Lue keskustelun säännöt.
Exä ei esittele lasten äitipuolta
Ihmettelen
09.05.2016 |
Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...
Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.
Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?
Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.
Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minusta olisi outoa etten tunne ihmistä jonka kanssa lapseni asuu! Ja millainen äiti olisin jos se ei minua vaivaisi!?
ei ap
Riittääkö valokuva? Käsipäivää? Vai vietetäänkö oikein kunnon känni-ilta silloinhan ihmiseen parhaiten tutustuu?
Kai ap sentään hänen facebook profiilin olet läpi selannu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan suostuisi mihinkään pakkotapaamisiin. Siellähän kihisköön ex uteliaisuuksissaan, minua ei komennella. Naurettavaa vaatia tuollaista kun ap itsekään ei muka pidä tapaamista minään, mutta silti pitää vänistä tahtoaan läpi.
Tämä edellinen sosiaalisesti taukki mies vielä... Olen todella iloinen, että yrität hoitaa noin fiksusti asioita ja annat aikaa.. Tuo oli tosiaan kanssa hyvä pointti minkä joku toi esille, että eihän se välttämättä siitä äitipuolesta ole kiinni vaan eksäsi saattaa olla tässä välissä.. Ehkä pitäisi varovasti etsiä joku sopiva kiertotie mahd esteen yli hienotunteisuutta tietenkään unohtamatta.
Tsemppiä sinulle. Olen elämäni varrella nähnyt niinpaljon riiteleviä exkumppaneita, joilla on yhteisiä lapsia, että tulen todella iloisekis aina kun kuulen, että exät ovat jonkilaisissa väleissä ja pystyvät käytännön asioita hoitamaan keskenään..
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Sun toimintasihan tässä itsekkäältä kuulostaa. "Minä en suostu, koska MINÄ en ole tavannut"
Itse olen ollut jo pari vuotta suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsi entisestä suhteesta. Minä ja lapsi tullaan hyvin toimeen, mutta lapsen äitiä en ole tavannut enkä aiokaan tavata. Mies ja hänen lapsensa ovat osa elämääni, meillä tehdään asiat meidän tavalla ja äidin luona äidin tavalla. Vanhemmat voivat sitten keskenään keskustella lapsen asioista ja sopia niistä, minä en tunge siihen väliin enkä ole osa sitä kuviota. Minun perheeni on mies ja lapsi, ei mies ja lapsi + lapsen äiti.
En edelleenkään ole ap, mutta on se nyt kumma ettei kerran tapaisi ihmistä jonka luona lapseni asuu. Facebookki ei nyt tähän ihan riitä. Ei voi olla liikaa toivottu. Ei minusta tarvitse pitää, eikä käsipäivääkään sanoa, mutta normaalit ihmiset kestää kaksi minuuttia kohteliaasti kasvokkain ventovieraankin kanssa jos se on lapsen hyväksi.
Ei minulla exänäkään mitään lepraa ole.
ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Sun toimintasihan tässä itsekkäältä kuulostaa. "Minä en suostu, koska MINÄ en ole tavannut"
Itse olen ollut jo pari vuotta suhteessa miehen kanssa, jolla on lapsi entisestä suhteesta. Minä ja lapsi tullaan hyvin toimeen, mutta lapsen äitiä en ole tavannut enkä aiokaan tavata. Mies ja hänen lapsensa ovat osa elämääni, meillä tehdään asiat meidän tavalla ja äidin luona äidin tavalla. Vanhemmat voivat sitten keskenään keskustella lapsen asioista ja sopia niistä, minä en tunge siihen väliin enkä ole osa sitä kuviota. Minun perheeni on mies ja lapsi, ei mies ja lapsi + lapsen äiti.
Ihanan jääräpäistä menoa, juuri tällaisia änkyröitä olen vuosien varrella joutunut katsomaan.. Kivaa että SINULLA menee hyvin, mutta on harmillista että erehdyt luulemaan että MUILLAKIN menisi hyvin.. Asiahan on niin, että lapset kyllä vaistoavat, jos heidän läheisillä ihimisillään ei ole keskenään terveet välit. Sinä äitipuolena olet lapselle läheinen ja hyvä niin. Oletko kuitenkaan koskaan tullut ajatelleeksi millaisen roolimallain annat tuolla "enkä aijokkaan tavata" asenteellasi lapsille. Sinulla ei ilmeisesti ole "omia" lapsia, koska et selvästikkään osaa nähdä asiaa myöskään biologisen äidin puolelta. Voit vain kuvitella, miltä äidistä tuntuu, jos hän ei koskaan tapaa ihmistä jonka kanssa hänen lapset viettävät puolet ajastaan. Onhan se totta ettei sinulla ole mitään juridista velvollisuutta tavata lasten biologista äitiä. Mutta kysympä vaan, että mikä ihmeen syy saa käyttyäytmään sinut tuolla lailla?? Onko tämä biologinen äiti tehnyt sinulle jotain pahaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Enemmän tuo mielestäni kertoo siitä että esittäytymiselle tai esittelylle ei ole mitään pakkoa. Jos en halua sitä tehdä itse, eikä hän minulle esittäytyä, eikä kukaan esitellä kyseistä ihmistä minulle antaisin asian olla. Kai se ihan kiva voisi olla tuntea ihminen jonka kanssa lapset viettää aikaa, mutta jos lapsen toinen huoltaja hänet tuntee paremmin ja luottaa lapset hänen kanssaan olemaan ei tunteminen ole mikään kynnys kysymys. Esittely pyyntöä tuskin esittäisin puolisollenikaan jos hän ei sitä oma-aloitteellisesti osaa tai halua tehdä.
Ihanko tosissaan olette nyt sitä mieltä, että on väärin "kunnioittaa" toisen aikaa lapsien kanssa olemalla pakosta menemättä samaan paikkaan? Ei se tarkoita, etteikö silti voisi olla halua tavata! En mä sen tapaamisenkaan jälkeen aikoisi tahallisesti hengailla heidän seurassaan, heidän ajallaan! Itse ainakin henk.koht. pitäisin aikamoisena ahdisteluna sitä, että exä tuppautuisi koko ajan samaan paikkaan! En sitten tiedä, miten muilla on tapana?? :O
Kyllä toi esittäytyminen mielestäni fiksummin hoituisi, jos vaikka joku kerta toisivat lapset yhdessä, kuin että "vahingossa" satun paikkaan, jossa tiedän heidän olevan! On kyllä suoranainen ihme, ettemme ole vahingossa missään törmänneet.
Teet niin tai näin, aina näyttää väärin menevän. :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan suostuisi mihinkään pakkotapaamisiin. Siellähän kihisköön ex uteliaisuuksissaan, minua ei komennella. Naurettavaa vaatia tuollaista kun ap itsekään ei muka pidä tapaamista minään, mutta silti pitää vänistä tahtoaan läpi.
Kyllä mulla aika tärkeä asia on tavata ihminen, joka asuu lasteni kanssa!!!
Miten niin en pidä minään? Voisitko selventää? En nyt ihan ymmärrä. Joo, ei tää oo mulle mikään valtataistelu. En mä koe, että nousen tapaamisen jälkeen exän ja uuden naisen yläpuolelle! Sitäkö hait takaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Enemmän tuo mielestäni kertoo siitä että esittäytymiselle tai esittelylle ei ole mitään pakkoa. Jos en halua sitä tehdä itse, eikä hän minulle esittäytyä, eikä kukaan esitellä kyseistä ihmistä minulle antaisin asian olla. Kai se ihan kiva voisi olla tuntea ihminen jonka kanssa lapset viettää aikaa, mutta jos lapsen toinen huoltaja hänet tuntee paremmin ja luottaa lapset hänen kanssaan olemaan ei tunteminen ole mikään kynnys kysymys. Esittely pyyntöä tuskin esittäisin puolisollenikaan jos hän ei sitä oma-aloitteellisesti osaa tai halua tehdä.
Ihanko tosissaan olette nyt sitä mieltä, että on väärin "kunnioittaa" toisen aikaa lapsien kanssa olemalla pakosta menemättä samaan paikkaan? Ei se tarkoita, etteikö silti voisi olla halua tavata! En mä sen tapaamisenkaan jälkeen aikoisi tahallisesti hengailla heidän seurassaan, heidän ajallaan! Itse ainakin henk.koht. pitäisin aikamoisena ahdisteluna sitä, että exä tuppautuisi koko ajan samaan paikkaan! En sitten tiedä, miten muilla on tapana?? :O
Kyllä toi esittäytyminen mielestäni fiksummin hoituisi, jos vaikka joku kerta toisivat lapset yhdessä, kuin että "vahingossa" satun paikkaan, jossa tiedän heidän olevan! On kyllä suoranainen ihme, ettemme ole vahingossa missään törmänneet.
Teet niin tai näin, aina näyttää väärin menevän. :D
Ap
Sinä olet ehkä tehnyt jotain sellaista, ettei ex-miehesi luota sinun hyväntahtoisuuteesi. Siksi ei halua esitellä teitä. Ihminen voi omasta mielestään olla tosi hyvä tyyppi, mutta ex-puolison mielessä pyörii vanhat haavat tai se, millainen olet joskus ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan tuota viestiäni 167 vielä, että eihän se esittäytyminen sitä tarkoita, että kuuluisi samaan perheeseen.. Olet varmaan joskus ennenkin esitellyt itsesi sellaisille ihimislle, jotka eivät perheeseesi kuulu. Se, että esittelet itsesi lasten äidille ei tee äidistä sinun perheenjäsentäsi..
AP älä hermostu noista kommenteista, minusta toimit/yrität toimia oikein mallikaasti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Enemmän tuo mielestäni kertoo siitä että esittäytymiselle tai esittelylle ei ole mitään pakkoa. Jos en halua sitä tehdä itse, eikä hän minulle esittäytyä, eikä kukaan esitellä kyseistä ihmistä minulle antaisin asian olla. Kai se ihan kiva voisi olla tuntea ihminen jonka kanssa lapset viettää aikaa, mutta jos lapsen toinen huoltaja hänet tuntee paremmin ja luottaa lapset hänen kanssaan olemaan ei tunteminen ole mikään kynnys kysymys. Esittely pyyntöä tuskin esittäisin puolisollenikaan jos hän ei sitä oma-aloitteellisesti osaa tai halua tehdä.
Ihanko tosissaan olette nyt sitä mieltä, että on väärin "kunnioittaa" toisen aikaa lapsien kanssa olemalla pakosta menemättä samaan paikkaan? Ei se tarkoita, etteikö silti voisi olla halua tavata! En mä sen tapaamisenkaan jälkeen aikoisi tahallisesti hengailla heidän seurassaan, heidän ajallaan! Itse ainakin henk.koht. pitäisin aikamoisena ahdisteluna sitä, että exä tuppautuisi koko ajan samaan paikkaan! En sitten tiedä, miten muilla on tapana?? :O
Kyllä toi esittäytyminen mielestäni fiksummin hoituisi, jos vaikka joku kerta toisivat lapset yhdessä, kuin että "vahingossa" satun paikkaan, jossa tiedän heidän olevan! On kyllä suoranainen ihme, ettemme ole vahingossa missään törmänneet.
Teet niin tai näin, aina näyttää väärin menevän. :D
Ap
Väärin ja väärin, mistä ihmeestä sä nyt revit sen että mä olen sitää mieltä että olisi jotenkin väärin esittäytyä. Pakollista se mielestäni ei tuossa tilanteessa mitenkään ole, mutta se ei tarkoita sitä että niin toimiessaan tekisi väärin. Tosin en ajattelisi että exä tai hänen nyksänsäkään toimisi väärin jos eivät pitäisi esittäytymistä ja esittelyä tärkeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan suostuisi mihinkään pakkotapaamisiin. Siellähän kihisköön ex uteliaisuuksissaan, minua ei komennella. Naurettavaa vaatia tuollaista kun ap itsekään ei muka pidä tapaamista minään, mutta silti pitää vänistä tahtoaan läpi.
Kyllä mulla aika tärkeä asia on tavata ihminen, joka asuu lasteni kanssa!!!
Miten niin en pidä minään? Voisitko selventää? En nyt ihan ymmärrä. Joo, ei tää oo mulle mikään valtataistelu. En mä koe, että nousen tapaamisen jälkeen exän ja uuden naisen yläpuolelle! Sitäkö hait takaa?
Ap
Jos exän uusi kumppani ei halua sinua tavata niin sinun pitää vain sopeutua siihen. Sinulla ei ole minkäänlaista määräysvaltaa siihen kenen kanssa exäsi asuu ja seurustelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Enemmän tuo mielestäni kertoo siitä että esittäytymiselle tai esittelylle ei ole mitään pakkoa. Jos en halua sitä tehdä itse, eikä hän minulle esittäytyä, eikä kukaan esitellä kyseistä ihmistä minulle antaisin asian olla. Kai se ihan kiva voisi olla tuntea ihminen jonka kanssa lapset viettää aikaa, mutta jos lapsen toinen huoltaja hänet tuntee paremmin ja luottaa lapset hänen kanssaan olemaan ei tunteminen ole mikään kynnys kysymys. Esittely pyyntöä tuskin esittäisin puolisollenikaan jos hän ei sitä oma-aloitteellisesti osaa tai halua tehdä.
Ihanko tosissaan olette nyt sitä mieltä, että on väärin "kunnioittaa" toisen aikaa lapsien kanssa olemalla pakosta menemättä samaan paikkaan? Ei se tarkoita, etteikö silti voisi olla halua tavata! En mä sen tapaamisenkaan jälkeen aikoisi tahallisesti hengailla heidän seurassaan, heidän ajallaan! Itse ainakin henk.koht. pitäisin aikamoisena ahdisteluna sitä, että exä tuppautuisi koko ajan samaan paikkaan! En sitten tiedä, miten muilla on tapana?? :O
Kyllä toi esittäytyminen mielestäni fiksummin hoituisi, jos vaikka joku kerta toisivat lapset yhdessä, kuin että "vahingossa" satun paikkaan, jossa tiedän heidän olevan! On kyllä suoranainen ihme, ettemme ole vahingossa missään törmänneet.
Teet niin tai näin, aina näyttää väärin menevän. :D
Ap
Sinä olet ehkä tehnyt jotain sellaista, ettei ex-miehesi luota sinun hyväntahtoisuuteesi. Siksi ei halua esitellä teitä. Ihminen voi omasta mielestään olla tosi hyvä tyyppi, mutta ex-puolison mielessä pyörii vanhat haavat tai se, millainen olet joskus ollut.
Suhteessa nyt tottakai tapahtuu enemmän ja vähemmän ikäviä asioita. Harvapa hyvästä liitosta lähtisi. En eron syitä enempää availe, mutta paskaa satoi niskaan rajusti ihan molemmille. Mahdollisesti jopa hieman runsaammin itselleni. Olen kuitenkin asiat jo anteeksi antanut, vaikka aikoinaan luulin, ettei moinen mahdollista olisikaan.Eli kyllä olisi exänkin viimeistään nyt aika hieman mennä itseensä ja nähdä myös kaikki eron jälkeen tapahtuneet asiat (lue:tulemme toimeen paremmin kuin koskaan suhteen aikana).
Olen kyllä miettinyt sitä, että voisiko exä jotenkin pelätä sitä, että tapaaminen voisi muuttaa uuden käsitystä minusta. Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, niin vain toinen puoli erosta taitaa olla yleisessä tiedossa (ei tosin valheellinen sekään, syytön en ole itsekään). Jos hän pelkää, että jollain tavalla myös se toinen puoli tulisi uudelle esiin (etten ehkä olekaan niin kamala ihminen, kuin mitä exälle ehkä olin). Itse en kyllä aio asioita korjailla, koska uskon, että exä on oppinsa saanut. Ei ole tarvetta mustamaalata. Exä kertokoon itse, jos haluaa. Hyvä mies hän kuitenkin loppupeleissä on. Toisillemme vain täysin väärät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Enemmän tuo mielestäni kertoo siitä että esittäytymiselle tai esittelylle ei ole mitään pakkoa. Jos en halua sitä tehdä itse, eikä hän minulle esittäytyä, eikä kukaan esitellä kyseistä ihmistä minulle antaisin asian olla. Kai se ihan kiva voisi olla tuntea ihminen jonka kanssa lapset viettää aikaa, mutta jos lapsen toinen huoltaja hänet tuntee paremmin ja luottaa lapset hänen kanssaan olemaan ei tunteminen ole mikään kynnys kysymys. Esittely pyyntöä tuskin esittäisin puolisollenikaan jos hän ei sitä oma-aloitteellisesti osaa tai halua tehdä.
Ihanko tosissaan olette nyt sitä mieltä, että on väärin "kunnioittaa" toisen aikaa lapsien kanssa olemalla pakosta menemättä samaan paikkaan? Ei se tarkoita, etteikö silti voisi olla halua tavata! En mä sen tapaamisenkaan jälkeen aikoisi tahallisesti hengailla heidän seurassaan, heidän ajallaan! Itse ainakin henk.koht. pitäisin aikamoisena ahdisteluna sitä, että exä tuppautuisi koko ajan samaan paikkaan! En sitten tiedä, miten muilla on tapana?? :O
Kyllä toi esittäytyminen mielestäni fiksummin hoituisi, jos vaikka joku kerta toisivat lapset yhdessä, kuin että "vahingossa" satun paikkaan, jossa tiedän heidän olevan! On kyllä suoranainen ihme, ettemme ole vahingossa missään törmänneet.
Teet niin tai näin, aina näyttää väärin menevän. :D
Ap
Väärin ja väärin, mistä ihmeestä sä nyt revit sen että mä olen sitää mieltä että olisi jotenkin väärin esittäytyä. Pakollista se mielestäni ei tuossa tilanteessa mitenkään ole, mutta se ei tarkoita sitä että niin toimiessaan tekisi väärin. Tosin en ajattelisi että exä tai hänen nyksänsäkään toimisi väärin jos eivät pitäisi esittäytymistä ja esittelyä tärkeänä.
En nyt ehkä varsinaisesti tarkoittanut, että juuri sä olisit sitä mieltä. Peukutuksista päätellen suuri osa vain näytti olevan sitä mieltä, ettämun kuuluisi tuppautua tahallani häiritsemään exän ja lasten yhteistä aikaa... Ja se menee kyllä yli mun ymmärryksen!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuota viestiäni 167 vielä, että eihän se esittäytyminen sitä tarkoita, että kuuluisi samaan perheeseen.. Olet varmaan joskus ennenkin esitellyt itsesi sellaisille ihimislle, jotka eivät perheeseesi kuulu. Se, että esittelet itsesi lasten äidille ei tee äidistä sinun perheenjäsentäsi..
AP älä hermostu noista kommenteista, minusta toimit/yrität toimia oikein mallikaasti..
Olin juuri laittamassa samaa! En mä sitä uutta naista ajatellut vihille viedä. Ei se uusi mun(kaan) perhettä tule koskaan olemaan. Mutta osa lasteni perhettä hän on. Ainakin toivon, että itse niin kokee. Ja mielestäni olisi kovin kiva tavata ihminen, joka on osa lasteni perhettä!
Ja kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan suostuisi mihinkään pakkotapaamisiin. Siellähän kihisköön ex uteliaisuuksissaan, minua ei komennella. Naurettavaa vaatia tuollaista kun ap itsekään ei muka pidä tapaamista minään, mutta silti pitää vänistä tahtoaan läpi.
Kyllä mulla aika tärkeä asia on tavata ihminen, joka asuu lasteni kanssa!!!
Miten niin en pidä minään? Voisitko selventää? En nyt ihan ymmärrä. Joo, ei tää oo mulle mikään valtataistelu. En mä koe, että nousen tapaamisen jälkeen exän ja uuden naisen yläpuolelle! Sitäkö hait takaa?
Ap
Jos exän uusi kumppani ei halua sinua tavata niin sinun pitää vain sopeutua siihen. Sinulla ei ole minkäänlaista määräysvaltaa siihen kenen kanssa exäsi asuu ja seurustelee.
En mä tässä oo exän seurustelukumppania määräämässä! Niin kauan, kun nainen ei ole alkoholisti/pahoinpitelijä/narkkari ym. ei mulla oo mitään sanottavaa asiasta! Ja onneksi nyt luotan exän arvostelukykyyn tässä asiassa. Ei tapaamisella oo mitään tekemistä määräysvallan kanssa!
Ap
Sen verran pakko vielä sanoa, että kyllähän mä (ja nykyaikana jokainen) varmasti saisin uutta naista häiriköityä ilman tapaamistakin, jos se tarkoitukseni olisi. Se ei ole asian pointti. Eikä oikeastaan ole mielestäni oikeutta häneltä edes suoraan lähteä tapaamista pyytämään. Jotenkin siinä menee mielestäni yksityisyyden raja. Siksi odottaisin, että exä itse ymmärtäisi tapaamista ehdottaa. Tai vaikka vain yhdessä toisivat lapset. Ei sen nyt mikään sovittu tapaaminen edes tarvitsisi olla.
Ja sillä, että alkuun laitoin puhelinnumeron olevan ihan kiva juttu. No, kyllähän mä hänelle voisin vaikka päivittäin laittaa viestiä fb:n kautta, jos haluaisin. Luultavasti en koskaan joutuisi häneen yhteyttä pitämään, mutta mielestäni se nyt ei huonokaan asia ole. Kerran olen elämässäni joutunut lapsille naapuria lasten kanssa hätiin pyytämään. Ehkä kokisin, että tuttu ja turvallinen äitipuoli olisi ollut lapsille mukavampi. Tälläistä hätää tuskin koskaan enää elämässä vastaan tulee. Mikään lapsenvahti en koe hänen olevan.Mutta ei se numeronkaan vaihto mikään välttämättömyys olisi, eikä todellakaan ensisijainen asia! Se luultavasti tulisi, jos olisi tullakseen.
Ja tuo exän pelkääminen. Olen sitä miettinyt. Jotenkin kuitenkin hieman epäilen, koska hän on pohjimmiltaan sellainen ihminen, että varmasti osaisi ilmoittaa, jos jonkin hyvän käytöksen rajat ylittäisin. Ei varmasti antaisi mun terrorisoida heidän elämäänsä, koska ei itsekään niin tee. Siksi syy saattaa enemmän olla siinä, että on vain sosiaalisesti heiman moukka, eikä ehkä ymmärrä asian olevan mitenkään tärkeä. Voihan olla, että on tyystin jopa unohtanut ehdotukseni. Siitä on kuitenkin jo aikaa. Jos hän ei vielä silloin kokenut asiaa ajankohtaisena... Tai jotain.
Ap
Hei AP monesti nää keskustelut jää sillain vähän tyhjiksi, että kesksutellaan jostain ongelmasta ja sitten kesksutelu loppuu eikä mitään kuullu, olisi kiva jos sitten kun asia on tavalla tai toisella ratkennut niin kävisit tänne kirjoittamassa.. Mikesi vaikka väliaikatietojakin jos ei mitään tapahdu..
Tuon takia en ottaisi lapsellista miestä mistään hinnasta, tulee aivan liikaa kaikkia riippakiviä kaupan päälle :D Muissa tapauksissa sentään pääsee exästäkin yleensä lopullisesti eroon.
No kyllä minusta olisi outoa etten tunne ihmistä jonka kanssa lapseni asuu! Ja millainen äiti olisin jos se ei minua vaivaisi!?
ei ap