Torjutuksi tuleminen aiheutti vuosisadan masennuksen enkä nouse tästä millään

Ymmärrän sinua ap. Minulla päättyi pitkäaikainen suhde 2014 kesällä kun minut petettiin ja jätettiin. Viime vuonna ihastuin tosissaan 3 kertaa mutta niissäkin jätettiin. Enää en edes yritä etsiä ketään koska pelkään niin uusia pettymyksiä. Enkä usko enää rakkauteen. Jäin yksin ja perheettömäksi ja se masentaa minua päivittäin.

Ok, kuulehan nyt. Katsot asioita omasta näkökulmastasi, koska mitenpä pystyisitkään muuhun? Meistä kukaan ei pysty, ja tarvitsemme rehellistä kosketusta muihin ymmärtääksemme heidän ajatuksiaan. Arvailemalla ei pääse itseään etäämmälle. Tuolla tarinasi ihmisellä on oma kokemusmaailmansa ja omat rajoitteensa, joten et voi odottaa hänen toimivan haluamallasi tavalla.

Pikaisesti luettuna koko ketju henkii vaativuutta, syyllistämistä ja odotuksia, joihin toinen ei vastaa. Määrittelet ja katsot ihmistä omista tarpeistasi käsin etkä ymmärrä, ettei hän ole vastaus sinun toiveisiisi. Hänellä on oma elämänsä ja omat tarpeensa.

Olen seurannut vierestä yhden ihmisen masentumista, eikä minulla ole ollut keinoja häntä auttaa. Vuosia hän etäännytti omat tekonsa ja niiden seuraukset itsestään kerta toisensa jälkeen. Hän toimi kuin oppikirjojen narsisti: hurmasi, hajotti, syyllisti ja näki kaiken vääristyneenä epäluottamuksen kautta. Hän oli niin ilkeä, että ajattelin, ettei hän voi kestää itseään kovin kauan. Ei näköjään kestänytkään. Se on surullista, mutta kukaan ulkopuolinen ei häntä voi pelastaa, jos hänen omat puutteellinen ja tuhoisa kommunikointikykynsä upottaa hänet. Hän karkottaa kaikki läheltään, koska luulee aivan liikoja toisten kestokyvystä. Hän ei tunnun ymmärtävän sitä, miten vaikeaa monen muunkin elämä on aamusta iltaan ja illasta aamuun. Sellaiseen tilanteeseen ei kaipaa yhtään särkevää ihmissuhdetta.

Yritin auttaa häntä ja itseäni kertomalla hänelle suoraan, mitä tunnen. Se tunne ei ehkä siinä vaiheessa ollut enää sitä, mitä hän luuli ja odotti. Se oli kuitenkin rehellinen ajatus, johon hän olisi voinut pyytää lisäselitystä. Samoin kysyin suoraan häneltä motiiveja hyviin tekoihinsa, joita niitäkin oli. Ei hän kyennyt minkäänlaiseen rehelliseen keskusteluun ja jätti molempiin vastaamatta. Hän todellakin itse upottaa itsensä epärehellisyyden ja selvittämättömien asioiden mereen, vaikka hänelle kuinka yrittäisi tarjota pelastusrengasta - ja kun sen renkaan heittäminen vaatii usein toiseltakin paljon.

Hän saa kelliä siinä, jos niin haluaa. Ymmärtäisipä kuitenkin päästää muut menemään eikä vaatisi muilta ihmetekoja, sillä rikkinäinen, särkynyt ja monessa avuton ihminen ei kykene toista pelastamaan, kun ei oikein onnistu itseäänkään varjelemaan pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Ok, kuulehan nyt. Katsot asioita omasta näkökulmastasi, koska mitenpä pystyisitkään muuhun? Meistä kukaan ei pysty, ja tarvitsemme rehellistä kosketusta muihin ymmärtääksemme heidän ajatuksiaan. Arvailemalla ei pääse itseään etäämmälle. Tuolla tarinasi ihmisellä on oma kokemusmaailmansa ja omat rajoitteensa, joten et voi odottaa hänen toimivan haluamallasi tavalla.

Pikaisesti luettuna koko ketju henkii vaativuutta, syyllistämistä ja odotuksia, joihin toinen ei vastaa. Määrittelet ja katsot ihmistä omista tarpeistasi käsin etkä ymmärrä, ettei hän ole vastaus sinun toiveisiisi. Hänellä on oma elämänsä ja omat tarpeensa.

Olen seurannut vierestä yhden ihmisen masentumista, eikä minulla ole ollut keinoja häntä auttaa. Vuosia hän etäännytti omat tekonsa ja niiden seuraukset itsestään kerta toisensa jälkeen. Hän toimi kuin oppikirjojen narsisti: hurmasi, hajotti, syyllisti ja näki kaiken vääristyneenä epäluottamuksen kautta. Hän oli niin ilkeä, että ajattelin, ettei hän voi kestää itseään kovin kauan. Ei näköjään kestänytkään. Se on surullista, mutta kukaan ulkopuolinen ei häntä voi pelastaa, jos hänen omat puutteellinen ja tuhoisa kommunikointikykynsä upottaa hänet. Hän karkottaa kaikki läheltään, koska luulee aivan liikoja toisten kestokyvystä. Hän ei tunnun ymmärtävän sitä, miten vaikeaa monen muunkin elämä on aamusta iltaan ja illasta aamuun. Sellaiseen tilanteeseen ei kaipaa yhtään särkevää ihmissuhdetta.

Yritin auttaa häntä ja itseäni kertomalla hänelle suoraan, mitä tunnen. Se tunne ei ehkä siinä vaiheessa ollut enää sitä, mitä hän luuli ja odotti. Se oli kuitenkin rehellinen ajatus, johon hän olisi voinut pyytää lisäselitystä. Samoin kysyin suoraan häneltä motiiveja hyviin tekoihinsa, joita niitäkin oli. Ei hän kyennyt minkäänlaiseen rehelliseen keskusteluun ja jätti molempiin vastaamatta. Hän todellakin itse upottaa itsensä epärehellisyyden ja selvittämättömien asioiden mereen, vaikka hänelle kuinka yrittäisi tarjota pelastusrengasta - ja kun sen renkaan heittäminen vaatii usein toiseltakin paljon.

Hän saa kelliä siinä, jos niin haluaa. Ymmärtäisipä kuitenkin päästää muut menemään eikä vaatisi muilta ihmetekoja, sillä rikkinäinen, särkynyt ja monessa avuton ihminen ei kykene toista pelastamaan, kun ei oikein onnistu itseäänkään varjelemaan pahalta.

Nyt on kysymys siitä, miten minua kohdeltiin, ei siitä, että vaatisin tuota miestä uhraamaan elämänsä minulle. Minua auttaisi kuten sanoin se, jos hän kuuntelisi mitä minulla on sanottavanani, mutta tiedän kokeilemattakin, ettei mies siihen pysty, koska olettaa minun tunteitteni olevan syytös häntä kohtaan. Olettaa, että minulla on valta tuhota hänet päättämällä, että hän teki väärin.

Vai luuletko, ettei maailmassa tapahdu sellaista, että joku ainakin kokee tulleensa väärin kohdelluksi (minä), mutta toista ei kiinnosta edes kuulla miksi, koska ottaa syyllisyyttä siitä toisen kokemasta ja haluaa välttää niin ikävän tunteen? Ja se, joka tunsi tulleensa väärin kohdelluksi jää aivan yksin tunteinensa. Ihan yleisesti, en nyt puhu vain tästä tilanteesta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, kuulehan nyt. Katsot asioita omasta näkökulmastasi, koska mitenpä pystyisitkään muuhun? Meistä kukaan ei pysty, ja tarvitsemme rehellistä kosketusta muihin ymmärtääksemme heidän ajatuksiaan. Arvailemalla ei pääse itseään etäämmälle. Tuolla tarinasi ihmisellä on oma kokemusmaailmansa ja omat rajoitteensa, joten et voi odottaa hänen toimivan haluamallasi tavalla.

Pikaisesti luettuna koko ketju henkii vaativuutta, syyllistämistä ja odotuksia, joihin toinen ei vastaa. Määrittelet ja katsot ihmistä omista tarpeistasi käsin etkä ymmärrä, ettei hän ole vastaus sinun toiveisiisi. Hänellä on oma elämänsä ja omat tarpeensa.

Olen seurannut vierestä yhden ihmisen masentumista, eikä minulla ole ollut keinoja häntä auttaa. Vuosia hän etäännytti omat tekonsa ja niiden seuraukset itsestään kerta toisensa jälkeen. Hän toimi kuin oppikirjojen narsisti: hurmasi, hajotti, syyllisti ja näki kaiken vääristyneenä epäluottamuksen kautta. Hän oli niin ilkeä, että ajattelin, ettei hän voi kestää itseään kovin kauan. Ei näköjään kestänytkään. Se on surullista, mutta kukaan ulkopuolinen ei häntä voi pelastaa, jos hänen omat puutteellinen ja tuhoisa kommunikointikykynsä upottaa hänet. Hän karkottaa kaikki läheltään, koska luulee aivan liikoja toisten kestokyvystä. Hän ei tunnun ymmärtävän sitä, miten vaikeaa monen muunkin elämä on aamusta iltaan ja illasta aamuun. Sellaiseen tilanteeseen ei kaipaa yhtään särkevää ihmissuhdetta.

Yritin auttaa häntä ja itseäni kertomalla hänelle suoraan, mitä tunnen. Se tunne ei ehkä siinä vaiheessa ollut enää sitä, mitä hän luuli ja odotti. Se oli kuitenkin rehellinen ajatus, johon hän olisi voinut pyytää lisäselitystä. Samoin kysyin suoraan häneltä motiiveja hyviin tekoihinsa, joita niitäkin oli. Ei hän kyennyt minkäänlaiseen rehelliseen keskusteluun ja jätti molempiin vastaamatta. Hän todellakin itse upottaa itsensä epärehellisyyden ja selvittämättömien asioiden mereen, vaikka hänelle kuinka yrittäisi tarjota pelastusrengasta - ja kun sen renkaan heittäminen vaatii usein toiseltakin paljon.

Hän saa kelliä siinä, jos niin haluaa. Ymmärtäisipä kuitenkin päästää muut menemään eikä vaatisi muilta ihmetekoja, sillä rikkinäinen, särkynyt ja monessa avuton ihminen ei kykene toista pelastamaan, kun ei oikein onnistu itseäänkään varjelemaan pahalta.

Nyt on kysymys siitä, miten minua kohdeltiin, ei siitä, että vaatisin tuota miestä uhraamaan elämänsä minulle. Minua auttaisi kuten sanoin se, jos hän kuuntelisi mitä minulla on sanottavanani, mutta tiedän kokeilemattakin, ettei mies siihen pysty, koska olettaa minun tunteitteni olevan syytös häntä kohtaan. Olettaa, että minulla on valta tuhota hänet päättämällä, että hän teki väärin.

Vai luuletko, ettei maailmassa tapahdu sellaista, että joku ainakin kokee tulleensa väärin kohdelluksi (minä), mutta toista ei kiinnosta edes kuulla miksi, koska ottaa syyllisyyttä siitä toisen kokemasta ja haluaa välttää niin ikävän tunteen? Ja se, joka tunsi tulleensa väärin kohdelluksi jää aivan yksin tunteinensa. Ihan yleisesti, en nyt puhu vain tästä tilanteesta.

ap

Ehkä hän kuuntelisi, jos suoraan lähestyisit. Jos sinulla on tarve puhua, ilmaiset sen suoraan toiselle. Ehkä hän ei tiedä, että koet tarvetta puhua. Vain suora kommunikaatio tehoaa, ei mielessä asetetut toiveet, vaateet ja olettamukset. Ed.

Usein neuvotaan, että kysy kysy siltä mieheltä, vaikka ongelma voi olla siinä, ettei toinen kuuntele. Mutta onneksi se selkisikin minulle nyt, niin saan asiaa sorvattua ehkä jotenkin päässäni ja kohti irtautumista siitä.

Odotin joo, että tämä mies kykenisi tuommoiseen ja kaipa se oli ihan liikaa odotettu. Tykkään hänestä kuitenkin.

ap

Ei suhteenne olisi voinut toimia, jos hän ei halunnut sinua rinnalleen. Kamala totuus, mutta totuus kuitenkin. Maailmassa on valtava määrä hyviä ja kunnollisia miehiä, joihin voit kiintyä ja joista voit saada uuden parisuhteen.

Tiedän, mistä puhut, koska mietin toisinaan vieläkin miestä, jonka kanssa olin pitkään erittäin hyvä ystävä ja melkein seurustelukumppani. Erosimme, koska hän olisi halunnut seksisuhteen ja seurustella kanssani. Minä halusin uskollisen miehen - ja naimisiin.

Me emme oikeasti sopineet toisillemme mm. moraalikäsitystemme vuoksi. Minä olen aina ollut uskollinen ja kiinnostunut vain yhdestä miehestä. Hän harrasti irtosuhteita, joten me emme koskaan menneet sänkyyn tai edes suudelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, kuulehan nyt. Katsot asioita omasta näkökulmastasi, koska mitenpä pystyisitkään muuhun? Meistä kukaan ei pysty, ja tarvitsemme rehellistä kosketusta muihin ymmärtääksemme heidän ajatuksiaan. Arvailemalla ei pääse itseään etäämmälle. Tuolla tarinasi ihmisellä on oma kokemusmaailmansa ja omat rajoitteensa, joten et voi odottaa hänen toimivan haluamallasi tavalla.

Pikaisesti luettuna koko ketju henkii vaativuutta, syyllistämistä ja odotuksia, joihin toinen ei vastaa. Määrittelet ja katsot ihmistä omista tarpeistasi käsin etkä ymmärrä, ettei hän ole vastaus sinun toiveisiisi. Hänellä on oma elämänsä ja omat tarpeensa.

Olen seurannut vierestä yhden ihmisen masentumista, eikä minulla ole ollut keinoja häntä auttaa. Vuosia hän etäännytti omat tekonsa ja niiden seuraukset itsestään kerta toisensa jälkeen. Hän toimi kuin oppikirjojen narsisti: hurmasi, hajotti, syyllisti ja näki kaiken vääristyneenä epäluottamuksen kautta. Hän oli niin ilkeä, että ajattelin, ettei hän voi kestää itseään kovin kauan. Ei näköjään kestänytkään. Se on surullista, mutta kukaan ulkopuolinen ei häntä voi pelastaa, jos hänen omat puutteellinen ja tuhoisa kommunikointikykynsä upottaa hänet. Hän karkottaa kaikki läheltään, koska luulee aivan liikoja toisten kestokyvystä. Hän ei tunnun ymmärtävän sitä, miten vaikeaa monen muunkin elämä on aamusta iltaan ja illasta aamuun. Sellaiseen tilanteeseen ei kaipaa yhtään särkevää ihmissuhdetta.

Yritin auttaa häntä ja itseäni kertomalla hänelle suoraan, mitä tunnen. Se tunne ei ehkä siinä vaiheessa ollut enää sitä, mitä hän luuli ja odotti. Se oli kuitenkin rehellinen ajatus, johon hän olisi voinut pyytää lisäselitystä. Samoin kysyin suoraan häneltä motiiveja hyviin tekoihinsa, joita niitäkin oli. Ei hän kyennyt minkäänlaiseen rehelliseen keskusteluun ja jätti molempiin vastaamatta. Hän todellakin itse upottaa itsensä epärehellisyyden ja selvittämättömien asioiden mereen, vaikka hänelle kuinka yrittäisi tarjota pelastusrengasta - ja kun sen renkaan heittäminen vaatii usein toiseltakin paljon.

Hän saa kelliä siinä, jos niin haluaa. Ymmärtäisipä kuitenkin päästää muut menemään eikä vaatisi muilta ihmetekoja, sillä rikkinäinen, särkynyt ja monessa avuton ihminen ei kykene toista pelastamaan, kun ei oikein onnistu itseäänkään varjelemaan pahalta.

Nyt on kysymys siitä, miten minua kohdeltiin, ei siitä, että vaatisin tuota miestä uhraamaan elämänsä minulle. Minua auttaisi kuten sanoin se, jos hän kuuntelisi mitä minulla on sanottavanani, mutta tiedän kokeilemattakin, ettei mies siihen pysty, koska olettaa minun tunteitteni olevan syytös häntä kohtaan. Olettaa, että minulla on valta tuhota hänet päättämällä, että hän teki väärin.

Vai luuletko, ettei maailmassa tapahdu sellaista, että joku ainakin kokee tulleensa väärin kohdelluksi (minä), mutta toista ei kiinnosta edes kuulla miksi, koska ottaa syyllisyyttä siitä toisen kokemasta ja haluaa välttää niin ikävän tunteen? Ja se, joka tunsi tulleensa väärin kohdelluksi jää aivan yksin tunteinensa. Ihan yleisesti, en nyt puhu vain tästä tilanteesta.

ap

Ehkä hän kuuntelisi, jos suoraan lähestyisit. Jos sinulla on tarve puhua, ilmaiset sen suoraan toiselle. Ehkä hän ei tiedä, että koet tarvetta puhua. Vain suora kommunikaatio tehoaa, ei mielessä asetetut toiveet, vaateet ja olettamukset. Ed.

No en enää nolaa itseäni rukoilemalla että häntä kiinnostaisi kuunnella minua, jos ei tajua tuollaista asiaa aivan itse, (tietäen, että minuun sattui) niin ei to-si-aan-kaan ole minun tasoiseni mies.

ap

Mies on kertonut sulle ettei tunteita ole ja haluat puhumalla yrittää kääntä hänen päänsä tai jos tarkoitus onkin kertoa miten loukattu olet, niin sama lopputulema molemmissa, miestä ei edelleekään kiinnosta mutta ystävyyskin, jos teillä sellaista on, en oikein päässyt selvyyteen mikä tekijä mies on elämässäsi, loppuu kun ahdistat hänet nurkkaan entistä kovemmin. Hän tulee kokemaan sinut ahdistavana läheisriippuvaisena riippakivenä.

Vierailija kirjoitti:

Mies on kertonut sulle ettei tunteita ole ja haluat puhumalla yrittää kääntä hänen päänsä tai jos tarkoitus onkin kertoa miten loukattu olet, niin sama lopputulema molemmissa, miestä ei edelleekään kiinnosta mutta ystävyyskin, jos teillä sellaista on, en oikein päässyt selvyyteen mikä tekijä mies on elämässäsi, loppuu kun ahdistat hänet nurkkaan entistä kovemmin. Hän tulee kokemaan sinut ahdistavana läheisriippuvaisena riippakivenä.

En, tarkoitukseni ei ole yrittää kääntää hänen päätään, miten nöyryyttävä ajatuskin. Vaan haluan, että hän ymmärtää, että minun laillani kokevia voi olla muitakin, ettei särje enää kenenkään toisen sydäntä. Plus että jos haluaa olla ystäväni, niin silloin tätä asiaa ei voida skipata. Tiedän että hänelle on käynyt näin sen jälkeenkin, että nainen ihastuu ja mies on ihan että nyt en kyllä yhtään tajuu miksi, vaikka on itse avittanut asiaa ja nainen on saanut kuulemma raivarin. Että jos haluaisi irti tuosta kuviosta niin voisin antaa ihan vinkkejä, että mikä hänen käytöksessään kertoo että hän on kiinnostunut. Jos hän haluaakin olla ihan vain ystäviä (vaikka kun sekään ei ole uskoni mukaan se, mitä hän loppuviimein haluaa. Mutta en tiedä, mitä hän haluaa.)

ap

Kun on ollut vuosia yhdessä ihan ok ihmisen kanssa ja tapaa yhtäkkiä etsimät ja suunnittelematta toisen ihmisen johon ihastuu ja joka on mielessä joka päivä niin tuntuu kamalalta kun tietää ettei se voi onnistua enää vaikka haluaisinkin. Molemmat varattuja jo vanhempia olemme. Emme enää nuoria. Odotan nyt vain että hän haihtuu pikkuhiljaa mielestäni.

En oikein usko että voisimme olla edes yhtäviä keskenämme kun on nämä tunteet.

Että jos ei niin kuin halua satuttaa ihmisiä, niin voin auttaa, miten ei satuta.

ap

Älä harrasta seksiä ennen sitoutumista. Sillä tavalla tutustut toiseen ensin eikä käy näin. Deittailu on

Vierailija kirjoitti:

Älä harrasta seksiä ennen sitoutumista. Sillä tavalla tutustut toiseen ensin eikä käy näin. Deittailu on

Mitvit? Tässä mitään seksiä ollut, oletko jotenkin tunne-elämältäsi vajaa jos vain seksin kautta kuvittelet ihmiselle muodostuvan tunteita? Rakastan häntä aivan muista syistä.

ap

Lopeta jo valitus. Lähde jonnekin ihmisten ilmoille. Mutta älä ala tätä samaa virttä veisaamaan mitä jankkaat täällä.

Näin miehenä täysin käsittämätön ketju. Tällaisten "masentuneiden" hoitoonko meidän rahat menee? Ei mulla muuta.

Siis ette koskaan harrastaneet seksiä, eikä mies koskaan sitoutunut sinuun. Ei vienyt vihille. Ja nyt mies on syyllistynyt mihin tarkalleen? Oli liian rakastettava ihminen?

Näin naisena samaa mieltä. Takertua nyt johonkin ihmiseen ja valittaa täällä lauantai-iltana. Joku käski pestä perseen ja lähteä iltamiin. Tee niin . Apua löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ja tavallaanhan se tarkoitus kertomisessa hänelle olisikin vittuilu, koska olen ihan oikeasti meinannut kuolla tähän ja minusta hänen kannattaisi vähän miettiä, miten ottaa uudet naistuttavuudet vastaan, että kannattaako ihan vain omaa minäänsä pönkittääkseen kalastaa välittämistä muilta, kun se on niin ihanaa kuin nainen hymyilee, vaikkei se sinulle tarkoitakaan mitään, eli antaakseen sitten vastineeksi nollan. Koska jos kysymyksessä ei todella ollut rajoittuneen miehen ujous ja estot, niin sitten kysymyksessä oli naisen tunteiden hyväksikäyttö ja huijaus. Sen verran hyvä ihmistuntija olen tästä huolimatta, että kysymyksessä ei ollut mikään täysin tiedostamaton vahinko hänen puoleltaan. Ikävä kyllä.

ap

Älä nyt lässytä paskaa. Tyydy osaasi ja etsi enemmän tasollesi sopiva mies. Kyllä sut joku juoppo rekkakuski huolii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kertonut sulle ettei tunteita ole ja haluat puhumalla yrittää kääntä hänen päänsä tai jos tarkoitus onkin kertoa miten loukattu olet, niin sama lopputulema molemmissa, miestä ei edelleekään kiinnosta mutta ystävyyskin, jos teillä sellaista on, en oikein päässyt selvyyteen mikä tekijä mies on elämässäsi, loppuu kun ahdistat hänet nurkkaan entistä kovemmin. Hän tulee kokemaan sinut ahdistavana läheisriippuvaisena riippakivenä.

En, tarkoitukseni ei ole yrittää kääntää hänen päätään, miten nöyryyttävä ajatuskin. Vaan haluan, että hän ymmärtää, että minun laillani kokevia voi olla muitakin, ettei särje enää kenenkään toisen sydäntä. Plus että jos haluaa olla ystäväni, niin silloin tätä asiaa ei voida skipata. Tiedän että hänelle on käynyt näin sen jälkeenkin, että nainen ihastuu ja mies on ihan että nyt en kyllä yhtään tajuu miksi, vaikka on itse avittanut asiaa ja nainen on saanut kuulemma raivarin. Että jos haluaisi irti tuosta kuviosta niin voisin antaa ihan vinkkejä, että mikä hänen käytöksessään kertoo että hän on kiinnostunut. Jos hän haluaakin olla ihan vain ystäviä (vaikka kun sekään ei ole uskoni mukaan se, mitä hän loppuviimein haluaa. Mutta en tiedä, mitä hän haluaa.)

ap

Ei kai miehellä ole mikään tarve päästä irti mistään kuviosta. Sinulla on tarve päästä irti kuviostasi.

Vierailija kirjoitti:

Siis ette koskaan harrastaneet seksiä, eikä mies koskaan sitoutunut sinuun. Ei vienyt vihille. Ja nyt mies on syyllistynyt mihin tarkalleen? Oli liian rakastettava ihminen?

Tietää satuttaneensa minua ja on kuin ei olisikaan.

ap