||||||||||| LAINAKATTO tulee 1.7.2016 - MILLÄS NYT OSTAT ASUNNON? ||||||||||||||||
Kesällä uusille asuntolainoille tulee uudet pelisäännöt. Esim. henkilötakaus ei enää kelpaa, vaan lainanhakijalla tulee olla muhkea potti omia säästöjä. Tämä on ihan laissa säädetty - asiasta ei voi toisin sopia!
Kyllä kyyti on kylmää, jos teidän omistusasunnosta haaveilevien pitäisi jatkuvasti nousevan vuokran yhteydessä säästää kymmeniä tuhansia euroja puhdasta rahaa! Siinä vierähtää äkkiä vuosikymmen ja iso raha vuokrana hukkaan. Yhä useampi joutuu asumaan vuokralla ja tämä lisää vuokra-asuntojen kysyntää - mikä taas saa asuntosijoittajat liikkeelle haalimaan itselle vuokrakämppiä rahantekokoneiksi.
Uusi laki suosii asuntosijoittajia ja omistusasujia mikä ei ole ihme, sillä laista päättäneistä suuri osa on itsekin asuntosijoittajia tai ainakin omistusasujia. Eläköön, tämä on sitä köyhälistön kyykyttämistä!
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä juttu. Jos ei ole varaa säästää esim. 10% asunnon hinnasta, niin ei ole järkevästi varaa myöskään ostaa asuntoa. Silloin kun pitää joka tapauksessa olla kuukausibudjetissa joustovaraa (ts. se vara, jonka nyt voi säästää) esim. koron nousuun tai remontteihin.
Pk-seudultakin saanee ensiasunnon noin 150 000 eurolla. Siihen siis vaaditaan 15 tuhannen säästöt. Pienestäkin paljasta saa kyllä 5000e/vuosi säästöön - jos ei saa, ei ole asuntoonkaan varaa. En näe mitenkään kolmen vuoden säästöaikaa ylivoimaisen pitkänä. Muualla suomessa riittääkin sitten huomattavasti pienempi säästösumma.
Älkääkä aloittako itkua siitä, kuinka ensiasunnon pitää olla iso perheasunto - jos on ensiasuntoa ostamassa vasta lasten teon jälkeen, silloin on myös ollut aikaa säästää rahaa. Yleensäkin suunnitelmallisuus on hyväksi, ja sellaisen, joka herää yksipäivä ilman sentinkään säästöjä että oho, meillä on jo kolme lasta ja pitäisi asunto ostaa, ei kannata sitä ostaakaan. Silloin on taloudenhoidossa ja elämänsuunnittelussa yleensäkin niin isoja puutteita, ettei siihen enää asuntolainaa pidä ottaa.
Pääkaupunkiseudulla pienipalkkaisilla ongelmana on se että asuvat ylihintaisissa vuokra-asunnoissa, joten maksavat jopa enemmän kuukaudessa asumisestaan kuin omistusasunnossa asuvat. Jos 2500 euron bruttopalkasta (mikä ei ole edes pienimpiä palkkoja) säästää 500 €/kk niin se tarkoittaa että joutuu elämään jopa pienemmällä rahalla kuin toimeentulotuen varassa elävät ihmiset. Nettopalkka noin 1800 €, pienen yksiön vuokra 700 € (monella on korkeampikin vuokra), työmatkakulut, sähkölasku, kotivakuutus, lääkärimaksut jne. Säästöön 500 € ja elät kolmekin vuotta vähemmällä rahalla kuin TT-tukea saava.
Aika tiukkaa elämää saa elää tuolla rahalla.
Siksi kannattaa muuttaa töihin muualle Suomeen, maksaa vuokraa 400 e/kk ja säästää kaikessa rauhassa. Pienipalkkaisia töitä on ympäri maan.
Köyhä Rikas kirjoitti:
Mitä tämä aloittaja oikein poraa? Minun ensiasuntoni oli 95 000 euroa maksanut kaksio. Asun siinä edelleen. 500 000 euron ok-taloko pitäisi saada? Ja yksi vinkki: muuttakaa pois Helsingistä vaikka Tampereelle niin saa asunnon puoleen hintaan.
Piti vielä se lisätä, että tuolloin pankki vaati vakuuksia 30% asunnon hinnasta. Tämä hoidettiin kiinnittämällä vanhempien ok-talo.
Kyllähän jokainen vuokralainenkin lyhentää lainaa - tosin ei omaa vaan vuokraisännän. :D Huono puoli tuossa on se, että tuossa kuviossa vuokralaisen maksaminen jatkuu koko loppuelämän ja summa nousee vuosittain eikä asuntoa koskaan saa omaksi. Samalla menettää asuntolainan veroedun. :(
Köyhä Rikas kirjoitti:
Mitä tämä aloittaja oikein poraa? Minun ensiasuntoni oli 95 000 euroa maksanut kaksio. Asun siinä edelleen. 500 000 euron ok-taloko pitäisi saada? Ja yksi vinkki: muuttakaa pois Helsingistä vaikka Tampereelle niin saa asunnon puoleen hintaan.
Juu ja jättäkää työpaikat ja olkaa iloisesti työttömiä? No ei ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä juttu. Jos ei ole varaa säästää esim. 10% asunnon hinnasta, niin ei ole järkevästi varaa myöskään ostaa asuntoa. Silloin kun pitää joka tapauksessa olla kuukausibudjetissa joustovaraa (ts. se vara, jonka nyt voi säästää) esim. koron nousuun tai remontteihin.
Pk-seudultakin saanee ensiasunnon noin 150 000 eurolla. Siihen siis vaaditaan 15 tuhannen säästöt. Pienestäkin paljasta saa kyllä 5000e/vuosi säästöön - jos ei saa, ei ole asuntoonkaan varaa. En näe mitenkään kolmen vuoden säästöaikaa ylivoimaisen pitkänä. Muualla suomessa riittääkin sitten huomattavasti pienempi säästösumma.
Älkääkä aloittako itkua siitä, kuinka ensiasunnon pitää olla iso perheasunto - jos on ensiasuntoa ostamassa vasta lasten teon jälkeen, silloin on myös ollut aikaa säästää rahaa. Yleensäkin suunnitelmallisuus on hyväksi, ja sellaisen, joka herää yksipäivä ilman sentinkään säästöjä että oho, meillä on jo kolme lasta ja pitäisi asunto ostaa, ei kannata sitä ostaakaan. Silloin on taloudenhoidossa ja elämänsuunnittelussa yleensäkin niin isoja puutteita, ettei siihen enää asuntolainaa pidä ottaa.
Lainaa siis saa korkeintaan 90 prosenttia vakuuksien arvosta. Asunnon arvo vakuutena on pääsääntöisesti pienempi kuin asunnon kauppahinta. Yleensä asunnon vakuusarvo on 75 prosenttia asunnon varsinaisesta arvosta. Tällöin joutuu omaa rahaa säästämään yli 10 prosenttia asunnon hinnasta.
Jos asunnon kauppahinta on 300 000 euroa ja pankki määrittää asunnon vakuusarvoksi 225 000 euroa eikä muita vakuuksia ole, voi lainaa saada korkeintaan 202 500 euroa. Tällöin omia asuntosäästöjä pitäisi olla 97 500 euroa eli lähemmäs 33 prosenttia asunnon kauppahinnasta. Minusta 20 prosenttia on vielä sietokyvyn rajoissa, mutta että pitäisi olla täysi kolmasosa asunnon kauppa-arvosta kasassa... Huh!
Jaa oikeasti näin? Onko varmaa tietoa? Huh!
No, mikäli prosenttilaskuni eivät ole menneet perseelleen, näin on. Esim. Taloussanomien ja Hesarin jutuissa kerrotaan, että lainaa saa 90 prosenttia reaalivakuuksien arvosta. OP:n sivuilla sanotaan, että velattoman asunnon vakuusarvo on korkeintaan 70 % asunnon arvosta ja Nordean sivuilla sanotaan, että 75 % asunnon arvosta. Säästöjä pitää siis olla aivan tajuttomasti, jos asunnon lisäksi ei ole muita vakuuksia.
http://m.taloussanomat.fi/asuminen/2016/04/30/2-kuukautta-asuntolainoje…
http://www.hs.fi/m/talous/a1454384847427
https://www.op.fi/op/usein-kysyttya/usein-kysyttya/lainat?cid=151775944…
http://www.nordea.fi/henkiloasiakkaat/lainat/asuminen/lainan-vakuudet.h…
Korjaan vielä sen verran, että kyllä kai se säästetty summa itsessäänkin on osa vakuutta. Tällöin saatavan lainan määrä hieman nousee. Kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä juttu. Jos ei ole varaa säästää esim. 10% asunnon hinnasta, niin ei ole järkevästi varaa myöskään ostaa asuntoa. Silloin kun pitää joka tapauksessa olla kuukausibudjetissa joustovaraa (ts. se vara, jonka nyt voi säästää) esim. koron nousuun tai remontteihin.
Pk-seudultakin saanee ensiasunnon noin 150 000 eurolla. Siihen siis vaaditaan 15 tuhannen säästöt. Pienestäkin paljasta saa kyllä 5000e/vuosi säästöön - jos ei saa, ei ole asuntoonkaan varaa. En näe mitenkään kolmen vuoden säästöaikaa ylivoimaisen pitkänä. Muualla suomessa riittääkin sitten huomattavasti pienempi säästösumma.
Älkääkä aloittako itkua siitä, kuinka ensiasunnon pitää olla iso perheasunto - jos on ensiasuntoa ostamassa vasta lasten teon jälkeen, silloin on myös ollut aikaa säästää rahaa. Yleensäkin suunnitelmallisuus on hyväksi, ja sellaisen, joka herää yksipäivä ilman sentinkään säästöjä että oho, meillä on jo kolme lasta ja pitäisi asunto ostaa, ei kannata sitä ostaakaan. Silloin on taloudenhoidossa ja elämänsuunnittelussa yleensäkin niin isoja puutteita, ettei siihen enää asuntolainaa pidä ottaa.
Pääkaupunkiseudulla pienipalkkaisilla ongelmana on se että asuvat ylihintaisissa vuokra-asunnoissa, joten maksavat jopa enemmän kuukaudessa asumisestaan kuin omistusasunnossa asuvat. Jos 2500 euron bruttopalkasta (mikä ei ole edes pienimpiä palkkoja) säästää 500 €/kk niin se tarkoittaa että joutuu elämään jopa pienemmällä rahalla kuin toimeentulotuen varassa elävät ihmiset. Nettopalkka noin 1800 €, pienen yksiön vuokra 700 € (monella on korkeampikin vuokra), työmatkakulut, sähkölasku, kotivakuutus, lääkärimaksut jne. Säästöön 500 € ja elät kolmekin vuotta vähemmällä rahalla kuin TT-tukea saava.
Aika tiukkaa elämää saa elää tuolla rahalla.
Siksi kannattaa muuttaa töihin muualle Suomeen, maksaa vuokraa 400 e/kk ja säästää kaikessa rauhassa. Pienipalkkaisia töitä on ympäri maan.
Tässä unohtuu vain se, että aika moni korkeakolutettukin saa pientä palkkaa ja työt ovat pääasiassa Helsingissä. Ei ole mahdollisuutta muuttaa muualle, jos haluaa samalla alalla vielä töitä tehdä. Vaikka kaupan kassalla jossain perähikiällä käteen jäisikin vuokran jälkeen enemmän, niin oman alan töihin jossa palkka joskus voisi noustakin on ihan turhaa enää sen jälkeen hakea.
Lainakielto kirjoitti:
Kesällä uusille asuntolainoille tulee uudet pelisäännöt. Esim. henkilötakaus ei enää kelpaa, vaan lainanhakijalla tulee olla muhkea potti omia säästöjä. Tämä on ihan laissa säädetty - asiasta ei voi toisin sopia!
Kyllä kyyti on kylmää, jos teidän omistusasunnosta haaveilevien pitäisi jatkuvasti nousevan vuokran yhteydessä säästää kymmeniä tuhansia euroja puhdasta rahaa! Siinä vierähtää äkkiä vuosikymmen ja iso raha vuokrana hukkaan. Yhä useampi joutuu asumaan vuokralla ja tämä lisää vuokra-asuntojen kysyntää - mikä taas saa asuntosijoittajat liikkeelle haalimaan itselle vuokrakämppiä rahantekokoneiksi.
Uusi laki suosii asuntosijoittajia ja omistusasujia mikä ei ole ihme, sillä laista päättäneistä suuri osa on itsekin asuntosijoittajia tai ainakin omistusasujia. Eläköön, tämä on sitä köyhälistön kyykyttämistä!
Näinhän se on ennenkin ollut, ei tässä mitään mullistavaa ole. Nykyihminen on vain tottunut saamaan kaiken heti ja helpolla velkarahalla. Tämä tuo monelle järkeä oman taloutensa suunnitteluun.
Verotuksen alentaminen sekä asumistuen leikkaaminen toisi maksuvaraa ja pudottaisi vuokria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sen sijaan 150 000 e ei saa omistusasuntoa pääkaupunkiseudulta, tai jos saa, se on niin pääkaupunkiseudun ulkoreunalla kuin olla ja osaa, ja lisäksi se on pienenpieni, likainen ja vanha koppero".
Tämä väiten on virheellinen ja sen voi todeta virheeksi helposti tutkimalla pääkaupunkiseudun asuntomyynti-ilmoituksia. 150 000 eurolla saa Vantaalta, Espoosta ja myös Helsingistä useammalta alueelta 3h+k kerrostaloasunnon. Asunnot eivät tietenkään ole uusia, mutta ne ovat useinmiten aivan hyvässä kunnossa. Näille alueille on kyllä tyypillistä se, että samassa kaupunginosassa on kaupungin vuokrataloja. Vuokratalojen vaikutus asuntojen hintaan on hämmästyttävän selvä, vaikka niillä ei käytännössä ole omistustalojen asumiseen juuri mitään vaikutusta.
Okei, olin ehkä hieman jyrkkäsanainen, mutta 1950-1970 -luvulla rakennettu betonikerrostalo Helsingin Kontulassa, Mellunmäessä tai Kannelmäessä ei ole ihan se paikka, missä haluaisin omistusasua ja uskoa, että asunto menisi aikanaan kivuttomasti myös kaupaksi eteenpäin. Toki jos nämä asiat eivät vaikuta, niin sittenhän se on sijoitus siinä missä muukin.
Noilta alueilta saat halvemmallakin. Tää sun mutu ei oikeen mene läpi, kun täällä on paljon asuntoja etsiviä ihmisiä, jotka tietävät hinnoista. 150 000 saat pienen yksiön jugend-talosta Kalliosta tai Sörnäisistä. 160 000 Helsingissä saa jo ihan hyvän asunnon yhdelle tai kahdelle.
Ei meilläkään riittänyt henkilötakaus kun 2012 ostettiin eka asuntomme. Maksettiin 2007 valmistuneesta rivitalokolmiosta 180 000 ja ilman mitään säästöjä, miehen vanhemmat takasivat omaisuudellaan, heillä maksettu talo ja kaksi sijoitusasuntoa joista velkaa mutta suurin osa velan maksuun tulee vuokralaisilta.. Iso osa lainasta maksettu jo nyt, ihan turhaa olisi ollut maksaa vuokraa 4 vuotta. Seuraavaksi mekin ostetaan sijoitusyksiö. Näin jyväskylässä, täällä on paljon opiskelijoita joten pienistä vuokra-asunnoista pula ja vuokraa voi pyytää reilusti.
Sen oon oppinut et ihmiset on aika eriarvoisia lähtökohdista riippuen, jos vanhemmilla omaisuutta ja ovat valmiita panttaamaan niin kyllä sitä lainaa saa, kaikilla asiat ei vaan ole niin hyvin. Täytyy olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä juttu. Jos ei ole varaa säästää esim. 10% asunnon hinnasta, niin ei ole järkevästi varaa myöskään ostaa asuntoa. Silloin kun pitää joka tapauksessa olla kuukausibudjetissa joustovaraa (ts. se vara, jonka nyt voi säästää) esim. koron nousuun tai remontteihin.
Pk-seudultakin saanee ensiasunnon noin 150 000 eurolla. Siihen siis vaaditaan 15 tuhannen säästöt. Pienestäkin paljasta saa kyllä 5000e/vuosi säästöön - jos ei saa, ei ole asuntoonkaan varaa. En näe mitenkään kolmen vuoden säästöaikaa ylivoimaisen pitkänä. Muualla suomessa riittääkin sitten huomattavasti pienempi säästösumma.
Älkääkä aloittako itkua siitä, kuinka ensiasunnon pitää olla iso perheasunto - jos on ensiasuntoa ostamassa vasta lasten teon jälkeen, silloin on myös ollut aikaa säästää rahaa. Yleensäkin suunnitelmallisuus on hyväksi, ja sellaisen, joka herää yksipäivä ilman sentinkään säästöjä että oho, meillä on jo kolme lasta ja pitäisi asunto ostaa, ei kannata sitä ostaakaan. Silloin on taloudenhoidossa ja elämänsuunnittelussa yleensäkin niin isoja puutteita, ettei siihen enää asuntolainaa pidä ottaa.
Pääkaupunkiseudulla pienipalkkaisilla ongelmana on se että asuvat ylihintaisissa vuokra-asunnoissa, joten maksavat jopa enemmän kuukaudessa asumisestaan kuin omistusasunnossa asuvat. Jos 2500 euron bruttopalkasta (mikä ei ole edes pienimpiä palkkoja) säästää 500 €/kk niin se tarkoittaa että joutuu elämään jopa pienemmällä rahalla kuin toimeentulotuen varassa elävät ihmiset. Nettopalkka noin 1800 €, pienen yksiön vuokra 700 € (monella on korkeampikin vuokra), työmatkakulut, sähkölasku, kotivakuutus, lääkärimaksut jne. Säästöön 500 € ja elät kolmekin vuotta vähemmällä rahalla kuin TT-tukea saava.
Aika tiukkaa elämää saa elää tuolla rahalla.
Siksi kannattaa muuttaa töihin muualle Suomeen, maksaa vuokraa 400 e/kk ja säästää kaikessa rauhassa. Pienipalkkaisia töitä on ympäri maan.
Tässä unohtuu vain se, että aika moni korkeakolutettukin saa pientä palkkaa ja työt ovat pääasiassa Helsingissä. Ei ole mahdollisuutta muuttaa muualle, jos haluaa samalla alalla vielä töitä tehdä. Vaikka kaupan kassalla jossain perähikiällä käteen jäisikin vuokran jälkeen enemmän, niin oman alan töihin jossa palkka joskus voisi noustakin on ihan turhaa enää sen jälkeen hakea.
Samalla unohtuu se, että suuri osa niistä korkeakoulutettujen paikoista on muualla kuin pääkaupungissa ja pysyy muualla, jos hakijat hakeutuvat ensisijaisesti niihin maakuntien paikkoihin. On ihan omaa syytämme kaikkien pyrkiä töihin pääkaupunkiin, kun se varsinainen tekeminen ei edellytä sitä, että toimipiste on Esplanadilla. Aika monessa yrityksessä voi jo nykyisin tehdä etätöitä osan ajasta, joku kahtena päivänä Helsingissä käyminen 100 km päästä ei ole ongelma.
Kertokaas tietämättömälle että mistä saa alle 200 000 hyvän asunnon hyvältä alueelta kahdelle hengelle PK-seudulta, mielellään niin että ei tarvi heti vuoden päästä etsiä uutta kun vauvaa aletaan yrittää?
Aika moni täällä on kiinnittänyt vanhempien taloja tms., mutta entäs ne joilla on muitakin sisaruksia eikä vanhemmat voi noin "suosia" vain yhtä? Lisäksi esim. meidän molempien vanhemmat asuvat sen verran syrjässä kaikesta, etteivät vakuusarvot nouse kovin kummoisiksi.
Tällä hetkellä asutaan vuokralla (1000e/kk, Hgin keskustassa, kyllä), säästössä reilu 30 000e. Pankista saisi ensiasunnolle toki lainaa ihan mukavasti, mutta tuntuu järjettömältä puskea kaikki säästöt johonkin ihan kivaan luukkuun, kun ne oikeasti unelmien kämpät ovat vielä niiiiin kaukana. Ja tosiaan kun 250 000 tuntuu olevan ihan minimissään se, millä suunnilleen remonttivapaan ja yli 45-neliöisen asunnon saa niin, ettei auton hankkiminen liikkumisen vuoksi ole tarpeen (työpaikat Espoossa ja Vantaalla). Ja jotenkin jonnekin Korson persiiseen vuokralle muuttaminen että saa säästettyä raivokkaammin kuulostaa ihan järjenköyhältä. Tavallaan ihan kiva asua vuokralla juuri nyt ja miettiä a) millaisen asunnon haluaa ja b) mistä.
No me ei varmaan muuteta omaan. Meitä kaksi aikuista ja yksi lapsi. Oon ope ja mies amk:n käynyt oman alansa myyjä. Asutaan 75 000 hengen kaupungissa, vuokra 900. Pakko pitää 2 autoa kun kuljen töihin pienempään kuntaan jonne ei pääse julkisilla ja mies tekee iltaisin toista työtä (valmentaa) 50km päässä. Meidän pitäisi säästää joku 15 000 kaikkien kulujen lisäksi, mies tienaa 2500 ja mä about saman. Täällä saataisi rivarikolmio sillä 130 - 150 tonnilla. Sukumökkiä ei uskalla kiinnittää eikä porukoita vaivata asialla. Miehen työ kuitenkin sellaista, ettei 100% varmuutta työstä ole. Ollaan hyvä lypsylehmä vuokranantajille, mut eipä täältä toisaalta saa mitään mukaan:) onneksi on ihana kämppä ja naapurit, vaikkei oma olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas tietämättömälle että mistä saa alle 200 000 hyvän asunnon hyvältä alueelta kahdelle hengelle PK-seudulta, mielellään niin että ei tarvi heti vuoden päästä etsiä uutta kun vauvaa aletaan yrittää?
Aika moni täällä on kiinnittänyt vanhempien taloja tms., mutta entäs ne joilla on muitakin sisaruksia eikä vanhemmat voi noin "suosia" vain yhtä? Lisäksi esim. meidän molempien vanhemmat asuvat sen verran syrjässä kaikesta, etteivät vakuusarvot nouse kovin kummoisiksi.
Tällä hetkellä asutaan vuokralla (1000e/kk, Hgin keskustassa, kyllä), säästössä reilu 30 000e. Pankista saisi ensiasunnolle toki lainaa ihan mukavasti, mutta tuntuu järjettömältä puskea kaikki säästöt johonkin ihan kivaan luukkuun, kun ne oikeasti unelmien kämpät ovat vielä niiiiin kaukana. Ja tosiaan kun 250 000 tuntuu olevan ihan minimissään se, millä suunnilleen remonttivapaan ja yli 45-neliöisen asunnon saa niin, ettei auton hankkiminen liikkumisen vuoksi ole tarpeen (työpaikat Espoossa ja Vantaalla). Ja jotenkin jonnekin Korson persiiseen vuokralle muuttaminen että saa säästettyä raivokkaammin kuulostaa ihan järjenköyhältä. Tavallaan ihan kiva asua vuokralla juuri nyt ja miettiä a) millaisen asunnon haluaa ja b) mistä.
No eikös nuo ole sitten vähän niitä valintakysymyksiä. Jos haluaa asua keskustassa hyvällä alueella, niin pitänee tyytyä siihen postimerkin kokoiseen miniluukkuun jossa kaksi ihmistä mahtuu juuri ja juuri kääntymään.
Tai sitten muuttaa vähän kauemmas ja elelee tilavemmassa asunnossa.
Ja 195 lisää, että me muuten maksettaisiin vähemmän per kuu, jos vaan pystyttäisi ostamaan asunto. Mä en vain näe, et kannattaisi muuttaa 40 neliön kaksioon kaupungin laidalle, sen sain noin 90 000 eurolla. Oon mieluummin vuokralla:)
Mä maksan omakotitalon asuntolainasta korkoa 90 €/kk ja saan siitäkin veroedun eli käytännössä ei mene tuonkaan verran. Ei paha, koska tällaisen omakotitalon vuokra (jos sellainen löytyy) on n. 2 000 €/kk ja nousee vuodessa helposti satasen.
Varsinainen lyhennys on 1 200 €/kk, mutta sehän menee omaan taskuun: käyttötilin saldosta vähennetään ja vastaavasti lainatilin saldo nousee saman verran. :)
Kyllä kannattaa ostaa oma.
PS. Onneksi ostin ajoissa silloin kun vielä järjellisellä hinnalla sai. :)
Köyhä Rikas kirjoitti:
Mitä tämä aloittaja oikein poraa? Minun ensiasuntoni oli 95 000 euroa maksanut kaksio. Asun siinä edelleen. 500 000 euron ok-taloko pitäisi saada? Ja yksi vinkki: muuttakaa pois Helsingistä vaikka Tampereelle niin saa asunnon puoleen hintaan.
Pitkä ja kallis työmatka sitten tulee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, ajattelepa niin päin, että se lainakatto on sinun turvaksesi laadittu. Et ota huimapäisesti niin paljon velkaa, että et siitä sitten selviäkään, vaikka optimistisesti kuvittelit voivasi supistaa menoja rutkasti kaikilla talouden osa-alueilla. Länsimaissa ei kai ketään suoranaisesti heitetä velkavankeuteen, mutta siitähän on kysymys, kun kitkuttelet ja valitat, ettet pystykään maksamaan velkaasi määräajassa.
Kun olin ottamassa ensimmäistä ja samalla ainutta asuntovelkaani, se osui siihen aikaan, kun pankit jakelivat rahaa suunnilleen kenelle tahansa, joka hoksasi mennä kysymään. Minulle sattui vastuuntuntoinen lainaosaston virkailija, jonka kanssa kävimme huolellisesti läpi koko talouteni ja kaikki tulot ja menot sekä lainan vaikutuksen verotukseen. Laina oli kohtalaisen iso, mutta kun nuo selvitykset oli tehty ja niiden mukaan laadittu takaisinmaksusuunnitelma, niin missään vaiheessa ei tullut ongelmia. Laina lyheni jopa loppujen lopuksi nopeammin, vuotta suunniteltua nopeammin olin jo velaton. Ja silloin lainan korot huitelivat tosi korkealla. Nytkin jotkut valittavat lainan kalleudesta, mutta eivät todellakaan tiedä mistä puhuvat. Me sen ajan asuntovelkaiset maksoimme jossakin vaiheessa jopa 13 % korkoa. Revi siitä!
15,8% oli mun korkein asuntolainan korko.
Paperilla kova luku, mutta paljonko oli inflaatio, joka korkosi nollasi?
Mitä tämä aloittaja oikein poraa? Minun ensiasuntoni oli 95 000 euroa maksanut kaksio. Asun siinä edelleen. 500 000 euron ok-taloko pitäisi saada? Ja yksi vinkki: muuttakaa pois Helsingistä vaikka Tampereelle niin saa asunnon puoleen hintaan.