Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa
03.02.2016 |
En ees ymmärrä ton järjenjuoksua. Ihmetteli sit et miks siinä sit kysytään will you marry me?
Sen mielestä kihlautuminen on sillä ajatuksella et joskus mennään naimisiin. Ja kosiminen ennenku mennään.
"Eiks sitä kihlautumista sit voi jättää välistä? Selkeesti naisen keksintö et pitää saada kaks sormusta"
Kiva jos se kosii mua joskus sanomalla meetkö kihloihin mun kanssa, tai vastaavaa :D
Kommentit (1774)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Ei... vaan kihloihin mennään juuri siksi että ihmiset näkevät että tuossa on oikea pariskunta, he eivät enää seurustele tai ole seksisuhteessa vaan oikea pari ja meillä ainakin katsotaan pahasti jos on lapsia muttei kihloissa. Me ollaan lastenkin takia kun kerran yhdessä ollaan muutenkin niin miksi ei voisi olla kihloissa. Mä ainakaan en tunne yhtään paria joka olis kihloissa mutta ei sormuksia. Olis vähintäänkin outoa jos joku sormukseton tulisi ja sanoisi olevansa kihloissa. Sormukset on kihlat ja samalla pariutumisen merkki. Se ei tarkoita että pitäisi heti olla häitä suunnittelemassa. Häät voi olla 1-20 vuoden päästä ja niitä ennen kositaan haluaako vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
Kämppiksiä? Kuka luulee että te ootte vaan kämppiksiä? Ja mitä se teitä liikuttaa jos joku luulee että te ootte kämppiksiä? :D
Oudompi automaattisesti jos ei sormusta sormessa. Halutaan sormuksella näyttää että ollaan varattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?
Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.
Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.
Tää on kyllä hauskaa kun valkoroska tämänkin asian onnistuu pilaamaan. Väittävät vaikka mustan valkoiseksi taas... "ei se kihlaus mikään avioliittosopimus ole se vaa merkki että me seurustellaan vakavammin". Perinteiden arvostaminenkaan ei kiinnosta tätä luokkaa paskaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä hauskaa kun valkoroska tämänkin asian onnistuu pilaamaan. Väittävät vaikka mustan valkoiseksi taas... "ei se kihlaus mikään avioliittosopimus ole se vaa merkki että me seurustellaan vakavammin". Perinteiden arvostaminenkaan ei kiinnosta tätä luokkaa paskaakaan.
Perinteiden arvostaminen? Sano nyt vielä, että sun mielestä on ok kahden homoseksuaalin mennä keskenään naimisiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?
Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.
Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.
Mutta kun kaikille se naimisiin meneminen ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?
Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.
Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.
Mutta kun kaikille se naimisiin meneminen ei ole vaihtoehto.
Miksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
Tää lakipykäläjuttu ei oo hyvä argumentti. Arvaa miks? Koska se ei ole mikään laissa määritelty oikeus tai velvollisuus jonka rikkomista ruvetaan setvimään oikeudessa. Se on yksinkertaisesti termi kertomaan että kihlat = kaksi ihmistä jotka on päättäneet mennä naimisiin. That's it. Vaikka joku pariskunta ei olisi ikinä ollut omasta mielestään kihloissa ennen naimisiinmenoa, niin ylläripylläri tadaa! Siinä vaiheessa kun he päättivät mennä naimisiin ja pyysivät esteiden tutkintaa, he olivat siitä hetkestä lähtien kihloissa.
Mutta jos kerran haluat käyttää lakipykälää argumenttina, niin väännetään nyt vielä kerran rautalangasta: laissa ei määritellä mitään sen kautta mikä EI pidä paikkaansa, koska, voi pojat, siitä tulisi yksi piiiiiiiitkä lakikirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?
Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.
Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.
Mutta kun kaikille se naimisiin meneminen ei ole vaihtoehto.
Miksi ei?
Emt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan kihlaus todellakin oli kosinta, mutta nyt (sanoo Wikipediat ja sanakirjat yms... mitä tahansa) tiedän useita pareja jotka ovat kihloissa ja eivät ole koskaan menossa naimisiin.
Voi siis olla kihloissa vaikka lopun elämäänsä menemättä koskaan naimisiin. Nyt joku tietysti viisastelee, että eihän se ole silloin virallista! No, kihlaus ei ole koskaan virallista, siitä ei tehdä sopimuksia...
Jos väittää olevansa kihloissa mutta ei ole menossa naimisiin, on se sama kuin väittäisi olevansa naimisissa vaikka ei ole solminut avioliittoa.
Ts. ei voi olla kihloissa eli lupautunut menemään toisen kanssa naimisiin, jos ei ole lupautunut menemään naimisiin :D.
viisastelijoita ja sääntövahteja tässä maassa riittää. Mitä se muita kutittaa, miten kukakin omat kihlansa määrittää. Älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
Tää lakipykäläjuttu ei oo hyvä argumentti. Arvaa miks? Koska se ei ole mikään laissa määritelty oikeus tai velvollisuus jonka rikkomista ruvetaan setvimään oikeudessa. Se on yksinkertaisesti termi kertomaan että kihlat = kaksi ihmistä jotka on päättäneet mennä naimisiin. That's it. Vaikka joku pariskunta ei olisi ikinä ollut omasta mielestään kihloissa ennen naimisiinmenoa, niin ylläripylläri tadaa! Siinä vaiheessa kun he päättivät mennä naimisiin ja pyysivät esteiden tutkintaa, he olivat siitä hetkestä lähtien kihloissa.
Mutta jos kerran haluat käyttää lakipykälää argumenttina, niin väännetään nyt vielä kerran rautalangasta: laissa ei määritellä mitään sen kautta mikä EI pidä paikkaansa, koska, voi pojat, siitä tulisi yksi piiiiiiiitkä lakikirja.
No niin eli turhaan me tästä sitten kiistellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan kihlaus todellakin oli kosinta, mutta nyt (sanoo Wikipediat ja sanakirjat yms... mitä tahansa) tiedän useita pareja jotka ovat kihloissa ja eivät ole koskaan menossa naimisiin.
Voi siis olla kihloissa vaikka lopun elämäänsä menemättä koskaan naimisiin. Nyt joku tietysti viisastelee, että eihän se ole silloin virallista! No, kihlaus ei ole koskaan virallista, siitä ei tehdä sopimuksia...
eivät he silloin ole kihloissa vaan "kihloissa"
Minä olen ihan oikeasti KIHLOISSA (en missään lainausmerkeissä). Virallista todistusta minulla ei tästä ole, onkohan jollakin toisella?
Naimisiin menen jos joskus tuntuu siltä, mutta mikäli vuoden pasta päätämme mennä naimisiin niin silloinko sanot, että sori, olithan sä sittenkin kihloissa ilman lainausmerkkejä.
Pitääkö joka asiasta tehdä niin monimutkaista?
Vuoden pasta sulla taitaa olla aivoissas... tai niiden tilalla.
Kihlausasia on hyvin yksinkertainen: kun on päätetty mennä naimisiin, ollaan kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?
Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.
Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.
Mutta kun kaikille se naimisiin meneminen ei ole vaihtoehto.
So? Ystäväpariskuntani osti toisilleen sormukset ja kutsuivat (ja kutsuvat yhä) itseään toistensa elämänkumppaneiksi. He myös pitivät ihanat juhlat sen kunniaksi ja se oli kyllä paljon kauniimpi tilaisuus kuin ikinä yhdetkään häät missä olen ollut. He eivät kutsuneet itseään kihlatuiksi missään vaiheessa :D Että jos haluaa ostaa ne sormukset, niin miksi pitää kutsua itseään kihlatuksi vaikka sitä ei ole? On niin monta muutakin sanaa maailmassa. Ei tarvitse edes pitää mitään juhlia, voi ostaa ne pelkät sormukset ja silti olla kutsumatta itseään kihlatuksi. Vai onko tässä kyse siitä että "kun se on niin hankalaa, ei kukaan tajua mitään sielunkumppanuus-juttuja, lol, kihlat kuulostaa paremmalta"? Eikös näiden ihmisten pitänyt olla edelläkävijöitä kun ei kerran eletä enää 1800-luvulla? Eikö kannattaisi sitten olla kunnolla edelläkävijä eikä ottaa vääriä termejä omaan käyttöön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)
Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.
En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.
Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.
Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen. Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan kihlaus todellakin oli kosinta, mutta nyt (sanoo Wikipediat ja sanakirjat yms... mitä tahansa) tiedän useita pareja jotka ovat kihloissa ja eivät ole koskaan menossa naimisiin.
Voi siis olla kihloissa vaikka lopun elämäänsä menemättä koskaan naimisiin. Nyt joku tietysti viisastelee, että eihän se ole silloin virallista! No, kihlaus ei ole koskaan virallista, siitä ei tehdä sopimuksia...
eivät he silloin ole kihloissa vaan "kihloissa"
Minä olen ihan oikeasti KIHLOISSA (en missään lainausmerkeissä). Virallista todistusta minulla ei tästä ole, onkohan jollakin toisella?
Naimisiin menen jos joskus tuntuu siltä, mutta mikäli vuoden pasta päätämme mennä naimisiin niin silloinko sanot, että sori, olithan sä sittenkin kihloissa ilman lainausmerkkejä.
Pitääkö joka asiasta tehdä niin monimutkaista?
Vuoden pasta sulla taitaa olla aivoissas... tai niiden tilalla.
Kihlausasia on hyvin yksinkertainen: kun on päätetty mennä naimisiin, ollaan kihloissa.
Kihloihin voidaan myös mennä keskenäisellä sopimuksella. t.ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan kihlaus todellakin oli kosinta, mutta nyt (sanoo Wikipediat ja sanakirjat yms... mitä tahansa) tiedän useita pareja jotka ovat kihloissa ja eivät ole koskaan menossa naimisiin.
Voi siis olla kihloissa vaikka lopun elämäänsä menemättä koskaan naimisiin. Nyt joku tietysti viisastelee, että eihän se ole silloin virallista! No, kihlaus ei ole koskaan virallista, siitä ei tehdä sopimuksia...
eivät he silloin ole kihloissa vaan "kihloissa"
Minä olen ihan oikeasti KIHLOISSA (en missään lainausmerkeissä). Virallista todistusta minulla ei tästä ole, onkohan jollakin toisella?
Naimisiin menen jos joskus tuntuu siltä, mutta mikäli vuoden pasta päätämme mennä naimisiin niin silloinko sanot, että sori, olithan sä sittenkin kihloissa ilman lainausmerkkejä.
Pitääkö joka asiasta tehdä niin monimutkaista?
Vuoden pasta sulla taitaa olla aivoissas... tai niiden tilalla.
Kihlausasia on hyvin yksinkertainen: kun on päätetty mennä naimisiin, ollaan kihloissa.
Kihloihin voidaan myös mennä keskenäisellä sopimuksella. t.ohis
Miten niin myös? Kihlaus on nimenomaan parin keskinäinen sopimus siitä, että he ovat menossa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan kihlaus todellakin oli kosinta, mutta nyt (sanoo Wikipediat ja sanakirjat yms... mitä tahansa) tiedän useita pareja jotka ovat kihloissa ja eivät ole koskaan menossa naimisiin.
Voi siis olla kihloissa vaikka lopun elämäänsä menemättä koskaan naimisiin. Nyt joku tietysti viisastelee, että eihän se ole silloin virallista! No, kihlaus ei ole koskaan virallista, siitä ei tehdä sopimuksia...
eivät he silloin ole kihloissa vaan "kihloissa"
Minä olen ihan oikeasti KIHLOISSA (en missään lainausmerkeissä). Virallista todistusta minulla ei tästä ole, onkohan jollakin toisella?
Naimisiin menen jos joskus tuntuu siltä, mutta mikäli vuoden pasta päätämme mennä naimisiin niin silloinko sanot, että sori, olithan sä sittenkin kihloissa ilman lainausmerkkejä.
Pitääkö joka asiasta tehdä niin monimutkaista?
Vuoden pasta sulla taitaa olla aivoissas... tai niiden tilalla.
Kihlausasia on hyvin yksinkertainen: kun on päätetty mennä naimisiin, ollaan kihloissa.
Kihloihin voidaan myös mennä keskenäisellä sopimuksella. t.ohis
Joo ei sitä ainakaan Suomessa muuten voikaan mennä kihloihin kuin keskinäisellä sopimuksella. Ei voi kukaan yksipuolisesti päättää olevansa kihloissa.
Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)