Lue keskustelun säännöt.
Exä ei esittele lasten äitipuolta
Ihmettelen
09.05.2016 |
Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...
Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.
Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?
Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.
Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne se että ollaan nykysen kanssa oltu yhessä reilu vuosi josta asuttu yhdessä puolet.
Miehen lapsen olen ekan kerran tavannut n.4kk sitten kun pääsi ekan kerran isänsä mukaan viikoksi meille,kun äiti tahtoi Ryyppy lomaa.sitä ennen mies tavannut lasta vain äidin luona,koska äidin mielestä maalla omakotitalossa on vaarallista olla.Miehen ex/lapsen äiti muutti pois silloin kun sai tietää odottavansa tätä kyseistä lasta.
Lapsi on nyt 3 vuotta.Meidän tilanne tällä hetkellä on se että minä "paha äitipuoli" olen työttömänä päivät kotona,mies on yksityisyrittäjä,tekee pitkää päivää kevät-syksy kun töitä enemmän.
Silloin kun mies töissä minä olen lapsesta vastuussa tai ainakin luulin olevani mutta nyt ex on sitä mieltä että minä olen liian ankara ja isän pitää ottaa joka kk kun poika on meillä niin vapaata töistä jotta voi poikaansa hoitaa.
Silloin kun ensimmäinen kerran ex tapasin niin 5 min,antoi lapsen ja sen tavarat ja sanoi heippa.ei mitään ohjeita miten lapsen kanssa pitää olla tai miten kasvattaa.mitä pitää kieltää mitä ei.minulla ei siis ole omia lapsia.
Me ollaan Miehen kanssa kasvatuksesta samaa mieltä,ruokailut,nukkumisen toimii meillä hyvin,toisessa päässä ei niinkään ja siitäkin olen saanut syyttelyn vaikka lasta olen tavannut 4 kertaa.siellä siis ollut aina syömisen ja nukkumisen kanssa ongelmia.
Viimeisen kerran Lapsi olisi meille lähtiessään halunnut laittaa pipon päähän,johon sanoin hänelle että laita vaan.ex mielestä en olisi saanut sanoa niin,ei sanonut siinä tilanteessa mitään mutta laittoi asiasta myöhemmin viestin miehelleni ja tämän minun sanomisen takia olen nyt liian ankara!
Äidin luona poika saa kaiken mitä haluaa,ei ole rajoja,ei kielletä ja pääasiallinen ravinto siellä on karkit,sipsit,suklaa,vanukkaat ja juo pelkästään pillimehua.päivärytmiä ei ole ja ns."ruokaa" saa kun pyytää.poika ei ole päiväkodissa,koska kyseinen kunta ei myönnä paikkoja työttömälle äidille,joten poika on äitinsä kanssa päivät kotona ja sisällä kun äiti ei pidä ulkoilusta.
lapsella on ollut tabletti tietokone 2 vuotiaasta asti ja se on pojalla saatavilla aina.Miestäni rakastan todella paljon,enkä halua hänestä erota mutta tilanne alkaa olla todella tukala.
Anteeksi avautuminen.
Oon vähän hukassa mun tilanteessa,neuvoja jos saisin asiaan niin olisin kiitollinen.
Hienoa että olet luotettava aikuinen. Lapsestahan tässä on kyse, eikä exästä. Hänellä on omat ongelmansa ja haukkuu niistä sinua, väärinhän se on. Olet oikea, välittävä vanhempi. Ei tarvita biologista sidettä jos välittäminen ja kunnioitus on kohdillaan, tiedän itse sen kun olen sijoituslapsi. Kyllä lapsi oppii pian sen, kuka lähellä olevista ihmisistä on aina sellainen johon voi luottaa, jolle voi soittaa kun on pahin hätä. Hienoa että tuolla lapsella on sellaisia ihmisiä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei siis ole alkoholismia, kaltoinkohtelua tms.. Luotan isään (ja myös tuntemattomaan äitipuoleen) siinä, että lapset voivat hyvin. Ei ole tarvetta ohjata tai nipottaa turhasta. Kyllä niitä turhia juttuja saisi päivittäin perään soitella puolin ja toisin. Äitipuoli saa komentaa ja mielestäni kuuluukin. Onneksi kasvatuslinja suhteellisen sama, tämän takia kai helpompaa. Toiveista/pyynnöistä sovitaan ja puhutaan ja yleensä ne ovat ihan normaaleja erityistilanteita (aiemmin nukkumaan, anna ruoka ennen hakua koska juhliin, pue siistimpää...). En oo koskaan kokenut, että exä yrittäis kontrolloida ja toivon, ettei hänkään. Äitipuolesta en ole kertaakaan antanut ohjeita/kritiikkiä. Kyllä aikuinen, normaali, ihminen osaa lapsen kanssa olla.
Hankalia ihmisiä löytyy sekä äideistä, että äitipuolista. Omalta osaltani olen yrittänyt parhaani. Ei se lapsi rikki mene, jos sillä on väärän värinen paita päällä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni uuden puolison esitteleminen eksälle tilanteessa jossa on lapsia osallisena, on ehdottomasti ajankohtaista suunnilleen siinä vaiheessa kun lapsetkin tapaavat uuden puolison. Näin olen ainakin itse toiminut. Eksälläni ei vielä uutta puolisoa ole, mutta jutellessamme silloin kun hän tapasi minun uuden puolisoni hän kyllä tuntui olevan samaa mieltä että tietysti kuuluu tietää kenen kanssa oma lapsi aikaansa viettää.
Ja itse kyllä pitäisin tästä aika tiukasti kiinni, että jos lapseni jonkun kanssa aikaansa viettää niin minä tapaan hänet myös.
Te olitte samaa mieltä, mutta kumman mielipidettä silloin kunnioitetaan kun ollaan erimieltä? Molemmat vanhemmat kuitenkin tekee omassa elämässsän ne omat ratkaisunsa ja niitä pitäisi toisen kunnioittaa.
Ei tässä kuitenkaan lasten oikeuksia poljeta tai heitä kohdella kaltoin...
Lapsen oikeus on luottaa että ympärillä olevat aikuiset pystyvät hoitamaan edes lapseen liittyvät asiat joten kuten kunnialla. Minusta se että lapsen kanssa elävät aikuiset ovat edes kerran tavanneet, kuuluu näihin. Ei tarvitse pitää toisesta eikä olla viestiyhteyksissä, mutta sen verran pitäisi välittää, että ollaan tavattu. Muuten lapsesta tuntuu että elää kahdessa eri maailmassa jotka ei ole missään tekemisissä keskenään. Jonnekin sille välille ei-kenenkään-maalle katveeseen voi eksyä isompikin ihminen. Sellaista ei-kenenkään-maata ei pidä päästää syntymään.
Tässä keskustelussa tuntuu nyt unohtuvan se ISÄ. Isä on se yhdistävä tekijä lasten ja äidin välillä. He ovat ne jotka käsikäteen periaatteella vastaavat lapsistaan.
Jos lasten elämä vaatii sitä että tutustun johonkin ihmiseen osaan kyllä itse esitellä itseni ja kertovani että olen Maijan ja Matin äiti. En kaipaa siihen puolison tai ex-puolison esittelyjä puolin tai toisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei siis ole alkoholismia, kaltoinkohtelua tms.. Luotan isään (ja myös tuntemattomaan äitipuoleen) siinä, että lapset voivat hyvin. Ei ole tarvetta ohjata tai nipottaa turhasta. Kyllä niitä turhia juttuja saisi päivittäin perään soitella puolin ja toisin. Äitipuoli saa komentaa ja mielestäni kuuluukin. Onneksi kasvatuslinja suhteellisen sama, tämän takia kai helpompaa. Toiveista/pyynnöistä sovitaan ja puhutaan ja yleensä ne ovat ihan normaaleja erityistilanteita (aiemmin nukkumaan, anna ruoka ennen hakua koska juhliin, pue siistimpää...). En oo koskaan kokenut, että exä yrittäis kontrolloida ja toivon, ettei hänkään. Äitipuolesta en ole kertaakaan antanut ohjeita/kritiikkiä. Kyllä aikuinen, normaali, ihminen osaa lapsen kanssa olla.
Hankalia ihmisiä löytyy sekä äideistä, että äitipuolista. Omalta osaltani olen yrittänyt parhaani. Ei se lapsi rikki mene, jos sillä on väärän värinen paita päällä.
Ap
Miksi et vain nauti siitä, että teillä on kaikki hyvin ja kaikki sujuu mallikaasti? Etkö saa tarpeeksi sympatiaa tyttökavereilta vai tuntuuko, että annat periksi isälle, jos nyt et tässä asiassa pääse niskan päälle? En vaan pysty nyt ymmärtämään kantaasi, vaikka sinäänsä olenkin kanssasi samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vastailempa näin miehenä. Itse olen aika taukki näissä sosiaalisssa asioissa, mutta onneksi tälliaisia taukkeja varten on sitten näitä käyttäytmissääntöjä joita rutiiniomiaisesti noudattamalla pääsee aika pitkälle. Ja kyllä tämä esittely pitäisi kuulua näihin rutiineihin... Mukava kuulla, että olet ollut noin kärsivällinen ja antanut aikaa.. Voihan olla, että esittelemättömyys ei ole mikään varsinainen päätös vaan se on vaan jäänyt ja jäänyt ja jäänyt...(joo vuosi on kyllä pitkä aika) Kiusallisille asioille joskus voi käydä noin, toki käytöstavat pitäisi muistaa... Ei tietenkään olisi sinun asia ruveta paikkaamaan tuota asiaa. mutta jos haluat koittaa lämmitellä välejä niin, että pääsisiti tutustumaan naiseen joka lastesi kanssa viettää aikaa, niin ehkä voisi ruveta puhumaan tästä äitipuolesta exällesi. Tyyliin "oli niin kiva kuulla, että henkilö x oli tehnyt lastemme kanssa sitä ja tätä". Ehkä tällatavalla voisit viestiä heille että hyväksyt naisen ja siitä se sitten lähtisi rullaamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni uuden puolison esitteleminen eksälle tilanteessa jossa on lapsia osallisena, on ehdottomasti ajankohtaista suunnilleen siinä vaiheessa kun lapsetkin tapaavat uuden puolison. Näin olen ainakin itse toiminut. Eksälläni ei vielä uutta puolisoa ole, mutta jutellessamme silloin kun hän tapasi minun uuden puolisoni hän kyllä tuntui olevan samaa mieltä että tietysti kuuluu tietää kenen kanssa oma lapsi aikaansa viettää.
Ja itse kyllä pitäisin tästä aika tiukasti kiinni, että jos lapseni jonkun kanssa aikaansa viettää niin minä tapaan hänet myös.
Te olitte samaa mieltä, mutta kumman mielipidettä silloin kunnioitetaan kun ollaan erimieltä? Molemmat vanhemmat kuitenkin tekee omassa elämässsän ne omat ratkaisunsa ja niitä pitäisi toisen kunnioittaa.
Ei tässä kuitenkaan lasten oikeuksia poljeta tai heitä kohdella kaltoin...
Silloin kunnioitetaan tietysti huoltajan oikeutta saada tavata lapsensa kanssa aikaa viettävät henkilöt. Onko tämä oikeasti epäselvää joillekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei siis ole alkoholismia, kaltoinkohtelua tms.. Luotan isään (ja myös tuntemattomaan äitipuoleen) siinä, että lapset voivat hyvin. Ei ole tarvetta ohjata tai nipottaa turhasta. Kyllä niitä turhia juttuja saisi päivittäin perään soitella puolin ja toisin. Äitipuoli saa komentaa ja mielestäni kuuluukin. Onneksi kasvatuslinja suhteellisen sama, tämän takia kai helpompaa. Toiveista/pyynnöistä sovitaan ja puhutaan ja yleensä ne ovat ihan normaaleja erityistilanteita (aiemmin nukkumaan, anna ruoka ennen hakua koska juhliin, pue siistimpää...). En oo koskaan kokenut, että exä yrittäis kontrolloida ja toivon, ettei hänkään. Äitipuolesta en ole kertaakaan antanut ohjeita/kritiikkiä. Kyllä aikuinen, normaali, ihminen osaa lapsen kanssa olla.
Hankalia ihmisiä löytyy sekä äideistä, että äitipuolista. Omalta osaltani olen yrittänyt parhaani. Ei se lapsi rikki mene, jos sillä on väärän värinen paita päällä.
Ap
Miksi et vain nauti siitä, että teillä on kaikki hyvin ja kaikki sujuu mallikaasti? Etkö saa tarpeeksi sympatiaa tyttökavereilta vai tuntuuko, että annat periksi isälle, jos nyt et tässä asiassa pääse niskan päälle? En vaan pysty nyt ymmärtämään kantaasi, vaikka sinäänsä olenkin kanssasi samaa mieltä.
Asiat kuulostaa olevan harvinaisen hyvin niin tosiaan kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään onko se loppujen lopuksi niin tärkeää vai onko se nyt vaan joku pakkomielle, joka pitää runnoa läpi vaikka väksin ja rikkoa se kaikki hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni uuden puolison esitteleminen eksälle tilanteessa jossa on lapsia osallisena, on ehdottomasti ajankohtaista suunnilleen siinä vaiheessa kun lapsetkin tapaavat uuden puolison. Näin olen ainakin itse toiminut. Eksälläni ei vielä uutta puolisoa ole, mutta jutellessamme silloin kun hän tapasi minun uuden puolisoni hän kyllä tuntui olevan samaa mieltä että tietysti kuuluu tietää kenen kanssa oma lapsi aikaansa viettää.
Ja itse kyllä pitäisin tästä aika tiukasti kiinni, että jos lapseni jonkun kanssa aikaansa viettää niin minä tapaan hänet myös.
Te olitte samaa mieltä, mutta kumman mielipidettä silloin kunnioitetaan kun ollaan erimieltä? Molemmat vanhemmat kuitenkin tekee omassa elämässsän ne omat ratkaisunsa ja niitä pitäisi toisen kunnioittaa.
Ei tässä kuitenkaan lasten oikeuksia poljeta tai heitä kohdella kaltoin...
Silloin kunnioitetaan tietysti huoltajan oikeutta saada tavata lapsensa kanssa aikaa viettävät henkilöt. Onko tämä oikeasti epäselvää joillekin?
ON. Koska koen, että vanhemmalla ei tälläistä oikeutta ole! Onko siinä jotain epäselvää? Kenelläkään ei ole mitään oikeuttaa käyttää lapsiaan pirun huonoina tekosyinä ja välikappaleina vaatia toiselta yhtään mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni uuden puolison esitteleminen eksälle tilanteessa jossa on lapsia osallisena, on ehdottomasti ajankohtaista suunnilleen siinä vaiheessa kun lapsetkin tapaavat uuden puolison. Näin olen ainakin itse toiminut. Eksälläni ei vielä uutta puolisoa ole, mutta jutellessamme silloin kun hän tapasi minun uuden puolisoni hän kyllä tuntui olevan samaa mieltä että tietysti kuuluu tietää kenen kanssa oma lapsi aikaansa viettää.
Ja itse kyllä pitäisin tästä aika tiukasti kiinni, että jos lapseni jonkun kanssa aikaansa viettää niin minä tapaan hänet myös.
Te olitte samaa mieltä, mutta kumman mielipidettä silloin kunnioitetaan kun ollaan erimieltä? Molemmat vanhemmat kuitenkin tekee omassa elämässsän ne omat ratkaisunsa ja niitä pitäisi toisen kunnioittaa.
Ei tässä kuitenkaan lasten oikeuksia poljeta tai heitä kohdella kaltoin...
Silloin kunnioitetaan tietysti huoltajan oikeutta saada tavata lapsensa kanssa aikaa viettävät henkilöt. Onko tämä oikeasti epäselvää joillekin?
On. Asia kaipaa vähän enemmän perusteluja. Huoltaja se isäkin tässä tapauksessa on ja täysin tasavertainen aloittajaan nähden ja hänellä samat oikeudet tehdä lapsiin liittyvät päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni uuden puolison esitteleminen eksälle tilanteessa jossa on lapsia osallisena, on ehdottomasti ajankohtaista suunnilleen siinä vaiheessa kun lapsetkin tapaavat uuden puolison. Näin olen ainakin itse toiminut. Eksälläni ei vielä uutta puolisoa ole, mutta jutellessamme silloin kun hän tapasi minun uuden puolisoni hän kyllä tuntui olevan samaa mieltä että tietysti kuuluu tietää kenen kanssa oma lapsi aikaansa viettää.
Ja itse kyllä pitäisin tästä aika tiukasti kiinni, että jos lapseni jonkun kanssa aikaansa viettää niin minä tapaan hänet myös.
Te olitte samaa mieltä, mutta kumman mielipidettä silloin kunnioitetaan kun ollaan erimieltä? Molemmat vanhemmat kuitenkin tekee omassa elämässsän ne omat ratkaisunsa ja niitä pitäisi toisen kunnioittaa.
Ei tässä kuitenkaan lasten oikeuksia poljeta tai heitä kohdella kaltoin...
Silloin kunnioitetaan tietysti huoltajan oikeutta saada tavata lapsensa kanssa aikaa viettävät henkilöt. Onko tämä oikeasti epäselvää joillekin?
Missä tälläinen oikeus on määritelty? Vai onko se vaan sinun oman pään pyhä totuus, jota pitää nyt levittää kuten evankeliumia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni uuden puolison esitteleminen eksälle tilanteessa jossa on lapsia osallisena, on ehdottomasti ajankohtaista suunnilleen siinä vaiheessa kun lapsetkin tapaavat uuden puolison. Näin olen ainakin itse toiminut. Eksälläni ei vielä uutta puolisoa ole, mutta jutellessamme silloin kun hän tapasi minun uuden puolisoni hän kyllä tuntui olevan samaa mieltä että tietysti kuuluu tietää kenen kanssa oma lapsi aikaansa viettää.
Ja itse kyllä pitäisin tästä aika tiukasti kiinni, että jos lapseni jonkun kanssa aikaansa viettää niin minä tapaan hänet myös.
Te olitte samaa mieltä, mutta kumman mielipidettä silloin kunnioitetaan kun ollaan erimieltä? Molemmat vanhemmat kuitenkin tekee omassa elämässsän ne omat ratkaisunsa ja niitä pitäisi toisen kunnioittaa.
Ei tässä kuitenkaan lasten oikeuksia poljeta tai heitä kohdella kaltoin...
Silloin kunnioitetaan tietysti huoltajan oikeutta saada tavata lapsensa kanssa aikaa viettävät henkilöt. Onko tämä oikeasti epäselvää joillekin?
Vierailija kirjoitti:
No vastailempa näin miehenä. Itse olen aika taukki näissä sosiaalisssa asioissa, mutta onneksi tälliaisia taukkeja varten on sitten näitä käyttäytmissääntöjä joita rutiiniomiaisesti noudattamalla pääsee aika pitkälle. Ja kyllä tämä esittely pitäisi kuulua näihin rutiineihin... Mukava kuulla, että olet ollut noin kärsivällinen ja antanut aikaa.. Voihan ollai, että esittelemättömyys ei ole mikään varsinainen päätös vaan se on vaan jäänyt ja jäänyt ja jäänyt...(joo vuosi on kyllä pitkä aika) Kiusallisille asioille joskus voi käydä noin, toki käytöstavat pitäisi muistaa... Ei tietenkään olisi sinun asia ruveta paikkaamaan tuota asiaa. mutta jos haluat koittaa lämmitellä välejä niin, että pääsisiti tutustumaan naiseen joka lastesi kanssa viettää aikaa, niin ehkä voisi ruveta puhumaan tästä äitipuolesta exällesi. Tyyliin "oli niin kiva kuulla, että henkilö x oli tehnyt lastemme kanssa sitä ja tätä". Ehkä tällatavalla voisit viestiä heille että hyväksyt naisen ja siitä se sitten lähtisi rullaamaan...
Olen itseasiassa exälle sanonutkin, että lapset tuntuvat pitävän Maijasta ja kiva, että tykkää puuhata lasten kanssa. Olen siis yrittänyt tuoda ilmi, että asia puolestani ok. Exä on myös todella juntti sosiaalisissa tilanteissa. En vain tiedä kehtaanko uudelleen esittää toiveeni tavata.
Ja sille, joka sanoi, että osaa esitellä itsensä... Osaisin kyllä itsekkin, mutta ei ole annettu tilaisuutta. Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä jaksaa aina kehua äitini nykyistä aviomiestä, joka tuli sanomaan käsipäivää ja heillä asialliset välit. Minulle tämä heidän lapsenaan on ollut tärkeää, että eronneilla vanhemmillani ja isäpuolellani on asialliset välit. Osaisipa aikuiset työntää omat mielihalunsa sivuun ja asettaa lapset etusijalle ilman, että heitä käytetään riitakapulana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei siis ole alkoholismia, kaltoinkohtelua tms.. Luotan isään (ja myös tuntemattomaan äitipuoleen) siinä, että lapset voivat hyvin. Ei ole tarvetta ohjata tai nipottaa turhasta. Kyllä niitä turhia juttuja saisi päivittäin perään soitella puolin ja toisin. Äitipuoli saa komentaa ja mielestäni kuuluukin. Onneksi kasvatuslinja suhteellisen sama, tämän takia kai helpompaa. Toiveista/pyynnöistä sovitaan ja puhutaan ja yleensä ne ovat ihan normaaleja erityistilanteita (aiemmin nukkumaan, anna ruoka ennen hakua koska juhliin, pue siistimpää...). En oo koskaan kokenut, että exä yrittäis kontrolloida ja toivon, ettei hänkään. Äitipuolesta en ole kertaakaan antanut ohjeita/kritiikkiä. Kyllä aikuinen, normaali, ihminen osaa lapsen kanssa olla.
Hankalia ihmisiä löytyy sekä äideistä, että äitipuolista. Omalta osaltani olen yrittänyt parhaani. Ei se lapsi rikki mene, jos sillä on väärän värinen paita päällä.
Ap
Miksi et vain nauti siitä, että teillä on kaikki hyvin ja kaikki sujuu mallikaasti? Etkö saa tarpeeksi sympatiaa tyttökavereilta vai tuntuuko, että annat periksi isälle, jos nyt et tässä asiassa pääse niskan päälle? En vaan pysty nyt ymmärtämään kantaasi, vaikka sinäänsä olenkin kanssasi samaa mieltä.
Ei tässä ole edelleenkään kyse mistään periksiantamisesta tai määräysvallasta. Kaipa se on vain jonkinlaista äidin suojeluvaistoa, en mä tiedä. Mulle on vaan yksinkertaisesti täysin käsittämätöntä, että lapseni asuvat ihmisen luona, jota en ole edes tavannut. En koskaan käsittänyt, että tapaaminen voi olla jollekulle näin vastenmielistä (edelleenkään en tiedä mistä tapaamattomuus meillä oikeasti johtuu)! Käsitin, että se on vähän kuin kirjoittamaton sääntö. Kohteliasta ja asiaan kuuluvaa tietyssä kohtaa suhdetta.
Elämä jatkuu molemmilla ja se on selvää. Mutta tässä tapauksessa mukana on myös se menneisyys, minkä kanssa on elettävä loppuun asti. Tykkää siitä sitten kukakin miten paljon. Kyllä itse kokisin, että on jonkinlainen velvollisuus tavata myös se lasten äiti, jos suhteeseen lapsellisen miehen kanssa lähtisin. Velvollisuus on oikeastaan väärä sana, koska itselleni se olisi päivänselvää. Tietenkin, jos exä kieltäytyisi, asia ei onnistuisi. Mutta silloinkin kummaksuisin kovasti.
Ehkäpä annan vielä muutaman viikon aikaa ja kysäsen sitten varovasti sopivassa tilanteessa asiasta. Koska voihan tässä olla kyse siitäkin, että uusi nainen olettaa koko ajan, että mä olen se, joka ei halua tavata. En tiedä, onko ex koskaan asiasta hänelle maininnut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vastailempa näin miehenä. Itse olen aika taukki näissä sosiaalisssa asioissa, mutta onneksi tälliaisia taukkeja varten on sitten näitä käyttäytmissääntöjä joita rutiiniomiaisesti noudattamalla pääsee aika pitkälle. Ja kyllä tämä esittely pitäisi kuulua näihin rutiineihin... Mukava kuulla, että olet ollut noin kärsivällinen ja antanut aikaa.. Voihan ollai, että esittelemättömyys ei ole mikään varsinainen päätös vaan se on vaan jäänyt ja jäänyt ja jäänyt...(joo vuosi on kyllä pitkä aika) Kiusallisille asioille joskus voi käydä noin, toki käytöstavat pitäisi muistaa... Ei tietenkään olisi sinun asia ruveta paikkaamaan tuota asiaa. mutta jos haluat koittaa lämmitellä välejä niin, että pääsisiti tutustumaan naiseen joka lastesi kanssa viettää aikaa, niin ehkä voisi ruveta puhumaan tästä äitipuolesta exällesi. Tyyliin "oli niin kiva kuulla, että henkilö x oli tehnyt lastemme kanssa sitä ja tätä". Ehkä tällatavalla voisit viestiä heille että hyväksyt naisen ja siitä se sitten lähtisi rullaamaan...
Olen itseasiassa exälle sanonutkin, että lapset tuntuvat pitävän Maijasta ja kiva, että tykkää puuhata lasten kanssa. Olen siis yrittänyt tuoda ilmi, että asia puolestani ok. Exä on myös todella juntti sosiaalisissa tilanteissa. En vain tiedä kehtaanko uudelleen esittää toiveeni tavata.
Ja sille, joka sanoi, että osaa esitellä itsensä... Osaisin kyllä itsekkin, mutta ei ole annettu tilaisuutta. Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Oikeasti?!? Tuollaisessa tilanteessa arastelisin tapaamista minäkin. Miksi tapaaminen ei saisi olla uudelle puolisolle hankalaksi koettu juttu, jos te vanhemmat ette voi luontevasti ohimennen tavata toisianne? Ehkä teidän vanhempien kannattaisi ensin koettaa normalisoida välinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vastailempa näin miehenä. Itse olen aika taukki näissä sosiaalisssa asioissa, mutta onneksi tälliaisia taukkeja varten on sitten näitä käyttäytmissääntöjä joita rutiiniomiaisesti noudattamalla pääsee aika pitkälle. Ja kyllä tämä esittely pitäisi kuulua näihin rutiineihin... Mukava kuulla, että olet ollut noin kärsivällinen ja antanut aikaa.. Voihan ollai, että esittelemättömyys ei ole mikään varsinainen päätös vaan se on vaan jäänyt ja jäänyt ja jäänyt...(joo vuosi on kyllä pitkä aika) Kiusallisille asioille joskus voi käydä noin, toki käytöstavat pitäisi muistaa... Ei tietenkään olisi sinun asia ruveta paikkaamaan tuota asiaa. mutta jos haluat koittaa lämmitellä välejä niin, että pääsisiti tutustumaan naiseen joka lastesi kanssa viettää aikaa, niin ehkä voisi ruveta puhumaan tästä äitipuolesta exällesi. Tyyliin "oli niin kiva kuulla, että henkilö x oli tehnyt lastemme kanssa sitä ja tätä". Ehkä tällatavalla voisit viestiä heille että hyväksyt naisen ja siitä se sitten lähtisi rullaamaan...
Olen itseasiassa exälle sanonutkin, että lapset tuntuvat pitävän Maijasta ja kiva, että tykkää puuhata lasten kanssa. Olen siis yrittänyt tuoda ilmi, että asia puolestani ok. Exä on myös todella juntti sosiaalisissa tilanteissa. En vain tiedä kehtaanko uudelleen esittää toiveeni tavata.
Ja sille, joka sanoi, että osaa esitellä itsensä... Osaisin kyllä itsekkin, mutta ei ole annettu tilaisuutta. Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Oikeasti?!? Tuollaisessa tilanteessa arastelisin tapaamista minäkin. Miksi tapaaminen ei saisi olla uudelle puolisolle hankalaksi koettu juttu, jos te vanhemmat ette voi luontevasti ohimennen tavata toisianne? Ehkä teidän vanhempien kannattaisi ensin koettaa normalisoida välinne.
Aa... Eli tämäkin on väärin? :D Eli pakosta pitäisi änkeä samaan paikkaan isän ja lapsien kanssa? Miksi ihmeessä heidän ajallaan menisin mukaan pomppimaan, jos tilanne mahdollista välttää? Siitä se riemu vasta repeäisikin ja olisin kai ahdisteleva ex... :D Jos nyt sattumalta samaan paikkaan eksyisimme, niin tottakai käyttäytyisimme asiallisesti! Sehän nyt on selvää!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä monia tilanteita, joissa olisin häneen törmännyt, mutta meillä ns. kirjoittamaton sääntö, että ei tuppauduta paikkoihin, missä tietää toisen olevan. Jos toinen esim. ilmoittaa menevänsä rannalle, toinen kysyy kauniisti minne ja valitsee toisen paikan.
Ap
Enemmän tuo mielestäni kertoo siitä että esittäytymiselle tai esittelylle ei ole mitään pakkoa. Jos en halua sitä tehdä itse, eikä hän minulle esittäytyä, eikä kukaan esitellä kyseistä ihmistä minulle antaisin asian olla. Kai se ihan kiva voisi olla tuntea ihminen jonka kanssa lapset viettää aikaa, mutta jos lapsen toinen huoltaja hänet tuntee paremmin ja luottaa lapset hänen kanssaan olemaan ei tunteminen ole mikään kynnys kysymys. Esittely pyyntöä tuskin esittäisin puolisollenikaan jos hän ei sitä oma-aloitteellisesti osaa tai halua tehdä.
Ehkä asia ap sinulle joskus selviää, ehkä ei. Mitäpä, jos exäsi uusi on ollut joskus suhteessa miehen kanssa, jonka exä on käyttäytynyt siihen malliin, että hän kokee kaikki exät ahdistavina. Tällöin saattaa arastella sinua, ja vaikka se sinusta saattaakin epäreilulta tuntua, hän suojelee näin itseään.
Itse olen tavannut mieheni exän useita kertoja suhteemme aikana, ja vain ja ainoastaan heidän yhteisen lapsensa vuoksi. Olemme vaihtaneet numeroita, ja viiden vuoden aikana yksikään viesti ei ole koskenut hätätilannetta, vaan on ollut kaikenlaista kitinää ja miehen/exänsä mustamaalaamista. Hän ei ole koskaan kutsunut minua heille, mutta ei kokenut kiusalliseksi sitä, että kerran lasta tuodessaan kutsui itsensä sisälle ja otti siskonsakin mukaan :) yhdessä sitten siinä analysoivat sisustustamme
Uskon sinua, että tarkoituksenasi ei ole kontrolloida heidän elämäänsä ja itse aikoinani olin utelias mieheni exän tapaamaan. Mutta jos exäsi nykyisellä on yhtään samanlaisia kokemuksia entisten miestensä existä kuin minulla tästä nykyisestä, niin voin vakuuttaa, että mitä enemmän itseäsi tyrkytät, sitä kauemmas hän vetäytyy. Tai sitten syynä on vain ajattelematon exäsi, ja luonteva tapaaminen on mahdollinen jo ihan lähitulevaisuudessa :)
Lapsen oikeus on luottaa että ympärillä olevat aikuiset pystyvät hoitamaan edes lapseen liittyvät asiat joten kuten kunnialla. Minusta se että lapsen kanssa elävät aikuiset ovat edes kerran tavanneet, kuuluu näihin. Ei tarvitse pitää toisesta eikä olla viestiyhteyksissä, mutta sen verran pitäisi välittää, että ollaan tavattu. Muuten lapsesta tuntuu että elää kahdessa eri maailmassa jotka ei ole missään tekemisissä keskenään. Jonnekin sille välille ei-kenenkään-maalle katveeseen voi eksyä isompikin ihminen. Sellaista ei-kenenkään-maata ei pidä päästää syntymään.