||||||||||| LAINAKATTO tulee 1.7.2016 - MILLÄS NYT OSTAT ASUNNON? ||||||||||||||||

Mikä siinä on, että nykyihmiselle on kauhistus, jos pitää SÄÄSTÄÄ rahaa?

Vielä 80-luvulla säästämistä opetettiin lapsille säästöpossun avulla.

90-luvulla nuorilla oli omia säästöjä. Nykyään vinkuvat rahaa persaukisilta vanhemmiltaan.

Meillä oli 14% säästöissä omakotitalon hinnasta. Onneksi ostettiin ajoissa vuoden 2009 "kuopassa", koska nykyisellä hintatasolla jäisi ostamatta ainakin tältä seudulta. Huhhhuh, kuinka hinnat ovat nousseet siis euroissa laskettuna! Silloin oli marginaalitkin pohjamudissa ja nyt on korotkin eli lähes ilmaista lainarahaa saatiin.

On yksinkertaisesti rakentamisen aika. Jokaisen täytyy kantaa kortensa kekoon jotta talous paranisi.

Toivottavasti vaikuttaa asuntojen myyntiaikaan ;)

T. taloa vajaa vuoden myynyt

Vierailija kirjoitti:

Takana on se, että kun tämä nyt räjäyttää vuokratasot nousuun, joutuu työttömät pääkaupunkiseutulaiset etsimään töitä pakon edessä ja jos töitä ei löydy, on lähdettävä Kouvolaan.

Näin saadaan raivattua asuntoja uusille kansalaisille.

Ja Kouvolassako niitä töitä sitten on?

Karu fakta on, että yhä suurempi osa Suomen työpaikoista on Kehä III:n sisäpuolella, muualla paikat autioituvat hiljalleen. Pk-seudulla asuntojen hinnat nousevat pilviin ja muualla eivät mene kaupaksi ilmaiseksikaan.

Nyt kannattaa vähän miettiä jääkö se talo perillisille syrjäkylän kylmäksi autiotaloksi vai onko pääoma sijoitettu kasvukeskuksen jatkuvasti arvoaan nostavaan, helposti myytävään kiinteistöön tai asuntoon!!!!

Mieluummin 300 000 € hyvin sijoitettuna kuin 100 000 € huonosti!

Kyllähän sitä asuntolainaa saa nykyäänkin, jos vain on edellytykset maksaakin se. Yhä harvemmalla on.

Tämä täällä käyty keskustelu tuntuu sisältävän joitakin todella todellisuudesta irtautuneita elitistisiä asenteita.

Ensinnäkin, ei koko kansakunta ehkä halua asua Helsingin keskustassa, vaikka se olisi millainen kasvukeskus ja tulevaisuuden onnela. (”Siellä on liikaa helsinkiläisiä normaalin ihmisen makuun”)

Enkä käsitä sitä, että ylipäätään puhutaan toistuvasti 200 000+ hintaisista asunnoista kuin ne olisivat ihan pikku juttu lainoittaa ja ostaa. Oma lähipiiri ei ole täynnä alkoholin suurkuluttajia ja sosiaalituilla eläviä tee-se-itse-taiteilijoita, eikä heistä kukaan silti asu 300 000 tai edes 200 000 asunnossa. Itse asiassa, suurin osa heistä asuu joko vuokralla tai sitten jossakin 80 000- kerrostaloasunnossa. Eräs läheinen perhe kävi katsomassa mahdollisuuksia 150 000 asuntoon, ja pankin virkailija oli ollut niin, niin innoissaan aina siihen asti, kunnes oli ilmennyt, ettei tulot perheellä ole yhteensä sellaiset 3500+. (Pankeissa on tietenkin eroja.)

Tässä maassa on työttömiä ihan (ruma sana) monta kerta enemmän kuin on tällä hetkellä auki realistisia kokopäiväisiä työpaikkoja haussa. (Realistisia, koska harjoittelut tai alle 8 euroa tunnilta paikat eivät ole realistisia verojen, matkakulujen sekä muun elämisen jälkeen asunnonhankintahaaveissa.) Annas olla, etteikö aina löydy liuta kommentoijia nimimerkkien takana valittamasta, että kyllä köyhyys on köyhien syytä. Eikä ole! Jos rahaa ja töitä on vähemmän kuin ihmisiä, niin silloin köyhyys on kyvyttömyyttä leikata toiselta kurkku auki taloudellisesti tai kirjaimellisesti, jotta itse olisi rikas. Olisikin itse yhtä kylmä paskiainen kuin ne, jotka kehtaavat sellaista narsismissaan valittaa, samalla kun alati ilmenee lisää rahaa jossakin Suomen verottajan ulottumattomissa sellaisten ihmisten salkuissa. Sitä paitsi, jos kerran firmaa perustaneista useat ovat ottaneet lainaa, niin kyllä sitä firmaa ovat verorahatkin olleet nostattamassa. Ei ne kaikki itsensä luoneet rikkaat kommentoijat ihan niin itsenäisiä ole kuin haluaisivat olla.

Lisäksi on otettava huomioon, ettei se rekrytointiyrityksen 6kk tai alle tuuraajan paikka, joka lisäksi saattaa olla liipaisimen alla joka päivä, käy mistään takuista tuloiksi. Ironista kyllä, kahden ihmisen perhe, jossa molemmat ovat työttöminä ja saavat mitä saavat, voivat esitellä paljon vakaammat tulot laskettuna paperille kuin joku 3000+ palkattu ylpeilevä hyvän tuloluokan eliitti, joka ensin raivoaa köyhien tuottamasta taakasta ja sitten onkin viikon päästä alkoholisoitunut pelle, kun työpaikka kaatui tai tuli potku perseeseen. Ainakin alipalkatut pätkätyöläiset ovat henkisesti varautuneet siihen, että takkiin voi tulla ja usein tuleekin. Jotkut tuntuvat suunnitelleen koko loppuelämänsä senhetkisiin tuloihin, kuin mikään ei voisi milloinkaan mennä pieleen. (Tosin se onnistuu myös huonompituloiselta, ei sikäli saa olla täysin sokea. Ei vain 1000 – 1500 kuussa tulonmenetys ole samaa luokkaa kuin 3000+ tulonmenetys.)

Minua oksettaa kuunnella, miten jotkut jaksavat valittaa, että on hullun hommaa ostaa 100 000 talo kehä III ulkopuolelta, jos se nyt vain on se hintaluokka, johon ihan oikeasti isolla osalla on varaa. ASP- tili ei takaa 100 000 suurempaa lainaa, ja nyt vielä lainakatoilla vaaditaan, että pitäisi olla 10 000+ ihan omaa rahaa kaikilla, jotka haluaa sellaisen talon, tai ensiostajan 5%. Vaikka se ei vaikuttaisikaan ASP-tilin omistajaan, niin silti se on omituista. Kuka uuden asunnon ostaja edes saa mistään yli 150 000 lainaa, jollei isukki ole ottanut suoraan koulun penkiltä 4000+ kuussa työhön jonnekin firman nurkan pöydän ääreen naputtelemaan? Tunnen eräänkin tapauksen, joka ei saanut korkeakoulututkinnolla erästä työpaikkaa, ja kun tämä sama kaveri haki paikkaa ammattikoulupapereilla, hän sai sen. Edes hyvätuloisen työn koulutuskaan ei takaa hyvätuloista työpaikkaa, normaali tallaajasta puhumattakaan. Ja miettikääpä tätä: Ei se ole minusta ainakaan mikään itsestäänselvä pikku juttu, että jonkun olisi autettava takaamaan minun 250 000 lukaaliani laittamalla oman talonsa tulilinjalle. Minusta se on vähintäänkin kamala taakka omilla harteilla, pahimmillaan tapa pilata jonkun toisen elämä. Eikä kaikilla ole varmaan yhtä hyvät välit vanhempiinsa ja lähisukuun kuin toisilla. Se on romanttista aikansa elänyttä logiikkaa, että vanhemmat totta kai takaavat talolainan, jos he itsekin maksavat edelleen omaansa tai jos sisaruksia on vaikka jaettavaksi asti.

Ja raadollisena kommenttina niille kaikille ikäihmisille, jotka valittavat, että kyllä sitä pesämunaa vaan löytyi ennenkin: Ne kotitilat ja isovanhempien perinnöt on kuulkaapa laitettu lihoiksi sen sukupolven toimesta, joka sellaista jaksaa mussuttaa. Voin ilman nimiä paljastaa, että ei ole mitään kotitilaa, jonka myymisestä olisi tulossa viipale. Ei ole sellaista vanhempaa, jonka perinnöstä tulisi palasta. Ihmiset elävät pidempään ja se tarkoittaa, ettei jokin kymmenien vuosien takainen Suomifilmi-logiikka asuntomarkkinoilla todellakaan päde. On vain lähiölapsen itse säästämät rahat, ja vuokrasta ylijäävänä osuutena se säästösumma ei paljon kuussa ole. Iloisempi minä olenkin elävistä vanhemmistani kuin jostakin pesämunaperintöosuudesta olisin, mutta piti saada muutamien kommentoijien suut kiinni ennen kuin se lässyttäminen jollakin -60 tai -70 luvun logiikalla alkaisi. Nyt on 2010-luku. Tervetuloa mukaan.

Kyllä minä sen tajuan, että pankin olisi hullun hommaa antaa laina, joka ei missään oloissa voisi olla maksettavissa. Tosin, eikä silloin uusia asuntoja rakentaessa pitäisi ottaa huomioon se, että on täysin naurettavaa rakentaa koko ajan uusia lähiöitä, joissa hienojen kimmeltävien asuntojen hintalappu lähtee 250 000sta, jos (ruma sana) sentään sellaista lainaa ei ole ihan oikeasti kymmenen vuoden sisään kenelläkään enää tällä kehityksellä varaa maksaa? Minkä ihmeen takia niitä tilastoja oikein tehdään, jos niihin ei sitten kukaan usko tai halua uskoa? Ei tämän hetken kasvavalla nuorisolla ja kolmekymppisilläkään asunnon ostajilla ole sellaisia tuloja, usein edes perhekuntina? Miksi niitä 250 000nen lukaalilähiöitä rakennetaan joka paikkaan isoina kimpaleina, jos realiteetit ovat nämä? Miksi ihmeessä ylipäätään on otsikoita siitä, että asuntomarkkinat sukeltavat, jos tuo on se todellisuus jossa eletään? Samalla kun palkkoja jäädytetään ja jopa leikataan?

Onko se todellakin niin, että tässä on jotakin järkeä?

(Jos joku tästä kaikesta loukkaantui, niin... voi voi. Yritin pitää kielenkannan kurissa sikäli kuin verbaaliset taidot sen sallivat ja muistaa kommentoida myös tasapuolisia huomioita.)

Vierailija kirjoitti:

Sori, en jaksa lukea ketjua kokonaan ja aihe minulle uusi. Poistuuko siis pelkästään henkilötakaus, mutta esim. vanhemmat voivat taata lainan omalla asunnollaan edelleen? Vai poistuuko koko takaussysteemi? Käsittääkseni henkilötakaukset on nyk tosi harvinaisia, niitä lainoja taataan aina esim niiden vanhempien taloilla. Ja siis pitääkö tämän takuuden lisäksi olla 10% omia säästöjä?

Mielenkiinnosta vaan, itse olen asp-säästäjä.

Siinä katsotaan vakuuksien määrää, eli vanhempien talo kelpaa edelleen. Lainan määrä saa siis olla korkeintaan 90% vakuuksien määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä uutta tässä muka on. En tunne ketään, joka olisi saanut lainan ilman etukäteissäästöä ikinä ja olemme osatneet ja myynet perhepiirissä ainakin 10 asuntoa.

70- luvun alussa eka asuntomme, jossa oli oltava 30% etukäteissäästöä.

Onneksi olimme olleet Ruotsissa jonkun aikaa töissä, niin saatiin 23-vuotiaina eka yksiö ostettua. Ihan hyvä, että opetetaan ihmiset säästäväisiksi.

Niin ja 1500-luvulla sai moneksi vuodeksi verovapauden jos muutti Savoon ja pykäsi sinne oman saunamökin, ihan ilmaiseksi vielä, ajatelkaa!

Uusavuton persaukinen siellä huutelee, kun ei osaa säästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä uutta tässä muka on. En tunne ketään, joka olisi saanut lainan ilman etukäteissäästöä ikinä ja olemme osatneet ja myynet perhepiirissä ainakin 10 asuntoa.

70- luvun alussa eka asuntomme, jossa oli oltava 30% etukäteissäästöä.

Onneksi olimme olleet Ruotsissa jonkun aikaa töissä, niin saatiin 23-vuotiaina eka yksiö ostettua. Ihan hyvä, että opetetaan ihmiset säästäväisiksi.

Niin ja 1500-luvulla sai moneksi vuodeksi verovapauden jos muutti Savoon ja pykäsi sinne oman saunamökin, ihan ilmaiseksi vielä, ajatelkaa!

Uusavuton persaukinen siellä huutelee, kun ei osaa säästää.

!500-luvun lopulla meni maat ja talot kun Ruotsin kruunu hieman verotti. Meni henkikin kun alkoi Nuijasota.

Eikös tämä ole ihan järkevää, että ensin säästetään ja sitten ostetaan asunto?

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä juttu. Jos ei ole varaa säästää esim. 10% asunnon hinnasta, niin ei ole järkevästi varaa myöskään ostaa asuntoa. Silloin kun pitää joka tapauksessa olla kuukausibudjetissa joustovaraa (ts. se vara, jonka nyt voi säästää) esim. koron nousuun tai remontteihin.

Pk-seudultakin saanee ensiasunnon noin 150 000 eurolla. Siihen siis vaaditaan 15 tuhannen säästöt. Pienestäkin paljasta saa kyllä 5000e/vuosi säästöön - jos ei saa, ei ole asuntoonkaan varaa. En näe mitenkään kolmen vuoden säästöaikaa ylivoimaisen pitkänä. Muualla suomessa riittääkin sitten huomattavasti pienempi säästösumma.

Älkääkä aloittako itkua siitä, kuinka ensiasunnon pitää olla iso perheasunto - jos on ensiasuntoa ostamassa vasta lasten teon jälkeen, silloin on myös ollut aikaa säästää rahaa. Yleensäkin suunnitelmallisuus on hyväksi, ja sellaisen, joka herää yksipäivä ilman sentinkään säästöjä että oho, meillä on jo kolme lasta ja pitäisi asunto ostaa, ei kannata sitä ostaakaan. Silloin on taloudenhoidossa ja elämänsuunnittelussa yleensäkin niin isoja puutteita, ettei siihen enää asuntolainaa pidä ottaa.

Lainaa siis saa korkeintaan 90 prosenttia vakuuksien arvosta. Asunnon arvo vakuutena on pääsääntöisesti pienempi kuin asunnon kauppahinta. Yleensä asunnon vakuusarvo on 75 prosenttia asunnon varsinaisesta arvosta. Tällöin joutuu omaa rahaa säästämään yli 10 prosenttia asunnon hinnasta.

Jos asunnon kauppahinta on 300 000 euroa ja pankki määrittää asunnon vakuusarvoksi 225 000 euroa eikä muita vakuuksia ole, voi lainaa saada korkeintaan 202 500 euroa. Tällöin omia asuntosäästöjä pitäisi olla 97 500 euroa eli lähemmäs 33 prosenttia asunnon kauppahinnasta. Minusta 20 prosenttia on vielä sietokyvyn rajoissa, mutta että pitäisi olla täysi kolmasosa asunnon kauppa-arvosta kasassa... Huh!

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä juttu. Jos ei ole varaa säästää esim. 10% asunnon hinnasta, niin ei ole järkevästi varaa myöskään ostaa asuntoa. Silloin kun pitää joka tapauksessa olla kuukausibudjetissa joustovaraa (ts. se vara, jonka nyt voi säästää) esim. koron nousuun tai remontteihin.

Pk-seudultakin saanee ensiasunnon noin 150 000 eurolla. Siihen siis vaaditaan 15 tuhannen säästöt. Pienestäkin paljasta saa kyllä 5000e/vuosi säästöön - jos ei saa, ei ole asuntoonkaan varaa. En näe mitenkään kolmen vuoden säästöaikaa ylivoimaisen pitkänä. Muualla suomessa riittääkin sitten huomattavasti pienempi säästösumma.

Älkääkä aloittako itkua siitä, kuinka ensiasunnon pitää olla iso perheasunto - jos on ensiasuntoa ostamassa vasta lasten teon jälkeen, silloin on myös ollut aikaa säästää rahaa. Yleensäkin suunnitelmallisuus on hyväksi, ja sellaisen, joka herää yksipäivä ilman sentinkään säästöjä että oho, meillä on jo kolme lasta ja pitäisi asunto ostaa, ei kannata sitä ostaakaan. Silloin on taloudenhoidossa ja elämänsuunnittelussa yleensäkin niin isoja puutteita, ettei siihen enää asuntolainaa pidä ottaa.

Pääkaupunkiseudulla pienipalkkaisilla ongelmana on se että asuvat ylihintaisissa vuokra-asunnoissa, joten maksavat jopa enemmän kuukaudessa asumisestaan kuin omistusasunnossa asuvat. Jos 2500 euron bruttopalkasta (mikä ei ole edes pienimpiä palkkoja) säästää 500 €/kk niin se tarkoittaa että joutuu elämään jopa pienemmällä rahalla kuin toimeentulotuen varassa elävät ihmiset. Nettopalkka noin 1800 €, pienen yksiön vuokra 700 € (monella on korkeampikin vuokra), työmatkakulut, sähkölasku, kotivakuutus, lääkärimaksut jne. Säästöön 500 € ja elät kolmekin vuotta vähemmällä rahalla kuin TT-tukea saava.

Aika tiukkaa elämää saa elää tuolla rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä juttu. Jos ei ole varaa säästää esim. 10% asunnon hinnasta, niin ei ole järkevästi varaa myöskään ostaa asuntoa. Silloin kun pitää joka tapauksessa olla kuukausibudjetissa joustovaraa (ts. se vara, jonka nyt voi säästää) esim. koron nousuun tai remontteihin.

Pk-seudultakin saanee ensiasunnon noin 150 000 eurolla. Siihen siis vaaditaan 15 tuhannen säästöt. Pienestäkin paljasta saa kyllä 5000e/vuosi säästöön - jos ei saa, ei ole asuntoonkaan varaa. En näe mitenkään kolmen vuoden säästöaikaa ylivoimaisen pitkänä. Muualla suomessa riittääkin sitten huomattavasti pienempi säästösumma.

Älkääkä aloittako itkua siitä, kuinka ensiasunnon pitää olla iso perheasunto - jos on ensiasuntoa ostamassa vasta lasten teon jälkeen, silloin on myös ollut aikaa säästää rahaa. Yleensäkin suunnitelmallisuus on hyväksi, ja sellaisen, joka herää yksipäivä ilman sentinkään säästöjä että oho, meillä on jo kolme lasta ja pitäisi asunto ostaa, ei kannata sitä ostaakaan. Silloin on taloudenhoidossa ja elämänsuunnittelussa yleensäkin niin isoja puutteita, ettei siihen enää asuntolainaa pidä ottaa.

Lainaa siis saa korkeintaan 90 prosenttia vakuuksien arvosta. Asunnon arvo vakuutena on pääsääntöisesti pienempi kuin asunnon kauppahinta. Yleensä asunnon vakuusarvo on 75 prosenttia asunnon varsinaisesta arvosta. Tällöin joutuu omaa rahaa säästämään yli 10 prosenttia asunnon hinnasta.

Jos asunnon kauppahinta on 300 000 euroa ja pankki määrittää asunnon vakuusarvoksi 225 000 euroa eikä muita vakuuksia ole, voi lainaa saada korkeintaan 202 500 euroa. Tällöin omia asuntosäästöjä pitäisi olla 97 500 euroa eli lähemmäs 33 prosenttia asunnon kauppahinnasta. Minusta 20 prosenttia on vielä sietokyvyn rajoissa, mutta että pitäisi olla täysi kolmasosa asunnon kauppa-arvosta kasassa... Huh!

Jaa oikeasti näin? Onko varmaa tietoa? Huh!

Kai te tajuatte, että asunnon arvo ja vakuusarvo ovat täysin eri asioita? Lainaa siis voi saada maksimissaan 90 % VAKUUKSIEN arvosta. Asunto kelpaa vakuudeksi vain 75 prosentilla. Eli 200 000 euroa maksava asunto on vakuuksina 150 000 euroa ja 300 000 euroa maksava asunto 225 000 euroa. Jos asunto on ainoa vakuus, saa lainaa ekassa tapauksessa max. 135 000 euroa ja tokassa tapauksessa 202 500 euroa. Aika helkkarin paljon enemmän pitää olla säästössä kuin 10 prosenttia asunnon varsinaisesta hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä juttu. Jos ei ole varaa säästää esim. 10% asunnon hinnasta, niin ei ole järkevästi varaa myöskään ostaa asuntoa. Silloin kun pitää joka tapauksessa olla kuukausibudjetissa joustovaraa (ts. se vara, jonka nyt voi säästää) esim. koron nousuun tai remontteihin.

Pk-seudultakin saanee ensiasunnon noin 150 000 eurolla. Siihen siis vaaditaan 15 tuhannen säästöt. Pienestäkin paljasta saa kyllä 5000e/vuosi säästöön - jos ei saa, ei ole asuntoonkaan varaa. En näe mitenkään kolmen vuoden säästöaikaa ylivoimaisen pitkänä. Muualla suomessa riittääkin sitten huomattavasti pienempi säästösumma.

Älkääkä aloittako itkua siitä, kuinka ensiasunnon pitää olla iso perheasunto - jos on ensiasuntoa ostamassa vasta lasten teon jälkeen, silloin on myös ollut aikaa säästää rahaa. Yleensäkin suunnitelmallisuus on hyväksi, ja sellaisen, joka herää yksipäivä ilman sentinkään säästöjä että oho, meillä on jo kolme lasta ja pitäisi asunto ostaa, ei kannata sitä ostaakaan. Silloin on taloudenhoidossa ja elämänsuunnittelussa yleensäkin niin isoja puutteita, ettei siihen enää asuntolainaa pidä ottaa.

Lainaa siis saa korkeintaan 90 prosenttia vakuuksien arvosta. Asunnon arvo vakuutena on pääsääntöisesti pienempi kuin asunnon kauppahinta. Yleensä asunnon vakuusarvo on 75 prosenttia asunnon varsinaisesta arvosta. Tällöin joutuu omaa rahaa säästämään yli 10 prosenttia asunnon hinnasta.

Jos asunnon kauppahinta on 300 000 euroa ja pankki määrittää asunnon vakuusarvoksi 225 000 euroa eikä muita vakuuksia ole, voi lainaa saada korkeintaan 202 500 euroa. Tällöin omia asuntosäästöjä pitäisi olla 97 500 euroa eli lähemmäs 33 prosenttia asunnon kauppahinnasta. Minusta 20 prosenttia on vielä sietokyvyn rajoissa, mutta että pitäisi olla täysi kolmasosa asunnon kauppa-arvosta kasassa... Huh!

Jaa oikeasti näin? Onko varmaa tietoa? Huh!

No, mikäli prosenttilaskuni eivät ole menneet perseelleen, näin on. Esim. Taloussanomien ja Hesarin jutuissa kerrotaan, että lainaa saa 90 prosenttia reaalivakuuksien arvosta. OP:n sivuilla sanotaan, että velattoman asunnon vakuusarvo on korkeintaan 70 % asunnon arvosta ja Nordean sivuilla sanotaan, että 75 % asunnon arvosta. Säästöjä pitää siis olla aivan tajuttomasti, jos asunnon lisäksi ei ole muita vakuuksia.

http://m.taloussanomat.fi/asuminen/2016/04/30/2-kuukautta-asuntolainoje…

http://www.hs.fi/m/talous/a1454384847427

https://www.op.fi/op/usein-kysyttya/usein-kysyttya/lainat?cid=151775944…

http://www.nordea.fi/henkiloasiakkaat/lainat/asuminen/lainan-vakuudet.h…

Näin se vain on kirjoitti:

Karu fakta on, että yhä suurempi osa Suomen työpaikoista on Kehä III:n sisäpuolella, muualla paikat autioituvat hiljalleen. Pk-seudulla asuntojen hinnat nousevat pilviin ja muualla eivät mene kaupaksi ilmaiseksikaan.

Nyt kannattaa vähän miettiä jääkö se talo perillisille syrjäkylän kylmäksi autiotaloksi vai onko pääoma sijoitettu kasvukeskuksen jatkuvasti arvoaan nostavaan, helposti myytävään kiinteistöön tai asuntoon!!!!

Mieluummin 300 000 € hyvin sijoitettuna kuin 100 000 € huonosti!

Toisaalta jo nyt on selvää, että pääkaupunkiseutu tulee vahvasti polarisoitumaan. Toisaalta ovat aidosti menestyvät ja varakkaat, toisaalta kokonaan sossun tuella elävät. Keskiluokka tulee kaikkoamaan entistä varmemmin pois kehä3:n sisäpuolelta, koska harva työ enää edellyttää tiettyä työpistettä. Esimerkiksi opettaminen tulee siirtymään digitaaliseksi ja silloin on ihan se ja sama, oletko pikkuisessa kaksiossa Rastilassa vai omakotitalossa Puumalassa.