Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tuhoaa minut. Kokemuksia kaipailen.
10.02.2016 |
Tiedän. Tämä ei ole mikään asiantuntijafoorumi ja varmaan minun pitäisi tehdä itse asialle pian jotain, mutta olen jotenkin niin rikki, että se halvaannuttaa minut paikalleen. Olin ennen hirveän vahva ihminen ja nyt tunne mitä olen alkanut tuntea lähes kokoajan on hermostuneisuus ja pelko.
Haluaisin tietää onko kellään kokemusta tällaisesta suhteessa ja käsitystä mistä se voisi johtua. Olen ihminen joka hakee syitä asioille, mietin pitkään ja haluaisin kai kuulla millaista muilla on ollut jotta saisin tähän palapeliin jotain selvyyttä. Olen alkanut epäillä, että tässä on taustalla jotain tavanomaista ilkeyttä enemmän, ehkä jokin persoonallisuushäiriö tai en tiedä. Kuullostaako tämä siltä?
Olen parisuhteessa vaikean ihmisen kanssa. Olen koko ajan hermostunut ja tunnen pelkoa, että teen jotakin mikä kääntyy minua vastaan. Peitän paljon tunteitani, että toinen ei tekisi mitään tällaista, mutta tästä seuraa ainoastaan omalla kohdallani tasaisin väliajoin täysin musertavaa hajoamista.
Puolisoni piirteitä on esimerkiksi mustasukkaisuus jolla hän onkin onnistunut rajoittamaan minua. Lopulta olenkin omaksunut rajoittamisen jo ihan itse, teen sitä välttääkseni syytökset, mutta saan niitä kuitenkin. Yleensä kysyy "onko sulla joku toinen" tai "kenes luo nyt menet" silloin, kun erehdyn osoittamaan pahan oloni. Minähän en tosiaankaan oikein missään käy ja lähes kaikki ystävyyssuhteet olen pistänyt aiempaan nähden lähes jäähylle, mitään perustetta ei ylipäänsä epäilyille ole.
Puolisoni vetää minulta muutenkin "maton jalkojen alta" todella taitavasti. Hän saattaa pyytää minua kertomaan miltä minusta tuntuu (koska varmaan huomaa, että peittelen tunteitani) ja mitä ajattelen. Hän haluaa, että teen näin "ennenkuin räjähtää" (se tasainen hajoamiseni tässä suhteessa). Jos kuitenkin näin teen, esimerkiksi kirjoitan kirjeen, niin puolisoni saattaa sanoa: "en mä sun raapustuksia halua lukea" eli olen kirjeeseen upottanut syviä ajatuksiani ja hän mitätöi sen noin. Toinen mitä hän usein samassa tilanteessa on, jos puhuen kerron, että sanoo suunnilleen näin: "olet itsestäsi liikoja luuleva akateeminen" tai "mikä ihmistuntija sä muka kuvittelet olevasi, et sä ole". Olen opiskellut ihmistieteitä ja siksi kai haluaa mitätöidä juuri sitä, koska tietää sen olevan minulle tärkeää.
Hän haluaa muutenkin tehdä kaiken minkä koen tärkeäksi turhaksi. Minulla on harrastus johon olen palailemassa (tämänkin lopetin, koska oli niin mustasukkainen) ja tätä harrastusta ei voi harrastaa yksin. Se vaatii useita ihmisiä. Tämä harrastus on ollut minulle ihan älyttömän tärkeä ja tekee minulle todella hyvää. En saa mistään samaa tunnetta, se on suorastaan aivolääkettä minulle. Puolisoni iskee tähänkin "ai, tarvitko nyt opettajan itsellesi sitten". Tiedän jo kokemuksesta tällä tarkoittavan, että ei pidä jos minua opettaisi vastakkaista sukupuolta oleva henkilö ja ennen pitkään jos näin olisi, saisin kuulla asiasta. Eli saa minut nykyisin jo näin pienestä stressaamaan ja pelkäämään tuota (turhaa) reaktiota, jonka vielä aikoo sopivan tilaisuuden tullen käyttää.
Hän tuntuu manipuloivan minua muutenkin suoraan ja epäsuoraan. Hän syyllistää minua ja käyttäytyy ristiriitaisesti (esim. "kerro tunteistasi" ja jos niin teen niin mitätöi ja litistää ne täysin, samalla myös minut ja sen mitä edustan). Hän löytää minusta kaikki herkät pisteeni, esim. menneet parisuhteeni ja niissä tapahtuneet (minusta riippumattomat) karikot hän pistää syykseni "eipä ihme, että sun suhteet on meneet pieleen" jne.
Hän myös uhkailee minua. Jos kerron ajatuksistani ja tunteistani hän saattaa sanoa, että "pitäisikö soittaa x tai x ja kertoa mitä sä sanot / ajattelet", nämä x ja x ovat hänen sukulaisiaan ja siten minunkin tuttujaaan, läheisestikin. Eli haluaa vaientaa minut uhkailemalla mustamaalaamisellani.
En tiedä mitä tehdä. Olen ihan rikki ja täysin yksin. Nämä on tällaisia pieniä yksittäisiä juttuja, en edes viitsi kertoa mitä kaikkea mustasukkaisuuden nimissä on tapahtunut, mutta uskon, että osaatte lukea jo rivin välistä mitä se tällaisen henkilön kohdalla voisi olla.
Kertokaa jos teillä on kokemusta tällaisesta ihmistyypistä tai osaatte yhdistää tämän toiminnan johonkin, esim. persoonallisuushäiriöön, traumaan mihin vain. Itsetuntoni on mennyttä, mietin nyt jo hyvin itsetuhoisiakin juttuja. Senkin puolisoni varmaan arvaa, koska sanoo minulle "sulla on kuule asiat paljon paremmin, kuin luuletkaan". Onko?
Kommentit (259)
niisku kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14 tosiaan. Nyt tajuan itsekin, että narsisteillahan tosiaan on huono itsetunto. Minun puolisollani on todella huono itsetunto.
Narsismi on kuitenkin yleisesti heitelty termi ja jossain määrin yhteiskunnankin ilmiö. En haluaisi heti ajatella, että puolisoni on narsisti. Jos kuitenkin olette eläneet diagnosoidun narsistin kanssa, niin kertokaa millaista se oli.
Nytkin on huono omatunto, että kirjoitan tätä. Pelkään, että puolisoni saa tietää. Koska en tee mitään epäilyttävää hänen selkänsä takana, enpä taida edes suklaapatukkaa enää "salaa" ostaa, niin ahdistaa hirveästi, että saisi tietää minun kirjoittaneen tämän ketjun. Kirjoitan yhteiseltä koneelta, enkä ihmettelisi jos tässä olisi joku stalkkeri-ohjelma minun vuokseni asennettuna, huoh. Ap.
Hyvin harvalla on oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnosoituna se on vieläkin harvinoisempaa. Narsistilla ei ole tarvetta "parantua tai parantaa" itseään. Hän on vallan mainio sellaisenaan. Useimmiten terapiaan päätyy puoliso, lapsi, työtoveri yms. lähellä oleva ihminen. Uskoisin, että narsismi diagnoosina saadaan usein "vahingossa" esim. psykiatristen rikollisten parissa. Heillä ei ole vaihtoehtoa kieltäytyä arvioinneista tai terapiasta. Sen sijaan on mahdollista, että ihmisellä on korostuneen paljon narsistisia piirteitä, vaikka hän ei olisikaan narsisti. Se tekee ihmisestä varsin ikävän ihmisen, mutta ei psykopaattia, kuten narsismi diagnoosina. Viisautta on käyttää sanaa narsisti varovasti ja harkiten. Ikäviä ihmisiä on myös niissä, joilla ei diagnoosia ole.
"Ikävä ihminen" on aika lievä kuvaus ihmisestä, joka ajaa kumppaninsa vuosien terapiaan tai pahimmassa tapauksessa itsemurhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lähde suhteesta heti kun voit! Olen kokenut ihan samaa. Menee vain pahemmaksi ja musertaa itseä. Ero voi tuntua vaikealta mutta muutaman kuukauden tai vuoden päästä näet kyllä että olit hullu kun kestit _hyväksikäyttöä_. Sitä ei usko että tuliso omalle kohdalle ennen kuin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna ukon sanomisten sekoittaa mieltäsi. Jos sanoo esim. harrastuksesta, niin sano, että niin tarvitsenkin opettajan ja taidetaan käydä kahvilla treenien jälkeen,
Anna samalla mitalla takaisin.
Kokeilin tätä exäni kanssa.
Hän ensin kielsi minulta kokonaan baarissakäynnin. Jostain syystä sain pysyttyä omassa tahdossani tässä asiassa. Mutta kyllä hän yritti kaikenlaisella puheella, että hän haluaa olla vain mun kanssa kahdestaan, haluaa tehdä musta rakkaan vaimon jne. Saatoin sitten käydä baarissa työkaverien kanssa, mutta näistä mies oli myös todella mustasukkainen. Hän pahoinpiteli minut pari kertaa tällaisten reissujen jälkeen. Esimerkiksi kun kerroin, että oltiin tavattu baarissa miespuoliset entiset työkaverit ja lähdetty näiden kanssa vielä syömään kebappia. "Sä otit siltä suihin" sanoi ex ja pahoinpiteli.
En myöskään halunnut katkaista välejä yhteen työkaveriini, mikä olisi ollut vaatimus, mutta huomasin, että minun pitää salailla sitä, jos törmään tai tapaan tätä miespuolista kaveria ollenkaan. Ei ollut tervettä!
Kun ex ja minä lähdimme baariin, illan loppu ei koskaan ollut kiva. Hän yleensä alkoi syyttelemään minua siitä, että olin katsonut jotain miestä hänen mielestään liian pitkään (yleensä en joko ollenkaan tai olin tyyliin huomannut koko miehen eli näillä puheilla ei ollut mitään totuuspohjaa). Sitten joku mustasukkaisuusdraama ja hän jätti minut kerran kännissä kun olimme baarissa. Hän myös jätti minut sellaisen riidan seurauksena, että pitkään riitelimme siitä, että hän ei olisi antanut minun lähteä festareille. Lähdin sitten kuitenkin, en todellakaan pettänyt häntä. Hän kuitenkin oli "vapaa" harrastamaan yhdenillanjutun aina noissa väleissä, kun meillä oli "mennyt poikki" hetkeksi.
Mutta pointtini oli, että tällainen ihminen oikeuttaa väkivaltansa noissa tapauksissa, että toinen ei tee hänen mielensä mukaan.
Tämäkin kuullostaa tutulta. Olen ollut miespuolisten kollegoiden seurassa, niin että puoliso on erehtynyt luulemaan, että olen ollut baarissa (todellisuus: työtilanne). Olen saanut hirveitä solvauksia (juuri tuollaisia kuinka olen harrastanut seksiä, missä asennossa jne.). Puoliso ei tosin ole pahoinpidellyt, mutta sekoillut uskomattomasti kuinka olen ollut sen ja sen kanssa sekä harrastanut seksiä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
jos et eroo tosta ni ehkä se on oikeassa ja sä oot ihan täysi idiootti. onnea tai surua sinnepäin, pelle. :D
Onneksi olkoon. Sulla on epäilemättä turvallinen elämä ja perusasiat kunnossa sekä hyvä tukipiiri ympärilläsi.
Tuo kuulostaa niin tutulta. Minulla on valitettavasti lähisuvussa tuollainen ihminen, joten hänestä ei pääse eroon. Voi vain seurata sivusta vaihtuvia parisuhteita, ja toivoa aina uuden alkaessa, että nainen tajuaisi lähteä mahdollisimman pian.
Olen hyvä ystävä kahden exän kanssa, ja olemme puhuneet paljon tästä käytöksestä. Sehän alkoi juuri hurmaavalla käytöksellä, tuntui ettei kukaan ole koskaan kohdellut heitä niin hyvin. Pikkuhiljaa alkoi tuo rajoittaminen, mustasukkaisuus, asioiden kääntäminen päälaelleen niin, että ei enää tiedä mikä on totta, mikä ei, kuka on hullu, kuka ei. Väkivaltaista käytöstä myös. Kumpikaan heistä ei uskaltanut puhua mitään, ennen kuin oli uskaltanut lähteä. Ensimmäisen ystävän kohdalla minä silti aavistin, mitä tapahtuu, koska hänen käytös muitakin kohtaan oli melko hirveää. Toisen kohdalla jo tiesin, mitä siellä tapahtuu...Nyt on taas uusi nainen kierroksessa, ja olen kuullut että tuo rajoittaminen on jo alkanut. Toki ulospäin näytellään täydellistä! Toki kaikki näyttää aina ulospäin ihanalta, mies on komea, hyväkäytöksinen...
Tämä nyt on tällaista keittiöpsykologiaa, mutta ainakin tämän minun sukulaiseni kohdalla hänellä on pohjimmiltaan todella huono itsetunto, johtuen lapsuuden kokemuksista. Sitä hän peittää esiintymällä hurmaavana supliikkimiehenä, kaikkien kaverina, auttavaisena vitsiniekkana, jolla on mielettömiä elämänkokemuksia takanaan. Vaan kun hänet paremmin tuntee, niin alkaa huomata juttujen ristiriitaisuudet ja valehtelun. Kuka vain seurassa sanoo tehneensä jotain mahtavaa tai erikoista, hän on tehnyt myös samoin, tai vielä hurjemman jutun. Esimerkkinä hän kerran kertoi seurassa hauskaa tarinaa leiristä, jolle oli lapsena osallistunut. Hassua vain, että tuo oli minun kokemukseni ja tarinani. Hän ei vain muistanut, että oli nyt seurassa jossa oli tarinan kuullut...Hän kertoo mitä vain ollakseen suosittu ja keskipiste. Mikään ei ole hänelle pyhää, hän voi haukkua äitinsäkin, jos siitä on hänelle etua. Hän voi luvata tehdä toisille palveluksia, joita ei koskaan tee. Aina löytyy koskettava marttyyritarina, miksi ei ole ehtinyt hoitaa tätä asiaa.
Tästä hänen huonosta itsetunnostaan johtuen olen huomannut, että hän ei kestä itseään fiksumpia ja koulutetumpia naisia. Aluksi kaikki sujuu, mutta kun naiselle alkaa paljastua miehen todellinen luonne ja hän alkaa väittää vastaan älyttömiin juttuihin (joita tältä joka alan asiantuntijalta tulee) tai kyseenalaistaa miehen toimintaa tai tietämystä, on helvetti irti. Mies ei kestä sitä, että hänen naisensa tai ylipäänsä kukaan tietää häntä enemmän tai varsinkaan kyseenalaistaa hänen juttujaan. Siksi hänen täytyy latistaa naisen itsetunto nollaan mitätöimällä koulutusta, osaamista, puhetta, lopulta ulkonäköä, kaikkea. Nykyinen nainen on vähemmän koulutettu ja luulen, että tämä juttu saattaa sen takia jatkua hieman pidempään, koska nainen tuskin osaa kyseenalaistaa noita älyttömiä "tietoja" joita mies jakelee. Vaikka eihän kukaan tuon hullun seurassa jaksa määräänsä enempää. Ellei mies sitten tosiaan saa itsetuntoa murennettua niin, että nainen tosiaan jää sinne kotiin eristetyksiin.
Lähde ihmeessä pois tuosta suhteesta. Tuo muuttuu vain pahemmaksi. Kuten sinäkään, en minäkään kertonut tässä kuin pintaraapaisun asioista. Sinulla on vain yksi elämä, älä käytä sitä tuollaisen sekopään manipuloitavana. Ihan sama, mistä käytös johtuu tai mikä diagnoosi olisi. Älä jää selvittelemään sitä, vaan lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde menemään. Ei se sitä tarkoita, että kun lähdet ettet voisi kaivata sitä ihanaa henkilöä, joka hän osaa olla. Se on ihan fine ja sallittua, mutta luultavasti kaipaat enemmän (tulet kaipaamaan) sitä ihanaa henkilöä, joka olet ja jota koitetaan kovaa vauhtia tuhota. Luultavasti kaipaat myös enemmän ilmaan mitä hengittää, kuin tätä henkilöä. Muuten suklaan syönti "selän takana" ei ole kauhea synti ja siihen on jokaisella töysvaltaisella oikeus!
Ja eihän sitä ihanaa henkilöä edes ole oikeasti. Se ihana henkilö mädäntyy sen hirveyden alle, mitä se toinen puoli on.
Onneksi tajusin, etten ole vastuussa toisesta, en velkaa mitään, en velvollinen jäämään vaan ihan vapaa hyvällä omalla tunnolla lähtemään ja elämään parempaa elämää. Olin oman osani yrittänyt enkä onnistunut muuttamaan suhdetta hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon hyvin kommenteista, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan. Ainakin haluan nyt syventyä miettimään vakavasti omaa tilannettani. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon hyvin kommenteista, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan. Ainakin haluan nyt syventyä miettimään vakavasti omaa tilannettani. Ap.
Ei siinä ole mitään miettimistä. Nyt kun syvennyt miettimään omaa tilannettasi, huomaat kuinka hups vain meni taas muutama kuukausi. Nyt pois sieltä!
Ap, minusta sillä ei ole mitään väliä onko miehesi narsisti vai onko hänellä jokin persoonallisuushäiriö. Tärkeämpää on se, mikä sinulla itselläsi on eli todennäköisesti läheisriippuvuus. Et voi parantaa toista mutta itsesi voit. Löydät uuden ja paremman elämän, jossa olet onnellisempi. Olet koulutettu ja älykäs aikuinen nainen, joten pystyt kyllä tähän vaikka se onkin vaikeaa. Mieti, että tämä on sinun ainoa elämäsi ja jokainen hetki murentaa sinusta palan kerrallaan pois. Mitä aiemmin lähdet, sitä vähemmän ehdit kadottaa itseäsi.
Aloita kertomaan parisuhteestasi jollekin läheiselle ihmiselle. Kerro, että haluat erota ja muuttaa pois, mutta tarvitset siihen paljon tukea ja apua. Sen jälkeen suunnittelette milloin muutat pois, miten sen toteutatte, miten ilmoitat miehelle, minne muutat jne. Vaihda puhelinnumero myös. Kun pääset pois, älä katso taaksesi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon täällä heitettyyn narsismiin, niin mielestäni ei ihan päde. On kyllä hyvinkin kateellinen ja ylimielinenkin, sekä empatiakyvytön. Käyttää myös muita hyväkseen joskus mielestäni aika häikäilemättömästi, mutta ei kaavamaisesti.
Minusta hänellä kuitenkin on pikemminkin huono, kuin hyvä käsitys itsestään. Ap
Narsisteilla voi olla huonokin käsitys itsestään, vaikka yrittääkin ulkopuolisille näyttää muuta. Mä olen yli 20v ollut tekemisissä narsistin kanssa, oman isäni. Vasta 23-vuotiaana olin tarpeeksi vahva karistamaan hänet elämästäni lopullisesti (sitäkin ennen yritin tavata hyvin harvoin). Minulle hän on tänä päivänä yhtä kuin kuollut ja tietää sen itsekin. Minulla on 3 lasta, jotka eivät ole koskaan nähneet häntä eikä isäni lapsiani eivätkä he tule koskaan tapaamaankaan.
Joku voi kuvitella mua kylmäksi ihmiseksi, mutta en ole. Olen vain joutunut aivan älyttömästi kärsimään tuon isäksi kutsumani miehen takia. Mulla on ollut paska itsetunto ja teini-iässä todella vinksallaan olleet suhteet poikiin/miehiin. Ja kaikesta huolimatta olen surrut ja itkenyt isääni, silloin kun välit lopullisesti katkaisin. Se vain oli ainut vaihtoehto, enkä halunnut että hän pääsee koskaan satuttamaan lapsiani! Nykyään toivon, että olisin ollut aiemmin jo tarpeeksi vahva.
Persoonallisuushäiriöisten kanssa keskustelu ja asioiden selvittäminen ei onnistu millään. Aika monella kohteeksi joutuneella on ollut halu puhua selväksi asiat sen häiriöisen kumppanin kanssa ja saada selvyys siihen, miksi kumppani näin ristiriitaisesti toimii. Mutta sitä selvyyttä ei koskaan saa, koska pers.häiriöinen ei pysty tiedostamaan itse toimintatapojaan ja vaihtaa salaman nopeasti puolustusmekanismista toiseen, esim. kieltäminen ensin, sitten toisen syyllistäminen, uhkailu, säälin tunteisiin vetoaminen, projektio, hurmaaminen. Eli älä yritä keskustella enää, vaan häivy.
Alistaja myöskin etsii kumppanikseen herkemmän, pehmeämmän kumppanin, jonka alistaminen onnistuu. Hän ei välttämättä tee tätä tietoisesti, vaan häntä viehättää henkilö, johon hän näkee omaavansa valtaa. Esim. sinäkin olet suostunut luopumaan harrastuksistasi ja kaikista menoistasi puolisoa miellyttääksesi. Tähän ei saisi koskaan kenenkään suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä hänen huonosta itsetunnostaan johtuen olen huomannut, että hän ei kestä itseään fiksumpia ja koulutetumpia naisia. Aluksi kaikki sujuu, mutta kun naiselle alkaa paljastua miehen todellinen luonne ja hän alkaa väittää vastaan älyttömiin juttuihin (joita tältä joka alan asiantuntijalta tulee) tai kyseenalaistaa miehen toimintaa tai tietämystä, on helvetti irti. Mies ei kestä sitä, että hänen naisensa tai ylipäänsä kukaan tietää häntä enemmän tai varsinkaan kyseenalaistaa hänen juttujaan. Siksi hänen täytyy latistaa naisen itsetunto nollaan mitätöimällä koulutusta, osaamista, puhetta, lopulta ulkonäköä, kaikkea.
[/quote]
Tässä kirjoittaja kuvaa hyvin narsistisen ihmisen syvällä olevaa epävarmuutta, jonka vuoksi narsisti ei voi sietää sitä, että häntä arvostellaan tai sanotaan hänen olevan väärässä. Siitä on seurauksena narsistinen raivo
Saattaa olla myös rajatila persoonallisuus häiriö, jos on niin selkeästi ikäänkuin kaksi persoonaa taistelee siellä pään sisällä.
Ei tuon kaltaisessa suhteessa voi elää. Jos vähäänkään arvostat itseäsi niin go. Narsisti tuhoaa pikkuhiljaa nakertaen, vie toisen minuuden, itsetunnon, alistaa ja mitätöi, aliarvioi. Narsistilla ei ole tunteita, voi sanoa rakastavansa, muttei tarkoita, täysin empatiakyvytön, eli ei tunne, miltä toisesta tuntuu.
Sulla on koulutuksesi puolesta keinovalikoimaa. Käytä sitä!
Kun mies käyttäytyy epäloogisesti ja manipuloivasti, älä anna hänelle sitä tunnereaktiota vaan keskustele asiasta loogisesti ja pragmaattisesti.
Jos mies haluaa sinun avautuvan ja päästävän itsensä pääsi sisälle loukkaamaan ja murentamaan sinua, älä annan sen tapahtua vaan kyseenlaista rauhallisesti MIEHEN HALU JA TARVE olla kanssasi suhteessa.
Jos mies loukkaa esimerkiksi ulkonäköäsi, kysy mikä siinä on muuttunut hänen mielestään häiritseväksi ihan uteliaana ja kiinnostuneena tai kysy, oletko koskaan ollut hänen naisihanteesi ja kysele, millainen nainen häntä miellyttää. Anna ymmärtää, että asia on ihan ok ja myös sinulla itselläsi on toiveita, joita hän ei vastaa, mutta olet vaan fiksu ihminen etkä koskaan loukkaisi "sen hetkistä" kumppania asialla.
Älä tutki omia reaktioitasi ja sitä, mihin sattuu. Ole looginen ja katso, miten mies pärjää...
Ymmärrät varmaan, että hän ei ole oikea ihminen sulle!
Voit pahoin tilanteessa, jossa sinulla ei ole riittävästi omaa henkistä tilaa. Se aiheuttaa sinulle valtavasti stressiä, kun joudut peittelemään tunteitasi. Kumppanisi ajaa sinut käytännössä erilleen omista tunteistasi, niin että lopulta et tunne juuri mitään muuta kuin epätoivoa ja mieletöntä ahdistusta.
Ensimmäinen askel on, että otat itsellesi sitä tilaa. Muuta erillesi, lähde matkalle, tee mitä tahansa jotta saat selvittää omaa päätäsi ja pystyt ajatteleen selkeästi. Jos kumppanisi rakastaa sinua, hän ymmärtää tarpeesi ja antaa sinun mennä. Jos hän taas on enemmänkin riippuvainen (kuten nyt vahvasti vaikuttaa), niin hän todennäköisesti ei haluaisi antaa sinulle kaipaamaasi tilaa, vaan uhkailee ties millä. Älä anna sen vaikuttaa, vaan huomioi kerrankin ensisijaisesti omat tarpeesi.
Seuraava askel on miettiä, haluatko oikeasti jatkaa elämääsi ihmisen kanssa joka saa sinut läsnäolollaan voimaan pahoin. Vastaus tähän kysymykseen löytyi ainakin itselläni kuin itsestään.
Mitä pidempään kärvistelet nykytilanteessa, sitä pidempään henkinen ja fyysinen toipuminen kestää. Tilanne ei tule parantumaan itsestään, vaan menee koko ajan huonommaksi. Sen vuoksi kannattaa toimia nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on koulutuksesi puolesta keinovalikoimaa. Käytä sitä!
Kun mies käyttäytyy epäloogisesti ja manipuloivasti, älä anna hänelle sitä tunnereaktiota vaan keskustele asiasta loogisesti ja pragmaattisesti.
Jos mies haluaa sinun avautuvan ja päästävän itsensä pääsi sisälle loukkaamaan ja murentamaan sinua, älä annan sen tapahtua vaan kyseenlaista rauhallisesti MIEHEN HALU JA TARVE olla kanssasi suhteessa.
Jos mies loukkaa esimerkiksi ulkonäköäsi, kysy mikä siinä on muuttunut hänen mielestään häiritseväksi ihan uteliaana ja kiinnostuneena tai kysy, oletko koskaan ollut hänen naisihanteesi ja kysele, millainen nainen häntä miellyttää. Anna ymmärtää, että asia on ihan ok ja myös sinulla itselläsi on toiveita, joita hän ei vastaa, mutta olet vaan fiksu ihminen etkä koskaan loukkaisi "sen hetkistä" kumppania asialla.
Älä tutki omia reaktioitasi ja sitä, mihin sattuu. Ole looginen ja katso, miten mies pärjää...
Ymmärrät varmaan, että hän ei ole oikea ihminen sulle!
Aika moni minun lisäkseni on antanut neuvon, että pers.häiriöisen kanssa on aivan turha yrittää keskustella... Moni ei siis suosittele tätä lainkaan... vaan ohje on että pakene ja keskustele sitten asiantuntijan kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin harvalla on oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnosoituna se on vieläkin harvinoisempaa. Narsistilla ei ole tarvetta "parantua tai parantaa" itseään. Hän on vallan mainio sellaisenaan. Useimmiten terapiaan päätyy puoliso, lapsi, työtoveri yms. lähellä oleva ihminen. Uskoisin, että narsismi diagnoosina saadaan usein "vahingossa" esim. psykiatristen rikollisten parissa. Heillä ei ole vaihtoehtoa kieltäytyä arvioinneista tai terapiasta. Sen sijaan on mahdollista, että ihmisellä on korostuneen paljon narsistisia piirteitä, vaikka hän ei olisikaan narsisti. Se tekee ihmisestä varsin ikävän ihmisen, mutta ei psykopaattia, kuten narsismi diagnoosina. Viisautta on käyttää sanaa narsisti varovasti ja harkiten. Ikäviä ihmisiä on myös niissä, joilla ei diagnoosia ole.