Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko jumalaan?
Helinä
19.02.2016 |
"Vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä".
kiinalainen sananlasku
"Et voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa".
En. En voi todistaa sitäkään, ettei sinun päässäsi ole näkymättömiä keijukaisia. Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa.
Voidaan keksiä miten suuri määrä tahansa väitteitä, joita ei voida osoittaa vääräksi ja joita jokainen, jolla on ylenpalttinen usko, saattaa pitää oikeina. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että niihin kaikkiin kannattaa luottaa niin kauan kuin niiden perättömyyttä ei ole osoitettu. Ja jos ainoastaan joihinkin väitteisiin kannattaa luottaa niin törmäämme jälleen totuuden kriteereihin. Vain tieteellä - julkisella järjen käytöllä - on olemassa menetelmiä erottaa totuutta ja erhettä toisistaan.
Vapaa-ajattelijat lähtevät liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Se, joka esittää väittämän totuuden vaatimuksin (eli esim. "jumala on olemassa"), on velvollinen todistamaan väitteensä tai edes perustelemaan sen tieteellisesti koeteltavalla ja loogisella tavalla. Filosofisia perusteluja voidaan arvioida filosofian keinoin.
"Tarkoitin, että on mahdollista, että jumala on olemassa".
Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista. Jotkut asiat ovat kylläkin mahdottomia (emme voi esim. tehdä vesipalloja). Ihmisen on mahdollista mieltää ajattelunsa tuotteet maailmasta erillisiksi olioiksi. Ihminen voi kuvitella kaikenlaista ja antaa ajattelunsa tuotteille olemassaolon muuallakin kuin omassa subjektiivisessa todellisuudessaan; sisäisessä mentaalisten tilojen maailmassa.
"En voi järjellä todistaa, että jumala on olemassa mutta jumalan olemassaolo ei ole järjen, vaan uskon asia".
Mutta entäpä, jos uskosi on pelkkä ennakkoluulo, kuten käsitys että valkoiset ovat mustia parempia tai miehet naisia parempia tai että ne, joilla on silmälasit, ovat muita viisaampia? Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita.
Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet. Jos taas asiat tiedetään ja tunnetaan, ei ole mitään syytä vaatia pelkkää uskomista.
Kun tiedemies sanoo uskovansa, että uusi teoria on tosi, hän tarkoittaa silloin, että teoria on vahvasti perusteltu ja havainnot tai testit tukevat sitä. Kyse on rationaalisesta totena pitämisestä. Myös monet arkipäivän elämänkokemukseen perustuvat uskomuksemme edustavat sitä. Sen sijaan uskonnollinen usko - perusteeton, sokea usko - edustaa irrationaalista (=järjenvastaista) totena pitämistä.
"Mutta jumala on vajavaiselle ihmisjärjelle käsittämätön".
Tämä väite on jo sinänsä mieletön. Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu. "Käsittämättömyys" ei ole mikään ominaisuus. Se tarkoittaa samaa kuin lause: "ei kyetä määrittelemään". Väitetyn olion ominaisuuksista ei siis tiedetä mitään, eikä siis tiedetä edes mistä puhutaan. Todellakin; jos ainoa todisteemme on usko silloin emme voi edes tietää mihin uskomme!
"Minä olin epätoivoinen ja itsemurhan partaalla. Uskonto pelasti minut ja saattoi elämäni oikeille raiteille".
Kyllä, uskonto teki sen. Mutta esim. partiopojat ja Freud olisivat tehneet sen myös, jos olisit uskonut heihin. Itse asiassa mikä hyvänsä tosi tai epätosi uskomus voi panna ihmisen elämän järjestykseen.
Jos puhutaan uskon hedelmistä niin todettakoon, että mikä tahansa aito vakaumus voi olla runkona myönteisten hedelmien syntymiselle. Ne ovat pääasiassa eettisen ajattelun luomuksia.
Lisäksi on muistettava, että uskon hedelmät eivät ole lähestulkoonkaan aina myönteisiä. Ihmiskunnan historia ja tämän päivän todellisuus kertovat siitä yllin kyllin. Ajatellaanpa vaikka kerettiläis- ja noitavainoja, ristiretkiä ja uskonsotia. Eri puolilla maailmaa käydään tälläkin hetkellä sotia, jotka ovat osaltaan uskonsotia. Hyvä esimerkki tästä on tämän päivän (1993) tilanne entisessä Jugoslaviassa. Vielä jos muistetaan esim. Salman Rushdien tappotuomiota ja naisten pääsyä aborttiklinikoille estäviä fundamentalistikristittyjä USA:ssa, niin eiköhän kielteiset hedelmät ala hahmottua.
Yksilötasollakin usko tekee ihmisen usein älyllisesti sokeaksi, ennakkoluuloiseksi, vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi ja tietenkin epätieteelliseksi (kts. Albert Ellis: Uskonto henkisenä sairautena, 1986). Liberaali uskonnollisuus on lähinnä emotionaalista lapsellisuutta.
Täältä lisää:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Jo kaksi miljoonaa suomalaista on eronnut kirkoista:
http://www.eroakirkosta.fi/
Säästä rahasi johonkin parempaan.
Kommentit (110)
Minulle kaikki aistein havaittava on osa Jumalaa ja Jumalan ilmenemistä. Siksi pidän vähän hassuna näitä ateistien höpinöitä keijukaisista ja joulupukeista, joista minulla ei ole mitään aistihavaintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Mutta pidän mahdollisena, että ihmistä paljon älykkäämpiä ja eettisempiä olentoja voi olla olemassa avaruudessa. Se ei liity uskontoon millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minkä uskonnon jumalaan? Budhaan, Ahtiin vai Zeukseen? Kaikki yhtä lapsellisia. Jumalia ei tarvita enää mihinkään. Tiede on jo todistanut ne turhiksi.
Minulle ne ovat kaikki samaa Jumalaa, ihmismielen mielikuvia siitä joka lopulta on niin suuri ettei sitä voi tyhjentävästi kuvata. Siksi jumaluuden eri puolia ja ominaisuuksia on kuvattu erilaisilla jumalhahmoilla tai eri sanoin.
Sitä en ymmärrä miten tiede voisi todistaa jumalat turhiksi? Toki, jumaluuksia ei enää tarvita selittämään tieteellisen tiedon aukkoja, mutta ei useimmat jumaluuksia siksi uskokaan että haluaisivat selityksen niille luonnon ja maailman ilmiöille, joita eivät muuten ymmärrä. Useimmat hakeutuvat uskontojen pariin siksi että heillä on sisäinen hengelllinen kaipaus, joka ei lopu järjen perusteluilla.
Uskon:) en voi todistaa rakkauttajaan, mutta uskon siihenkin. Jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta, eiköhän nämä asiat löydy itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Riippunee mitä Jumalalla tarkoitat. Teidän ateistihihhulien perusongelma on tuo, että rakennatte itse ensin jonkin jumalannäköisen olkiukon ja sitten apinanraivolla mätkitte sen oman ukkelinne maahan ja hypitte voitonriemuisesti sen päällä.
Sinun Jumalasi on sinun mielikuvitusolentosi, et jaa sitä kenenkään muun kanssa. Uskovaiset eivät pysty edes sopimaan, mikä osa Raamatusta on totta ja mikä vertauskuvaa, niin miksi ne Jumaltakaan olisivat samanlaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteleeko täällä nyt ne pojat, jotka ei saaneet paria vanhojen tansseihin?
Vierailija kirjoitti:
Uskon:) en voi todistaa rakkauttajaan, mutta uskon siihenkin. Jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta, eiköhän nämä asiat löydy itsestä.
Rakkaus on kemiallinen ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kaikki aistein havaittava on osa Jumalaa ja Jumalan ilmenemistä. Siksi pidän vähän hassuna näitä ateistien höpinöitä keijukaisista ja joulupukeista, joista minulla ei ole mitään aistihavaintoa.
Tavallaan totta, mutta sitten toisaalta: tämä maailma on täynnä pahuutta ja kuolemaa ja kärsimystä - ovatko nekin siis osa jumalaa? Aloin joskus miettiä tätä luettuani tälle palstalle kirjoittaneen kristityn mystikon tekstejä, ja toisaalta Raamatun kuvauksia. Olin tosiaan ajatellut noin aina, että jotenkin "maailmankaikkeus on Jumalan ruumis" tai osa ruumista, Jumalan aineellinen ilmentymä, mutta ainakaan raamatulliseen näkemykseen Jumalasta ei oikein sovi että Jumalassa olisi myös syntiä ja kuolemaa osana Jumalan olemusta.
Nykyisin olen siinä näkemyksessä, että pohjalla on kyllä todellinen todellisuus, mutta ihmisen "hyvän ja pahan tiedon puusta" syömisen (enkä usko että se on kirjaimellinen tapahtuma, vaan kuvaa jonkinlaista tietoisuuden kehitysaskelta ihmislajilla) seurauksena ihminen näkee vääristyneenä. Jeesuskin sanoo, että taivasten valtakunta on teidän keskellänne, eikä jossain kaukana. Mutta jos me emme näe taivasta vaan kärsimyksen laakson niin vika lienee siinä miten näemme...
Vierailija kirjoitti:
Keskusteleeko täällä nyt ne pojat, jotka ei saaneet paria vanhojen tansseihin?
Jos et saanut paria tansseihin, et rukoillut tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskusteleeko täällä nyt ne pojat, jotka ei saaneet paria vanhojen tansseihin?
Ei, ne ovat paneskelemassa tanssipartnereitaan. Täällä taitaa olla ainoastaa hihhuleiden kakarat jotka eivät saa harrastaa esiaviollista seksiä tai joutuvat ikuiseen helvetin liekkiin kärventymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippunee mitä Jumalalla tarkoitat. Teidän ateistihihhulien perusongelma on tuo, että rakennatte itse ensin jonkin jumalannäköisen olkiukon ja sitten apinanraivolla mätkitte sen oman ukkelinne maahan ja hypitte voitonriemuisesti sen päällä.
Sinun Jumalasi on sinun mielikuvitusolentosi, et jaa sitä kenenkään muun kanssa. Uskovaiset eivät pysty edes sopimaan, mikä osa Raamatusta on totta ja mikä vertauskuvaa, niin miksi ne Jumaltakaan olisivat samanlaisia?
No siinä tapauksessa kysymys uskooko Jumalaan on melko turha, jos se tarkoittaa kaikille eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippunee mitä Jumalalla tarkoitat. Teidän ateistihihhulien perusongelma on tuo, että rakennatte itse ensin jonkin jumalannäköisen olkiukon ja sitten apinanraivolla mätkitte sen oman ukkelinne maahan ja hypitte voitonriemuisesti sen päällä.
Sinun Jumalasi on sinun mielikuvitusolentosi, et jaa sitä kenenkään muun kanssa. Uskovaiset eivät pysty edes sopimaan, mikä osa Raamatusta on totta ja mikä vertauskuvaa, niin miksi ne Jumaltakaan olisivat samanlaisia?
Miten voisi kuvata Jumalan jollekin joka ei koe? En todellakaan tiedä. Voin vain sanoa, että se kokemus ei ole ollenkaan järjen tai mielikuvituksen tasolla, sillä ei ole "muotoa". Minulla ei edes oikein ole Jumalaa koskevia näkemyksiä, en tiedä mikä uskonto olisi oikeassa ja mikä ei, en osaa esittää älyllisiä väitteitä Jumalasta, älyni ja mielikuvitukseni ovat varsin tyhjiä jumaluutta koskevista asioista. Ja sittenkin jollain ihan toisella tasolla KOEN läsnäolon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Kommentoin omasta näkökulmastani jotain näihin aloituksen väitteisiin:
"Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa."
- Ei tietenkään, tästä olen samaa mieltä.
"Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista."
- Itse en usko että kyseessä on ollenkaan todistettavuuden piirissä oleva asia. "Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta". Se ei ole osa tätä fyysistä ajan ja paikan todellisuutta, ja ihmisen tieteet tutkivat tätä todellisuutta. Niille spirituaalista maailmaa ei ole olemassa. Mutta itse koen, että ihmisellä voi olla -tai ainakin itselläni on- jokin spirituaalinen aisti, joka vaistoaa ja kokee suoraan sen, mikä ei ole todistettavuuksien ja totuusväittämien piirissä.
"Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita."
- Minulle se on luottamusta ei jonkun esittämiin väitteisiin, vaan luottamusta sisäisesti kokemaani todellisuuteen. Minulla on "henkinen opettaja", joka ilmaisee tämän niin, että todellinen maailma on spirituaalinen maailma, ja tämä aineen maailma lakeineen vain vääristynyt illuusio jonka ihmismieli on sen pohjalta muodostanut. Niin jotenkin itsekin koen, vaikka en vielä osaakaan niin selvästi nähdä todellisen maailman luonnetta, vaan vain vaistoan sen olemassaolon kaiken ytimenä ja "takana".
"Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet."
Järjen näkökulmasta näin on. Silti osalla ihmisistä näyttää olevan lähes synnynnäinen kaipuu järjen tuolle puolen, hengelliseen. Eikä sitä tee tyhjiin yritys järjellä perustella sitä pois. Yritin kyllä itsekin kovasti, kun yliopistoon lähdin ja halusin olla rationaalinen ja järkevä. Mutta hengellinen veti sittenkin puoleensa niin kovin, että enpä saanut agnostikkona oltua kuin jokusen vuoden, kun taas tuli halu etsiä hengellisesti.
"Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu"
Oi, mutta kukapa voisi määritellä Jumalan, joka on kaikki-mitä-on! Loppujen lopuksi minusta Jumala ei edes "ole olemassa", sillä olemassa oleminen on juurikin sitä että on jokin erillinen "kappale", josta voidaan sanoa että tuossa se on, se painaa noin paljon, se on tuon värinen, se koostuu tuosta ja tuosta aineesta jne. Jumala on ennemminkin olemassaoleminen itse kuin olemassa, ennemmin tietoisuus kuin tietoinen, ennemmin elämä kuin elävä. Paavalin sanoin "se joka kaiken kaikessa täyttää".
Nyt oli niin skitsoa juttua että taidat olla ex-muijani. Onneksi pääsin siitä vihdoin ja viimein eroon. Kauan se perään soittelikin.
En ole kyllä ex-muijasi. Olen omistautunut jo nuoresta pelkästään hengelliselle etsinnälle ja jättänyt tietoisesti avioitumatta ja perhettä perustamatta sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kaikki aistein havaittava on osa Jumalaa ja Jumalan ilmenemistä. Siksi pidän vähän hassuna näitä ateistien höpinöitä keijukaisista ja joulupukeista, joista minulla ei ole mitään aistihavaintoa.
Onko sekin Jumalaa, mitä ihmien ei voi aistein havaita?
Jumala on universaali energia, joka ei ole mikään henkilö tai jolla ei ole hahmoa. Ei siis todellakaan mikään pilven päällä istuva parrakas mies.
Kaikki on energiaa, liikettä ja värähtelyä. Ihminenkin. Energia ei koskaan kuole, muuttaa vain muotoaan. Henkimaailma on ihmisen todellinen koti. Jälleensynnymme kuitenkin tänne maan päälle monta kertaa oppiaksemme elämän oppiläksyjä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä miten tiede voisi todistaa jumalat turhiksi? Toki, jumaluuksia ei enää tarvita selittämään tieteellisen tiedon aukkoja, mutta ei useimmat jumaluuksia siksi uskokaan että haluaisivat selityksen niille luonnon ja maailman ilmiöille, joita eivät muuten ymmärrä. Useimmat hakeutuvat uskontojen pariin siksi että heillä on sisäinen hengelllinen kaipaus, joka ei lopu järjen perusteluilla.
Useimmat hakeutuvat uskonnon pariin siksi, että pelkäävät kuolemaa (joko oman elämän loppumista tai sitä, että menettävät jonkun toisen ikiajoiksi) tai siksi, että haluavat paeta tuskaa, jota eivät muutoin osaa tai kykene käsittelemään. Ei ole sattumaa, että ihmiset "hurahtavat" uskontoon yleensä jonkin vastoinkäymisen kohdattuaan (sairaus, läheisen kuolema, suhteen loppuminen, sota tmv.) ja että ihmiset ovat uskonnollisimpia sellaisissa yhteiskunnissa, joissa esiintyy kaikkein eniten epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Kommentoin omasta näkökulmastani jotain näihin aloituksen väitteisiin:
"Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa."
- Ei tietenkään, tästä olen samaa mieltä.
"Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista."
- Itse en usko että kyseessä on ollenkaan todistettavuuden piirissä oleva asia. "Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta". Se ei ole osa tätä fyysistä ajan ja paikan todellisuutta, ja ihmisen tieteet tutkivat tätä todellisuutta. Niille spirituaalista maailmaa ei ole olemassa. Mutta itse koen, että ihmisellä voi olla -tai ainakin itselläni on- jokin spirituaalinen aisti, joka vaistoaa ja kokee suoraan sen, mikä ei ole todistettavuuksien ja totuusväittämien piirissä.
"Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita."
- Minulle se on luottamusta ei jonkun esittämiin väitteisiin, vaan luottamusta sisäisesti kokemaani todellisuuteen. Minulla on "henkinen opettaja", joka ilmaisee tämän niin, että todellinen maailma on spirituaalinen maailma, ja tämä aineen maailma lakeineen vain vääristynyt illuusio jonka ihmismieli on sen pohjalta muodostanut. Niin jotenkin itsekin koen, vaikka en vielä osaakaan niin selvästi nähdä todellisen maailman luonnetta, vaan vain vaistoan sen olemassaolon kaiken ytimenä ja "takana".
"Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet."
Järjen näkökulmasta näin on. Silti osalla ihmisistä näyttää olevan lähes synnynnäinen kaipuu järjen tuolle puolen, hengelliseen. Eikä sitä tee tyhjiin yritys järjellä perustella sitä pois. Yritin kyllä itsekin kovasti, kun yliopistoon lähdin ja halusin olla rationaalinen ja järkevä. Mutta hengellinen veti sittenkin puoleensa niin kovin, että enpä saanut agnostikkona oltua kuin jokusen vuoden, kun taas tuli halu etsiä hengellisesti.
"Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu"
Oi, mutta kukapa voisi määritellä Jumalan, joka on kaikki-mitä-on! Loppujen lopuksi minusta Jumala ei edes "ole olemassa", sillä olemassa oleminen on juurikin sitä että on jokin erillinen "kappale", josta voidaan sanoa että tuossa se on, se painaa noin paljon, se on tuon värinen, se koostuu tuosta ja tuosta aineesta jne. Jumala on ennemminkin olemassaoleminen itse kuin olemassa, ennemmin tietoisuus kuin tietoinen, ennemmin elämä kuin elävä. Paavalin sanoin "se joka kaiken kaikessa täyttää".
Nyt oli niin skitsoa juttua että taidat olla ex-muijani. Onneksi pääsin siitä vihdoin ja viimein eroon. Kauan se perään soittelikin.
En ole kyllä ex-muijasi. Olen omistautunut jo nuoresta pelkästään hengelliselle etsinnälle ja jättänyt tietoisesti avioitumatta ja perhettä perustamatta sen takia.
Olet kyllä keksinyt tosi friikin ajatusrakennelman uskosi tueksi. Onko arkesi yhtä sekavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä miten tiede voisi todistaa jumalat turhiksi? Toki, jumaluuksia ei enää tarvita selittämään tieteellisen tiedon aukkoja, mutta ei useimmat jumaluuksia siksi uskokaan että haluaisivat selityksen niille luonnon ja maailman ilmiöille, joita eivät muuten ymmärrä. Useimmat hakeutuvat uskontojen pariin siksi että heillä on sisäinen hengelllinen kaipaus, joka ei lopu järjen perusteluilla.
Useimmat hakeutuvat uskonnon pariin siksi, että pelkäävät kuolemaa (joko oman elämän loppumista tai sitä, että menettävät jonkun toisen ikiajoiksi) tai siksi, että haluavat paeta tuskaa, jota eivät muutoin osaa tai kykene käsittelemään. Ei ole sattumaa, että ihmiset "hurahtavat" uskontoon yleensä jonkin vastoinkäymisen kohdattuaan (sairaus, läheisen kuolema, suhteen loppuminen, sota tmv.) ja että ihmiset ovat uskonnollisimpia sellaisissa yhteiskunnissa, joissa esiintyy kaikkein eniten epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta.
Ok, ehkä oma kokemukseni sitten ei olekaan kovin yleinen. Itse jopa olin etsinyt kuolemaa, koska minusta tämä elämä tuntui niin loputtoman tyhjältä ja merkityksettömältä silti, vaikka minulla oli aineellisesti kaikki hyvin. Mikään mitä sain ei tuntunut täyttävän "aukkoa" mielessäni, ei parisuhteet, ei omaisuus, ei sivistys, taide, kulttuuri. Minulla se aukko oli hengellinen kaipuu, ja sen täytti vasta hengellinen etsintä. Ja meni niin päin, että ennen kuin löysin mitä etsin, minä jopa halusin kuolla, en suinkaan pelännyt kuolemaa, ja nyt kun olen löytänyt, ei ole enää halua kuolla vaan olen valmis elämään sen aikaa kun nyt aikani on, ilman valituksia.
Alue: Aihe vapaa
Nyt puhuttiinkin hihhulismista, johon tuo käännytys kuuluu.