Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla tämmöisiä äitejä?
29.05.2026 |
Mun äiti soittaa käytännössä mulle päivittäin. Häntä ei kiinnosa olenko kaupan kassalla vai työssä, kertoo silti vaivojaan. Pitää yksinpuhelua kaikista vaivoistaan, joita hänellä on. Hän on luulosairas, mutta ei ole diagnoosia. On jo liki 80-vuotias. Viimeksi olivat soittaneet isäni kanssa ambulanssin vaikka oireena oli jonkin rytmihäiriötuntemuksen vuoksi tullut paniikkikohtaus. Ambulanssi kävi, ei toimenpitäitä.. ja siis äitiä on kyllä tutkittu vuosikymmeniä.
Äiti ei koskaan kysy "mitä kuuluu" vaan kysyy, että mitäs nyt sitten, ootte kotona, entä lapset? Oletteko menossa johonkin ja jos olemme niin kertoo, että miksi ja arvostelee jos menemme miehen kanssa kaksin eikä oteta lapsia mukaan.. Taikka jos emme mene mihinkään, niin arvostelee, että kyllä nyt jossain pitäisi lapsia kuljetella. (Ovat jo teinejä). Jos kerron, että tilasimme lomamatkan, niin ei ole hyvä kohde, tulee ripuli, olisit saanut halvemmankin ja olisi kannattunut odottaa ja katsella vielä halvempia matkoja.. Hän ei ole lämmin, ei empaattinen.. pelkkää arvostelua, syyllistämistä ja omien ongelmien kaatamista muiden niskaan. EN JAKSA. Jos en vastaa puhelimeen, niin valittaa siitä isälleni, miten en koskaan vastaa (koska en jaksa kuunnella kymmenien minuuttien yksinpuhelua). Joskus huvitan itseäni niin, että laitan äidin puhelimen kaiuttimeen ja annan sen paasata vaivoistaan. Kuuntelen hiljaa ja sanon korkeintaan juu, jaa.. en kysele yhtään. Silti äitini jaksaa puhella yksinpuhelua 10-15 min ja kysyy, et ei teillä sitten mitään ole (lue: olisko juoruja) ja siltikin joudun lopetamaan puhelun sanoihin, et ei meillä, noniin, moikka. Siis miten sairas voi ihminen olla, ettei häntä kiinnosta YHTÄÄN oman lapsensa kuulumiset? Ei työasiat, ei terveys, ei että mitä minulle kuuluu? Jos epähuomiossa saan johonkin väliin kerrottua lauseen kaksi itsestäni, niin odottaa vaan omaa vuoroaan että saa jatkaa omista vaivoistaan ja muiden juoruista.
Mikä mun äitini diagnoosi on? Hän ei vaan OSAA.
Kommentit (22)
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan sairastin koronaa, äiti soitti joka ikinen päivä ja raportoi innokkaasti oman nuhansa vaiheista kuinka on millaistakin nenävuotoa millloinkin tullut. Kuinkas sattuikaan se nuha samaan yhteyteen.
Koronastani ei kysynyt sanaakaan.
Siis just tämmöistä. Jos olen kipeä ja kerron siitä, että en esim. mennyt töihin kun on korona/flunssa tms. vaikka vakavampikin vaiva, niin saattaa kysyä, että onko kuumetta ja jos sanon, että en tiedä nii sanoo, että kyllä tarttis vähän mitata. Ihan vaan, että on joku virallinen syy. Mitään muuta merkitystä sillä ei ole. Varmaan vain se, että se on joku virallinen mittari hänelle. Ei esim. toisi ruokaa ovelle vaikka olisinkin niin kipeä, etten pääsisi kauppaan. Voisi tuoda jos pyytäisin, mutta itse ei tarjoutuisi ikipäivänä. Kauhea vaiva myös jos joskus on tarvinnut lastenlapsiaan katsoa. Ei katso, kun on ollut niin paljon vaivaa. Hoh hoijaa. Ja on niin huonoa. Ja en nyt sitten tiedä onko meillä siinä jotain! Mitä jotain? Kunnei koskaan ole mitään ollut! 15 v eläkkeellä jo! "Kiirettä pitänyt"
Ja tosiaan jos kerron olevani vaikka tässä koronassa niin äiti jatkaa näin: "kyllä mullakin on nyt niin kipeä tuo polvi..." Ei liity mun flunssaan mitenkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Ei kiinnosta, jos kerron, että töissä on vaikka yt:t, niin sanoo, et sellasta se on nykypäivänä, kyllä naapurin pertin kummin kaimakin menetti työnsä ja kuoli syöpään, mullakin on niin kipeä maha kanssa.. jne. Eli sivuuttaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Taitaa olla molempia. Äiti 80v, joten ihan normaalilta kuulosta. Eiköhän tuo ole osansa jo tehnyt. Lapsikin varmaan lähemmäs 60v. Miten pitkään ap ajattelit, että äiti on se sama äiti mitä lapsuudessa? Paljonko tuo nyt oikeastaan vie sun elämästä aikaa, jos vielä teet noin, että laitat puhelimen pöydälle ja naureskelet? Ei hän loputtomasti elä. Tuossa iässä pitää jo päästää irti siitä äitimyytistä, olisi pitänyt jo aikoja sitten, ja ottaa nuo soitot soittoina muiden joukossa jos et parempaan pysty. Suurin osa auttaa vanhempiaan tuossa iässä. Ei naura heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Ei kiinnosta, jos kerron, että töissä on vaikka yt:t, niin sanoo, et sellasta se on nykypäivänä, kyllä naapurin pertin kummin kaimakin menetti työnsä ja kuoli syöpään, mullakin on niin kipeä maha kanssa.. jne. Eli sivuuttaa.
ap
Voi että sentään. 15-vuotiaaksi taantunut 60v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi johtua monesta asiasta. Onhan näitä ystäviäkin, jotka puhuu ja puhuu vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, sinä voit olla isona (nythän olet noin 40v) se äiti, joka ei koskaan soita lapsilleen. Sinä olet muutos!
Joo, mun äiti on myös itsekeskeinen pska. Katkaisin välit kun päätin että en ansaitse tollasta päivän pilaajaa. Äitini on vasta 50. Sun ehkä kannattaa vaan ajatella omalla kohdallasi että kyllä se kohta siitä kuolee ärsyttämästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus otsikon kysymykseen; on. Koska tuo kuulostaa melko normaalilta 80 vuotiaalta äidiltä. Itse pidän siitä kun äitini soittaa ja kertoo mitä hänelle kuuluu. Kun kysyy " ei teillä sitten mitään ole" niin kuuluu vastata mitä itselle kuuluu, eikä kiukutella sitten jälkikäteen kun ei ole kysytty oikealla sanamuodolla mitä kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Taitaa olla molempia. Äiti 80v, joten ihan normaalilta kuulosta. Eiköhän tuo ole osansa jo tehnyt. Lapsikin varmaan lähemmäs 60v. Miten pitkään ap ajattelit, että äiti on se sama äiti mitä lapsuudessa? Paljonko tuo nyt oikeastaan vie sun elämästä aikaa, jos vielä teet noin, että laitat puhelimen pöydälle ja naureskelet? Ei hän loputtomasti elä. Tuossa iässä pitää jo päästää irti siitä äitimyytistä, olisi pitänyt jo aikoja sitten, ja ottaa nuo soitot soittoina muiden joukossa jos et parempaan pysty. Suurin osa auttaa vanhempiaan tuossa iässä. Ei naura heille.
Harhaluuloinen, sekava ja katkeroitunut vanhus ei naurata yhtään ketään. Sairastuttaa läheisensäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Taitaa olla molempia. Äiti 80v, joten ihan normaalilta kuulosta. Eiköhän tuo ole osansa jo tehnyt. Lapsikin varmaan lähemmäs 60v. Miten pitkään ap ajattelit, että äiti on se sama äiti mitä lapsuudessa? Paljonko tuo nyt oikeastaan vie sun elämästä aikaa, jos vielä teet noin, että laitat puhelimen pöydälle ja naureskelet? Ei hän loputtomasti elä. Tuossa iässä pitää jo päästää irti siitä äitimyytistä, olisi pitänyt jo aikoja sitten, ja ottaa nuo soitot soittoina muiden joukossa jos et parempaan pysty. Suurin osa auttaa vanhempiaan tuossa iässä. Ei naura heille.
Olen 40+, mulla on kaksi teiniä. Ja olen nuorin. Ongelma ei ole vain minun, vaan myös vanhemman veljeni. Äiti soittelee samanlaisia puheluita hänellekin. Kertoo minun asiat mitä saa ongittua veljelleni ja veljeni ja hänen lastensa asiat minulle, ja lisäksi nämä omat vaivat kaikille jotka jaksavat yhtään kuunnella. Ja kyllä, olen myös ilkeä, sillä äiti ei usko niitä rajoja, jotka hänelle asetan, eli en vastaa.. Saattaa sitten vaikka pelmahtaa oven taakse ilman kutsua lauantaiaamuna. Tulee sisälle ja jatkaa kyselyä ja vaivoistaan juttelua. Hän ei kunnioita toisen omaa tilaa ja aikaa. Elää lastensa kautta, mutta mikään ei saisi vaatia häneltä yhtään mitään. Hän on hyväkuntoinen, ei sairas. Paitsi luulosairas. Ja mieleltään myös. Meillä ei lapsenakaan koskaan halattu. Olen elänyt tunnekylmiössä. Vasta rakkaussuhteet kumppaneihin opettaneet muuta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Taitaa olla molempia. Äiti 80v, joten ihan normaalilta kuulosta. Eiköhän tuo ole osansa jo tehnyt. Lapsikin varmaan lähemmäs 60v. Miten pitkään ap ajattelit, että äiti on se sama äiti mitä lapsuudessa? Paljonko tuo nyt oikeastaan vie sun elämästä aikaa, jos vielä teet noin, että laitat puhelimen pöydälle ja naureskelet? Ei hän loputtomasti elä. Tuossa iässä pitää jo päästää irti siitä äitimyytistä, olisi pitänyt jo aikoja sitten, ja ottaa nuo soitot soittoina muiden joukossa jos et parempaan pysty. Suurin osa auttaa vanhempiaan tuossa iässä. Ei naura heille.
Olen 40+, mulla on kaksi teiniä. Ja olen nuorin. Ongelma ei ole vain minun, vaan myös vanhemman veljeni. Äiti soittelee samanlaisia puheluita hänellekin. Kertoo minun asiat mitä saa ongittua veljelleni ja veljeni ja hänen lastensa asiat minulle, ja lisäksi nämä omat vaivat kaikille jotka jaksavat yhtään kuunnella. Ja kyllä, olen myös ilkeä, sillä äiti ei usko niitä rajoja, jotka hänelle asetan, eli en vastaa.. Saattaa sitten vaikka pelmahtaa oven taakse ilman kutsua lauantaiaamuna. Tulee sisälle ja jatkaa kyselyä ja vaivoistaan juttelua. Hän ei kunnioita toisen omaa tilaa ja aikaa. Elää lastensa kautta, mutta mikään ei saisi vaatia häneltä yhtään mitään. Hän on hyväkuntoinen, ei sairas. Paitsi luulosairas. Ja mieleltään myös. Meillä ei lapsenakaan koskaan halattu. Olen elänyt tunnekylmiössä. Vasta rakkaussuhteet kumppaneihin opettaneet muuta.
ap
Ap kuulostat samanlaiselta mistä äitiäsi syytät. Et halua että hän tulee kylään etkä ole kiinnostunut hänen asioistaan. Lastenhoitoapua kyllä puolestasi haluaisit, mutta et antaa mitään enää takaisin vanhenevalle äidillesi. Sitten surraan sitä miten kaikki pitää tehdä yksin ja itse, mutta edes kylään ei saa tulla tai soitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Taitaa olla molempia. Äiti 80v, joten ihan normaalilta kuulosta. Eiköhän tuo ole osansa jo tehnyt. Lapsikin varmaan lähemmäs 60v. Miten pitkään ap ajattelit, että äiti on se sama äiti mitä lapsuudessa? Paljonko tuo nyt oikeastaan vie sun elämästä aikaa, jos vielä teet noin, että laitat puhelimen pöydälle ja naureskelet? Ei hän loputtomasti elä. Tuossa iässä pitää jo päästää irti siitä äitimyytistä, olisi pitänyt jo aikoja sitten, ja ottaa nuo soitot soittoina muiden joukossa jos et parempaan pysty. Suurin osa auttaa vanhempiaan tuossa iässä. Ei naura heille.
Olen 40+, mulla on kaksi teiniä. Ja olen nuorin. Ongelma ei ole vain minun, vaan myös vanhemman veljeni. Äiti soittelee samanlaisia puheluita hänellekin. Kertoo minun asiat mitä saa ongittua veljelleni ja veljeni ja hänen lastensa asiat minulle, ja lisäksi nämä omat vaivat kaikille jotka jaksavat yhtään kuunnella. Ja kyllä, olen myös ilkeä, sillä äiti ei usko niitä rajoja, jotka hänelle asetan, eli en vastaa.. Saattaa sitten vaikka pelmahtaa oven taakse ilman kutsua lauantaiaamuna. Tulee sisälle ja jatkaa kyselyä ja vaivoistaan juttelua. Hän ei kunnioita toisen omaa tilaa ja aikaa. Elää lastensa kautta, mutta mikään ei saisi vaatia häneltä yhtään mitään. Hän on hyväkuntoinen, ei sairas. Paitsi luulosairas. Ja mieleltään myös. Meillä ei lapsenakaan koskaan halattu. Olen elänyt tunnekylmiössä. Vasta rakkaussuhteet kumppaneihin opettaneet muuta.
ap
Minä pidän siitä kun äitini "juoruilee" minun asioitani siskolleni ja siskojen asioita minulle. Näin pysytään kaikki toistemme elämistä perässä vaikka ei kaikkien kanssa jaksa soitella koko ajan. Äiti ei tietenkään kerro eteenpäin asioita mitä pyydän häntä pitämään salassa. Kun joskus äidistämme aika jättää, tiedän sen tekevän suuren aukon kaikkien meidän elämäämme ja varmasti on vaikeampaa pysyä perässä sisarusteni arkielämästä, vaikka hyvissä väleissä ollaan kaikki ei aika aina riitä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikon kysymykseen; on. Koska tuo kuulostaa melko normaalilta 80 vuotiaalta äidiltä. Itse pidän siitä kun äitini soittaa ja kertoo mitä hänelle kuuluu. Kun kysyy " ei teillä sitten mitään ole" niin kuuluu vastata mitä itselle kuuluu, eikä kiukutella sitten jälkikäteen kun ei ole kysytty oikealla sanamuodolla mitä kuuluu.
No minähän vastaan, mutta hän ei kuuntele! Kerron sen lauseen tai kaksi muttei hän juuri kysele lisää (paitsi jos kyse sairauksista niin kysyy että onko muut kipeitä ja onko kuumetta, muuten ei kiinnosta). Hän ei halua esim. keskustella työkuulumisista, ei esim. vaikka remontista, ei ruokaohjeista, harrastuksista, politiikasta tai päivän uutisaiheista, vain juorut ja sairaudet ovat lempiaiheita. Jos kerron jonkin hyvän uutisen, niin lyttää. Jos sanon, että sain vaikka kehuja töissä niin sanoo, että no niin, varmaan muitakin kehuttu, että ei siinä nyt mitään kovin ihmeellistä sitten ole.. Ei koskaan vastaisi, että "onpa kiva juttu, olekin hoitanut työsi sitten hyvin". Ei mitään tunnustusta koskaan, mihinkään. Pelkkää lyttäämistä, kyseenalaistamista ja arvostelua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikon kysymykseen; on. Koska tuo kuulostaa melko normaalilta 80 vuotiaalta äidiltä. Itse pidän siitä kun äitini soittaa ja kertoo mitä hänelle kuuluu. Kun kysyy " ei teillä sitten mitään ole" niin kuuluu vastata mitä itselle kuuluu, eikä kiukutella sitten jälkikäteen kun ei ole kysytty oikealla sanamuodolla mitä kuuluu.
No minähän vastaan, mutta hän ei kuuntele! Kerron sen lauseen tai kaksi muttei hän juuri kysele lisää (paitsi jos kyse sairauksista niin kysyy että onko muut kipeitä ja onko kuumetta, muuten ei kiinnosta). Hän ei halua esim. keskustella työkuulumisista, ei esim. vaikka remontista, ei ruokaohjeista, harrastuksista, politiikasta tai päivän uutisaiheista, vain juorut ja sairaudet ovat lempiaiheita. Jos kerron jonkin hyvän uutisen, niin lyttää. Jos sanon, että sain vaikka kehuja töissä niin sanoo, että no niin, varmaan muitakin kehuttu, että ei siinä nyt mitään kovin ihmeellistä sitten ole.. Ei koskaan vastaisi, että "onpa kiva juttu, olekin hoitanut työsi sitten hyvin". Ei mitään tunnustusta koskaan, mihinkään. Pelkkää lyttäämistä, kyseenalaistamista ja arvostelua.
ap
Puhut äidistäsi täällä aivan samalla tavalla kun mitä väität hänen puhuvan sinusta. Sanoisin, että tässä on nyt eniten peiliin katsomisen paikka sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikon kysymykseen; on. Koska tuo kuulostaa melko normaalilta 80 vuotiaalta äidiltä. Itse pidän siitä kun äitini soittaa ja kertoo mitä hänelle kuuluu. Kun kysyy " ei teillä sitten mitään ole" niin kuuluu vastata mitä itselle kuuluu, eikä kiukutella sitten jälkikäteen kun ei ole kysytty oikealla sanamuodolla mitä kuuluu.
No minähän vastaan, mutta hän ei kuuntele! Kerron sen lauseen tai kaksi muttei hän juuri kysele lisää (paitsi jos kyse sairauksista niin kysyy että onko muut kipeitä ja onko kuumetta, muuten ei kiinnosta). Hän ei halua esim. keskustella työkuulumisista, ei esim. vaikka remontista, ei ruokaohjeista, harrastuksista, politiikasta tai päivän uutisaiheista, vain juorut ja sairaudet ovat lempiaiheita. Jos kerron jonkin hyvän uutisen, niin lyttää. Jos sanon, että sain vaikka kehuja töissä niin sanoo, että no niin, varmaan muitakin kehuttu, että ei siinä nyt mitään kovin ihmeellistä sitten ole.. Ei koskaan vastaisi, että "onpa kiva juttu, olekin hoitanut työsi sitten hyvin". Ei mitään tunnustusta koskaan, mihinkään. Pelkkää lyttäämistä, kyseenalaistamista ja arvostelua.
ap
Puhut äidistäsi täällä aivan samalla tavalla kun mitä väität hänen puhuvan sinusta. Sanoisin, että tässä on nyt eniten peiliin katsomisen paikka sinulla.
Käsitän sen. Haluaisin melkein katkaista välit, sillä en saa tästä suhteesta vastavuoroisuutta yhtään! Äiti ei siis ole katsonut omia lastenlapsiaan juuri ollenkaan, eli en minä niitä apuja ole häneltä juuri pyytänyt kun se on ollut ihan turhaa. Kohteliasuuttani olen kuunnellut puheluita jo koko aikuisikäni, mutta tässä viimeisen 15 v aikana kun minusta on itsestäni tullut äiti, olen ymmärtänyt äitini olevan jotenkin persoonallisuushäiriöinen tai jotain. Hän ei vaan pysty, eikä osaa. Muodolliset välit meillä on, mutta en ihan oikeasti vain JAKSA keskustella hänen kanssaan PÄIVITTÄIN, sillä nuo puhelut ovat sairauksista ja pelkkää yksinpuhelua.
ap
Vielä: Jos ostamme äitienpäivälahjan, joululahjan, synttärilahjan (aina jotain ostettu kuitenkin), niin nekin on aina huonoja. Ei väliä onko lahjakortti hoitolaan, yöpaita, suklaata tms.. Vastaus on, että en mä tämmöstä. Saattaa jäädä jopa käyttämättä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiinnostaahan sitä, kerran kysyy "et ei teillä sitten mitään ole".
Oletko tyhmä vai ilkeä?
Ei kiinnosta, jos kerron, että töissä on vaikka yt:t, niin sanoo, et sellasta se on nykypäivänä, kyllä naapurin pertin kummin kaimakin menetti työnsä ja kuoli syöpään, mullakin on niin kipeä maha kanssa.. jne. Eli sivuuttaa.
ap
Sun äiti on pesunkestävä narsisti. Voi tietysti olla autismin kirjollakin.
Noi pitkät monologit ja omanapaisuus sopii molempiin.
Kun aikoinaan sairastin koronaa, äiti soitti joka ikinen päivä ja raportoi innokkaasti oman nuhansa vaiheista kuinka on millaistakin nenävuotoa millloinkin tullut. Kuinkas sattuikaan se nuha samaan yhteyteen.
Koronastani ei kysynyt sanaakaan.