Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Nämä eivät olleet mitkään ensi- tai sokkotreffit.

Olin tapaillut yhtä kaveria, mutta sitten todettiin että emme sovi toisillemme. No, jostain syystä hän halusi ottaa vielä yhteyttä ja viedä syömään. Mies oli rumankomea, hyvä seuramies ja oikein syvällinen. Ja alkoholisti - joka oli tavatessamme ollut tovin kuivilla.

Nyttemmin kun tiedän asioista paremmin, hänen olisi tosiaan silloin pitänyt keskittyä toipumiseen. Ja minun olisi pitänyt tukea raittiutta pysymällä hänestä erossa.

Mutta ne treffit. Mies tuli hakemaan, autolla, ja kyydissä tajusin, että se oli kännissä. Mentiin ravintolaan, tilattiin ruuat, syötiin. Mies alkoi selittää, miten haluaa jatkaa kanssani, haluaa naimisiin jos vaan se on ehtona sille että suhteemme saa taas mahdollisuuden, tehdään lapsi...

Ja kun tämä ei toiminut, niin lisää viiniä lasiin ja sitten alkoi seikkaperäinen selvitys siitä, mitä hän haluaisi tehdä minulle, siis eroottisesti - viereisessä pöydässä lapsiperhe alkoi peitellä jälkikasvunsa korvia ja tehdä lähtöä, itse kiemurtelin tuolilla vaivaantuneena...

Lopulta lähdin. Ja monta päivää puhelimen muisti oli täynnä hänen lähettämiä käsittämättömiä tekstiviestejä. Se oli sitä aikaa, kun puhelimen muistiin mahtui 100 numeroa ja 12 tekstiviestiä kerrallaan.

Kuollessaan tuo mies oli nuorempi kuin minä nyt. Lepää rauhassa M. koska maailma ei sitä rauhaa tarjonnut

Vierailija kirjoitti:

No niin, jankkaaminen ketjussa alkoi... :/

Aiheeseen eli treffikokemuksiin; olin töissä eräässä pienessä luovan alan yrityksessä, jossa olin ainoita naispuolisia työntekijöitä. Porukka oli nuorta, henki rento ja hyvä. Tuli kerran puhetta, että olen ompelutaitoinen ja minulla on ompelukone, jolloin eräs kollegani kysäisi, että voisinko lyhentää hänen farkkujensa lahkeet? Korjausompelu ei ole mielipuuhaani, mutta ajattelin, että tehdään nyt tämän kerran kaverille palvelus, joten hoidin homman. Mies kysyi lyhennetyt farkkunsa saatuaan, että mitä haluan korvaukseksi työstä. Heitin, että kaljapalkalla tämä hoituu ajatellen, että hän voi kipaista minulle alakerran Siwasta yhden oluen tai siiderin, jolla juttu on kuitattu. Työkaverini olikin tähän, että "joo, sovitaan vain milloin mennään ja minne?" Eli päädyimme yllätyksekseni sopimaan tapaamisen erääseen keskustan baariin. Tapaaminen sujuivat ihan ok, joimme yhdet kaljat ja juttelimme niitä näitä, mutta en missään vaiheessa saanut selville, että oliko työkaverini liikkeellä romanttisella agendalla vai ei, eli olimmeko keskenämme treffeillä vai emmekö? Seuraavaa kahdenkeskistä tapaamista ei kumpikaan ehdottanut ja jatkoimme työskentelyä kuten ennenkin. Tosin jotain virettä tämän miehen puolella saattoi olla, sillä hänellä oli aina myöhemmin vaikeuksia katsoa minua silmiin, kun hän jutteli kanssani...

En kyllä ihan ymmärtänyt tätä. Tuollaisiahan on valtaosa treffeistä. Ihan kivaa jne, mutta ei sen kummempaa ja homma jää siihen.

Jos tekee rikosilmoituksen, eikö henkilö saa sillon tietää rikosilmoituksen tekijän henkilökohtaisia tietoja? Itse en ainakaan olisi tuossa psyko-tapauksessa tehnyt ilmoitusta, jos näin on.

Tämä ei varsinaisesti edes ollut mikään tapailu, mutta kerron silti. Tutustuin miespuolisen ystäväni kautta erääseen mieheen, joka oli siis ystäväni ystävä. Tapahtui siis nuorempana. Hengailimme pari kertaa yhdessä, ja tämä kaverin kaveri jatkoi sitten netissä minulle juttelua. Kertoi olevansa yksinäinen, ja että olisi kiva saada kavereita. Sanoi, että "naiset luulee että on vain iskemässä", vaikka itse haluaisi vain kavereita. Sanoin että sopii minulle, en edes etsi suhdetta, enkä todellakaan missään vaiheessa antanut olettaa, että voisin tyypistä kiinnostua romanttisessa mielessä. Muutamien viikkojen ei aktiivisen - juttelun jälkeen tyyppi alkoi kuitenkin vihjailemaan, että haluaisi jotain enemmän. Olin hämmentynyt, ja tein heti selväksi, että itse en halua. Tämän jälkeen! Mies alkoi haukkumaan minua harhaan johtamisesta, oli todella kiukkuinen, ja jutut oli tämän tapaisia: "Minuahan ei kuseteta, tai..." Huoh, mitä sekopäitä sitä löytyy! Todella kummallinen tapaus, johon katkaisin pian kaikki yhteydet.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin ystäväni kautta mukavan tuntuisen, komean ja raamikkaan miehen. Kävimme muutamilla treffeillä ja alusta alkaen minulle oli selvää, että hän oli tarkka ulkonäöstään ja vaatteistaan. En antanut sen sen kummemmin häiritä, koska hän oli herrasmies käytökseltään ja meidän huumorintaju oli aika samanlainen... kunnes päädyimme sänkyyn. Ensinnäkin hän halusi siirtää sänkyäni niin, että pystyi katselemaan itseään makkarin peilin kautta. Toiseksi hän liikkui hyyyyyyyyviiiiiin hitaaaaaasti katse koko ajan siinä peilissä. Välillä päästeli pieniä seksikkäitä murahduksia ja irvisteli sille peilille. Yritin kammeta ylös sieltä patjalta ja kivuta päälimmäiseksi, mutta hän painoi minut vain takaisin patjaan ja ehdotti, että voisin mennä peiton alle??? Siinä vaiheessa ilmoitin, että aika siirtää sänky paikalleen ja herra voi suksia hevonkuuseen. 2 kuukautta puhelimeeni sateli viestejä, joissa joko kehuttuiin tiukkaa alapäätäni. Vieläkin naurattaa :D

X--------D

Up

Mä kävin teffeillä yhden netissä tapaamani miehen kanssa. Mies oli sympaattinen ja mukava. Mitään kipinää ei kuitenkaan syttynyt. Treffien jälkeen tuli kuitenkin tekstari, jossa hän pyysi minulta lainaksi kiireellisesti 200 euroa. En lainannut. Emmekä tavanneet enää. Tällainen lainauspyyntöviesti tuli kumminkin taas puolen vuoden päästä. En lainannut.

Löysin Suomi24:ltä kiinnostavalta ja älykkäältä vaikuttavan miehen. Viestiteltiin pari ihan ok viestiä ja hän kertoi että on perjantaisin yleensä baarissa x ja että voin tulla sinne jos kiinnostaa. Pari päivää ennen kävin tsekkaamassa että vieläkö kirjoittelee suolella ja ajattelin sopia tarkempaa aikaa, ja siellähän se tyyppi edelleen kirjoitteli, tekstit vaan oli yhtäkkiä ihan sekopäisiä, pelottavia. Missään tapauksessa en uskaltanut mennä sinne baariin. Mikä ihme tyypille oikein tuli, sekosi tuolla lailla jo siitä ajatuksesta että on treffit vai? Luojan kiitos etten kertonut mitään miehelle itsestäni tai antanut esim. puhelinnumeroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin ystäväni kautta mukavan tuntuisen, komean ja raamikkaan miehen. Kävimme muutamilla treffeillä ja alusta alkaen minulle oli selvää, että hän oli tarkka ulkonäöstään ja vaatteistaan. En antanut sen sen kummemmin häiritä, koska hän oli herrasmies käytökseltään ja meidän huumorintaju oli aika samanlainen... kunnes päädyimme sänkyyn. Ensinnäkin hän halusi siirtää sänkyäni niin, että pystyi katselemaan itseään makkarin peilin kautta. Toiseksi hän liikkui hyyyyyyyyviiiiiin hitaaaaaasti katse koko ajan siinä peilissä. Välillä päästeli pieniä seksikkäitä murahduksia ja irvisteli sille peilille. Yritin kammeta ylös sieltä patjalta ja kivuta päälimmäiseksi, mutta hän painoi minut vain takaisin patjaan ja ehdotti, että voisin mennä peiton alle??? Siinä vaiheessa ilmoitin, että aika siirtää sänky paikalleen ja herra voi suksia hevonkuuseen. 2 kuukautta puhelimeeni sateli viestejä, joissa joko kehuttuiin tiukkaa alapäätäni. Vieläkin naurattaa :D

X--------D

Ehkä pieniä narsistisia taipumuksia miehellä :) Halusi käytännössä siis rakastella itsensä kanssa ja nainen piti saada peiton alle piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Mies kutsui luokseen kahville. Todellisuudessa istuimme tönkköinä sohvalla suut kuivina. Ainoa asia, josta mies ilmeisesti pystyi keskustelemaan oli seksi. Hän kysyi muun muassa, kuinka monen miehen kanssa olen harrastanut seksiä ja kuinka usein masturboin...

Noin tunnin kuluttua jouduin lähtemään, kun miehen äiti tuli siivoamaan poikansa kotia. No, ei haitannut yhtään, että piti lähteä pois.

Voi härregud näitä tarinoita :o. Tämä tässä kuulostaa niin kohtaamiselta lassukan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä nyt ei ole sinäänsä treffit, mutta joskus aikanaan miespuolisen (ex)ystävän kanssa painittiin sängyllä ja hän painoi minut alas ja otti käsistä kiinni, sanoi "mä voisin niin helposti raiskata sut nyt"

Näin että hän oli ihan tosissaan. Hän repi jo housujani alas kun sain potkaistua munille. En siitä mitenkään nauttinut mutta pakko oli päästä tilanteesta pois. Rikosilmoitusta tehdessäni naispoliisi pyöritteli silmiään ja kysyi heti ensimmäisenä "No miten sä olit pukeutunut ja miten kovaa potkaisit että osaatko sanoa jäikö siitä jotain pysyviä vaurioita"

Minulla oli silloin sellaiset kuminauhavyötäröiset olohousut.

Miten se asiaan liittyy vaikka olisin ollut alasti??

Ja toinen miesvihafantasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kutsui luokseen kahville. Todellisuudessa istuimme tönkköinä sohvalla suut kuivina. Ainoa asia, josta mies ilmeisesti pystyi keskustelemaan oli seksi. Hän kysyi muun muassa, kuinka monen miehen kanssa olen harrastanut seksiä ja kuinka usein masturboin...

Noin tunnin kuluttua jouduin lähtemään, kun miehen äiti tuli siivoamaan poikansa kotia. No, ei haitannut yhtään, että piti lähteä pois.

Voi härregud näitä tarinoita :o. Tämä tässä kuulostaa niin kohtaamiselta lassukan kanssa.

Minulla loksahti leuka tuossa kohdassa, kun luin että joku oli istunut tunnin kuuntelemassa tuollaista. Eikä olisi siinäkään vaiheessa lähtenyt oma-aloitteisesti pois. Olisi ollut kyllä loistava tilaisuus antaa pojan äidille palautetta kasvatustyön onnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli täysi psyko ja onneksi, onneksi en mennyt tyypin kämpille vaikka tämä pyysi. Kaverin kautta tutustuin kun mies oli häneltä kysynyt että onko hänellä sinkkuja kavereita. Näimme kahvilassa ja hän oli todella asiallisen oloinen, silmälasit ja siisti kampaus, kauluspaita ja solmii. Puhui lähestulkoon kirjakieltä. Kahvien ja leivosten jälkeen kysyi jatkettaisiinko iltaa hänen luonaan. Sanoin että minulla on valitettavasti menoa mutta voimme tavata uudelleen. Sitten kysyi saako kyyditä minut kotiini. Oli jo aika myöhä ja talvisaika niin oli jo pimeää. Opastin häntä mutta hän kääntyikin metsätielle ja pysähtyi. Lukitsi ovet. Anelin jo että avaa ovi. Sanoi että ihan kohta mutta haluaa kertoa ensin muutaman asian. Kertoi että hänellä on käsiase penkin alla. Tässä vaiheessa itkin. Sitten kehoitti tyynen rauhallisesti minua lopettamaan parkumisen. Pakkohan se oli. Alkoi kertoa, kuinka vihaa äitiään ja kuinka hänen fantasiansa olisi repiä äitinsä peräaukko irti ja vetää äitiä auton perässä niin kauan että on polvilumpiot paskana. Teeskentelin rauhallista ja nyökyttelin että juu, äidit osaa olla joskus rasittavia. Ajattelin että järkevintä olisi mukautua tyypin sairaaseen ajatusmaailmaan. Se oli fiksu ratkaisu koska sitten suostui avaamaan oven kun valehtelin että käsilaukkuni hihna oli jäänyt oven väliin. Siinä samassa riuhtaisin oven auki ja juoksin kovempaa kuin koskaan. Onneksi ei nähnyt missä asun. Jouduin tämän jälkeen käymään terapiassa kun aloin saada paniikkikohtauksia. En ole sen jälkeen käynyt treffeillä vaikka tapahtumasta alkaa olla kolme vuotta.

Mitä helvettiä:o koittiko mies ottaa yhteyttä tämän jälkeen? Kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Toinen antaa vinku-vonjaakalle, ja toinen lämpenee väkisin kähmijälle. Just. 

Harvinaista rehellisyyttä AV:lla. Kun mies on tarpeeksi hyvän näköinen, ja röyhkeä, hän saa mitä haluaa.

Mies kutsui luokseen ja siivosi asunnosta ensin kaikki vaimonsa tavarat ja yhteiset valokuvat pois, jotta en saisi tietää hänen olevan naimisissa. Hänellä meni siihen aikaa noin kaksi tuntia ja keksi jonkun tekosyyn jolla sai ostettua lisää aikaa. Hoksasin kylppärikaapissa pikkuhousunsuojia, jotka paljastivat miehen. :D Kannattaa vähän tonkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, jankkaaminen ketjussa alkoi... :/

Aiheeseen eli treffikokemuksiin; olin töissä eräässä pienessä luovan alan yrityksessä, jossa olin ainoita naispuolisia työntekijöitä. Porukka oli nuorta, henki rento ja hyvä. Tuli kerran puhetta, että olen ompelutaitoinen ja minulla on ompelukone, jolloin eräs kollegani kysäisi, että voisinko lyhentää hänen farkkujensa lahkeet? Korjausompelu ei ole mielipuuhaani, mutta ajattelin, että tehdään nyt tämän kerran kaverille palvelus, joten hoidin homman. Mies kysyi lyhennetyt farkkunsa saatuaan, että mitä haluan korvaukseksi työstä. Heitin, että kaljapalkalla tämä hoituu ajatellen, että hän voi kipaista minulle alakerran Siwasta yhden oluen tai siiderin, jolla juttu on kuitattu. Työkaverini olikin tähän, että "joo, sovitaan vain milloin mennään ja minne?" Eli päädyimme yllätyksekseni sopimaan tapaamisen erääseen keskustan baariin. Tapaaminen sujuivat ihan ok, joimme yhdet kaljat ja juttelimme niitä näitä, mutta en missään vaiheessa saanut selville, että oliko työkaverini liikkeellä romanttisella agendalla vai ei, eli olimmeko keskenämme treffeillä vai emmekö? Seuraavaa kahdenkeskistä tapaamista ei kumpikaan ehdottanut ja jatkoimme työskentelyä kuten ennenkin. Tosin jotain virettä tämän miehen puolella saattoi olla, sillä hänellä oli aina myöhemmin vaikeuksia katsoa minua silmiin, kun hän jutteli kanssani...

En kyllä ihan ymmärtänyt tätä. Tuollaisiahan on valtaosa treffeistä. Ihan kivaa jne, mutta ei sen kummempaa ja homma jää siihen.

Pahoittelen, taisin kertoa jutun huonosti. Eiväthän nämä missään nimessä mitkään kauhutreffit olleet ja kollegakin oli ihan mukava tyyppi, mutta tuo oli ainoa sellainen tapaaminen, jossa en saanut vastpuolesta mitään hajua, että millä agendalla vastapuoli oli liikkellä - kaveripohjalta vai muulta? Eli tuntui itsestäni oudolta olla tilanteessa, jossa en yhtäkkiä tiennytkään, mitä periaatteessa tuttu ihminen minusta ajatteli ja mitä ehkä odotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli täysi psyko ja onneksi, onneksi en mennyt tyypin kämpille vaikka tämä pyysi. Kaverin kautta tutustuin kun mies oli häneltä kysynyt että onko hänellä sinkkuja kavereita. Näimme kahvilassa ja hän oli todella asiallisen oloinen, silmälasit ja siisti kampaus, kauluspaita ja solmii. Puhui lähestulkoon kirjakieltä. Kahvien ja leivosten jälkeen kysyi jatkettaisiinko iltaa hänen luonaan. Sanoin että minulla on valitettavasti menoa mutta voimme tavata uudelleen. Sitten kysyi saako kyyditä minut kotiini. Oli jo aika myöhä ja talvisaika niin oli jo pimeää. Opastin häntä mutta hän kääntyikin metsätielle ja pysähtyi. Lukitsi ovet. Anelin jo että avaa ovi. Sanoi että ihan kohta mutta haluaa kertoa ensin muutaman asian. Kertoi että hänellä on käsiase penkin alla. Tässä vaiheessa itkin. Sitten kehoitti tyynen rauhallisesti minua lopettamaan parkumisen. Pakkohan se oli. Alkoi kertoa, kuinka vihaa äitiään ja kuinka hänen fantasiansa olisi repiä äitinsä peräaukko irti ja vetää äitiä auton perässä niin kauan että on polvilumpiot paskana. Teeskentelin rauhallista ja nyökyttelin että juu, äidit osaa olla joskus rasittavia. Ajattelin että järkevintä olisi mukautua tyypin sairaaseen ajatusmaailmaan. Se oli fiksu ratkaisu koska sitten suostui avaamaan oven kun valehtelin että käsilaukkuni hihna oli jäänyt oven väliin. Siinä samassa riuhtaisin oven auki ja juoksin kovempaa kuin koskaan. Onneksi ei nähnyt missä asun. Jouduin tämän jälkeen käymään terapiassa kun aloin saada paniikkikohtauksia. En ole sen jälkeen käynyt treffeillä vaikka tapahtumasta alkaa olla kolme vuotta.

"Hauska" miesvihafantasia.

Painu nyt oikeasti helvettiin, vannon että kukaan ei jää kaipaamaan sua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen antaa vinku-vonjaakalle, ja toinen lämpenee väkisin kähmijälle. Just. 

Harvinaista rehellisyyttä AV:lla. Kun mies on tarpeeksi hyvän näköinen, ja röyhkeä, hän saa mitä haluaa.

Tarkoitat kai että nainen sai mitä halusi. Tuolla joku sanoi myös ihan rehellisesti olleensa pitkään ilman eikä ollut mikään kaunotar, joten ei voinut olla liian nirso.

Yks mies räpelsi alapäätään koko treffien ajan ja lopulta jopa laukesi

136, kyllä hän sai mutta ei uuden asuntoni osoitetta jonka laitoin salaiseksi.

T, Hullun autotyypin uhri