Säälittää vuokralla kerrostalossa asuvat lapsiperheet

Säälittää ne ihmiset, jotka kokevat materiaalin lapsilleen tärkeimmäksi. Mun lapsi ei saa perinnöksi omakotitaloa, vaikka sellasessa nyt asutaankin. Vanhoina asutaan taatusti kerrostalossa tai rivarissa.

Ap ei taida tietää, että Suomi on pullollaan arvottomia kiinteistöjä. Oma omakotitalo ei vielä yksistään tee ketään autuaaksi eikä edes rikkaaksi.

Minusta perintöä oleellisempaa on se, että kerrostalossa vuokralla asuessamme meillä on mahdollisuus asua:

- Lähellä sukua ja ystäviä, turvaverkko ja sosiaaliset ympyrät lähellä

- Palveluiden vieressä (useita kouluja ja päiväkoteja kävelymatkan päässä, kaupat, lääkärit, kaikki löytyy)

- Hyvien kulkuyhteyksien päässä, lapset voivat kävellä kavereilleen koska tahansa

- Hyvät harrastusmahdollisuudet

jne. Olisihan minullakin varaa omakotitaloon, jostain jumalan selän takaa. Lapset olisivat varmaan todella kiitollisia, kun eläisivät eristyksissä kaikista, näkisivät isovanhempiaan kerran vuodessa ja lähtisivät aamukuudelta tienvarteen odottamaan koulukyytiä. Saisivathan he kuitenkin joskus tuon madonsyömän "arvokiinteistön" perinnöksi!

Annan mieluummin perinnöksi lapsilleni sen, että minulla ei kulu työmatkoihin kolmea tuntia päivässä, eivätkä he joudu tekemään päiväkodissa 11-tuntisia päiviä. Ja käytän sen asumiskustannuksissa säästetyn rahan heidän tämänhetkiseen hyvinvointiinsa. Valintoja, enkä sääli ketään joka saa elää omien arvojensa ja valintojensa

Vierailija kirjoitti:

Minusta perintöä oleellisempaa on se, että kerrostalossa vuokralla asuessamme meillä on mahdollisuus asua:

- Lähellä sukua ja ystäviä, turvaverkko ja sosiaaliset ympyrät lähellä

- Palveluiden vieressä (useita kouluja ja päiväkoteja kävelymatkan päässä, kaupat, lääkärit, kaikki löytyy)

- Hyvien kulkuyhteyksien päässä, lapset voivat kävellä kavereilleen koska tahansa

- Hyvät harrastusmahdollisuudet

jne. Olisihan minullakin varaa omakotitaloon, jostain jumalan selän takaa. Lapset olisivat varmaan todella kiitollisia, kun eläisivät eristyksissä kaikista, näkisivät isovanhempiaan kerran vuodessa ja lähtisivät aamukuudelta tienvarteen odottamaan koulukyytiä. Saisivathan he kuitenkin joskus tuon madonsyömän "arvokiinteistön" perinnöksi!

Annan mieluummin perinnöksi lapsilleni sen, että minulla ei kulu työmatkoihin kolmea tuntia päivässä, eivätkä he joudu tekemään päiväkodissa 11-tuntisia päiviä. Ja käytän sen asumiskustannuksissa säästetyn rahan heidän tämänhetkiseen hyvinvointiinsa. Valintoja, enkä sääli ketään joka saa elää omien arvojensa ja valintojensa

... mukaista elämää

Itse lapsuuden sekä kerrostalossa että omakotitalossa asuneena, muistan sen kuinka enemmän vanhemmilla oli aikaa leikkiä meidän kanssa asuessamme keskustan lähellä kerrostalossa. Kävimme kaupungilla ravintoloissa, puistoissa ja toreilla. Omakotitalossa oli ihanaa ne isot tilat, mutta muuttomme jälkeen vanhemmat olivat mielestäni enemmän kiinni itse kiinteistönhoidossa ja aikaa oli vähemmän yhdessä liikkumiseen muuallakin kuin omalla pihalla. Tärkeintä on mielestäni se, että kodeissa asuu onnellisia ihmisiä, oli asumismuoto sitten omakotitalo tai kerrostalo.

Me asutaan omistusasunnossa kerrostalossa, mutta mua ei haittaisi, vaikka asuttais vuokra-asunnossa. Ei me asumismuotoa valita sen mukaan, miten se kerryttää lapsen perintöä, vaan ihan omien tarpeittemme perusteella. Jos me olisimme oikeasti varakkaita, voisin ruvetakin pelaamaan näiden perintöjuttujen kanssa. Asunto-osake tuolta, kesämökki täältä, omakotitalo sieltä.... Mutta koska olemme ihan perusduunareita, joiden rahat menevät elämiseen, emme todellakaan mieti mitään perintöasioita.

Mun vanhemmilta jää aikanaan kesämökki, omakotitalo, osakkeita ja pulleat pankkitilit. Ja mä toivon, että he hyödyntävät varansa heidän itsensä hyödyksi niin kauan kun ovat olemassa. Äiti jo onkin suunnitellut, että sitten kun eivät enää jaksa omakotitaloa hoitaa, hankkivat jonkun kivan kerrostaloasunnon jostain 55+ kerrostalosta keskeltä Turkua. Ovat nyt seitsemänkymppisiä, joten suunnitelmat voivat toteutua jo muutaman vuoden sisään. Ja vaikka pistäisivät haisemaan koko omaisuutensa, se on heidän asiansa. Mitäs se meille lapsille kuuluu, mitä omilleen tekevät.

Onhan näitä perintöjä mennyt usein siihen omaan asumiseen, kun muuttaa yksityiseen palvelutaloon. Siinä ei kauaa mene, kun perintöä ei enää ole.

Ei kannata nuolaista liian aikaisin, sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulta perintöä jää. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Omistusasuminen veisi minulta juuri ne lasta varten jemmatut rahat, koska kaikki remontit pitäisi maksaa itse.

Kenen kuvittelet maksavan vuokra-asuntojen remontit? Asukkaat maksaa ne vuokrissaaan ja vielä voittoa omistajalle.

Joskus kun näen sellaisia uusia omakotialueita, jossa samanlaiset talot vieri vieressä, ei mitään palveluja lähellä, ei vanhoja rakennuksia, ei mitään mieltä kiehtovaa. Vain samanlaisia taloja perä perään. Säälittää joskus niissä asuvat lapset, kun he asuvat niin monotonisessa ympäristössä ja tottuvat siihen pienestä pitäen että jopa lähikauppaan mennään autolla. Samantyyppisiä keskiluokkaisia perheitä kaikissa talossa, ei vanhuksia missään, ei mitään perusperhemallista poikkeavaa.

No ehkä se jättitrampoliini ja muut pelit ja vehkeet, joita on rivissä jokaisen talon pihalla riittävät tuomaan mielenkiintoa elämään..

No joo, vähän kärjistetty. Ja samaan alistuin kun ap:kin eli tekemään olettamuksia ilman parempaa tietämystä vain mutu tuntumalla :)

Jokainen juo omat rahansa, mitään perintöjä kellekään=)

Ei tarvi sääliä, me ollaan ihan onnellisia. Jos ei muuta jää niin toivottavasti hyvät ja onnelliset muistot!

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelitte jättää lapsille perinnöksi,jos pahimmasta tapauksessa asutte vielä vanhanakin vuokralla. Eikö olisi kiva jättää lapsille jotain perinnöksi?

Onneksi perinnöksi voi jättää muutakin kuin materiaa :)

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä perintöjä mennyt usein siihen omaan asumiseen, kun muuttaa yksityiseen palvelutaloon. Siinä ei kauaa mene, kun perintöä ei enää ole.

Ei kannata nuolaista liian aikaisin, sanotaan.

Näinpä

Mä oon kysyny useammalta mun kaverilta että aikooko ne asua isoissa taloissaan sittenkin kun lapset on muuttaneet pois. Kaikki on sanoneet että ei vaan he myyvät talon ja ostavat jonkun pienen rivitalo- tai kerrostalo-osakkeen. Että se siitä perinnöstä

melkein voisin lyödä vetoa että ap on kotoisin jostain takahikiän pikku maalaiskunnasta koska niissä se mentaliteetti on yleensä tollanen ap:n suuntainen (tosin ap nyt varmasti vähä provoileekin mutta kärjistettynä siis). TÄäläki tuolta takahikiältä saa tontteja euron/hehtaari, siellä pystyy se tavis duunarikin sen talon ostaa tai rakentaa. Tässä misä me asutaan maksaa vajaa hehtaarin tontti vajaa sata tonnia.

Kyllä minunkin lapselleni jää onnelliset muistot lapsuudesta vaikka ok-talossa saakin asua. Hoidan häntä kotona vaikka on jo 3,5v mies on yrittäjä. Tekee toisinaan pitkää päivää mutta myös lyhyitä päiviä ja yleensä hänellä on vapaat viikonloput. Eikä meillä ole paljoa velkaakaan.

Me ei osteta ennen ku on 60 000e säästöjä. En halua ottaa typeriä riskejä ja ostaa helvetin kallista asuntoa jonka täältä Helsingistä joutuu väistämättä ottamaan, ellei halua asuinkelvotonta murjua kuten useat omk:t ovat. Muutenkaan ei haluta missään nimessä omk:hon muuttaa, yök. Ehdottomasti kerrostaloasunto ostetaan. Rivari ehkä menisi vielä.

Perintöä tärkeämpää on antaa lapsille hyvät eväät elämään: antaa rakkautta, asettaa rajoja, opettaa pärjäämään omillaan, opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin, vahvistaa lasten itsetuntoa ja opettaa itsekunnioitusta. Mitä iloa rahasta, jos henkisiä voimavaroja ei ole?

Mua säälittää omakotitalossa asuvat lapsiperheet näillä pakkasilla kun putket jäätyy ja kesällä kun pitää ajaa nurmikkoa, ja aina pitää tehdä jotain (jep, kokeilin, ei mun juttu).

Oikeastaan jopa ikävöin välillä meidän vanhaan kerrostalokotiin (ei kyllä ollut vuokralla mutta anyway).

No jaa. Sääli vaan, vaikka onkin sairautta. Asumme vuokralla krs-talossa, jotta saamme unelman totautettua ja ostettua talon espanjasta. Siinä sitten perintöä kerrakseen lapsille =)

Mitään perintöjä tarvi miettiä!

Meillä äitee sitä välillä pohtii, että miten omaisuus olisi fiksuin järjestellä, että sit kun se joskus meille lapsille jää. Oma vastaus on aina sama; ei mitenkään. Elätte ja nautitte nyt, ja sit kun alkaa okt-asuminen ja mökkeily olla liian raskasta, pistätte kaiken rahoiksi, muutatte vanhusvuosiksi kivaan vuokrakämppään ja tuhlaatte minkä kerkiätte ja nautitte vikat vuodet. Me pärjätään omillamme, me emme ole heidän omaisuuttaan kartuttaneet, heidän tehtävänsä se on sen hedelmistä nauttia, ei meidän lasten. 

voi jeesus mitä kateenpaskaa kirjoittelua