Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti
26.04.2016 |
Eivätkä varsinkaan siten kun (äitini) vaati minua suhtautumaan muihin ihmisiin, joista piti välittää niin kovasti, tai tuli huutoa. Opin sillä vain, ettei kukaan välitä minusta, koska kukaan ei koskaan arvostanut uhrautumisiani. Isäni tas sai näihin päiviin saakka ylläpidettyä illuusiota siitä, että olen hänelle rakas ja tärkeä tytär, jota hän aina vannotti luottamaan itseensä ja uskotteli, että minä voin luottaa häneen.
Nyt luottamukseni on kuitenkn rikottu. Viimeisen kerran. Aiemmin hän on syyttänyt uutta vaimoaan siitä, ettei ole voinut aina pitää lupauksiaan. Nytkin hän yritti taas, mutta se ei enää mene läpi. Se oli hän itse, joka rikkoi lupaamansa asian eräässä hyvin isossa ja minulle merkittävässä keississä. Hyvähän hänen sillä olikin kalastella lojaaliuttani, sehän oli merkittävä juttu. Olin siis valmis isoihinkin myönnytyksiin koko elämäni ajan.
Nyt se on loppu. En enää usko, että kumpikaan vanhempi koskaan välitti minusta aidosti, vaikka kumpikin on onnistunut huijaamaan minua tänne saakka uskomaan niin (kun he sanovat).
Äitini pahin teko näissä isäni minua kohtaan tekemissä pettymyksissä on se, että hän ikään kuin lyö lyötyä, ei ole yhtään pahoillaan minun puolestani, vaan moittii että "veljeilinkin" isäni kanssa. Eli että luotin häneen.
Tämä kaikki on ollut niin kamalaa, että se on vaikuttanut erittäin rampauttavasti omaan kykyyni olla vanhempana. Samoin mahdollisuuksiini etsiä ja löytää puoliso, jonka uskon ja tunnen rakastavan minua. Eihän minua voi kukaan aidosti rakastaa. Koska se on ollut minun lapsuuden perheessä minun syyni, kun äiti ei ole voinut minua aidosti rakastaa! Tämmöinen on ollut äitini asenne minuun kaikki nämä vuodet! Nyt ajattelen samoin...se on lasteni syy, jos en minä voi heitä rakastaa... Enkä varmaan ole edes ainoa lapsiaan tällä tavalla (piilo) vihaava äiti... Täälläkin saa aina välillä lukea näitä kamalia lapsia omistavien äitien kertomuksia. Että ihan lapsissa vika, kun äiti ei voi heitä rakastaa. Jep jep. Ja uskokaa vain paskiaiset omia valheitanne. Lapsenne ovat teihin nähden täysin syyttömiä.
Ehkä se tästä, suhteeni lapsiani kohtaan, muuttuu kun mun ei enää tarvitse ylläpitää vihan kätkeviä kulisseja vanhempiini nähden ja uskoa, että mä ITSE olen aiheuttanut sen, ettei he voi minua rakastaa...
t. Äitivihaaja
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatuskulut ovat häiriintyneitä ja narsistisia. Ei ap:lla ole oikeutta isänsä omaisuuteen, meiltä veronmaksajiltako pitäisi isän hoito kokonaisuudessaan kupata, että ap saisi lisää rahaa. Uhriutuminen on luokkaa sata ja mitään vastuuta ap ei ota siitä, että kohtelee lapsiaan huonosti (eli antaa kyllä itselleen luvan olla huono vanhempi).
On aivan normaalia, että perintöä ei anneta enää laitoshoidossa olevalle vaan se menee yhden sukupolven yli. En ole harmissani asiaankuuluvista veroista, eli olen ns. iloinen veronmaksaja, mutta ei niitä tai laitosmaksujakaan halua kukaan ehdoin tahdoin maksaa.
apKuka on laitoshoidossa
Isä. Tai on ollut kuntouttavassa, nyt on arviointijaksolla ja ei varmaan mene kauaa, että hoidettavana laitoksessa.
apEli ei kukaan
Mitä? Ajatteletko, että valehtelen?
apIsäsi ei ole laitoshoidossa
On hän juuri nytkin laitoksessa arvioitavana voiko jatkaa kotona asumista vai ei.
apEli asuu kotona
Ei, hän on laitoksessa juuri nyt. En olisi muuten voinut tavata ja jutella vapaasti vaimon kuuntelematta vieressä perintöasioista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt tuntuu, ettei ap myöskään ole ikinä aidosti välittänyt vanhemmistaan. Millaiset ovat ap tunteesi vanhempiasi kohtaan? Oletko itse aidosti rakastava lapsi?
Olin kyllä. Varsinkin isää kohtaan. Äidille annoin viime viikolla 700 euroa, vaikka en siedä häntäkään. Hän tarvitsi ne auton remonttiin.
apMittaatko siis rakkautta rahalla?
No se on välittämistä, äiti tarvitsee autoa liikkuakseen eikä mulla ole sydänä jättää häntä pulaan. Äitini mielestä voileivän tekeminen oli rakkautta, vaikka samalla antoikin mulle huutamalla mulle omat raivonsa pihalle ja syyttäen minua omasta pahasta olostaan tunteen, ettei voi sietää minua. Että oliko se voileipä nyt sitten rakkautta, vai ei?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatuskulut ovat häiriintyneitä ja narsistisia. Ei ap:lla ole oikeutta isänsä omaisuuteen, meiltä veronmaksajiltako pitäisi isän hoito kokonaisuudessaan kupata, että ap saisi lisää rahaa. Uhriutuminen on luokkaa sata ja mitään vastuuta ap ei ota siitä, että kohtelee lapsiaan huonosti (eli antaa kyllä itselleen luvan olla huono vanhempi).
On aivan normaalia, että perintöä ei anneta enää laitoshoidossa olevalle vaan se menee yhden sukupolven yli. En ole harmissani asiaankuuluvista veroista, eli olen ns. iloinen veronmaksaja, mutta ei niitä tai laitosmaksujakaan halua kukaan ehdoin tahdoin maksaa.
apKuka on laitoshoidossa
Isä. Tai on ollut kuntouttavassa, nyt on arviointijaksolla ja ei varmaan mene kauaa, että hoidettavana laitoksessa.
apEli ei kukaan
Mitä? Ajatteletko, että valehtelen?
apIsäsi ei ole laitoshoidossa
On hän juuri nytkin laitoksessa arvioitavana voiko jatkaa kotona asumista vai ei.
apEli asuu kotona
Ei, hän on laitoksessa juuri nyt. En olisi muuten voinut tavata ja jutella vapaasti vaimon kuuntelematta vieressä perintöasioista.
ap
Se tarkoittaa että on nyt hoidossa. Mutta ASUU kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatuskulut ovat häiriintyneitä ja narsistisia. Ei ap:lla ole oikeutta isänsä omaisuuteen, meiltä veronmaksajiltako pitäisi isän hoito kokonaisuudessaan kupata, että ap saisi lisää rahaa. Uhriutuminen on luokkaa sata ja mitään vastuuta ap ei ota siitä, että kohtelee lapsiaan huonosti (eli antaa kyllä itselleen luvan olla huono vanhempi).
On aivan normaalia, että perintöä ei anneta enää laitoshoidossa olevalle vaan se menee yhden sukupolven yli. En ole harmissani asiaankuuluvista veroista, eli olen ns. iloinen veronmaksaja, mutta ei niitä tai laitosmaksujakaan halua kukaan ehdoin tahdoin maksaa.
apKuka on laitoshoidossa
Isä. Tai on ollut kuntouttavassa, nyt on arviointijaksolla ja ei varmaan mene kauaa, että hoidettavana laitoksessa.
apEli ei kukaan
Mitä? Ajatteletko, että valehtelen?
apIsäsi ei ole laitoshoidossa
On hän juuri nytkin laitoksessa arvioitavana voiko jatkaa kotona asumista vai ei.
apEli asuu kotona
Ei, hän on laitoksessa juuri nyt. En olisi muuten voinut tavata ja jutella vapaasti vaimon kuuntelematta vieressä perintöasioista.
apSe tarkoittaa että on nyt hoidossa. Mutta ASUU kotona
No joo, mutta eipä se perintökään ole vielä käsissä. Voi aivan hyvin olla kun sen saa, ettei enää ASU kotona.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt tuntuu, ettei ap myöskään ole ikinä aidosti välittänyt vanhemmistaan. Millaiset ovat ap tunteesi vanhempiasi kohtaan? Oletko itse aidosti rakastava lapsi?
Olin kyllä. Varsinkin isää kohtaan. Äidille annoin viime viikolla 700 euroa, vaikka en siedä häntäkään. Hän tarvitsi ne auton remonttiin.
apMittaatko siis rakkautta rahalla?
No se on välittämistä, äiti tarvitsee autoa liikkuakseen eikä mulla ole sydänä jättää häntä pulaan. Äitini mielestä voileivän tekeminen oli rakkautta, vaikka samalla antoikin mulle huutamalla mulle omat raivonsa pihalle ja syyttäen minua omasta pahasta olostaan tunteen, ettei voi sietää minua. Että oliko se voileipä nyt sitten rakkautta, vai ei?
ap
Paljon enemmän kuin mihin sinä pystyt. Et tee sitä voileipääkään. Lisäksi olet kertonut että Vihaat lapsiasi (viimeksi aloituksessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt tuntuu, ettei ap myöskään ole ikinä aidosti välittänyt vanhemmistaan. Millaiset ovat ap tunteesi vanhempiasi kohtaan? Oletko itse aidosti rakastava lapsi?
Jahas, että lapsiko ei automaattisesti rakasta vanhempiaan syntyessään? Vaikka vauva ei ensimmäisenä artikuloi ulos pumpsahtaessaan, että äiti rakastan sinua ja isää, kyllä lapsi rakastaa. Lapsi rakastaa ehdoitta silloinkin, kun vanhemmat huolehtivat ehdoilla lapsesta, rakastamatta. Rakkaus vanhempia kohtaan hiipuu, kun jatkuvasti olet kaltoinkohdeltuna ja lopulta ymmärrät sen. Siltikin näitä narsisteja yrittää rakastaa, päätään seinään hakkaamalla, ja ehkä vain siksi että ihminen luonnostaan rakastaaa, sekä haluiasi olla rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatuskulut ovat häiriintyneitä ja narsistisia. Ei ap:lla ole oikeutta isänsä omaisuuteen, meiltä veronmaksajiltako pitäisi isän hoito kokonaisuudessaan kupata, että ap saisi lisää rahaa. Uhriutuminen on luokkaa sata ja mitään vastuuta ap ei ota siitä, että kohtelee lapsiaan huonosti (eli antaa kyllä itselleen luvan olla huono vanhempi).
On aivan normaalia, että perintöä ei anneta enää laitoshoidossa olevalle vaan se menee yhden sukupolven yli. En ole harmissani asiaankuuluvista veroista, eli olen ns. iloinen veronmaksaja, mutta ei niitä tai laitosmaksujakaan halua kukaan ehdoin tahdoin maksaa.
apKuka on laitoshoidossa
Isä. Tai on ollut kuntouttavassa, nyt on arviointijaksolla ja ei varmaan mene kauaa, että hoidettavana laitoksessa.
apEli ei kukaan
Mitä? Ajatteletko, että valehtelen?
apIsäsi ei ole laitoshoidossa
On hän juuri nytkin laitoksessa arvioitavana voiko jatkaa kotona asumista vai ei.
apEli asuu kotona
Ei, hän on laitoksessa juuri nyt. En olisi muuten voinut tavata ja jutella vapaasti vaimon kuuntelematta vieressä perintöasioista.
apSe tarkoittaa että on nyt hoidossa. Mutta ASUU kotona
No joo, mutta eipä se perintökään ole vielä käsissä. Voi aivan hyvin olla kun sen saa, ettei enää ASU kotona.
ap
Voi myös olla että ASUU.
Kaikkea voi joskus sattua.
Voi olla, että sinä kuolet ennen isääsi. Voi olla että äitisi saa lottovoiton. Voi olla että miehesi jättää sinut. Voi olla että terapiasi päättyy samaan kuin aiemmat
Kaikkea VOI sattua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteesi, minun vanhempani teki sisaruksieni kanssa sellaisia omaisuuteen liittyviä tempauksia että ihan olankohautuksella niitä en ohittanut. Ja ehkä pahinta, että kuulin ne muualta tai luin facesta, Ehkä pahin oli tunne oman vähäpätöisyydestä ja itsetunnon romahdus , koska ei edes kerrottu asioista. Olisin esim. voinut mennä mökille huomataakseni että lukot vaihdettu jne. On inhottava kuulla ulkopuolisilta, jotka kyselevät ja ei tiedä edes asiasta mitään. Ja sama peli jatkuu kaikessa muodossaan. En viitsi aina edes vastata vanhempien puheluihin, vaikka he ovat jo iäkkäitä ja itse asiassa en ole käynyt edes kylässä enkä mene vähään aikaan. Muitakin syitä on. Ajattelen terveyttäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt tuntuu, ettei ap myöskään ole ikinä aidosti välittänyt vanhemmistaan. Millaiset ovat ap tunteesi vanhempiasi kohtaan? Oletko itse aidosti rakastava lapsi?
Olin kyllä. Varsinkin isää kohtaan. Äidille annoin viime viikolla 700 euroa, vaikka en siedä häntäkään. Hän tarvitsi ne auton remonttiin.
apMittaatko siis rakkautta rahalla?
No se on välittämistä, äiti tarvitsee autoa liikkuakseen eikä mulla ole sydänä jättää häntä pulaan. Äitini mielestä voileivän tekeminen oli rakkautta, vaikka samalla antoikin mulle huutamalla mulle omat raivonsa pihalle ja syyttäen minua omasta pahasta olostaan tunteen, ettei voi sietää minua. Että oliko se voileipä nyt sitten rakkautta, vai ei?
apPaljon enemmän kuin mihin sinä pystyt. Et tee sitä voileipääkään. Lisäksi olet kertonut että Vihaat lapsiasi (viimeksi aloituksessa)
Minä en kuitenkaan usko, että annan lapsilleni sen tunteen, etten voi sietää heitä. Eli plus miinus nolla se, ettei tee voileipää mutta vanhempi ei myöskään kiusaa ja häiriköi on pienempi kuin se, että tekee voileivät sun muuta, mutta lapsi tuntee, ettei häntä voida sietää. Meillä lapset kuitenkin saavat ne voileivätkin :) Ja aika moni vanhempi syyllistyy välillä vihan_tunteisiin_ lapsiaan kohtaan. En minä kuitenkaan lapsille sitä kerro tai osoitakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten olet vain mulkero, joka syyttää kaikista vastoinkäymisistään aina ympärillä olevia. Jos sekä omat vanhemmat että omat lapset on perseestä niin mistähän se syy todennäköisimmin mahtaisi löytyä? Lisäksi kun lukee näitä kirjoituksiasi niin pakko todeta olevansa iloinen kun ei kuulu sun lähipiiriin.
Olette kaikki typeriä ämmänkuvatuksia.
Millä oikeudella oikein arvostelette minun naiseuttani?
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatuskulut ovat häiriintyneitä ja narsistisia. Ei ap:lla ole oikeutta isänsä omaisuuteen, meiltä veronmaksajiltako pitäisi isän hoito kokonaisuudessaan kupata, että ap saisi lisää rahaa. Uhriutuminen on luokkaa sata ja mitään vastuuta ap ei ota siitä, että kohtelee lapsiaan huonosti (eli antaa kyllä itselleen luvan olla huono vanhempi).
On aivan normaalia, että perintöä ei anneta enää laitoshoidossa olevalle vaan se menee yhden sukupolven yli. En ole harmissani asiaankuuluvista veroista, eli olen ns. iloinen veronmaksaja, mutta ei niitä tai laitosmaksujakaan halua kukaan ehdoin tahdoin maksaa.
apKuka on laitoshoidossa
Isä. Tai on ollut kuntouttavassa, nyt on arviointijaksolla ja ei varmaan mene kauaa, että hoidettavana laitoksessa.
apEli ei kukaan
Mitä? Ajatteletko, että valehtelen?
apIsäsi ei ole laitoshoidossa
On hän juuri nytkin laitoksessa arvioitavana voiko jatkaa kotona asumista vai ei.
apEli asuu kotona
Ei, hän on laitoksessa juuri nyt. En olisi muuten voinut tavata ja jutella vapaasti vaimon kuuntelematta vieressä perintöasioista.
apSe tarkoittaa että on nyt hoidossa. Mutta ASUU kotona
No joo, mutta eipä se perintökään ole vielä käsissä. Voi aivan hyvin olla kun sen saa, ettei enää ASU kotona.
apVoi myös olla että ASUU.
Kaikkea voi joskus sattua.
Voi olla, että sinä kuolet ennen isääsi. Voi olla että äitisi saa lottovoiton. Voi olla että miehesi jättää sinut. Voi olla että terapiasi päättyy samaan kuin aiemmat
Kaikkea VOI sattua
No entä sitten?
ap
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olet vain mulkero, joka syyttää kaikista vastoinkäymisistään aina ympärillä olevia. Jos sekä omat vanhemmat että omat lapset on perseestä niin mistähän se syy todennäköisimmin mahtaisi löytyä? Lisäksi kun lukee näitä kirjoituksiasi niin pakko todeta olevansa iloinen kun ei kuulu sun lähipiiriin.
Sama tunne tulee sinusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olet vain mulkero, joka syyttää kaikista vastoinkäymisistään aina ympärillä olevia. Jos sekä omat vanhemmat että omat lapset on perseestä niin mistähän se syy todennäköisimmin mahtaisi löytyä? Lisäksi kun lukee näitä kirjoituksiasi niin pakko todeta olevansa iloinen kun ei kuulu sun lähipiiriin.
Sama tunne tulee sinusta.
ap
No se nyt olisi ollut maailman 8. ihme jos pitäisit minusta kun vihaat sekä vanhempiasi että lapsiasi :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt tuntuu, ettei ap myöskään ole ikinä aidosti välittänyt vanhemmistaan. Millaiset ovat ap tunteesi vanhempiasi kohtaan? Oletko itse aidosti rakastava lapsi?
Jahas, että lapsiko ei automaattisesti rakasta vanhempiaan syntyessään? Vaikka vauva ei ensimmäisenä artikuloi ulos pumpsahtaessaan, että äiti rakastan sinua ja isää, kyllä lapsi rakastaa. Lapsi rakastaa ehdoitta silloinkin, kun vanhemmat huolehtivat ehdoilla lapsesta, rakastamatta. Rakkaus vanhempia kohtaan hiipuu, kun jatkuvasti olet kaltoinkohdeltuna ja lopulta ymmärrät sen. Siltikin näitä narsisteja yrittää rakastaa, päätään seinään hakkaamalla, ja ehkä vain siksi että ihminen luonnostaan rakastaaa, sekä haluiasi olla rakastettu.
Juuri näin. Täytyy olla pikkuisen yksinkertainen edes kysyessään, että onkohan kaikki vika minussa. Terapeuttini mukaan eivät vanhempani ole oikeastaan antaneet minulle mitään, mistä pitäisi olla kiitollinen. Hoiva ja muu sen luulisi ihan kuuluvan asiaan. Mutta myötätunto, välittäminen, auttaminen... En ole edes ymmärtänyt, että niitä nyt voisi saada.
ap
Äitihullussa eli narsistiäidissä on pahinta tuo täydellinen sokeus omille pahoille teille. Lapsia käy todella sääliksi
Voin kertoa sinulle, että hyvin harva äiti sanoo vihaavaansa lastaan. Vielä harvempi pitää sitä hyväksyttävänä. Hyvin harva äiti on kykenemätön vastaamaan lastensa tarpeisiin. Jopa niin että saa raivarin, jos joutuu lapsensa ruokkimaan. Tai ei kykene siivoamaan. Tai halveksii miestään. Tai pitää isäänsä vain välineenä. Tai takertuu vihaamaan äitiään
Ja kaikki tämä niin ettei näe itsessään mitään vikaa
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tunteesi, minun vanhempani teki sisaruksieni kanssa sellaisia omaisuuteen liittyviä tempauksia että ihan olankohautuksella niitä en ohittanut. Ja ehkä pahinta, että kuulin ne muualta tai luin facesta, Ehkä pahin oli tunne oman vähäpätöisyydestä ja itsetunnon romahdus , koska ei edes kerrottu asioista. Olisin esim. voinut mennä mökille huomataakseni että lukot vaihdettu jne. On inhottava kuulla ulkopuolisilta, jotka kyselevät ja ei tiedä edes asiasta mitään. Ja sama peli jatkuu kaikessa muodossaan. En viitsi aina edes vastata vanhempien puheluihin, vaikka he ovat jo iäkkäitä ja itse asiassa en ole käynyt edes kylässä enkä mene vähään aikaan. Muitakin syitä on. Ajattelen terveyttäni.
"Ehkä pahin oli tunne oman vähäpätöisyydestä ja itsetunnon romahdus , koska ei edes kerrottu asioista. "
Sama mulla. Liittyen siihen, kun isä alkoi vehkeillä vaimon kanssa minua vastaan muka siis edelleen välittäen minusta. Menemättä sen enempää yksityiskohtii, kuinka. Minultakin vietiin kesämökin avain, koska isän vaimo epäili, että tuon äitini sinne ja muuta yhtä kamalaa. Se oli kuitenkin minun isäni mökki.
ap
Vierailija kirjoitti:
Äitihullussa eli narsistiäidissä on pahinta tuo täydellinen sokeus omille pahoille teille. Lapsia käy todella sääliksi
Voin kertoa sinulle, että hyvin harva äiti sanoo vihaavaansa lastaan. Vielä harvempi pitää sitä hyväksyttävänä. Hyvin harva äiti on kykenemätön vastaamaan lastensa tarpeisiin. Jopa niin että saa raivarin, jos joutuu lapsensa ruokkimaan. Tai ei kykene siivoamaan. Tai halveksii miestään. Tai pitää isäänsä vain välineenä. Tai takertuu vihaamaan äitiään
Ja kaikki tämä niin ettei näe itsessään mitään vikaa
Se johtuu masennuksesta, joka on sairaus ja on pitkälti vanhempieni aiheuttama, ei minun pahuudestani. Aivan turhaahan mun on sulle vastailla, koska projisoit minuun oman pimeän puolesi, mutta ei ole parempakaan tekemistä. Mies hoitaa kyllä lapset ja minäkin olen jo toipunut paljon pahimmista hetkistäni. Oletko miehestäni kade?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullussa eli narsistiäidissä on pahinta tuo täydellinen sokeus omille pahoille teille. Lapsia käy todella sääliksi
Voin kertoa sinulle, että hyvin harva äiti sanoo vihaavaansa lastaan. Vielä harvempi pitää sitä hyväksyttävänä. Hyvin harva äiti on kykenemätön vastaamaan lastensa tarpeisiin. Jopa niin että saa raivarin, jos joutuu lapsensa ruokkimaan. Tai ei kykene siivoamaan. Tai halveksii miestään. Tai pitää isäänsä vain välineenä. Tai takertuu vihaamaan äitiään
Ja kaikki tämä niin ettei näe itsessään mitään vikaaSe johtuu masennuksesta, joka on sairaus ja on pitkälti vanhempieni aiheuttama, ei minun pahuudestani. Aivan turhaahan mun on sulle vastailla, koska projisoit minuun oman pimeän puolesi, mutta ei ole parempakaan tekemistä. Mies hoitaa kyllä lapset ja minäkin olen jo toipunut paljon pahimmista hetkistäni. Oletko miehestäni kade?
ap
Masennus? Juu ei. Masennus ei tee ihmisestä hirviötä.
Ei löydy yhtään kykyä katsoa peiliin ja ottaa vastuuta teoistaan? Voi surutta käyttää muita välineenä?
Mikä sellainen mahtaa olla?
Mittaatko siis rakkautta rahalla?