Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko jumalaan?
Helinä
19.02.2016 |
"Vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä".
kiinalainen sananlasku
"Et voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa".
En. En voi todistaa sitäkään, ettei sinun päässäsi ole näkymättömiä keijukaisia. Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa.
Voidaan keksiä miten suuri määrä tahansa väitteitä, joita ei voida osoittaa vääräksi ja joita jokainen, jolla on ylenpalttinen usko, saattaa pitää oikeina. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että niihin kaikkiin kannattaa luottaa niin kauan kuin niiden perättömyyttä ei ole osoitettu. Ja jos ainoastaan joihinkin väitteisiin kannattaa luottaa niin törmäämme jälleen totuuden kriteereihin. Vain tieteellä - julkisella järjen käytöllä - on olemassa menetelmiä erottaa totuutta ja erhettä toisistaan.
Vapaa-ajattelijat lähtevät liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Se, joka esittää väittämän totuuden vaatimuksin (eli esim. "jumala on olemassa"), on velvollinen todistamaan väitteensä tai edes perustelemaan sen tieteellisesti koeteltavalla ja loogisella tavalla. Filosofisia perusteluja voidaan arvioida filosofian keinoin.
"Tarkoitin, että on mahdollista, että jumala on olemassa".
Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista. Jotkut asiat ovat kylläkin mahdottomia (emme voi esim. tehdä vesipalloja). Ihmisen on mahdollista mieltää ajattelunsa tuotteet maailmasta erillisiksi olioiksi. Ihminen voi kuvitella kaikenlaista ja antaa ajattelunsa tuotteille olemassaolon muuallakin kuin omassa subjektiivisessa todellisuudessaan; sisäisessä mentaalisten tilojen maailmassa.
"En voi järjellä todistaa, että jumala on olemassa mutta jumalan olemassaolo ei ole järjen, vaan uskon asia".
Mutta entäpä, jos uskosi on pelkkä ennakkoluulo, kuten käsitys että valkoiset ovat mustia parempia tai miehet naisia parempia tai että ne, joilla on silmälasit, ovat muita viisaampia? Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita.
Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet. Jos taas asiat tiedetään ja tunnetaan, ei ole mitään syytä vaatia pelkkää uskomista.
Kun tiedemies sanoo uskovansa, että uusi teoria on tosi, hän tarkoittaa silloin, että teoria on vahvasti perusteltu ja havainnot tai testit tukevat sitä. Kyse on rationaalisesta totena pitämisestä. Myös monet arkipäivän elämänkokemukseen perustuvat uskomuksemme edustavat sitä. Sen sijaan uskonnollinen usko - perusteeton, sokea usko - edustaa irrationaalista (=järjenvastaista) totena pitämistä.
"Mutta jumala on vajavaiselle ihmisjärjelle käsittämätön".
Tämä väite on jo sinänsä mieletön. Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu. "Käsittämättömyys" ei ole mikään ominaisuus. Se tarkoittaa samaa kuin lause: "ei kyetä määrittelemään". Väitetyn olion ominaisuuksista ei siis tiedetä mitään, eikä siis tiedetä edes mistä puhutaan. Todellakin; jos ainoa todisteemme on usko silloin emme voi edes tietää mihin uskomme!
"Minä olin epätoivoinen ja itsemurhan partaalla. Uskonto pelasti minut ja saattoi elämäni oikeille raiteille".
Kyllä, uskonto teki sen. Mutta esim. partiopojat ja Freud olisivat tehneet sen myös, jos olisit uskonut heihin. Itse asiassa mikä hyvänsä tosi tai epätosi uskomus voi panna ihmisen elämän järjestykseen.
Jos puhutaan uskon hedelmistä niin todettakoon, että mikä tahansa aito vakaumus voi olla runkona myönteisten hedelmien syntymiselle. Ne ovat pääasiassa eettisen ajattelun luomuksia.
Lisäksi on muistettava, että uskon hedelmät eivät ole lähestulkoonkaan aina myönteisiä. Ihmiskunnan historia ja tämän päivän todellisuus kertovat siitä yllin kyllin. Ajatellaanpa vaikka kerettiläis- ja noitavainoja, ristiretkiä ja uskonsotia. Eri puolilla maailmaa käydään tälläkin hetkellä sotia, jotka ovat osaltaan uskonsotia. Hyvä esimerkki tästä on tämän päivän (1993) tilanne entisessä Jugoslaviassa. Vielä jos muistetaan esim. Salman Rushdien tappotuomiota ja naisten pääsyä aborttiklinikoille estäviä fundamentalistikristittyjä USA:ssa, niin eiköhän kielteiset hedelmät ala hahmottua.
Yksilötasollakin usko tekee ihmisen usein älyllisesti sokeaksi, ennakkoluuloiseksi, vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi ja tietenkin epätieteelliseksi (kts. Albert Ellis: Uskonto henkisenä sairautena, 1986). Liberaali uskonnollisuus on lähinnä emotionaalista lapsellisuutta.
Täältä lisää:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Jo kaksi miljoonaa suomalaista on eronnut kirkoista:
http://www.eroakirkosta.fi/
Säästä rahasi johonkin parempaan.
Kommentit (110)
Taas kilahti kirkko-sanomat lehti postiluukustani, niin uhraan tämän illan ympäri internettiä tapahtuvalle käännytystyölle. Niin kauan kuin kouluissa pakotetaan lapset kuuntelemaan aamurukouksia ja osallistumaan uskonnontunneille ja joulukirkkoihin, niin minä teen käännytystyötäni. En sentään vielä ole lähtenyt ovelta-ovelle, kuten jehovat, mutta ei sekään enää kaukana ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jeesus oli työtön puuseppä äpärä homo ja kylähullu
Ette pysty todistamaan vääräksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä uskonnon jumalaan? Budhaan, Ahtiin vai Zeukseen? Kaikki yhtä lapsellisia. Jumalia ei tarvita enää mihinkään. Tiede on jo todistanut ne turhiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippunee mitä Jumalalla tarkoitat. Teidän ateistihihhulien perusongelma on tuo, että rakennatte itse ensin jonkin jumalannäköisen olkiukon ja sitten apinanraivolla mätkitte sen oman ukkelinne maahan ja hypitte voitonriemuisesti sen päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas kilahti kirkko-sanomat lehti postiluukustani, niin uhraan tämän illan ympäri internettiä tapahtuvalle käännytystyölle. Niin kauan kuin kouluissa pakotetaan lapset kuuntelemaan aamurukouksia ja osallistumaan uskonnontunneille ja joulukirkkoihin, niin minä teen käännytystyötäni. En sentään vielä ole lähtenyt ovelta-ovelle, kuten jehovat, mutta ei sekään enää kaukana ole.
Hyvä että sentään olet rehellinen kun myönnät että ateismi on vain yksi hihhulismin muoto muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Allah, En kristittyjen paska jumalat
Kuina monta vuosi kieli opiskelut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippunee mitä Jumalalla tarkoitat. Teidän ateistihihhulien perusongelma on tuo, että rakennatte itse ensin jonkin jumalannäköisen olkiukon ja sitten apinanraivolla mätkitte sen oman ukkelinne maahan ja hypitte voitonriemuisesti sen päällä.
Tuohan on nyt oikein muotia väittää kaikkea olkiukoiksi. Aika köyhää argumentointia.
MIELIPITEESI ON OLKIUKKO JOTEN EN VASTAA SIIHEN JA VOITIN AUTOMAATTISESTI!
Justhan se "anarkisti" suvi auvinenkin tuolla tavalla väitteli ylen tentissä. Ei voinut kuin säälien ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon. Kommentoin omasta näkökulmastani jotain näihin aloituksen väitteisiin:
"Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa."
- Ei tietenkään, tästä olen samaa mieltä.
"Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista."
- Itse en usko että kyseessä on ollenkaan todistettavuuden piirissä oleva asia. "Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta". Se ei ole osa tätä fyysistä ajan ja paikan todellisuutta, ja ihmisen tieteet tutkivat tätä todellisuutta. Niille spirituaalista maailmaa ei ole olemassa. Mutta itse koen, että ihmisellä voi olla -tai ainakin itselläni on- jokin spirituaalinen aisti, joka vaistoaa ja kokee suoraan sen, mikä ei ole todistettavuuksien ja totuusväittämien piirissä.
"Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita."
- Minulle se on luottamusta ei jonkun esittämiin väitteisiin, vaan luottamusta sisäisesti kokemaani todellisuuteen. Minulla on "henkinen opettaja", joka ilmaisee tämän niin, että todellinen maailma on spirituaalinen maailma, ja tämä aineen maailma lakeineen vain vääristynyt illuusio jonka ihmismieli on sen pohjalta muodostanut. Niin jotenkin itsekin koen, vaikka en vielä osaakaan niin selvästi nähdä todellisen maailman luonnetta, vaan vain vaistoan sen olemassaolon kaiken ytimenä ja "takana".
"Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet."
Järjen näkökulmasta näin on. Silti osalla ihmisistä näyttää olevan lähes synnynnäinen kaipuu järjen tuolle puolen, hengelliseen. Eikä sitä tee tyhjiin yritys järjellä perustella sitä pois. Yritin kyllä itsekin kovasti, kun yliopistoon lähdin ja halusin olla rationaalinen ja järkevä. Mutta hengellinen veti sittenkin puoleensa niin kovin, että enpä saanut agnostikkona oltua kuin jokusen vuoden, kun taas tuli halu etsiä hengellisesti.
"Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu"
Oi, mutta kukapa voisi määritellä Jumalan, joka on kaikki-mitä-on! Loppujen lopuksi minusta Jumala ei edes "ole olemassa", sillä olemassa oleminen on juurikin sitä että on jokin erillinen "kappale", josta voidaan sanoa että tuossa se on, se painaa noin paljon, se on tuon värinen, se koostuu tuosta ja tuosta aineesta jne. Jumala on ennemminkin olemassaoleminen itse kuin olemassa, ennemmin tietoisuus kuin tietoinen, ennemmin elämä kuin elävä. Paavalin sanoin "se joka kaiken kaikessa täyttää".
En usko, enkä ole koskaan uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kilahti kirkko-sanomat lehti postiluukustani, niin uhraan tämän illan ympäri internettiä tapahtuvalle käännytystyölle. Niin kauan kuin kouluissa pakotetaan lapset kuuntelemaan aamurukouksia ja osallistumaan uskonnontunneille ja joulukirkkoihin, niin minä teen käännytystyötäni. En sentään vielä ole lähtenyt ovelta-ovelle, kuten jehovat, mutta ei sekään enää kaukana ole.
Hyvä että sentään olet rehellinen kun myönnät että ateismi on vain yksi hihhulismin muoto muiden joukossa.
Ateismi ei ole uskonto. Ei jääkiekkoilemattomuuskaan ole harrastus.
Ateismi ei kuitenkaan ole uskonto ja väite voidaan jakaa kahteen osaan:
1. Ateismi ei itsessään omaa minkäänlaista uskonnollista sisältöä. Se ei omaa tiettyjä käyttäytymismalleja, pukeutumiskäytäntöjä, ylintä auktoriteettia, pyhiä kirjoituksia, uskontunnustusta, rituaaleja, lakeja, sääntöjä, temppeleitä tai traditiota, jota jokaisen ateistin on seurattava. Ateismi on Jumalaan uskomattomuutta, siinä se.
2. Jos sanotaan, että ateismi on uskonto, niin onko teismi uskonto? Onko Paavin uskonto roomalaiskatolinen kristinusko vai teismi? Oliko Muhammad islamin profeetta vai teismin profeetta? Kokoontuvatko teistit keskenään temppeliin ylistämään Jumalaa/jumalia? Onko teisteillä uskontunnustusta? Mitä traditioita teisteillä on? Mikä on teismin mukaan syntiä? Kuka on teismin profeetta? Kuka on teismin messias? Kuka on teismin guru? Minkälainen on teismin Jumala? Onko teismin Jumalalla parta? Entäpä fyysinen olomuoto? Millainen on teismin papisto? Mikä on maailman hienoin teismitemppeli?
Kukaan uskovainen uskonnostaan riippumatta ei kykene vastaamaan yhteenkään johtuen juurikin siitä, että teismi kuvaa ainoastaan ihmisen uskoa Jumalan olemassaoloon, ei mitään määriteltyä uskontoa. Miksi ateismi olisi yhtään enempää uskonto kuin teismi, panteismi, deismi tai koripallo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippunee mitä Jumalalla tarkoitat. Teidän ateistihihhulien perusongelma on tuo, että rakennatte itse ensin jonkin jumalannäköisen olkiukon ja sitten apinanraivolla mätkitte sen oman ukkelinne maahan ja hypitte voitonriemuisesti sen päällä.
Tuohan on nyt oikein muotia väittää kaikkea olkiukoiksi. Aika köyhää argumentointia.
MIELIPITEESI ON OLKIUKKO JOTEN EN VASTAA SIIHEN JA VOITIN AUTOMAATTISESTI!
Justhan se "anarkisti" suvi auvinenkin tuolla tavalla väitteli ylen tentissä. Ei voinut kuin säälien ihmetellä.
Ei voi mitään jos sortuu tuohon olkiukon käyttämiseen, niin siitä on asiallista kommentoida. Määrittele ensin Jumala, niin kerron sitten uskonko siihen vai en.
Vierailija kirjoitti:
En usko, enkä ole koskaan uskonut.
Haluaisin vielä selventää, että minusta tässä keskustelussa tieteellisillä/loogisilla argumenteilla ei ole sijaa. Asia on, niin kuin uskovaiset ovat aina hokeneet: usko on uskon asia. Jokainen voi järkeilyn ja tieteen unohtaen kuunnella omaa sydäntään, että löytyykö sieltä uskoa.
Minun kohdallani kävi niin, että ei löydy rippustakaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Kommentoin omasta näkökulmastani jotain näihin aloituksen väitteisiin:
"Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa."
- Ei tietenkään, tästä olen samaa mieltä.
"Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista."
- Itse en usko että kyseessä on ollenkaan todistettavuuden piirissä oleva asia. "Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta". Se ei ole osa tätä fyysistä ajan ja paikan todellisuutta, ja ihmisen tieteet tutkivat tätä todellisuutta. Niille spirituaalista maailmaa ei ole olemassa. Mutta itse koen, että ihmisellä voi olla -tai ainakin itselläni on- jokin spirituaalinen aisti, joka vaistoaa ja kokee suoraan sen, mikä ei ole todistettavuuksien ja totuusväittämien piirissä.
"Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita."
- Minulle se on luottamusta ei jonkun esittämiin väitteisiin, vaan luottamusta sisäisesti kokemaani todellisuuteen. Minulla on "henkinen opettaja", joka ilmaisee tämän niin, että todellinen maailma on spirituaalinen maailma, ja tämä aineen maailma lakeineen vain vääristynyt illuusio jonka ihmismieli on sen pohjalta muodostanut. Niin jotenkin itsekin koen, vaikka en vielä osaakaan niin selvästi nähdä todellisen maailman luonnetta, vaan vain vaistoan sen olemassaolon kaiken ytimenä ja "takana".
"Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet."
Järjen näkökulmasta näin on. Silti osalla ihmisistä näyttää olevan lähes synnynnäinen kaipuu järjen tuolle puolen, hengelliseen. Eikä sitä tee tyhjiin yritys järjellä perustella sitä pois. Yritin kyllä itsekin kovasti, kun yliopistoon lähdin ja halusin olla rationaalinen ja järkevä. Mutta hengellinen veti sittenkin puoleensa niin kovin, että enpä saanut agnostikkona oltua kuin jokusen vuoden, kun taas tuli halu etsiä hengellisesti.
"Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu"
Oi, mutta kukapa voisi määritellä Jumalan, joka on kaikki-mitä-on! Loppujen lopuksi minusta Jumala ei edes "ole olemassa", sillä olemassa oleminen on juurikin sitä että on jokin erillinen "kappale", josta voidaan sanoa että tuossa se on, se painaa noin paljon, se on tuon värinen, se koostuu tuosta ja tuosta aineesta jne. Jumala on ennemminkin olemassaoleminen itse kuin olemassa, ennemmin tietoisuus kuin tietoinen, ennemmin elämä kuin elävä. Paavalin sanoin "se joka kaiken kaikessa täyttää".
Nyt oli niin skitsoa juttua että taidat olla ex-muijani. Onneksi pääsin siitä vihdoin ja viimein eroon. Kauan se perään soittelikin.
Alue: Aihe vapaa
Monet uskonnottomat ajattelijat ovat esittäneet, että tiede ei jätä tilaa uskonnoille muuna kuin ”historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeänä todellisuuspaon muotona”. Ateististen arvostelijoiden mukaan uskonto on säilynyt yhteiskunnassa jäänteenä ajoilta, jolloin ihmisten tieto todellisuudesta oli rajoittuneempaa.
Esimerkiksi filosofi Kai Nielsenin mukaan on suorastaan uskomatonta, että eräät oppineet ajattelijat saattavat kannattaa jumalauskoa. Nielsenin mielestä luonnolliseen, naturalistiseen todellisuuskäsitykseen luontevasti liittyvä ateismi on nykyajan järkevän ihmisen valinta ja osa yleissivistystä. Kukaan järkevä ihminen ei yksinkertaisesti voi enää suhtautua jumalauskoon tosissaan. Nielsenin mukaan ateismia ei kuitenkaan pitäisi omaksua pelkkänä itsestäänselvyytenä, vaan sen puolesta tulisi käydä kamppailuun älyllisesti vahingollisia uskonnollisia harhoja vastaan.
Filosofi Ilkka Niiniluodon mielestä uskontojen pyhiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on ristiriidassa tieteen menetelmän kanssa.Tiede pyrkii kertomaan millainen todellisuus on, etsimään totuutta, hankkimaan tietoa todellisuudesta. Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan avoimesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on tieteen puolestapuhujien mielestä tehokkain ja järkiperäisin käsitysten muodostamisen menetelmä. Esimerkiksi Charles S. Peirce korosti itseäänkorjaavan tieteellisen menetelmän ylivertaisuutta ”itsepäisyyden”, ”arvovallan” ja ”apriorisen” eli kokemuksesta riippumattoman käsitysten muodostamisen menetelmään nähden.
Ilkka Niiniluodon mukaan käsitys todellisuudesta on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi uskonnollisiin kirjoituksiin) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tieteellisten ja uskonnollisten väitteiden ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla. Arvovaltoihin tai elämyksiin vetoavia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pitää todistusvoimaisina, sillä ne rikkovat kriittisyyden ja puolueettomuuden menetelmällisiä vaatimuksia. Niiniluodon mukaan mikään arvovalta ei voi vaatia tieteessä itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin arvovaltoihin sisältää lisäksi kehäpäätelmän. Yksityisten henkilöiden omat kokemukset ja elämykset eivät ole sisällöltään julkisesti koeteltavissa, joten ne eivät kelpaa todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Nämä elämykset voidaan kyllä asettaa psykologian tutkimuskohteeksi ja niiden syntytavalle voidaan pyrkiä antamaan tieteellinen selitys.
Uskontoa vastaan on esitetty arvostelua myös moraalisin perustein: uskonnot saavat aikaan sotia, tappamista ja kärsimystä. Uskonnottomat moraalifilosofit kuten Mario Bunge ovat esittäneet, että monet uskonnolliset näkemykset uskonnon oppien mukaan elämisen palkitsemisesta ikuisessa elämässä edustavat itsekästä nautinnontavoittelua. Uskonnon arvostelijoiden mielestä on vaarallista, että kärsimyksen tuottaminen tai tappaminen eivät ole ikuiseen, ei-ruumiilliseen elämään uskovalle moraalisesti kauhistuttavimpia asioita. Arvostelijoiden mukaan kyseenalaistamaton usko on johtanut liian usein siihen, että ihmiset ovat tuhonneet ja tappaneet. Esitetyistä historiallisista esimerkeistä tunnetuimpia ovat ristiretket, uskonnolliset sodat, inkvisitio ja noitavainot.
Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan uskonto on osa arkiajattelua, joka on ristiriidassa tieteen kanssa. Pyysiäisen mukaan ihmislaji on kehittynyt ympäristössä, joka ei ole suosinut nimenomaan tieteellisen ajattelun kehitystä. Monien ihmisten on edelleen helpompi uskoa esimerkiksi ihmeisiin kuin suhtautua arvostelevasti omiin käsityksiinsä. Siksi uskonnottomat ovat monissa maissa vähemmistö. Nykyisin ihmisen ympäristö on kuitenkin erilainen. Kun tieteellinen tieto leviää hyvin laajalle ihmisten keskuuteen, siitä tulee eräänlainen normi: tietämättömien alkaa olla vaikeaa saada muiden luottamusta ja menestyä yhteisössä.