Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vielä exän kanssa vauvan, onko tässä mitään ideaa?
23.01.2016 |
Kuulostaa tietty alkuun varmaan oudolta, mutta tilanne on siis se että erosimme noin kuusi vuotta sitten ja meillä on ala-aste ikäinen lapsi. En ole löytänyt sopivaa kumppania näiden vuosien aikana ja ikäkin alkaa kolkutella, täytän pian 39v. Eli viimeiset hetket olisi nyt vauvalle!
En haluaisi ihan yksin tai kenenkään huonon kumppanin kanssa alkaa tätä toteuttaa. Oikeastaan ainut kenet voisin isänä lapselleni nähdä olisi ex mieheni. Hänen tiedän olevan hyvä isä ja vastuullinen. Mitköhän tämä mies tuumaisi jos tällaista ideaa heittäisin kehiin? Varmasti järkyttyy ensin, mutta ehkä sulateltuaan asiaa hieman, niin voisihan tuo innostuakin?
Tässä on muutamia muttia, mutta itse olisin oikeasti valmis tähän, enkä oikeasti välitä mitä mieltä muut ovat. Mulla on tapana ajatella, että kunhan on itse onnellinen niin se on tärkeintä! Tiedän että tää herättää teissä närää ja provoa huudellaan, mutta olen tässä nyt tosissani. Lähinnä siis että onko teistä ihan kuolleena syntynyt ajastus?
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelimme tästä asiasta oman mieheni kanssa. Myös minun mies sanoi, että ei tämä nyt niin hirveä ajatus ole, että pitäisi leimata toinen mielisairaaksi kuten te täällä teette ap:lle. Varmaan minä ja mieheni olemme myös vähän mielisairaita ja narsisteja sitten, että alapeukuttakaa vaan!
No niin olette. Myös minä ja mieheni keskustelimme tästä asiasta. Miehen mielipide oli että ei ikinä. Ex on ex ja siihen on yleensä hyvä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelimme tästä asiasta oman mieheni kanssa. Myös minun mies sanoi, että ei tämä nyt niin hirveä ajatus ole, että pitäisi leimata toinen mielisairaaksi kuten te täällä teette ap:lle. Varmaan minä ja mieheni olemme myös vähän mielisairaita ja narsisteja sitten, että alapeukuttakaa vaan!
Onko miehesi myös sitä mieltä, että ap sopii tämmöisen asian vain exänsä kanssa? Jos on, niin siten te olette pipejä. Jos kaikille asia ok, niin miksei, mutta aika sairasta harhoissaan kuvitella, että tämä nyt mitenkään sopisi tuolle pariskunnalle, jota ap kaavailee.
No ex- miehesi vaimo ei suostu ja taatusti heistä kumpikaan ei halua maksaa elatusmaksuja sinulle. Mieti nyt vähän!
Saat kyllä lapsen spermapankista mutta ehkä juuri haluatkin jonkun joka maksaa niitä elareita ja katsoo sun lastasi silloin tällöin , kun on isä.
Jos mun miehellä olisi ex-vaimo ja tekisi jotain tuollaista niin lentäisi kyllä ukko ulos ja takaisin ei olisi tulemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok asia tuli harvinaisen selväksi. Ymmärrän että moni otti tämän henkilökohtaisesti koska on ehkä itse tuon uuden vaimon roolissa tai muuten ei ole ollut vastaavassa eroperheen tilanteessa. Mutta joo, kiitos annoitte kaikesta negailusta huolimatta myös ajateltavaa. Lähinnä siis kuinka vauva tämän kokisi ja olisiko moraalisesti oikein hankkia lasta muuten kuin ydinperheeseen. Toisaalta perhemalleja on monia joten miksi sulkea tätäkään pois... Tuota vaimon aseman puolustamista sen sijaan en ymmärrä, koska mielestäni jokainen kuitenkin päättää elämästään itse vaikka aviossa eläisikin. Kukaan ei voi toista omistaa eikä ole oikein joutua luopumaan asioista vain toisen mieliksi. Ja sitä paitsi ei voida varmasti tietää olisiko asia vaimolle todella noin paha kun väitätte? kyllähän esim. moni haluton vaimokin on ok sen kanssa että mies hakee seksiä muualta koska sitä ei suhteesta voi saada. Ja silti elävät onnellisina yhdessä. Esimerkkinä vain tämä. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en kokisi asemaani uhatuksi vaikka tämä mahdollinen vauva viettäisi aikaa paljon myös tuon vaimon kanssa, eli en yritä edes vauvalla sitoa miestä nimenomaan itseeni, niinkuin joku väitti.
Ehkä olen sitten seinähullu, mutta kukapa lasta haluava ei?? eikai sitä voi kukaan ydinperheessä lisääntyväkään tietää mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja mistä asti se on itsekkyyttä että oma onnellisuus on omassa elämässä tärkeintä. En elä muiden (esim tuon miehen vaimon) elämää vaan omaani! Voisitte olla vähän suvaitsevaisempia mutta kuten arvelinkin niin tää aihe ei naisia ilahduta.
ap
Sano nyt itse sitten, että jos tämä miehesi palaisi luoksesi ja haluaisi sen jälkeen tehdä lapsen sen kanssa, joka on nyt hänen vaimonsa, niin mitä ajattelisit?
Olisitko aivan avoin sille ja se, mitä mies haluaa olisi sinusta tärkeää? Kokisitko rajoittavasi miestäsi, jos se ei sopisi sulle?No tuo tilannehan on täysin kuvitteellinen. Mutta kyllä, olisi kai miehellä tuossa tilanteessa oikeus lapseen jos en minä sitä kerran voisi antaa. Tilannehan on kuitenkn täysin eri koska voin antaa lapsen jos hän haluaa. Olisi loukkaavaa tehdä toisen kanssa lapsi samalla kun minä haluaisin lasta ja voisin sen tehdä. Ex miehen tilanne on kuitenkin täysin eri koska mies on joutunut luopumaan vauvahaaveista tuon suhteensa aikana. Ja tätä siis mun mielestä vaimolla ei ole oikeus evätä. Kuitenkin tavallaanhan se voisi olla helpotus että lapsi tulis mun kanssa kun miehellä on lapsi kanssani jo ennestäänkin. Olisi varmasti pahempi jos olisi joku aivan random tyyppi jolle vauvan tekisi. Mutta turha kai tätä on edes selittää kun olette asettuneet tuon exän vaimon puolelle vaikkei asia edelleenkään liity häneen mitenkään.
ap
Voitko selventää ajatusmaailmaasi tuon viimeisen lauseesi kohdalta? Exäsi on NAIMISISSA nykyisen vaimonsa kanssa ja sinun mielestäsi sellainen asia kuin miehen toiselle siittämä lapsi ei kuulu vaimolle millään tavalla???? Nyt olen kaiken kuullut ja nähnyt. Miten perustelet väittämäsi?
No tämä on tietty mielipide ero, mutta minusta avioliitto ei oikeuta puuttumaan toisen henkilökohtaisiin valintoihin, haaveisiin tai tarpeisiin. Jokaisella on oikeus toteuttaa haaveensa ja tarpeensa (esim. aikaisemmin kirjoittamani esimerkki seksitarpeiden tyydyttämisestä suhteen ulkopuolella) eikä mikään paperilapulle kirjoitettu sopimus yhdessä olosta poista näitä ihmisoikeuksia! Kuulostaa varmaan jo turhankin vakavalta ja kaikkihan on edelleen jossittelua, eli jos niin pitkälle edettäisiin että vauva olisi suunnitelmissa, niin ei minusta aikuisen ihmisen tarvi kysyä lupaa oman elämän toteuttamiseen puolisoltaan. Tarkoitan siis että asia ei kuulu varsinaisesti vaimolle. Eihän mullekaan kuulu heidän lisääntymiset tai lisääntymättömyydet, aivan sama asia siis toisin päin! Tietty jos mies ei asiasta innostu, niin enhän voi tietää onko taustalla vaikuttamassa sitten vaimo vai aito haluamattomuus (vaimon aikaansaamaa??) mutta sillehän en sitten mitään voi. Jos ihminen elää vain toista miellyttääkseen niin sitten elää. Kuitenkin oikeus jokaisella on tehdä omaa elämää onnelliseksi tekeviä päätöksiä. Aika kapeakatseinen olet jos tämä asia on noin vaikea sisäistää ja ymmärtää.
ap
Rakas ap, sinulle ei kuulu heidän lisääntymisen tai lisääntymättömyydet, kuten kirjoitat, sen vuoksi, että sinä et ole osa heidän perhettään ja avioliittoaan. Sen sijaan miehen vaimolle kuuluu miehen lapsensaanti, koska tämä vaimo on osa miehen perhettä ja liittoa. Siinä se ero, ystävä hyvä. Vaimo on vaimo ja sinä olet täysin ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten edes kuvittelit tuon homman hoituvan jos et halua lasta yksin? Että exä olisi auttamassa sua joka päivä vauvan hoidossa, isompana sitten olisi viikonloppuja isällään, vai miten olit ajatellut?
Yh olisit jokatapauksessa kun mies ei siellä saman katon alla asu ja arjesta olisit yksin jokatapauksessa vastuussa.
Unohda koko juttu.Niin no en ajatellut vielä hirmu perusteellisesti asiaa pidemmälle. Mutta kyllä joo, toivoisin että ainakin aluksi mieskin olisi osallistumassa vastuunjakamiseen ja sitten myöhemmin voitaisiin mahdollisesti miettiä vuoroviikko tai jopa joka toinen vkl tapaamisia. Ja ok, ymmärrän että olisihan se vaimon kannalta tietty aluksi aika rassaavaa koska vauvanhoito on todella sitovaa hommaa. En kyllä mitenkään odottaisi että miehen pitäisi mun luona vaan olla jeesaamassa, vaan voisi heillekin sen ottaa. Ei toki ihan vastasyntynyttä. Tässä onkin sitten ne loput mutat, koska en käytännössä itsekään tiedä miten vanhemmuuden voisi jakaa järkevästi tässä tilanteessa. Tietty siinä mielessä olisin valmis yksinhuoltajuuteen että päävastuu lapsesta olisi mulla. Elareita en varmaan edes vaatisi.
ap
Älä nyt ihmeessä enempää levittele geenejäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi kiinnostamaan, että miksi olette eronneet? Yleensä sitä erottaan syystä, eikä enä haluta lisääntyä keskenään.
Teoriassa haluamasi on ok. Mutta et varmasti kertonut kaikkea.
Ja onhan noita spermapankkeja. Miehet kun niin autuaasti siemeniään jakelevat. Varsinkin ilman vastuuta...Mies on ihana isä kyllä mutta puolisona pitkän päälle tylsä ja intohimoton. Ja myönnän olleeni tällöin itsekäs kun lähdin suhteesta paremman toivossa, mutta ainakin annoin miehen olla lapsen kanssa niin paljon kun tahtoo. Onhan se minunkin etu! Mutta ei tuosta erosta sen enempää. Olen kuitenkin tässä vuosien aikana kasvanut sen verran henkisesti että tajuan olleeni typerys ja kadun sitä! Jos tietäisn että mieskin haikailee yhteenpaluusta niin tekisin tietty aloitteen ensin sen suuntaan, mutta en usko että haluaa kun on vihdoin päässyt yli minusta ja erosta ja päässyt eteenpäin elämässä. Vauva taas olisi ihan eri juttu
ap
Miten niin vauva olisi eri juttu? Vauva on todella iso juttu. Jostain voisi löytyä lapsirakas sinkkumieskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi kiinnostamaan, että miksi olette eronneet? Yleensä sitä erottaan syystä, eikä enä haluta lisääntyä keskenään.
Teoriassa haluamasi on ok. Mutta et varmasti kertonut kaikkea.
Ja onhan noita spermapankkeja. Miehet kun niin autuaasti siemeniään jakelevat. Varsinkin ilman vastuuta...Mies on ihana isä kyllä mutta puolisona pitkän päälle tylsä ja intohimoton. Ja myönnän olleeni tällöin itsekäs kun lähdin suhteesta paremman toivossa, mutta ainakin annoin miehen olla lapsen kanssa niin paljon kun tahtoo. Onhan se minunkin etu! Mutta ei tuosta erosta sen enempää. Olen kuitenkin tässä vuosien aikana kasvanut sen verran henkisesti että tajuan olleeni typerys ja kadun sitä! Jos tietäisn että mieskin haikailee yhteenpaluusta niin tekisin tietty aloitteen ensin sen suuntaan, mutta en usko että haluaa kun on vihdoin päässyt yli minusta ja erosta ja päässyt eteenpäin elämässä. Vauva taas olisi ihan eri juttu
ap
Miten niin vauva olisi eri juttu? Vauva on todella iso juttu. Jostain voisi löytyä lapsirakas sinkkumieskin.
Niinpä, vauva on iso juttu. Kuvaakohan tuo ap:n asenne hänen asennettaan omaan lapseensa? Pikkujuttu? Menee siinä sivussa? Voi hankkia miettimättä millaisiin olosuhteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
No haloo, ei juuri kukaan sanokaa, etteikö ap voi kysyä asiaa mieheltä! Me olemme vain kertoneet miten vaimo asian todennäköisesti KOKEE. Todellisuudessa, ei harhoissa. Että jospa ap on kiinnostunut siitä, miten exän nyksä sen kokee, vaikkei aikoisikaan siitä piitata.
En ainakaan itse ole mitenkään mieheni määräiltävissä, joten pieleen meni oletuksesi. Minusta vain sitoutuminen tarkoittaa toisen mielipiteiden ajatusten ja tunteiden huomioimista. Oletan ap:n exän olevan sitoutunut nykyiseen vaimoonsa ja siksi kunnioittavan ja huomioivan tämän ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoi itse että kuvitteellisessa tilanteessa toki hyväksyisi miehen lapsitehtailun toisen kanssa, mutta ei ehkä haluaisi jatkaa suhdetta. Eli toisin sanoen et pystyisi itsekään täysin hyväksymään? Tai ainakin se olisi niin suuri asia itsellesikin että ero olisi todennäköinen vaihtoehto? Miksi eroaisit jos sinusta ei kerran vaimon elämään mitenkään vaikuta tuo suunnittelemasi lapsihanke? Vaikuttaa hieman ristiriitaiselta
Mene hyvä ihminen hankkimaan niitä siemeniä jonkun muun pusseista kun naimisissa olevan miehen! vai onko tässäkin tää mitä jotkut naiset harrastaa; tylsäkin mies alkaa vaikuttaa kiinnostavalta kun se on toisen oma. Älä hyvä ihminen mene ehdottelemaan moista!! Sulle nauraa kohta koko miehen ja vaimon tuttavapiiri!
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
Kyllä tässä ketjussa on nimenomaan moneenkin otteeseen sanottu, että mies olisi aika sika, jos asettaisi ap:n nykyisen vaimonsa edelle. Et ole lukenut ajatuksella.
Aloittajaa on haukuttu siitä, että
- väittää, ettei asia kuuluisi exän nykyiselle
- väittää, että mies haluaa lisää lapsia
- väittää, että on vaimonsa pakottamana tässä tilanteessa, ettei tee lasta aloittajalle
Miestä ei oikein voi noista syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelimme tästä asiasta oman mieheni kanssa. Myös minun mies sanoi, että ei tämä nyt niin hirveä ajatus ole, että pitäisi leimata toinen mielisairaaksi kuten te täällä teette ap:lle. Varmaan minä ja mieheni olemme myös vähän mielisairaita ja narsisteja sitten, että alapeukuttakaa vaan!
Onko miehesi myös sitä mieltä, että ap sopii tämmöisen asian vain exänsä kanssa? Jos on, niin siten te olette pipejä. Jos kaikille asia ok, niin miksei, mutta aika sairasta harhoissaan kuvitella, että tämä nyt mitenkään sopisi tuolle pariskunnalle, jota ap kaavailee.
Kumpikaan ei olla sitä mieltä. Kumpikin ajatellaan, että todennäköisesti suunnitelma kaatuu siihen, että uusi vaimo ei ikinä hyväksyisi tuota. Mutta se, että ap on ajatellut tämmöistä, ei tee meidän mielestä siitä heti mielisairasta. Ymmärretään, miksi on ajatellut näin.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi itse että kuvitteellisessa tilanteessa toki hyväksyisi miehen lapsitehtailun toisen kanssa, mutta ei ehkä haluaisi jatkaa suhdetta. Eli toisin sanoen et pystyisi itsekään täysin hyväksymään? Tai ainakin se olisi niin suuri asia itsellesikin että ero olisi todennäköinen vaihtoehto? Miksi eroaisit jos sinusta ei kerran vaimon elämään mitenkään vaikuta tuo suunnittelemasi lapsihanke? Vaikuttaa hieman ristiriitaiselta
Mene hyvä ihminen hankkimaan niitä siemeniä jonkun muun pusseista kun naimisissa olevan miehen! vai onko tässäkin tää mitä jotkut naiset harrastaa; tylsäkin mies alkaa vaikuttaa kiinnostavalta kun se on toisen oma. Älä hyvä ihminen mene ehdottelemaan moista!! Sulle nauraa kohta koko miehen ja vaimon tuttavapiiri!
Jos ap:n mies haluaisi lisääntyä jonkun suhteen ulkopuolisen kanssa ollessaan ap:n kanssa, niin kyllä se aloittajasta olisi vain ihan voi voi vaan hänelle itselleen.
Eikös ap ajatellutkin niin, ettei hän aio vaan ikinä sellaiseen asetelmaan joutua? ;)
Siksi ei varmaan löytänytkään enää ketään; normaalimiesten kanssa voisi joutua kokemaan miehen loittonevan selän miehen omien valintojen takia, ja exän kaltainen kyllä kulta -nahjuke oli jo koettu. Eli ei enempää miehiä jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin narsistista. Voiko itsekkäämpää enää olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
No haloo, ei juuri kukaan sanokaa, etteikö ap voi kysyä asiaa mieheltä! Me olemme vain kertoneet miten vaimo asian todennäköisesti KOKEE. Todellisuudessa, ei harhoissa. Että jospa ap on kiinnostunut siitä, miten exän nyksä sen kokee, vaikkei aikoisikaan siitä piitata.
En ainakaan itse ole mitenkään mieheni määräiltävissä, joten pieleen meni oletuksesi. Minusta vain sitoutuminen tarkoittaa toisen mielipiteiden ajatusten ja tunteiden huomioimista. Oletan ap:n exän olevan sitoutunut nykyiseen vaimoonsa ja siksi kunnioittavan ja huomioivan tämän ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Kyllähän tässä ketjussa on selkeästi nähtävissä se ajatusten ahdasmielisyys, joka välittyy noina haukkumisina ap:lle. Puhutaan ap:n empaattisuuden puutteesta, vaikka itse nähdään asia vain tasan sen henkilön näkökulmasta, joka on lähimpänä perus av-mamman elämäntilannetta (eli tämän ex-miehen uuden puolison). En usko itse, että ex-mies lähtisi tuohon diiliin, mutta aina voi kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
No haloo, ei juuri kukaan sanokaa, etteikö ap voi kysyä asiaa mieheltä! Me olemme vain kertoneet miten vaimo asian todennäköisesti KOKEE. Todellisuudessa, ei harhoissa. Että jospa ap on kiinnostunut siitä, miten exän nyksä sen kokee, vaikkei aikoisikaan siitä piitata.
En ainakaan itse ole mitenkään mieheni määräiltävissä, joten pieleen meni oletuksesi. Minusta vain sitoutuminen tarkoittaa toisen mielipiteiden ajatusten ja tunteiden huomioimista. Oletan ap:n exän olevan sitoutunut nykyiseen vaimoonsa ja siksi kunnioittavan ja huomioivan tämän ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Kyllähän tässä ketjussa on selkeästi nähtävissä se ajatusten ahdasmielisyys, joka välittyy noina haukkumisina ap:lle. Puhutaan ap:n empaattisuuden puutteesta, vaikka itse nähdään asia vain tasan sen henkilön näkökulmasta, joka on lähimpänä perus av-mamman elämäntilannetta (eli tämän ex-miehen uuden puolison). En usko itse, että ex-mies lähtisi tuohon diiliin, mutta aina voi kysyä.
Miksi meidän pitäisi kannustaa eli nähdä asia aloittajan näkökulmasta, kun aloittaja itse sanoo, ettei aio ajatella asiaa ex-miehensä nykyisen kumppanin näkökulmasta? Tämäkö ei sinusta ole aloittajalta itsekästä? Miksi siihen pitäisi kannustaa? Vaikka olisin lapseton eunukkimies, niin näkisin tämän aivan varmasti samalla tavalla.
Jos meinaa miettiäkään tuon tason ihmissuhdekuvioita, niin täytyy ajatella alusta asti kaikkia osapuolia eikä todellakaan vain itseään. Jos ei lähtötilanteessa kunnioita miehen nykyistä vaimoa, niin eikö se jo kerro aivan tarpeeksi aloittajan todellisista motiiveista, eli saada mies pois siltä toiselta naiselta takaisin itselleen?
Millä lailla tämän toteaminen, vaikkakin jyrkin sanakääntein, on aloittajan tuomitsemista syyttä?
Avaa silmät ja tajua että maapallo hukkuu ihan just ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
No haloo, ei juuri kukaan sanokaa, etteikö ap voi kysyä asiaa mieheltä! Me olemme vain kertoneet miten vaimo asian todennäköisesti KOKEE. Todellisuudessa, ei harhoissa. Että jospa ap on kiinnostunut siitä, miten exän nyksä sen kokee, vaikkei aikoisikaan siitä piitata.
En ainakaan itse ole mitenkään mieheni määräiltävissä, joten pieleen meni oletuksesi. Minusta vain sitoutuminen tarkoittaa toisen mielipiteiden ajatusten ja tunteiden huomioimista. Oletan ap:n exän olevan sitoutunut nykyiseen vaimoonsa ja siksi kunnioittavan ja huomioivan tämän ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Kyllähän tässä ketjussa on selkeästi nähtävissä se ajatusten ahdasmielisyys, joka välittyy noina haukkumisina ap:lle. Puhutaan ap:n empaattisuuden puutteesta, vaikka itse nähdään asia vain tasan sen henkilön näkökulmasta, joka on lähimpänä perus av-mamman elämäntilannetta (eli tämän ex-miehen uuden puolison). En usko itse, että ex-mies lähtisi tuohon diiliin, mutta aina voi kysyä.
Ja siis vaikka kirjoittaisin tänne miehenä, enkä perus av-mammana, niin en kyllä oikein tiedä miten voisin olettaa, että jos olen nainut jonkun tietäen, ettei hän saa lapsia, niin kokisin itseni ihan reiluksi kumppaniksi, jos alkaisin ehdottaa, että "antaisin vielä yhden lapsen eksälleni, kun hän niin kovasti haluaa ja saisin itsekin siinä lapsen, en tosin sinun kanssasi, mutta saisin lapsen." Jee?
Ihan tosissasiko ajattelit, että koska olen av-mamma en siksi kirjoita noin ja yhden lapsen isänä, lapsettomuudesta kärsivän vaimon kanssa voisinpa kirjoittaakin?
Keskustelimme tästä asiasta oman mieheni kanssa. Myös minun mies sanoi, että ei tämä nyt niin hirveä ajatus ole, että pitäisi leimata toinen mielisairaaksi kuten te täällä teette ap:lle. Varmaan minä ja mieheni olemme myös vähän mielisairaita ja narsisteja sitten, että alapeukuttakaa vaan!