Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitaja yliopistoon opiskelemaan äidinkieltä, miltä kuulostaa?
23.02.2016 |
Tällainen haave on minulla noussut yhtäkkiä pintaan. Äidinkieli oli peruskoulussa aina yksi lemppariaineitani mm. ruotsin ohella, ja menestyinkin kummassakin hyvin. Muissa aineissa en oikein menestynyt, enkä oikein jaksanut yrittääkään, silloin vielä kun valitettavasti kiinnosti enemmän viina ja pojat.
Hain sitten yläasteen jälkeen vaatimattomasti opiskelemaan lähihoitajaksi, olinhan aina halunnut lastenhoitajaksi. Haaveena tuolloin oli jatkaa sitten myöhemmin lastentarhanopettajaksi.
No, nyt olen pienen lapsen äiti ja tullut siihen tulokseen, etten ehkä enää halua palata päiväkotiin hoitamaan muiden lapsia ja työpäivän jälkeen tulla kotiin hoitamaan omia lapsiani.
Äidinkielen opinnot ei ole koskaan aiemmin käynyt minulla mielessäkään, ainakaan kovin tosissaan. Olen aina ajatellut, ettei minusta olisi siihen. Enhän ole käynyt edes lukiota.
Löysin kuitenkin netistä vanhan äidinkielen pääsykokeen, ja aloin pohtia, että jos rakastin äidinkieltä koko peruskoulun ajan niin paljon, että luin innolla aina kokeisiin, ja sain niistä hyviä numeroita, sekä sain hyviä arvosanoja kirjoittamistani aineista, niin miksi minulla ei riittäisi motivaatiota päntätä pääsykokeisiin niin paljon, että pääsisin sisään ihan pelkän pääsykokeen perusteella.
Kuulostaako tämä ihan naurettavalta vai löytyykö täältä joku, joka uskoisi, että minusta voisi olla siihen? :)
Kommentit (166)
aloititko opinnot vai teetkö vielä lähärin hommia? t. yks kokki jokahaaveilee kans opettamisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko kannatusta tällasessa, mietin itsekin. pitäskö valita s2?
Vierailija kirjoitti:
Paskaltahan tuo idea kuulostaa suoraan sanottuna. Aineenopettajia on työttömänä ihan helvetisti. Jos ala kiinnostaa, niin harrastuksena kannattaa osallistua avoimen kursseille. Urahaaveet hylkäisin samantien.
Valitettavasti totta. Minulla on aineenopettajatuttavia, jotka tekevät esim. Tampereen seudulla aivan muita kuin opettajan töitä. Mutta mikä kieltää opiskelemasta huvikseen. Henkinen pääoma on arvokasta sinänsä. Toki voi tehdä muutakin kuin opettajantöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajaksi haluavan tulee myös opiskella kirjallisuustiedettä 60 op (=lukea aivan helvetillinen määrä kirjoja, ainakin Tampereella on keskimäärin 6-12 kpl romaaneja luettavana per kurssi, teoriat päälle...) ja tietenkin suorittaa kasvatustieteitä saman verran. Opekoulutukseen ei vain kävellä sisään, vaan sinne on joinakin vuosina tosi vaikea päästä.
Ainakin Joensuussa kirjallisuuden perusopintojen puolella vaan kahella 5op kurssilla (suomen kirjallisuuden klassikot ja länsimaisen kirjallisuuden klassikot) on tarvinnu lukee romaaneja. Kummallekkin n. 10-15. Aineopinnoista en tiedä.
Mutta nuokin kirjat ovat kaikille jo valmiiksi tuttuja mm. Kalevala, seitsemän veljestä, vänrikki stoolin tarinat, janne kuutio, tuntematon sotilas, manillaköysi jne.
Rikos ja rangaistus, raamattu, madame bovary, ylpeys ja ennakkoluulo, jumalainen näytelmä jne.
Minä taas opiskelin aikanaan Tampereella, eikä niitä luettavia romaaneja ollut monellakaan kurssilla, joillain toki. Jos romaanien lukeminen tökkii, ei kyllä varmaan kannata edes miettiä kirjallisuuden opiskelua tai äidinkielenopettajan ammattia :)
kerro qui qävi?