Miehellä paremmat tulot --> velvollisuus kohottaa naisen elintasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen tienaa puolet vähemmän, se tarkoittaa että elintason on oltava matalampi kuin mihin varakkaammalla olisi mahdollisuus. Esim. vaikka rikkaampi osapuoli pystyisi ostamaan omakotitalon uima-altaalla, köyhemmän takia on asuttava kerrostalokaksiossa. Koko elämän ajan.

Yleensä sille rikkaammalle tämä ei vain kelpaa vaan ne rahat on saatava käyttää johonkin, eli korkeampaan elintasoon. Ei se rikkaampi voi kuitenkaan vaatia että köyhempi maksaa puolet sellaisen elintason kustannuksista, mihin köyhemmällä ei ole varaa. Silloin on rikkaamman oma valinta maksaa enemmän että saa ne haluamansa asiat. Ei sillä perusteella voi sitä köyhempää kiristää eikä syyllistää, kun se on rikkaamman oma valinta.

Sitten pitää tehdä kompromissi.

Ei osteta sitä mitä köyhempi haluaa eikä sitä mitä rikkaampi haluaa. Vaan siitä keskeltä.

Jos köyhä haluaa 100 000 euronm asunnon ja rikas 1000 000 euron asunnon niin ostetaan 500 000 euron asunto. 

Kompromisseja voi toki aina miettiä, mutta kyllä sen köyhemmän ehdoilla enimmäkseen on mentävä kun köyhemmällä on vähemmän liikkumavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Luuseriakat, kuten Sirpa Selänne, tarvitsevat miehen saadakseen ruokaa itselleen. Hyvin on ruoka riittänyt ja jäänyt tissipusseihinkin rahaa, kun omasta takaa ei moisia ole.

Lehtijuttujen perusteella tämä Sirpa Selänne on alkanut seurustella nuorena Teemun kanssa. Miksei Teemu päättänyt suhdetta siirtyessään toiselle mantereelle ammattilaiskiekkoilijaksi? Olisiko hänelle riittänyt etäsuhde?

Jos itse muutat puolisosi kanssa toiselle mantereelle puolison työn takia, niin ihan rehellisesti, miten luulet työllistyväsi? Miten järjestäisit lastenhoidon? Vaihtaisit tuosta vaan tuhensien kilometrien päähässä olevaan kaupunkiin, kun miehen työ siirtyy sinne?

Itse en kadehdi suomalaisten kiekkoiljoiden mukana muuttaneiden vaimojen elämää. Onneksi oma mies ei ole ammattiurheilija, kahdessa maassa eläminen ei ole helppoa parisuhteelle.

Kuvitelkaa näky: Kuningatar Elizabeth kulkee paraatissa hevosvaunuilla, Prinssi Philip sotkee polkupyörällä perässä. Kesälomalla Ellu kököttää vapaa-ajan linnassaan ja Philip vaunuilee pihapiirissä. Näin sen kuuluu mennä.

Voi herran jestas sentään :D Kun lukee näitä kommentteja, niin ei yhtään ihmettele miksi ihmiset eroavat. Avioliitossa pitäisi puhaltaa yhteen hiilee ja tehdä päätökset yhdessä, eikä katella omaa napaa vaan. "Minä tienaan niin vähän/paljon siksi pitää tehdä näin", voi jessus.

Vierailija kirjoitti:

Miehen palkka 3500. Nainen kotona kahden lapsen kanssa (molemmat alle 3) tulot korkeintaan joku1200e ..

Mies käy töissä.

Nainen hoitaa kotona lapset, siivoaa, pyykkää, tekee ruoat , käy kaupassa, (maksaa ruoat, vaipat ym) maksaa asumiskuluja ja laskuja 50%.. mies maksaa sen toisen 50% laskuista ja asumiskuluista.. syö kotona vaimon ostamia laittamia ruokia, ..

ja se mikä jää miehen palkasta... no se on tietysti se minkä mies tuhlaa omiin juttuihin (moottoripyörään, elektroniikkaa, autoon, miesten reissut ym) koska tekee töitä sen rahan eteen..nainen kun ei tee töitä..on "vaan" kotona ni ei saa mieheltä senttiäkään koska se olis väärin...

Mun ystävällä on tällainen mies..

Kumpi käyttää hyväksi kumpaa?

Riippuu kenen tahdosta nainen on kotona. Ei kai se miehen syy ole jos naista ei huvita työnteko?

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiäiti. Antaako teidän miehet puolet nettopalkastaan omaan käyttöönne? Ruuat 4:lle niin kuin yhteiset laskut maksamme tietysti puoliksi.

Itse olen sinkku, mutta intialainen tuttavapariskuntani hoitaa tuon sillä tavoin, että mies antaa koko nettopalkkansa kotiäiti-vaimon käyttöön. Vaimo hoitaa laskujen maksamisen ja ostaa kaiken mitä perhe tarvitsee, ja antaa miehelle taskurahaa sen verran kuin katsoo olevan mahdollista. Sen summan mies voi käyttää omiin menoihinsa ilman mitään tilivelvollisuutta. Usein kyllä käyttää siitäkin osan vaimoonsa, esim. jos ovat yhdessä ostoksilla niin kehottaa vaimoa ostamaan itselleen jotain nättiä ja maksaa sen. Upeannäköinen vaimo kun on heidän kulttuurissaan miehelle ylpeydenaihe, vähän kuin hieno auto meillä. Kumpikin pitää järjestelyä luonnollisena ja ovat olleet ihmeissään, kun olen kertonut, että Suomessa useimmat pariskunnat hoitavat raha-asiansa toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitossa, niin puolisoiden elintaso on lain mukaan oltava sama. Minä naisena tienaan miestäni enemmän ja tottakai kustannan isomman osan kuluistamme ja esim ulkomaanmatkat. Ei tulisi mieleenkään ostella itselle kaikkea kivaa ja katsella kun toinen saa paljon vähemmän. Eikä meillä ole edes lapsia ja silti on selvää että yhtä perhettä ollaan.

Tämä. Jos nainen on parempituloinen, näistä ei tule koskaan ongelmaa koska naiselle on itsestäänselvää että hän voi maksaa enemmän, silti suhteessa tuloihin suurin piirtein saman verran. Miehet ei vaan pysty samaan, eikä mulle ole koskaan selvinnyt miksi näin on. Olen itsekin ollut parisuhteissa aina se enemmän ansaitseva osapuoli, enkä todellakaan ole vaatinut että mies maksaa 50% kaikista kuluista vaan ollaan maksettu suhteessa tuloihin.

Siis tällaisia naisiahan on vaikka kuinka, joiden mielestä se on kiviriippa jos joutuu tarjoamaan miehelle korkeamman elintason. Ja on paljon naisia jotka eivät alunperinkään suostu ottamaan pienituloisempaa miestä. Ei naiset ole tässä kyllä yhtään sen parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiäiti. Antaako teidän miehet puolet nettopalkastaan omaan käyttöönne? Ruuat 4:lle niin kuin yhteiset laskut maksamme tietysti puoliksi.

Itse olen sinkku, mutta intialainen tuttavapariskuntani hoitaa tuon sillä tavoin, että mies antaa koko nettopalkkansa kotiäiti-vaimon käyttöön. Vaimo hoitaa laskujen maksamisen ja ostaa kaiken mitä perhe tarvitsee, ja antaa miehelle taskurahaa sen verran kuin katsoo olevan mahdollista. Sen summan mies voi käyttää omiin menoihinsa ilman mitään tilivelvollisuutta. Usein kyllä käyttää siitäkin osan vaimoonsa, esim. jos ovat yhdessä ostoksilla niin kehottaa vaimoa ostamaan itselleen jotain nättiä ja maksaa sen. Upeannäköinen vaimo kun on heidän kulttuurissaan miehelle ylpeydenaihe, vähän kuin hieno auto meillä. Kumpikin pitää järjestelyä luonnollisena ja ovat olleet ihmeissään, kun olen kertonut, että Suomessa useimmat pariskunnat hoitavat raha-asiansa toisin.

Miten tämä liittyy asiaan? Täällähän puhutaan käsittääkseni nimenomaan suomalaisesta kulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiäiti. Antaako teidän miehet puolet nettopalkastaan omaan käyttöönne? Ruuat 4:lle niin kuin yhteiset laskut maksamme tietysti puoliksi.

Itse olen sinkku, mutta intialainen tuttavapariskuntani hoitaa tuon sillä tavoin, että mies antaa koko nettopalkkansa kotiäiti-vaimon käyttöön. Vaimo hoitaa laskujen maksamisen ja ostaa kaiken mitä perhe tarvitsee, ja antaa miehelle taskurahaa sen verran kuin katsoo olevan mahdollista. Sen summan mies voi käyttää omiin menoihinsa ilman mitään tilivelvollisuutta. Usein kyllä käyttää siitäkin osan vaimoonsa, esim. jos ovat yhdessä ostoksilla niin kehottaa vaimoa ostamaan itselleen jotain nättiä ja maksaa sen. Upeannäköinen vaimo kun on heidän kulttuurissaan miehelle ylpeydenaihe, vähän kuin hieno auto meillä. Kumpikin pitää järjestelyä luonnollisena ja ovat olleet ihmeissään, kun olen kertonut, että Suomessa useimmat pariskunnat hoitavat raha-asiansa toisin.

Miten tämä liittyy asiaan? Täällähän puhutaan käsittääkseni nimenomaan suomalaisesta kulttuurista.

Siten, että tuossa on yksi mahdollinen tapa pariskunnalle järjestää raha-asiansa. Ei mikään estä suomalaista pariskuntaa menettelemästä samoin. Tuo mainitsemani pari siis asuu Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä perheen päänä ajattelen, että vaimo ja mukulat ovat niin tärkeitä, että mielellään kustannan heille sen, mihin vain on varaa. Pidän huolen että voimme syödä mitä haluamme, vaimo saa käydä kauneushoidoissa ja salilla ja jumpilla, perheen kesken matkaamme ulkomaille kerran vuodessa ja asumme hyvin, lapsilla on omat huoneet jne. Vaimo maksaa tuloistaan sen minkä maksaa ja minä loput. Hyvin on sujunut.

Mies, joka ei halua jakaa tulojaan rakastamansa naisen kanssa, on minusta vähintäänkin omituinen tapaus. Muutenkin, vaimohan maksaa osuutensa, niin eikö se tarkoita, että minäkin saan sellaisen elintason johon ei muuten olisi varaa? On minullakin salikortti ja käyn pitämässä huolta itsestäni jne. Ei olisi varaa jos vaimolla ei olisi yhtään mitään tuloja.

Eli vaimolla on tuloja, mutta koska niitä on vähemmän pidät itseäsi perheen päänä. Sinun ansiostasi - vain sinun - vaimoraukka saa ruokaa syödäkseen ja saa näpertää haluamiaan juttuja? Kun suunnattomassa lempeydessäsi ja rakkaudessasi sallit hänen niin tehdä?

Mikä vittu sua vaivaa? Oletko tynnyrissä kasvanut? Mies selvästi rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja sä tartut johonkin perheen pää sanaan...

Ihan tosi! Meillä mies on kanssa perheen pää. Lapsuudenkodissani isä oli perheen pää.. mitään outoa ei ole siinä että mies on perheen pää. Joissain se on äiti joka on, sekin on fine.

Mikä vittu itseäsi vaivaa kun tulet keskustelupalstalle vaikka sinulla on käytöstavat ihan hakusessa?

Itse takerrut miehen käyttämään rakastaa-sanaan vaikka hän pitää itseään jonkinlaisena puolijumalana. Ihan kuin tuo rakastamisväite pyhittäisi kaiken. Ei tuollainen Minä Suuri Laumanjohtaja -asenne ole milloinkaan "fine", oli kyse kummasta sukupuolesta hyvänsä.

Jos olisin kirjoittanut noin alentuvan viestin kuin sä tuossa alunperin, niin en kehtaisi valittaa käytöstavoista.

Elintaso ei ole aivan yksinkertainen asia. Jos perheessä mies polttaa askin päivässä (2007 €/v) ja nainen tekee pari tonnin ulkomaanmatkaa vuodessa ilman miestään, onko heillä sama elintaso vai ei?

Kenenkään ei tarvitse tai kannata laskea elämänsä laatua. Parisuhteeseen tulee lähteä joko a) yhtä paljon tienaavan (ja samoja asioita arvostavan) kanssa tai b) sellaisen henkilön kanssa, jonka muut ominaisuudet kompensoivat alemman tulotason. Silloin ei ole ongelmia eikä tarvitse valittaa olevansa maksajana suhteessa. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Sellaisesta suhteesta pitää välittömästi poistua, jossa tuntee olevansa vastentahtoisesti maksajana. Ei valiteta vaan otetaan vastuu omasta elämästä! Ainoastaan itseään ja omaa suhtautumistaan voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen palkka 3500. Nainen kotona kahden lapsen kanssa (molemmat alle 3) tulot korkeintaan joku1200e ..

Mies käy töissä.

Nainen hoitaa kotona lapset, siivoaa, pyykkää, tekee ruoat , käy kaupassa, (maksaa ruoat, vaipat ym) maksaa asumiskuluja ja laskuja 50%.. mies maksaa sen toisen 50% laskuista ja asumiskuluista.. syö kotona vaimon ostamia laittamia ruokia, ..

ja se mikä jää miehen palkasta... no se on tietysti se minkä mies tuhlaa omiin juttuihin (moottoripyörään, elektroniikkaa, autoon, miesten reissut ym) koska tekee töitä sen rahan eteen..nainen kun ei tee töitä..on "vaan" kotona ni ei saa mieheltä senttiäkään koska se olis väärin...

Mun ystävällä on tällainen mies..

Kumpi käyttää hyväksi kumpaa?

Riippuu kenen tahdosta nainen on kotona. Ei kai se miehen syy ole jos naista ei huvita työnteko?

Meillä niinpäin, että mies EI halua sitten kuitenkaan olla kotona lasten kanssa, kun se on niin rankkaa. Rankempaa kuin työnteko. Ja nämä peruslässytykset, kun ei työstä nyt vain voi olla vuotta poissa jne. Ehdotin että palaisin itse töihin ja mies jäisi kotiin edes hetkeksi vuorostaan. Kummallakin korkeakoulututkinto, ja tienaamme suunnilleen saman verran. Itse olin esikoisen kanssa 2-v. kotona ja nyt kuopus pian 1-v. Kummankin kanssa mies pitänyt vain isäkuukauden. Pitänee laittaa nuorempi tarhaan ja palata itsekin töihin, vaikka säälittää vajaa vuoden ikäinen hoidossa. En vaan jaksa kuunnella miehen työjuttuja :/ Minä mahdollistan hänen työmatkansa, pitkät seminaari-iltansa, uralla etenemisensä ylipäätänsä, ei tarvitse hoitaa kipeitä lapsia ym. Toivoisin joskus edes kiitosta ja jos mies ei antaisi omasta tilipussistaan muutaman satasen kotihoidontuen päälle, niin en voisi ymmärtää ollenkaan. Mies siis vastaa pitkälti menoistamme.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos perhe käydä kerran vuodessa lomamatkalla ja mies voisi paremmalla palkallaan käydä vaikka yksin jätkien kanssa reissussa viikon tai jotain? Onko OK vai ei? Naisen elintasohan ei kohotu tuollaisesta miehen törsäilystä joten mieslapsi vaihtoon vai mitä?

Miksi ei esim. lasten kanssa? Pitääkö lasten elintason vastata äidin tai pienempi tuloisen elintasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen palkka 3500. Nainen kotona kahden lapsen kanssa (molemmat alle 3) tulot korkeintaan joku1200e ..

Mies käy töissä.

Nainen hoitaa kotona lapset, siivoaa, pyykkää, tekee ruoat , käy kaupassa, (maksaa ruoat, vaipat ym) maksaa asumiskuluja ja laskuja 50%.. mies maksaa sen toisen 50% laskuista ja asumiskuluista.. syö kotona vaimon ostamia laittamia ruokia, ..

ja se mikä jää miehen palkasta... no se on tietysti se minkä mies tuhlaa omiin juttuihin (moottoripyörään, elektroniikkaa, autoon, miesten reissut ym) koska tekee töitä sen rahan eteen..nainen kun ei tee töitä..on "vaan" kotona ni ei saa mieheltä senttiäkään koska se olis väärin...

Mun ystävällä on tällainen mies..

Kumpi käyttää hyväksi kumpaa?

Riippuu kenen tahdosta nainen on kotona. Ei kai se miehen syy ole jos naista ei huvita työnteko?

Joo, kyllä pitäisi naisenkin älytä ajatella itseään. Menee vaikka pienipalkkaiseenkin työhön, jolloin perheen nettotulot toki laskevat kun pitää maksaa päivähoitomaksut, mutta kun niistä päivähoitomaksuista puolet meneekin miehen maksettavaksi niin naiset omat tulot kasvavat. Ja niinä päivinä, kun on miehen vuoro hakea lapset päiväkodista, saa hetkisen ihan omaa rauhaa ilman perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiäiti. Antaako teidän miehet puolet nettopalkastaan omaan käyttöönne? Ruuat 4:lle niin kuin yhteiset laskut maksamme tietysti puoliksi.

Itse olen sinkku, mutta intialainen tuttavapariskuntani hoitaa tuon sillä tavoin, että mies antaa koko nettopalkkansa kotiäiti-vaimon käyttöön. Vaimo hoitaa laskujen maksamisen ja ostaa kaiken mitä perhe tarvitsee, ja antaa miehelle taskurahaa sen verran kuin katsoo olevan mahdollista. Sen summan mies voi käyttää omiin menoihinsa ilman mitään tilivelvollisuutta. Usein kyllä käyttää siitäkin osan vaimoonsa, esim. jos ovat yhdessä ostoksilla niin kehottaa vaimoa ostamaan itselleen jotain nättiä ja maksaa sen. Upeannäköinen vaimo kun on heidän kulttuurissaan miehelle ylpeydenaihe, vähän kuin hieno auto meillä. Kumpikin pitää järjestelyä luonnollisena ja ovat olleet ihmeissään, kun olen kertonut, että Suomessa useimmat pariskunnat hoitavat raha-asiansa toisin.

Miten tämä liittyy asiaan? Täällähän puhutaan käsittääkseni nimenomaan suomalaisesta kulttuurista.

Siten, että tuossa on yksi mahdollinen tapa pariskunnalle järjestää raha-asiansa. Ei mikään estä suomalaista pariskuntaa menettelemästä samoin. Tuo mainitsemani pari siis asuu Suomessa.

Täällä nainen ei ole normaalissa suhteessa hienoon autoon verrattava näyttelyesine, jonka koristeluun mies haluaa kuluttaa rahaa. Siksi en tajua, miksi kukaan kopioisi parisuhteen mallin vieraasta kulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitossa, niin puolisoiden elintaso on lain mukaan oltava sama. Minä naisena tienaan miestäni enemmän ja tottakai kustannan isomman osan kuluistamme ja esim ulkomaanmatkat. Ei tulisi mieleenkään ostella itselle kaikkea kivaa ja katsella kun toinen saa paljon vähemmän. Eikä meillä ole edes lapsia ja silti on selvää että yhtä perhettä ollaan.

Elintason samanlaisuus ei todellakaan tarkoita sitä, että ei voisi pitää omia henkilökohtaisia palkkatulojaan ja käyttää niitä omiin juttuihin.

Ei tietenkään tarkoita, en ole sellaista väittänytkään. Mutta molemmat osallistuu valitun asumismuodon ylläpitämiseen taloudellisen kantokykynsä mukaan samoin kuin muuhun perheen yhteiseen toimintaa ja elatukseen. Eli esim. mies maksaa asumisesta ja ruoasta ym. 70% ja nainen 30%. Yhteisestä lomamatkasta sama tai mies kokonaan jos naisella ei varaa matkustaa. Mies kustantaa myös naisen harrastuksen, jos naisella ei ole siihen kokonaan tai osittain varaa (vaikkapa tenniksen peluu ja sen välineistö, ratavuokra ym.) olettaen, että miehen tulot tähän helposti riittävät. Mies ei voi lähteä vain lasten kanssa etelänreissulla ja jättää pienempi palkkaista naista kotiin, vaan maksaa tarvittaessa kaikkien matkan. Samalla mikään ei estä miestä säästämästä ylimenevää osuutta itselleen ja ostelemalla sillä mitä haluaa, kun ensin vaimo/perhe on saanut osuutensa.

"ensin vaimo saa osuutensa" :D

Osuutensa mistä? Miehen tuloista?

Kerro ihmeessä missä laissa mies velvoitetaan maksamaan naiselle tennisharrastus? Missä velvoitetaan miehen maksamaan matka naiselle jos naisella itsellään ei ole sellaiseen varaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiäiti. Antaako teidän miehet puolet nettopalkastaan omaan käyttöönne? Ruuat 4:lle niin kuin yhteiset laskut maksamme tietysti puoliksi.

Itse olen sinkku, mutta intialainen tuttavapariskuntani hoitaa tuon sillä tavoin, että mies antaa koko nettopalkkansa kotiäiti-vaimon käyttöön. Vaimo hoitaa laskujen maksamisen ja ostaa kaiken mitä perhe tarvitsee, ja antaa miehelle taskurahaa sen verran kuin katsoo olevan mahdollista. Sen summan mies voi käyttää omiin menoihinsa ilman mitään tilivelvollisuutta. Usein kyllä käyttää siitäkin osan vaimoonsa, esim. jos ovat yhdessä ostoksilla niin kehottaa vaimoa ostamaan itselleen jotain nättiä ja maksaa sen. Upeannäköinen vaimo kun on heidän kulttuurissaan miehelle ylpeydenaihe, vähän kuin hieno auto meillä. Kumpikin pitää järjestelyä luonnollisena ja ovat olleet ihmeissään, kun olen kertonut, että Suomessa useimmat pariskunnat hoitavat raha-asiansa toisin.

Minä olen suomalainen mies ja tällä hetkellä ihan koti-isä. Toimimme juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä perheen päänä ajattelen, että vaimo ja mukulat ovat niin tärkeitä, että mielellään kustannan heille sen, mihin vain on varaa. Pidän huolen että voimme syödä mitä haluamme, vaimo saa käydä kauneushoidoissa ja salilla ja jumpilla, perheen kesken matkaamme ulkomaille kerran vuodessa ja asumme hyvin, lapsilla on omat huoneet jne. Vaimo maksaa tuloistaan sen minkä maksaa ja minä loput. Hyvin on sujunut.

Mies, joka ei halua jakaa tulojaan rakastamansa naisen kanssa, on minusta vähintäänkin omituinen tapaus. Muutenkin, vaimohan maksaa osuutensa, niin eikö se tarkoita, että minäkin saan sellaisen elintason johon ei muuten olisi varaa? On minullakin salikortti ja käyn pitämässä huolta itsestäni jne. Ei olisi varaa jos vaimolla ei olisi yhtään mitään tuloja.

Eli vaimolla on tuloja, mutta koska niitä on vähemmän pidät itseäsi perheen päänä. Sinun ansiostasi - vain sinun - vaimoraukka saa ruokaa syödäkseen ja saa näpertää haluamiaan juttuja? Kun suunnattomassa lempeydessäsi ja rakkaudessasi sallit hänen niin tehdä?

Mikä vittu sua vaivaa? Oletko tynnyrissä kasvanut? Mies selvästi rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja sä tartut johonkin perheen pää sanaan...

Ihan tosi! Meillä mies on kanssa perheen pää. Lapsuudenkodissani isä oli perheen pää.. mitään outoa ei ole siinä että mies on perheen pää. Joissain se on äiti joka on, sekin on fine.

Mikä vittu itseäsi vaivaa kun tulet keskustelupalstalle vaikka sinulla on käytöstavat ihan hakusessa?

Itse takerrut miehen käyttämään rakastaa-sanaan vaikka hän pitää itseään jonkinlaisena puolijumalana. Ihan kuin tuo rakastamisväite pyhittäisi kaiken. Ei tuollainen Minä Suuri Laumanjohtaja -asenne ole milloinkaan "fine", oli kyse kummasta sukupuolesta hyvänsä.

Jos olisin kirjoittanut noin alentuvan viestin kuin sä tuossa alunperin, niin en kehtaisi valittaa käytöstavoista.

Eli sinulle on OK että tuo mies kirjoittaa alentuvan viestin, mutta alat kitistä kun minä vastaan siihen alentuvalla viestillä. Sinulle on OK että toinen kirjoittaja tiuskaisee minulle "mikä vittu sinua vaivaa" mutta minulle alat aukoa päätäsi kun totean että hänellä ei ole käytöstapoja.

Jos olet eri mieltä kanssani, kerro mielipiteesi. Mutta älä yritä huomautella minun käytöksestäni kun samalla päästät kuin koiran veräjästä ne ihmiset, joiden kanssa olet samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitossa, niin puolisoiden elintaso on lain mukaan oltava sama. Minä naisena tienaan miestäni enemmän ja tottakai kustannan isomman osan kuluistamme ja esim ulkomaanmatkat. Ei tulisi mieleenkään ostella itselle kaikkea kivaa ja katsella kun toinen saa paljon vähemmän. Eikä meillä ole edes lapsia ja silti on selvää että yhtä perhettä ollaan.

Elintason samanlaisuus ei todellakaan tarkoita sitä, että ei voisi pitää omia henkilökohtaisia palkkatulojaan ja käyttää niitä omiin juttuihin.

Ei tietenkään tarkoita, en ole sellaista väittänytkään. Mutta molemmat osallistuu valitun asumismuodon ylläpitämiseen taloudellisen kantokykynsä mukaan samoin kuin muuhun perheen yhteiseen toimintaa ja elatukseen. Eli esim. mies maksaa asumisesta ja ruoasta ym. 70% ja nainen 30%. Yhteisestä lomamatkasta sama tai mies kokonaan jos naisella ei varaa matkustaa. Mies kustantaa myös naisen harrastuksen, jos naisella ei ole siihen kokonaan tai osittain varaa (vaikkapa tenniksen peluu ja sen välineistö, ratavuokra ym.) olettaen, että miehen tulot tähän helposti riittävät. Mies ei voi lähteä vain lasten kanssa etelänreissulla ja jättää pienempi palkkaista naista kotiin, vaan maksaa tarvittaessa kaikkien matkan. Samalla mikään ei estä miestä säästämästä ylimenevää osuutta itselleen ja ostelemalla sillä mitä haluaa, kun ensin vaimo/perhe on saanut osuutensa.

"ensin vaimo saa osuutensa" :D

Osuutensa mistä? Miehen tuloista?

Kerro ihmeessä missä laissa mies velvoitetaan maksamaan naiselle tennisharrastus? Missä velvoitetaan miehen maksamaan matka naiselle jos naisella itsellään ei ole sellaiseen varaa?

No mies jääköön muutaman satasen kotihoidontuelle ja unohtakoon harrastuksensa, vaimo tehköön uraa ja pitäköön harrastuksensa. No problem!