Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa
03.02.2016 |
En ees ymmärrä ton järjenjuoksua. Ihmetteli sit et miks siinä sit kysytään will you marry me?
Sen mielestä kihlautuminen on sillä ajatuksella et joskus mennään naimisiin. Ja kosiminen ennenku mennään.
"Eiks sitä kihlautumista sit voi jättää välistä? Selkeesti naisen keksintö et pitää saada kaks sormusta"
Kiva jos se kosii mua joskus sanomalla meetkö kihloihin mun kanssa, tai vastaavaa :D
Kommentit (1774)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinikihloista tulee aina vähän se fiilis että parilla on jotain ongelmia, kun halutaan sitoutumista mutta ei kuitenkaan olla valmiita kunnolla sitoutumaan. Vähän kuin haluttaisiin näyttää muille, että ollaan tosissaan, mutta pidetään samalla takaportti auki, jos löytyisikin jotain parempaa.
Hyvinvoivat ja toisiinsa luottavat parit menevät joko naimisiin tai viis veisaavat jostain avioliitosta ja pysyvät tyytyväisinä naimattomina ilman että tarvitsee poimia niitä kirsikoita kakun päältä.
Ne naimattomat parit ilman sormusta oon juurikin niitä takaportti-ihmisiä.
Ei vaan he ovat rehellisiä toisilleen. Tuo vaihe on juuri se, kun tarkastellaan onko tuosta toisesta minulle puolisoa avioliittoon asti. Sitten, kun kositaan ja ollaan kihloissa, asia on päätetty, että naimisiin mennään.
Näinhän se toki voi olla sulle, mutta sen ei tarvi olla niin kaikille pareille. Kihloihin voi mennä ilman avioaikeita.
Ei voi! :D
Ai jaa, miksi niin sitten tapahtuu?
Ei sellaista tapahdu, ihmiset vaan luulee. Sama kuin luulee olevansa raskaana, vaikkei oikeasti olekaan.
Eiköhän tuo kihloissa oleminen ole asia, jonka pari ihan itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Häh! Enkai mä ole ikinä kosinut tai mua kosittu ja ollaan oltu vuosia kihloissa. Joskus puhuttiin yhes että pitäis mennä kihloihin ja joku päivä vaan käveltiin kauppaan ja ostettiin sormukset. Laitettiin ne sitten sormiin. Ei naimisiin menosta olla mitään puhuttu. M31v
Mä ja mun mies päätettin, että ostetaan purjevene, mutta oikeesti meillä ei ole aikomustakaan ostaa purjevenettä. Ei koskaan. Kutsumme kuitenkin itseämme purjeveneen ostajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinikihloista tulee aina vähän se fiilis että parilla on jotain ongelmia, kun halutaan sitoutumista mutta ei kuitenkaan olla valmiita kunnolla sitoutumaan. Vähän kuin haluttaisiin näyttää muille, että ollaan tosissaan, mutta pidetään samalla takaportti auki, jos löytyisikin jotain parempaa.
Hyvinvoivat ja toisiinsa luottavat parit menevät joko naimisiin tai viis veisaavat jostain avioliitosta ja pysyvät tyytyväisinä naimattomina ilman että tarvitsee poimia niitä kirsikoita kakun päältä.
Ne naimattomat parit ilman sormusta oon juurikin niitä takaportti-ihmisiä.
Ei vaan he ovat rehellisiä toisilleen. Tuo vaihe on juuri se, kun tarkastellaan onko tuosta toisesta minulle puolisoa avioliittoon asti. Sitten, kun kositaan ja ollaan kihloissa, asia on päätetty, että naimisiin mennään.
Näinhän se toki voi olla sulle, mutta sen ei tarvi olla niin kaikille pareille. Kihloihin voi mennä ilman avioaikeita.
Ei voi! :D
Ai jaa, miksi niin sitten tapahtuu?
Ei sellaista tapahdu, ihmiset vaan luulee. Sama kuin luulee olevansa raskaana, vaikkei oikeasti olekaan.
Eiköhän tuo kihloissa oleminen ole asia, jonka pari ihan itse päättää.
lue keskustelu! pösilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukeeko missään, kuinka tarkasti tämä "avioliittolupaus" täytyy olla määriteltynä, jotta kihlat ovat oikeat eivätkä teinikihlat? Päivä päätettynä samana hetkenä vai onko jokin viive tässä? Vai riittääkö ihan vain se, että mennään naimisiin (mutta päivää ei päätetä vielä)?
Vierailija kirjoitti:
Lukeeko missään, kuinka tarkasti tämä "avioliittolupaus" täytyy olla määriteltynä, jotta kihlat ovat oikeat eivätkä teinikihlat? Päivä päätettynä samana hetkenä vai onko jokin viive tässä? Vai riittääkö ihan vain se, että mennään naimisiin (mutta päivää ei päätetä vielä)?
riittää että ovat sopineet menevänsä naimisiin
naimisiin menevä pari on kihlapari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeeko missään, kuinka tarkasti tämä "avioliittolupaus" täytyy olla määriteltynä, jotta kihlat ovat oikeat eivätkä teinikihlat? Päivä päätettynä samana hetkenä vai onko jokin viive tässä? Vai riittääkö ihan vain se, että mennään naimisiin (mutta päivää ei päätetä vielä)?
riittää että ovat sopineet menevänsä naimisiin
naimisiin menevä pari on kihlapari
Toisin sanoen riittää se tieto, että molemmat ajattelevat toisen olevan se, "tän kanssa haluun mennä naimisiin". Kymmenen, kaksikymmentä vuotta kihloissa ja sen jälkeen vihkiminen hiljaisuudessa - ihan ok.
Mitä ihmettä teille "ei kihlauksella ole mitään tekemistä naimisiin menon kanssa" -tyypeille kihlaus sitten oikein tarkoittaa? "Vakavaa" seurusteluako? Ja mistä ihmeestä te olette keksineet kutsua sitä kihlaukseksi? Voitteko ihan itse päättää, mitä mikin suomen kielen sana tarkoittaa - riippumatta siitä, mitä se tarkoittaa historian, sanakirjan tai muun kansan mukaan?
Mihin siinä tapauksessa kihlausta edes tarvitaan? Oletteko tosiaan keksineet tällaisen "välivaiheen" ihantylsäntavallisenseukkaamisen ja hirveänvakavannaimisiinmenon välille? Huviksenneko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ateisti, elellyt saman miehen kanssa yli kolmisen vuotta ja hankimme "lupaus"sormukset vähän aikaa sitten (tai miksikä noita kutsuu, omanlaisensa lupaus kuitenkin siitä, että ei kadota toistemme viereltä). Olemme pallotelleet etäsuhteesta avoliittoon ja siitä takaisin etäsuhteeseen, joka näyttää jatkuvan välimatkoineen seuraavat puolikymmentä vuotta - tästä syystä siis pidän mukanani kyseistä sormusta. Kyseessä ei ole kihlat; mielestäni kihlaukseen kuuluu tietynlainen vakavuus siitä, että sitä ei nimettömästä oteta hetken mielijohteesta pois/aikeissa on istua saman henkilön vieressä eläkeikäisinäkin. En itse usko täysin avioliittoon, mutta olen iloinen muiden puolesta, jotka tietävät tarkkaan, mitä kyseinen instituutio heille tarkoittaa. Mielestäni se on vain juridinen sopimus, mikä ei ole negatiivinen asia. Jonain päivänä kenties maistraatti kutsuu, mutta se päivä ei ole vielä lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teille "ei kihlauksella ole mitään tekemistä naimisiin menon kanssa" -tyypeille kihlaus sitten oikein tarkoittaa? "Vakavaa" seurusteluako? Ja mistä ihmeestä te olette keksineet kutsua sitä kihlaukseksi? Voitteko ihan itse päättää, mitä mikin suomen kielen sana tarkoittaa - riippumatta siitä, mitä se tarkoittaa historian, sanakirjan tai muun kansan mukaan?
Mihin siinä tapauksessa kihlausta edes tarvitaan? Oletteko tosiaan keksineet tällaisen "välivaiheen" ihantylsäntavallisenseukkaamisen ja hirveänvakavannaimisiinmenon välille? Huviksenneko?
Se on vaan sen takia että saa ostaa sormuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Vain jotkut elämältään köyhät jaksavat miettiä muiden kihlauksia ja nostaa niistä elämölön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
Mies pyysi ensin: tulisitko vaimokseni? Mentiin kihloihin ja vuoden päästä siitä kosi "uudestaan", jonka jälkeen menimme naimisiin. Käsitimme kumpikin kihlauksen lupaukseksi avioliitosta, mutta silti mies kosi kahdesti, eikä siitä mitään haittaakaan ollut.