Alan olemaan todella surullinen kun kumppania ei löydy.
Olen nainen ja jokaikinen juttu on ollut aina yksipuolinen. En jaksa nyt mitään ilkeyksiä mut en ymmärrä miksi kukaan mies ei koskaan haluu mitään vakavampaa.
Kommentit (38)
Jaa. Kyllä se on joku luonnejuttu. Tiedän meinaa paljon, itsekin olen, rumia, lihavia ja tyhmiä naisia joilla on mies.
Luepas tuo sun aloitus uudelleen. Mikä tuossa on sellaista, että yksikään mies kiinnostuisi? Aivan, ei niin mikään. Se, että olet epätoivoinen ja varmaan tyrkky myös, karkottaa kaikki.
Oletko lihava ja ruma, pieni tissi ja lauta pylly? Outie?
Vierailija kirjoitti:
Oletko lihava ja ruma, pieni tissi ja lauta pylly? Outie?
On kyllä harvinaisen todellisuudesta irtautunutta kuvitella, että erittäin yleinen alapään muoto vaikuttaisi siihen, ettei löydä kumppania.
Minulle kelpaisit heti jos olet normaali järkinen etkä mikään hullu.
T: mies 48.
Vierailija kirjoitti:
Luepas tuo sun aloitus uudelleen. Mikä tuossa on sellaista, että yksikään mies kiinnostuisi? Aivan, ei niin mikään. Se, että olet epätoivoinen ja varmaan tyrkky myös, karkottaa kaikki.
Aika pitkälle menevät johtopäätökset lyhyestä tekstistä. Ei aloittajassa välttämättä ole mitään sen kummempaa vikaa, mutta sopivan kumppanin löytäminen on oikeasti aika vaikea homma.
Voisiko aloittaja kertoa millä tavalla nämä aikaisemmat yritykset ovat kuivuneet kasaan?
Tässä on 99% todennäköisyydellä kyse siitä mistä on aina kyse eli yrität miehiä joihin oma tasosi ei riitä.
Pudota rimaa niistä ihanista miehistä "ihan ok" miehiin eli miehiin jotka normaalisti laittaisit kaverivyöhykkeelle.
Naiset ovat valehdelleet ja kusettaneet miehiä. Kai se mies joskus oppii ?
Tule luokseni niin katsotaan tulisiko meistä pari.
Ehkä etsit vääränlaisia miehiä ja vääristä paikoista? Laske rimaa ja tyydy ihan ok mieheen. Ei kaikille ole sellaista suurta rakkautta. Ei mullekaan ollut. En itseasiassa usko, että sellaista on olemassakaan. Mutta miehen sain silti ja yhdessä ollaan perhe saatu.
Menin naimisiin ihmisen kanssa, joka on hyvin samanlainen itseni kanssa. Olemme sitten varmaan samalla tasolla. En kuitenkaan usko näihin tasoteorioihin, kun kyse on ihastumisesta, sillä minulle on käynyt useammankin kerran niin, että olen ihastunut mieheen, joka ei täytä kriteereitäni.
Onko muurahaisilla kavereita,onko pesän kuningatar diktaattori??Mieti jos murkut perustaisivat ammattiliiton ja menisivät lakkoon,vetäisivät kaikki ötökät siihen mukaan,niin me pärjättäis ruuansuhteen muutaman vuoden päästä erittäin heikosti.
Tasoteoriasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Mummoni kertoma tarina on myös kumppanin löytymisen dynamiikan kannalta hyvin opettavainen. Kaikenlaista voi sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Samaa toivon myös ap:lle!
Olen niin iloinen, että mummosi voi sinun välitykselläsi neuvoillaan auttaa meitä vielä haudan takaakin. Mutta samalla tietenkin surullinen hänen poismenostaan. Olen monesti kaivannut hänen viisaita pohdintojaan 🥰🥰🥰
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käy
Toivot katajaan kapsahtamista ap:lle? Onpa tylyä. Eikös hän siellä katajassa nyt muutenkin jo ole kun ei ole miestä löytynyt.
Eikö kiltti ja kunnollinen mies kelpaa. Oletko siis nirso vai?
Eivät ole mummon opetukset menneet perille. Asian ydinhän on juuri siinä, että katajaan kapsahtaminen voi lopunperin olla kaikille juuri se paras lopputulos. Sen sijaan tyhjän saa pyytämättäkin ja mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta, kuten mummoni myös tapasi sanoa.
Siis ykspuolisesti vaan annat pildeä etkä muuta?