Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Yleensä joo. Ei taida kirkko katsoa hyvällä jos seurusteleva ei kihloissa oleva pari menee naimisiin. Ja en tiedä ketään jotka ei olisi olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa. Mutta tässä ei lue että kihloissa oleva pari olisi menossa naimisiin vaan nimenomaan niin että naimisiinmenevä pari on kihlautunut. Kihlautuessaan ei edelleenkään kysytä tuletko vaimokseni vaan vahvistetaan suhde sormuksilla. En myöskään tiedä ketään niin kieroutunutta että ostaisi sormukset ja pitäisi niitä samalla väittäen ettei olla kihloissa.

Naimisiin ei ole mahdollista mennä ilman kihloja. Siitä hetkestä lähtien kun pariskunta sopii menevänsä naimisiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun he pyytävät esteiden tutkintaa, he ovat kihloissa.

Kihlautuessa ei tarvitse kysyä tuletko vaimokseni. Toki voi jos haluaa, mutta ei tarvitse. Riittää että molemmat päättävät yhdessä mennä naimisiin ja käyvät vaikka sitten sormuskaupoilla sen jälkeen.

Nuo omat suhteenvahvistamis-kuviot on sitten ihan oma lukunsa. Minä tunnen pariskunnan joka osti toisilleen sormukset ja kutsuivat itseään elämänkumppaneiksi ja pitivät myöhemmin vielä ihanat juhlat aiheen kunniaksi. He eivät koskaan kutsuneet itseään kihlatuiksi, koska sitä he eivät olleet eivätkä ole vieläkään :D Miksi he ovat siis kieroutuneita, osaatko kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Et sitten huomannut lukea koko ketjua? Noin mennään kihloihin, siitä olemme yksimielisiä, mutta edelleenkään siellä lakipykälässä ei sanota, että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittosopimusta.

En jaksanut lukea koko ketjua. Oletan näiden parin viimeisen sivun kattavan varsin hyvin sen sisällön.

Koska lain mukaan avioliittoon aikovat ovat kihlautuneet, on erittäin helppo todeta, että kihlautunut pariskunta aikoo avioitua. Yksinkertaista.

Ei kannata tehdä oletuksia minkään asian suhteen.  Eikä varsinkaan vetää noita yhtäläisyysmerkkejä, se todellakin on yksinkertaista.

Asia nyt sattumalta on juuri niin yksinkertainen, että kihlaus johtaa avioliittoon, eikä avioliittoa voi solmia ilman kihlausta. Se miten joku yksinkertaisempi tapaus perustelee sormushankintojaan ei muuta asiaa miksikään.

Ja näin on määritelty... niin missä?

Siellä avioliittolaissa. Muistatko? Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.

Ja mitä sitten tapahtuu, jos eivät menekään naimisiin?

kihlauksen katsotaan purkautuneen.

Mutta siis esim. kihlautuneen (avioliitosta sopineen) pariskunnan kohdalla, jos toinen menehtyy niin kihlakumppanilla on lain mukaan oikeus tietyin edellytyksin leskeneläkkeeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Yleensä joo. Ei taida kirkko katsoa hyvällä jos seurusteleva ei kihloissa oleva pari menee naimisiin. Ja en tiedä ketään jotka ei olisi olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa. Mutta tässä ei lue että kihloissa oleva pari olisi menossa naimisiin vaan nimenomaan niin että naimisiinmenevä pari on kihlautunut. Kihlautuessaan ei edelleenkään kysytä tuletko vaimokseni vaan vahvistetaan suhde sormuksilla. En myöskään tiedä ketään niin kieroutunutta että ostaisi sormukset ja pitäisi niitä samalla väittäen ettei olla kihloissa.

Seurusteleva pari ei voi mennä naimisiin olematta kihloissa. Seurusteleva pari on kihlapari viimeistään siinä vaiheessa, kun he sopivat menevänsä naimisiin ja pyytävät esteettömyystutkintaa. Se on täysin yhdentekevää, onko parilla tässä vaiheessa sormuksia vai ei.

Kihlaus tarkoittaa sitä, että pari sopii menevänsä naimisiin. Tähän liittyy jonkinlainen kosinnaksi tulkittava hetki, joko niillä perinteisillä repliikeillä tai sitten jollain muilla sanoilla. Kihlautuessaan pari voi päättää hääpäivän heti tai jättää sen sopimisen myöhempään ajankohtaan. Edelleen on yhdentekevää, onko parilla tässä vaiheessa sormuksia vai ei.

Mitä tuohon viimeiseen lauseeseen tulee, niin tässä ketjussa tuntuu olevan useampikin niin kieroutunut, että ostaa sormukset ja väittää olevansa kihloissa, vaikka ei ole menossa naimisiin...

KOSIKOON SITÄ OMAANSA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Yleensä joo. Ei taida kirkko katsoa hyvällä jos seurusteleva ei kihloissa oleva pari menee naimisiin. Ja en tiedä ketään jotka ei olisi olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa. Mutta tässä ei lue että kihloissa oleva pari olisi menossa naimisiin vaan nimenomaan niin että naimisiinmenevä pari on kihlautunut. Kihlautuessaan ei edelleenkään kysytä tuletko vaimokseni vaan vahvistetaan suhde sormuksilla. En myöskään tiedä ketään niin kieroutunutta että ostaisi sormukset ja pitäisi niitä samalla väittäen ettei olla kihloissa.

Naimisiin ei ole mahdollista mennä ilman kihloja. Siitä hetkestä lähtien kun pariskunta sopii menevänsä naimisiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun he pyytävät esteiden tutkintaa, he ovat kihloissa.

Kihlautuessa ei tarvitse kysyä tuletko vaimokseni. Toki voi jos haluaa, mutta ei tarvitse. Riittää että molemmat päättävät yhdessä mennä naimisiin ja käyvät vaikka sitten sormuskaupoilla sen jälkeen.

Nuo omat suhteenvahvistamis-kuviot on sitten ihan oma lukunsa. Minä tunnen pariskunnan joka osti toisilleen sormukset ja kutsuivat itseään elämänkumppaneiksi ja pitivät myöhemmin vielä ihanat juhlat aiheen kunniaksi. He eivät koskaan kutsuneet itseään kihlatuiksi, koska sitä he eivät olleet eivätkä ole vieläkään :D Miksi he ovat siis kieroutuneita, osaatko kertoa?

Kyllä mutta kihloissa voi myös olla jo ennen kuin sopii menevänsä naimisiin. Vaikka 20 vuotta jos ei ennemmin naimisiin ehdi. Sitten myöhemmin voi kosia tuletko vaimokseni. Kihlattuhan ei ole vaimo vaan avovaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.

Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".

Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?

Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!

Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.

Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten). 

Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.

Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!

Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)

Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)

Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)

Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.

Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)

Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!

Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".

NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!

Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D

Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.

No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.

Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.

Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis

Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?

Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.

Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.

Mutta kun kaikille se naimisiin meneminen ei ole vaihtoehto.

Missä tilanteessa naimisiinmeno ei ole vaihtoehto? Jonkun toisen kanssa naimisissa oleva voi avioeron jälkeen avioitua uudelleen. Alaikäinen voi saada erityisluvan jos ei jaksa odottaa täysi-ikäisyyttä.Siviilivihkimisen saa uskontokunnista riippumatta. Mitä muita esteitä voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Yleensä joo. Ei taida kirkko katsoa hyvällä jos seurusteleva ei kihloissa oleva pari menee naimisiin. Ja en tiedä ketään jotka ei olisi olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa. Mutta tässä ei lue että kihloissa oleva pari olisi menossa naimisiin vaan nimenomaan niin että naimisiinmenevä pari on kihlautunut. Kihlautuessaan ei edelleenkään kysytä tuletko vaimokseni vaan vahvistetaan suhde sormuksilla. En myöskään tiedä ketään niin kieroutunutta että ostaisi sormukset ja pitäisi niitä samalla väittäen ettei olla kihloissa.

Naimisiin ei ole mahdollista mennä ilman kihloja. Siitä hetkestä lähtien kun pariskunta sopii menevänsä naimisiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun he pyytävät esteiden tutkintaa, he ovat kihloissa.

Kihlautuessa ei tarvitse kysyä tuletko vaimokseni. Toki voi jos haluaa, mutta ei tarvitse. Riittää että molemmat päättävät yhdessä mennä naimisiin ja käyvät vaikka sitten sormuskaupoilla sen jälkeen.

Nuo omat suhteenvahvistamis-kuviot on sitten ihan oma lukunsa. Minä tunnen pariskunnan joka osti toisilleen sormukset ja kutsuivat itseään elämänkumppaneiksi ja pitivät myöhemmin vielä ihanat juhlat aiheen kunniaksi. He eivät koskaan kutsuneet itseään kihlatuiksi, koska sitä he eivät olleet eivätkä ole vieläkään :D Miksi he ovat siis kieroutuneita, osaatko kertoa?

Kyllä mutta kihloissa voi myös olla jo ennen kuin sopii menevänsä naimisiin. Vaikka 20 vuotta jos ei ennemmin naimisiin ehdi. Sitten myöhemmin voi kosia tuletko vaimokseni. Kihlattuhan ei ole vaimo vaan avovaimo.

Kyllä, kihlautumishetken ja naimisiinmenon välillä voi olla vaikka 20 vuotta, jos he ovat kihlautumisen hetkellä päättäneet mennä naimisiin. Jos he eivät ole tehneet tätä päätöstä vaan ovat "menneet kihloihin" sillä ajatuksella, että "noh, me nyt ollaan vaan vakavasti yhdessä", niin ei he, eivät ole kihloissa. Oli heillä sormukset tai ei, he eivät ole kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.

Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.

Oletko oikeasti noin yksinkertainen, vai nautitko vain provosoinnista?

*huokaus*

Vierailija kirjoitti:

 Ei taida kirkko katsoa hyvällä jos seurusteleva ei kihloissa oleva pari menee naimisiin.

Kirkko katsoo hyvällä, kun seurusteleva pari menee naimisiin. Kihloihin he ovat menneet, kun ovat päättäneet avioitua. Ei siinä ole tarvinnut kysyä että mennäänkö kihloihin. Riittää, että on päätetty mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja en tiedä ketään jotka ei olisi olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa.

Aivan, sillä mahdotonta se olisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Kihlautuessaan ei edelleenkään kysytä tuletko vaimokseni vaan vahvistetaan suhde sormuksilla.

Tämä taas on pötyä. Kihloissa voi hyvin olla ilman mitään sormuksia, ja sormuksia saa käyttää olematta kihloissa. Esimerkiksi avopari, joka on päättänyt ettei ikinä avioidu, voi hyvin pitää sormuksia suhteensa merkiksi, vaikka he eivät ole kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

En myöskään tiedä ketään niin kieroutunutta että ostaisi sormukset ja pitäisi niitä samalla väittäen ettei olla kihloissa.

No se on sinun tietämyksesi rajoittuneisuutta vain. Avioliitto ei ole kaikkien juttu, mutta silti voi haluta osoittaa sitoutuneisuuttaan vaikka juuri sormuksia käyttämällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Tämä on kyllä yksi tapa kihlautua, sitä ei kukaan ole kiistänytkään. Avioliitosta sopijat ovat kihlautuneet, kyllä, mutta myös ilman tätä avioliitosta sopimista voi kihlautua.

Laki kertoo siis vain sen, että mikäli sovitaan avioliitosta niin kihlaudutaan automaattisesti. Toki kihlautua voi myös ilman tuota avioliitosta sopimista. Tämä laki koskee siis avioliittoa, ei kihlautumista.

Avioliitolle on laki, koska avioliitto on juridinen sopimus, mutta kihlautuminen ei niinkään (enää). Sen sijaan, kihlautuminen on termi. Se on kulttuurillisesti ja kielellisesti määritelty termi. Kaikilla sanoilla meidän kielessämme on oma tarkoituksensa. Täten myös kihlautumisella on merkitys = avioliittoon aikova pariskunta. Miten se mystisesti ja telepaattisesti pitäisi tietää että wt-kihlautujan mielestä kihlautuminen tarkoittaakin ihan eri asiaa, että "no sepäs on näppärä flikka kun on keksinyt käyttää suomen kielen sanoja ihan omalla tavallaan, ooh mitä luovuutta!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".

Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?

Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!

Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.

Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten). 

Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.

Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!

Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)

Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)

Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)

Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.

Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)

Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!

Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".

NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!

Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D

Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.

No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.

Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.

Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis

Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?

Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.

Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.

Mutta kun kaikille se naimisiin meneminen ei ole vaihtoehto.

So? Ystäväpariskuntani osti toisilleen sormukset ja kutsuivat (ja kutsuvat yhä) itseään toistensa elämänkumppaneiksi. He myös pitivät ihanat juhlat sen kunniaksi ja se oli kyllä paljon kauniimpi tilaisuus kuin ikinä yhdetkään häät missä olen ollut. He eivät kutsuneet itseään kihlatuiksi missään vaiheessa :D Että jos haluaa ostaa ne sormukset, niin miksi pitää kutsua itseään kihlatuksi vaikka sitä ei ole? On niin monta muutakin sanaa maailmassa. Ei tarvitse edes pitää mitään juhlia, voi ostaa ne pelkät sormukset ja silti olla kutsumatta itseään kihlatuksi. Vai onko tässä kyse siitä että "kun se on niin hankalaa, ei kukaan tajua mitään sielunkumppanuus-juttuja, lol, kihlat kuulostaa paremmalta"? Eikös näiden ihmisten pitänyt olla edelläkävijöitä kun ei kerran eletä enää 1800-luvulla? Eikö kannattaisi sitten olla kunnolla edelläkävijä eikä ottaa vääriä termejä omaan käyttöön?

Koska sillä ei ole mitään valtakunnan väliä eikä merkitystä, miksikä he sitä kutsuvat. Se ei ole keneltäkään pois eikä itseasiassa edes kuulu kenellekään. Kaikkia ei kiinnosta se, onko tästä olemassa jokin virallinen määritelmä jossain, koska se ei vaikuta yhtään mihinkään. Kuinka vaikea tätä on ymmärtää? Vaikka te kuinka täällä meuhkaatte kihlojen virallista merkitystä, löytyy aina ihmisiä, joille se teidän meuhkaaminen on yksi se ja sama. Jos joku haluaa kutsua sormusten vaihtoa kihlaukseksi niin siitä vaan. Ei vaikuta mun elämääni millään tavoin enkä ala viisastelemaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mutta kihloissa voi myös olla jo ennen kuin sopii menevänsä naimisiin. Vaikka 20 vuotta jos ei ennemmin naimisiin ehdi. Sitten myöhemmin voi kosia tuletko vaimokseni. Kihlattuhan ei ole vaimo vaan avovaimo.

Kihlattu on kylläkin morsian, jos on naispuolinen. Ei mikään avovaimo. Jos kihlattu on miespuolinen, hän on sulhanen.

Kihlaparinhan ei tarvitse asua saman katon alla, eikä harrastaa seksiä keskenään. Tosiaan virheellinen tuo oletuksesi, että kihlautuneet olisivat avopuolisoita. Joskus ovat, joskus eivät.

Ja kihloissa ollaan kun on päätetty että joskus mennään naimisiin. Ei muuten. Muuten voidaan kyllä olla vaikka avopareja. Hääpäivää ei tarvitse päättää, voidaan hyvin odotella vaikka se 20 vuotta, tai päättää että avioidutaan kun elämäntilanne on sopiva, mutta joka tapauksessa on päätetty että joskus avioidutaan.

"Kihlattuhan ei ole vaimo vaan avovaimo."

:D avovaimo tarkoittaa naispuoleista kumppania, joka asuu kanssasi saman katon alla. Kihlauksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku hehkuttaa kihlautumistaan, minä onnittelen lämpimästi ja kysyn, joko hääpäivä on kalenterissa. Vastaus kertoo, onko kyseessä kihlaus vai "kihlaus".

Ja sitten sun elämä järkkyy, jos eivät olekaan menossa naimisiin, ovat vaan muuten halunneet vahvistaa suhdettaan?

Ei mun elämä ainakaan mihinkään järky, jos pariskunta haluaa vahvistaa suhdettaan. Ihanaa! Kaunista! Mahtavaa!

Mutta kihlaus se ei ole. Jokainen saa toki väittää ihan mitä haluaa, mutta kihlaus se ei ole eikä se siitä muuksi muutu. Se on pariskunnan oma tapa julistaa sitoutumistaan ja yhteenkuuluvuuttaan, ja monet tällaiset parit jopa haluavat ostaa sormukset tai muun korun tätä sitoutumista julistamaan, mutta kihlaus se ei ole.

Minä tunnen pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin ja ovat päättäneet samaan syssyyn hääpäivänkin, ja sitten tunnen pariskuntia jotka ovat menneet "kihloihin", ja heitä onnitellessa ja hääpäivää kysyttäessä ovat ihan hoomoilasena että ei me mihinkään naimisiin mennä :O Kaikilla näillä, jotka eivät aio naimisiin, on aina ollut sormukset. Sen sijaan olen tavannut montakin oikeasti kihlautunutta, joilla ei ole sormusta, koska he ostavat ne sitten vihkimistä varten (ja toki monella on jo kihlasormukset vaikka ostavat uudet vihkimistä varten tai eivät osta ollenkaan uutta sormusta vihkimistä varten). 

Mistäköhän tämä ero kihlattujen ja "kihlattujen" välillä johtuu... :D Oiskohan vaikka siitä että se kihlaus kuulostaa sanana niin kivalta, että sitä sitten käytetään väen väkisin, vaikka siitä suhdetta voisi kutsua ihan vaikka vaan vakavaksi suhteeksi, jos kerran joku titteli on niin tärkeä. Nää jotka menee kihloihin, ei mee kihloihin jotta ne sais tittelin, vaan sitä välivaihetta nyt vaan kutsutaan kihloiksi ja jotta kaikki tietää että pariskunta aikoo naimisiin. Sen sijaan nää jotka ei aio naimisiin, käyttää sanaa kihlaus vaan tittelin muodossa, koska he eivät usko avioliittoon mutta haluavat silti että ihmiset tajuaisivat että he ovat vakavasti yhdessä. Harmi vaan että se ei siltikään ole kihlaus.

Edelleenkin se on parin välinen asia. Harmi, että sinä et sitä päätä!

Ei siinä ole kyse mistään päättämisestä :)

Tokihan pariskunta saa luulla mitä tahansa ja kertoa muillekin tämän uskomuksensa mutta ei se siitä kihlaukseksi muutu. Ne ihmiset, jotka ymmärtävät mitä kihlaus tarkoittaa, tietävät että pariskunta ei ole kihloissa :)

Vähän sama kuin silittäisi 5-vuotiasta lasta päästä ja kertoisi että kyllä, joulupukki on olemassa. Mutta toisaalta, se joulupukkiin uskominenhan tekee lapsen onnelliseksi, joten mikäpä siinä :)

Ja sinäkän et sitä välttämättä tiedä onko pari kihloissa vai "kihloissa", joten mitä väliä? Tietääpähän ainakin, että kannattaa sanoa olevansa menossa naimisiin "joskus" vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta vain jotta saa kansan tyytyväiseksi. Vähästä se tyhmä ilostuu näköjään.

Siitä tiedän kun onnittelen ja kysyn joko ovat päättäneet päivän. Monet vastaavat että on jo tiedossa, kun taas toiset vastaavat että häh, pitääkö tässä naimisiin mennä. Eikä nuo jälkimmäiset pariskunnat tiedä että minä pidän "kihloissa" olevia vähän yksinkertaisina joten ei heille tulisi edes mieleenkään "valehdella" että menevät joskus naimisiin :D (Ja btw, pitäisin aika pelottavana henkilöä joka a) lukee ajatukseni ja mielipiteeni kihloista ja b) kokee että hänen pitää valehdella minulle, jotta luulisi tekevänsä minut "tyytyväiseksi" :D)

Niin ja mieti, miten tuon päivämäärän tietäminen heiluttaa maailmaasi! Wau!

Ei se edelleenkään heilauta maailmaani mihinkään suuntaan :D Jotkut on kihloissa, ja jotkut on "kihloissa".

NO NIMENOMAAN! Vihdoinkin!

Nää "kihloissa" olijat on niin söpöjä.. eivät muka ymmärrä sitä muiden ihmetystä ja väittävät kivenkovaan olevansa kihloissa :D

Me mentiin kihloihin sen merkiksi että ihmiset näkevät että ollaan vakavasti parisuhteessa eikä vain seurustella tai olla kämppiksiä. ei siinä mitään naimisiin menosta vielä puhuttu. Eikös se kosinta tapahdu yleensä sitten ennen naimisiinmenoa kun kysytään tuletko vaimokseni tai miehekseni tai haluatko nukkua meidän sukuhaudassa. Vähän kyllä outo ajatus että kihlapäivänä jo kosittais.

No niin tulihan se sieltä! Samanlaisia on nää mun tuttavapiirin "kihlautujat" jotka käyttää kihlautumista vaan tittelinä ja haluavat muiden tietävän että ovat tosissaan, eli heille se on jonkinlainen "kevyen hömppäseurustelun" ja "ihan tosi tosi vakavan naimisiinmenon" välimuoto. He ovat siis valjastaneet sanan, jota käytetään ihan muussa merkityksessä, sopimaan omaan tarkoitukseen.

Rakas, kerron sullekin siis rautalangasta: kun pariskunta yhdessä päättää aikovansa naimisiin, he ovat kihloissa siitä hetkestä lähtien. Joskus jompikumpi voi myös käyttää sanoja "tuletko vaimokseni" tms. mutta ei aina, usein se on myös ihan vaan yhteinen päätös ja voidaan käydä myös sormuskaupan kautta. Jos pariskunta ei sovi yhteisestä päätöksestä menevänsä naimisiin, he eivät ole kihloissa. Tällaiset ihmiset yleensä väittävät olevansa kihloissa, ilmeisesti koska se tekee heidät onnelliseksi.

Kihlauksessa on kyse suhteen vakavoitumisesta, kuten kerrottu jo ketjun alussa. t: ohis

Miten se suhde muuttuu mystisesti vakavammaksi kun pariskunta sopii, että.. niin mitä ne nyt siis sopiikaan? Laittaa sormukset toistensa sormeen ja julistaa että me ollaan nyt vakavissaan?

Ne jotka kihlautuvat oikeasti ovat vakavissaan koska ne aikoo naimisiin. Se kihlojen vakavuus tulee siitä oletuksesta että ne menee naimisiin ja solmii juridisesti sitovan liiton. Kihlat ja avioliitto ovat syy ja seuraus, ilman toista ei voi tulla toista. Kihlat pelkästään kihlojen takia ei ole mikään, koko se kihlojen "arvo" tulee siitä avioliittoaikeesta.

Eikä tässä ole kyse mistään siitä että naimisissa olevat tai naimisiin aikovat (eli ne oikeasti kihlautuneet) ois jotenkin parempi ihmisiä tms. Ei. Vaan siitä että jotkut ei ymmärrä mitä kihlat tarkoittaa. Ei se ole sana jonka voi valjastaa noin vain omaan käyttöön. Omille vakavoitumisille voi sitten keksiä oman sanan.

Mutta kun kaikille se naimisiin meneminen ei ole vaihtoehto.

So? Ystäväpariskuntani osti toisilleen sormukset ja kutsuivat (ja kutsuvat yhä) itseään toistensa elämänkumppaneiksi. He myös pitivät ihanat juhlat sen kunniaksi ja se oli kyllä paljon kauniimpi tilaisuus kuin ikinä yhdetkään häät missä olen ollut. He eivät kutsuneet itseään kihlatuiksi missään vaiheessa :D Että jos haluaa ostaa ne sormukset, niin miksi pitää kutsua itseään kihlatuksi vaikka sitä ei ole? On niin monta muutakin sanaa maailmassa. Ei tarvitse edes pitää mitään juhlia, voi ostaa ne pelkät sormukset ja silti olla kutsumatta itseään kihlatuksi. Vai onko tässä kyse siitä että "kun se on niin hankalaa, ei kukaan tajua mitään sielunkumppanuus-juttuja, lol, kihlat kuulostaa paremmalta"? Eikös näiden ihmisten pitänyt olla edelläkävijöitä kun ei kerran eletä enää 1800-luvulla? Eikö kannattaisi sitten olla kunnolla edelläkävijä eikä ottaa vääriä termejä omaan käyttöön?

Koska sillä ei ole mitään valtakunnan väliä eikä merkitystä, miksikä he sitä kutsuvat. Se ei ole keneltäkään pois eikä itseasiassa edes kuulu kenellekään. Kaikkia ei kiinnosta se, onko tästä olemassa jokin virallinen määritelmä jossain, koska se ei vaikuta yhtään mihinkään. Kuinka vaikea tätä on ymmärtää? Vaikka te kuinka täällä meuhkaatte kihlojen virallista merkitystä, löytyy aina ihmisiä, joille se teidän meuhkaaminen on yksi se ja sama. Jos joku haluaa kutsua sormusten vaihtoa kihlaukseksi niin siitä vaan. Ei vaikuta mun elämääni millään tavoin enkä ala viisastelemaan asiasta.

Käytätkö noin muutenkin suomen kielen sanoja haluamallasi tavalla? Ai et? No miksi kihlat on sitten poikkeus? Johtuiskohan vaikka siitä että nää "kihlautujat" haluaa käyttää sanaa kihlaus, koska vaikka he kuinka väittävät että avioliitto ei kiinnosta heitä, niin silti he käyttävät avioliittoon kuuluvaa termiä. Miksi? Tämä on kulttuurillinen juttu. Avioliitto on vielä sen verran arvostettu meidän kulttuurissa, että tottakai se kuulostaa hienommalta sanoa olevansa kihloissa kuin että on joku hippi-sielunkumppani. (Itse en arvosta avioliittoa, enkä siksi käyttäisi itsestäni nimeä kihlattu enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan käyttää, mutta ei se ei kutita mun persettä, muuten kuin kummastelemalla että miksi ihmiset käyttävät tästä yhdestä tietystä sanasta niin väärää merkitystä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Yleensä joo. Ei taida kirkko katsoa hyvällä jos seurusteleva ei kihloissa oleva pari menee naimisiin. Ja en tiedä ketään jotka ei olisi olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa. Mutta tässä ei lue että kihloissa oleva pari olisi menossa naimisiin vaan nimenomaan niin että naimisiinmenevä pari on kihlautunut. Kihlautuessaan ei edelleenkään kysytä tuletko vaimokseni vaan vahvistetaan suhde sormuksilla. En myöskään tiedä ketään niin kieroutunutta että ostaisi sormukset ja pitäisi niitä samalla väittäen ettei olla kihloissa.

Naimisiin ei ole mahdollista mennä ilman kihloja. Siitä hetkestä lähtien kun pariskunta sopii menevänsä naimisiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun he pyytävät esteiden tutkintaa, he ovat kihloissa.

Kihlautuessa ei tarvitse kysyä tuletko vaimokseni. Toki voi jos haluaa, mutta ei tarvitse. Riittää että molemmat päättävät yhdessä mennä naimisiin ja käyvät vaikka sitten sormuskaupoilla sen jälkeen.

Nuo omat suhteenvahvistamis-kuviot on sitten ihan oma lukunsa. Minä tunnen pariskunnan joka osti toisilleen sormukset ja kutsuivat itseään elämänkumppaneiksi ja pitivät myöhemmin vielä ihanat juhlat aiheen kunniaksi. He eivät koskaan kutsuneet itseään kihlatuiksi, koska sitä he eivät olleet eivätkä ole vieläkään :D Miksi he ovat siis kieroutuneita, osaatko kertoa?

Kyllä mutta kihloissa voi myös olla jo ennen kuin sopii menevänsä naimisiin. Vaikka 20 vuotta jos ei ennemmin naimisiin ehdi. Sitten myöhemmin voi kosia tuletko vaimokseni. Kihlattuhan ei ole vaimo vaan avovaimo.

Kyllä, kihlautumishetken ja naimisiinmenon välillä voi olla vaikka 20 vuotta, jos he ovat kihlautumisen hetkellä päättäneet mennä naimisiin. Jos he eivät ole tehneet tätä päätöstä vaan ovat "menneet kihloihin" sillä ajatuksella, että "noh, me nyt ollaan vaan vakavasti yhdessä", niin ei he, eivät ole kihloissa. Oli heillä sormukset tai ei, he eivät ole kihloissa.

Eikai kukaan ole niin tyhmä että menee kihloihin ajattelematta mennä joskus naimisiin, eihän sellainen ole mahdollista. Mutta kihlautuessa ei tarvitse kosia, siis kysyä mennäänkö naimisiin. Se kosiminen voi olla vaikka 15 vuoden päästä kihloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Yleensä joo. Ei taida kirkko katsoa hyvällä jos seurusteleva ei kihloissa oleva pari menee naimisiin. Ja en tiedä ketään jotka ei olisi olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa. Mutta tässä ei lue että kihloissa oleva pari olisi menossa naimisiin vaan nimenomaan niin että naimisiinmenevä pari on kihlautunut. Kihlautuessaan ei edelleenkään kysytä tuletko vaimokseni vaan vahvistetaan suhde sormuksilla. En myöskään tiedä ketään niin kieroutunutta että ostaisi sormukset ja pitäisi niitä samalla väittäen ettei olla kihloissa.

Naimisiin ei ole mahdollista mennä ilman kihloja. Siitä hetkestä lähtien kun pariskunta sopii menevänsä naimisiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun he pyytävät esteiden tutkintaa, he ovat kihloissa.

Kihlautuessa ei tarvitse kysyä tuletko vaimokseni. Toki voi jos haluaa, mutta ei tarvitse. Riittää että molemmat päättävät yhdessä mennä naimisiin ja käyvät vaikka sitten sormuskaupoilla sen jälkeen.

Nuo omat suhteenvahvistamis-kuviot on sitten ihan oma lukunsa. Minä tunnen pariskunnan joka osti toisilleen sormukset ja kutsuivat itseään elämänkumppaneiksi ja pitivät myöhemmin vielä ihanat juhlat aiheen kunniaksi. He eivät koskaan kutsuneet itseään kihlatuiksi, koska sitä he eivät olleet eivätkä ole vieläkään :D Miksi he ovat siis kieroutuneita, osaatko kertoa?

Kyllä mutta kihloissa voi myös olla jo ennen kuin sopii menevänsä naimisiin. Vaikka 20 vuotta jos ei ennemmin naimisiin ehdi. Sitten myöhemmin voi kosia tuletko vaimokseni. Kihlattuhan ei ole vaimo vaan avovaimo.

Kyllä, kihlautumishetken ja naimisiinmenon välillä voi olla vaikka 20 vuotta, jos he ovat kihlautumisen hetkellä päättäneet mennä naimisiin. Jos he eivät ole tehneet tätä päätöstä vaan ovat "menneet kihloihin" sillä ajatuksella, että "noh, me nyt ollaan vaan vakavasti yhdessä", niin ei he, eivät ole kihloissa. Oli heillä sormukset tai ei, he eivät ole kihloissa.

Eikai kukaan ole niin tyhmä että menee kihloihin ajattelematta mennä joskus naimisiin, eihän sellainen ole mahdollista. Mutta kihlautuessa ei tarvitse kosia, siis kysyä mennäänkö naimisiin. Se kosiminen voi olla vaikka 15 vuoden päästä kihloista.

Se hetki, kun jompi kumpi kihloissa olevasta parista ehdottaa naimisiin menoa, ei enää ole kosinta.

Mikähän meidän tilanne sitten on :D Kumpikaan ei ole kosinut, eikä tietenkään sormuksia ole. Olaan kuitenkin jo periaatteessa päätetty hääpäivä (vasta parin vuoden päästä, eikä siis mitään varauksia ym olla tehty, mutta se päivä on meille merkityksellinen ja ollaan sovittu menevämme naimisiin sinä päivänä), ollaan puhut häistä ja mietitty niitä yhdessä. Molemmille on selvää että mennää naimisiin. Tosiaan kai me siinä mielessä ollaan kihloissa, että ollaan sovitty naimisiin menosta. Toisaalta taas ei, koska mies ei ole pyytänyt mua vaimokseen, enkä minä häntä miehekseni.. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään luulla. Ette kerran sitä lakipykälääkään asiasta löytäneet, lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Eikö kukaan ole huomannut vilkaista avioliittolakia? Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan seuraavasti: Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (Aiempi sanamuoto kuului: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.)

Yleensä joo. Ei taida kirkko katsoa hyvällä jos seurusteleva ei kihloissa oleva pari menee naimisiin. Ja en tiedä ketään jotka ei olisi olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa. Mutta tässä ei lue että kihloissa oleva pari olisi menossa naimisiin vaan nimenomaan niin että naimisiinmenevä pari on kihlautunut. Kihlautuessaan ei edelleenkään kysytä tuletko vaimokseni vaan vahvistetaan suhde sormuksilla. En myöskään tiedä ketään niin kieroutunutta että ostaisi sormukset ja pitäisi niitä samalla väittäen ettei olla kihloissa.

Naimisiin ei ole mahdollista mennä ilman kihloja. Siitä hetkestä lähtien kun pariskunta sopii menevänsä naimisiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun he pyytävät esteiden tutkintaa, he ovat kihloissa.

Kihlautuessa ei tarvitse kysyä tuletko vaimokseni. Toki voi jos haluaa, mutta ei tarvitse. Riittää että molemmat päättävät yhdessä mennä naimisiin ja käyvät vaikka sitten sormuskaupoilla sen jälkeen.

Nuo omat suhteenvahvistamis-kuviot on sitten ihan oma lukunsa. Minä tunnen pariskunnan joka osti toisilleen sormukset ja kutsuivat itseään elämänkumppaneiksi ja pitivät myöhemmin vielä ihanat juhlat aiheen kunniaksi. He eivät koskaan kutsuneet itseään kihlatuiksi, koska sitä he eivät olleet eivätkä ole vieläkään :D Miksi he ovat siis kieroutuneita, osaatko kertoa?

Kyllä mutta kihloissa voi myös olla jo ennen kuin sopii menevänsä naimisiin. Vaikka 20 vuotta jos ei ennemmin naimisiin ehdi. Sitten myöhemmin voi kosia tuletko vaimokseni. Kihlattuhan ei ole vaimo vaan avovaimo.

Kyllä, kihlautumishetken ja naimisiinmenon välillä voi olla vaikka 20 vuotta, jos he ovat kihlautumisen hetkellä päättäneet mennä naimisiin. Jos he eivät ole tehneet tätä päätöstä vaan ovat "menneet kihloihin" sillä ajatuksella, että "noh, me nyt ollaan vaan vakavasti yhdessä", niin ei he, eivät ole kihloissa. Oli heillä sormukset tai ei, he eivät ole kihloissa.

Eikai kukaan ole niin tyhmä että menee kihloihin ajattelematta mennä joskus naimisiin, eihän sellainen ole mahdollista. Mutta kihlautuessa ei tarvitse kosia, siis kysyä mennäänkö naimisiin. Se kosiminen voi olla vaikka 15 vuoden päästä kihloista.

Ei tarvitse kosia, jos kosimisella tarkoitat miehen polvistumista kukkapuskan ja sormuksen kanssa, mutta kyllä se yhteinen päätös naimisiinmenosta pitää tehdä, ja ellei pariskunnalla ole maagisia taitoja niin että he esittävät ajatuksensa täsmälleen yhtä aikaa, niin jommankumman pitää kyllä tämä ajatus jossain muodossa tuoda ensin ilmi ja toisen on sitten myönnyttävä siihen, ja näin pariskunta on mennyt kihloihin. Eli mitenkä ajattelit mennä kihloihin ilman että tuo kysymys naimisiinmenosta tulee jotenkin esille?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän meidän tilanne sitten on :D Kumpikaan ei ole kosinut, eikä tietenkään sormuksia ole. Olaan kuitenkin jo periaatteessa päätetty hääpäivä (vasta parin vuoden päästä, eikä siis mitään varauksia ym olla tehty, mutta se päivä on meille merkityksellinen ja ollaan sovittu menevämme naimisiin sinä päivänä), ollaan puhut häistä ja mietitty niitä yhdessä. Molemmille on selvää että mennää naimisiin. Tosiaan kai me siinä mielessä ollaan kihloissa, että ollaan sovitty naimisiin menosta. Toisaalta taas ei, koska mies ei ole pyytänyt mua vaimokseen, enkä minä häntä miehekseni.. :D

Suomen kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus = sopimus avioliittoon menemisestä. Ei sen kummempaa. Olette kihloissa. Ei siihen tarvita mieheksi tai vaimoksi pyytämistä.