Säälittää vuokralla kerrostalossa asuvat lapsiperheet
Mitä ajattelitte jättää lapsille perinnöksi,jos pahimmasta tapauksessa asutte vielä vanhanakin vuokralla. Eikö olisi kiva jättää lapsille jotain perinnöksi?
Kommentit (114)
Mää asuin lapsuuden ja nuoruuden kerrostalossa..toki haaveilin omakotitalosta. Nyt asutaan omakotitalossa ja tyttö haluis ehdottomasti muuttaa keskustaan kerrostaloon.. keksii yhäkseen syitä minkä takia kerrostaloon.. me emme asu omakotitalossa sen takia että jätettäis perintöä lapsille..
Parempi tukea lapsia kun on vielä elossa perinnön sijasta (josta muutenkin menee verot).
Meillä on omistuasunto KERROSTALOSSA!! Omg!!! Tällä hetkellä en haluaisi
omakotitaloa, mutta joskus mieleni voi muuttua. Eli lapselle jää perinnöksi tämä ihan arvokas osakkeemme, josta ei ole velkaa. Perinnöksi jää myös metsää ja peltoja,
joiden arvoa en todellakaan paljasta. Ainiin..myös säästövakuutuksemme,
osakkeemme, säästöissä olevat rahat jne.
Olemme vasta 24 ja 25 vuotiaita, joten ehdimme tuota omaisuutta
kartuttaa kyllä vielä. Saamme myös itse perintöä omilta sukulaisilta, ennen kuin
lapsi meiltä. Ellei nyt tosi nuorena kuolls jostain syystä.
Mitäs ap tähän sanot?
Ensi viikolla muutetaan uuteen vuokra.asuntoon keskustaan, luovutaan vihdoinkin autosta, mikä on ollut untlmani jo pitkän aikaa. kävelymatkat töihin ja lapsilla kouluun, olen tosi onnellinen uudesta vuokra -asunnostani ja lapset myös. Myytiin tämä mökki sukulaiselle, siis tämä viikko vielä asumista ihanassa omakotimökissä, 16km töistä ja kouluista. Kyllästyin vain tähän idylliseen asumiseen kuudessa vuodessa. Säälikää, olkaa hyvät :))
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omistuasunto KERROSTALOSSA!! Omg!!! Tällä hetkellä en haluaisi
omakotitaloa, mutta joskus mieleni voi muuttua. Eli lapselle jää perinnöksi tämä ihan arvokas osakkeemme, josta ei ole velkaa. Perinnöksi jää myös metsää ja peltoja,
joiden arvoa en todellakaan paljasta. Ainiin..myös säästövakuutuksemme,
osakkeemme, säästöissä olevat rahat jne.
Olemme vasta 24 ja 25 vuotiaita, joten ehdimme tuota omaisuutta
kartuttaa kyllä vielä. Saamme myös itse perintöä omilta sukulaisilta, ennen kuin
lapsi meiltä. Ellei nyt tosi nuorena kuolls jostain syystä.
Mitäs ap tähän sanot?
aika säälittävää..
Tykkäsin asua kerrostalossa, mutta eipä tämä okt-asuminenkaan pöllömpää ole.
Asutaan kilsan päässä tämän kaupungin keskustasta, pieni kaupunki suuren kaupungin kupeessa, molempien kotipaikkakunta, eli ei olla haaveiltu suurkaupunkiin.
Lasten koulu (ylä- ja ala-aste) on tuossa 500m päässä, päiväkoti 800m päässä, postit,pankit,kaupat yms. tuossa kilsan päässä, hyvät kulkuyhteydet jokapaikaan. talo ei ole homeinen, hommaa tässä riittää, mutta silti kyllä keretään lasten kanssa touhuamaan, eikä tarvitse niska limassa raataa.
Eläkepäivinä tuskin miehen kanssa tätä 280neliöö enään tarvitaan joten varmaan laitetaan mökki myyntiin, osa rahoista annetaan varmaan ennakkoperintönä lapsilel, osa sitten käytetään omaan hyvään, ostetaan joku yksiö tai kaksio jostakin rivarista tai kerrostalosta.
Olen tyytyväinen vuokralainen kerrostaloasuja. Me emme muuta tästä asunnosta ennenkuin on viimeinen pakko Vuokra on pieni, isosta asunnosta, eikä vuokran summalla lyhennettäisi tältä alueelta minkäänlaista omistusasuntoa. Keskustaan ja kaikkiin palveluihin on lyhyt matka. Ajattelen myös, että jos olisimme maksaneet omistuasuntoa, en olisi voinut hoitaa lapsiamme kotona. Kaupunkimme kallis hintataso olisi pakottanut minutkin "sorvin" ääreen.
Lisäksi meillä on mökkipaikka, joka vaatii hoitamista. En tykkää nurmikonleikkuusta yms. kukkapenkkien nyrkertämisesta,joten en kaipaa sitä enää kotiolohin.
En ehtinyt vielä lukea näitä kaikkia, mutta jos perintöä haluaa lapsilleen järjestää, niin niitä lapsia kannattaa hankkia mahdollisimman vähän, mieluiten vain yksi että lapsi saa niin ison summan että sillä on jotain merkitystä. Minulla on neljä sisarusta ja vanhempieni omakotitalosta ei kovin paljoa tule nokkaa kohti. Henk. koht. minä otan kyllä mieluummin nuo sisarukset kuin rahaa.
Me asutaan vuokralla. Meillä on kaksi lasta. Jos tänää minä ja mieheni kuolisimme,
niin lapsille jäisi 3000e arvosta osakkeita ja noin 35000 säästömme.
Myymällä automme saisivat siitä n 12000.
Mua ei kyllä säälitä yhtään. Just kattelin pihalle, että pitäis pihaa alkaa siistiä. Ja koko tämä maalaistalon ympäristö on jotenkin sekava.
Säälittää ennemmin lapseni, jotka joskus saavat tämän perinnöksi, jos ovat huonopalkkaisissa töissä, tulee perintöverojen maksaminen tuottamaan tuskaa, vaikka kuinka saisivat lainaa pankista.
Ja itsekin asuisin mieluummin kerrostalossa, ilman pihatöitä.
mua ei säälitä yhtään,eikö tärkempää ole että lapsille on katto pään päälle ja ruokaa mahan täydeltä?
Turha se on muita sääliä kun ei tiedä muiden elämästä mitään. Itse asun Helsingissä kaupungin vuokra-asunnossa, 4h + k hyvällä alueella ja asumme tässä perheen kanssa niin kauan kun lapset on kotona. Ottaisinko lainaa lähemmäs 500 000 euroa että saisin loppuelämäni sitä maksaa kun ei lapset kuitenkaan asu kotona loppuelämää? Meillä on sijoitusasunto johon muuttaa kun lapset muuttaa pois. Lisäksi kaikilla lapsilla rahastot, joihin joka kuukausi menee enempi kuin lapsilisät. Lisäksi käymme ulkomailla ja laskettelulomilla joka vuosi + muissa Helsingin huvituksista. Uskoisin, että lapset nauttii niistä enemmän kuin isosta omakotitalosta jossain perähikiällä, joka perinnönjakovaiheessa on jo suuria remontteja vailla.
Voi sua, ei meitä tarvi sääliä :) Lapset varmaan arvostavat enemmän sitä ruokaa jota saavat kasvaakseen, leluja joilla leikkiä, ehjiä vaatteita ja turvallisuutta hyvin voivien ja rakastavien vanhempien kanssa. Surettaisi, jos alkaisivat jossain kohtaa miettiä, että asunto on kivempi kuin elossa olevat vanhemmat.
Hmmm. Ensinnäkin me asutaan omakotitalossa siksi, että isommat neliöt tuli siinä edullisimmaksi. Yli sadan neliön rivarikämpät maksaa huomattavasti enemmän kuin rakennettu omakotitalo. Kerrostaloissa kaiketi on vielä korkeammat neliöhinnat. Omakotitalo on siis köyhän valinta . Ja myös sen, joka tykkää puurtaa lumitöitä, haravoida ja tehdä asumisestaan muutenkin mahdollisimman vaivalloista.
Olen asunut kerrostaloissa, rivarissa ja nyt omakotitalossa. Eniten olen ehkä tykännyt rivariasumisesta. Tosin meille sopii parhaiten omakotitalo ihan siksi, että naapureiden ei tarvi kärsiä äänekkäästä perheestämme .
Toisekseen: perintöähän voi kerätä muutenkin kuin kiinteistöllä. Luin kerran pariskunnasta, jotka molemmat olivat ekonomeja. He asuivat vuokralla kerrostalossa ja sijoittivat rahaa osakkeisiin. Olivat laskeskelleet tuottavansa tuolla tavalla enemmän voittoa. Tuo pariskunta piti muutenkin omistusasumista järjettömänä. Tiedän myös perheen, jossa kaksi hyvin toimeentulevaa vanhempaa käyttävät rahojaan mm. matkusteluun, hotelliyöpymisiin jne. jne. Asuvat perheensä kanssa melko "kälyisessä" kerrostaloasunnossa, mutta vaikuttavat sangen onnellisilta :)
Minä en halua edes omakotitaloon. Meillä oli osake rivarista mutta ei ollut meidän juttu. Nyt vuokrarivarissa... Minua säälittää ne kaikki velkataakan kanssa elävät perheet. Onneksi meillä on nyt rahaa matkustella ja tehdä kaikkea mukavaa.
Hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Ei tarvitse miettiä remontteja ym. Jokainen tavallaan. Paljon tärkeämpää on viettää aikaa lasten kanssa. Hoidan työkseni lapsia ja voi miten surullista on kuulla alle vuoden ikäistenkin vanhemmilta, että kyllä pakko oli palata töihin vaikka sydäntä repii, koska asuntolaina on maksettava.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelitte jättää lapsille perinnöksi,jos pahimmasta tapauksessa asutte vielä vanhanakin vuokralla. Eikö olisi kiva jättää lapsille jotain perinnöksi?
Jotain muutakin kuin muistot vaatimattoomuudesta lapsuudenkodista
Kyllä omakotitalossa on huomattavasti isommat kulut. Eikö muiden pidä huoltaa taloa
ja tonttia? Meidät kunta pakotti liittymään eri viemäriverkostoo , joka maksoi
meille 2000. Talon ja tontin huoltoon uppoaa uudessakin talossa rahaa.
Kiinteistövero? Jätemaksut??
Sähkölasku meillä uudessa talossa on sama, kuin yhtiövastike rivarissa.
No me perimme vanhempiemme omakotitalon. Kukaan meistä lapsista ei asu enää lapsuudenkotimme lähelläkään eikä kukaan ole sinne muuttamassa. Talo siis myyntiin. Mutta miettikääpä, mikä raivaaminen ja ylläpito ja korjaaminen on omakotitalossa, jossa vanhemmat olivat asuneet kolmekymmentä vuotta.
Se mitä talon arvo oli laskennallisesti noussut, meni sitten kuntovähennyksiin myyntihinnassa. Isä oli varmasti ajatellut jättävänsä hienon perinnön omakotitalon rakentaessaan, mutta ei se enää ollut kenenkään meidän koti, eikä kenelläkään haluja sitä ylläpitää.
Mä olen sitä mieltä,että jokaisen kuuluu käyttää elämänsä aikana omaisuutensa itseensä eikä eilää niinettä sitä kerää jälkikasvulle. Mitä järkeä siinä on? Yksikin hyvä perustelu jos löytyy niin antaa kuulua.
Itse asumma omakotitalossa ja olemme harkinneet muuttavamme kerrostaloon keskustaan ja vuokralle. Myisimme siis okt pois ja muuttaisimme. Tämä vain siksi,että lapsilla on mukavampi kulkea kouluihin kun bussit ja junat lähempänä ja ei tarvitsisi lähteä niin aikaisin aina aamulla jotta koulun ehtiii.
Vielä sitä on viivyttänyt mietintä siitä kun on tuo pieni ihminen tuossa,että kuinka hän sielä kt viihtyisi vai olisiko muutama vuosi vielä kuitenkin täällä okt:ssa
siinäpähän säälit. Me asutaan Helsingin Kruunuhaassa kerrostalossa 5h+k+kph+wc vuokralla kolmen lapsen kanssa ja maksetaan muuten vuokraa taatusti enemmän kuin pikkukaupungissa omakotitaloasukas lyhennyksiä. Se on kuitenkin tietoinen valinta, koska tässä lähellä on kuitenkin lasten päiväkodit, koulut, kaverit ja isovanhemmat, sekä mun ja miehen töihin lyhyt matka.
Heti, kun näytät mulle mistä täältä Kruunuhaasta saa oman omakotitalon toimittajan ja kääntäjän palkoilla, niin me kyllä tehdään heti tarjous!