Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko jumalaan?
Helinä
19.02.2016 |
"Vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä".
kiinalainen sananlasku
"Et voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa".
En. En voi todistaa sitäkään, ettei sinun päässäsi ole näkymättömiä keijukaisia. Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa.
Voidaan keksiä miten suuri määrä tahansa väitteitä, joita ei voida osoittaa vääräksi ja joita jokainen, jolla on ylenpalttinen usko, saattaa pitää oikeina. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että niihin kaikkiin kannattaa luottaa niin kauan kuin niiden perättömyyttä ei ole osoitettu. Ja jos ainoastaan joihinkin väitteisiin kannattaa luottaa niin törmäämme jälleen totuuden kriteereihin. Vain tieteellä - julkisella järjen käytöllä - on olemassa menetelmiä erottaa totuutta ja erhettä toisistaan.
Vapaa-ajattelijat lähtevät liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Se, joka esittää väittämän totuuden vaatimuksin (eli esim. "jumala on olemassa"), on velvollinen todistamaan väitteensä tai edes perustelemaan sen tieteellisesti koeteltavalla ja loogisella tavalla. Filosofisia perusteluja voidaan arvioida filosofian keinoin.
"Tarkoitin, että on mahdollista, että jumala on olemassa".
Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista. Jotkut asiat ovat kylläkin mahdottomia (emme voi esim. tehdä vesipalloja). Ihmisen on mahdollista mieltää ajattelunsa tuotteet maailmasta erillisiksi olioiksi. Ihminen voi kuvitella kaikenlaista ja antaa ajattelunsa tuotteille olemassaolon muuallakin kuin omassa subjektiivisessa todellisuudessaan; sisäisessä mentaalisten tilojen maailmassa.
"En voi järjellä todistaa, että jumala on olemassa mutta jumalan olemassaolo ei ole järjen, vaan uskon asia".
Mutta entäpä, jos uskosi on pelkkä ennakkoluulo, kuten käsitys että valkoiset ovat mustia parempia tai miehet naisia parempia tai että ne, joilla on silmälasit, ovat muita viisaampia? Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita.
Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet. Jos taas asiat tiedetään ja tunnetaan, ei ole mitään syytä vaatia pelkkää uskomista.
Kun tiedemies sanoo uskovansa, että uusi teoria on tosi, hän tarkoittaa silloin, että teoria on vahvasti perusteltu ja havainnot tai testit tukevat sitä. Kyse on rationaalisesta totena pitämisestä. Myös monet arkipäivän elämänkokemukseen perustuvat uskomuksemme edustavat sitä. Sen sijaan uskonnollinen usko - perusteeton, sokea usko - edustaa irrationaalista (=järjenvastaista) totena pitämistä.
"Mutta jumala on vajavaiselle ihmisjärjelle käsittämätön".
Tämä väite on jo sinänsä mieletön. Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu. "Käsittämättömyys" ei ole mikään ominaisuus. Se tarkoittaa samaa kuin lause: "ei kyetä määrittelemään". Väitetyn olion ominaisuuksista ei siis tiedetä mitään, eikä siis tiedetä edes mistä puhutaan. Todellakin; jos ainoa todisteemme on usko silloin emme voi edes tietää mihin uskomme!
"Minä olin epätoivoinen ja itsemurhan partaalla. Uskonto pelasti minut ja saattoi elämäni oikeille raiteille".
Kyllä, uskonto teki sen. Mutta esim. partiopojat ja Freud olisivat tehneet sen myös, jos olisit uskonut heihin. Itse asiassa mikä hyvänsä tosi tai epätosi uskomus voi panna ihmisen elämän järjestykseen.
Jos puhutaan uskon hedelmistä niin todettakoon, että mikä tahansa aito vakaumus voi olla runkona myönteisten hedelmien syntymiselle. Ne ovat pääasiassa eettisen ajattelun luomuksia.
Lisäksi on muistettava, että uskon hedelmät eivät ole lähestulkoonkaan aina myönteisiä. Ihmiskunnan historia ja tämän päivän todellisuus kertovat siitä yllin kyllin. Ajatellaanpa vaikka kerettiläis- ja noitavainoja, ristiretkiä ja uskonsotia. Eri puolilla maailmaa käydään tälläkin hetkellä sotia, jotka ovat osaltaan uskonsotia. Hyvä esimerkki tästä on tämän päivän (1993) tilanne entisessä Jugoslaviassa. Vielä jos muistetaan esim. Salman Rushdien tappotuomiota ja naisten pääsyä aborttiklinikoille estäviä fundamentalistikristittyjä USA:ssa, niin eiköhän kielteiset hedelmät ala hahmottua.
Yksilötasollakin usko tekee ihmisen usein älyllisesti sokeaksi, ennakkoluuloiseksi, vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi ja tietenkin epätieteelliseksi (kts. Albert Ellis: Uskonto henkisenä sairautena, 1986). Liberaali uskonnollisuus on lähinnä emotionaalista lapsellisuutta.
Täältä lisää:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Jo kaksi miljoonaa suomalaista on eronnut kirkoista:
http://www.eroakirkosta.fi/
Säästä rahasi johonkin parempaan.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Kommentoin omasta näkökulmastani jotain näihin aloituksen väitteisiin:
"Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa."
- Ei tietenkään, tästä olen samaa mieltä.
"Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista."
- Itse en usko että kyseessä on ollenkaan todistettavuuden piirissä oleva asia. "Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta". Se ei ole osa tätä fyysistä ajan ja paikan todellisuutta, ja ihmisen tieteet tutkivat tätä todellisuutta. Niille spirituaalista maailmaa ei ole olemassa. Mutta itse koen, että ihmisellä voi olla -tai ainakin itselläni on- jokin spirituaalinen aisti, joka vaistoaa ja kokee suoraan sen, mikä ei ole todistettavuuksien ja totuusväittämien piirissä.
"Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita."
- Minulle se on luottamusta ei jonkun esittämiin väitteisiin, vaan luottamusta sisäisesti kokemaani todellisuuteen. Minulla on "henkinen opettaja", joka ilmaisee tämän niin, että todellinen maailma on spirituaalinen maailma, ja tämä aineen maailma lakeineen vain vääristynyt illuusio jonka ihmismieli on sen pohjalta muodostanut. Niin jotenkin itsekin koen, vaikka en vielä osaakaan niin selvästi nähdä todellisen maailman luonnetta, vaan vain vaistoan sen olemassaolon kaiken ytimenä ja "takana".
"Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet."
Järjen näkökulmasta näin on. Silti osalla ihmisistä näyttää olevan lähes synnynnäinen kaipuu järjen tuolle puolen, hengelliseen. Eikä sitä tee tyhjiin yritys järjellä perustella sitä pois. Yritin kyllä itsekin kovasti, kun yliopistoon lähdin ja halusin olla rationaalinen ja järkevä. Mutta hengellinen veti sittenkin puoleensa niin kovin, että enpä saanut agnostikkona oltua kuin jokusen vuoden, kun taas tuli halu etsiä hengellisesti.
"Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu"
Oi, mutta kukapa voisi määritellä Jumalan, joka on kaikki-mitä-on! Loppujen lopuksi minusta Jumala ei edes "ole olemassa", sillä olemassa oleminen on juurikin sitä että on jokin erillinen "kappale", josta voidaan sanoa että tuossa se on, se painaa noin paljon, se on tuon värinen, se koostuu tuosta ja tuosta aineesta jne. Jumala on ennemminkin olemassaoleminen itse kuin olemassa, ennemmin tietoisuus kuin tietoinen, ennemmin elämä kuin elävä. Paavalin sanoin "se joka kaiken kaikessa täyttää".
Nyt oli niin skitsoa juttua että taidat olla ex-muijani. Onneksi pääsin siitä vihdoin ja viimein eroon. Kauan se perään soittelikin.
En ole kyllä ex-muijasi. Olen omistautunut jo nuoresta pelkästään hengelliselle etsinnälle ja jättänyt tietoisesti avioitumatta ja perhettä perustamatta sen takia.
Olet kyllä keksinyt tosi friikin ajatusrakennelman uskosi tueksi. Onko arkesi yhtä sekavaa?
Sekavaa? Teen asiantuntijatyötä teknisellä alalla, ulkoilutan koiraa, laitan ruokaa, teen kotitöitä... Sellaista tavallista rauhallista elämää. Huvittava ajatus sinänsä tämä sekavuus, nimittäin kun ajattelen tätä minun henkistä opettajaani joka on sama kuin täällä kirjoittaa nimimerkillä kristitty mystikko joskus, niin varmasti moni ajattelisi tekstien perusteella että ainakin hän on hyvinkin sekava, mutta tavattaessa hän on äärimmäisen tavallinen, rauhallinen ja järkevän oloinen ihminen, ei tosiaan mikään kiihkoinen uskovaisuusvaahtoaja. Sellainen vaan jonka lähellä tulee syvä rauha, tunne että tässä on hyvä olla. Minä itse en taida niin rauhallinen olla, mutta tuskinpa erityisen rauhatonkaan, vaan ihan tavis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uskon ja luotan siihen, että tuolla taivaassa on joku joka pitää minusta huolen ja ainakin välittää oikeasti.
En voi kieltää sitä etteikö jokin Jumalallinen olisi luonut maailmankaikkeuden. Mutta se Jumala ei ole mikään näistä sadoista jumalista , joihin nykyiset uskonnot nojautuvat. Ne ovat ihmisten keksimiä.
Olen agnostikko.
Jos jumala olisi olemassa jonkinlaisena tietoisena oliona, se olisi henkisesti ilkeän pikkulapsen tasolla oleva vittupää tästä maailmanmenosta päätellen. En tosiaankaan palvoisi, näyttäisin keskisormea kiitoksena kaikesta maailman paskuudesta aina kuukautiskivuista alkaen.
Minulle on loppupeleissä yhdentekevää, onko jumala olemassa vai ei. Jonkunmoinen taikauskon kaipuu toki monilta meistä löytyy, minultakin, mutta mieluummin toimin sen mukaan, mitä on tässä maailmassa konkreettisesti läsnä. Ennemmin kuin paasaan taruolentojen olemassaolon mahdollisuudesta menen esim. auttamaan apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä. Tai keskityn nauttimaan elämästä, näen ystäviä ja koitan tuoda iloa heidän elämäänsä.
On mahdollista, että meistä jokaisella on vain tämä yksi elämä ilman seikkailua tuonpuoleisessa. Sen vuoksi en näe järkevänä tuhlata elämäänsä jonkun mielikuvitusolennon palvomiseen. Paitsi tietenkin, jos se tekee omasta elämästä mukavampaa. (Ei esim. osaa huolehtia itsestään ja muista yksilöistä ilman uskonnollisia käskyjä.)
Että jos kierrätte ovelta ovelle, kerätkää vaikka rahaa lastensuojeluun tai nimiä eläinsuojeluadressiin. Käykää vanhainkodissa vapaaehtoisvierailuilla yksinäisiä ikäihmisiä piristämässä tai menkää naapurille avuksi talkoohommiin. Konkreettinen toisten auttaminen ja omasta elämästä nauttiminen ovat mielestäni paljon parempi tapa elää elämäänsä kuin jonkin uskomuksen parissa hääriminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Olen kristitty.
Sinun rääpäle-jumalasi kuoli naulattuna ristiin. Minun jumalallani on vitun iso vasara. Olen viikinki.
Vierailija kirjoitti:
Jumala on universaali energia, joka ei ole mikään henkilö tai jolla ei ole hahmoa. Ei siis todellakaan mikään pilven päällä istuva parrakas mies.
Kaikki on energiaa, liikettä ja värähtelyä. Ihminenkin. Energia ei koskaan kuole, muuttaa vain muotoaan. Henkimaailma on ihmisen todellinen koti. Jälleensynnymme kuitenkin tänne maan päälle monta kertaa oppiaksemme elämän oppiläksyjä.
Ainakin minä persoonana kuolen sitten kun aivoni lakkaavat toimimasta ja katoavat. Kaikki elolliset olennot on hyvin paljon toistensa kaltaisia ja voi siten miettiä, että mitä he tulevat kokemaan tulevaisuudessa, minkälaisen maailman jätämme jälkeemme. Joillakin on taatusti tismalleen samanlaisia ajatuksia ja tunteita kuin minulla. En tarvitse siis edes jälkeläisiä kun tiedän, että joku on kuitenkin samanlainen kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään jumalaan.
Mä en usko edes humalaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä miten tiede voisi todistaa jumalat turhiksi? Toki, jumaluuksia ei enää tarvita selittämään tieteellisen tiedon aukkoja, mutta ei useimmat jumaluuksia siksi uskokaan että haluaisivat selityksen niille luonnon ja maailman ilmiöille, joita eivät muuten ymmärrä. Useimmat hakeutuvat uskontojen pariin siksi että heillä on sisäinen hengelllinen kaipaus, joka ei lopu järjen perusteluilla.
Useimmat hakeutuvat uskonnon pariin siksi, että pelkäävät kuolemaa (joko oman elämän loppumista tai sitä, että menettävät jonkun toisen ikiajoiksi) tai siksi, että haluavat paeta tuskaa, jota eivät muutoin osaa tai kykene käsittelemään. Ei ole sattumaa, että ihmiset "hurahtavat" uskontoon yleensä jonkin vastoinkäymisen kohdattuaan (sairaus, läheisen kuolema, suhteen loppuminen, sota tmv.) ja että ihmiset ovat uskonnollisimpia sellaisissa yhteiskunnissa, joissa esiintyy kaikkein eniten epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta.
Ok, ehkä oma kokemukseni sitten ei olekaan kovin yleinen. Itse jopa olin etsinyt kuolemaa, koska minusta tämä elämä tuntui niin loputtoman tyhjältä ja merkityksettömältä silti, vaikka minulla oli aineellisesti kaikki hyvin. Mikään mitä sain ei tuntunut täyttävän "aukkoa" mielessäni, ei parisuhteet, ei omaisuus, ei sivistys, taide, kulttuuri. Minulla se aukko oli hengellinen kaipuu, ja sen täytti vasta hengellinen etsintä. Ja meni niin päin, että ennen kuin löysin mitä etsin, minä jopa halusin kuolla, en suinkaan pelännyt kuolemaa, ja nyt kun olen löytänyt, ei ole enää halua kuolla vaan olen valmis elämään sen aikaa kun nyt aikani on, ilman valituksia.
Eli tunsit tuskaa (itsetuhoisuutta, masennusta, ehkä kyvyttömyyttä rakkauteen ja läheisyyteen, sillä se on yleensä taustalla, kun ihminen kokee olonsa tyhjäksi, mahdollisesti myös häpeää ja syyllisyyttä, ne taas usein ovat itsetuhoisuuden taustalla), jota et osannut käsitellä muutoin kuin kääntymällä uskonnon puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uskon Jumalaan. Säälittää nämä ateistit, jotka täällä yrittävät perustella toisten uskoa turhaksi. Olen ajatellut aloittaa täällä ketjun, jossa kysyn miten ateistit näkevät kuoleman, mutta siitä tulisi vain paljon alapeukkuja, koska valtaosa täällä näkyy olevan ateisteja. Mutta oikeasti minua käy sääliksi sellaista ihmistä jonka mielestä kuoleman jälkeen on vain pelkkää tyhjää, ei mitään. Itse en ole koskaan pelännyt kuolemaa, koska olen ikäni ollut uskossa. Minulle se, että kuoleman jälkeen ei olisi mitään, on yhtä käsittämätön ajatus kuin Jumalan olemassaolo ateisteille. Ei uskoa voi perustella tai todistaa oikeaksi. Eikä ole mielestäni tarvettakaan. Se on ihan jokaisen oma asia. Usko on sokeaa luottamusta, ei sitä tarvitse nähdä. Ja uskomisen taitokin on lahja, joka otetaan vastaan tai ollaan ottamatta. :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään jumalaan.
Mä en usko edes humalaan!
Voin todistaa sulle humalan olemassaolon. Mulla on kankkunen para-aikaa! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskon Jumalaan. Säälittää nämä ateistit, jotka täällä yrittävät perustella toisten uskoa turhaksi. Olen ajatellut aloittaa täällä ketjun, jossa kysyn miten ateistit näkevät kuoleman, mutta siitä tulisi vain paljon alapeukkuja, koska valtaosa täällä näkyy olevan ateisteja. Mutta oikeasti minua käy sääliksi sellaista ihmistä jonka mielestä kuoleman jälkeen on vain pelkkää tyhjää, ei mitään. Itse en ole koskaan pelännyt kuolemaa, koska olen ikäni ollut uskossa. Minulle se, että kuoleman jälkeen ei olisi mitään, on yhtä käsittämätön ajatus kuin Jumalan olemassaolo ateisteille. Ei uskoa voi perustella tai todistaa oikeaksi. Eikä ole mielestäni tarvettakaan. Se on ihan jokaisen oma asia. Usko on sokeaa luottamusta, ei sitä tarvitse nähdä. Ja uskomisen taitokin on lahja, joka otetaan vastaan tai ollaan ottamatta. :-)
Minua taas säälittävät ihmiset, jotka elävät koko elämänsä odotellen jotain kuolemanjälkeistä paratiisia tajuamatta, että se voi olla myös ihan tässä ja nyt se elämä, että kannattaisi nauttia siitä ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka tuonpuoleisen olemassaoloon uskoisikin tai pitäisi sitä ainakin mahdollisena.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskon Jumalaan. Säälittää nämä ateistit, jotka täällä yrittävät perustella toisten uskoa turhaksi. Olen ajatellut aloittaa täällä ketjun, jossa kysyn miten ateistit näkevät kuoleman, mutta siitä tulisi vain paljon alapeukkuja, koska valtaosa täällä näkyy olevan ateisteja. Mutta oikeasti minua käy sääliksi sellaista ihmistä jonka mielestä kuoleman jälkeen on vain pelkkää tyhjää, ei mitään. Itse en ole koskaan pelännyt kuolemaa, koska olen ikäni ollut uskossa. Minulle se, että kuoleman jälkeen ei olisi mitään, on yhtä käsittämätön ajatus kuin Jumalan olemassaolo ateisteille. Ei uskoa voi perustella tai todistaa oikeaksi. Eikä ole mielestäni tarvettakaan. Se on ihan jokaisen oma asia. Usko on sokeaa luottamusta, ei sitä tarvitse nähdä. Ja uskomisen taitokin on lahja, joka otetaan vastaan tai ollaan ottamatta. :-)
Jos olisit syntynyt Syyriassa, islam olisi uskontosi ja eläisit sen mukaan. Ihmettelisit kristittyjen touhuja, et millään ymmärtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon yliluonnolliseen (henget) eli uskon että on paranormaalia aktiviteettia. Sitä en tiedä onko jumalaa/jumalia mutta on voimaannuttava ajatus että on joku korkeampi voima joka "pitää huolen meistä". Elämä on kyllä paljon leppoisampaa uskovaiselle, kun ei tarvitse murehtia asioita vaan voi ajatella että asiat on korkeammissa käsissä.
Jokainen tietää että maapallo syntyi suuressa alkuräjähdyksessä, kukaan ei voi kiistää etteikö dinosauruksia ollut olemassa ja että ihminen polveutuu apinasta. Toisaalta kukaan ei tiedä mitä tuolla avaruuden äärettömyydessä on...
Vierailija kirjoitti:
Olen agnostikko.
Jos jumala olisi olemassa jonkinlaisena tietoisena oliona, se olisi henkisesti ilkeän pikkulapsen tasolla oleva vittupää tästä maailmanmenosta päätellen. En tosiaankaan palvoisi, näyttäisin keskisormea kiitoksena kaikesta maailman paskuudesta aina kuukautiskivuista alkaen.
Minulle on loppupeleissä yhdentekevää, onko jumala olemassa vai ei. Jonkunmoinen taikauskon kaipuu toki monilta meistä löytyy, minultakin, mutta mieluummin toimin sen mukaan, mitä on tässä maailmassa konkreettisesti läsnä. Ennemmin kuin paasaan taruolentojen olemassaolon mahdollisuudesta menen esim. auttamaan apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä. Tai keskityn nauttimaan elämästä, näen ystäviä ja koitan tuoda iloa heidän elämäänsä.
On mahdollista, että meistä jokaisella on vain tämä yksi elämä ilman seikkailua tuonpuoleisessa. Sen vuoksi en näe järkevänä tuhlata elämäänsä jonkun mielikuvitusolennon palvomiseen. Paitsi tietenkin, jos se tekee omasta elämästä mukavampaa. (Ei esim. osaa huolehtia itsestään ja muista yksilöistä ilman uskonnollisia käskyjä.)
Että jos kierrätte ovelta ovelle, kerätkää vaikka rahaa lastensuojeluun tai nimiä eläinsuojeluadressiin. Käykää vanhainkodissa vapaaehtoisvierailuilla yksinäisiä ikäihmisiä piristämässä tai menkää naapurille avuksi talkoohommiin. Konkreettinen toisten auttaminen ja omasta elämästä nauttiminen ovat mielestäni paljon parempi tapa elää elämäänsä kuin jonkin uskomuksen parissa hääriminen.
Harvinaisen hyvin sanottu. Minäkin olen ajatellut asian niin, että jos esimerkiksi Raamatussa kuvattu Jumala on olemassa ja sellaisena kuin kyseisessä kirjassa kuvataan, ja on vastuussa kaikesta siitä, mistä kyseisen kirjan mukaan on vastuussa, niin se olento ei ansaitse kenenkään palvontaa, päin vastoin. Uskovaiset niin usein vetoavat siihen, että Jumala pelastaa pahasta ja lievittää kivun ja niin edelleen, mutta jos Jumala loi maailman ja meidät, niin silloinhan Jumala loi myös kivun ja kykymme kärsiä. Tämä olento sai luoda maailman ja elolliset olennot sellaisiksi kuin halusi, ja hän loi meidät kärsimykseen kykeneviksi, kipua tunteviksi olennoiksi... Ensin loi sairauden ja sitten kiristää lääkkeellä. Sellaista olentoa pitäisi vastustaa, viimeiseen asti. Itse asiassa voisi sanoa, että ei ole moraalisesti oikein kannattaa sellaista touhua.
Humalahakuista juomista, jumalahakuista huomista.
Vierailija kirjoitti:
Uskon yliluonnolliseen (henget) eli uskon että on paranormaalia aktiviteettia. Sitä en tiedä onko jumalaa/jumalia mutta on voimaannuttava ajatus että on joku korkeampi voima joka "pitää huolen meistä". Elämä on kyllä paljon leppoisampaa uskovaiselle, kun ei tarvitse murehtia asioita vaan voi ajatella että asiat on korkeammissa käsissä.
Jokainen tietää että maapallo syntyi suuressa alkuräjähdyksessä, kukaan ei voi kiistää etteikö dinosauruksia ollut olemassa ja että ihminen polveutuu apinasta. Toisaalta kukaan ei tiedä mitä tuolla avaruuden äärettömyydessä on...
Maapallo ei syntynyt missään alkuräjähdyksessä eikä ihminen polveudu apinoista. Kannattaisi ehkä lukea jokunen tieteellinen artikkeli joskus, tai edes vilkaista Wikipediaa.
Minulle nämä ovat aina omalla laillaan kinkkisiä kysymyksiä, sillä jos vastaan en, ihmiset pitävät ateistina, ja jos vastaan kyllä, ihmiset olettavat, että uskon johonkin kristittyjen jumalan kaltaiseen.
Alue: Aihe vapaa
Energia kuolee, lopulta kaikki pysähtyy. Tämä on maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo.
Jälleensyntymä on täyttä huuhaata.