Onko nykyisin tärkeää, että esikoinen on poika?

Mieheni kaverin esikoinen oli tyttö. Kaveri totesi miehelleni että meillä on helppoa kun tuli poika kertalaakista. Mies ihmetteli lausuntoa. Samoin miehen isä piti todella moukkamaisena kun miehen serkun mies sanoi pojastaan "hyvä kun tuli kerrasta niin ei tarvitse toista tehdä". Meidän suvussa ei lapsen sukupuolella ole väliä ja kaikkia pidetään tärkeinä.

Esikoiseni syntyi nelisen vuotta sitten ja on tyttö. Minulle ei ollut väliä kumpi tulisi, mieheni sanoi ultran jälkeen: "tyttö, eihän sen kanssa voi tehdä mitään" :D Nyt tytär on kuitenkin isänsä silmäterä :)

Äitini vitsaili "ensin pitääkin tehdä äidin pikku apulainen, sitten sille veli". No se pikkuveli tuli sitten parin vuoden kuluttua ja olemme tähän järjestykseen todella tyytyväisiä.

Sukuni äitini puolelta (isän sukua en kovin hyvin tunne) on naisvaltaista, vain yksi poika 120 vuodessa ennen tätä minun poikaani, (tyttöjä siinä ajassa 10). Mummoni sanoikin että eihän meidän sukuun muita kuin tyttäriä synnykään. Hänelle poikani syntymä olikin isompi juttu, hän ei itse saanut poikaa ja naapurin emäntä, jolla oli vain poika, piikitteli häntä siitä 50-luvulla näin: "minnekäs teidän poika on jäänyt?" mummo vastasi että sitä teidän tyttöä odottelemaan :D

Kyllä ainakin minulle oli erittäin paha pettymys, että esikoiseni ei ollutkaan poika. Itse asiassa se oli niin paha pettymys, että se  ensimmäinen avioliittoni johti lopulta avioeroon, varsinkin kun 2 seuraavaakin lasta olivat tyttöjä. En ole lainkaan tekemisissä ex-vaimoni ja tämän synnyttämien tyttöjen kanssa, koska olen nyt naimisissa naisen kanssa, joka on synnyttänyt minulle 4 poikaa. En vain voi elää sellaisen naisen kanssa, joka ei osaa edes poikia synnyttää.

Todella hämmentävää juttua tämä keskustelu täynnä, elättekö te jossain 1920-luvulla?!

"Poika tuli, paljon tuli, tyttö tuli, tyhjä tuli" sanottiin ennen.

Vaikka se mies sanoisi, että aivan sama, se sanoo sen vain vaimon mieliksi. JOKAINEN mies toivoo poikaa esikoiseksi ja vielä toiseksikin. Neljäs voisi olla harmiton tyttö.

Se joka muuta väittää, valehtelee.

Kiitos näkökannoista! :) Tällaista keskustelua toivoinkin. :)

T. Ap

Olen kolmen pojan äiti. En erityisesti ole toivonut tiettyä sukupuolta minkään lapsen kohdalla, en edes sen kolmannen, vaikka kaikki ulkopuoliset tuntuivat toivovan siinä vaiheessa meille tyttöä. Lapset ovat minulle ensisijassa yksilöitä, eivät sukupuolensa edustajia. Siitä olen onnellinen, että ovat kaikki samaa sukupuolta, uskon että heillä tulee näin olemaan läheisemmät välit läpi elämän.

Sitten itse kysymykseen: koin erityisesti esikoisen syntymän aikaan yhdeksän vuotta sitten, että yleinen mielipide suosi tyttöjä. Moni tuntui pitävän tyttöjä "parempina" lapsina, kaikin puolin helpompina kuin äänekkäitä, meluavia ja sotkevia poikia. Jotkut tyttöjen äidit tuntuivat jopa säälivän minua, poloista pojan äitiä. Mielestäni tämä asenne ei enää ole enää niin vahva, vaikka monen reaktio kolmeen poikaani onkin ainakin vähän negatiivissävytteinen.

Pidän perheitä, joissa lapsen sukupuolella on merkitystä, heikkolahjaisina ja olen erittäin pahoillani heidän lastensa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Myönnettävä on, että petyin, kun tyttö syntyi ekana. Vaikka sen jälkeen tuli kolme poikaa, olisin toivonut esikoisen olevan poika, isoveli suojelemaan nuorempia. Mies ei ollut millänsäkään.

Oikeesti.

Miten sä oot pystynyt sopeutumaan?

Siis niiiiiiiiiiin hupaisa aloitus ja niiiiiin pikkumaista.

Ennen mies toi metsästä ja vesiltä elannon ja piti perheen ja vanhemmat hengissä.

Mut nykyään....

"Mä ole pettynyt, kun toi mun pikku Mauri onkin pikku Maikki."

"Mä ole pettynyt.....sukupuoleen?"

Mä olen äimistynyt näistä asenteista.

Vierailija kirjoitti:

"Poika tuli, paljon tuli, tyttö tuli, tyhjä tuli" sanottiin ennen.

Niin sanottiin.

Enää ei sanota.

Ennen sanottiin, että itku pitkästä ilosta.

Ennen tehtiin peltotöitä ja kudottiin sukat ja tehtiin villat ja langat.

Ennen ...mistä se tulikaan että.tyhjä tuli.....koko amiea oli vahvempi ja vahvempi alisti heikomman. Olisihan se voinut mennä toisinkin, että se vahvempi olisi annat jo alussa kunniottaa ja suojella....toki sitäkin on tehty....sitä heikompaa.

Tapettiinhan ennen ne heikommat yksilöt.oli ne lapsia tai aikuisia.

Ja vielä 30 v sitten kehitysvammaiset pidettiin piilossa.

ME ELETÄÄN ONNEKS NYT.

TYTTÖ TULI HIENO TULI. POIKA TULI HIENO TULI.

Synnytin tyttöjä. Mieheni vitsaili/selitteli kavereilleen "...no, kaikille suurille rakastajille syntyy tyttöjä". Suutuin ja loukkaannuin, sillä oikeastaan mieheni "käänsi" tappion (eli pojattomuuden) muka vitsiksi "rakastajantaidostaan". Kyseinen lause vähättelee tyttöjä, tyttöjen syntymistä.

Minulle ei ollut väliä kumpi tulee. Nuoresta asti ajattelin, että haluan/saan vain tyttöjä, mutta sitten kun olin raskaana niin ajatus muuttui. Aavistin, että poika tulossa, ja mies oli kyllä iloinen että oli poika. Toisaalta, kun odotin toista niin mies toivoi tyttöä. Itselle ei edelleenkää ollut väliä kumpi tulee.

Ei kai se kauheasti enää meidän sukupolvella ole toivottua. Toki niitäkin joukosta (näköjään) löytyy. Itse toivoin ylipäätään joskus saavani poikalapsen ja esikoinen sattuikin olemaan poika. Jos ei olisi ollut, niin olisin sitten seuraavaa kaiketi pojaksi toivonut. Mutta sillä ei ollut minulle merkitystä, että onko nimenomaan esikoinen poika. Miehelleni ei myöskään tuntunut lapsen sukupuoli olevan oleellinen. Kun esikoisemme syntyi, hänen isoisoisänsä (yli 80-vuotias, ja jolle poikamme oli ensimmäinen lapsenlapsenlapsi) tuumasi, että "olipa hienoa, että heti tuli poika". Varmasti se oli hänen toiveensa ja liittynee jotenkin nimen jatkumiseen, varsinkin kun poikamme tosiaan aloitti kokonaan uuden sukupolven tässä haarassa. Miehelläni tämä toteamus oli särähtänyt korvaan, mutta minulle aivan sama...

Itsellä kaksi lasta. Sattuvat olemaan poikia. Mutta ensisijaisesti lapsia. Mikäli syntyy lisää, ei ole väliä onko tyttö vai poika. Sillä ei ole merkitystä vaan sillä että saa lapsen ja iloitsee siitä. Jokainen on omanlaisensa.

Minä kun 30 vuotta synnyin perheemme lapsista ensin niin isäni äiti ei välittänyt minusta ollenkaan kun olin tyttö. Minulla ei ollut mitään arvoa hänen silmissään. Pikkuveljeni kun syntyi pari vuotta myöhemmin hän oli mummon mieleen kun syntyi suvulle jatkaja.

Veljeni sai vaimonsa kanssa vähän aikaa sitten vauvan ja heidän odotusaikana isäni möläytti minulle ja äitille että kumpa sieltä tulisi poika jatkamaan sukua. Tyttö tuli ja todella rakas on vaikkei poikaa tullutkaan.

Niin senioreiden ja savolaisten mielipiteitä, huhuuu, eletään vuotta 2016! Bongasin pari vuotta sitten jostain (en harmikseni muista, mistä), että länsimaissa nykyään toivotaan enemmän tyttöjä (ja näin taitaa olla ystäväpiirissänikin). Just oli juttu, jossa toivottiin pojillekin tukiperheitä, kun tukiperhevanhemmat haluavat vain tyttöjä (oletetaan olevan helpompia). Itse toivon, että molemmat sukupuolet olisivat toivottuja. Ja tunnustan, että lapsen persoona on sukupuolta tärkempää. 

Vierailija kirjoitti:

Maatiloille voi olla tärkeämpää, yleensä jatkaja on poika. Ei tietenkään aina. 

Itse haluaisin ensin pojan, koska minusta oli niin hienoa että oli isoveljiä. He opettivat kaikenlaista ja muun muassa siksi olen hyvä tietokoneiden kanssa.  

Voivathan ne isosiskot ja vanhemmatkin opettaa lapselle kaikenlaista. Mikset itse opettaisi lapselle tietokoneen käyttöä?

Meillä mies on opettanut 6-vuotiaan esikoistyttären ohjelmoimaan. (Muistettakoon myös, että ensimmäinen ohjelmoija oli nainen, Ada Lovelace.) Tytär voi sitten vaikka opettaa pikkuveljilleen niitä tietokonetaitoja.

Mun sukulaiseni on toivonut kovasti tyttöä ja kuulemma yrittävät niin kauan, että tytön saavat. Heillä on tällä hetkellä viisi poikaa ja kuudes poika tulossa. Saa nähdä miten käy...

Itse toivoin esikoiseksi poikaa, koska meidän suvussa ne on niitä helpompia. Tiesin raskauden alusta asti, että tyttö tulee. Vaikkakin kaikkia muita pidettiin jännityksessä synnytykseen asti. Emme siis kysyneet ultrassa sukupuolta.

Tyttö oli jo ennen syntymäänsä rakas, mutta ollaan tässä oltu tämä 2,5v nokat vastakkain, kun tuota omaa tahtoa löytyy molemmilta, äidiltä ja tyttäreltä. :/

Kuopus on poika ja välillä unohdan, että hän on olemassa. Niin vaivaton ja huomaamaton, että välillä mietin, millainen hänestä oikein kasvaa, kun jää taustalle. Tilanne on onneksi tasaantumassa, kun kuopuskin opettelee kävelemään ja komentamaan. :)