Miehellä paremmat tulot --> velvollisuus kohottaa naisen elintasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitossa, niin puolisoiden elintaso on lain mukaan oltava sama. Minä naisena tienaan miestäni enemmän ja tottakai kustannan isomman osan kuluistamme ja esim ulkomaanmatkat. Ei tulisi mieleenkään ostella itselle kaikkea kivaa ja katsella kun toinen saa paljon vähemmän. Eikä meillä ole edes lapsia ja silti on selvää että yhtä perhettä ollaan.

Tämä. Jos nainen on parempituloinen, näistä ei tule koskaan ongelmaa koska naiselle on itsestäänselvää että hän voi maksaa enemmän, silti suhteessa tuloihin suurin piirtein saman verran. Miehet ei vaan pysty samaan, eikä mulle ole koskaan selvinnyt miksi näin on. Olen itsekin ollut parisuhteissa aina se enemmän ansaitseva osapuoli, enkä todellakaan ole vaatinut että mies maksaa 50% kaikista kuluista vaan ollaan maksettu suhteessa tuloihin.

Erittäin moni mies pystyy ja tekee niin. Osalla homma kosahtaa naisen ahneuteen kun nainen vaatii ja olettaa saavansa osan miehen tuloista. Kaksi eri asiaa jota te loiset ette millään sisäistä. Miehellä on usein kovempi palkka koska näkee sen eteen vaivaa, sitä voi käyttää perheeseen tai olla käyttämättä kaikkea siihen. Mutta minkään valtakunnan oikeutta naisella ei miehen tuloihin ole eikä tule. Tästä lokit raivostuu, se on nähty.

Mutta sua yhteiskunnan tuilla loisijaa tämä ei koske millään tavalla, joten miksi ylipäätään jatkuvasti teet näitä avauksia? Vai joko on persettä jaettu porvarille?

Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta, joten enemmän tienaavalla ei ole mitään velvollisuutta maksaa enempää kuin vähemmän tienaava. Eri asia on, kuinka moni pitkässä suhteessa hyväksyy tällaisen järjestelyn.

Avioliiton (ja tukien tapauksessa avoliiton) elatusvelvollisuus perustuu ajatukseen, että perhe on yksikkö, jossa huolehditaan toisistaan. Elämäntapa on sovitettava kokonaistulojen mukaan. Ei ole oikeudenmukaista, että toisella on Armanin puvut ja toinen ostaa vaatteet kirpputorilta ja leikkauttaa hiuksensa äidillään. Jos ottaa vähävaraisen puolison tai elämässä tulee vastaan työttömyyttä tai sairautta on paremmin tienaava velvollinen tasaamaan tilannetta köyhemmän hyväksi, niin että perheen elintaso on yhtenäinen. Meillä minä tienään tuplat mieheeni verrattuna ja meidän näkyvä elintaso on sama. Minä kuitenkin omistan asunnon ja voin pitää kalliimpaa harrastusta, kun taas mies harrastaa halvemmalla (harrastamme mitä teimme ennen avoliittoakin).

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiäiti. Antaako teidän miehet puolet nettopalkastaan omaan käyttöönne? Ruuat 4:lle niin kuin yhteiset laskut maksamme tietysti puoliksi.

Ei anna palkkaansa, mutta nyt hoitovapaan ajan maksaa asumisen ja pakolliset menot yksin. Ruokaostoksetkin maksaa enimmäkseen. Kotihoidontuen saan käyttää itse, yleensä sekin menee kyllä yhteisiin juttuihin. Tietysti, jos sinun tulosi ovat lähellä miehen tuloja, ymmärrän asian. Meillä nettotulot jakautuvat nyt 15%/85%.

Kyllä minun kotona tekemällä tärkeällä työllä on oltava joku hinta ja arvostus, jonka mies maksaa minulle ylläpitona. Maksaisihan se lasten ja kodinhoito paljon ulkoistettunakin. Onneksi näin kylmästi ei ole tarvinnut ajatella/keskustella, vaan miehellekin on itsestäänselvää, että hän elättää tällä hetkellä koko perhettä. Ja tekee sen vielä mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Aviossa ja avoliitossa on puolison elatusvelvollisuus. Jos tarvitsee miettiä tuollaisia asioita niin erotkaa.

Vain avioliitossa. Avoliitto ei tuo mitään velvoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen tienaa puolet vähemmän, se tarkoittaa että elintason on oltava matalampi kuin mihin varakkaammalla olisi mahdollisuus. Esim. vaikka rikkaampi osapuoli pystyisi ostamaan omakotitalon uima-altaalla, köyhemmän takia on asuttava kerrostalokaksiossa. Koko elämän ajan.

Yleensä sille rikkaammalle tämä ei vain kelpaa vaan ne rahat on saatava käyttää johonkin, eli korkeampaan elintasoon. Ei se rikkaampi voi kuitenkaan vaatia että köyhempi maksaa puolet sellaisen elintason kustannuksista, mihin köyhemmällä ei ole varaa. Silloin on rikkaamman oma valinta maksaa enemmän että saa ne haluamansa asiat. Ei sillä perusteella voi sitä köyhempää kiristää eikä syyllistää, kun se on rikkaamman oma valinta.

Sitten pitää tehdä kompromissi.

Ei osteta sitä mitä köyhempi haluaa eikä sitä mitä rikkaampi haluaa. Vaan siitä keskeltä.

Jos köyhä haluaa 100 000 euronm asunnon ja rikas 1000 000 euron asunnon niin ostetaan 500 000 euron asunto. 

Luuseriakat, kuten Sirpa Selänne, tarvitsevat miehen saadakseen ruokaa itselleen. Hyvin on ruoka riittänyt ja jäänyt tissipusseihinkin rahaa, kun omasta takaa ei moisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään laki ei määrää miten rahanjako perheessä on toteutettava. Yleensä ihmiset tosin haluavat reilua tasajakoa.

Ei pidä paikkaansa, aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan, mikä tarkoittaa samaa elintasoa.

Ei todellakaan pidä olla sama elintaso.

Pitää. Tutustupa avioliittolakiin ja sen tulkintoihin. Perheellä on yhteinen elintaso ja elatusvelvollisuus lasketaan sen paremman elintason mukaan jos on kaksi eri elintasoa.

Huomaatko, että naisen elintaso LASKEE kun huolehtii miehen lapsesta ja elää miehen kanssa? Sinkkuna hänellä voisi olla varaa 159 euron kampaajakäynteihin.

Ei sellaisessa parisuhteessa ole mitään järkeä, jossa puolisoilla on erilainen elintaso. Kannattaa valita sellainen kumppani, että on valmis nostamaan hänen elintasoaan siinä tapauksessa, että olisi muuten alempi kuin oma. Tämä pätee kumpaankin sukupuoleen.

Ymmärrän kyllä, että ihan kaikissa uusperheissä ei ole kovin suurta intoa kustantaa puolison (aikuistenkin) lasten elämää, jos on omien lastensa elatuksesta laistanut ja jättänyt elatusmaksutmaksamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä perheen päänä ajattelen, että vaimo ja mukulat ovat niin tärkeitä, että mielellään kustannan heille sen, mihin vain on varaa. Pidän huolen että voimme syödä mitä haluamme, vaimo saa käydä kauneushoidoissa ja salilla ja jumpilla, perheen kesken matkaamme ulkomaille kerran vuodessa ja asumme hyvin, lapsilla on omat huoneet jne. Vaimo maksaa tuloistaan sen minkä maksaa ja minä loput. Hyvin on sujunut.

Mies, joka ei halua jakaa tulojaan rakastamansa naisen kanssa, on minusta vähintäänkin omituinen tapaus. Muutenkin, vaimohan maksaa osuutensa, niin eikö se tarkoita, että minäkin saan sellaisen elintason johon ei muuten olisi varaa? On minullakin salikortti ja käyn pitämässä huolta itsestäni jne. Ei olisi varaa jos vaimolla ei olisi yhtään mitään tuloja.

Eli vaimolla on tuloja, mutta koska niitä on vähemmän pidät itseäsi perheen päänä. Sinun ansiostasi - vain sinun - vaimoraukka saa ruokaa syödäkseen ja saa näpertää haluamiaan juttuja? Kun suunnattomassa lempeydessäsi ja rakkaudessasi sallit hänen niin tehdä?

Mikä vittu sua vaivaa? Oletko tynnyrissä kasvanut? Mies selvästi rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja sä tartut johonkin perheen pää sanaan...

Ihan tosi! Meillä mies on kanssa perheen pää. Lapsuudenkodissani isä oli perheen pää.. mitään outoa ei ole siinä että mies on perheen pää. Joissain se on äiti joka on, sekin on fine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen tienaa puolet vähemmän, se tarkoittaa että elintason on oltava matalampi kuin mihin varakkaammalla olisi mahdollisuus. Esim. vaikka rikkaampi osapuoli pystyisi ostamaan omakotitalon uima-altaalla, köyhemmän takia on asuttava kerrostalokaksiossa. Koko elämän ajan.

Yleensä sille rikkaammalle tämä ei vain kelpaa vaan ne rahat on saatava käyttää johonkin, eli korkeampaan elintasoon. Ei se rikkaampi voi kuitenkaan vaatia että köyhempi maksaa puolet sellaisen elintason kustannuksista, mihin köyhemmällä ei ole varaa. Silloin on rikkaamman oma valinta maksaa enemmän että saa ne haluamansa asiat. Ei sillä perusteella voi sitä köyhempää kiristää eikä syyllistää, kun se on rikkaamman oma valinta.

Näinpä, meillä on just tällainen tilanne. Mies on minua paljon varakkaampi.

Minä voisin elää ilman autoa, tai korkeintaan ostaa jonkun halvan kotteron -> mies tahtoo uuden BMW:n

Minä asuisin mieluiten vanhassa, pienessä rintamamiestalossa -> mies tahtoo uuden talon, ei hänellä ole aikaa kunnostaa mitään ja muutenkin kaikki on oltava viimeisen päälle

Minä kulkisin mielelläni vanhoissa vaatteissa -> mies pyytää ostamaan uusia, käymään kampaajalla, laittamaan kynnet

Hassua, että aina näissä kskusteluissa on oletuksena, että nainen on se tuhlaavainen osapuoli. Minä olen köyhästä perheestä kotoisin, en kaipaa ympärilleni materiaa. Arvostaisin enemmän yhteistä aikaa ( mitä ei juuri ole, koska miehen on tehtävä enemmän töitä, saadakseen enemmän rahaa...).

Mies sitten myös kustantaa nämä haluamansa asiat.

Mua naurattaa tämä ap, otsasuonet pullistellen miettii miten saisi kirjoitettua omia hölinöitään 😂 Ja sitten kuitenkaan, se ei vaikuta kenenkään elämään pätkän vertaa. Paitsi tietenkin ap:n, koska tämä on hänen pakkomielteensä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen tienaa puolet vähemmän, se tarkoittaa että elintason on oltava matalampi kuin mihin varakkaammalla olisi mahdollisuus. Esim. vaikka rikkaampi osapuoli pystyisi ostamaan omakotitalon uima-altaalla, köyhemmän takia on asuttava kerrostalokaksiossa. Koko elämän ajan.

Yleensä sille rikkaammalle tämä ei vain kelpaa vaan ne rahat on saatava käyttää johonkin, eli korkeampaan elintasoon. Ei se rikkaampi voi kuitenkaan vaatia että köyhempi maksaa puolet sellaisen elintason kustannuksista, mihin köyhemmällä ei ole varaa. Silloin on rikkaamman oma valinta maksaa enemmän että saa ne haluamansa asiat. Ei sillä perusteella voi sitä köyhempää kiristää eikä syyllistää, kun se on rikkaamman oma valinta.

Näinpä, meillä on just tällainen tilanne. Mies on minua paljon varakkaampi.

Minä voisin elää ilman autoa, tai korkeintaan ostaa jonkun halvan kotteron -> mies tahtoo uuden BMW:n

Minä asuisin mieluiten vanhassa, pienessä rintamamiestalossa -> mies tahtoo uuden talon, ei hänellä ole aikaa kunnostaa mitään ja muutenkin kaikki on oltava viimeisen päälle

Minä kulkisin mielelläni vanhoissa vaatteissa -> mies pyytää ostamaan uusia, käymään kampaajalla, laittamaan kynnet

Hassua, että aina näissä kskusteluissa on oletuksena, että nainen on se tuhlaavainen osapuoli. Minä olen köyhästä perheestä kotoisin, en kaipaa ympärilleni materiaa. Arvostaisin enemmän yhteistä aikaa ( mitä ei juuri ole, koska miehen on tehtävä enemmän töitä, saadakseen enemmän rahaa...).

Mies sitten myös kustantaa nämä haluamansa asiat.

Niinhän se tekee, ja samalla minusta "lompakkoloisen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä perheen päänä ajattelen, että vaimo ja mukulat ovat niin tärkeitä, että mielellään kustannan heille sen, mihin vain on varaa. Pidän huolen että voimme syödä mitä haluamme, vaimo saa käydä kauneushoidoissa ja salilla ja jumpilla, perheen kesken matkaamme ulkomaille kerran vuodessa ja asumme hyvin, lapsilla on omat huoneet jne. Vaimo maksaa tuloistaan sen minkä maksaa ja minä loput. Hyvin on sujunut.

Mies, joka ei halua jakaa tulojaan rakastamansa naisen kanssa, on minusta vähintäänkin omituinen tapaus. Muutenkin, vaimohan maksaa osuutensa, niin eikö se tarkoita, että minäkin saan sellaisen elintason johon ei muuten olisi varaa? On minullakin salikortti ja käyn pitämässä huolta itsestäni jne. Ei olisi varaa jos vaimolla ei olisi yhtään mitään tuloja.

Eli vaimolla on tuloja, mutta koska niitä on vähemmän pidät itseäsi perheen päänä. Sinun ansiostasi - vain sinun - vaimoraukka saa ruokaa syödäkseen ja saa näpertää haluamiaan juttuja? Kun suunnattomassa lempeydessäsi ja rakkaudessasi sallit hänen niin tehdä?

Mikä vittu sua vaivaa? Oletko tynnyrissä kasvanut? Mies selvästi rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja sä tartut johonkin perheen pää sanaan...

Ihan tosi! Meillä mies on kanssa perheen pää. Lapsuudenkodissani isä oli perheen pää.. mitään outoa ei ole siinä että mies on perheen pää. Joissain se on äiti joka on, sekin on fine.

Mikä vittu itseäsi vaivaa kun tulet keskustelupalstalle vaikka sinulla on käytöstavat ihan hakusessa?

Itse takerrut miehen käyttämään rakastaa-sanaan vaikka hän pitää itseään jonkinlaisena puolijumalana. Ihan kuin tuo rakastamisväite pyhittäisi kaiken. Ei tuollainen Minä Suuri Laumanjohtaja -asenne ole milloinkaan "fine", oli kyse kummasta sukupuolesta hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään laki ei määrää miten rahanjako perheessä on toteutettava. Yleensä ihmiset tosin haluavat reilua tasajakoa.

Ei pidä paikkaansa, aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan, mikä tarkoittaa samaa elintasoa.

Ei todellakaan pidä olla sama elintaso.

Jaa ei vai? Että se on ihan OK, että rouva valmistaa ruokaa vaan itselleen ja lapselleen, ja mies jyrsii vaikka kynsiään, jos ei olekaan varaa syödä "ulkona"?

Miksi kukaan ryhtyisi parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolle ei ole valmis tarjoamaan samaa elintasoa ja toisaalta, jonka ei voi odottaa osallistuvan puolison elatukseen työttömyyden, sairauden, opiskelun, vanhempainvapaan tai muun varattomuuden aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehen palkka 3500. Nainen kotona kahden lapsen kanssa (molemmat alle 3) tulot korkeintaan joku1200e ..

Mies käy töissä.

Nainen hoitaa kotona lapset, siivoaa, pyykkää, tekee ruoat , käy kaupassa, (maksaa ruoat, vaipat ym) maksaa asumiskuluja ja laskuja 50%.. mies maksaa sen toisen 50% laskuista ja asumiskuluista.. syö kotona vaimon ostamia laittamia ruokia, ..

ja se mikä jää miehen palkasta... no se on tietysti se minkä mies tuhlaa omiin juttuihin (moottoripyörään, elektroniikkaa, autoon, miesten reissut ym) koska tekee töitä sen rahan eteen..nainen kun ei tee töitä..on "vaan" kotona ni ei saa mieheltä senttiäkään koska se olis väärin...

Mun ystävällä on tällainen mies..

Kumpi käyttää hyväksi kumpaa?

Tunnen useammankin tällaisen tapauksen. Nainen on miehen lapset synnyttänyt ja heidän takiaan kotona ilman palkkaa. En vaan voi ymmärtää kuka voi kohdella perhettään noin. Jos olisin ko. tilanteessa niin halvemmaksi tulisi pakata lapset ja kamat ja muuttaa omilleen tuollaisen ääliön luota.

Jos kulut menee 50/50, niin silloin se pienempipalkkainen määrittelee, minkä verran mihinkin käytetään rahaa, kun omiinkin menoihin pitää rahaa jäädä. Siis asumiseen, ruokaan, sähköön, vessapaperin laatuun. Ei siis asuta isossa omakotitalossa vaan pienessä kerrostaloasunnossa. Ruokana syödään sitä, mihin rahat riittää, ei sitä, mitä halutaan. Saunaa ei lämmitetä joka päivä vaan kerta viikossa riittää. Vessapaperi on halvinta eikä sitä ihoa hellivää.

Jos miehen palkka perustuu ylitöihin ja päivärahoihin, niin lapsiperheessä mies saa sitten vaihtaa hommiin, jossa ei tehdä pitkää päivää eikä olla öitä pois kotoa. Miehen pitää hoitaa osaltaan lastenhoito ja kotityöt. Ei ole reilua, että toinen joutuu aina viemään ja hakemaan lapset pois hoidosta, kiirehtimään kotiin laittamaan ruokaa ja kuskaamaan harrastuksiin ja varaamaan aikaa lasten hammaslääkärireissuihin ja opettajan tapaamisiin. Monesti nämä miesten isommat palkat perustuvat siihen, että aika niihin revitään naisen ajasta.

Mikäli tuo ei miehelle kelpaa, niin siihen on oikein hyvä ratkaisu: pysy sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Luuseriakat, kuten Sirpa Selänne, tarvitsevat miehen saadakseen ruokaa itselleen. Hyvin on ruoka riittänyt ja jäänyt tissipusseihinkin rahaa, kun omasta takaa ei moisia ole.

Teemu parka itkee lehdessä, kuinka Sirpa kasvatti lapset ja hoiti perheen asiat yksin kun hän pelaili puumailan kanssa poikaporukalla. Anteeksi, komposiittimailan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä perheen päänä ajattelen, että vaimo ja mukulat ovat niin tärkeitä, että mielellään kustannan heille sen, mihin vain on varaa. Pidän huolen että voimme syödä mitä haluamme, vaimo saa käydä kauneushoidoissa ja salilla ja jumpilla, perheen kesken matkaamme ulkomaille kerran vuodessa ja asumme hyvin, lapsilla on omat huoneet jne. Vaimo maksaa tuloistaan sen minkä maksaa ja minä loput. Hyvin on sujunut.

Mies, joka ei halua jakaa tulojaan rakastamansa naisen kanssa, on minusta vähintäänkin omituinen tapaus. Muutenkin, vaimohan maksaa osuutensa, niin eikö se tarkoita, että minäkin saan sellaisen elintason johon ei muuten olisi varaa? On minullakin salikortti ja käyn pitämässä huolta itsestäni jne. Ei olisi varaa jos vaimolla ei olisi yhtään mitään tuloja.

Eli vaimolla on tuloja, mutta koska niitä on vähemmän pidät itseäsi perheen päänä. Sinun ansiostasi - vain sinun - vaimoraukka saa ruokaa syödäkseen ja saa näpertää haluamiaan juttuja? Kun suunnattomassa lempeydessäsi ja rakkaudessasi sallit hänen niin tehdä?

Mikä vittu sua vaivaa? Oletko tynnyrissä kasvanut? Mies selvästi rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja sä tartut johonkin perheen pää sanaan...

Ihan tosi! Meillä mies on kanssa perheen pää. Lapsuudenkodissani isä oli perheen pää.. mitään outoa ei ole siinä että mies on perheen pää. Joissain se on äiti joka on, sekin on fine.

Kyllähän mies on nykyisin hyvin harvoin perheen pää. Ainakin mitä miesasiamiesten ja -naisten uikutuksesta voi mitään päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen tienaa puolet vähemmän, se tarkoittaa että elintason on oltava matalampi kuin mihin varakkaammalla olisi mahdollisuus. Esim. vaikka rikkaampi osapuoli pystyisi ostamaan omakotitalon uima-altaalla, köyhemmän takia on asuttava kerrostalokaksiossa. Koko elämän ajan.

Yleensä sille rikkaammalle tämä ei vain kelpaa vaan ne rahat on saatava käyttää johonkin, eli korkeampaan elintasoon. Ei se rikkaampi voi kuitenkaan vaatia että köyhempi maksaa puolet sellaisen elintason kustannuksista, mihin köyhemmällä ei ole varaa. Silloin on rikkaamman oma valinta maksaa enemmän että saa ne haluamansa asiat. Ei sillä perusteella voi sitä köyhempää kiristää eikä syyllistää, kun se on rikkaamman oma valinta.

Sitten pitää tehdä kompromissi.

Ei osteta sitä mitä köyhempi haluaa eikä sitä mitä rikkaampi haluaa. Vaan siitä keskeltä.

Jos köyhä haluaa 100 000 euronm asunnon ja rikas 1000 000 euron asunnon niin ostetaan 500 000 euron asunto. 

Pointti oli se, että köyhällä ei ole varaa maksaa puolta 500 000 euron asunnosta.

Eli, jos asumiskulut on ihan pakko panna puoliksi, niin rikas joutuu tyytymään huonompaan asuntoon mitä haluaisi, koska köyhällä ei ole parempaan varaa. Samoin jos ruokakulut pannaan puoliksi, niin rikkaankin on syötävä tarjousjauhelihaa, vaikka pystyisi ostamaan sisäfileetäkin.