Kun elämässä ei ole mitään

Elämässä nyt ylipäätään ei mitään järkeä olekaan. Kaikki on loppujen lopuksi pelkkää harhaa. Kaikki.

Miksi?

No jos jotain muutosta haluaa elämäänsä on se itse tehtävä. Joskus elämää on ravistettava kunnolla niin maistuu paremmalta.

Minulla oli tuo sama ongelma. Aloin rukoilla 2-3 kertaa päivässä. Avautui uusi tarkoitus elämään. Kannattaa kokeilla.

Onko sukulaisia? Onnistuisiko välien lämmittely vaikka serkkuihin?

No ei siinäkään mitään hienoa olisi, jos koko ajan olisi muita ihmisiä kyläilemässä ja soittelemassa. Siinä jotenkin harhautuu ja herpaantuu eikä huomaakaan kun on riippuvainen toisista, mikä ei ole hyvä tilanne. Itsenäinen elämä on ok. Työntekokin ok, koska täytyyhän jostakin rahaa tulla, että voi ostaa kallista ruokaa kaupasta.

Tyhjyyden ja turhuuden tunne on myös mahdollista hyväksyä. Oma elämäni tuskin tästä muuttuu kovin paljon enää, joten miksipä taistelisin asioita vastaan. Olen erakko, mutta yksinäisyydestä en kärsi.

Keksi lomalle jotain mielekästä tekemistä, vaellus, hyväntekeväisyyttä, joku kurssi, matkusta, remontoi, istuta puita, rakentele pähee fillari....aikuisena voi myös hullutella niin ei ole aina tylsää.

Kannattaa lähteä tapahtumiin kuten konsertteihin, keikoille, terassille tai missä itse viihtyy. Kesällä on paljon menoja. Käy kirjastossa, rannalla, torilla, hyppää bussiin tai junaan ja käy naapurikaupungissa katselemassa paikkoja. Tai lähde Helsinkiin, on paljon nähtävää tai risteilyt, ulkomaat.

Kun aikanaan erosin, niin olin yksinäisempi. Mutta päivää voi täyttää ihan itsekseenkin, matkusta, retkeile, osallistu.

Jos on rahaa, niin h uoriin. Kaikkea pervoa fetissiä voit kokeilla ja elämä rikastuu. Suosittelen.

Sulla on kuitenkin työtä, eikö se ole hyvä asia? Käytä ylimääräinen aika toisten ihmisten auttamiseen.

Kaks päivää vielä elämää, sit talviunille 😴