Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitaja yliopistoon opiskelemaan äidinkieltä, miltä kuulostaa?
23.02.2016 |
Tällainen haave on minulla noussut yhtäkkiä pintaan. Äidinkieli oli peruskoulussa aina yksi lemppariaineitani mm. ruotsin ohella, ja menestyinkin kummassakin hyvin. Muissa aineissa en oikein menestynyt, enkä oikein jaksanut yrittääkään, silloin vielä kun valitettavasti kiinnosti enemmän viina ja pojat.
Hain sitten yläasteen jälkeen vaatimattomasti opiskelemaan lähihoitajaksi, olinhan aina halunnut lastenhoitajaksi. Haaveena tuolloin oli jatkaa sitten myöhemmin lastentarhanopettajaksi.
No, nyt olen pienen lapsen äiti ja tullut siihen tulokseen, etten ehkä enää halua palata päiväkotiin hoitamaan muiden lapsia ja työpäivän jälkeen tulla kotiin hoitamaan omia lapsiani.
Äidinkielen opinnot ei ole koskaan aiemmin käynyt minulla mielessäkään, ainakaan kovin tosissaan. Olen aina ajatellut, ettei minusta olisi siihen. Enhän ole käynyt edes lukiota.
Löysin kuitenkin netistä vanhan äidinkielen pääsykokeen, ja aloin pohtia, että jos rakastin äidinkieltä koko peruskoulun ajan niin paljon, että luin innolla aina kokeisiin, ja sain niistä hyviä numeroita, sekä sain hyviä arvosanoja kirjoittamistani aineista, niin miksi minulla ei riittäisi motivaatiota päntätä pääsykokeisiin niin paljon, että pääsisin sisään ihan pelkän pääsykokeen perusteella.
Kuulostaako tämä ihan naurettavalta vai löytyykö täältä joku, joka uskoisi, että minusta voisi olla siihen? :)
Kommentit (166)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ylioppilas ja suurtalousesimies, minäkin aion hakeutua äidinkielen opettajaksi opiskelemaan. Sitä voi opiskella Jyväskylässä. Katsotaan miten käy. Kattilat ja padat rupes kyllästyttään.
Tsemppiä sulle ap, ei ole koskaan liian myöhäistä, jos intoa riittää silloin kannattaa asioita tehdä, ei tarvii sit myöhemmin voivotella...Monilla on monta ammattia elämänsä aikana. En mä ainakaan teininä tiennyt, että silloin valitsemani ala kokee tällaisen muutoksen, etten vaan voi työskennellä enää näissä hommissa, ei mennä siihen sen enempää.
mut lukuintoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika epäkannustavia kommentteja osa : o Ihan kuin osa vastaajista kuvittelisi olevansa jotain yli-ihmisiä, kun ovat päässeet yliopistoon, ja ketkään muut eivät pysty esim. lukemaan romaaneja : )
Mun mielestä ilman muuta kannattaa yrittää, jos kiinnostusta löytyy. Aikuisopiskelijalla on usein motivaatiota ja elämänkokemusta, joista on hyötyä opinnoissa.
Meinasin kommentoida mutta et varmaan ymmärtäisi kuitenkaan :)
"Esim. Lukemaan romaaneja" 🙈 :DKommentoi vaan, kokeillaan ymmärränkö 😜
Oman kommenttini kirvoitti mm. tämä lause:"Opettajaksi haluavan tulee myös opiskella kirjallisuustiedettä 60 op (=lukea aivan helvetillinen määrä kirjoja, ainakin Tampereella on keskimäärin 6-12 kpl romaaneja luettavana per kurssi, teoriat päälle...)"
Ja väännetään nyt vielä rautalangasta sekin, että ymmärrän toki, että opintoihin muutakin kuuluu kuin romaanien lukemista, mutta tuskin mitään yli-inhimillisiä ominaisuuksia kuitenkaan vaaditaan, että niistä selviämiseen. Ainakin maistereita on aika paljon tässä maassa.
On erikseen isoja kirjatenttejä perus- ja aineopinoissa, joissa tentitään ns. kaanon. Teoksista voidaan kysyä melkein mitä vain, muttei päähenkilöiden nimiä tms. Sitten erikseen on metodi- ja teoriakurssit, joilla perehdytään teorioihin ja metodeihin. Seminaareissa kirjoitetaan teorioista, omaa tutkimusta.
Totta kai elämässä kannattaa toteuttaa unelmiaan. Yliopisto-opinnot eivät ole mitään ihmeellisiä, kunhan jaksaa opiskella. Itsekin olen aivan tavallinen ja minulla on melkein kaksi tutkintoa, toinen luonnontieteistä, joita monet pitävät aika vaativina.
Jos sinulla on rikas mies tai selviät opintolainan kanssa, niin siitä vaan suoraan hakemaan yliopistoon. Muuten kannattaa palata töihin, opiskella pari vuotta avoimessa, hakea yliopistoon ja sitten jäädä töistä opintovapaalle. Opintovapaata voi ottaa työstään kaksi vuotta ja sen aikana saa ansiosidonnaista.
Se on aika ylimielinen asenne, että yliopistoon pääsee, kunhan vaan riittävästi haluaa. Kaikki eivät pääse koskaan opiskelemaan haluamaansa ainetta, vaikka kuinka haluaisivat. Jos ei pääse, silloin pitää tyytyä harrastamaan tai keksiä jotakin muuta. Kaikki eivät myöskään työllisty omalle alalleen. Osa työllistyy, osa ei ja on mahdoton sanoa ketä lykästää. Opiskella silti kannattaa, jos joku asia kiinnostaa todella ja niin itsekin meinaan edetä tuota avoimen reittiä ammattiin, jolla on todella vaikea elättää itsensä. Rakkaudesta alaan teen tuon. Tuo kiinnostuksen kohde minulla on ollut pienestä pitäen ja olen harrastanut sitä "aina", mutta haluan ihan virallisiinkin opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Huomaathan, että avoimen yliopiston kurssit saattavat olla helpotettuja. Meillä teknisellä alalla perusopintoja käytiin kuittaamassa avoimen puolen vastaavilla kursseilla, jos aika ei riittänyt tai halusi nostaa keskiarvoa. Esim. minulla yksi aivan mahdoton matikan kurssi (ja vaikeimpia kokeita laativa opettaja), josta sain hylätyn kahdesti. Avoimen puoleta sain kerralla ja vähän laskuja vilkaisemalla vitosen."
Miten tuo voi olla mahdollista? Itse olen opiskellut aikanaan avoimessa yliopistossa, en tosin teknillisellä alalla ja silloin meillä oli samaan aikaan sekä luennot että tentit "varsinaisten opiskelijoiden" eli heidän kanssa, joilla oli tutkinnonsuoritus oikeus. - Ja ellei joku erikseen tiennyt kuak tai ketkä ovat avoimen yliopiston kautta kurssille tulleita, niin tuskin olisi erottanut kuka on kuka.
pidän tilannetta jos en nyt täysin mahdottomalta niin vähintäänkin erikoisena siksi, että moni saattaa suorittaa avoimen puolella huomattavankin osan tutkinnostaan ja hakee mahdollisesti korvaavuuksia ja saa korvaavuuksia yhden suhde- yhteen, jos päätyy tutkinto -opiskelijaksi samaan yliopistoon, jonka piirissä on kurssit tehnyt.
Rajauksella, että saa korvaavuudet juurikin siitä yliopistosta, jossa, tai jonka alaisuudessa on kurssit avoimen puolella tehnyt pyritään kai jonkinlaiseen tasa-päistämseen. Alaa paremman tuntevat tietävät, että vaikka esimerkiksi kasvatustieteitä voi opiskella hyvin monessa suomalaisessa yliopistossa, niin painotus eroja on. - Kyynisempi näkemys on, ettei kukaan päässe väärentämään avoimen yliopiston todistusta, jonka turvin hakee korvaavuuksia...
Ainakin luokanopettajista on hirveä pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan tuntea saman ihmisen kuin tuo yksi aiempi kirjoittaja, tai sitten Oulun yliopiston taso on todella huolestuttava.
Vierailija kirjoitti:
Voithan koettaa. Tervemenoa. Muista kehittää rinnalla yleissivistystä. Yliopistossa on aina pohjaoletuksena se hyvällä menestyksellä suoritettu lukio. Eli että jatkosodan alkamis- ja päättymisvuotta ei tarvitse googlata eikä sitä, mitkä valtiot olikaan Suomen kanssa samalla puolella. Tai mikä on mitokondrio tai Bysantti.
Mutta jos pärjäät, aiemmasta koulutuksesta on varmaan hyötyä opettajaopinnoissa.
Ja voit kyllä pärjätäkin. Paljon riippuu itsestäsi. Se lukio on kylä puute, koska se antaa edelleen hyvän pohjan yliopisto-opintoihin. Ja opettaa opiskelemaan.
Terveisin yksi ko. aineesta valmistunut.
Näitä ei kyllä suomen kielen pääsykokeessa kysytä. Ei millään muulla ole merkitystä kuin sillä, että siitä saa tarpeeksi pisteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miten tuo voi olla mahdollista? Itse olen opiskellut aikanaan avoimessa yliopistossa, en tosin teknillisellä alalla ja silloin meillä oli samaan aikaan sekä luennot että tentit "varsinaisten opiskelijoiden" eli heidän kanssa, joilla oli tutkinnonsuoritus oikeus. - Ja ellei joku erikseen tiennyt kuak tai ketkä ovat avoimen yliopiston kautta kurssille tulleita, niin tuskin olisi erottanut kuka on kuka.
pidän tilannetta jos en nyt täysin mahdottomalta niin vähintäänkin erikoisena siksi, että moni saattaa suorittaa avoimen puolella huomattavankin osan tutkinnostaan ja hakee mahdollisesti korvaavuuksia ja saa korvaavuuksia yhden suhde- yhteen, jos päätyy tutkinto -opiskelijaksi samaan yliopistoon, jonka piirissä on kurssit tehnyt.
Rajauksella, että saa korvaavuudet juurikin siitä yliopistosta, jossa, tai jonka alaisuudessa on kurssit avoimen puolella tehnyt pyritään kai jonkinlaiseen tasa-päistämseen. Alaa paremman tuntevat tietävät, että vaikka esimerkiksi kasvatustieteitä voi opiskella hyvin monessa suomalaisessa yliopistossa, niin painotus eroja on. - Kyynisempi näkemys on, ettei kukaan päässe väärentämään avoimen yliopiston todistusta, jonka turvin hakee korvaavuuksia...
.
Kun samasta peruskurssista on monta päälekäistä toteutusta eri opettajilla avoimen yliopiston opsikelijat on jaettu omaksi ryhmäkseen. Tavallinen opiskelijakin voi halutessaan valita tämän kurssin, mutta ensisijaisesti suositellaan valitsemaan jokin näistä "oikeista" kurssivaihtoehdoista ja valmiiksi niistä jokin osoitetaan. Itsekin pyrin käymään muut kurssit (paitsi tämän johon turhauduin) osoitetuilla kursseilla, koska oppii paremmin soveltamaan oppimaansa, kun tentissä ei kysytä suoraan harjoituksissa käytyjä tehtäviä. Paperilla nämä kurssit ovat kuitenkin samanarvoisia.
Äidinkielenopettajaksi voi opiskella Helsingin, Turun, Jyväskylän, Tampereen, Oulun ja Itä-Suomen yliopistoissa. Jyväskylässä voi pyrkiä suoraan äidinkielenopettajan koulutusohjelmaan (tai mikä sen nimi nyt sitten on) ja noissa muissa pyritään lukemaan joko suomea tai kirjallisuutta ja lähdetään keräämään opettajan pätevyyttä opiskelemalla suomea ja kirjallisuutta (toinen pää-, toinen sivuaine, kummin vain haluaa). Toki opettajan pedgogiset sitten vielä lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Paskaltahan tuo idea kuulostaa suoraan sanottuna. Aineenopettajia on työttömänä ihan helvetisti. Jos ala kiinnostaa, niin harrastuksena kannattaa osallistua avoimen kursseille. Urahaaveet hylkäisin samantien."
- Tjaa,a. En ole Ap. mutta ihan uteliaisuudesta kysyn, että tiedätkö sitten jonkin sataprosenttisesti varmasti työllistävän alan. - Ja vaikeutan sen verran, että älä vastaa, että lääkis tai eläinlääkis. Ja koska ni-in moni yliopisto-opiskelupaikkoja keskustelu menee liian usein lääkis-oikis-kauppis-Di (teknillinen korkeakoulu/ yliopisto) - niin ohitappa nämäkin vaihtoehdot, koska monia, hyvin monia muitakin vaihtoehtoja - onneksi - vielä on.
En ole edellisen kommentin kirjoittaja, mutta sanoisin että logopedia.
Ainoa, mikä aloituksessa "särähti korvaan", oli jatkuva äidinkielen opinnoista puhuminen, yliopistossa kun ei tosiaan opiskella äidinkieltä vaan suomen kieltä. Tämän luulisi olevan alan opintoihin tutustuneelle jo selvää.
Mutta ihan ehdottomasti kannustan hakemaan opiskelemaan. Olet kuitenkin mennyt peruskoulusta opiskelemaan lähihoitajaksi, eli käytännössä olet ollut ihan lapsi vielä siinä vaiheessa. On ihan ok tajuta haluavansa sittenkin tehdä elämässä jotain muuta. Eikä mielestäni joskus teininä valitun opintopolun pidä määritellä kenenkään älykkyyttä tai kykyjä pärjätä opinnoissa. Älkää hyvät ihmiset lokeroiko itseänne liian tiukasti mihinkään vaan uskokaa itseenne, tavoitelkaa unelmianne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos todella olet kiinnostunut suomen kielestä ja kirjallisuudesta, kannatan aikeitasi. Jos kyse on vain päähänpistosta ja työpaikasta, voi työ olla mahdotonta. Opetus on nykyään kovaa työtä, kun monenlaisia vaikeuksia on lähes jokaisella oppilaalla. Sekä yläklukussa että lukiossa joutuu tekemään paljon muutakin kuin pitämään ja valmistelemaan tunteja. Itse rakastin lukea jo pienestä pitäen, joten opiskelualan valinta ei ollut vaikeaa. Minusta tärkeää on olla kiinnostunut monipuolisesti kulttuurista ja ns.yleissivistystä tarvitaan, kun opetetaan vaikka kirjallisuuden historiaa. Ns leipäopettajia ei tarvita kouluun yhtään. T. Äikän opettaja
Vierailija kirjoitti:
Ainakin luokanopettajista on hirveä pula.
Missä on ja missä ei... Jos ap:lla on työssäkäyvä mies, hän ei ehkä voi lähteä Iisalmeen tai Siilinjärvelle töihin. Yksi tuttuni, joka opiskeli aineopettajan pätevyyden lisäksi luokanopettajaksi, asuu melko suuressa kaupungissa ja on tehnyt vuosikausia pätkätöitä, kun jokaista avointa opettajan paikkaa on hakenut 60-80 opettajaa, eikä hänen kohdallaan ole tärpännyt. Tuossa kaupungissa voi opiskella opettajaksi ja monet perustavat perheen jo opiskeluaikana ja haluavat/joutuvat jäämään sille paikkakunnalle.
Jos lupailee töitä löytyvän, niin kannattaa ilmoittaa myös mistä päin Suomea niitä varmasti löytyy...
Vierailija kirjoitti:
Jos todella olet kiinnostunut suomen kielestä ja kirjallisuudesta, kannatan aikeitasi. Jos kyse on vain päähänpistosta ja työpaikasta, voi työ olla mahdotonta. Opetus on nykyään kovaa työtä, kun monenlaisia vaikeuksia on lähes jokaisella oppilaalla. Sekä yläklukussa että lukiossa joutuu tekemään paljon muutakin kuin pitämään ja valmistelemaan tunteja. Itse rakastin lukea jo pienestä pitäen, joten opiskelualan valinta ei ollut vaikeaa. Minusta tärkeää on olla kiinnostunut monipuolisesti kulttuurista ja ns.yleissivistystä tarvitaan, kun opetetaan vaikka kirjallisuuden historiaa. Ns leipäopettajia ei tarvita kouluun yhtään. T. Äikän opettaja
Vallan erinomainen opettaja taidat olla, kun tiedät mitä työkaverisi, ne "oikeat" ja "leipäopettajat" tunneilla tekevät! Malliopettaja taidat olla. Harmi, jos et pääse valitsemaan kouluusi tulevat uudet opettajat.
Up