Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tuhoaa minut. Kokemuksia kaipailen.
10.02.2016 |
Tiedän. Tämä ei ole mikään asiantuntijafoorumi ja varmaan minun pitäisi tehdä itse asialle pian jotain, mutta olen jotenkin niin rikki, että se halvaannuttaa minut paikalleen. Olin ennen hirveän vahva ihminen ja nyt tunne mitä olen alkanut tuntea lähes kokoajan on hermostuneisuus ja pelko.
Haluaisin tietää onko kellään kokemusta tällaisesta suhteessa ja käsitystä mistä se voisi johtua. Olen ihminen joka hakee syitä asioille, mietin pitkään ja haluaisin kai kuulla millaista muilla on ollut jotta saisin tähän palapeliin jotain selvyyttä. Olen alkanut epäillä, että tässä on taustalla jotain tavanomaista ilkeyttä enemmän, ehkä jokin persoonallisuushäiriö tai en tiedä. Kuullostaako tämä siltä?
Olen parisuhteessa vaikean ihmisen kanssa. Olen koko ajan hermostunut ja tunnen pelkoa, että teen jotakin mikä kääntyy minua vastaan. Peitän paljon tunteitani, että toinen ei tekisi mitään tällaista, mutta tästä seuraa ainoastaan omalla kohdallani tasaisin väliajoin täysin musertavaa hajoamista.
Puolisoni piirteitä on esimerkiksi mustasukkaisuus jolla hän onkin onnistunut rajoittamaan minua. Lopulta olenkin omaksunut rajoittamisen jo ihan itse, teen sitä välttääkseni syytökset, mutta saan niitä kuitenkin. Yleensä kysyy "onko sulla joku toinen" tai "kenes luo nyt menet" silloin, kun erehdyn osoittamaan pahan oloni. Minähän en tosiaankaan oikein missään käy ja lähes kaikki ystävyyssuhteet olen pistänyt aiempaan nähden lähes jäähylle, mitään perustetta ei ylipäänsä epäilyille ole.
Puolisoni vetää minulta muutenkin "maton jalkojen alta" todella taitavasti. Hän saattaa pyytää minua kertomaan miltä minusta tuntuu (koska varmaan huomaa, että peittelen tunteitani) ja mitä ajattelen. Hän haluaa, että teen näin "ennenkuin räjähtää" (se tasainen hajoamiseni tässä suhteessa). Jos kuitenkin näin teen, esimerkiksi kirjoitan kirjeen, niin puolisoni saattaa sanoa: "en mä sun raapustuksia halua lukea" eli olen kirjeeseen upottanut syviä ajatuksiani ja hän mitätöi sen noin. Toinen mitä hän usein samassa tilanteessa on, jos puhuen kerron, että sanoo suunnilleen näin: "olet itsestäsi liikoja luuleva akateeminen" tai "mikä ihmistuntija sä muka kuvittelet olevasi, et sä ole". Olen opiskellut ihmistieteitä ja siksi kai haluaa mitätöidä juuri sitä, koska tietää sen olevan minulle tärkeää.
Hän haluaa muutenkin tehdä kaiken minkä koen tärkeäksi turhaksi. Minulla on harrastus johon olen palailemassa (tämänkin lopetin, koska oli niin mustasukkainen) ja tätä harrastusta ei voi harrastaa yksin. Se vaatii useita ihmisiä. Tämä harrastus on ollut minulle ihan älyttömän tärkeä ja tekee minulle todella hyvää. En saa mistään samaa tunnetta, se on suorastaan aivolääkettä minulle. Puolisoni iskee tähänkin "ai, tarvitko nyt opettajan itsellesi sitten". Tiedän jo kokemuksesta tällä tarkoittavan, että ei pidä jos minua opettaisi vastakkaista sukupuolta oleva henkilö ja ennen pitkään jos näin olisi, saisin kuulla asiasta. Eli saa minut nykyisin jo näin pienestä stressaamaan ja pelkäämään tuota (turhaa) reaktiota, jonka vielä aikoo sopivan tilaisuuden tullen käyttää.
Hän tuntuu manipuloivan minua muutenkin suoraan ja epäsuoraan. Hän syyllistää minua ja käyttäytyy ristiriitaisesti (esim. "kerro tunteistasi" ja jos niin teen niin mitätöi ja litistää ne täysin, samalla myös minut ja sen mitä edustan). Hän löytää minusta kaikki herkät pisteeni, esim. menneet parisuhteeni ja niissä tapahtuneet (minusta riippumattomat) karikot hän pistää syykseni "eipä ihme, että sun suhteet on meneet pieleen" jne.
Hän myös uhkailee minua. Jos kerron ajatuksistani ja tunteistani hän saattaa sanoa, että "pitäisikö soittaa x tai x ja kertoa mitä sä sanot / ajattelet", nämä x ja x ovat hänen sukulaisiaan ja siten minunkin tuttujaaan, läheisestikin. Eli haluaa vaientaa minut uhkailemalla mustamaalaamisellani.
En tiedä mitä tehdä. Olen ihan rikki ja täysin yksin. Nämä on tällaisia pieniä yksittäisiä juttuja, en edes viitsi kertoa mitä kaikkea mustasukkaisuuden nimissä on tapahtunut, mutta uskon, että osaatte lukea jo rivin välistä mitä se tällaisen henkilön kohdalla voisi olla.
Kertokaa jos teillä on kokemusta tällaisesta ihmistyypistä tai osaatte yhdistää tämän toiminnan johonkin, esim. persoonallisuushäiriöön, traumaan mihin vain. Itsetuntoni on mennyttä, mietin nyt jo hyvin itsetuhoisiakin juttuja. Senkin puolisoni varmaan arvaa, koska sanoo minulle "sulla on kuule asiat paljon paremmin, kuin luuletkaan". Onko?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta meillä on lapsia..
Olen elänyt jo vuosi kuunnellen kuinka huono ja paha ihminen olen. On vienyt rahani, henkilöllisyys todistukset hävitetty. Käskee passaamaan häntä päivästä toiseen. Teen kaikki asiat lasten hoidosta lähtien. Jos kieltöydyn kuskaamasta kahvia hänelle niin saan kuunnella haukkumista ja raivoa. Kun olen lähdössä jonkun ystävän tai sukulaisen luo niin alkaa kiristäminen. Milloin pitää antaa pankkikortti hänelle, tehdä sitä sun tätä ennen kuin saan lähteä. Uhkaa esim lähteä ja jättää lapset yksin jos en tee niin kuin hän käskee. Olisi varmaan paljon muutakin, mutta en jaksa nyt enempää kirjoittaa. Kirjoitin tämän varmaan vähän itselleni luettavaksi.Onko mies aina kotona? Lähde turvakotiin tai sukulaisille lasten ja tärkeimpien tavaroiden kanssa,kun mies on poissa. Rai sitten sovit jonkun kanssa, että teitä tullaan hakemaan kotoa.
On lähes aina. Työtön kun on. Olen monesti lähtenyt sukulaisille kun hän on lähtenyt ystäviensä kanssa viettämään iltaa. Tulee aina perässä. Samana yönä tai seuraavana iltana.
En haluaisi jättää miestä tavaroideni kanssa kotiimme. Pystyy tuhoamaan kaiken jos haluaa. On hajottanut ja piilottanut hirveän määrän tavaraa.
Kuulemma suostuu eroamaan kunhan hommaan hänelle tietyn summan rahaa sukulaisiltani. Olen väsynyt. Koen ahdistusta nykyisin joka päivä. Joka paikkaan koskee ja minulle tulee joka päivä yhtäkkisiä pahan olon tunteita. Välillä särkee päätä tai jalkaa. Särkylääkkeetkään eivät auta.Mikä siinä tavarassa olisi arvokkaampaa kuin sinä ja lapsesi? Hyvällä onnella ei tuhoa kaikkea.
Kyllä kodin tavarat ovat myös minulle tärkeitä. Olen ne ostanut vasta. Tarkoitan siis sänkyä, ruokapöytää, sohvia ja tvtä. Ei minulla ole enää varaa ostaa uusia. Olen myös vienyt häneltä kotiavaimet, mutta en ole raaskinut jättää pakkasella ulos koputtamaan. Täällä meidän paikkakunnalla hänelle ei ole mitään paikkaa mihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin Ap:n puolisossa. En ole kyllä ryhtynyt noin konkreettisiin tekoihin.. Mutta minulla on samanlaisia kontrolloimisen ja mustasukkaisuuden tunteita. Minulla on myös huono itsetunto. En todellakaan voi hyvin ja haluaisin muuttua. On hirveää ajatella että puolisoni olisi paljon onnellisempi jonkun muun kanssa:( tämän olen hänelle sanonutkin. En ole aina ollut tällainen.. Olen käynyt terapiassa joskus kauan sitten mutta siitä ei ollut apua.
.
Ehkä Ap:n olisi hyvä laittaa suhde jäähylle hetkeksi niin puoliso ehkä ymmärtää ongelmansa? En usko että on narsisti kuitenkaan..Kuinka kauan kävit terapiassa? Hakeutuisitko uudelleen, toinen terapeutti voi sopia sinulle paremmin :) Kerro puolisollesi avoimesti halustasi muuttua.
Ehkä puolivuotta. Silloinen suhde päättyi Masennuin sain lääkkeet ja terapeuttini muutti toiselle paikkakunnalle. Joten terapia jäi kesken. Olen ihan normaali ilman parisuhdetta.
.
Asun ulkomailla ja kynnys terapiaan on suuri (kielimuuri), mutta ehdottomasti haluaisin terapiaan(terapeuttini sanoi aikoinaan että on täysin mahdollista että parannun :))! Olen sanonut puolisolleni että haluan muuttua, enkä kohtele häntä pahuuttani huonosti, joskus tunteet vain vie mennessään. Saimme lapsen vuosi sitten ja tuntuu, että asiat menee nykyään paremmin :)
Kiva kuulla, että nyt menee paremmin! Jos asioita kuitenkin jäi vielä selvittämättä ja hoitamatta, tilasi voi esim. Äkillisen kriisin kohdatessa huonontua tai jopa romahtaa. Saatat myös myöhemmin purkaa padottuja tunteitasi lapseen. Ihan oikeasti.
Sillä ei ole väliä, tarkoitatko puolisollesi pahaa. Niin kauan kuin et voi täysin tekojasi kontrolloida, et voi luvata hänelle tasapainoista parisuhdetta ja elämää. Ilman parisuhdetta et ole normaali, silloin sinun ei vain tarvitse kohdata ongelmiasi.
Nyt, kun sinulla menee paremmin, voisi olla hyvä hetki ottaa eri hoitomuodoista selvää. Yksityiseltä suom.psykologilta skype-aikoja?
- se, jonka ex hakeutui tutkimuksiin
Olen myös hakeutunut paikkakuntamme mielenterveystoimistoon keskustelemaan. Olen niin ahdistunut että alan tuntemaan kaikenlaisia kipuja. Pelkään että kuolen tai saan jonkun aivohalvauksen yms. Valitettavasti sain ajan vasta tämän kuun loppu puolelle.
Olen siis tuo edellinen joka kertoi omia kokemuksiaan elämästään.
"mitään perustetta ei ylipäänsä epäilyille ole."
Paitsi se, että mies pettää itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin Ap:n puolisossa. En ole kyllä ryhtynyt noin konkreettisiin tekoihin.. Mutta minulla on samanlaisia kontrolloimisen ja mustasukkaisuuden tunteita. Minulla on myös huono itsetunto. En todellakaan voi hyvin ja haluaisin muuttua. On hirveää ajatella että puolisoni olisi paljon onnellisempi jonkun muun kanssa:( tämän olen hänelle sanonutkin. En ole aina ollut tällainen.. Olen käynyt terapiassa joskus kauan sitten mutta siitä ei ollut apua.
.
Ehkä Ap:n olisi hyvä laittaa suhde jäähylle hetkeksi niin puoliso ehkä ymmärtää ongelmansa? En usko että on narsisti kuitenkaan..Kuinka kauan kävit terapiassa? Hakeutuisitko uudelleen, toinen terapeutti voi sopia sinulle paremmin :) Kerro puolisollesi avoimesti halustasi muuttua.
Ehkä puolivuotta. Silloinen suhde päättyi Masennuin sain lääkkeet ja terapeuttini muutti toiselle paikkakunnalle. Joten terapia jäi kesken. Olen ihan normaali ilman parisuhdetta.
.
Asun ulkomailla ja kynnys terapiaan on suuri (kielimuuri), mutta ehdottomasti haluaisin terapiaan(terapeuttini sanoi aikoinaan että on täysin mahdollista että parannun :))! Olen sanonut puolisolleni että haluan muuttua, enkä kohtele häntä pahuuttani huonosti, joskus tunteet vain vie mennessään. Saimme lapsen vuosi sitten ja tuntuu, että asiat menee nykyään paremmin :)Kiva kuulla, että nyt menee paremmin! Jos asioita kuitenkin jäi vielä selvittämättä ja hoitamatta, tilasi voi esim. Äkillisen kriisin kohdatessa huonontua tai jopa romahtaa. Saatat myös myöhemmin purkaa padottuja tunteitasi lapseen. Ihan oikeasti.
Sillä ei ole väliä, tarkoitatko puolisollesi pahaa. Niin kauan kuin et voi täysin tekojasi kontrolloida, et voi luvata hänelle tasapainoista parisuhdetta ja elämää. Ilman parisuhdetta et ole normaali, silloin sinun ei vain tarvitse kohdata ongelmiasi.
Nyt, kun sinulla menee paremmin, voisi olla hyvä hetki ottaa eri hoitomuodoista selvää. Yksityiseltä suom.psykologilta skype-aikoja?
- se, jonka ex hakeutui tutkimuksiin
Olet täysin oikeassa! Toivottavasti saisin voimia ottaa selvää asioista.. Saiko exäsi apua hoidosta?
.
Tiedän että sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole kenellekään kivaa ja voi olla jopa vaarallista joissain tapauksissa! On kuitenkin väärin haukkua mustasukkaiset kamaliksi narsisteiksi joilla ei ole mitään ihmisarvoa. Itsekin he siitä kärsivät eivätkä ole itse sellaista elämää valinneet.
.
Mustasukkaisuuteni ei rajoita vain puolisoni elämää, vaan myös omaani. En voi lähteä etelänlomalle koska pelkään että mieheni kuolaa muita naisia. En voi tehdä itse sitä mitä en halua että puolisoni tekee yms.
.
Halusin tuoda asioita esille myös tästä näkökulmasta. Ymmärrän Ap:n miehen tunteita vaikka niitä en hyväksy!
Uskon, että osasyy mustasukkaisuuteni on huono itsetunto sekä osaltaan huonot kokemukset miehistä.
.
Toivottavasti edes joku voi ymmärtää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen työpari! Täyttää muutenkin kaikki narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit. En oikeasti katselis päivääkään, jos ei työn puolesta olisi pakko.
Jos oikeasti haluat selvitä hengissä niin sun ainoa vaihtoehto on lähteä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa käyttäytyykö puolisoni kuin maailman napa, ei varmaankaan. Tosin tuo on niin ympäripyöreää, että en osaa siihen ihan tarttua mitä on käyttäytyä kuin maailman napa. Joskus kyllä, mutta se on varmaan tyypillistä oikeastaan jokaiselle. Enemmänkin vaikutelmani hänestä on, että on erittäin arvaamaton.
Enemmänkin hän kokee itsensä kiusalliseksi esim. jossain asiassa itseään etevämpien/sosiaalistempien/menestyvimpien jne. joukossa, mitä olen pitänyt hiukan hassuna. Itselläni ei ole samaa ongelmaa, mutta puolison itsetunto on siis tuota lajia, eli huono. Ap
Ilman muuta henkilö joka uskoo olevansa paras alkaa ahdistumaan oikeasti pätevämpien seurassa, koska alitajuisesti haluaa suojella itseään totuudelta, jollei pysty tosiaan pätemään ja vakuuttamaan muita ylivertaisuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta meillä on lapsia..
Olen elänyt jo vuosi kuunnellen kuinka huono ja paha ihminen olen. On vienyt rahani, henkilöllisyys todistukset hävitetty. Käskee passaamaan häntä päivästä toiseen. Teen kaikki asiat lasten hoidosta lähtien. Jos kieltöydyn kuskaamasta kahvia hänelle niin saan kuunnella haukkumista ja raivoa. Kun olen lähdössä jonkun ystävän tai sukulaisen luo niin alkaa kiristäminen. Milloin pitää antaa pankkikortti hänelle, tehdä sitä sun tätä ennen kuin saan lähteä. Uhkaa esim lähteä ja jättää lapset yksin jos en tee niin kuin hän käskee. Olisi varmaan paljon muutakin, mutta en jaksa nyt enempää kirjoittaa. Kirjoitin tämän varmaan vähän itselleni luettavaksi.Onko mies aina kotona? Lähde turvakotiin tai sukulaisille lasten ja tärkeimpien tavaroiden kanssa,kun mies on poissa. Rai sitten sovit jonkun kanssa, että teitä tullaan hakemaan kotoa.
On lähes aina. Työtön kun on. Olen monesti lähtenyt sukulaisille kun hän on lähtenyt ystäviensä kanssa viettämään iltaa. Tulee aina perässä. Samana yönä tai seuraavana iltana.
En haluaisi jättää miestä tavaroideni kanssa kotiimme. Pystyy tuhoamaan kaiken jos haluaa. On hajottanut ja piilottanut hirveän määrän tavaraa.
Kuulemma suostuu eroamaan kunhan hommaan hänelle tietyn summan rahaa sukulaisiltani. Olen väsynyt. Koen ahdistusta nykyisin joka päivä. Joka paikkaan koskee ja minulle tulee joka päivä yhtäkkisiä pahan olon tunteita. Välillä särkee päätä tai jalkaa. Särkylääkkeetkään eivät auta.Mikä siinä tavarassa olisi arvokkaampaa kuin sinä ja lapsesi? Hyvällä onnella ei tuhoa kaikkea.
Kyllä kodin tavarat ovat myös minulle tärkeitä. Olen ne ostanut vasta. Tarkoitan siis sänkyä, ruokapöytää, sohvia ja tvtä. Ei minulla ole enää varaa ostaa uusia. Olen myös vienyt häneltä kotiavaimet, mutta en ole raaskinut jättää pakkasella ulos koputtamaan. Täällä meidän paikkakunnalla hänelle ei ole mitään paikkaa mihin mennä.
Älä hyvä ihminen mene mukaan syvemmälle tuohon mukaan! Et voi takavarikoida miehen avaimia. Jos mies tuhoaa tavarat, voit nostaa syytteen ja hakea vahingonkorvausta. Tai sitten kutsut muuttoauton noutamaan tavarat, mies tuskin alkaa hajottaa niitä muuttomiesten edessä. Sinun ja lasten pitää kyllä sitten olla turvassa sillä hetkellä.
Oma tarinani on tällainen. Olen vaikeassa suhteessa ja en tiedä voisiko nämä täällä mainitut oireet liittyä siihenkin. Vuosia on ollut vaikeaa, loukkauksia molemmin puolin. Ei kuitenkaan mitään väkivaltaa. Olen yrittänyt kaikkeni parantaa asioita, mutta aina lopulta puoliso kääntää asian "mutta oletko ihan varma, että vika ei ole sinussa?" En ole, ja se kai tuhoaakin minut.
Tuntuu että kaikki mihin kosken pilaantuu. Tunnetilat ovat ihan täyttä vuoristorataa ja tuntuu kuin seisoisin kuilun reunalla, tai ehkä jo putoankin enkä tiedä minne. Tästäkään en tosin ole varma kun tunnin päästä saattaa olla todella positiivinen fiilis kun saan empatiaa. Ajattelen että ehkä tämä epävarmuuteni on tuhonnut meidän suhteen. Puoliso on aina niin varma asioista ja joudun puolustelemaan omaa näkökantaa loputtomiin että se vie mielettömästi energiaa. Tuntuu että rakastan häntä valtavasti, mutta tunnevaste ei jotenkin täysin ole looginen. Siksi tunnen hirvittävää tuskaa että olen tuhonnut hänen elämänsä kun en pysty rakastamaan häntä niinkuin hän tarvitsisi. Yritän puhua asioistani mutta keskustelu etenee usein jotenkin ihan outoihin asioihin.
Tähän tilanteeseen on ajauduttu siis lähinnä pienten, vähättelevien kommenttien ja asioiden, kuten harrastusten ja ystävien arvostelulla. Pikkuhiljaa asiat ovat sitten kasvaneet sisällä valtaviksi ja jotenkin kaikki nyt romahtaa. Olen jotenkin kai liian herkkä että en enää kestä mitään ilkeitä viestejä. Menen kyllä jollekin terapeutille kun mun pitää saada tietää kuka on oikeassa.. Saatan itsekin olla jonkinlaisessa häiriössä kun en yhtään tiedä ja haluan tilanteen korjata! Kohta kadun tämänkin viestin kirjoittamista kun kadun nykyään melkein kaikkea mitä teen.
Ajatus siitä että olisikin yksin on todella pelottava, jos eroamme tulen kaipaamaan ihan järkyttävästi puolisoani. Tuntuu vaan että ei ole mitään suuntaa eikä oikein missään näy valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös eksä, jonka kanssa olin naimisissa 20 vuotta, joka osasi sekoittaa pääni. Tein niin tai näin, oli se aina väärinpäin. Ja tuo kyseenalaistaminen oli aina mukana: mistä luulet olevasi oikeassa? Et sinä tiedä totuutta. Sä luulet vain olevasi jokin pyhimys..... Avioliitto kaatui miehen sivusuhteeseen, ja kuulin olevani vain ahdasmielinen länsimainen nainen.
Erosta on nyt vuosia, ja meni monta vuotta ennenkuin opin näkemään kuinka tuhoavaa ihmiselle on, kun toinen ihminen kyseenalaistaa ajatukset ja tunteet, kaiken, mitä sisimmässä on. Loppupeleissä meillä ei ole yhtään mitään kuin sisimpämme. Minun tunteeni ovat oikeita minulle. Minun kokemukseni on absoluuttinen totuus. Miehen kokemus on totuus hänen itselleen, mutta ei minulle.
Vuosia kesti oppia, että minulla on oikeus tuntea mitä tunnen. Minulla on oikeus haluta, mitä haluan. Minulla on oikeus ajatella, mitä ajattelen. Ainoa asia, mihin minulla ei ole oikeutta, on se että satutan toista ihmistä. Mutta kaikkeen muuhun minulla on oikeus.
Vuosien varrella olen sisäistänyt oikeuteni ja ymmärtänyt, että miehen käytös ei ollutkaan minun syyni. Olen myös oppinut, että tunteita pitää AINA kuunnella. Tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Tunne on se navigaattori. Se on se totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta meillä on lapsia..
Olen elänyt jo vuosi kuunnellen kuinka huono ja paha ihminen olen. On vienyt rahani, henkilöllisyys todistukset hävitetty. Käskee passaamaan häntä päivästä toiseen. Teen kaikki asiat lasten hoidosta lähtien. Jos kieltöydyn kuskaamasta kahvia hänelle niin saan kuunnella haukkumista ja raivoa. Kun olen lähdössä jonkun ystävän tai sukulaisen luo niin alkaa kiristäminen. Milloin pitää antaa pankkikortti hänelle, tehdä sitä sun tätä ennen kuin saan lähteä. Uhkaa esim lähteä ja jättää lapset yksin jos en tee niin kuin hän käskee. Olisi varmaan paljon muutakin, mutta en jaksa nyt enempää kirjoittaa. Kirjoitin tämän varmaan vähän itselleni luettavaksi.Onko mies aina kotona? Lähde turvakotiin tai sukulaisille lasten ja tärkeimpien tavaroiden kanssa,kun mies on poissa. Rai sitten sovit jonkun kanssa, että teitä tullaan hakemaan kotoa.
On lähes aina. Työtön kun on. Olen monesti lähtenyt sukulaisille kun hän on lähtenyt ystäviensä kanssa viettämään iltaa. Tulee aina perässä. Samana yönä tai seuraavana iltana.
En haluaisi jättää miestä tavaroideni kanssa kotiimme. Pystyy tuhoamaan kaiken jos haluaa. On hajottanut ja piilottanut hirveän määrän tavaraa.
Kuulemma suostuu eroamaan kunhan hommaan hänelle tietyn summan rahaa sukulaisiltani. Olen väsynyt. Koen ahdistusta nykyisin joka päivä. Joka paikkaan koskee ja minulle tulee joka päivä yhtäkkisiä pahan olon tunteita. Välillä särkee päätä tai jalkaa. Särkylääkkeetkään eivät auta.Mikä siinä tavarassa olisi arvokkaampaa kuin sinä ja lapsesi? Hyvällä onnella ei tuhoa kaikkea.
Kyllä kodin tavarat ovat myös minulle tärkeitä. Olen ne ostanut vasta. Tarkoitan siis sänkyä, ruokapöytää, sohvia ja tvtä. Ei minulla ole enää varaa ostaa uusia. Olen myös vienyt häneltä kotiavaimet, mutta en ole raaskinut jättää pakkasella ulos koputtamaan. Täällä meidän paikkakunnalla hänelle ei ole mitään paikkaa mihin mennä.
Älä hyvä ihminen mene mukaan syvemmälle tuohon mukaan! Et voi takavarikoida miehen avaimia. Jos mies tuhoaa tavarat, voit nostaa syytteen ja hakea vahingonkorvausta. Tai sitten kutsut muuttoauton noutamaan tavarat, mies tuskin alkaa hajottaa niitä muuttomiesten edessä. Sinun ja lasten pitää kyllä sitten olla turvassa sillä hetkellä.
Enkö siis lain mukaan saisi viedä hänen avaimia? Vaikka vuokrasopimus on minun nimissäni ja hän vain on kirjoilla täällä.
Minulla ei ole rahaa palkata muuttomiehiä saati sitten paikkaa mihin viedä tavaroitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaikka vuokrasopimus on minun nimissäni ja hän vain on kirjoilla täällä.
Minulla ei ole rahaa palkata muuttomiehiä saati sitten paikkaa mihin viedä tavaroitani."
Jos sopimus vain sinun nimissä niin pussit etuovelle ja lappuun "Heippa". Jos tulee oven taakse riehumaan niin soitat poliisille ja kerrot että ei ole vakaa ihminen ja olette eronneet. Putka paras paikka. Kyllä niitä yösijoja löytyy vaikka toisen naisen luota.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on koulutuksesi puolesta keinovalikoimaa. Käytä sitä!
Kun mies käyttäytyy epäloogisesti ja manipuloivasti, älä anna hänelle sitä tunnereaktiota vaan keskustele asiasta loogisesti ja pragmaattisesti.
Jos mies haluaa sinun avautuvan ja päästävän itsensä pääsi sisälle loukkaamaan ja murentamaan sinua, älä annan sen tapahtua vaan kyseenlaista rauhallisesti MIEHEN HALU JA TARVE olla kanssasi suhteessa.
Jos mies loukkaa esimerkiksi ulkonäköäsi, kysy mikä siinä on muuttunut hänen mielestään häiritseväksi ihan uteliaana ja kiinnostuneena tai kysy, oletko koskaan ollut hänen naisihanteesi ja kysele, millainen nainen häntä miellyttää. Anna ymmärtää, että asia on ihan ok ja myös sinulla itselläsi on toiveita, joita hän ei vastaa, mutta olet vaan fiksu ihminen etkä koskaan loukkaisi "sen hetkistä" kumppania asialla.
Älä tutki omia reaktioitasi ja sitä, mihin sattuu. Ole looginen ja katso, miten mies pärjää...
Ymmärrät varmaan, että hän ei ole oikea ihminen sulle!
Mä olen toiminut juuri noin.Loogisuus ei vain ole auttanut,koska puolisoni vaihtaa kantaansa helposti.Tällainen loogisuus ja analysointi on siis loputon sua,koska hän tarkastelee asiaa sitten uudesta näkökulmasta.Yleensä kun toimin näin,niin näkökulma jonka valitsee liittyy minuun eli syyttää minua (projektiota?).
Ulkonäköäni hän ei,vielä,ole loukannut.En ainakaan muista.Sanoin tämän,koska itse olen alkanut etsiä virheitä itsessäni kaikesta.Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen on kirjoilla jossain, pitää hakea oikeudesta häätö ellei lähde vapaaehtoisesti. Ei voi vain vaihtaa lukkoja. Tällä tapauksella on asiat kunnolla solmussa, kannattaisi ottaa yhteyttä turvakotiin tai muuhun järjestöön, joka auttaisi asioiden järjestämisessä.
115 jatkaa.
Minäkin olen toiminut eksän kanssa loogisesti. Eksä vie systemaattisesti keskustelua minuun, syyttää minua kaikesta. Kun olen looginen, tulee uusi syytös. Kaikki keinot vedetään mukaan. Se todellakin on loputon suo. Keskustelu loppuu aina siihen, että kuulen olevani valehtelija, ja hän ei siedä valehtelijoita.
Näin eronneena ja välimatkaa saaneena se ei enää tuhoa minua, mutta ärsyttää. Miksi minun pitää aina olla se aikuinen? Miksi toinen saa käyttäytyä noin, mutta minun pitää osata käyttäytyä aikuismaisesti?
Se 20 vuotta naimisissa ollut.
Saman kokenut mies kirjoitti:
Voit pahoin tilanteessa, jossa sinulla ei ole riittävästi omaa henkistä tilaa. Se aiheuttaa sinulle valtavasti stressiä, kun joudut peittelemään tunteitasi. Kumppanisi ajaa sinut käytännössä erilleen omista tunteistasi, niin että lopulta et tunne juuri mitään muuta kuin epätoivoa ja mieletöntä ahdistusta.
Ensimmäinen askel on, että otat itsellesi sitä tilaa. Muuta erillesi, lähde matkalle, tee mitä tahansa jotta saat selvittää omaa päätäsi ja pystyt ajatteleen selkeästi. Jos kumppanisi rakastaa sinua, hän ymmärtää tarpeesi ja antaa sinun mennä. Jos hän taas on enemmänkin riippuvainen (kuten nyt vahvasti vaikuttaa), niin hän todennäköisesti ei haluaisi antaa sinulle kaipaamaasi tilaa, vaan uhkailee ties millä. Älä anna sen vaikuttaa, vaan huomioi kerrankin ensisijaisesti omat tarpeesi.
Seuraava askel on miettiä, haluatko oikeasti jatkaa elämääsi ihmisen kanssa joka saa sinut läsnäolollaan voimaan pahoin. Vastaus tähän kysymykseen löytyi ainakin itselläni kuin itsestään.
Mitä pidempään kärvistelet nykytilanteessa, sitä pidempään henkinen ja fyysinen toipuminen kestää. Tilanne ei tule parantumaan itsestään, vaan menee koko ajan huonommaksi. Sen vuoksi kannattaa toimia nopeasti.
Juuri näin olen vähitellen alkanut tekemään.Etsin taas itseäni,sitä mistä henk.koht. satun pitämään,omia juttujani.Menen niihin ja tämä tulee jatkossa sisältämään myös poissaoloani,olen ajatellut,että "maksoi mitä maksoi",siinä sen sitten näen voiko puolisoni sietää asiaa.Itseäni tietenkin harmittaa,koska pelkkä sietäminenhän ei minulle riittä,vaan haluaisin kannustusta.Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on koulutuksesi puolesta keinovalikoimaa. Käytä sitä!
Kun mies käyttäytyy epäloogisesti ja manipuloivasti, älä anna hänelle sitä tunnereaktiota vaan keskustele asiasta loogisesti ja pragmaattisesti.
Jos mies haluaa sinun avautuvan ja päästävän itsensä pääsi sisälle loukkaamaan ja murentamaan sinua, älä annan sen tapahtua vaan kyseenlaista rauhallisesti MIEHEN HALU JA TARVE olla kanssasi suhteessa.
Jos mies loukkaa esimerkiksi ulkonäköäsi, kysy mikä siinä on muuttunut hänen mielestään häiritseväksi ihan uteliaana ja kiinnostuneena tai kysy, oletko koskaan ollut hänen naisihanteesi ja kysele, millainen nainen häntä miellyttää. Anna ymmärtää, että asia on ihan ok ja myös sinulla itselläsi on toiveita, joita hän ei vastaa, mutta olet vaan fiksu ihminen etkä koskaan loukkaisi "sen hetkistä" kumppania asialla.
Älä tutki omia reaktioitasi ja sitä, mihin sattuu. Ole looginen ja katso, miten mies pärjää...
Ymmärrät varmaan, että hän ei ole oikea ihminen sulle!
Persoonallisuushäiriöisen kanssa ei pärjää logiikalla eikä riitoja voittaa. On aivan turha esittää itse fiksua, koska se ei ns. "mene perille" ap:n kaltaisille yksilöille. Se on taistelua tyylimyllyjä vastaan.
Nimenomaan!Kun esitän ns.fiksua,niin juuri sitä käyttää aseena eli mitätöi koulutukseni (luulen itsestäni muka liikoja,vaikka ei tässä neroutta tarvitse ollakseen looginen).Ap.
Mikä tämä ap:n ja muiden kuvailema persoonallisuushäiriö on?
Koska narsismi-sana on av:lla kielletty, niin mikä olisi seuraavaksi todennäköisin diagnoosi?
Olkaa kilttejä,älkää tehkö tästä ketjua joka poistetaan.Tämä on nyt mun henkireikä.Ap.
Tavarat eivät ole tärkeitä, sinun elämäsi ja terveytesi on. Jos asunnossanne syttyisi tulipalo ja menettäisit kaiken, selviäsit siitäkin. Tuosta et välttämättä selviä hengissä. Seuraavan kerran kun mies lähtee viettämään iltaa, lähde samantien turvakotiin. Siellä tiedetään miten tällaisissa tilanteissa kannattaa toimia ja saat apua ja tukea uuden elämän aloittamiseen. Turvakodista voidaan vaikka pyytää poliisi seuraksesi kun haet kotoasi niitä tavaroita joita mies ei ole vielä ehtinyt tuhota. Todennäköisesti mies ei ensimäiseksi edes lähde rikkomaan tavaroitanne vaan yrittää etsiä sinut käsiinsä.
Toinen vaihtoehto on että soitat poliisille samantien ja pyydät heitä avuksesi. Olet väkivaltaisen ihmisen vankina ja tarvitset apua.