Säälittää vuokralla kerrostalossa asuvat lapsiperheet
Mitä ajattelitte jättää lapsille perinnöksi,jos pahimmasta tapauksessa asutte vielä vanhanakin vuokralla. Eikö olisi kiva jättää lapsille jotain perinnöksi?
Kommentit (114)
Omakotitaloon/ rivitaloon en muuttaisi ikinä!! Tykätään asua keskustassa kauniissa kerrostalossa ja ei ole pihaa vaivoina - mökillä käydään lasten kanssa kerran kuukaudessa. Saavat pienet tutustua luontoon ja sellaista, mutta me aikuiset rakastetaan pääkaupungin menoa ja ei varmaan milloinkaan muuteta kerrostalosta pois.
nää on makuasioita joista ei ole hyvä kiistellä
En lukenut koko ketjua.
Parin ekan sivun jälkeen pystyi hyvin toteamaan, että kalikka kalahti! Tästä tuli nopeasti perintöä jättämättömien kootut selitykset -ketju.
Ja niille, jotka "antavat lapselle perinnöksi ihanan lapsuuden ja hyvät muistot", tai jotain vastaavaa, niin moinenko on mahdotonta jos on se omistusasunto? Selityksen makua, totta tosiaan.. Eiköhän omistusasunnossakin onnistu tuollainen perintö ihan siinä, missä vuokrakämpässäkin :D
Ihan miten vaan. Kukin tavallaan. Ei ole pakko omistaa yhtään mitään jos ei halua. Ei ole pakko jättää perintöä. Eikä ole pakko ottaa vastaan perintöä.
Itse olen kiitollinen vanhemmilleni saamastani (kohta ja myöhemmin tulevaisuudessa) perinnöstä. Se tulee tarpeeseen, ja pystyn sillä edistämään omaa tilannettani niin, että taas omat lapseni saavat minulta jotain sitten myöhemmin.
Ja minä kauhulla odotan vanhempieni poismenoa (joka toivottavasti ei ainakaan seuraavaan 25v tapahdu. Ovat vasta 50v)
Perinnöksi tulee omakotitalo isältä ja toinen äidiltä. Sitten kun isäpuoleni vanhemmista aika jättää ja isäpuolestanikin, niin sieltä kolmas jos oikein huonosti käy. Eli lapseni varmaan saavat jotain perintöä, vaikka minä sika asuisinkin vuokralla koko loppuelämäni istumassa säästöjeni päällä.
Haluaisin jättää lapsilleni perinnöksi hyvät käytöstavat, sivistystä, järjenkäyttöä, ystävällisyyttä ja viisautta.
Minulle ei ole lapsia, eikä ikävä kyllä myöskään tule, omistuasunto sen sijaan on.
Vierailija kirjoitti:
On se siinä mielessä huono juttu että lapset eivät koskaan saa olla omalla pihalla.
Lisäksi täytyy vanhemman päivystää ulkona säässä kuin säässä.
Ympäristö on aneeminen parkkipaikkojen vieressä.
Jaa, kun minä nyt katson ikkunasta ulos niin näkyy pitkä ranta, metsää, meri, kalliota jne. On tuossa kyllä parkkipaikkojakin mutta kun autot pitää saada mahtumaan jonnekin myös. On myös kaksi leikkipuistoa.
Ulkona noiden ipanoiden kanssa pitäisi olla vaikka asuttaisiinkin ok-talossa. Ei kait kukaan alle nelivuotiasta jätä valvomatta? Toivottavasti ei.
Jokaisen pitää rakentaa oma elämänsä eikä odotella perintöä. Vanhemmillani oli oma kt-asunto mutta nyt rahat palavat heidän elämiseen joten en varmaan montaa euroa tule sitten aikanaan saamaan. Mutta arvatkaa mitä? Ihan sama! Olen itse rakentanut elämäni, tehnyt paljon töitä, tienannut rahaa, sijoittanut ja kerännyt omaisuuteni. Käyttäkööt vanhemmat rahat itseensä, minusta se on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varaa ostaa asuntoa. Mä olen asunut koko ikäni kerrostalossa. (46v.) En ole kärsinyt siitä.
Et tietenkään koska et tiedä paremmasta!!
En tiedä? Mua ei kiinnosta asua omakotitalossa. Rivarissa voisin ehkä asua.
Haluan että kaikki palvelut ovat lähellä. Asun pk-sedulla.
Itse ole tehnyt kovasti töitä oman talon eteen, koskaan en ole mitään ilmaiseksi saanut. Tulen silti itse ajallaan perimään jonkin verran. Oma poika tulee joskus perimään minut ja tuntuu hyvältä ajatus siitä että on saanut jotain jätettyä hänelle.
No, meillä on vuokra sellainen, ettet ikipäivänä maksa asuntolainaa sellaisella summalla, ellet asu aivan todella hulppeassa lukaalissa. Jos ostaisimme asunnon, jossa asumme, pitäisi varmaan osallistua Haluatko miljonääriksi -kisaan, että saataisiin käsiraha kuntoon :D Tässä elämäntilanteessa arvostamme vaan sitä, että molemmilla on työmatka sopivasti sellainen, että raput alas ja pari metriä Aleksia työpaikalle. Jää sitten lapsillekin perinnöksi ihania muistoja vanhemmista, jotka ei istuneet kahta tuntia ruuhkissa aamuin illoin.
P.s. vuokralla asuminen ei tarkoita persaukisuutta, asunnon tuotto vaan ei ole se paras mahdollinen noin niinkun sijoitusmielessä.
Säälittääkö kovastikin? Valvottaako tämä sääli sinua öisin? Onko säälisi vuokralla asuvia lapsia kohtaan suurempi kuin esimerkiksi laiminlyötyjä lapsia kohtaan?
Onko tämä "sääli" niin valtavaa että nyt voit iloita vihdoinkin iloita omasta elämästäsi mihin et aiemmin pystynyt kun et ollut vielä löytänyt "säälillesi" kohdetta?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua.
Parin ekan sivun jälkeen pystyi hyvin toteamaan, että kalikka kalahti! Tästä tuli nopeasti perintöä jättämättömien kootut selitykset -ketju.
Ja niille, jotka "antavat lapselle perinnöksi ihanan lapsuuden ja hyvät muistot", tai jotain vastaavaa, niin moinenko on mahdotonta jos on se omistusasunto? Selityksen makua, totta tosiaan.. Eiköhän omistusasunnossakin onnistu tuollainen perintö ihan siinä, missä vuokrakämpässäkin :D
Ihan miten vaan. Kukin tavallaan. Ei ole pakko omistaa yhtään mitään jos ei halua. Ei ole pakko jättää perintöä. Eikä ole pakko ottaa vastaan perintöä.
Itse olen kiitollinen vanhemmilleni saamastani (kohta ja myöhemmin tulevaisuudessa) perinnöstä. Se tulee tarpeeseen, ja pystyn sillä edistämään omaa tilannettani niin, että taas omat lapseni saavat minulta jotain sitten myöhemmin.
Niin, on se kumma kun ihmiset tunnistavat alentuvan vittuilun ja vastaavat siihen...
http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/unohda-hapea-6-syyta-miksi-v…