Veikö miehesi sinulta jalat alta?
Oliko rakkautta ensisilmäyksellä, veikö heti jalat alta? Vai syttyikö tunteet laimeammin?
Kommentit (47)
Kyllä, kävelin niityllä liian läheltä kun hän oli niittämässä.
Ei vienyt. Pikemminkin jouduin vain toteamaan, että ainoa kunnon mies, joka minusta varmaan ikinä kiinnostuu.
Hän vei jalat alta silloin, kun tutustuin häneen paremmin. Ja toisen kerran, kun olimme hetken erossa.
Vei totaalisesti. En uskonut edes saavani niin ihanaa ja komeaa miestä.
Ei, hitaasti vuosien työkaveruuden myötä syttyi rakkaus. Kun hän ensimmäistä kertaa tuli kollegakseni, en todellakaan ihastunut. Tai oli hän ihan symppiksen rauhallisen oloinen, mutta lyhyt, ruma, ujo, ei yhtään minun tyyppiäni. Mutta siinä kun vuosien varrella paremmin tutustuttiin, huomattiin että ihmisinä synkkaa tosi hyvin. Vähitellen sitten yhteisen huumorin ja syvällistenkin puhumisen kautta ihastuttiin toisiiimme ja meistä tuli pari. Ehkä jotain 5 vuotta kesti ennen kuin huomasin että haluan häntä myös seksuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vei totaalisesti. En uskonut edes saavani niin ihanaa ja komeaa miestä.
Onko jännämies?
Ei. Tää tais olla enempi järkivalinta vaikka miehestäni tykkäänkin. Kun en saanut niitä joihin itse ihastuin, otin sen joka ihastui muhun.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tää tais olla enempi järkivalinta vaikka miehestäni tykkäänkin. Kun en saanut niitä joihin itse ihastuin, otin sen joka ihastui muhun.
Et saanut jännämiestä, niin päätit ottaa kiltin miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tää tais olla enempi järkivalinta vaikka miehestäni tykkäänkin. Kun en saanut niitä joihin itse ihastuin, otin sen joka ihastui muhun.
Et saanut jännämiestä, niin päätit ottaa kiltin miehen.
Itseasiassa ei. En ole koskaan ihastunut jännämiehiin. Tykkäsin valtavasti miehestä, josta sittemmin tuli menestynyt pukumies. Hän oli nuoruuteni suuri rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tää tais olla enempi järkivalinta vaikka miehestäni tykkäänkin. Kun en saanut niitä joihin itse ihastuin, otin sen joka ihastui muhun.
Et saanut jännämiestä, niin päätit ottaa kiltin miehen.
Onko sekin nyt sitten väärin? (En ole sama jolle vastasit)
Kyllä. Ja tunne oli molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tää tais olla enempi järkivalinta vaikka miehestäni tykkäänkin. Kun en saanut niitä joihin itse ihastuin, otin sen joka ihastui muhun.
Et saanut jännämiestä, niin päätit ottaa kiltin miehen.
Itseasiassa ei. En ole koskaan ihastunut jännämiehiin. Tykkäsin valtavasti miehestä, josta sittemmin tuli menestynyt pukumies. Hän oli nuoruuteni suuri rakkaus.
Et saanut statusmiestä, niin päätit tyytyä omantasoiseen.
Ei oikeastaan, pikemminkin päätin että katsotaan nyt toinenkin tapaaminen ja sitten kolmas. Sitten yhtäkkiä huomasin ajattelevani häntä yksin ollessani hymy huulilla ja käyttäytyväni kuin teinityttö aina kun hän soitti tai tekstasi. Ja muutaman kuukauden kuluttua olin aivan myyty.
Mun mieheni on komea, fiksu ja kiltti. Ja vei jalat alta heti ensisilmäyksellä ja vie vielä 25 vuoden jälkeenkin.
Ongelmahan on se, että naiselta voi viedä jalat alta, vain naisea itseään tasokkaampi mies. Siksi suurin osa naisista joutuu tyytymään mieheensä, eli ottamaan sen omaa tasoaan vastaavan miehen, joka ei herätä samanlaisia tunteita kuin se formulakuski ja rokkitähti.
Itseasiassa vei. Sitten rupesin himmailemaan, kun pelkäsin taas lähteväni täysillä lentoon.. Juuri oli edellinen suhde kariutunut ja en halunnut vielä uutta. Hitaasti lähti käyntiin ja tapailin muitakin(joka 20 vuotta sitten oli harvinaisempaa), muttei tuo sitten mihinkään hävinnyt, hän ymmärsi.
Ei vienyt. Olin ensin todella harmissani, kun se ei ollutkaan miehen seurassa ollut kaverinsa joka oli kiinnostunut minusta vaan mies (näin jälkikäteen kyllä ymmärrä yhtään miten se niin on voinut mennä, kaverihan oli susiruma!). Kyllä siinä muutama päivä meni, ennen kuin mies oli minun silmissäni maailman komein, seksikkäin ja ihanin. :D