Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin nettitreffeille, mistään en ollut profiilissani valehdellut, kuvat oli hyviä ja tuoreita ja yleensä käy ihan hyvä flaksi naisten kanssa netin ulkopuolellakin.

Nainen, ei mikään missi, odotti pöydässä kahvilassa ja saavuin sovittuun aikaan. 

En päässyt edes istumaan tai ehtinyt kunnolla "moi" sanoa kun nainen sanoi jo että "joo voit lähteä", olin että "öö jaaha mitäs ihmettä.. jos nyt juotas ne kahvit kuitenkin? :)" johon nainen "mee pois". Lähdin pois enkä kuullut hänestä sen koommin.

Sen pituinen se.

Listanainen. Sulla oli varmaan vääränlaiset kengät. 

"Listan kohta #34 - miehellä pitää olla tyylikkäät kengät"

Tai muuten vaan häiriintynyt, joka nauttii muiden nolaamisesta.

Tuollaisia on miehissä ja naisissa.

Netistä:

*Mies jonka tapasin, oli laittanut itsestään todella vanhan kuvan. Väitti silti itseään 28-vuotiaaksi, vaikka oikea ikä 40+. Itse olin tuolloin 28. Piti mennä kahvilaan, mutta lähellä ei ollut sellaista, joten suostuin  hänen autonsa kyytiin. Ajelimme lähialueella, mutta kahvilaa ei löytynyt (tuntematon kaupunginosa ainakin minulle).... Siinä sitten lämpimikseen muka alkoi puhumaan mulle seksistä. Kyseli millaisesta pidän jne. Siinä vaiheessa aloin miettimään miten pääsisin autosta pois, vastailin jotain ympäripyöreitä ja yritin miettiä miten selvitä tilanteesta. Lopulta pyysin jättämään paikkaan, josta hän ei voisi seurata minua kotiin autollaan. Onneksi päästi pois, ei ollut sillä tavalla uhkaava mutta eihän noista tiedä.. Laittoi vielä viestiä perään, kuinka oli todella positiivisesti yllättynyt ja tapaisi mielellään uudelleen ja voisi vaikka tulla mun luo. Sanoin ettei kiinnosta, pommitus jatkui mutta uskoi jossain vaiheessa...

*Kundi tuli paikalle polkypyörällä, kännissä ja kännihiki iholla. Ne treffit kestivät n. kaksi minuuttia.

*Tämän kundin kanssa viestittelin seksimielessä. Maalasi kuvaa  urheilullisesta ulkonäöstään yms ja lopulta kun tapasimme taloni edessä, vastassa oli ruipelo hieman takkuiset hiukset omaava mies. Mentiin kuitenkin sisään, kun ajattelin antaa silti mahdollisuuden makuuhuoneen puolella. Eipä kiinnostanut paljoa esileikit ja heti kun laukesi niin puki vaatteet päälle ja lähti. Kehtasi vielä ehdotella uusia treffejä.

* Meidän oli tarkoitus tavata eräässä julkisessa, rauhallisenomaisessa paikassa jossa kävisimme kävelyllä. Menin odottamaan. Pian tuli tekstiviesti: "mua jännittää ihan tosi paljon, en taida pystyä tähän". Vastasin että ihan turha pelätä, täällä mä jo häntä odottelen ja olen ihan rento nainen. Viesteily jatkui, kertoi istuvansa autossa lähellä  (oli muitakin autoja, eikä tapaamispaikalta näkynyt selkeästi missä autossa istui). Lopulta lähdin pois paikalta kun hermot meni. Kun olin kotona, tuli taas viestiä että no nyt hän uskaltaa. Sovimme että tapaamme taloni edessä. Taas sama juttu. Kundi oli jossain autossa istumassa ja sanoi ettei uskalla. Lopulta viestitin että nyt oli vika tsänssi, adios.

* Olin 15 vuotta sitten treffeille menossa kundin kanssa, joka tuli hakemaan mua kavereidensa kanssa. Oli siis ilmeisesti kaverin auto ja  kaksi kaveria. Menimme Essolle kahville/drinkille ja kaverit tietysti mukana vieressä:D. Muistan kundin kiroilleen kovasti. Treffien lopuksi menimme katsomaan Manaaja-elokuvaa, jossa kundi nauroi ja välillä kiroili "ihan vitun paskaa"-fraaseja. Ei tavattu enää.....

* Olen ollut myös treffeillä kundin kanssa joka tuli rassaamasta juuri autoaan, miehen kanssa joka ei puhunut juuri mitään ja miehen kanssa joka puhui pelkästään työpaikastaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli täysi psyko ja onneksi, onneksi en mennyt tyypin kämpille vaikka tämä pyysi. Kaverin kautta tutustuin kun mies oli häneltä kysynyt että onko hänellä sinkkuja kavereita. Näimme kahvilassa ja hän oli todella asiallisen oloinen, silmälasit ja siisti kampaus, kauluspaita ja solmii. Puhui lähestulkoon kirjakieltä. Kahvien ja leivosten jälkeen kysyi jatkettaisiinko iltaa hänen luonaan. Sanoin että minulla on valitettavasti menoa mutta voimme tavata uudelleen. Sitten kysyi saako kyyditä minut kotiini. Oli jo aika myöhä ja talvisaika niin oli jo pimeää. Opastin häntä mutta hän kääntyikin metsätielle ja pysähtyi. Lukitsi ovet. Anelin jo että avaa ovi. Sanoi että ihan kohta mutta haluaa kertoa ensin muutaman asian. Kertoi että hänellä on käsiase penkin alla. Tässä vaiheessa itkin. Sitten kehoitti tyynen rauhallisesti minua lopettamaan parkumisen. Pakkohan se oli. Alkoi kertoa, kuinka vihaa äitiään ja kuinka hänen fantasiansa olisi repiä äitinsä peräaukko irti ja vetää äitiä auton perässä niin kauan että on polvilumpiot paskana. Teeskentelin rauhallista ja nyökyttelin että juu, äidit osaa olla joskus rasittavia. Ajattelin että järkevintä olisi mukautua tyypin sairaaseen ajatusmaailmaan. Se oli fiksu ratkaisu koska sitten suostui avaamaan oven kun valehtelin että käsilaukkuni hihna oli jäänyt oven väliin. Siinä samassa riuhtaisin oven auki ja juoksin kovempaa kuin koskaan. Onneksi ei nähnyt missä asun. Jouduin tämän jälkeen käymään terapiassa kun aloin saada paniikkikohtauksia. En ole sen jälkeen käynyt treffeillä vaikka tapahtumasta alkaa olla kolme vuotta.

"Hauska" miesvihafantasia.

Painu nyt oikeasti helvettiin, vannon että kukaan ei jää kaipaamaan sua

Minä jäisin kaipaamaan häntä, joten sinne meni sinunkin vannomiset.

Jotenkin karmii ja hämmästyttää nämä naiset, jotka ovat valmiita menemään sänkyyn ties minkälaisen otuksen kanssa.. Kiristävän, vonkaavan, väkisin kähmivän, tyypin joka ei muistuta kuvaansa/kuvailuaan lainkaan eli toisin sanoen valehtelee... Jne.

Ja tyypit näyttävät sitten olevan näitä, jotka menevät suoraan asiaan, laukeavat kahdessa sekunnissa, pyyhkivät mulkkunsa verhoihin ja häipyvät saman tien. Vaikka olisi kuinka puutteessa, niin onko tuosta nyt hyötyä sitten?

Onko naiset tosiaan opetettu näin, että pakko panna?

Eräs mies etsi minut whatsappista ja alkoi viestitellä minulle erään tekosyyn varjolla (hän tiesi minut, numeroni ja nimeni siitä, että olin pari päivää aiemmin käynyt hänen työpaikallaan viemässä autoni huoltoon).

Mies alkoi todella nopeasti viestitellä kaikkea syvällistä yms. ja pian ehdottikin tapaamista. Tapasimme ja ihan kivojen treffien päätteeksi hän kertoi olevansa naimisissa, mutta "olemme eroamassa, emme ole vielä kertonu lapsille" yms tekosyitä. Lapsiakin löytyi peräti VIISI. Kerroin, etten ole missään nimessä kiinnostunut naimisissa olevasta henkilöstä. Mies vastasi sitten että ei hän mitään haekaan muuta kuin KAVERIA. Selvä.

Tästä tapaamisesta alkoi ihmeellinen kuvio, jonka aikana mies halusi monesti nähdä yhteisen harrastuksemme parissa, puheli kaikkea syvällistä ja yritti ottaa kädestä yms., mutta aina kun muistutin, etten halua sekaantua kenenkään liittoon, niin hän aina perääntyi ja teki minut vähän kuin tyhmäksi, eli taas sanoi ettei haekaan minusta muuta kuin kaveria harrastuksiin ja että mitä oikein kuvittelen.

Lopulta kyllästyin koko kuvioon ja sanoin, etten halua enää tavata ollenkaan. Pitkällisen vääntämisen jälkeen mies luovutti, kun sanoin jo todella pahasti, että jättää minut rauhaan tai otan vaimoonsa yhteyttä.

Vuosi tästä, niin mies laittoi viestiä, että oli silloin rakastunut minuun ja pitää toivoa yllä (ja huom. oli EDELLEEN naimisissa). Laitoin takaisin, että olen oikein onnellisessa parisuhteessa, mutta terkkuja vaimolle ja lapsille.

Tapasin naisen netissä. Kirjoiteltiin, hän oli mielestäni todella kaunis ja osasi kirjoittaa hyvin. Kirjoiteltiin melko paljon ja lopulta ehdotin treffejä. Treffeillä oli todella hauskaa mielestäni, hän hymyili paljon katsoessaan minua suoraan silmiin, oli hieman vähäpuheinen. Tuli itselle vähän fiilis, että puhunko itse liikaa, koitin kysellä niitä näitä, mutta huomasin useasti puhuvani vain itse ja hän vain tuijotti minua hymyillen. Noh, en ole itse kauheasti deittaillut, joten annoin mennä. Lopulta suutelimme. Sovittiin että tavataan uudestaan. Seuraavilla treffeillä alkoi tenttaus, todella henkilökohtaisia kysymyksiä ja olin hieman vaivaantunut. Kertoi todella paljon myös omia asioitaan, todella henkilökohtaisia. Olin todella vaivaantunut ja mietin että voiko näistä puhua ja enkä oikein osannut puhua sellaisista asioista kun ei kuitenkaan tunnettu kovin hyvin. Sovittiin että vielä tavataan, ajattelin että annan vielä mahdollisuuden, koska ensimmäisellä kerralla oli niin hauskaa ja olin vähän ihastunut. Perään kuitenkin tuli viesti, ettei voi enää tavata, on kuulemma liian vaikeaa elämässään. Toki sen ymmärrän ja toivon kaikkea hyvää hänelle, vaikka kyllähän se vitutti. Kaksi-kolme viikkoa niin deitti-ilmoitus oli edelleen aktiivinen.

Tuli myös mieleen, että voisi hyvin kuvitella hänen kirjoittamassa omaa versiotaan treffeistä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karmii ja hämmästyttää nämä naiset, jotka ovat valmiita menemään sänkyyn ties minkälaisen otuksen kanssa.. Kiristävän, vonkaavan, väkisin kähmivän, tyypin joka ei muistuta kuvaansa/kuvailuaan lainkaan eli toisin sanoen valehtelee... Jne.

Ja tyypit näyttävät sitten olevan näitä, jotka menevät suoraan asiaan, laukeavat kahdessa sekunnissa, pyyhkivät mulkkunsa verhoihin ja häipyvät saman tien. Vaikka olisi kuinka puutteessa, niin onko tuosta nyt hyötyä sitten?

Onko naiset tosiaan opetettu näin, että pakko panna?

Jännämiehet on tollasia, ei niitä pysty vastustamaan.

Tiesin miehen työympyröistä. Olimme flirttailleet joitain viikkoja kun hän pyysi ulos. Meillä oli hauskaa ja päivällä alkaneita treffejä päätimme vielä jatkaa menemällä yksille yhteen rauhalliseen baariin. Olin aivan lääpälläni ja toivoin, että hänkin pitäisi minusta. Kun aloimme tehdä lähtöä, mies piipahti vielä vessaan ja jäin odottamaan häntä. Hetken kuluttua veljeni saapui baariin ja istahti tietysti pöytääni juttelemaan. Tämä treffiseuralaiseni ei paikalle saavuttuaan vaivautunut edes kysymään, kuka veljeni on vaan köi häntä oikopäätä nyrkillä kasvoihin ja huusi vielä päälle, että yhtään ei voi selkäänsä kääntää niin jo on miehet HÄNEN NAISENSA kimpussa. Ymmärsi kyllä, miksi en halunnut tavata häntä enää uudelleen, mutta edelleen jos tapaamme töissä, katsoo tarpeelliseksi mainita, että on ollut sen ja sen naisen kanssa sängyssä jälkeeni. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karmii ja hämmästyttää nämä naiset, jotka ovat valmiita menemään sänkyyn ties minkälaisen otuksen kanssa.. Kiristävän, vonkaavan, väkisin kähmivän, tyypin joka ei muistuta kuvaansa/kuvailuaan lainkaan eli toisin sanoen valehtelee... Jne.

Ja tyypit näyttävät sitten olevan näitä, jotka menevät suoraan asiaan, laukeavat kahdessa sekunnissa, pyyhkivät mulkkunsa verhoihin ja häipyvät saman tien. Vaikka olisi kuinka puutteessa, niin onko tuosta nyt hyötyä sitten?

Onko naiset tosiaan opetettu näin, että pakko panna?

Joo, myönnän itse ja tunnen pari kaveriakin jotka ihan kiltteyttään antaa. Olen kyllä aika kiimainen tapaus niin senkin vuoksi tulee joskus sorruttua ääliöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kerran treffeillä baarissa tapaamani miehen kanssa. Ekat treffit olivat oikein mukavat, kävimme syömässä ja juttelimme koko illan. Mies oli fiksun ja mukavan oloinen. Toiset treffit sovimme miehen luokse. Oltiin sovittu, että haetaan pizzat, katsotaan leffaa jne. Ajattelin, että seksiäkin saattaisi olla.

No, olin miehen ovella sovittuun aikaan. Pimpottelin ovikelloa useamman kerran, ei tullut avaamaan. Soitin, ei vastausta. En ihan heti luovuttanut, koska en jaksanut lähteä takaisin kotiin ja olin odottanut näitä treffejä (kahdella bussilla olin tullut). Lopulta mies tulikin avaamaan oven, oli kuulemma ollut nukkumassa krapulaansa. Mentiin sisään, ja mies sanoi, että tossa on sun pizza, mä söin jo omani. Oli siis jo aiemmin tilannut meille ne pizzat. Mentiin sohvalle ja ennen kuin ehdittiin valita mitään leffaa, mies oli nukahtanut taas. Söin siinä sitten pizzaa itsekseni ja katselin telkkaria, mies kuorsasi vieressä. Mies ei osoittanut heräämisen merkkejä, joten päätin lähteä kotiin. Kävin vessassa ja huomasin, että miehellä oli pyykit koneessa. Ripustin ne sen pyykit kuivumaan ja lähdin. Myöhemmin tuli ihmetteleviä viestejä, että minne katosin. Kehtasi vielä pyydellä monta kertaa uudestaan kylään (en mennyt)!

Voi, sinähän olit ihana treffikumppani, kun pyykitkin ripustit. :)

Ettei vaan ollu äiti laittanu ne koneeseen peseytymään :D

Tai edellinen treffeillä käynyt. JOspa miehen koko vaatehuolto pyörii niin.

Kertokaa nimiä! Mulla hirveimmät tapaukset: Antti, Rami, Valtteri

Minulla on kaksi järkyttävää treffikokemusta. Ensimmäisen tapasin baarissa ja mies vaikutti normaalilta ja mukavalta. Vaihdettiin numeroita. Hän soitti ja pyysi illalliselle asuntoonsa. "Illallinen" oli likaisessa kämpässä pöydälle lätkäisty pizza, koko asunto oli järkyttävässä kunnossa, roskia ja pölyä kaikkialla. Parveke ilman huonekaluja, jätesäkkejä betonilattialla. Tunkkainen, likainen mörskä. Suhde loppui ennenkuin alkoikaan. Toinen tapaus oli siisti, omisti hienon auton, oli herrasmies. Maksoi kaiken ulkona, mutta erään kerran ollessamme baarissa ja kävellessämme kotiin, mies rupesi itkemään ex-tyttöystävänsä perään, sanoen, että hänellä on ikävä exänsä paistamia pullia. Itse en osaa leipoa.

Vierailija kirjoitti:

Mies puhui autostaan (Porsche, joka kuulemma maksoi melkein 200 000) tunnin kestäneistä treffeistä ehkä 15 minuuttia. Porsche-monologin jälkeen keskustelu kääntyi hänen tuloihinsa, jotka kuulemma olivat olleet edellisenä vuonna lähemmäksi 150 000 euroa. Tuloleuhotuksen jälkeen hän kertoi asunnostaan, jonka oli ostanut Kampista. Ei siinä mitään, kiva juttu, että menee hyvin, mutta kun vaikutti sen verran materialistilta, että treffit jäivät sitten pariin kahvikupilliseen. Siitä saa joku gold digger hyvän äijän itselleen. Vai saako? En minä tiedä – hänhän puhui vain omaisuudestaan eikä juuri muusta. N28

Mikään ei muutu maailmassa. Sain kuulla Porsche-monologin kaikilla maustella (asunto oli tosin Merikadulla) kaksikymmentä vuotta sitten.. Ajattelin silloin että kaveri joka ei ole tuon varakkaampi (sain kuulla myös sijoitukset ja tulot) ja silti laittaa kaksion verran rahaa autoon, ei ole mua varten.  Kävimme myös Porsche-ajelulla ja oloni oli saamarin vaivautunut koko ajan koska auto oli niin nolo.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin naisen netissä. Kirjoiteltiin, hän oli mielestäni todella kaunis ja osasi kirjoittaa hyvin. Kirjoiteltiin melko paljon ja lopulta ehdotin treffejä. Treffeillä oli todella hauskaa mielestäni, hän hymyili paljon katsoessaan minua suoraan silmiin, oli hieman vähäpuheinen. Tuli itselle vähän fiilis, että puhunko itse liikaa, koitin kysellä niitä näitä, mutta huomasin useasti puhuvani vain itse ja hän vain tuijotti minua hymyillen. Noh, en ole itse kauheasti deittaillut, joten annoin mennä. Lopulta suutelimme. Sovittiin että tavataan uudestaan. Seuraavilla treffeillä alkoi tenttaus, todella henkilökohtaisia kysymyksiä ja olin hieman vaivaantunut. Kertoi todella paljon myös omia asioitaan, todella henkilökohtaisia. Olin todella vaivaantunut ja mietin että voiko näistä puhua ja enkä oikein osannut puhua sellaisista asioista kun ei kuitenkaan tunnettu kovin hyvin. Sovittiin että vielä tavataan, ajattelin että annan vielä mahdollisuuden, koska ensimmäisellä kerralla oli niin hauskaa ja olin vähän ihastunut. Perään kuitenkin tuli viesti, ettei voi enää tavata, on kuulemma liian vaikeaa elämässään. Toki sen ymmärrän ja toivon kaikkea hyvää hänelle, vaikka kyllähän se vitutti. Kaksi-kolme viikkoa niin deitti-ilmoitus oli edelleen aktiivinen.

Tuli myös mieleen, että voisi hyvin kuvitella hänen kirjoittamassa omaa versiotaan treffeistä täällä.

Ymmärrän hyvin tämmöisen tapauksen. Saatta testata ja hakea vertaistaan kumppania. Ei tunne oloaan kotoisaksi ihmisen seurassa, joka on "täydellinen".

On ihmisiä, joiden kanssa voi melko nopeasti puhua vaikeista asioista ja on ihmisiä jotka kokevat ne uhkaavaksi tai epämiellyttäväksi. Hyvä nyrkkisääntö toki on ettei ekoilla kerroilla alla historiansa synkimpiä hetkiä kertoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karmii ja hämmästyttää nämä naiset, jotka ovat valmiita menemään sänkyyn ties minkälaisen otuksen kanssa.. Kiristävän, vonkaavan, väkisin kähmivän, tyypin joka ei muistuta kuvaansa/kuvailuaan lainkaan eli toisin sanoen valehtelee... Jne.

Ja tyypit näyttävät sitten olevan näitä, jotka menevät suoraan asiaan, laukeavat kahdessa sekunnissa, pyyhkivät mulkkunsa verhoihin ja häipyvät saman tien. Vaikka olisi kuinka puutteessa, niin onko tuosta nyt hyötyä sitten?

Onko naiset tosiaan opetettu näin, että pakko panna?

En ihmettele laisinkaan. Ei se oikein ole, mutta yleinen kanta monella miehellä tuntuu olevan, että naiset on miehen omaisuutta. Nämä sitten pitävät ääntä yhteiskunnassa ja kasvattavat tyttäriä. Täälläkin on juuri nyt keskustelu, jossa mies on ihan pokkana loukkaantunut siitä, ettei naispuolinen opiskelukaveri maksanut opiskeluavusta treffeillä ja suutelulla. Yök. Ja joo en ihmettele että monella, varsinkin nuorella naisella on omat rajat hukassa. Surullista se toki on.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karmii ja hämmästyttää nämä naiset, jotka ovat valmiita menemään sänkyyn ties minkälaisen otuksen kanssa.. Kiristävän, vonkaavan, väkisin kähmivän, tyypin joka ei muistuta kuvaansa/kuvailuaan lainkaan eli toisin sanoen valehtelee... Jne.
Ja tyypit näyttävät sitten olevan näitä, jotka menevät suoraan asiaan, laukeavat kahdessa sekunnissa, pyyhkivät mulkkunsa verhoihin ja häipyvät saman tien. Vaikka olisi kuinka puutteessa, niin onko tuosta nyt hyötyä sitten?

Onko naiset tosiaan opetettu näin, että pakko panna?

Itse olen käynyt kolmen miehen kanssa treffeillä ja kahden kanssa olen päätynyt sänkyyn. Toinen oli vonkaaja ja toinen kovakourainen kähmijä, jonka asunto oli likainen ja sotkuinen läävä. Mutta nämä olivat komeita ja osasivat sanoa muutaman asian, jotka veivät jalat alta. Jännämiehiä siis. Tunnustan. :D

Tapailin kerran yhtä rauhallista, mukavan oloista miestä, jonka kanssa parit ensimmäiset treffit sujuivat hyvin. Olin tosi ihastunut, kunnes kolmansilla treffeillä mies alkoi yhtäkkiä väittää vastaan kaikkeen mitä sanoin. Siis jos sanoin, että tuo sininen kahvikuppi on kaunis (olimme kahvilassa), niin hän vänkäsi vihaisena että se on turkoosi ja sitäpaitsi ruma. Yritin löytää jotain mukavaa puhuttavaa, ja muistin että mies oli käynyt vähän aikaa sitten Japanissa. Sanoin, että hänen matkansa oli ollut varmasti hieno. Mies korotti oikein ääntään ja sätti minua, että olinko vähän tyhmä, ei siinä ollut mitään hienoa kenellekään muulle kuin hänelle itselleen. Ööö...? Lopulta kysyin, että miksi hän väittää koko ajan vastaan kaikkeen? Mies sanoi sen olevan hänen tyylinsä keskustella, ja jatkoi ivallisesti, että miten kuvittelin mitään keskustelua syntyvän niin että "mä vaan nöyristelen sua". Sitten mies lähti kahvilasta ovet paukkuen. Emme tavanneet enää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, oliko nämä treffit...

Tapasin miehen työkuvioissa, hän oli naimisissa ja kuulemma kolme poikaa. Ihan vaan juttuseuraa hänkin kaipasi, reissutyö ja hotellikuolema, baarit ei kiinnostaneet ja koko iltaa ei jaksanut kuntosalilla.

Eka tapaaminen meni niin, että kaveri puhui. Ja puhui. Ja puhui! En saanut oikeasti sanaa väliin!

Sitten seuraavalla kerralla kaikki kaupungin hotellit oli täynnä, joten hän halusi tulla luokseni yöksi. No, olkoon, lupasi nukkua sohvalla ja olla kunniallinen. Naimisissa ja kolmen pojan isä.

Yöllä se sohva ei enää kelvannutkaan, vaan mies yritti viereeni sänkyyn. Taisin mennä peittoineni suihkuhuoneeseen pakoon.

Aamulla mies esitteli jotain arjalaista aamuvoimistelua puolialastomana, teki yhden käden punnerruksia.

Käsittämätön tyyppi, naimisissa ja kolmen pojan isä. Jäi muuten sanomatta, että poikien lisäksi oli viisi tytärtä. Lestadiolainen oli. Ja neljös poika oli jo silloin tuloillaan.

Voi apua...

Olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa, mutta mitään fyysistä ei ollut. Myöskään treffeillä ei oltu käyty.

Yhden baari-illan päätteeksi lähdettiin hänen luokseen jatkoille. Se asunto... Kuukausien lehdet pinoissa ympäri kämppää, pytylle pelotti istua, pyykkikasoja nurkissa jne.

Pitkään mies soitteli perään ja pyysi treffeille. Ei kiitos. Kiva tyyppi, mutta itse etsin jotain ihan muuta kuin kotiapulaisen paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, oliko nämä treffit...

Tapasin miehen työkuvioissa, hän oli naimisissa ja kuulemma kolme poikaa. Ihan vaan juttuseuraa hänkin kaipasi, reissutyö ja hotellikuolema, baarit ei kiinnostaneet ja koko iltaa ei jaksanut kuntosalilla.

Eka tapaaminen meni niin, että kaveri puhui. Ja puhui. Ja puhui! En saanut oikeasti sanaa väliin!

Sitten seuraavalla kerralla kaikki kaupungin hotellit oli täynnä, joten hän halusi tulla luokseni yöksi. No, olkoon, lupasi nukkua sohvalla ja olla kunniallinen. Naimisissa ja kolmen pojan isä.

Yöllä se sohva ei enää kelvannutkaan, vaan mies yritti viereeni sänkyyn. Taisin mennä peittoineni suihkuhuoneeseen pakoon.

Aamulla mies esitteli jotain arjalaista aamuvoimistelua puolialastomana, teki yhden käden punnerruksia.

Käsittämätön tyyppi, naimisissa ja kolmen pojan isä. Jäi muuten sanomatta, että poikien lisäksi oli viisi tytärtä. Lestadiolainen oli. Ja neljös poika oli jo silloin tuloillaan.

Voi apua...

Ja oma puolustukseni siis jäi tästä pois. Aikoinaan olin sitä mieltä, että ei ystävyys katso sukupuolta. Ts mies ja nainen voivat olla ihan vaan ystäviä.

Minulla on nykyään onnellinen tilanne jossa mieheni on myös ystäväni mutta muut miespuoliset kontaktit ihan kaveritasoa, missä ei mennä kahdestaan minnekään.