Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko jumalaan?
Helinä
19.02.2016 |
"Vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä".
kiinalainen sananlasku
"Et voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa".
En. En voi todistaa sitäkään, ettei sinun päässäsi ole näkymättömiä keijukaisia. Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa.
Voidaan keksiä miten suuri määrä tahansa väitteitä, joita ei voida osoittaa vääräksi ja joita jokainen, jolla on ylenpalttinen usko, saattaa pitää oikeina. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että niihin kaikkiin kannattaa luottaa niin kauan kuin niiden perättömyyttä ei ole osoitettu. Ja jos ainoastaan joihinkin väitteisiin kannattaa luottaa niin törmäämme jälleen totuuden kriteereihin. Vain tieteellä - julkisella järjen käytöllä - on olemassa menetelmiä erottaa totuutta ja erhettä toisistaan.
Vapaa-ajattelijat lähtevät liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Se, joka esittää väittämän totuuden vaatimuksin (eli esim. "jumala on olemassa"), on velvollinen todistamaan väitteensä tai edes perustelemaan sen tieteellisesti koeteltavalla ja loogisella tavalla. Filosofisia perusteluja voidaan arvioida filosofian keinoin.
"Tarkoitin, että on mahdollista, että jumala on olemassa".
Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista. Jotkut asiat ovat kylläkin mahdottomia (emme voi esim. tehdä vesipalloja). Ihmisen on mahdollista mieltää ajattelunsa tuotteet maailmasta erillisiksi olioiksi. Ihminen voi kuvitella kaikenlaista ja antaa ajattelunsa tuotteille olemassaolon muuallakin kuin omassa subjektiivisessa todellisuudessaan; sisäisessä mentaalisten tilojen maailmassa.
"En voi järjellä todistaa, että jumala on olemassa mutta jumalan olemassaolo ei ole järjen, vaan uskon asia".
Mutta entäpä, jos uskosi on pelkkä ennakkoluulo, kuten käsitys että valkoiset ovat mustia parempia tai miehet naisia parempia tai että ne, joilla on silmälasit, ovat muita viisaampia? Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita.
Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet. Jos taas asiat tiedetään ja tunnetaan, ei ole mitään syytä vaatia pelkkää uskomista.
Kun tiedemies sanoo uskovansa, että uusi teoria on tosi, hän tarkoittaa silloin, että teoria on vahvasti perusteltu ja havainnot tai testit tukevat sitä. Kyse on rationaalisesta totena pitämisestä. Myös monet arkipäivän elämänkokemukseen perustuvat uskomuksemme edustavat sitä. Sen sijaan uskonnollinen usko - perusteeton, sokea usko - edustaa irrationaalista (=järjenvastaista) totena pitämistä.
"Mutta jumala on vajavaiselle ihmisjärjelle käsittämätön".
Tämä väite on jo sinänsä mieletön. Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu. "Käsittämättömyys" ei ole mikään ominaisuus. Se tarkoittaa samaa kuin lause: "ei kyetä määrittelemään". Väitetyn olion ominaisuuksista ei siis tiedetä mitään, eikä siis tiedetä edes mistä puhutaan. Todellakin; jos ainoa todisteemme on usko silloin emme voi edes tietää mihin uskomme!
"Minä olin epätoivoinen ja itsemurhan partaalla. Uskonto pelasti minut ja saattoi elämäni oikeille raiteille".
Kyllä, uskonto teki sen. Mutta esim. partiopojat ja Freud olisivat tehneet sen myös, jos olisit uskonut heihin. Itse asiassa mikä hyvänsä tosi tai epätosi uskomus voi panna ihmisen elämän järjestykseen.
Jos puhutaan uskon hedelmistä niin todettakoon, että mikä tahansa aito vakaumus voi olla runkona myönteisten hedelmien syntymiselle. Ne ovat pääasiassa eettisen ajattelun luomuksia.
Lisäksi on muistettava, että uskon hedelmät eivät ole lähestulkoonkaan aina myönteisiä. Ihmiskunnan historia ja tämän päivän todellisuus kertovat siitä yllin kyllin. Ajatellaanpa vaikka kerettiläis- ja noitavainoja, ristiretkiä ja uskonsotia. Eri puolilla maailmaa käydään tälläkin hetkellä sotia, jotka ovat osaltaan uskonsotia. Hyvä esimerkki tästä on tämän päivän (1993) tilanne entisessä Jugoslaviassa. Vielä jos muistetaan esim. Salman Rushdien tappotuomiota ja naisten pääsyä aborttiklinikoille estäviä fundamentalistikristittyjä USA:ssa, niin eiköhän kielteiset hedelmät ala hahmottua.
Yksilötasollakin usko tekee ihmisen usein älyllisesti sokeaksi, ennakkoluuloiseksi, vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi ja tietenkin epätieteelliseksi (kts. Albert Ellis: Uskonto henkisenä sairautena, 1986). Liberaali uskonnollisuus on lähinnä emotionaalista lapsellisuutta.
Täältä lisää:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Jo kaksi miljoonaa suomalaista on eronnut kirkoista:
http://www.eroakirkosta.fi/
Säästä rahasi johonkin parempaan.
Kommentit (110)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Kaikki uskonnot ovat aivan helvetin jälkeenjääneille ja idiooteille.
Uskon kyllä, lisäksi että itse olen tuon jumalani maanpäälle lähettämä messias. Kohtaamani vastaanotto on ollut kyllä aika nuivaa, olisin odottanut edes jonkinlaista reaktiota kansassa kun jumalanpoika astuu kuvaan, naapuritkaan eivät aavista mitään. Harmillista.
Olen agnostikko. En siksi, että ajattelisin jumalan ehkä voivan olla olemassa, vaan siksi että ateismikin on uskonto. Jos kieltää jumalan tai jumalien olevan olemassa, on silloinkin täysin uskon varassa. Olen mielummin agnostikko, kuin fundamentalistiateisti, joka kilahtaa heti kun uskonnoista puhutaan. Uskonnoilla ei ole absoluuttisen mitään sijaa elämässäni, eikä herätä minkäänlaisia tunteita. En usko jumalaan, mutta en väitä, etteikö voisi olla mahdollista jonkin huomattavasti kehittyneemmän elämänmuodon olemassaolo ja tällainen saattaisi vaikuttaa meistä jumalalta. Siksi en voi sanoa tietäväni, ettei jumalaa ole. Meidän uskontojemme mukaisia jumalolentoja ei nyt sentään ainakaan ole, siitä uskoisin voivan meidän olevan 99,9% varma.
En voi ottaa kovin vakavasti ihmisiä, jotka uskovat uskontojemme jumaliin tai muihin yliluonnollisiin asioihin. Enkä varsinkaan pysty pitämään järkevinä ihmisiä, jotka uskovat horoskooppeihin edes "leikillään", niinkuin monet höpinöitään vähättelevät.
Tiede on tarpeeksi ihmeellistä minulle.
En usko jumaliin. Ei minua myöskään haittaa jos muut uskovat. Tyrkyttämisestä ja käännyttämisestä en kuitenkaan pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen agnostikko. En siksi, että ajattelisin jumalan ehkä voivan olla olemassa, vaan siksi että ateismikin on uskonto. Jos kieltää jumalan tai jumalien olevan olemassa, on silloinkin täysin uskon varassa. Olen mielummin agnostikko, kuin fundamentalistiateisti, joka kilahtaa heti kun uskonnoista puhutaan. Uskonnoilla ei ole absoluuttisen mitään sijaa elämässäni, eikä herätä minkäänlaisia tunteita. En usko jumalaan, mutta en väitä, etteikö voisi olla mahdollista jonkin huomattavasti kehittyneemmän elämänmuodon olemassaolo ja tällainen saattaisi vaikuttaa meistä jumalalta. Siksi en voi sanoa tietäväni, ettei jumalaa ole. Meidän uskontojemme mukaisia jumalolentoja ei nyt sentään ainakaan ole, siitä uskoisin voivan meidän olevan 99,9% varma.
En voi ottaa kovin vakavasti ihmisiä, jotka uskovat uskontojemme jumaliin tai muihin yliluonnollisiin asioihin. Enkä varsinkaan pysty pitämään järkevinä ihmisiä, jotka uskovat horoskooppeihin edes "leikillään", niinkuin monet höpinöitään vähättelevät.
Tiede on tarpeeksi ihmeellistä minulle.
"Ateismi on uskonto" mitään noin typerää en ole ikinä kuullutkaan. Suosittelen sinua katsomaan https://www.youtube.com/watch?v=Cyizap9vmxU , on suomeksi tekstitetyt argumentit väitettäsi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen agnostikko.
...
En usko jumalaan
Olet siis agnostinen ateisti. Kuten 99,9 % maailman ateisteista. Aika harva väittää jumalien olemassaolemattomuutta absoluuttiseksi faktaksi, etenkään kun minkään universaalia olemattomuutta ei tietenkään voida empiirisesti todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan _jokainen_ ihminen on syntyessään ateisti. Jopa sinäkin olit. Ennen kuin vanhempasi/yhteiskunta kylvi kristilliset sadut pieneen viattomaan mieleesi.
Alkuräjähdyksestä, ihmiseen. Suosittelen näiden alkuräjähdyksen ja evoluution kieltäjien katsovan.
Kristittynäkin voi uskoa alkuräjähdykseen ja evoluutioon Jumalan luomistyön välineinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan _jokainen_ ihminen on syntyessään ateisti. Jopa sinäkin olit. Ennen kuin vanhempasi/yhteiskunta kylvi kristilliset sadut pieneen viattomaan mieleesi.
Alkuräjähdyksestä, ihmiseen. Suosittelen näiden alkuräjähdyksen ja evoluution kieltäjien katsovan.Kristittynäkin voi uskoa alkuräjähdykseen ja evoluutioon Jumalan luomistyön välineinä.
Voiko myös kommunistina uskoa vapaaseen markkinatalouteen proletariaatin nousun välineenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan _jokainen_ ihminen on syntyessään ateisti. Jopa sinäkin olit. Ennen kuin vanhempasi/yhteiskunta kylvi kristilliset sadut pieneen viattomaan mieleesi.
Alkuräjähdyksestä, ihmiseen. Suosittelen näiden alkuräjähdyksen ja evoluution kieltäjien katsovan.Kristittynäkin voi uskoa alkuräjähdykseen ja evoluutioon Jumalan luomistyön välineinä.
Voiko myös kommunistina uskoa vapaaseen markkinatalouteen proletariaatin nousun välineenä?
Nuo ovat vähän eri asioita. Jos Jumala on kaikkivaltias, Hän kykenee kyllä toimimaan luonnonlakienkin kautta.
Muuten, marxismin mukaan kapitalismi on tavallaan pakollinen välivaihe ennen kommunismia.
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan _jokainen_ ihminen on syntyessään ateisti. Jopa sinäkin olit. Ennen kuin vanhempasi/yhteiskunta kylvi kristilliset sadut pieneen viattomaan mieleesi.
Alkuräjähdyksestä, ihmiseen. Suosittelen näiden alkuräjähdyksen ja evoluution kieltäjien katsovan.Kristittynäkin voi uskoa alkuräjähdykseen ja evoluutioon Jumalan luomistyön välineinä.
Voiko myös kommunistina uskoa vapaaseen markkinatalouteen proletariaatin nousun välineenä?
Nuo ovat vähän eri asioita. Jos Jumala on kaikkivaltias, Hän kykenee kyllä toimimaan luonnonlakienkin kautta.
Muuten, marxismin mukaan kapitalismi on tavallaan pakollinen välivaihe ennen kommunismia.
Tarkennan: Jumala voi luoda planeettoja ja elämää planeetoille ilman "micromanaging"-ohjausta. Se ei tietenkään poista Jumalan voimaa tehdä ihmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan _jokainen_ ihminen on syntyessään ateisti. Jopa sinäkin olit. Ennen kuin vanhempasi/yhteiskunta kylvi kristilliset sadut pieneen viattomaan mieleesi.
Alkuräjähdyksestä, ihmiseen. Suosittelen näiden alkuräjähdyksen ja evoluution kieltäjien katsovan.Kristittynäkin voi uskoa alkuräjähdykseen ja evoluutioon Jumalan luomistyön välineinä.
Voiko myös kommunistina uskoa vapaaseen markkinatalouteen proletariaatin nousun välineenä?
Nuo ovat vähän eri asioita. Jos Jumala on kaikkivaltias, Hän kykenee kyllä toimimaan luonnonlakienkin kautta.
Muuten, marxismin mukaan kapitalismi on tavallaan pakollinen välivaihe ennen kommunismia.
No kykenee kai, mutta miksei hän sitten kyennyt ilmoittamaan sitä suoraan siinä kirjassaan, ettei olisi senkin takia tarvinnut ihmisiä tappaa ja ylenkatsoa ennen kuin kirkkoherrat viimein joutuivat antamaan senkin osalta periksi?
Uskon Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen, joka on sovittanut syntimme ristinkuolemallaan ja avannut meille tien taivaaseen. Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on itse asiassa yllättävän vaikea kysymys, vaikka useimmat ehdottomasti pitäisivät minua uskovaisena.
Miksi se on vaikea? Yksi asia on se, että minä olen aika tyhjä sellaisista hengellistä tai Jumalaa koskevista perususkomuksista, jotka usein muodostavat ihmisen uskon. Ei minulla ole mitään kiinteää uskonnollista uskomusjärjestelmää, jota pidän totena, vaan siinä mielessä olen perustilaltani jopa agnostikko. Siis järjen tason kannalta agnostikko. Toisaalta minä tunnen jumaluuden joka hetki omana tietoisuutenani, ja joskus jos joku kysyy minulta Jumalasta, puhun vastauksia joita en ole ajatellut ja jotka usein yllättävät itsenikin. Ajattelevaan mieleeni siis välillä tulee uskomuksenkaltaisia ajatuksia jumaluudesta, mutta ne tulevat vain tarvittaessa, ja muuten mieleni on niistä tyhjä.
Toinen vaikeus on se, että mitä tarkoitetaan jumalalla, kun kysytään uskotko jumalaan? Minä en usko sellaiseen jossain tuolla taivaassa istuvaan tyyppiin, jolta voi rukoilemalla anella erilaisia asioita kunhan on ensin tullut uskoon tai elää tarpeeksi hyvin tai mitä nyt kenenkin uskonto edellyttää ollakseen kelvollinen rukousvastauksiin. Minulla Jumala on oma perusolemukseni, mutta ei tietenkään vain minun, vaan kaiken olemassaolevan perusolemus, joka ei ole erillinen mistään tai kenestäkään. Kysymys siitä onko Jumala olemassa on melkein kuin kysyisi että uskonko että tietoisuuteni tai elämäni on olemassa, tai olenko minä tai mitään muutakaan yleensä olemassa. Minä olen, siis oleminen on, ja se on jumaluus. Mutta tiedän, että moni tarkoittaa sanalla Jumala jotain ihan muuta, jotain ehdottomasti itsestä erillistä, ja näin minun kokemukseni ei ehkä kelpaisikaan uskosta jumaluuteen.
Luonnontieteiden kasvun lähdettyä länsimaissa 1600-luvulla nousuun kirkko yliluonnollisine Raamattuineen tuli sivistyneistön arvostelun kohteeksi. Näitä arvostelijoita on löytynyt sekä kristinuskon että sen vastustajien piiristä. Teologien omasta historiasta muistetaan esimerkiksi Hermann Samuel Reimarus. Reimarus kiinnitti huomiota siihen, että Raamatun kertomuksia on mahdoton sovittaa yhteen luonnontieteellisen todellisuuskäsityksen kanssa. Hänen mukaansa tekstien ennakkoluuloton lukija huomaa, että Raamattu on ”vanhojen satujen kokoelma”, se on ”hulluuden ja pahuuden historia”, kiihkomielien kirjoittama ja ”täynnä pappien petoksia”. Raamatun väkivaltaiset kertomukset eivät ole hyväksyttäviä sen paremmin kuin yleisen historian väkivaltaiset kertomukset. Koska Raamattu perustuu valehteluun, koko kristinusko on suurelta osin petosta. Raamattu on kokoelma satuja, murhenäytelmiä ja turhia tarinoita. Deismin kannattajana Reimarus ehdotti, että uskonto tulisi tulkita luonnon näytelmäksi ja ainoa jumala, josta voidaan puhua, on kaikkeuden tapahtumiin puuttumaton luojajumaluus.
Erityisesti valistuksen ranskalaisten ajattelijoiden yhteinen piirre oli yhteistä arvosteleva asenne uskontoa kohtaan. He asettivat perinnettä vastaan järjen ja kokemuksen, hylkäsivät ajatuksen yliluonnollisesta ja siten uskonnollisen ja poliittisen pakkovallan, joiden he näkivät tukevan toisiaan. paroni d'Holbach'n vuonna 1770 ilmestynyt Systéme de la Nature (Luonnon järjestelmä) oli avoimesti ateistinen ja materialistinen.
Italialainen valistusajattelija Giambattista Vico esitti kulttuurihistoriallisen selityksen ihmismielen ajatusrakennelmien muutoksesta. Vicon mukaan todellisuuskäsitysten luonne on historian kuluessa muuttunut monta kertaa. Varsinaisia vaiheita on kolme. Niihin kuuluvat (1) jumalien aika, jolloin ihmiset uskoivat elävänsä taivaallisten voimien alaisina. Elämää ohjasivat tuolloin määräykset ja ennustukset. Seuraavaksi tuli (2) sankareiden aika. Harvainvaltaisia yhteiskuntia ohjasivat avainhenkilöt, jotka käyttivät valtaansa tavalliseen kansaan. Kolmas vaihe (3) on ihmisten ja järjen aika. Tasa-arvon periaatteelle rakentuvassa yhteiskunnassa syntyivät lopulta Vicon aikakauden valtiomuodot.
Näin Vico päätyi omaan käsitykseensä oikeudenmukaisuudesta. Ensin tuli mystisen teologian vaihe, toisena vaihe jossa taitavat puhujat ohjasivat valtiota. Kolmannessa vaiheessa eli vapaiden yhteiskuntien vaiheessa ihmiset noudattavat vain yleisiin totuuksiin perustuvia lakeja. Vicon mukaan myös kielellisellä ilmaisulla on historiansa. Varhaisimmassa kehitysvaiheessa käytettiin ainoastaan merkkejä, jotka suoraan liittyivät niitä edustaviin käsitteisiin. Toisessa vaiheessa sankarien kieli oli kirjavaa ja kuvaannollista käyttäen vertauksia. Lopulta kolmannelle vaiheelle on tyypillistä yhteinen kieli, jonka avulla yhteisöt kykenevät laatimaan päteviä lakeja koko yhteiskunnalle, tasa-arvoisesti koko kansalle. Tästä syystä uskontojen kieli oli aikaisemmin ollut vain papiston keino hallita ihmisiä arvoitusten avulla. Vicon ”uuden tieteen” tarkoituksena oli purkaa menneiden aikakausien kertomuksia ja tulkita ne vain myyttisiksi ja uskonnollisiksi ilmauksiksi tavallisen elämän tapahtumista.
Valistus vaikutti myös papiston toimenkuvaan. Heiltä odotettiin perehtymistä lääketieteeseen ja taloudenhoitoon hyödyn näkökulmasta. Papin ja tiedemiehen roolit yhdistyivät monilla, kuten esimerkiksi Pehr Kalmilla ja Anders Chydeniuksella[10] ja Gilbert Whitella
Immanuel Kant halusi muodostaa todellisuuskäsityksen paljolti ilman nojautumista jumalalliseen tekijään. Tosin jumalakäsite jäi yhä hänen etiikkansa perusteeksi. Näiden aiheiden lisäksi Kant kirjoitti vuonna 1781 myös uskonnosta, ja tällöin hän esitti näkemyksen historiallisten uskontojen vähittäisestä katoamisesta. Historian alkukantaiseen vaiheeseen kuuluvan Kantin mukaan historialliset uskonnot. Juutalaisuus, kristinusko ja islam esittivät Kantin mukaan virheellisiä käsityksiä todellisuudesta ja niiden oli aika väistyä. Niiden tilalle Kant halusi yleispätevän uskonnon, jossa jumala on moraalin takeena.[12]
Uskontojen piirissä vastustettiin aluksi ankarasti Charles Darwinin oppia lajien synnystä. Kuitenkin jo vuonna 1868 katolisen kirkon kardinaali John Henry Newman totesi, ettei ”Darwinin teoria, paikkansapitävä tai ei, ole välttämättä ateistinen; päinvastoin, se voi yksinkertaisesti esittää jumalallisen kaitselmuksen ja taidon suurempaa ajatusta”.[13]
Auguste Comte, positivismin perustaja, esitti 1830-luvulla tulkinnan ihmiskunnan historian kehitysvaiheista, jotka johtavat alkukantaisista uskonnoista metafysiikan kautta kohti tieteellistä järkiperäisyyttä. Comten mukaan historiassa on kolme kautta. Ensimmäinen on teologinen (paremmin sanoen uskonnollinen, koska sanalla teologia on erityismerkitys[2]): sen sisäisiä kehitysvaiheita ovat sielu-usko eli luonnonolioiden olettaminen sielullisiksi, monijumalisuus (useiden persoonallisten jumalahahmojen olettaminen) ja yksijumalisuus (yhden jumalan olettaminen). Toinen kausi on metafyysinen: ilmiöiden taakse oletetaan selittäviä epäpersoonallisia voimia ja periaatteita. Kolmas kausi on tosiasioita tutkivan (positiivisen) tieteen, jossa tiede rajoittuu havaittavien ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden kuvailuun.[2]
Myöhäisviktoriaanisena aikana 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa puhuttiin yleisesti sotatilasta tieteen ja uskonnon välillä.[14]
Siirryttäessä 1900-luvulle Max Weber esitti ilmeisesti vaikutusvaltaisen käsityksen yhteiskunnasta ja historiasta. Weberin mukaan varhaista maagista vaihetta seuraa suurten pelastususkontojen vaihe, erityisesti kristinusko. Kolmas vaihe on uskonnosta irtautuva nykyaika. Siksi uskontoihin tulee suhtautua tiedon ja järjen vastakohtana.[15]
lähde: wiki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Allah, En kristittyjen paska jumalat
Kuina monta vuosi kieli opiskelut?
Uksi vusi, kaksiSata yota, rakkauden kieli. Aina eri suomitytö.
En usko ja erosin äsken kirkosta.
ma uskoa vain Allahu, Ei uskoa jeesus
Alue: Aihe vapaa
Aivan _jokainen_ ihminen on syntyessään ateisti. Jopa sinäkin olit. Ennen kuin vanhempasi/yhteiskunta kylvi kristilliset sadut pieneen viattomaan mieleesi.