Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa
03.02.2016 |
En ees ymmärrä ton järjenjuoksua. Ihmetteli sit et miks siinä sit kysytään will you marry me?
Sen mielestä kihlautuminen on sillä ajatuksella et joskus mennään naimisiin. Ja kosiminen ennenku mennään.
"Eiks sitä kihlautumista sit voi jättää välistä? Selkeesti naisen keksintö et pitää saada kaks sormusta"
Kiva jos se kosii mua joskus sanomalla meetkö kihloihin mun kanssa, tai vastaavaa :D
Kommentit (1774)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Joo saahan sitä toki käyttää itsestään vaikka titteliä presidentti tai kutsua miestään kuninkaaksi, mutta pitääkö se sananmukaisesti paikkansa onkin sitten toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Joo saahan sitä toki käyttää itsestään vaikka titteliä presidentti tai kutsua miestään kuninkaaksi, mutta pitääkö se sananmukaisesti paikkansa onkin sitten toinen juttu.
Jep. Pariskunta voi myös päättää olevansa yksisarvisia ja muuttavansa sateenkaaren väriseen linnaan vaaleanpunainen pilvenhattaran päälle, mutta eri asia sitten on, että kuinka tosissaan ihmiset ympärillä heidät ottavat..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
En tiedä kenestä puhut, itse olen tukevasti naimisissa. Olen tosin pariinkin kertaan ollut kihloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Joo saahan sitä toki käyttää itsestään vaikka titteliä presidentti tai kutsua miestään kuninkaaksi, mutta pitääkö se sananmukaisesti paikkansa onkin sitten toinen juttu.
Jep. Pariskunta voi myös päättää olevansa yksisarvisia ja muuttavansa sateenkaaren väriseen linnaan vaaleanpunainen pilvenhattaran päälle, mutta eri asia sitten on, että kuinka tosissaan ihmiset ympärillä heidät ottavat..
Kunhan tuosta vähän aikuistutte, niin huomaatte, että on monenlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
En tiedä kenestä puhut, itse olen tukevasti naimisissa. Olen tosin pariinkin kertaan ollut kihloissa.
Ööh en puhunut sinusta vaan siitä että joku kokee "kihlat" olevan oikea termi: sen sijaan kihlat on oikea termi. Tai teinikihlat, sekin on ihan ok (ei ole iän kanssa mitään tekemistä). Mun tuttavapiirissä näitä teinikihlautujia on muutama, ja jotenkin he ovat... söpöjä. Vähän sellaisella yksinkertaisella tavalla. Kun ei ymmärretä mitä kihlaus tarkoittaa.
Se on hienoa että sinä olet tukevasti (etkä heikosti) naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Joo saahan sitä toki käyttää itsestään vaikka titteliä presidentti tai kutsua miestään kuninkaaksi, mutta pitääkö se sananmukaisesti paikkansa onkin sitten toinen juttu.
Jep. Pariskunta voi myös päättää olevansa yksisarvisia ja muuttavansa sateenkaaren väriseen linnaan vaaleanpunainen pilvenhattaran päälle, mutta eri asia sitten on, että kuinka tosissaan ihmiset ympärillä heidät ottavat..
Kunhan tuosta vähän aikuistutte, niin huomaatte, että on monenlaista elämää.
On toki monenlaista elämää. Mutta ei se edelleenkään poista sitä faktaa, että sanaa kihlaus käytetään väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Joo saahan sitä toki käyttää itsestään vaikka titteliä presidentti tai kutsua miestään kuninkaaksi, mutta pitääkö se sananmukaisesti paikkansa onkin sitten toinen juttu.
Jep. Pariskunta voi myös päättää olevansa yksisarvisia ja muuttavansa sateenkaaren väriseen linnaan vaaleanpunainen pilvenhattaran päälle, mutta eri asia sitten on, että kuinka tosissaan ihmiset ympärillä heidät ottavat..
Kunhan tuosta vähän aikuistutte, niin huomaatte, että on monenlaista elämää.
On toki monenlaista elämää. Mutta ei se edelleenkään poista sitä faktaa, että sanaa kihlaus käytetään väärin.
Niin tai te elätte jossain 1800-luvulla. Kyllä se siitä... ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
😂 Onnea "kihlaparille"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Joo saahan sitä toki käyttää itsestään vaikka titteliä presidentti tai kutsua miestään kuninkaaksi, mutta pitääkö se sananmukaisesti paikkansa onkin sitten toinen juttu.
Jep. Pariskunta voi myös päättää olevansa yksisarvisia ja muuttavansa sateenkaaren väriseen linnaan vaaleanpunainen pilvenhattaran päälle, mutta eri asia sitten on, että kuinka tosissaan ihmiset ympärillä heidät ottavat..
Kunhan tuosta vähän aikuistutte, niin huomaatte, että on monenlaista elämää.
On toki monenlaista elämää. Mutta ei se edelleenkään poista sitä faktaa, että sanaa kihlaus käytetään väärin.
Niin tai te elätte jossain 1800-luvulla. Kyllä se siitä... ajan kanssa.
Ihan 2016-luvulla elän tällä hetkellä. Mutta ois kyllä kiva käydä katsomassa 1800-luvun elämää, ootko keksinyt aikakoneen? <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Joo saahan sitä toki käyttää itsestään vaikka titteliä presidentti tai kutsua miestään kuninkaaksi, mutta pitääkö se sananmukaisesti paikkansa onkin sitten toinen juttu.
Jep. Pariskunta voi myös päättää olevansa yksisarvisia ja muuttavansa sateenkaaren väriseen linnaan vaaleanpunainen pilvenhattaran päälle, mutta eri asia sitten on, että kuinka tosissaan ihmiset ympärillä heidät ottavat..
Kunhan tuosta vähän aikuistutte, niin huomaatte, että on monenlaista elämää.
On toki monenlaista elämää. Mutta ei se edelleenkään poista sitä faktaa, että sanaa kihlaus käytetään väärin.
Niin tai te elätte jossain 1800-luvulla. Kyllä se siitä... ajan kanssa.
Ihan 2016-luvulla elän tällä hetkellä. Mutta ois kyllä kiva käydä katsomassa 1800-luvun elämää, ootko keksinyt aikakoneen? <3
Äh piti ensin kirjoittaa 2010-luvulla mutta vaihdoinkin sen lennossa vuoteen 2016, joten sekasikiönä syntyi sitten lopputulos 2016-luvulla :D Pahoitteluni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
Kämppiksiä? Kuka luulee että te ootte vaan kämppiksiä? Ja mitä se teitä liikuttaa jos joku luulee että te ootte kämppiksiä? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Niinhän ne jotkut luulee, mutta ei. Kihlaus tarkoittaa sitä kun pariskunta aikoo naimisiin. Omille vakavoitumisille voi kehitellä jonkun oman termin, jos se titteli tai vakavoituminen on se homman nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Niinhän ne jotkut luulee, mutta ei. Kihlaus tarkoittaa sitä kun pariskunta aikoo naimisiin. Omille vakavoitumisille voi kehitellä jonkun oman termin, jos se titteli tai vakavoituminen on se homman nimi.
Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".
Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!
Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.
Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten).
Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.
Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!
Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)
Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)
Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)
Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.
Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)
Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!
Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".
NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!
Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D
Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.
No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.
Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.
Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis
Niinhän ne jotkut luulee, mutta ei. Kihlaus tarkoittaa sitä kun pariskunta aikoo naimisiin. Omille vakavoitumisille voi kehitellä jonkun oman termin, jos se titteli tai vakavoituminen on se homman nimi.
Kyllä, näin oli silloin kultaisella 1800-luvulla.
Se on älämölö.