Tekisi mieli jättää vauva yksin makuuhuoneeseen karjumaan, laittaa musiikki täysille ja unohtaa vauva pariksi tunniksi.
Se ei nuku öisin, se ei nuku päivisin. Yöllä nukkuu tunnin pätkiä ja herää iloisena jokeltamaan. Ei nukahda uudestaan heti, vaan valvoo pari tuntia, väsyy ja järkyttävän huudon jälkeen nukahtaa huutoonsa. Päivällä nukkuu vartin pätkiä. En pääse edes vessaan, kun se vain karjuu.
Se on herännyt tänään 05.15, eikä ole nukkunut sen jälkeen yli viittä minuuttia putkeen. Nukahti yhdeksän aikaan ja menin vessaan, heräsi heti ja huusi kuin tapettava, kunnes tulin.
Mä en jaksa. Mä vien sen makuuhuoneeseen pinnasänkyyn ja annan olla. Mikään ei auta! Kyseessä 5kk poika. Neuvolaan olen soittanut, apua olen saanut läheisiltä, mutta vain pari tuntia tai päivän tai yön kerrallaan. Sen jälkeen jaksan puoli päivää tai päivän, kunnes olen taas valvonut sen 24 tai 36 tuntia putkeen.
Mä itken väsymystäni, vauva jokeltelee iloisena sylissä ja mä en vaan jaksa. Se ei nuku.
Kommentit (112)
Hae apua ja heti.
Suomalaisessa kulttuurissa pitää aina olla niin vitun itseriittoinen. Eikä saa kertoa että on ongelma, sitähän voidaan luulla vaikka valittajaksi.
Kehitysmaissa lapset ovat jossain määrin yhteisiä ja heitä voi hoitaa aina hetken kuka tahansa joka on luotettava. Ollaan luontevalla tavalla sosiaalisia pienemmissä yhteisöissä.
Ongelma on myös siinä että monet lapselliset asuvat tänä päivänä liian kaukana omista sukulaisistaan ja vanhemmistaan eikä heillä ole luotettavaa tai auttavaa lähipiiriä joka voisi auttaa käytännön asioissa.
Monelle esikoisen saaneelle tulee yllätyksenä että se suloinen nyytti onkin välillä jatkuvasti parkuva hirviö joka puree tissit rikki. Ja tilannetta ei yhtään paranna se että äiti jätetään tai jää yksin suoriutumaan kaikesta tästä. Suomi on itsekeskeisyyden ja lapsikielteisyyden kulttuuri, ei ihme että täällä voidaan huonosti kaikilla muillakin elämänalueilla. Painetaan vaan hampaat irvessä töitä jonkun (kenen eduksi?) pääoman eteen niin että ihmisyys unohtuu. Kun kosketus omaan sisäiseen lapseen katoaa niin joku ihme "aikuisuus" tulee tilalle. Ja leikkisyys unohtuu. Kenen etua tämä vakavan "aikuisuuden" mielikuva palvelee? Ettei vaan olisi rahan ja aineellisen hyvän kahmijat jotka keräävät kaiken itselleen eivätkä laita hyvää kiertämään muille, karkaavat vaan ulkomaille nautiskelemaan.
Irti pakkosuorittamisen oravanpyörästä, me olemme ihmisiä, emme orjia jollekin kasvottomalle kuolettajalle.
Pari vinkkiä: Korvatulpat tai kuulosuojaimet käyttöön. Oletko kokeillut kantoliinaa? Meillä ainakin auttoi. Puuhailin omiani vauva kantoliinassa ja silloin se ei huutanut. Perhepeti, otat vauvan viereesi nukkumaan ja imetät (jos imetät) ihan makuullaan ja voit nukahtaa samantien uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin mammoilta kysyä, miksei sitä vauvaa vain voi jättää itkemään? Huutakoot sydämensä kyllyydestä! Eihän se itse vanhempana tiedä eikä muista tästä itkemisestä yhtään mitään eikä se siihen kuole :D
t. mies
Vauvalla on jokin hätä. Vauva ei voi itseään ruokkia, ei pukea, ei hoivata.
Vauva voi vain itkemällä viestittää hädästään ja myös eleillään.
Kunpa vaan äidit tämän tajuaisivat.
Pitkäaikainen huudattaminen traumatisoi lasta.Miten voi traumatisoitua asiasta josta ei tiedä mitään? Lapsen muistihan kehittyy muistaakseni vasta 3 ikävuoden jälkeen tms joten vauva ei edes voi muistaa sitä ennen mitään...
Jos oikeat hädät (nälkä tms) on huolehdittu kuntoon, niin en kyllä ymmärrä miksi lapsen ei saisi antaa itkeä.
Se, että tietoisia muistoja ei kehity, ei tarkoita, että sinä aikana tapahtuneilla asioilla ei olisi vaikutusta lapseen ja hänen myöhempään elämäänsä. Esimerkiksi alle vuoden ikäisinä adoptoiduilla lapsilla on myöhemmin keskimäärin paljon enemmän mt-ongelmia ja tunne-elämän ongelmia kuin niillä, joita ei ole erotettu biovanhemmistaan. Vaikka tosiaan tietoiset muistot alkavat yleensä aikaisintaan 3-vuotiaasta.
...tällä en nyt tarkoita, että ap ei voisi jättää vauvaansa hetkeksi huutamaan, jos ei jaksa. Se on paljon pienempi paha, kuin että menettää hermonsa.
Huhuu, ap? Mikä tilanne? En ole nähnyt sinun kommenttiasi missään välissä alkusivun jälkeen.
Oikeesti ap, usko jo. Se on allerginen!!
Hei,
kiitos kaikille vastauksista! Anteeksi, etten vastannut eilen mitään. Heti aloituksen kirjoittamisen jälkeen naapuri tuli ovelle tarjoamaan apua. On tuttu ihminen. Imetin pojan ja naapuri vei heille. Sanoi, että tuo takaisin, kun on nälkäinen. Nukahdin samantein sohvalle.
Mies tuli töistä kotiin vähän ajan päästä ja naapuri pysäytti sen jo ennen kuin ehti ovelle, selitti tilanteen. Mies kävi hakemassa meiltä pakastimesta äidinmaitoa, jätti lapun pöydälle ja lähti naapuriin. Nukuin 8 tuntia putkeen! Mies ja naapuri olivat viihdyttäneet poikaa koko illan. Naapurin lapsilla oli ollut tosi hauskaa naurattaa poikaa.
Me lähdetään nyt pääsiäiseksi anoppilaan, minä lähinnä nukkumaan.
Pääsiäisen jälkeen mennään yksityiselle lääkärille, aika varattu jo. Jospa tästä unettomuudesta pääsisi eroon tai pojan nukkuminen ainakin helpottuisi.
ap
Sain sellaisen käsityksen, että vauva on myös hyväntuulinen. Eli herää yöllä jokeltelemaan ja nytkin oli iloisena sylissäsi. Siis huutaako vain silloin kun yrität saada häntä nukkumaan? Vauvaa ei vaan väsytä.
Jätä kokonaan päivällä nukutusyritykset pois. Annat vauvalle virikkeitä: värikkäitä leluja ja kirjoja, musiikkia, ulkoilua yms.
Meillä oli myös tuo vaihe, että päivällä ei nukkunut millään. Onhan se raskasta kun itse olisi kaivannut lepotaukoa.
Vauva myös heräsi aamuisin tosi aikaisin. Itse tein niin että laitoin vauvan sitteriin sängyn viereen ja itse torkuin vielä pätkittäin. Onneksi vauva viihtyi sitterissä eikä huutanut.
Onko ap lapsesi ensimmäinen ? meillä esikoinen oli mielestäni vaativa vauva, kärsi paljon mahavaivoista ja nukkui päivälläkin mahallaan, muuten ei välillä nukkunut. Oli hyvin atooppinen iho, mutta ei todettu ruoka allergioita nyt isompana(6v). Mietin monta kertaa mistä saan apua, kun neuvolasta vaan sanottiin että suolisto kehittyy, diipadaapa..Kahdella muulla lapsella ei ole atopiaa eikä samanlaisia vaivoja. Kokeile jättää maito pois omasta ruokavaliosta.. meillä auttoi. Ja kokeile vyöhyketerapiaa tai käytä osteopaatilla. Jopa vauvat voi kärsiä synnytyksen jälkeisestä päänsärystä, jonka osteopaatti voi varmistaa ja hoitaa:) kaikkea kannattaa kokeilla:) tsemppiä!
6-kuiselle voi jo pitää unikoulua ja sitä ennenkin unitottumuksiin voi yrittää vaikuttaa. Parasta olisi, jos lapsi osaisi nukahtaa "itse" siihen paikkaan, jossa on tarkoituskin nukkua koko yö. Imetys voi joillain vauvoilla vaikeuttaa tätä, etenkin jos on tottunut nukahtamaan tissi suussa äidin syliin ja sitten yöllä herätessä toivoo samaa, vaikkei välttämättä olisi tarve. Jos olet itse ihan toivottoman väsynyt, niin saatat nukkua itse paremmin jos nukut eri huoneessa kuin vauva. Jos vauva suostuu juomaan tissimaitoa pullosta, niin tehkää niin että ainakin viikonloppuisin mies nukkuu vauvan kanssa ja hoitaa yösyötöt ja sinä saat nukkua.
Vauvasi on pieni, mutta kuitenkin niin "iso", että hänellä saattaa olla tylsääkin ja hän kaipaa virikkeitä. Omaa jaksamista voi auttaa, että tekee itselleen viikkoaikataulun ja vaikka keksimällä keksii joka aamuksi jotain menoa niin, että on viimeistään klo 10 lähdössä kodin ulkopuolelle. Rataslenkki, vauvakahvila, museokäynti, kirjastoreissu, naapuriin kahville, kaikki kelpaa. Kun saa aamuun vähän toimintaa (ja siksi aamu, että vauvat ovat virkeimmillään aamulla) ja mieluiten aina samassa rytmissä, voi sekin auttaa iltojen sujumista ja yön nukkumista.
En ole näitä kaikkia viestejä lukenut, mutta lääkärillä kannattaa käydä sulkemassa pois ruoka-aineiden tai suolistovaivojen aiheuttama huuto. Jos vauva on kuitenkin enimmäkseen about tyytyväinen ja seuraa ympäristöään ja hänet saa rauhoitettua, niin luultavasti kyse on vauvasta, jolla on vilkas temperamentti ja hän tarvitsee aikuiselta enemmän apua nukkumisen kanssa. Ihanat naapurit teillä ja jos ovat todella sydämellisiä, niin voitte yrittää tehdä viikkodiilin, eli joka viikko saatte heiltä apua ja vastineeksi voivat esim. välillä laittaa omat lapset teille ja käydä rauhassa kaupassa tms.
Vauvaa ei kyllä todellakaan saisi jättää huutamaan, ei edes muutamaksi minuutiksi, mutta jos sinusta todella tuntuu siltä että pinna on palamassa, niin kumminkin parempi että silloin viet vauvan esim sänkyyn ja poistut itse vähäksi aikaa.
Sinulla on todella rasittava tilanne ja sinun on saatava kunnon, pitkäaikaista apua NYT. Ei ylihuomenna eikä ensi viikolla, vaan NYT.
JOS lapsessasi ei ole mitään elimellistä vikaa, niin kyllähän tuo kausi toki menee ohi, mutta sinä et voi sitä jäädä odottelemaan, vaan sinun ja lapsesi on saatava se apu nyt.
Asia on myös näin, että vaikka lapsellasi meneekin tuo kausi ohi, niin sinulle voi siitä jäädä pitkäaikainen uupumus, ja siitäkn syystä olisi tärkeää että apu löytyy nyt.
Lapsi tutkimukseen niin että mahdolliset elimelliset viat voidaan poistaa laskuista ja sitten pikaisesti apua teille molemmille.
Soita neuvontaan jo tänään. Äläkä vähättele uupumustasi kun kuvailet tilannettanne. Sano suoraan ettet enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
kiitos kaikille vastauksista! Anteeksi, etten vastannut eilen mitään. Heti aloituksen kirjoittamisen jälkeen naapuri tuli ovelle tarjoamaan apua. On tuttu ihminen. Imetin pojan ja naapuri vei heille. Sanoi, että tuo takaisin, kun on nälkäinen. Nukahdin samantein sohvalle.
Mies tuli töistä kotiin vähän ajan päästä ja naapuri pysäytti sen jo ennen kuin ehti ovelle, selitti tilanteen. Mies kävi hakemassa meiltä pakastimesta äidinmaitoa, jätti lapun pöydälle ja lähti naapuriin. Nukuin 8 tuntia putkeen! Mies ja naapuri olivat viihdyttäneet poikaa koko illan. Naapurin lapsilla oli ollut tosi hauskaa naurattaa poikaa.
Me lähdetään nyt pääsiäiseksi anoppilaan, minä lähinnä nukkumaan.
Pääsiäisen jälkeen mennään yksityiselle lääkärille, aika varattu jo. Jospa tästä unettomuudesta pääsisi eroon tai pojan nukkuminen ainakin helpottuisi.
ap
Mulla tuli ihan oikeasti kyyneleet silmiin kun tuli niin helpottunut olo sun puolesta! Ihana naapuri, ihana mies ja ihanaa jos vielä anoppilassakin saat nukkua kunnolla :)
Toi on todella, todella rankkaa, mutta pakko senkin on jonain päivänä loppua. Ja sitä odotellessa otat kaiken avun vastaan mitä saat ja pyydät vielä vähän enemmän jos siltä tuntuu. Äidin mielenterveys on todella tärkeä asia, koska jos äiti ei ole kunnossa, ei myöskään äidin ja vauvan välinen suhde kehity normaalisti.
Itse jo aiemmin masennuksesta yli päässeenä uuvuin aivan täysin esikoisen ensimmäisten kuukausien aikana. Istuin sohvalla vauva sylissä keskellä yötä ja tuijotin vastapäistä seinää katse tyhjänä. En edes muista nukkuiko vai itkikö vauva silloin, mutta mies tuli siitä havahduttamaan. Itsepäisesti yritin selvitä itse, mutta mies ja neuvolan täti saivat minut psykologin juttusille ja meillä kävi kotipalvelusta ihana nainen muutaman kerran lasta vahtimassa. Kivi vierähti sydämeltä kun psykologi osasi pukea sanoiksi ne kaikista synkimmätkin ajatukset, joita päässä yön pimeinä tunteina pyöri. Tuli sellainen olo, että tällaisia tunteita on ihan oikeasti muillakin äideillä enkä ole paska äiti vaan helvetin väsynyt.
Kaksikuisena lapsi nukkui ensimmäistä kertaa 8 tuntia ja siitä lähtien ei juuri sen alle ole mennyt. Selvisin siis vähällä, mutta oma pää ei todellakaan ollut kunnossa noiden parin kuukauden aikana. Ja hetki meni vielä toipua, kun en alkuun uskonut että lapsi ihan oikeasti nukkuu yöt läpi.
Toivottavasti ap sulla homma helpottuu. Allergioista ei ole kokemusta, mutta ei kyllä kuulosta ihan normaalilta jos vielä viisikuinen huutaa yöt ja päivät. Toivottavasti teidän muksu tutkitaan huolella ja löytyisi jopa joku konkreettinen syy tuolle, jota voisi sitten hoitaa ja näin helpottaa sun oloa ja väsymystä. Tsemppiä! :)
Tässä on pointti. Meillä ei esikoisella ollut sittereitä eikä muita, vaan kantelin ja pidin sylissä lähes kokoajan alusta asti. Vaunulenkillä käytiin kerran päivässä ja pääasiassa omassa sängyssään nukkui yöt mutta herätessään pääsi heti rinnalle. Välillä päikkärit otti sylissä ja minä katselin tv:ta. Ei itkeskellyt lähes yhtään.
Tämä ei ap:ta taida auttaa, eikä päde allergioissa/koliikkivauvan kohdalla yms. mutta jonkinmoinen totuuden jyvä tässä on.