Torjutuksi tuleminen aiheutti vuosisadan masennuksen enkä nouse tästä millään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tavallaanhan se tarkoitus kertomisessa hänelle olisikin vittuilu, koska olen ihan oikeasti meinannut kuolla tähän ja minusta hänen kannattaisi vähän miettiä, miten ottaa uudet naistuttavuudet vastaan, että kannattaako ihan vain omaa minäänsä pönkittääkseen kalastaa välittämistä muilta, kun se on niin ihanaa kuin nainen hymyilee, vaikkei se sinulle tarkoitakaan mitään, eli antaakseen sitten vastineeksi nollan. Koska jos kysymyksessä ei todella ollut rajoittuneen miehen ujous ja estot, niin sitten kysymyksessä oli naisen tunteiden hyväksikäyttö ja huijaus. Sen verran hyvä ihmistuntija olen tästä huolimatta, että kysymyksessä ei ollut mikään täysin tiedostamaton vahinko hänen puoleltaan. Ikävä kyllä.

ap

Pelottavaa!!! Taidat olla häiriintynyt mieleltäsi!

Vai oikein pelottavaa. Älä huijaa ketään, tai siivoa jälkesi jos niin käviskin, niin ei tarvitse pelätä.

ap

AP on v**u k***ä trolli!

Kuulostaapa tutulta tämä ap:n minäminäminuntunteet-jankkaus. Mitäs muuta oot kirjoitellut tänne aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen yhteydenpitomme jäi siihen, että mies sanoi, että soitellaan jos tulee asiaa. Kerrottuaan siinä puhelussa, että menee erääseen tapahtumaaan. Mutta kun yritin kysellä, että mihin aikaan on siellä jne niin ei halunnut selkeästikään että menemme sinne yhdessä. Otti vähän päähän, että miksi sitten soittaa, että "mä meen sinne". Kiviäkin kiinnostaa, jos et pyydä mua mukaasi.

ap

Meilläkin viimeinen yhteydenpito oli sitä, että sovittiin että soitellaan vielä. Ei olla soiteltu eikä soitella. Minusta sinulla on ns. jätettynä osapuolena vastuu siitä, että jatkuuko yhteydenpito vai ei, koska tunteidesi takia se on sinulle vaikeampi päätös eikä mies luultavasti halua että elättelet turhia toiveita. Ei kannata jatkaa eikä kannata odottaa, että mieskään jatkaisi. Usko pois, on vain parempi että yrität aktiivisesti unohtaa miehen. Rankkaa se on, tiedän kokemuksesta. En ole päässyt itsekään vielä täysin yli, mutta aion päästä.

Mietin vain sitä, että joskus näissä tilanteissa toinen tajuaa vuosia tai monia kuukausia myöhemmin, että ai jaa, mitäs mä menetin ja ottaa yhteyttä. Että jos sellaista tulee :/ Kun en ole sanonut, että älä enää ikinä soita. Mua harmittaa itseänikin, että edes ajattelenkaan näin, että soita vain joovuosien päästä. Toisaalta teen kyllä eroprosessia koko ajan ja samapa se, jos olen hänestä joskus yli, vaikka sit soittaisikin vuosien kuluttua. Että se on sitten oma tilanteensa. Nyt jokainen päivä tai viikko kun en soita hänelle on tavallaan juhlaa (kun pääsen yli siitä hetkestä, kun haluaisin soittaa). En ole missään vaiheessa ollut kova soittelemaan hänelle, tosin.

ap

Ymmärrän. Itsekin olen vielä siinä vaiheessa, että jos hän oikeasti sittenkin soittaisi ja sanoisi että haluaa minut takaisin, niin suurin piirtein kuolisin onnesta. Välillä ajattelen myös että saattaisihan hän tehdä noin juurikin kuukausien tai vuosien päästä, ehkä meillä sittenkin on tulevaisuus joskus... Mutta noita ei kannata ajatella liikaa ja takertua niihin ajatuksiin ja tunteisiin. Jos vuosien päästä kävisikin niin, niin kuten sanoit itsekin, se on sitten eri tilanne. Eikä sen pohjalta kannata nykyisyyttään pilata ja potentiaalisesti tulevaisuuttaankin. 

Ei voi olla totta, vieläkö tämä valitus jatkuu...

Älkää ruokkiko trollia!!!!

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta tämä ap:n minäminäminuntunteet-jankkaus. Mitäs muuta oot kirjoitellut tänne aiemmin?

No oon kyllä märehtinyt tätä surua tänne muissakin ketjuissa.

ap

Ootko se sama joka oli miehen kanssa melkein vuoden, mutta ette harrastaneet seksiä koska sinua ällötti miehen menneisyys huorissa? Rikas mies jne.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun ei se onni tule toisesta ihmisestä, sen pitäisi löytyä oman pään sisältä. On mahdoton vaade kenellekään toiselle ihmiselle, että pitäisi toinen ihminen onnelliseksi tehdä. Ota vastuu omasta elämästäsi ja vie elämääsi kohti tasapainoista oloa. Kun sinnepäin olet menossa voi viereen löytyä ihminen. Mietipä millainen kumppani olet jos hän kokee tehtäväkseen sinun onnen kannattelun, ei se kovin tasapainoiselta suhteelta kuulosta. Epätoivoinen toiseen ripustautuminen ei onnistu, kahden elämäänsä tyytyväisen ihmisen rakkaus kantaa paremmin.

Ja mistäs sinä tiedät, etteikö ap olisi onnellinen ja tasapainoinen ihminen? Vai eikö sinun maailmassasi tasapainoinen ihminen voi rakastua ja toivoa suhdetta ja uskoa, että olisi onnellisempi pariskunnan osapuolena kuin yksin?  Kyllä se on ihan normaalia toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että oot nainen. Siinä vaiheessa kun saat 135. kerran pakit, ei se tunnu läheskään yhtä pahalta kuin eka kerta

Vain mies voi olla niin sosiaalisesti vajaa ettei käsitä, miten iso ero on tulla torjutuksi oikeasti tuntemansa miehen taholta kuin tulla torjutuksi jossain baarissä 123. kerran tuntemattoman naisen taholta :D Todella merkittävä ero noiden kahden välillä.

Ap:lle: tsemppiä <3 Tiedän omakohtaisesti miten paha paikka tuo on. Vanhan sanonnan mukaan, se kestää aikansa.

Vai niin. No, sä olet ilmeisesti todella sosiaalisesti vajaa, kun et ole koskaan kuullut ns. "friend zonesta", johon todella monet miehet ovat joutuneet. Ihan heidän tuntemiensa naisten tahoilta.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "friend zone".  Ei kukaan pakota siellä olemaan aina voi lähteä tilanteesta pois jos noin hankalaa on tai sitten vain hyväksyä tilanne että se on tämä. Joku päivä hänellä on toinen ja sinun joko tulee hyväksyä se, päästä yli siitä tai kylmästi lähteä hernepussi nenässä pois kun " tuhlasin aikaa häneen" selityksellä. Ei kukaan sinua vaadi tai käske moisessa tilanteessa olemaan...

Niin juuri, näin naiselle! Mies se vain kokee, että yhyy, olen friend zonella, mutta pyörinpä tässä jos kuitenkin saisin joskus pillua. Nainen haluaa tulla rakastetuksi ja ymmärtää tuossa kohdassa kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja häipyä.

ap

Kyllä minä naisena olisin monet kerrat kelpuuttanut miehen vaikka vain friend-zonelaiseksi kuin ollut kokonaan ilman. Enkä olisi valittanut tilanteesta, vaan ollut tyytyväinen edes siihen. Yhtään miestä ei ole tällainen järjestely kiinnostanut. Tässäkö se ongelma, miehille kelpaa vain joko tai, naisille myös jokin välimuoto ja sekös miestä harmittaa.

Olen tullut torjutuksi lukuisia kertoja, suunnilleen yhtä monta kertaa olen itse ollut torjujana. Nyt keski-ikäisenä muorina voi todeta ihan rehellisesti, että yhdenkään ihastuksen kanssa ei suhteemme olisi ollut onnellinen. Nyt mietin, olivatko kaikki nämä kaivaten ja surullisena viettämäni kuukaudet tuhlattua aikaa elämässä. En osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet että onnellisuutesi riippuu jostain toisesta henkilöstä? Asennemuutos olisi paikallaan.. :) 

Elämä menee eteenpäin ja kannattaa keskittää energiansa vaikkapa itsensä kehittämiseen tai muiden auttamiseen jos ajatukset edelleen pyörii siinä ihmisessä etkä pääse irti. Loppujen lopuksi torjutuksi tuleminen/ihmissuhteen päättyminen ei ole mikään iso asia tässä maailmassa. Voit luoda sellaisen elämän kuin itse haluat :) Meitä on täällä yli seitsemän miljardia. Olen satavarma, että sieltä joukosta löytyy vielä monta "oikeaa" joiden kanssa haluat viettää loppuelämäsi, kun vaan pidät silmät auki ja mielen avoimena. Nyt vaan katse eteenpäin ja unohdat menneet. 

No se liittyy kyllä rakastetuksitulemisen tunteeseen. Vaikeaa rakastaa itseään yhtään kun sitä rakkautta ei yhtään ole, eikä kirjallisuus tai muu paska minua rakasta. En ymmärrä miksi teille on noin kamalan vastahankaista rakastaa rakkautta tuntematonta ihmistä, että opetatte, että hänet pitää torjua opettelemaan ensin rakastamaan itseään ja sitten vasta suhteista voi tulla jotain. Eikö aika moni ole sanonut, että ei sitten enää tarvitsekaan kumppania? Aika rajoittunutta minusta. Jos kerran osaa rakastaa itseä niin mikä siinä on, ettei voi rakastaa ehjäksi ihmistä, jota itse rakastaa.

ap

Monet kovia kokeneet ihmiset ovat kasvaneet ehjäksi rakastavassa parisuhteessa. Se vaatii paljon siltä toiselta. Sinun ihastuksesi ei ollut siihen valmis.

Minuakin on rakastettu niin, että opin lopulta rakastamaan itseäni. Ja sitten vaihdoin miestä. (tylyä, mutta edes näin suuri palvelus ei saanut minua jäämään tuohon suhteeseen, johon en olisi alunalkaen edes ryhtynyt, jos itsetuntoni olisi ollut parempi.)

ap, onko new age sulle läheinen asia?

ap, onko new age sulle läheinen asia?[/quote]

New age ei varmasti ole ap.llee läheinen asia, sen näkee tästä ketjusta, ap.n asenteesta suhteessa rakkauteen yleensä ja hänen toivottomuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kertonut sulle ettei tunteita ole ja haluat puhumalla yrittää kääntä hänen päänsä tai jos tarkoitus onkin kertoa miten loukattu olet, niin sama lopputulema molemmissa, miestä ei edelleekään kiinnosta mutta ystävyyskin, jos teillä sellaista on, en oikein päässyt selvyyteen mikä tekijä mies on elämässäsi, loppuu kun ahdistat hänet nurkkaan entistä kovemmin. Hän tulee kokemaan sinut ahdistavana läheisriippuvaisena riippakivenä.

En, tarkoitukseni ei ole yrittää kääntää hänen päätään, miten nöyryyttävä ajatuskin. Vaan haluan, että hän ymmärtää, että minun laillani kokevia voi olla muitakin, ettei särje enää kenenkään toisen sydäntä. Plus että jos haluaa olla ystäväni, niin silloin tätä asiaa ei voida skipata. Tiedän että hänelle on käynyt näin sen jälkeenkin, että nainen ihastuu ja mies on ihan että nyt en kyllä yhtään tajuu miksi, vaikka on itse avittanut asiaa ja nainen on saanut kuulemma raivarin. Että jos haluaisi irti tuosta kuviosta niin voisin antaa ihan vinkkejä, että mikä hänen käytöksessään kertoo että hän on kiinnostunut. Jos hän haluaakin olla ihan vain ystäviä (vaikka kun sekään ei ole uskoni mukaan se, mitä hän loppuviimein haluaa. Mutta en tiedä, mitä hän haluaa.)

ap

No kerropa vinkkejä, millaista käytöstä tulisi varoa? On olemassa tyyppejä, joihin moni ihastuu, vaikka he haluaisivat tutustua ihmiseen ihmisenä ilman viritelmiä minkäänlaisesta kumppanuudesta. He saavat tuta muiden vihan, kun ihastuttavat toisia itseensä, eivätkä he edes välttämättä ymmärrä muiden ihastumista, ennen kuin se ääneen sanotaan. He voivat tulla varovaisiksi ja tarkkailla muita miettien, mikä omassa olemisessa on erilaista kuin näiden, eivätkä siltikään näe eroa. Sitten he tulevat aroiksi eivätkä uskalla katsoa enää silmiin, tervehtiä tai ottaa puhekontaktia, ettei vain kukaan tuntisi tulleensa johdetuksi harhaan tai etteivät ulkopuoliset puhuisi, että taas tuo iskee. Muilta hymyily ja juttelu sallitaan, mutta on olemassa ihmisiä, joiden kiinnostunut ja ystävällinen käytös koetaan heti iskemiseksi.

Ehkä sinua MASENTAA nyt SE, että olet koko elämäsi HIMMAILLUT omien tunteittesi kanssa ja NYT huomaat jääneesi rannalle ja aika on ajanut ohi. Oma moka, ei tuon miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kertonut sulle ettei tunteita ole ja haluat puhumalla yrittää kääntä hänen päänsä tai jos tarkoitus onkin kertoa miten loukattu olet, niin sama lopputulema molemmissa, miestä ei edelleekään kiinnosta mutta ystävyyskin, jos teillä sellaista on, en oikein päässyt selvyyteen mikä tekijä mies on elämässäsi, loppuu kun ahdistat hänet nurkkaan entistä kovemmin. Hän tulee kokemaan sinut ahdistavana läheisriippuvaisena riippakivenä.

En, tarkoitukseni ei ole yrittää kääntää hänen päätään, miten nöyryyttävä ajatuskin. Vaan haluan, että hän ymmärtää, että minun laillani kokevia voi olla muitakin, ettei särje enää kenenkään toisen sydäntä. Plus että jos haluaa olla ystäväni, niin silloin tätä asiaa ei voida skipata. Tiedän että hänelle on käynyt näin sen jälkeenkin, että nainen ihastuu ja mies on ihan että nyt en kyllä yhtään tajuu miksi, vaikka on itse avittanut asiaa ja nainen on saanut kuulemma raivarin. Että jos haluaisi irti tuosta kuviosta niin voisin antaa ihan vinkkejä, että mikä hänen käytöksessään kertoo että hän on kiinnostunut. Jos hän haluaakin olla ihan vain ystäviä (vaikka kun sekään ei ole uskoni mukaan se, mitä hän loppuviimein haluaa. Mutta en tiedä, mitä hän haluaa.)

ap

No kerropa vinkkejä, millaista käytöstä tulisi varoa? On olemassa tyyppejä, joihin moni ihastuu, vaikka he haluaisivat tutustua ihmiseen ihmisenä ilman viritelmiä minkäänlaisesta kumppanuudesta. He saavat tuta muiden vihan, kun ihastuttavat toisia itseensä, eivätkä he edes välttämättä ymmärrä muiden ihastumista, ennen kuin se ääneen sanotaan. He voivat tulla varovaisiksi ja tarkkailla muita miettien, mikä omassa olemisessa on erilaista kuin näiden, eivätkä siltikään näe eroa. Sitten he tulevat aroiksi eivätkä uskalla katsoa enää silmiin, tervehtiä tai ottaa puhekontaktia, ettei vain kukaan tuntisi tulleensa johdetuksi harhaan tai etteivät ulkopuoliset puhuisi, että taas tuo iskee. Muilta hymyily ja juttelu sallitaan, mutta on olemassa ihmisiä, joiden kiinnostunut ja ystävällinen käytös koetaan heti iskemiseksi.

Jos joku on sellainen kaikille ystävällinen niin ole niille, jotka siihen vastaavat. Älä mene kerta toisensa jälkeen sen luo, joka suhtautuu torjuvasti. Koska luultavasti sellainen henkilö koittaa kaikin voimin olla ihastumatta sinuun, koska tietää, ettei siitä ole mitään hyötyä, kun olet vain ystävällinen, eikä se tarkoita mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet että onnellisuutesi riippuu jostain toisesta henkilöstä? Asennemuutos olisi paikallaan.. :) 

Elämä menee eteenpäin ja kannattaa keskittää energiansa vaikkapa itsensä kehittämiseen tai muiden auttamiseen jos ajatukset edelleen pyörii siinä ihmisessä etkä pääse irti. Loppujen lopuksi torjutuksi tuleminen/ihmissuhteen päättyminen ei ole mikään iso asia tässä maailmassa. Voit luoda sellaisen elämän kuin itse haluat :) Meitä on täällä yli seitsemän miljardia. Olen satavarma, että sieltä joukosta löytyy vielä monta "oikeaa" joiden kanssa haluat viettää loppuelämäsi, kun vaan pidät silmät auki ja mielen avoimena. Nyt vaan katse eteenpäin ja unohdat menneet. 

No se liittyy kyllä rakastetuksitulemisen tunteeseen. Vaikeaa rakastaa itseään yhtään kun sitä rakkautta ei yhtään ole, eikä kirjallisuus tai muu paska minua rakasta. En ymmärrä miksi teille on noin kamalan vastahankaista rakastaa rakkautta tuntematonta ihmistä, että opetatte, että hänet pitää torjua opettelemaan ensin rakastamaan itseään ja sitten vasta suhteista voi tulla jotain. Eikö aika moni ole sanonut, että ei sitten enää tarvitsekaan kumppania? Aika rajoittunutta minusta. Jos kerran osaa rakastaa itseä niin mikä siinä on, ettei voi rakastaa ehjäksi ihmistä, jota itse rakastaa.

ap

Monet kovia kokeneet ihmiset ovat kasvaneet ehjäksi rakastavassa parisuhteessa. Se vaatii paljon siltä toiselta. Sinun ihastuksesi ei ollut siihen valmis.

Minuakin on rakastettu niin, että opin lopulta rakastamaan itseäni. Ja sitten vaihdoin miestä. (tylyä, mutta edes näin suuri palvelus ei saanut minua jäämään tuohon suhteeseen, johon en olisi alunalkaen edes ryhtynyt, jos itsetuntoni olisi ollut parempi.)

ap, onko new age sulle läheinen asia?

Ei varsinaisesti. Meinaatko, että siitä voisi olla jotain apua?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinua MASENTAA nyt SE, että olet koko elämäsi HIMMAILLUT omien tunteittesi kanssa ja NYT huomaat jääneesi rannalle ja aika on ajanut ohi. Oma moka, ei tuon miehen.

Off topic, mutta mulla on tosiaan vähän näin. Himmailin, tai oli pakkokin, koska koulukiusaaminen/akne/tyly kohtelu jne. Eli nuorena tuli niin paljon lunta tupaan, että oli pakko jäädä ns. sivuun. Ei tehdä aloitteita, ei paljon edes käydä missään ja kukaan ei _tietenkään_ mua halunnut. En silloin nuorena edes jaksanut olla kovin vihainen, mutta nyt ärsyttää ja lisäksi tuntuu että nyt on myöhäistä. Kaikilla on jo joku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kertonut sulle ettei tunteita ole ja haluat puhumalla yrittää kääntä hänen päänsä tai jos tarkoitus onkin kertoa miten loukattu olet, niin sama lopputulema molemmissa, miestä ei edelleekään kiinnosta mutta ystävyyskin, jos teillä sellaista on, en oikein päässyt selvyyteen mikä tekijä mies on elämässäsi, loppuu kun ahdistat hänet nurkkaan entistä kovemmin. Hän tulee kokemaan sinut ahdistavana läheisriippuvaisena riippakivenä.

En, tarkoitukseni ei ole yrittää kääntää hänen päätään, miten nöyryyttävä ajatuskin. Vaan haluan, että hän ymmärtää, että minun laillani kokevia voi olla muitakin, ettei särje enää kenenkään toisen sydäntä. Plus että jos haluaa olla ystäväni, niin silloin tätä asiaa ei voida skipata. Tiedän että hänelle on käynyt näin sen jälkeenkin, että nainen ihastuu ja mies on ihan että nyt en kyllä yhtään tajuu miksi, vaikka on itse avittanut asiaa ja nainen on saanut kuulemma raivarin. Että jos haluaisi irti tuosta kuviosta niin voisin antaa ihan vinkkejä, että mikä hänen käytöksessään kertoo että hän on kiinnostunut. Jos hän haluaakin olla ihan vain ystäviä (vaikka kun sekään ei ole uskoni mukaan se, mitä hän loppuviimein haluaa. Mutta en tiedä, mitä hän haluaa.)

ap

No kerropa vinkkejä, millaista käytöstä tulisi varoa? On olemassa tyyppejä, joihin moni ihastuu, vaikka he haluaisivat tutustua ihmiseen ihmisenä ilman viritelmiä minkäänlaisesta kumppanuudesta. He saavat tuta muiden vihan, kun ihastuttavat toisia itseensä, eivätkä he edes välttämättä ymmärrä muiden ihastumista, ennen kuin se ääneen sanotaan. He voivat tulla varovaisiksi ja tarkkailla muita miettien, mikä omassa olemisessa on erilaista kuin näiden, eivätkä siltikään näe eroa. Sitten he tulevat aroiksi eivätkä uskalla katsoa enää silmiin, tervehtiä tai ottaa puhekontaktia, ettei vain kukaan tuntisi tulleensa johdetuksi harhaan tai etteivät ulkopuoliset puhuisi, että taas tuo iskee. Muilta hymyily ja juttelu sallitaan, mutta on olemassa ihmisiä, joiden kiinnostunut ja ystävällinen käytös koetaan heti iskemiseksi.

Jos joku on sellainen kaikille ystävällinen niin ole niille, jotka siihen vastaavat. Älä mene kerta toisensa jälkeen sen luo, joka suhtautuu torjuvasti. Koska luultavasti sellainen henkilö koittaa kaikin voimin olla ihastumatta sinuun, koska tietää, ettei siitä ole mitään hyötyä, kun olet vain ystävällinen, eikä se tarkoita mitään.

ap

Voi itku meitä ihmisiä ;( . Entä jos luottaisit ihmisten hyvään tahtoon? Mietitkö asiaa sen toisen kannalta? Hän näkee sinut kiinnostavana persoonana ja haluaa tutustua, ja koska näytät olevan kaverillinen muita kohtaan, hän uskaltautuu ottamaan kontaktia. Häntä kohtaan oletkin tyly ja huonokäytöksinen: kun hän kävelee rinnallasi, otat pari askelta taaksepäin. Hän todennäköisesti etsii syytä itsestään, taustoistaan jne. ja yrittää etsiä katseestasi vastausta. Lopulta hän lakkaa yrittämästä, niin siinä käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, kuulehan nyt. Katsot asioita omasta näkökulmastasi, koska mitenpä pystyisitkään muuhun? Meistä kukaan ei pysty, ja tarvitsemme rehellistä kosketusta muihin ymmärtääksemme heidän ajatuksiaan. Arvailemalla ei pääse itseään etäämmälle. Tuolla tarinasi ihmisellä on oma kokemusmaailmansa ja omat rajoitteensa, joten et voi odottaa hänen toimivan haluamallasi tavalla.

Pikaisesti luettuna koko ketju henkii vaativuutta, syyllistämistä ja odotuksia, joihin toinen ei vastaa. Määrittelet ja katsot ihmistä omista tarpeistasi käsin etkä ymmärrä, ettei hän ole vastaus sinun toiveisiisi. Hänellä on oma elämänsä ja omat tarpeensa.

Olen seurannut vierestä yhden ihmisen masentumista, eikä minulla ole ollut keinoja häntä auttaa. Vuosia hän etäännytti omat tekonsa ja niiden seuraukset itsestään kerta toisensa jälkeen. Hän toimi kuin oppikirjojen narsisti: hurmasi, hajotti, syyllisti ja näki kaiken vääristyneenä epäluottamuksen kautta. Hän oli niin ilkeä, että ajattelin, ettei hän voi kestää itseään kovin kauan. Ei näköjään kestänytkään. Se on surullista, mutta kukaan ulkopuolinen ei häntä voi pelastaa, jos hänen omat puutteellinen ja tuhoisa kommunikointikykynsä upottaa hänet. Hän karkottaa kaikki läheltään, koska luulee aivan liikoja toisten kestokyvystä. Hän ei tunnun ymmärtävän sitä, miten vaikeaa monen muunkin elämä on aamusta iltaan ja illasta aamuun. Sellaiseen tilanteeseen ei kaipaa yhtään särkevää ihmissuhdetta.

Yritin auttaa häntä ja itseäni kertomalla hänelle suoraan, mitä tunnen. Se tunne ei ehkä siinä vaiheessa ollut enää sitä, mitä hän luuli ja odotti. Se oli kuitenkin rehellinen ajatus, johon hän olisi voinut pyytää lisäselitystä. Samoin kysyin suoraan häneltä motiiveja hyviin tekoihinsa, joita niitäkin oli. Ei hän kyennyt minkäänlaiseen rehelliseen keskusteluun ja jätti molempiin vastaamatta. Hän todellakin itse upottaa itsensä epärehellisyyden ja selvittämättömien asioiden mereen, vaikka hänelle kuinka yrittäisi tarjota pelastusrengasta - ja kun sen renkaan heittäminen vaatii usein toiseltakin paljon.

Hän saa kelliä siinä, jos niin haluaa. Ymmärtäisipä kuitenkin päästää muut menemään eikä vaatisi muilta ihmetekoja, sillä rikkinäinen, särkynyt ja monessa avuton ihminen ei kykene toista pelastamaan, kun ei oikein onnistu itseäänkään varjelemaan pahalta.

Nyt on kysymys siitä, miten minua kohdeltiin, ei siitä, että vaatisin tuota miestä uhraamaan elämänsä minulle. Minua auttaisi kuten sanoin se, jos hän kuuntelisi mitä minulla on sanottavanani, mutta tiedän kokeilemattakin, ettei mies siihen pysty, koska olettaa minun tunteitteni olevan syytös häntä kohtaan. Olettaa, että minulla on valta tuhota hänet päättämällä, että hän teki väärin.

Vai luuletko, ettei maailmassa tapahdu sellaista, että joku ainakin kokee tulleensa väärin kohdelluksi (minä), mutta toista ei kiinnosta edes kuulla miksi, koska ottaa syyllisyyttä siitä toisen kokemasta ja haluaa välttää niin ikävän tunteen? Ja se, joka tunsi tulleensa väärin kohdelluksi jää aivan yksin tunteinensa. Ihan yleisesti, en nyt puhu vain tästä tilanteesta.

ap

Tuo on niin totta. Minusta on aika vähän vaadittu se, että toinen saisi puhua suunsa puhtaaksi (ilman loukkaamista ja syyllistämistä). Se on usein ainoa tapa pienentää tunnekuormaa, mutta kukaan muukaan ei tällaisessa tilanteessa olla kuuntelijana yhtä arvokas kuin se "jättäjä".