Lue keskustelun säännöt.
Exä ei esittele lasten äitipuolta
Ihmettelen
09.05.2016 |
Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...
Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.
Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?
Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.
Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä "pelkään" mieheni exää. Ollaan kyllä tavattu, mutta numeroita ei olla vaihdettu. Isä on äitiä suurpiirteisempi lapsiin liittyvissä asioissa ja hän vähän yritää lasten kautta hallita miten meillä asioita tulisi hoitaa. Enkä näihin asioihin välikappaleeksi halua, kun mistään laiminlyönneistä ei ole kyse.
Meillä ei pitäisi tästä olla kyse, koska olen mahdollisimman vähän puutunut heidän elämäänsä. Lapset kyllä pärjäävät isällään, vaikka isä joskus jotain tekisikin erilailla. Vuoroja olen vaihdellut heidän mielensä mukaan, kertaakaan en ole kieltäytynyt (harvoin mitään supertärkeitä omia menoja). Ei tosin exäkään kiusaa ole tehnyt, joten siksi kai homma toimii ihan kivasti ja mielellään joustaa asioissa. Muutaman kerran tietenkin tullut vastaan näitä äkillisiä vaihtoja, jos lapset kipeänä. Mutta niille nyt ei kukaan voi mitään. Muutaman kerran olen esittänyt pyynnön, että herättäisivät aiemmin, jos seuraavana aamuna jokin tärkeä meno ja pitää saada ajoissa nukkumaan. Muutoin en ole heidän tekemisiinsä puuttunut. Ei ole tarvetta.
Onneksi isänsä kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen. Tietenkin voisi ongelmia tulla, jos toinen olisi sitä mieltä, että lapsi saa pelata pleikkaa 24h ja niin edelleen. Mutta meillä ei ole suurempia kasvatuksellisia erimielisyyksiä. Isä ehkä hieman höllempi, mutta olen niellyt kiukkuani, enkä jaksanut napista "turhista". Onpa tuokin vuosien myötä alkanut huomata, että joskus pitää kieltää tai tulee ongelmia. Eli nykyään exä ei enää niin paljon periksi anna, kuin alkuun.
Eli käytännössä uuden ei pitäisi pelätä, ellei exä itse ole pelotellut tai joku muu halunnut mustamaalata. Veikkaan tosin, että exä ei ole sanaakaan puhunut (ei ollut puhemiehiä). Mutta huhuja varmasti liikkuu ja exän tuttavapiirissä taitaa erostamme olla tiedossa hieman erilainen tarina...
Niinhän se aina onkin. Molemmat kun aina elämänkerrassaan kirjoittavat itsestään sen sankarin ja toisesta syypään kaikkiin kyseisen suhteen ongelmiin.
Jos nyt on lapsen osalta itkut itketty niin anna olla. Palaat asiaan, jos lapsen etu sen vaatii. Teillä on nyt erilliset elämät ja lapsilla kaksi lapsen kotia. Kun sinä sopeudut siihen, että teistä ei yhtä yhtenäistä suurta perhettä tule niin se on lapsillekin helpompaa.
Niin se menee... Meni sitä itselläkin puolivuotta, ennen kuin alkoi myöntää, että vikaa löytyi myös toisesta päästä. Vuosi, että osasi jo ääneen omat virheensä myöntää. Exän osalta en tiedä, onko koskaan edes yrittänyt ymmärtää tehneensä virheitä, vai onko edelleen täysin sitä mieltä, että olen kaiken pahan lähde... Niin tai näin, sille en mitään voi.
Siitä en kyllä koskaan pääse mihinkään, että haluaisin naisen tavata. Uskoisin, että suuri osa äideistä/iseistä haluaisi.
Sinä et ole suurin osa, kuten en ole minäkään. Me emme tähän saa ratkaisua, että haluaako suurin osa vai ei. Minä en ole koskaan halunnut.
Onko sulla lapsia?
On.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä lapsia hoitaa äidille vieras ihminen myös silloin, kun isä palkkaa lapsenhoitajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Joo, mä ymmärrän tämän kyllä täysin.
Mikähän siinä on, että nämä uudet puolisot ei tätä ymmärrä. Kyllähän sitä tietää, kun uusperhekuvioon lähtee, että miehellä on historia. En mä keksi mitään muuta selitystä, kuin että exä koetaan jotenkin uhaksi. Mikä sekin on todella omituista.
Tämän voi kääntää myös niin päin, että se nykyinen koetaan uhaksi ja lapsia käytetään vain välikappaleena udella millainen se uusi puoliso on.
Mitä se kertoo lapsen äidistä, jos hän ei halua tavata lasten isän uutta puolisoa. Mieheni lasten äidillä ei ole koskaan ollut mitään tahtoa minua tavata ja sen yhden kerran kun vahingossa törmäsimme niin hän käänsi pään pois, eikä edes tervehtinyt. Eikö häntä kiinnosta millaisen ihmisen kanssa hänen lapsessa viettää aikaa.
Mun mielestä molemmin puolin hiukan outoa. Äiditä ymmärrän, jos ei halua tavata, jos uusi on tullut kuvioihin kesken suhteen. Tälläistä ihmistä en itsekään haluaisi tavata, en ainakaan varmasti muutamaan vuoteen. Ehkä sitten kun pöly olisi laskeutunut tarpeeksi. Lapseton nainen taas saattaisi olla ajattelematon. Ei ehkä ymmärtäisi, miksi äiti haluaa tavata. Mutta jos hän ei pyynnöstä huolimatta haluaisi tavata, niin silloin kyllä kummastuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia hoitaa äidille vieras ihminen myös silloin, kun isä palkkaa lapsenhoitajan.
Isällä ei ole tarvetta palkata vierasta lastenhoitajaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia hoitaa äidille vieras ihminen myös silloin, kun isä palkkaa lapsenhoitajan.
Täysin eri asia. Palkattu lastenhoitaja ei asu lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen ei luultavasti halua tavata sinua. Varsinkin lapsettomalle voi olla kova pala, että lapsen lisäksi kuviossa tulee jollain tapaa pyörimään mukana se entinen puoliso. Jos itsellä on lapsia, osaa ehkä suhtautua asiaan lasten kannalta.
Itse olisin kyllä ollut valmis tapaamaan mieheni exän. Valitettavasti vaan hänellä meni vuosia aikaa tottua ajatukseen, ettei tule saamaan miestä takaisin, joten minun ilmestymiseni miehen elämään oli hänelle kuin punainen vaate härälle.
Tätä olen myös miettinyt. Ehkä hän ei osaa ajatella asiaa kannaltani. Eiköhän hän viimeistään omien lasten myötä ala ymmärtää...
Mistä tiedät, aikooko hän hankkia lapsia? Tunnut tunkevan hänelle aikamoisia rooliodotuksia... Lapset ovat edelleen sinun ja miehesi huollettavia, kellään muulla ei ole velvoitetta ryhtyä mihinkään huolenpitorooliin, vaikka isän kanssa asuisikin.
Tämä nyt oli huono oletus... Jotenkin vain ajattelin, että nuori, lapseton nainen, joka tulee toimeen lasten kanssa ja on ottanut puolisokseen kahden pienen lapsen isän (ei pelkkä v-loppuisä), saattaisi haluta joskus myös omia lapsia. En voi tietää. Ehkä, ehkä ei.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia hoitaa äidille vieras ihminen myös silloin, kun isä palkkaa lapsenhoitajan.
Isällä ei ole tarvetta palkata vierasta lastenhoitajaa.
ap
Sinäkö sen päätät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Perustelisitko? Miksi se tieto riitä, että osoitteessa asuu Päivikki Korhonen?
Mulle toi ois sama, kuin kävelisin kerrostalon rappuun, valkkaisin kivan nimen ja jättäisin lapset oven taa lappu kaulassa "haen huomenna". Lapset kuitenkin ovat myös yksin äitipuolensa kanssa. Lapseni ovat minulle täysin vieraan ihmisen hoidossa. Se on jotenkin todella omituista.
Miksi on liikaa vaadittu, että tapaa kerran ja esittelee itsensä? Ei siinä nyt kahvejakaan tarvitsisi pakosta juoda. Ei se varmaan lapsillekaan huono olisi nähdä, että äiti ja "Maija" on ihan "kavereita", kun voi toista kohteliaasti moikata. Olisi lapsille semmoinen ns. virallinen hyväksyntä, että toisesta saa tykätä, kun äitikin tykkää. Ja tää nyt on taas tätä "lapsien aivoituksia on vaikea ymmärtää", varsinkin, jos omia ei ole. Pienessä mielessä ollaan vanhemmille lojaaleja asioissa, joissa ei edes tarvitsisi.
Minä en ole kertakaan ollut yksin mieheni lasten kanssa! He ovat isänsä vastuulla ja heidät jätetään isälle käsikädessä periaatteella. Minulle riittää, että tulen juttuun lapsen kanssa.
Sinä et kyllä lapseni sitten hyväksy sitä Maijaa ennen kun MINÄ olen hänet hyväksynyt. Onko tässä on nyt kuitenkin kyse silkasta äidin itsekyydestä ja jostain äidin diktatuurimaisesta vallasta osoittaa isän uudelle missä on tämän paikka.
Onneksi lapset osaa paremmin ja he uskaltaa tykätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia hoitaa äidille vieras ihminen myös silloin, kun isä palkkaa lapsenhoitajan.
Isällä ei ole tarvetta palkata vierasta lastenhoitajaa.
ap
Ja sinä tiedät tämän mistä? Et tiedä uudesta puolisosta niin mistä voi tietää, että hän ei ole hoitajaa palkannut, kun he ovat olleet esim. yhdessä ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Perustelisitko? Miksi se tieto riitä, että osoitteessa asuu Päivikki Korhonen?
Mulle toi ois sama, kuin kävelisin kerrostalon rappuun, valkkaisin kivan nimen ja jättäisin lapset oven taa lappu kaulassa "haen huomenna". Lapset kuitenkin ovat myös yksin äitipuolensa kanssa. Lapseni ovat minulle täysin vieraan ihmisen hoidossa. Se on jotenkin todella omituista.
Miksi on liikaa vaadittu, että tapaa kerran ja esittelee itsensä? Ei siinä nyt kahvejakaan tarvitsisi pakosta juoda. Ei se varmaan lapsillekaan huono olisi nähdä, että äiti ja "Maija" on ihan "kavereita", kun voi toista kohteliaasti moikata. Olisi lapsille semmoinen ns. virallinen hyväksyntä, että toisesta saa tykätä, kun äitikin tykkää. Ja tää nyt on taas tätä "lapsien aivoituksia on vaikea ymmärtää", varsinkin, jos omia ei ole. Pienessä mielessä ollaan vanhemmille lojaaleja asioissa, joissa ei edes tarvitsisi.
Minä en ole kertakaan ollut yksin mieheni lasten kanssa! He ovat isänsä vastuulla ja heidät jätetään isälle käsikädessä periaatteella. Minulle riittää, että tulen juttuun lapsen kanssa.
Sinä et kyllä lapseni sitten hyväksy sitä Maijaa ennen kun MINÄ olen hänet hyväksynyt. Onko tässä on nyt kuitenkin kyse silkasta äidin itsekyydestä ja jostain äidin diktatuurimaisesta vallasta osoittaa isän uudelle missä on tämän paikka.
Onneksi lapset osaa paremmin ja he uskaltaa tykätä!
Niin, tämä kuulostaa mun korviin jo vainoharhaiselta, mutta onhan näitäkin äitejä varmasti olemassa, jotka haluavat jotankin uusperhettä kontrolloida.
Ymmärrän hyvin, että vanhempi haluaa tavata exänsä uuden puolison. Exällä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta tällaista tapaamista järjestää, eikä vanhempi voi sellaista vaatia.
Eron ja tapaamissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen toiselle vanhemmalle ei tarvitse raportoida missä ja kenen kanssa lapset aikaa viettävät. Ainoastaan yhteishuoltajuuteen kuuluvista lapsen asioista tulee informoida ja tarvittaessa päättää yhdessä. Uusi puoliso ei kuulu informoimisvelvollisuuden piiriin.
Jos vanhempi kokee, että lapset ovat jollain tavalla vaarassa tai heitteillä tapaamisen aikana, aina voi tehdä lasun.
Hyvät tavat, vanhempien yhteistyö ja lapsen etu tietysti edellyttäisivät, että molemmat vanhemmat ovat tietoisia lapsen elämässä tiiviisti olevista aikuisista ihmisistä. Kasvatusperiaatteistakin olisi hyvä nouvotella kaikkien aikuisten välillä, mutta mikään pakko niin ei ole tehdä, jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä tämä oletus, että uusi puoliso viettäisi lasten kanssa väistämättä aikaa ilman isää? Minä ainakin tein miehelle heti alkuun selväksi, etten ole ilmainen lastenhoitaja hänen menojensa ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen ei luultavasti halua tavata sinua. Varsinkin lapsettomalle voi olla kova pala, että lapsen lisäksi kuviossa tulee jollain tapaa pyörimään mukana se entinen puoliso. Jos itsellä on lapsia, osaa ehkä suhtautua asiaan lasten kannalta.
Itse olisin kyllä ollut valmis tapaamaan mieheni exän. Valitettavasti vaan hänellä meni vuosia aikaa tottua ajatukseen, ettei tule saamaan miestä takaisin, joten minun ilmestymiseni miehen elämään oli hänelle kuin punainen vaate härälle.
Tätä olen myös miettinyt. Ehkä hän ei osaa ajatella asiaa kannaltani. Eiköhän hän viimeistään omien lasten myötä ala ymmärtää...
Mistä tiedät, aikooko hän hankkia lapsia? Tunnut tunkevan hänelle aikamoisia rooliodotuksia... Lapset ovat edelleen sinun ja miehesi huollettavia, kellään muulla ei ole velvoitetta ryhtyä mihinkään huolenpitorooliin, vaikka isän kanssa asuisikin.
Tämä nyt oli huono oletus... Jotenkin vain ajattelin, että nuori, lapseton nainen, joka tulee toimeen lasten kanssa ja on ottanut puolisokseen kahden pienen lapsen isän (ei pelkkä v-loppuisä), saattaisi haluta joskus myös omia lapsia. En voi tietää. Ehkä, ehkä ei.
ap
En minä siedä tai halua lapsia, vaikka miehellä niitä onkin ja niiden kanssa ihan toimeen tulen. En pidä kaikista aikuisistakaan niin miksi sitten lapset olisi eriasia. Osaan kohdella heitä ihan asiallisesti vaikka päässä lasken minutteja, koska ne menee takaisin äidille. Ei ole liian raskas ponnistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha on turhaa, mitä sitä suotta.
Mikä kiire sinulla on tavata? Arjessa tulee väistämättä tilanteita, jossa tapaat hänet ilman mitään erillisiä tiedotustilaisuuksia tai järjestelyjä. Miehellä on varmasti omat motiivinsa olla häntä esittelemättä ja sinulla ei ole mitään oikeutta määritellä miten hän omaan henkilökohtaiseen elämäänsä liittyä asioita hoitaa.
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia hoitaa äidille vieras ihminen myös silloin, kun isä palkkaa lapsenhoitajan.
Isällä ei ole tarvetta palkata vierasta lastenhoitajaa.
ap
Sinäkö sen päätät?
Sanotaan näin, että en päätä, mutta tiedän. Meillä homma toimii myös niin, että jos tulee yllättävää lastenvahtitarvetta, niin kyllä silloin ensisijaisesti sitten kysytään siltä toiselta vanhemmalta ennen vieraita. Meillä ainakin on sen verran löytynyt joustoa, ettei vieraita tarvi palkata. Ei tarvetta tehdä toiselle sellaista kiusaa, että olisi pakko palkata lapsenvahti jostain.
Mihin ihmeeseen isä sitä vierasta lastenvahtia tarvii?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ap:n aloituksesta ensin, että ihan päätön tilanne, mutta sitten huomasin, että siskollani on melkein samanlainen tilanne.
Sisko (jolla yksi oma lapsi) muutti yhteen miehen kanssa, jolla oli 2 lasta. Mies oli eronnut noin kaksi vuotta aiemmin ja siskoni ehkä kolmisen vuotta aiemmin. Mies on ihan mukava ja hänen omat lapsensa asuvat pääosin isänsä ja siskoni luona. Lapset ovat jo yläkouluikäisiä, toinen taitaa olla jo lukiossa. Siskon lapsi on 11v. Tämä mies on kauhean jääräpäinen siinä, että hänen lapsensa asiat eivät mitenkään kuulu siskolleni. Ja siskolleni ei myöskään mitenkään kuulu miehen lasten äiti ja tämän elämä. Mies ei ole koskaan puhunut mitään exästään eikä esitellyt tätä koskaan siskolleni! Toki siskoni on urkkinut jostain tiedon, että kuka se exä on, mutta ei ole koskaan nähnyt tätä "virallisesti". Jotenkin kaistapäistä.
(tuli mieleeni, että kun tän miehen vanhempi lapsi pääsi ripille niin siskoani ei kutsuttu juhliin... kun ei kuulemma ole tälle lapselle mitään sukua!!)
Olin jotenkin aina elänyt maailmassa, missä pidin itsestään selvyytenä, että viimeistään yhteenmuutettaessa uusi ja ex esitellään. Ei kyse ole luottamuksesta, en mä exän usko mitään hullua kirvesmurhaajaa itselleen hankkineen. Ihan vain semmoisesta yleisestä käytännöstä, että vanhemmalla on oikeus tietää, kenen kanssa lapsi asuu. Mielestäni on jollain tavoin kummallista, että voin vaikka kaupassa kävellä lasteni äitipuolen ohi, enkä tiedä kuka hän on.
Perustelisitko? Miksi se tieto riitä, että osoitteessa asuu Päivikki Korhonen?
Mulle toi ois sama, kuin kävelisin kerrostalon rappuun, valkkaisin kivan nimen ja jättäisin lapset oven taa lappu kaulassa "haen huomenna". Lapset kuitenkin ovat myös yksin äitipuolensa kanssa. Lapseni ovat minulle täysin vieraan ihmisen hoidossa. Se on jotenkin todella omituista.
Miksi on liikaa vaadittu, että tapaa kerran ja esittelee itsensä? Ei siinä nyt kahvejakaan tarvitsisi pakosta juoda. Ei se varmaan lapsillekaan huono olisi nähdä, että äiti ja "Maija" on ihan "kavereita", kun voi toista kohteliaasti moikata. Olisi lapsille semmoinen ns. virallinen hyväksyntä, että toisesta saa tykätä, kun äitikin tykkää. Ja tää nyt on taas tätä "lapsien aivoituksia on vaikea ymmärtää", varsinkin, jos omia ei ole. Pienessä mielessä ollaan vanhemmille lojaaleja asioissa, joissa ei edes tarvitsisi.
Minä en ole kertakaan ollut yksin mieheni lasten kanssa! He ovat isänsä vastuulla ja heidät jätetään isälle käsikädessä periaatteella. Minulle riittää, että tulen juttuun lapsen kanssa.
Sinä et kyllä lapseni sitten hyväksy sitä Maijaa ennen kun MINÄ olen hänet hyväksynyt. Onko tässä on nyt kuitenkin kyse silkasta äidin itsekyydestä ja jostain äidin diktatuurimaisesta vallasta osoittaa isän uudelle missä on tämän paikka.
Onneksi lapset osaa paremmin ja he uskaltaa tykätä!
Lasten äitipuoli on lasten kanssa myös yksin.
Ja tuo nyt ei ollut omasta päästä keksittyä. Lapset monasti ovat lojaaleja vanhemmilleen, jopa sellaisissa tilanteissa, joissa vanhemmat kohtelevat lapsia väärin. Meillä ei ole kielletty pitämästä äitipuolesta, on jopa yritetty puhua hyvää (ihmisestä jota en ole koskaan edes nähnyt). Lapset ovat erilaisia, omistani toinen selkeästi hakee äidin "hyväksyntää" monissa asioissa. Siksi tätä "kehumista" olen harrastanut, jotta tuntisi, että "ei tee väärin", kun pitää toisesta. Lapset tykkää, mutta TOINEN empii sitä osoittaa (en sitten tiedä, mistä tämä johtuu, kysy selitystä joltain lastentohtorilta, ehkä he tietää). Ja tää kehuminen on tälläistä "No olipas kiva, että Maijakin oli mukana." "Onpas Maijalla kiva kissa, kun tuolla tavalla leikkii."
Ja nyt sitten varmaan seuraavaksi puututaan siihen, että ristikuulustelen lapsia. En, he itse höpöttelevät omiaan, niin kuin lapsilla on tapana. Voi mennä viikko, ettei Maijasta sanota sanaakaan ja sitten taas voivat joka toisessa lauseessa höpöttää tekemisistään Maijan kanssa. Ja totta hemmetissä kysyn oliko isällä kivaa ja mitä teitte. Kysynhän niin joka tarhapäivänkin jälkeen. Jos tuo on ristikuulustelua, niin sitten ei voi mitään. :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiire sinulla on tavata? Arjessa tulee väistämättä tilanteita, jossa tapaat hänet ilman mitään erillisiä tiedotustilaisuuksia tai järjestelyjä. Miehellä on varmasti omat motiivinsa olla häntä esittelemättä ja sinulla ei ole mitään oikeutta määritellä miten hän omaan henkilökohtaiseen elämäänsä liittyä asioita hoitaa.
Exän elämä ei mulle kuulu, mutta lasten elämä kylläkin.
ap
Ei pysty ymmärtämään...