Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitaja yliopistoon opiskelemaan äidinkieltä, miltä kuulostaa?
23.02.2016 |
Tällainen haave on minulla noussut yhtäkkiä pintaan. Äidinkieli oli peruskoulussa aina yksi lemppariaineitani mm. ruotsin ohella, ja menestyinkin kummassakin hyvin. Muissa aineissa en oikein menestynyt, enkä oikein jaksanut yrittääkään, silloin vielä kun valitettavasti kiinnosti enemmän viina ja pojat.
Hain sitten yläasteen jälkeen vaatimattomasti opiskelemaan lähihoitajaksi, olinhan aina halunnut lastenhoitajaksi. Haaveena tuolloin oli jatkaa sitten myöhemmin lastentarhanopettajaksi.
No, nyt olen pienen lapsen äiti ja tullut siihen tulokseen, etten ehkä enää halua palata päiväkotiin hoitamaan muiden lapsia ja työpäivän jälkeen tulla kotiin hoitamaan omia lapsiani.
Äidinkielen opinnot ei ole koskaan aiemmin käynyt minulla mielessäkään, ainakaan kovin tosissaan. Olen aina ajatellut, ettei minusta olisi siihen. Enhän ole käynyt edes lukiota.
Löysin kuitenkin netistä vanhan äidinkielen pääsykokeen, ja aloin pohtia, että jos rakastin äidinkieltä koko peruskoulun ajan niin paljon, että luin innolla aina kokeisiin, ja sain niistä hyviä numeroita, sekä sain hyviä arvosanoja kirjoittamistani aineista, niin miksi minulla ei riittäisi motivaatiota päntätä pääsykokeisiin niin paljon, että pääsisin sisään ihan pelkän pääsykokeen perusteella.
Kuulostaako tämä ihan naurettavalta vai löytyykö täältä joku, joka uskoisi, että minusta voisi olla siihen? :)
Kommentit (166)
Ap:ltä sellainen kysymys vielä, mikäli joku osaa vastata, että milloin tämän kevään pääsykokeisiin luettavat kirjat julkaistaan? Kannattaisiko minun lukea jotain jo ennen niiden julkistamista, mitä suosittelisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:ltä sellainen kysymys vielä, mikäli joku osaa vastata, että milloin tämän kevään pääsykokeisiin luettavat kirjat julkaistaan? Kannattaisiko minun lukea jotain jo ennen niiden julkistamista, mitä suosittelisitte?
Jos informaation haku on tätä tasoa niin onko yliopisto se paikka sulle? Ei pahalla, vaan tosissaan kysyn.
amiksestayliopistoon.blogspot.fi
Jos haluja ja motivaatiota on, sinne vaan. Komppaan että avoimessa voi aloittaa. Äidinkielen aineenopettajan pätevyys on iso paketti. Joko suomea tai kotimaista/yleistä kirjallisuutta pääaineena ja toista sivuaineena, lisäksi puheoppia. Päälle tulavat vielä pedagogiset opinnot. Lukion pätevyyden saa, jos suomesta tai kirjallisuudesta gradu, joka kuuluu syventäviin opintoihin. Äidinkielen opettajilla on kohtalaisen hyvät työmarkkinat.
Vierailija kirjoitti:
Pärjäät varmasti, jos haluat tarpeeksi pärjätä! Ei se rakettitiedettä ole. Tsemppiä!
Mutta yksi varoituksen sana. Minäkin hakeuduin opiskelemaan alaa, koska rakastin yläasteen ja lukion äikäntunteja ja tykkäsin lukea ja kirjoittaa. Yliopisto-opiskelun teoreettisuus ja jopa "matemaattisuus" kuitenkin yllätti. Suomen opintoihin taisi kuulua yksi ainoa parin opintopisteen kielenhuollon kurssi, jossa pohdittiin oikeakielisyysasioita. Muuten leijuttiin todella kaukana käytännöstä eri kielentutkimuksen alojen maailmassa (ja niitä kielentutkimuksessa riittää!). Varsinkin perusopinnoissa turhauduin ihan täysin, kun piti miettiä jotain diftongien ilmenemistä eri murrealueilla tai tulkita lauseenjäseniä suhteessa tekstin kontekstiin... Maisterivaiheessa tykkäsin sitten opinnoista jo enemmän, kun erikoistuin sosiolingvistiikkaan.
Kotimaisen kirjallisuuden opinnot ovat ehkä lähempänä sitä "lukion äikkää". Niillä kursseilla tulkitaan proosa- lyriikkateosten kulttuurisia & kielellisiä merkityksiä vähän kuten lukion runo- ja novellianalyyseissa, toki tieteellisemmin. Mutta sitä luettavaa on. Helposti tosiaan joku 10 kaunokirjallista teosta per kurssi ja siihen päälle 3-4 teoriakirjaa. Toivottavasti luet mielelläsi ja paljon, myös englanniksi. Vaikka oppiaine on nimeltään suomen kieli, niin opiskeluissa tulee vastaan melkein joka kurssilla kirjallisuutta ja artikkeleita englanniksi.
Kotimaisen kirjallisuuden ja lukion äidinkielen opinnoilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Yliopistolla mukaan tulevat teoriat, metodit, tulkinnat ym. Ne voivat aluksi tuntua siansaksalta, mutta niihin tottuu ja viimeistään syventävien opintojen seminaareissa niistä puhuu ja kirjoittaa sujuvasti. Sen takia on turha jättää hakematta.
Suomen kielessä korostuu kielihistoria, äänne- ja muoto-oppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä että olet nyt "vain" lähihoitaja ei ole mitään merkitystä sen kannalta miten voit muissa asioissa tulevaisuudessa elämässäsi. Vain sillä on merkitystä että oletko sellainen että menestyt tulevaisuudessa ja osaatko järjestää elämäsi käytännössä niin että pääset opiskelemaan, suoriudut opinnoista ja saat opintoja vastaavia töitä opintojen jälkeen.
Itse olen avoimessa yliopistossa saanut ilman akateemista taustaa luennot istumalla/kirjat selaamalla useimmiten kolmosia tai nelosia joten viittaan nykyään kintaalla kaikille niille jotka selittää yliopiston vaativan jotain erityistaitoja. Eiköhän se elämän koordinointi siinä ole lasta kasvatellessa ja työelämässä päätynyt samalle tasolle kun 19 vuotiaan 5 kertaa viikossa bilettävän haalarit päällä hilluvan teininkin kyvyt jollaisia siellä yliopistolla aloittavissa on ihan hyvä kattaus ja hekin sieltä paperit aikanaan saavat.
Itse tilanteessasi tekisin "walk through" harjoituksen eli miettisin mielessäni ja kirjaisin ylös kaikki ne asiat, vaiheet ja tilanteet jotka sinun tarvitsee sinun elämässäsi käydä läpi ollaksesi jossain vaiheessa tavoitteessasi. Eli ihan alusta asti että miten pääset sisään ja miten muu elämä (lapsi, puoliso, ajankäyttö, raha terveys, muut vastuut, työ) siihen suhteutuu, päästyäsi sisään mitä opiskeluun kuuluu ja mitä muussa elämässäsi tapahtuu samaan aikaan ja ehkä jopa se tärkein, miten saat haluamiasi töitä lopulta ja mitä valintoja/panistuksia/huomioita se edellyttää tuolloin ja mitä voit tehdä jo ennen sitä päästäksesi haluamaasi lopputulokseen. Ja nämä siis ihan rehellisesti perehtyen hakutilastoihin, pääsykokeisiin, pääsykoevaatimuksiin, työllisyystilanteeseen jne.
Elämähän ei koskaan menee niinkuin on suunnitellut mutta tuolla keinolla asua muuttuu haaveilua konkreettisemmaksi, on helpompi päättää mitä tekee kun tietää mitä on tekemässä ja jos päätät haavetta tavoitella niin sinulla on jo mietittynä omat ja oman elämän vahvuudet ja heikkoudet tavoitettasi ajatellen ja alustavat askeleet valmiina.
Huomaathan, että avoimen yliopiston kurssit saattavat olla helpotettuja. Meillä teknisellä alalla perusopintoja käytiin kuittaamassa avoimen puolen vastaavilla kursseilla, jos aika ei riittänyt tai halusi nostaa keskiarvoa. Esim. minulla yksi aivan mahdoton matikan kurssi (ja vaikeimpia kokeita laativa opettaja), josta sain hylätyn kahdesti. Avoimen puoleta sain kerralla ja vähän laskuja vilkaisemalla vitosen.
Ymmärräthän ettei yläasteen äidinkielen tunneilla (tarinoinen kirjoittaminen, runojen ja lyhyiden, yksinkertaisten romaanien luku ja päälauseiden erotus sivulauseesta) ei ole mitään tekemistä suomen kielen opiskelun kanssa. Täytyy olla pitkäjänteinen kahlaamaan läpi esim. Seitsemän veljestä kaltaisia aika raskaslukuisia kirjoja nopealla tahdilla. Täytyy olla ihan huippuun hiottu tekstitaito sekä älyttömästi kokemusta asiatekstin kirjoittamisesta. Eri tekstityylit täytyy tietää ja tunnistaa ulkoa. En lähtisi ilman lukiotaustaa yrittämään, vaikka itsekin olen aina ollut aivan erityisen kiinnostunut äidinkielestä ja ahminut (myös tieteellistä) kirjallisuutta kaiken vapaa-aikani. Miten olisi ensin iltalukio, ja sitten vasta pääsykoe. Jopa lääkiksen pääsykokeeseen olisi helpompi valmistua yksin pääsykokirjoja selaillen kuin ilman pohjatietoja lukemaan suomen kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suomen kielen maisteri. Ei kyseinen oppiaine nyt mitään rakettitiedettä ole, kuten ei loppujen lopuksi mikään muukaan, mitä yliopistossa opiskellaan. Kannattaa rohkeasti hakea, jos siltä tuntuu. Ei sinulla ole mitään menetettävää.
Kävin lukion ja sain aina todella hyviä arvosanoja äidinkielestä. Myös kirjallisuutta olen harrastanut koko ikäni. Silti mulle tuotti ensimmäisenä vuonna haasteita päästä kärryille joistakin akateemisista teksteistä, niin erilaista opiskelu ja materiaali oli lukioon verrattuna. Osittain tähän taisi vaikuttaa nuori ikäni, itse kun jatkoin yliopistoon suoraan lukiosta. Mun aikanani opinnot olivat todella teoreettisia (niin kuin humiksessa yleensä taitaa muutenkin olla), mutta kuulemani mukaan nykyään on hieman enemmän tarjolla myös käytännönläheisempiä kursseja.
Kaikkein raskainta ja puuduttavinta opiskelu oli ensimmäisenä vuonna. Kun peruskursseista oli selvinnyt, valinnanvapaus kasvoi ja opintoja saattoi painottaa haluamaansa suuntaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yliopistossa opiskelu noin niin kuin periaatteessa tähtää aina tutkimuksen tekemiseen. Ammattikorkeakouluissa on tarjolla käytännönläheisempää opetusta.
Tuntemistani suomen kielen maistereista on tullut toimittajia, markkinointipuolen työntekijöitä ja opettajia. Mitään massatyöttömyyttä en ole alalla havainnut.
Ainakin oulun yliopistoon aika helppo päästä, eräs tuttu opiskelee siellä ja tämä ko. nainen kirjoittaa niin huonoa Suomea että heikompia hirvittää. Yhdyssanat ihan hepreaa hälle, hänen kirjoittamat lauseet fabookin ovat lähinnä koomisia sillä nykyään niihin on sotkettu tätä yliopistotietämystä sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut hakea Helsingin yliopistoon (joku oli tuossa näköjään kysynyt). Myös Tampere on harkinnassa.
Ap
Mistä löysit vanhoja pääsykokeita? Olen suunnitellun hakevani myös tänä keväänä suomen kieltä opiskelemaan Joensuuhun, nyt kyllä kun kommentteja luki alkoi kauhistuttaa vaikka luulin jo päässeeni noiden yli! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde vaan yliopistoon jos sulla on varaa ja aikaa siihen. Huonommin on niillä yliopiston käyneillä jotka joutuvat opiskelemaan lähihoitajiksi koska eivät muuten saisi töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistossa opit kyllä opiskelemaan. Ei se oikeasti niin ylivoimaista ole. Suomen kieli on oman kokemuksen mukaan yksi helpoimmista aineista opiskella. Sinne vaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähde vaan yliopistoon jos sulla on varaa ja aikaa siihen. Huonommin on niillä yliopiston käyneillä jotka joutuvat opiskelemaan lähihoitajiksi koska eivät muuten saisi töitä.
Hieman ohi aiheen, musta tosiaan tuntuu että nykyään parempi onni saattaa olla niillä jotka on nuoruutensa viettänyt ja aikuistumisen tehnyt amisopintojen ja tuon oman ammatin parissa ja sittemmin ymmärtänyt että ovat kykeneviä myös muuhun kun niillä joilla tuo menee toisinpäin.
Ensimmäisillä on usein paremmat valmiudet työelämään, vakaampi taloudellinen tilanne ja ehkä lapsetkin nuorempana hankittu siinä vaiheessa kun tunnistaa oman potentiaalin. Akateemisilla joilla ei ole suhteita tms ovea auki omalle alalle nuoruus on taas hassattu uskomalla että kunhan valmistuu niin elämä alkaa ja jossain vaiheessa sitten löytää upgreidauksen sijaan pikkuhiljaa downgreidaamassa elämäänsä mikä tosiaan on paljon armottomampaa henkisesti vaikka lopputulos olisi sama.
Vierailija kirjoitti:
Ap:ltä sellainen kysymys vielä, mikäli joku osaa vastata, että milloin tämän kevään pääsykokeisiin luettavat kirjat julkaistaan? Kannattaisiko minun lukea jotain jo ennen niiden julkistamista, mitä suosittelisitte?
Ainakin Helsingin yliopisto on näköjään jo julkaissut pääsykoekirjallisuuden. Siitä vain pänttäämään! :) Mutta ennen kuin haet, päätä, haluatko lukea pääaineenasi suomen kieltä, kotimaista kirjallisuutta vai yleistä kirjallisuustiedettä.
Voithan koettaa. Tervemenoa. Muista kehittää rinnalla yleissivistystä. Yliopistossa on aina pohjaoletuksena se hyvällä menestyksellä suoritettu lukio. Eli että jatkosodan alkamis- ja päättymisvuotta ei tarvitse googlata eikä sitä, mitkä valtiot olikaan Suomen kanssa samalla puolella. Tai mikä on mitokondrio tai Bysantti.
Mutta jos pärjäät, aiemmasta koulutuksesta on varmaan hyötyä opettajaopinnoissa.
Ja voit kyllä pärjätäkin. Paljon riippuu itsestäsi. Se lukio on kylä puute, koska se antaa edelleen hyvän pohjan yliopisto-opintoihin. Ja opettaa opiskelemaan.
Terveisin yksi ko. aineesta valmistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika epäkannustavia kommentteja osa : o Ihan kuin osa vastaajista kuvittelisi olevansa jotain yli-ihmisiä, kun ovat päässeet yliopistoon, ja ketkään muut eivät pysty esim. lukemaan romaaneja : )
Mun mielestä ilman muuta kannattaa yrittää, jos kiinnostusta löytyy. Aikuisopiskelijalla on usein motivaatiota ja elämänkokemusta, joista on hyötyä opinnoissa.
Meinasin kommentoida mutta et varmaan ymmärtäisi kuitenkaan :)
"Esim. Lukemaan romaaneja" 🙈 :D
Kommentoi vaan, kokeillaan ymmärränkö 😜
Oman kommenttini kirvoitti mm. tämä lause:
"Opettajaksi haluavan tulee myös opiskella kirjallisuustiedettä 60 op (=lukea aivan helvetillinen määrä kirjoja, ainakin Tampereella on keskimäärin 6-12 kpl romaaneja luettavana per kurssi, teoriat päälle...)"
Ja väännetään nyt vielä rautalangasta sekin, että ymmärrän toki, että opintoihin muutakin kuuluu kuin romaanien lukemista, mutta tuskin mitään yli-inhimillisiä ominaisuuksia kuitenkaan vaaditaan, että niistä selviämiseen. Ainakin maistereita on aika paljon tässä maassa.
58 lisää, että ja mekin tehdään typoja, varsinkin kännyllä.
Yksi kommentti lisää 35lta:
Avoimessa voi opiskella, mutta ei pidä koskaan automaattisesti olettaa, että opinnot voi suoraan lukea tietyn tutkinnon osiksi.
Se pitää aina varmistaa oppilaitoksesta.
Itse LUULEN, että kirjallisuuden perusopinnot kävisivät, samoin kasvatustieteen paitsi jos ne tehdään alusta asti norssiin sitoen varsinaisissa opinnoissa (= suoravalinta, jolloin opeharjoittelu alkaa jo eka vuonna)