisi vierasta ihmistä lähettää lasta hakemaan tarhasta/viemään ensiapuun... Mutta, ihan miten vaan. Kyse oli ääritapauksista, joita onneksi erittäin harvoin vastaan tulee.

En ole syssäämässä kenellekään kasvatus-/hoitovastuuta. Mielestäni tämmöinen vain on jokaisella, joka lapsen elämässä haluaa mukana olla. Tietenkin ne viralliset vanhemmat ovat kaikesta päävastuussa, mutta kyllä jokainen aikuinen on jollain tavoin vaikka sitten se roolimalli. Jos parempi ilmaista asia niin. 

Tuosta lapsille selittämisestä. Pienet utelevat, kyselevät ja ihmettelevät. Tämmöisiinkin peruskysymyksiin olisi helpompi vastata, jos koko muutto ei olisi tullut täysin yllätyksenä. Ei ole rakettitiedettä ei, mutta olisihan se ollut kiva pohtia vaikka valmiiksi vastauksia "Isä ei enää rakasta mua"-, "Miksi isä ei asu kotona"-kysymyksiin. Hieman puskista tulivat, varsinkin, kun vasta mutkan kautta selvisi, miksi edes kysellään/puhutaan moisia.

Miksi miehen exä on sinulle punainen vaate?? Oletko mustasukkainen, epävarma... Mistä kiikastaa? Ymmärrän, että kaikki eivät tule toimeen keskenään, mutta jos et edes halua exää tavata, niin miten voit häntä noin sisäisesti vihata (anteeksi, mutta siltä kirjoituksesi kuulostaa).

 esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon. 

Tämä on se lause, joka sai minutkin provosoitumaan.

Sinulla on lapsen isän numero ja se on se kavana, jota kautta lasten asiat hoidetaan. Enkä minä ole teidän lapsenvahtinne. Tunnin pari voin isän pyynöstä hoitaa, mutta sinulta en näitä pyyntöjä halua tai ainuttakaan viestiä, että jäikö sen pikkumussukan punainen sukka meille.