Lue keskustelun säännöt.
Lasten synttärikutsuista. Taas jäi poika ilman kutsua.
01.03.2016 |
En enää tiedä, mitä tehdä. Poika sai päiväkotiaikana todella vähän kutsuja. Hän oli vähän vajaa kolmivuotiaasta asti päiväkodissa ja koko aikana tuli ehkä kuusi synttärikutsua. Monesti jäi yhden toisen pojan kanssa ilman kutsua. Kutsuttiin kerran kaikki päiväkotiryhmän pojat, mutta suurimmalta osalta ei tullut vastavuoroisesti kutsua. Ja nyt sama jatkuu koulussa. Nyt jätti kutsumatta eräs tässä lähellä asuva, rinnakkaisluokalla oleva poika, jonka kanssa ovat leikkineet silloin tällöin. Poika kävi esim. meidän kanssamme uimarannalla viime kesänä ja meidän poikamme kutsui hänet omille synttäreilleen. Vaan eipä kutsunut, nyt kun "tila loppui paperista kesken" eli oli saanut kutsua tietyn määrän kavereita ja meidän poikamme tipahti pois. Kutsui oman luokkansa pojat ja kolme poikaa rinnakkaisluokalta eli entiset eskarikaverit. Paitsi meidän poikamme.
En enää tiedä, mitä tehdä. Poika on ainoa lapsi, joten sosiaalisilta taidoiltaan ei ehkä niin taitava kuin muut. Lisäksi ehkä ikäisekseen vähän lapsellinen vielä.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi synttärikutsua on ihan hyvin minusta. Ja aina jossain lapsessa se raja menee, kun ei voi enää kutsua.
Harrastaako lapsesi mitään? Millainen sinä itse olet ihmisten kanssa? Laskeeko lapsesi saatuja kutsuja vai ainoastaan sinä? Kärsiikö hän tilanteesta, vai onko tämä ongelma enemmän sinulle?
Hänellä on säännöllinen harrastus, mutta sieltä ei ainakaan vielä ole tullut kavereita. Itse olen kavereiden kesken sosiaalinen ja puhelias, tuntemattomien kanssa aluksi ujo. Lapsi ei laske kutsujaan, mutta otti asian tänään puheeksi, kun ilmeisesti asia kuitenkin vaivaa. Ollaan puhuttu vastavuoroisuudesta.
ap
Kuinka paljon olet itse tukenut lapsesi kaverisuhteiden muodostumista? Jos lapsesi on sosiaalisesti ikäisiään kömpelömpi, niin sitä enemmän vanhemmat joutuvat auttamaan kavereiden hankkimisessa ja suhteiden ylläpitämisessä.
Mielestäni aika paljon. Meille saa lähes aina tulla leikkimään, otetaan mukaan uimarannalle ja uimahallille, yms. Mutta ei nähtävästi ole tarpeeksi. Mitä mielestäsi pitäisi tehdä vielä lisää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroinen kutsu??? Siis jos mut kutsutaan jonnekin, vaikka naapurin eukon 50v päiville ja menen sinne vastentahtoisesti mutta kohteliaisuudesta menen kuitenkin....niin nyt mun pitäis kutsua naapurit omille synttäreilleni? Eikä.
Näinhän palsta on meitä opettanut! En ole koskaan ennen tajunnut, että on synttäreillekutsumisvuorot ja että äidit päättävät, kuka saa mennä lapsen luokkakaverin synttäreille.
Oma kokemus on se, että sosiaalisten ja lasten harrastuksissa mukana olevien vanhempien lapset saavat synttärikutsuja helpommin kuin ne lapset, joiden vanhempia ei tapaa missään. Ja ainakin meillä jää kutsumatta ne lapset, joiden vanhemmat ilahtuneina kertovat, että "huhtikuussa on sitten teidän Lennin vuoro kutsua pojat juhliin".
Vierailija kirjoitti:
http://m.iltalehti.fi/perhe/2014061718416370_pr.shtml
Lasta voi myös harjoituttaa. Lue toi artikkeli, siitä pääsee alkuun. Naapurin hemmoteltu curling-tytär ei oikein sopeutunut kouluun, kun pitää koko maailmaa hovinaan. Joskus vika on kasvatuksessa, joskus itsesäätelyssä ja taidoissa.
Mielestäni nuo kohdat täyttyvät aika hyvin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua särähti korvaan toi, että kutsui kaikki pojat. Tämä siis, kun mä tuossa iässä kutsuin kaikki kaverit ihan sukupuolesta riippumatta (no, myöhemminkin, mutta tuolloin en edes tajunnut että ois jotain eroo Pekalla ja Minnalla). Tietenkin jos on vaan poikien kanssa kaveria, vaikka sekin tuntuu vähän omituiselta, tai harmilliselta. Onko ajat sitten muuttuneet. Olisin luullut, että muuttuvat just toiseen suuntaan, vähemmän sukupuolipainotteiseksi. Harmillistahan se, jää monta hyvää kaveriehdokasta pois, jos katsellaan vaan että pissavehkeet on samaa kamaa.
Mutta ei tuo mielestäni hirveän huolestuttavalta vaikuta, kun noin paljon kuitenkin on kutsuja ja vielä hyviä kavereitakin, ei ole siis mitenkään yksin jätetty tai eristetty. Pahalta se varmaan tuntuu jos itsestä hyvä kaveri ei pidä yhtä hyvänä kaverina takaisin.
No täällä on ollut tapana kutsua lähinnä oman sukupuolen kavereita. Sukulaissynttäreillä on sitten ollut suvun tyttöjä tietysti mukana.
ap
Typerä tapa, heivatkaa te semmoinen hevonkuuseen :) Oikeasti, myöhemminkin hyödyllistä kun kavereita on sukupuolesta riippumatta. Ei kannata opettaa lasta näkemään tuollaisia rajoja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi synttärikutsua on ihan hyvin minusta. Ja aina jossain lapsessa se raja menee, kun ei voi enää kutsua.
Harrastaako lapsesi mitään? Millainen sinä itse olet ihmisten kanssa? Laskeeko lapsesi saatuja kutsuja vai ainoastaan sinä? Kärsiikö hän tilanteesta, vai onko tämä ongelma enemmän sinulle?
Hänellä on säännöllinen harrastus, mutta sieltä ei ainakaan vielä ole tullut kavereita. Itse olen kavereiden kesken sosiaalinen ja puhelias, tuntemattomien kanssa aluksi ujo. Lapsi ei laske kutsujaan, mutta otti asian tänään puheeksi, kun ilmeisesti asia kuitenkin vaivaa. Ollaan puhuttu vastavuoroisuudesta.
ap
Vastavuoroisuus kun ei toimi vaikka itse tekisitte niin. Meillä siis sama homma, hyvin harvat kutsuu, meidät skipataan yli.
Älä vain itse tee siitä mitään numeroa, siitäpä vasta pojalle tulee suru puseroon. Pitää vain sanoa tosi huolettomasti ja välinpitämättömästi, että kaikki lapset eivät saa vanhemmiltaan lupaa kutsua isoa porukkaa ja fakta on se, että kaikki eivät kutsu kaikkia, vaikka me olemme heidät vuorollamme kutsuneet. Näin tämä kuvio vain menee. Otat vain asenteen pojalle, että sillä ei ole mitään väliä
Yleensä ne kilteimmät ja hiljaisimmat sit just jätetään ulkopuolelle synttärikemuista. Mutta toisaalta, onko menetyskään? Älä tee niistä elämää suurempaa numeroa, älä nyt äläkä myöhemmin.
En tietenkään tee asiasta numeroa, mutta ei asiaa voi jättää huomiottakaan, kun lapsi otti sen itse puheeksi. Sanoin vain, että kurja juttu, mutta ei voi mitään ja puhuttiin vastavuoroisuudesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten parista saa kavereita, mutta myös itse pitää olla aktiivinen
Harrastus on, mutta ei ole saanut sieltä kavereita. Tulee toki siellä toimeen muiden kanssa, mutta ei ole syntynyt kaverisuhteita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tulee aina paha mieli näistä. Oikeasti pitäisi olla joku valtakunnallinen yksinäisten lasten foorumi, jossa voisi etsiä omalta paikkakunnilta toisia yksinäisiä kavereiksi ja juhlavieraiksi. Jos osaisin, niin sellaisen kehittäisin.
Tuntuu niin pahalta. Itselläni oli lapsena aina parikymmentä kaveria synttäreillä. Omat lapset ovat vielä pieniä, mutta on käynyt mielessä omat pelot myös tässä asiassa. Kukaan lapsi ei ansaitse jäädä yksinäiseksi ja aina ilman synttärikutsuja.
Onneksi poikamme ei nyt ihan yksinäinen ole, mutta jää minusta turhan usein vaille kutsua. Nytkin on kaveri leikkimässä meillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä tätä nykytrendiä(?) että kutsutaan koko luokka synttäreille. Itse kun olin lapsi niin ihan vaan ne lähimmät kaverit kutsuttiin, joita oli n. 5-10 naapurustossa. Olivat oikeasti myös hyviä kavereita tuolloin. Itseä varmaati olisi ahdistanut koko luokan kutsuminen kun ei kaikilla lapsillakaan "kemiat" mitenkään kohtaa.
Toki tuo on surullista jos ei ole kavereita..itsellä niitä riitti jonnekin teini-ikään asti ja nyt aikusena en enää millään osaa tutustua ihmisiin...
Vierailija kirjoitti:
Meillä eskaripoika kutsui viime kuussa synttäreilleen sekä tyttöjä että poikia - eli ne omat kaverinsa. Seitsemän sai kutsua, synttärit oli Hoplopissa.
Ihmettelen tuota vain pojat -tyyliä.
Ei nyt takerruta tähän sukupuoliasiaan. Se nyt on täällä tapana kaverisynttärien suhteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vielä, kuinka itse olin aina pienenä se jota ei kutsuttu tai jonka kanssa ei leikitty. Muistan myös etten edes tiennyt miten tämänkaltaisten lasten kanssa toimisin. Ihan hyväkin ehkä etten ollut kaikkien synttärikutsuilla kun olisi voinut tulla vielä huonompi mieli siellä jäädessä taas kerran leikkien ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroinen kutsu??? Siis jos mut kutsutaan jonnekin, vaikka naapurin eukon 50v päiville ja menen sinne vastentahtoisesti mutta kohteliaisuudesta menen kuitenkin....niin nyt mun pitäis kutsua naapurit omille synttäreilleni? Eikä.
Minusta olisi kohteliasta kutsua naapuri silloin omille synttäreille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua särähti korvaan toi, että kutsui kaikki pojat. Tämä siis, kun mä tuossa iässä kutsuin kaikki kaverit ihan sukupuolesta riippumatta (no, myöhemminkin, mutta tuolloin en edes tajunnut että ois jotain eroo Pekalla ja Minnalla). Tietenkin jos on vaan poikien kanssa kaveria, vaikka sekin tuntuu vähän omituiselta, tai harmilliselta. Onko ajat sitten muuttuneet. Olisin luullut, että muuttuvat just toiseen suuntaan, vähemmän sukupuolipainotteiseksi. Harmillistahan se, jää monta hyvää kaveriehdokasta pois, jos katsellaan vaan että pissavehkeet on samaa kamaa.
Mutta ei tuo mielestäni hirveän huolestuttavalta vaikuta, kun noin paljon kuitenkin on kutsuja ja vielä hyviä kavereitakin, ei ole siis mitenkään yksin jätetty tai eristetty. Pahalta se varmaan tuntuu jos itsestä hyvä kaveri ei pidä yhtä hyvänä kaverina takaisin.
Aika harvalle mahtuu ainakaan kaupungissa kotiin yli parikymmentä pientä koululaista. Jotenkin sitä kutsuttavien joukkoa on PAKKO rajata, ja samaa sukupuolta olevien kutsuminen on aika luonteva rajaus. Mieluummin se kuin tuollainen, että jätetään muutama kutsumatta, kuten ap kuvaa.
Joten ei tässä nyt kannata mitään sukupuolten roolisotaa kaivaa naftaliinista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroinen kutsu??? Siis jos mut kutsutaan jonnekin, vaikka naapurin eukon 50v päiville ja menen sinne vastentahtoisesti mutta kohteliaisuudesta menen kuitenkin....niin nyt mun pitäis kutsua naapurit omille synttäreilleni? Eikä.
Näinhän palsta on meitä opettanut! En ole koskaan ennen tajunnut, että on synttäreillekutsumisvuorot ja että äidit päättävät, kuka saa mennä lapsen luokkakaverin synttäreille.
Oma kokemus on se, että sosiaalisten ja lasten harrastuksissa mukana olevien vanhempien lapset saavat synttärikutsuja helpommin kuin ne lapset, joiden vanhempia ei tapaa missään. Ja ainakin meillä jää kutsumatta ne lapset, joiden vanhemmat ilahtuneina kertovat, että "huhtikuussa on sitten teidän Lennin vuoro kutsua pojat juhliin".
En minä koskaan tuolla tavalla kenellekään sano. Ehkä meillä on vain erilaiset näkemykset kohteliaasta käytöksestä? Olen tutuissa piireissä ihan sosiaalinen ja mies supersosiaalinen, sekä lapsemme harrastaa, mutta ei tämä näy millään lailla synttärikutsuissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tätä nykytrendiä(?) että kutsutaan koko luokka synttäreille. Itse kun olin lapsi niin ihan vaan ne lähimmät kaverit kutsuttiin, joita oli n. 5-10 naapurustossa. Olivat oikeasti myös hyviä kavereita tuolloin. Itseä varmaati olisi ahdistanut koko luokan kutsuminen kun ei kaikilla lapsillakaan "kemiat" mitenkään kohtaa.
Toki tuo on surullista jos ei ole kavereita..itsellä niitä riitti jonnekin teini-ikään asti ja nyt aikusena en enää millään osaa tutustua ihmisiin...
No näin se oli minunkin lapsuudessani, mutta ajat muuttuvat. Kavereita toki on, siitä en ole huolissani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua särähti korvaan toi, että kutsui kaikki pojat. Tämä siis, kun mä tuossa iässä kutsuin kaikki kaverit ihan sukupuolesta riippumatta (no, myöhemminkin, mutta tuolloin en edes tajunnut että ois jotain eroo Pekalla ja Minnalla). Tietenkin jos on vaan poikien kanssa kaveria, vaikka sekin tuntuu vähän omituiselta, tai harmilliselta. Onko ajat sitten muuttuneet. Olisin luullut, että muuttuvat just toiseen suuntaan, vähemmän sukupuolipainotteiseksi. Harmillistahan se, jää monta hyvää kaveriehdokasta pois, jos katsellaan vaan että pissavehkeet on samaa kamaa.
Mutta ei tuo mielestäni hirveän huolestuttavalta vaikuta, kun noin paljon kuitenkin on kutsuja ja vielä hyviä kavereitakin, ei ole siis mitenkään yksin jätetty tai eristetty. Pahalta se varmaan tuntuu jos itsestä hyvä kaveri ei pidä yhtä hyvänä kaverina takaisin.
Aika harvalle mahtuu ainakaan kaupungissa kotiin yli parikymmentä pientä koululaista. Jotenkin sitä kutsuttavien joukkoa on PAKKO rajata, ja samaa sukupuolta olevien kutsuminen on aika luonteva rajaus. Mieluummin se kuin tuollainen, että jätetään muutama kutsumatta, kuten ap kuvaa.
Joten ei tässä nyt kannata mitään sukupuolten roolisotaa kaivaa naftaliinista.
Me emme asu kaupungissa, ja veikkaan, että nämä synttärit järjestetään koulun liikuntasalissa. Tilasta ei ole kyse.
ap
Tuo vastavuoroisuus särähti myös omaan korvaan. Lapsesi on varmasti pettynyt, jos hän odottaa että vastavuoroisesti tulee hänellekin synttärikutsut. Todellisuudessahan se menee niin, että vastavuoroisuus voi synttärikutsuissa toteutua vain harvoin ja siksi ei kannata lapselle edes opettaa moista periaatetta.
Joku lapsi voi olla niin suosittu, että hänelle tulee kutsut jokaisen lähipiirin lapsen synttäreille. Meillä oli esimerkiksi päiväkodissa poika, joka kutsuttiin vuoden aikana 25 tarhakaverin synttäreille ja lisäksi hänellä varmaan oli muitakin kavereita, jotka kutsuivat.
Oma suosittu tyttäremme oli hyvä kaveri pojan kanssa, mutta toisinpäin kutsua ei tullut koskaan. Ei se ollut meille eikä tyttärellemme ongelma. Pointtihan on siinä, että jokainen kutsuu kenet kutsuu ja sitä ei kannata muiden edes miettiä. Varmasti on ollut moniakin synttäreitä, joille ei ole vastavuoroisesti kutsua tullut, mutta mitä sitten?
Synttäreistä ei kannata ottaa velvollisuuksien taakkaa, vaan tarkoitus on vain juhlistaa synttäreitä sillä porukalla, mikä itselle sillä hetkellä sopii.
Lapsillakin ihmissuhteet kehittyvät parhaiten yleensä luonnostaan, kun annetaan tilaa toimia ja valita itse kaverit. Vain siinä tapauksessa vanhempien kannattaa puuttua asiaan, jos jonkun kaverin seura aiheuttaa omalle lapselle ongelmia.
Yksi lapsi meidän lähipiirissä oli, jota ei kutsuttu synttäreille koskaan. Hän oli väkivaltainen, huonosti käyttäytyvä ja erittäin itsekäs, kuten vanhempansakin. Poika harrasti kaikenlaista vandalismia ja veti mielellään kavereitaan samaan soppaan mukaan. Vanhemmat tulivat kerran oven taaksemme huutamaan siitä, miksi emme anna lapsemme leikkiä heidän lapsensa kanssa ja miksi me nyt suututtiin siitä, että lapsi oli valheellisesti laittanut oman lapsemme syyksi oman vandalisminsa. Kun lapset ovat vain lapsia, koko kylä kasvattaa ja he nyt alkavat levittää perheestämme ilkeitä juoruja, jos emme suostu antamaan asiassa periksi kun poika on muutenkin niin yksinäinen eikä hänellä ole kavereita.
Kysyin, että miksiköhän ei ole?
Minusta tuon pojan kohdalla ongelma oli se, että hän ei koskaan joutunut ottamaan vastuuta omista tekemisistään, vaan vanhemmilla oli tapana painostaa ihmisiä suvaitsemaan heidän lastansa. Vanhemmat eivät myöskään ymmärtäneet sitä, että toiset vanhemmat opettavat lapsiaan myös laittamaan rajat huonolle käytökselle. Ei ole pakko olla sellaisen kaveri joka kohtelee keljusti. Ja oikeastaan ei ole pakko olla kenenkään kaveri, kenen kanssa vaan ei syystä tai toisesta halua olla.
En tietenkään tarkoita tällä esimerkillä, että oma lapsesi olisi samanlainen. Kuitenkin se, että lapset oppivat luonnollisesti sosiaalista toimintaa ryhmässä, on se paras oppi. Jos kohtelen toista huonosti, hän ei halua olla minun kanssani. Jos kohtelen kauniisti, hän saattaa pitää minusta. Jos meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja muutenkin yhteinen sävel, silloin meistä saattaa jopa tulla ystäviä...
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.
Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua särähti korvaan toi, että kutsui kaikki pojat. Tämä siis, kun mä tuossa iässä kutsuin kaikki kaverit ihan sukupuolesta riippumatta (no, myöhemminkin, mutta tuolloin en edes tajunnut että ois jotain eroo Pekalla ja Minnalla). Tietenkin jos on vaan poikien kanssa kaveria, vaikka sekin tuntuu vähän omituiselta, tai harmilliselta. Onko ajat sitten muuttuneet. Olisin luullut, että muuttuvat just toiseen suuntaan, vähemmän sukupuolipainotteiseksi. Harmillistahan se, jää monta hyvää kaveriehdokasta pois, jos katsellaan vaan että pissavehkeet on samaa kamaa.
Mutta ei tuo mielestäni hirveän huolestuttavalta vaikuta, kun noin paljon kuitenkin on kutsuja ja vielä hyviä kavereitakin, ei ole siis mitenkään yksin jätetty tai eristetty. Pahalta se varmaan tuntuu jos itsestä hyvä kaveri ei pidä yhtä hyvänä kaverina takaisin.
Aika harvalle mahtuu ainakaan kaupungissa kotiin yli parikymmentä pientä koululaista. Jotenkin sitä kutsuttavien joukkoa on PAKKO rajata, ja samaa sukupuolta olevien kutsuminen on aika luonteva rajaus. Mieluummin se kuin tuollainen, että jätetään muutama kutsumatta, kuten ap kuvaa.
Joten ei tässä nyt kannata mitään sukupuolten roolisotaa kaivaa naftaliinista.
No, minulle sukupuoli ei ollut luonteva rajaus silloin pienenä, rajasin ihan sen mukaan kuinka hyvä kaveri on. Sain siis itse päättää ketä kutsun.
Mietin vaan, että kun tässä aloituksen pojalla on jäänyt kutsuja saamatta ja tuli mielikuva, että kavereita voisi olla enemmänkin, niin miksi silloin pitäytyä jossain omassa sukupuolessa vaan. Tietenkin se luontainen raja voi kulkea siinä, että tykkää leikkiä vain oman sukupuolen (tai vaikka vain vastakkaisen) kanssa, eikä siinä mitään väärää. Mutta se olisi aika inhottavaa, jos hyvä väärän sukupuolen kaveri jäisi kutsulistalta pois sukupuolensa takia. Ei lapset yleensä noita sukupuolia niin mieti. Yritin kyllä korostaa, että olen itse tottunut olemaan tyttöjen ja poikien kanssa hyvää kaveria, jolloin tuo mulla särähti korvaan. Ja olisin olettanut ajan muuttavan tilannetta enemmän sukupuolirajattomaksi. :) En mitään sukupuoliroolisotaa halua aloittaa!
Meillä eskaripoika kutsui viime kuussa synttäreilleen sekä tyttöjä että poikia - eli ne omat kaverinsa. Seitsemän sai kutsua, synttärit oli Hoplopissa.
Ihmettelen tuota vain pojat -tyyliä.