Onko nykyisin tärkeää, että esikoinen on poika?

Miehen mummo kuolinvuoteellaan kyseli meiltä nuorilta, että missä se teidän poikanne on. Meillä ei ollut lapsia, mutta otimme kuolevan mummon puheet sen verran vakavissamme että pitkän lapsettomuuden päätteeksi raskauden onnistuttua olimme ihan varmoja, että ennustus on toteutumassa ja poika tulossa.

Mies ei halunnut tietää sukupuolta etukäteen, itse olisin halunnut, sillä mieli alkoi myös kääntyä odottamaan poikaa, vaikka maailman kaunein nimi oli varattuna vain tytölle. Ostelin neutraaleja vaatteita, vaaleansinisellä korostuksella "käyhän ne siniset myös tytöllekin", mutta mummon puheiden takia odotimme kyllä molemmat vahvasti poikaa. Synnytyssalissa lapsen tultua ulos maailmaan olimme molemmat ihan ällikällä lyötyjä kun syntyikin tyttö. Vaikka siis tiesimme että kumpi vaan voi tulla. Vielä 6 viikkoa tytön syntymän jälkeen saatoin vahingossa sanoa "hyvä poika" kun vaihdoin vaippaa tai muuta ja jollain lailla koin pettäneeni miehen mummon ennustukset kun tulokas olikin tyttö.

Nyt odotamme toista lastamme ja halusin ehdottomasti tietää sukupuolen ennakkoon välttyäkseni raskaaksi kokemani tietämättömyyden uudelleen. Odotamme toista tyttöä ja isosisko odottaa innoissaan siskoa. Itse taas leijun onnessa kun saan varautua vaaleanpunaisella, odottaa reilusti ja rakkaudella uutta tulokasta ja hänen syntymäpäivänsä tulee olemaan molemmille vanhemmille suuri ilonhetki vailla sukupuolen tuomaa jännitystä tai arvailua. Mies on onnesta soikeana ja röyhistelee rintaansa kun kuuli vastikään sanonnan "Suuret rakastajat tekee tyttöjä."

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta se parempi lapsi on poika. Ja ilman muuta poikaa toivotaan, etenkin esikoiseksi. Ellei  esikoinen ole poika, niin viimeistään seuraavan raskauden myötä toivotaan sitä oikeaa lasta, eli poikaa. Tästä on runsaasti esimerkkejä. Mieheni on sukunsa ensimmäinen poika. Muutamaa kuukautta aiemmin oli sukuun syntynyt ensimmäinen lapsenlapsi, tyttö. Ukki ei tytöstä välittänyt, mutta toisesta lapsenlapsesta (eli miehestäni)  tuli ukin lellilapsi. Poika oli kaikki kaikessa. I

Olen Savosta maaseudulta. Siellä perinteiset, ikiaikaiset perinteet kukoistavat, ovat tätä päivää. Syntyyhän  lihantuottajallekin riemu, kun lehmä poikii härän. Härkävasikat ovat aina halutuimpia. Myytäessä saa häristä enemmän rahaa - kaikki haluavat syödä häränlihaa. Minä synnyin ainokaisen pojan, tilan perijän ja maatilan jatkajan, toiseksi tytöksi. Mikä katkera pettymys. Eikun uutta lasta tekemään. Se Jumalasta seuraava, ainoa oikea ihminen syntyikin  alle vuoden päästä. Vihdoinkin oli sukunimellä jatkaja sekä tuleva tilan isäntä.

Tätini oli emäntä samassa kylässä. Suuri pettymyksen itku synnytyshuoneessa, kun toiseksi lapseksi tuli tyttö. Hyljeksintä alusta saakka. Veljeni ja vaimonsa tekivät niin pitkään lapsia, kunnes ltärppäsi: neljän tytön jälkeen kauan kaivattu tilan perijä syntyi. Lastenteko loppui kuin seinään. Sitä ennen se olikin ollut "vuosi ja laaki", eli tyttöjä syntyi vuoden, kahden välein.  Toinen veljeni sai esikoiksekseen pojan: sitä riemua, miten isäni iloitsi. Jälleen oli sukunimellä jatkaja. Suvun katsotaan sammuvan tyttöön - meneehän tyttö naimisiin ja ottaa miehensä nimen. Vain poika voi jatkaa sukua.

Minä synnytin kaksi tyttöä. Kaksi ihanaa lasta. Koska itse olen "sisarussarjan toinen tyttö eli pettymys", sitä enemmän rakastaan omia tyttöjäni. Mieheni isälle  toinen tyttömme oli pettymys. Hän ei osoittanut minua tai lapsiani kohtaan mielenkiintoa, tai korkeintaan ulkokultaista, muodollista kohteliaisuutta. Toisen tyttäreni syntymän jälkeen hän poikkeuksellisesti kysyi minulta, mitä nimeä olimme ajatelleet, jos toinen lapseni olisi ollut poika.

Mieheni siskolle syntyi lopulta se oikea lapsi, poika. Anoppi soitti kertoakseen uutiset. Sitä hunajaista ääntä, mielihyvästä värisevää sävyä en unohda. Hän puhui ja kertoi asiasta aivan eri tavoin, eri sanoin kuin aiemmin syntyneestä tyttärestä (teräksisellä äänellä kylmä, kyllästynyt ilmoitus: "tyttö tuli"). Anoppi on erittäin pettynyt, koska en synnyttänyt poikia. Hän suosii poikia lapsenlapsinaan.

On hyvä, että aiheesta puhutaan. On hyvä tuoda esille tarkoin syyt, miksi halutaan poika.  Nimittäin, tytön synnyttyä pettymystä on mahdotonta piilottaa: se vain tulee ilmi. Katseissa, äänenpainoissa, sanoissa. Äiti voi itkeä katkerasti. Isä menee hetkeksi ulos, on vaisu. Anoppi ja appi onnittelevat muodollisesti. Ja toisin: kun poika syntyy, riemulla ja juhlinnalla ei ole rajaa. Varpajaiset ovat raisut. Olen pienestä pitäen herkistynyt näkemään, kuulemaan, aistimaan tämän asenteen siksi, että itse olin äidilleni suuri pettymys. Koska en ollut poika.

En edes aloita pojan ja tytön kasvattamisen eroista. Tyttö on pääasiassa lapsi, mutta poikaa sanotaan aina pojaksi. "Pojalle laitettiin". "Pojalle ostettiin". "Poika sitä ja tätä...". Poika on useimmissa perheissä ykköslapsi. Se parempi. Se oikea lapsi. Se tyttöjen yläpuolelle nostettava lapsi. Jumalasta seuraava.

Ohhoh, olen kuullut tuollaisesta mutta en ikipäivinä omin silmin nähnyt.

Minulla on 2 jo aikuista tytärtä enkä ole mitenkään kokenut että olisivat yhtään kenellekään olleet pettymyksiä. Edes poikaserkkua ei kohdeltu isovanhempien taholta mitenkään erityisesti.

Tulin sanomaan etten ole henkilökohtaisesti törmännyt tällaiseen. Olin aika yllättynyt vastauksista luettuani ensimmäisen sivun.

Lapsuuden kavereiden perheissä oli aika tadaisesti molempia sukupuolia esikoisina eikä siinä tuntunut olevan mitään ongelmaa.

Ollaan miehen kanssa molemmat esikoisia ja oma esikoisemme on tyttö. Mies ei ole koskaan, ei raskausaikana, synnytyksessä tai ikinä jälkeenkään edes vihjannut olevansa pettynyt, päin vastoin. Rakastaa tytärtään määrättömästi ja niin olisi rakastanut poikaakin.

Suoraan sanoen mielestäni kysymys on outo.

Aika hurjia juttuja kyllä tänäpäivänä. Itse kun en osaa ajatella että sukupuolella olisi väliä. Itse olen perheestä jossa kolme lasta ja esikoinen on poika ja itse se kolmas ja tyttö. Mieheni on perheensä esikoinen. Tiedän että mieheni vanhemmat häntä odottaessaan toivoivat kovasti tyttöä ja mieheni syntyessäkin kutsuivat häntä toivotun tytön nimellä. Toinen lapsi heillä olikin sitten tyttö ja sai nimen mitä ensimmäiselle oli kaavailtu. Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa. Esikoinen on poika ja tästä toisesta on ultrassa annettu tyttö lupaus. Mieheni toivoi esikoisesta tyttöä, mutta oli iloinen pojastakin. Itse joskus kauan sitten toivoin poikaa. En kuitenkaan ajatellut asiaa niin että olisiko poika ensimmäinen toinen vai kolmas kunhan olisi poika. Tuntui jotenkin helpommalta kuin tyttö ja minä taas pidän asiaa niin että äidin ja pojan suhde on erityinen. Poika pystyy avautumaan ja kertomaan huolistaan äidilleen paremmin kuin isälleen. Tyttö taas on se joka kiertää isänsä pikkurillin ympäri. Onhan äidin poikia ja isin tyttöjä. Kun tämän toisen odotuksen aikana mentiin ultraan olin odottavalla kannalla ja toivoin salaisesti tyttöä ihan vain siksi kun poika jo on. Miehenikin on ollut tästä mahassa vielä olevasta että "isin pikku tyttö". Väliä ei silti olisi ollut olisiko esikoinen ollut tyttö ja tämä poika. Kiva että on molemmat. Perheidylli kasassa ainut että koira puuttuu. Omakotitalo, isä, äiti, poika, tyttö ja farmariauto sitten jo löytyy.

Toisista isovanhemmista en osaa sanoa kumpaa meillä odotettiin. Luulen että minun isäni odotti esikoisesta poikaa ja ehdotti joitain nimiäkin. Hän on entinen maanviljelijä ja kolmesta pojasta nuorin. Ja kun poika syntyi kutsui häntä Pojaksi, no Poika..., miten Poika voi... ym... Sanoin kerran et on hänellä nimikin, mutta vastasi siihen vain että juu, mutta on Poika. Uskon silti että hän olisi ollut iloinen tytöstäkin. Olenhan itse ollut se joka olen kietonut isäni pikkusormeni ympäri. Näin äitini joskus sanoi. Ja ehkä isältäni olen saanut toisia asioita helpommin läpi mitä isoveljeni olisivat.

Minulla on yksi lapsi. Toivoin tyttöä ja sain tytön. Lisää ei tule. Myös isä ihailee prinsessaansa, eikä edes halunnut poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Maatiloille voi olla tärkeämpää, yleensä jatkaja on poika. Ei tietenkään aina. 

Itse haluaisin ensin pojan, koska minusta oli niin hienoa että oli isoveljiä. He opettivat kaikenlaista ja muun muassa siksi olen hyvä tietokoneiden kanssa.  

Eikai maatilallakaan sen vanhimman tarvitse olla jatkaja? Voi kai keskimmäinen tai nuorinkin jatkaa?