Tekisi mieli jättää vauva yksin makuuhuoneeseen karjumaan, laittaa musiikki täysille ja unohtaa vauva pariksi tunniksi.

Imetä, imetä, imetä. on mun neuvo. Itsellä myös yksi huutaja ollut, ja sille aina vaan lykkäsin tissin suuhun, kun alkoi huuto. Joskus 5 kertaa tunnissa, joskus kerran.

Sillä itse säilyi järjissään, kun lapsi ainakin oli hiljaa. Ja imettäessä itse torkahteli samalla.

Vierailija kirjoitti:

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta kaverin äiti teki juuri noin, jätti huutavan lapsen sänkyyn suljettujen ovien taakse ja teki itse jotain muuta. On naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri. Oudolta tuo mun mielestä kuulostaa / tuntuu, mutta on kai sekin parempi kuin että flippaa täysin. Itse tosin suosittelisin sitä avunpyyntöä neuvolan kautta.

aikoinaan neuvolassa neuvottiin tekemään juuri noin, mutta itse en pystynyt siihen. Sanoivat vaan, että ei sille sen kummempaa tapahdu kuin nukahtaa:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei munkaan vauva nukkunu. Ikinä. Huusi vaan. Ekat puoli vuotta meni näin, sitten helpotti. Mutta mulla ei ois tullu mieleenkään jättää sitä pariksi tunniksi yksin huutamaan. Wä oket aikuinen, ryhdistäydy. Ja jos et siihen kykene niin anna lapsi pois. Sä olet onnekkaassa asemassa kun olet saanut silloin tällöin hoitoapua pariksi tunniksi tai jopa yöksi.

Ei kai se tarkoita heti sitä, että ainoat vaihtoehdot on joko jaksaa tai antaa lapsi pois.

Tottahan se on, että iso osa ei jaksa jatkuvaa valvomista ilman, että hermot menee. Eikä siihen tarvitse edes vauvaa huutamaan.

Ei tietenkään. Ehkä ihan hyvä kyitenkin ravistella vähän tollaista tyyppiä joka kuvittelee että on ok jättää vauva yksin huutamaan kahdeksi tunniksi.

Miten ihmiskunta on pärjännyt tähän asti, vaikka lähes kellään ei ollut erillistä huonetta, johon vauvan voi laittaa vielä 120 vuotta sitten ja sitä ennen. Oli vielä suurperheet. En voi käsittää, miten siinä jaksoi sen huutavan vauvan ja ne sisarukset. Olikohan vauvojen tappamiset yleisiä vai miten toimittiin?

Kaverini molemmat lapset ovat herättäneet kaksivuotiaiksi asti keskimäärin 10 kertaa yössä. Se todella väsyi.

Ap osta kuulosuojaimet, joissa on radio. Jaksat olla lähellä siinä huudossakin. Ja pystyt vaikka nukkumaan lapsen kanssa leikkikehässä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiskunta on pärjännyt tähän asti, vaikka lähes kellään ei ollut erillistä huonetta, johon vauvan voi laittaa vielä 120 vuotta sitten ja sitä ennen. Oli vielä suurperheet. En voi käsittää, miten siinä jaksoi sen huutavan vauvan ja ne sisarukset. Olikohan vauvojen tappamiset yleisiä vai miten toimittiin?

Kaverini molemmat lapset ovat herättäneet kaksivuotiaiksi asti keskimäärin 10 kertaa yössä. Se todella väsyi.

Ap osta kuulosuojaimet, joissa on radio. Jaksat olla lähellä siinä huudossakin. Ja pystyt vaikka nukkumaan lapsen kanssa leikkikehässä.

Ihan turha verrata entisaikoja tähän päivään. Ennen katsos oli niin että asuttiin sellaisissa kommuuneissa missä oli aina apua tarjolla lapsen mummeista, kummeista, naapureista yms.yksin ei tarvinnut kestää. Tai sitten vaihtoehtoisena lapsi vaan totutettiin aiihen yksinoloon ja jätettiin huutamaan kun itse lähdettiin vaikka lehmät lypsämään. Äkkiä se pieni vauva tottuu siihen että hänen hätäänsä ei vastata, masentuu ja lopulta hiljenee.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla puolisoa? Muistan itsekin tunteneeni/eläneeni vastaavia asioita, mutta lievempinä. Mielestäni sinun kannattaa soittaa sinne neuvolaan ja pyytää apua. Hartaasti toivon että saisit nukkua öisin. Lapsen voi jättää omaan sänkyynsä itkemään vähäksi aikaa, mutta mielestäni tuo 2 tuntia on todella liikaa. Ulkoiletko lapsen kanssa? Eihän pojallasi ole mitään "vaivaa", esim vatsassa, korvissa yms. joka vaikeuttaa rauhassa nukkumista.

Jos sinulla on sukulaisia/ystäviä lähistöllä,  pyydä jonkun käymään pariksi tunniksi, niin saat nukkua sen aikaa.

Oletko ajatellut että vauvasi vaistoaa tunnetilasi, ja jo senkin takia itkeskelee.

5 kk ikäinen kaipaa jo virikkeitä, leikkimistä ja jotain muutakin kuin vain nukkumista ja yksin oloa. Jos tietäisin missä asut voisin tulla pääsiäisenä joka päivä sinua auttamaan. Tsemppiä sinulle,

muista että

vauvaasi et saa vahingoittaa mitenkään!!

Sinulla on sydän paikallaan 💚

Ei entisaikaan ainakaan mun mummoni lapsuudenpeeheessä ketään apuansa antavaa ollut. Kyllä isomummoni ihan itse katraansa hoiti. Ennemminkin joillain oli vielä iäkkäät vanhempansakin siinä lisähoidettavina.

Mun isomummoni ei onneksi joutunut hoitamaan vanhempiaan, vaan sinne vanhempiensa taloon jäi naimattomia aikuisia lapsia auttelemaan. Ihan samoin muilla esivanhemmillani.

Kyllä on turha luulla, että aiemmin oli lähes kaikilla joutilaita lastenhoitajia talossa saatavilla.

Joskus myös se ikääntynyt lasten isovanhempi kiersi omien lastensa perheissä hoidettavana, ei hoitajana. Vanhat olivat usein raskaan työn raihnastuttamia jo varhain.

Onpa ruusuisia kuvitelmia jollain entisajoista. Että siinä suurperheiden äideillä oli oikein liuta auttajia tarpeen mukaan saatavilla.

Oli varmaan joillain paremman luokan väellä, joilla oli varaa maksaa siitä. Ei tavisäidillä.

Minä en nyt kyllä vaan ymmärrä näitä kehotuksia ostaa korvatulppia ja sietää huutamista ja valvomista. Jos 5kk ikäiselle ei ole vielä alkanut muodostua minkäänlaista uni-valve rytmiä ja on noin itkuherkkä, niin kyllä mun äidinvaistot kertoo, että jossain on vikaa.

Ap, yritä jaksaa hakea apua!!

Veisin vauvan yksityiselle lääkärille tsekattavaksi ruoka-aineongelmien varalta ja soittaisin lapsiperheiden palveluihin ja pyytäisin kotipalvelusta lastenhoitoapua. En tiedä mistä päin olet kotoisin, mutta tässä tietoa Helsingissä tarjolla olevasta palvelusta: http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperh…

Vierailija kirjoitti:

Onpa ruusuisia kuvitelmia jollain entisajoista. Että siinä suurperheiden äideillä oli oikein liuta auttajia tarpeen mukaan saatavilla.

Oli varmaan joillain paremman luokan väellä, joilla oli varaa maksaa siitä. Ei tavisäidillä.

Näinpä. Mutta ei silloin ollutkaan köyhällä pienen pirtin ison lapsikatraan äidillä mahdollisuutta olla näin helläsydäminen, että ei lasta voisi yhtään huutamaan jättää. Pakkohan se oli, kun oli hoidettava muita lapsia, lypsettävä, tehtävä peltohommia, laitettava ruokaa. Usein myös isompia lapsia laitettiin jo tosi pieninä hoitamaan vauvoja tai nuorempiaan, kun ei muuta hoitajaa ollut.

Ennen hoidettiin myös vanhukset yleensä kodeissa. Kun niillä omat lapset olivat kasvatetut aikuisiksi, olivat he itse jo hoidon tarpeessa.

Ja miten yhdestä vanhusparista riittäisi esim 12 aikuiselle lapselleen lapsenpiiaksi.

Enimmäkseen äiti hoiti omat lapsensa itse myös ennen.

Peltorit.

Mulla melu aiheuttaa stressin hyvin nopeasti, juuri esimerkiksi vauvan itku. Peltorit ihan pakolliset, ihme ettei äitiyspakkaukseen kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ruusuisia kuvitelmia jollain entisajoista. Että siinä suurperheiden äideillä oli oikein liuta auttajia tarpeen mukaan saatavilla.

Oli varmaan joillain paremman luokan väellä, joilla oli varaa maksaa siitä. Ei tavisäidillä.

Näinpä. Mutta ei silloin ollutkaan köyhällä pienen pirtin ison lapsikatraan äidillä mahdollisuutta olla näin helläsydäminen, että ei lasta voisi yhtään huutamaan jättää. Pakkohan se oli, kun oli hoidettava muita lapsia, lypsettävä, tehtävä peltohommia, laitettava ruokaa. Usein myös isompia lapsia laitettiin jo tosi pieninä hoitamaan vauvoja tai nuorempiaan, kun ei muuta hoitajaa ollut.

Näin juuri. Äidit tekivät hommiaan ja lapset pyörivät keskenään. Joku sitoi lapsensa nilkasta pihapuuhun ja joku lähetti lapset keskenään ulos 6kk vauva 5-vuotiaalle selkään. Jos äiti asui kerrostalossa ja oli pakko tehdä töitä elääkseen, lapset lähetettiin pihalle jonkun vanhan naisen hoiviin, jolle maksettiin mitä pystyttiin. Ei ollut mitään päiväkotiryhmiä, vaan lapsia oli niin paljon kuin talossa riitti.

Ei ole mikään kummallisuus, että lapsikuolleisuus on radikaalisti erilaista tänäpäivänä kuin vaikka 80 vuotta sitten. Äitiyden vaatimukset ovat aivan älyttömät ja se tulee monelle yllätyksenä, kuinka yksin sitä lopulta onkaan sen vauvan kanssa. Voin hyvin kuvitella kuinka yksin kokee olevansa tilanteessa, jossa vauva ei nuku kunnolla.

Huomaa alapeukuista kunnollisten kommenttien kohdalla suomalaisen naisen mielentila avutonta pikku vauvaa kohtaan.

mitä pahaa sille tapahtuu siellä sängyssä tunnissa?

Esimerkki väsyneestä siiliäidistä, jonka pesää pihalla seurasin: se ei enää jaksanut jatkuvaa poikastensa riekkumista pesässä. Poikaset olivat jo melko isoja. Koko pesä liikahteli päivät pitkät. Varmaan ne poikaset olivat emon nisissä kiinni koko ajan.

Siili sai tarpeekseen kertakaikkiaan ja väsyi. Teki varsin järjettömästi. Jätti poikasensa pesään riehumaan ja meni KESKELLE etupihaamme lyhyelle nurmikolle KYLJELLEEN makaamaan. Siinä se nukkui syvää unta. Pääsin aivan viereen valokuvaamaankin. Se ei välittänyt eikä varmaan edes huomannut. Ei kyllä ollut siilin kannalta järkevää nukkua sikeästi avoimella paikalla siten, että vatsa on esillä.

Eli nisäkäs siilikin saa joskus tarpeekseen. Miksei siis ihminenkin.

Miksi IHMEESSÄ ette sijoita 100 euroa hermoihinne ja osta tätä sitteriä koska se oikeasti TOIMII:

http://www.lastenverkkokauppa.fi/graco-duet-rocker-sitteri-birdies-uutu…

Miten nukutat vauvaa? Laitatko sänkyyn ja peittelet,annat rievun tai pehmolelun käsiin ja silittelet hetken päätä tms. vai jätätkö vain makaamaan yksin ?  

onko sulla keinutuolia? Tai mukava nojatuoli? Voimien loppuessa mä tein niin et juotin vauvan ja pidin sylissä kunnolla ja nukuin itse istuen, kyllä vauvakin siihen lopulta aina nukahti. Tai vauva sänkyynsä ja äiti vierelle nukkumaan niin kyllä uni tarttui, ei heti, joskus tuntiinkaan mut lopulta ja sit sai herätä levänneenä. Mulla oli kaksi muutakin ja dvd:t pyöri 😉