Haluaisin vielä exän kanssa vauvan, onko tässä mitään ideaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.

No haloo, ei juuri kukaan sanokaa, etteikö ap voi kysyä asiaa mieheltä! Me olemme vain kertoneet miten vaimo asian todennäköisesti KOKEE. Todellisuudessa, ei harhoissa. Että jospa ap on kiinnostunut siitä, miten exän nyksä sen kokee, vaikkei aikoisikaan siitä piitata.

En ainakaan itse ole mitenkään mieheni määräiltävissä, joten pieleen meni oletuksesi. Minusta vain sitoutuminen tarkoittaa toisen mielipiteiden ajatusten ja tunteiden huomioimista. Oletan ap:n exän olevan sitoutunut nykyiseen vaimoonsa ja siksi kunnioittavan ja huomioivan tämän ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.

Kyllähän tässä ketjussa on selkeästi nähtävissä se ajatusten ahdasmielisyys, joka välittyy noina haukkumisina ap:lle. Puhutaan ap:n empaattisuuden puutteesta, vaikka itse nähdään asia vain tasan sen henkilön näkökulmasta, joka on lähimpänä perus av-mamman elämäntilannetta (eli tämän ex-miehen uuden puolison). En usko itse, että ex-mies lähtisi tuohon diiliin, mutta aina voi kysyä. 

Miksi meidän pitäisi kannustaa eli nähdä asia aloittajan näkökulmasta, kun aloittaja itse sanoo, ettei aio ajatella asiaa ex-miehensä nykyisen kumppanin näkökulmasta? Tämäkö ei sinusta ole aloittajalta itsekästä? Miksi siihen pitäisi kannustaa? Vaikka olisin lapseton eunukkimies, niin näkisin tämän aivan varmasti samalla tavalla.

Jos meinaa miettiäkään tuon tason ihmissuhdekuvioita, niin täytyy ajatella alusta asti kaikkia osapuolia eikä todellakaan vain itseään. Jos ei lähtötilanteessa kunnioita miehen nykyistä vaimoa, niin eikö se jo kerro aivan tarpeeksi aloittajan todellisista motiiveista, eli saada mies pois siltä toiselta naiselta takaisin itselleen?

Millä lailla tämän toteaminen, vaikkakin jyrkin sanakääntein, on aloittajan tuomitsemista syyttä?

Ei kannustaminen ja asian näkeminen toisen näkökulmasta ole sama asia. Voi ymmärtää asian monet puolet ja se yleensä näyttäytyy keskustelussa muuna kun toisen haukkumisena, kuten tässä ketjussa on nyt valitettavasti käynyt. Mielestäni tän ketjun ongelma on se, että olette jo päättänyt asian ap:n ex-miehen puolesta. Kuten sanoin, en usko miehen suostuvan. Mielestäni polku on kuitenkin se, että asiaa voi kysyä. Sitten ex-mies toivottavasti pohtii asiaa nykyisen vaimonsa kanssa ja ilmoittaa päätöksensä. 

No, voihan sitä kysyä, mutta anteeksi vaan, minä pidän sitä naurettavana.

Noin. Tämmöinenkö vastaus on se, mitä ap haki?

En voi tietää tyydyttääkö tuo vastaus ap:ta. Sinä et voi tietää mitä ap:n mies ehdotuksesta on mieltä. Etkä todellakaan voi tietää ap:n ex-miehen vaimon kantaa. Hyvän keskustelun on tarkoitus pohdiskella eri kantoja perustellen ja yrittäen nähdä asian eri puolet. Se, että sinä pidät ap:n ideaa naurettavana, toinen sekopäänä ja kolmas hulluna, on hyvin köyhää keskustelua - se on vain reagointia sen perusteella, että miten itse tilanteen itse kokisi. Ajattelua laatikon ulkopuolelta voisi auttaa ja kiinnostus siihen, että miksi tämä idea voisi jopa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni ex voisi miettiä jotain näin älytöntä. Ex ei vaan tajua sitä asiaa, että mieheni on hänen kanssaan tekemisissä ystävällisesti vain yhdestä ja ainoasta syystä: yhteinen lapsi.

Ex kuvittelee, että he ovat ystäviä, kun mies samaan aikaan laskee montako vuotta menee, että lapsi on täysi-ikäinen ja yhteydenpidon voi lopettaa.

Ap voi ihan rauhassa kysyä asiaa ja miehen kieltäytyessä ystävällisesti, uskotella että kaikki johtuu katkerasta vaimosta, joka kieltää miehen lisääntymisen.

Mieheni ei kadu lastaan, mutta katuu kenen kanssa lapsi on tehty. Ei todellakaan tekisi samaa virhettä toistamiseen.

No ei kai sitä yhteydenpitoa siihen täysi-ikäisyyteen lopeteta! On se hyvä tietää lapsen elämästä tämänkin jälkeen ja on kihlat, häät, valmistujaiset, lapsen syntymä, ristiäiset, synttärijuhlia, joulu, kesämökkikyläilyt, apua talon ostossa jne jne. Kyllä vanhempien pitäisi olla tekemisissä ja pitää yhteyttä vielä 18v. jälkeenkin. Lapsi sitoo loppuelämäksi yhteen. Ja se on hyvä asia. Elämän rikkaus.

Kyllä sen voi lopettaa ja alkaa olla yhteydessä vain siihen lapseen. Ainakin minun vanhempani ovat tahoillaan vain yhteydessä minuun ja en tajua, miksi mitään muuta enää tarvitaan? Että ihan turha kuvitella, että saisit olla yhteydessä aina, jos toinen ei halua, niin ei ole mikään pakko. Eri asia tietysti on, jos kumpikin sitä tahtoo.

Naimisiin mennessä tullaan sukulaisiksi. Se on vaan sellainen lupaus ja asia, että siitä ei voi koskaan täysin jättää taakseen. Jos linjaa, että on yhteydessä vaan siihen lapseen, tekee hallaa lapselle vaikeuttamalla mm. tämän elämän juhlahetkiä. On tietysti syitä joiden vuoksi tämä on välttämätöntä, mutta niitä ovat kuitenkin vain todella painavat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Exä vieläpä naimisissa! Suorastaan sairasta ajatella, että hän voisi edes harkita tuota.

Sairasta olisi tällaisessa tilanteessa edes ehdottaa exälle moista! Koko ehdotus tähtäisi exän vaimon mielestä hänen avioliittonsa rikkomiseen. Ap on itsekäs ja ainakin hyvin ajattelematon, jollei tahallaan pahantahtoinen!

Vierailija kirjoitti:

Onpa tiukkoja kommentteja. Yllätyin, koska omasta mielestäni ajatus ei ole yhtään niin hullu mitä osa tuntuu ajattelevan. Jos ex-kumppaniin on hyvät välit, vanhemmuus toimii ja kumpikin tahtoo vielä lasta, en näe miksi asia olisi väärin. Apn tapauksessa toki asian olisi miehen uudelle kumppanille myös ok ja toivottu, mistä tietää ettei olisi ellei kysy? Jos uusi nainen ei voi saada lapsia, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö hänkin niitä voisi enää haluta. En tiedä olenko itse sitten harvinaisen avarakatseinen, mutta itse en uutena kumppanina näkisi asian hyväksymistä mahdottomuutena. Miksei se lapsi voisi olla yhtä rakastettu, kuin adoptoitukin tapaus? En hyväksyisi pettämistä, mutta luovutuksen kautta jos tuo jotenkin onnistuisi, niin miksipä ei jos itsekin uutta vauvaa perheeseen tahtoisin. Toki välien pitäisi olla kaikkien aikuisten välillä hyvin lämpimät ja toimivat, jotta tuollainen onnistuisi ilman ylimääräisiä draamoja. Ja ennen kaikkea asian pitäisi olla avoin, hyvin puhuttu ja mietitty ennen toimeen ryhtymistä. Mutta ihan varmasti tällaisia tapauksia löytyy maailmalta, eikä ne hullutkaan ideat aina ole niin hulluja jos aikuiset osaavat olla aikuisia ja yhtä mieltä asioiden järjestelyistä.

Joo, mutta ymmärsitkö, että ap olisi valmis suunnitelmaansa, vaikka mies ei myöskään ymmärtäisi vaimonsa kantaa? Minusta sellainen ihminen nyt vain on paska, pitäisin itseänikin aika paskana, jos en muualta isää lapselleni löytäisi.

Kyllä tässä on ainoa syy saada mieheltä pasmat sekaisin ja pois vaimonsa luota, etkö sä nyt tajua? Et ole tavannut ilkeitä ja kieroja narsistisia naisia? Ne ovat juuri tällaisia. Sitten silmät suurina selitetään, että "jokainen vastaa omista valinnoistaan". No, hölmöhän se exä olisikin, jos koskisi aloittajan koeputkeen pitkällä tikullakaan, eli en usko minäkään tämän nyt toteutuvan, mutta hienostipa siinä ap tulee kuitenkin hyvinkn isolla todennäköisyydellä loukkaamaan jonkun tunteita edes esittäessään moista, elleivät nämä sitten osaa ottaa näin kipeää naista täysin huumorilla.

Ymmärtäisin asenteesi, jos ap välittäisi miehen nyksästä. Mutta ei. Itse sanoi, ettei piittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni ex voisi miettiä jotain näin älytöntä. Ex ei vaan tajua sitä asiaa, että mieheni on hänen kanssaan tekemisissä ystävällisesti vain yhdestä ja ainoasta syystä: yhteinen lapsi.

Ex kuvittelee, että he ovat ystäviä, kun mies samaan aikaan laskee montako vuotta menee, että lapsi on täysi-ikäinen ja yhteydenpidon voi lopettaa.

Ap voi ihan rauhassa kysyä asiaa ja miehen kieltäytyessä ystävällisesti, uskotella että kaikki johtuu katkerasta vaimosta, joka kieltää miehen lisääntymisen.

Mieheni ei kadu lastaan, mutta katuu kenen kanssa lapsi on tehty. Ei todellakaan tekisi samaa virhettä toistamiseen.

No ei kai sitä yhteydenpitoa siihen täysi-ikäisyyteen lopeteta! On se hyvä tietää lapsen elämästä tämänkin jälkeen ja on kihlat, häät, valmistujaiset, lapsen syntymä, ristiäiset, synttärijuhlia, joulu, kesämökkikyläilyt, apua talon ostossa jne jne. Kyllä vanhempien pitäisi olla tekemisissä ja pitää yhteyttä vielä 18v. jälkeenkin. Lapsi sitoo loppuelämäksi yhteen. Ja se on hyvä asia. Elämän rikkaus.

Kyllä sen voi lopettaa ja alkaa olla yhteydessä vain siihen lapseen. Ainakin minun vanhempani ovat tahoillaan vain yhteydessä minuun ja en tajua, miksi mitään muuta enää tarvitaan? Että ihan turha kuvitella, että saisit olla yhteydessä aina, jos toinen ei halua, niin ei ole mikään pakko. Eri asia tietysti on, jos kumpikin sitä tahtoo.

Naimisiin mennessä tullaan sukulaisiksi. Se on vaan sellainen lupaus ja asia, että siitä ei voi koskaan täysin jättää taakseen. Jos linjaa, että on yhteydessä vaan siihen lapseen, tekee hallaa lapselle vaikeuttamalla mm. tämän elämän juhlahetkiä. On tietysti syitä joiden vuoksi tämä on välttämätöntä, mutta niitä ovat kuitenkin vain todella painavat asiat.

Juhlahetkiin osallistuminen ei vaadi minkäänlaista keskinäistä yhteydenpitoa. Siellä voidaan olla ilmankin sitä aivan sivistyneesti. Sukulaisensakin kanssa voi valita pitääkö yhteyttä, etteikö sitten jos ex on noin ilkeä kuin ap, niin voi aivan varmasti sanoa päivää ja näkemiin tavatessa ja that's it. Tai jos toinen muuten on loukannut erossa vaikkapa. Mikään pakko ei ole lasen takia pitää oikein yhteyttä. Riittää, että ei pistele kapuloita rattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok asia tuli harvinaisen selväksi. Ymmärrän että moni otti tämän henkilökohtaisesti koska on ehkä itse tuon uuden vaimon roolissa tai muuten ei ole ollut vastaavassa eroperheen tilanteessa. Mutta joo, kiitos annoitte kaikesta negailusta huolimatta myös ajateltavaa. Lähinnä siis kuinka vauva tämän kokisi ja olisiko moraalisesti oikein hankkia lasta muuten kuin ydinperheeseen. Toisaalta perhemalleja on monia joten miksi sulkea tätäkään pois... Tuota vaimon aseman puolustamista sen sijaan en ymmärrä, koska mielestäni jokainen kuitenkin päättää elämästään itse vaikka aviossa eläisikin. Kukaan ei voi toista omistaa eikä ole oikein joutua luopumaan asioista vain toisen mieliksi. Ja sitä paitsi ei voida varmasti tietää olisiko asia vaimolle todella noin paha kun väitätte? kyllähän esim. moni haluton vaimokin on ok sen kanssa että mies hakee seksiä muualta koska sitä ei suhteesta voi saada. Ja silti elävät onnellisina yhdessä. Esimerkkinä vain tämä. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en kokisi asemaani uhatuksi vaikka tämä mahdollinen vauva viettäisi aikaa paljon myös tuon vaimon kanssa, eli en yritä edes vauvalla sitoa miestä nimenomaan itseeni, niinkuin joku väitti.

Ehkä olen sitten seinähullu, mutta kukapa lasta haluava ei?? eikai sitä voi kukaan ydinperheessä lisääntyväkään tietää mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja mistä asti se on itsekkyyttä että oma onnellisuus on omassa elämässä tärkeintä. En elä muiden (esim tuon miehen vaimon) elämää vaan omaani! Voisitte olla vähän suvaitsevaisempia mutta kuten arvelinkin niin tää aihe ei naisia ilahduta.

ap

Sano nyt itse sitten, että jos tämä miehesi palaisi luoksesi ja haluaisi sen jälkeen tehdä lapsen sen kanssa, joka on nyt hänen vaimonsa, niin mitä ajattelisit?

Olisitko aivan avoin sille ja se, mitä mies haluaa olisi sinusta tärkeää? Kokisitko rajoittavasi miestäsi, jos se ei sopisi sulle?

No tuo tilannehan on täysin kuvitteellinen. Mutta kyllä, olisi kai miehellä tuossa tilanteessa oikeus lapseen jos en minä sitä kerran voisi antaa. Tilannehan on kuitenkn täysin eri koska voin antaa lapsen jos hän haluaa. Olisi loukkaavaa tehdä toisen kanssa lapsi samalla kun minä haluaisin lasta ja voisin sen tehdä. Ex miehen tilanne on kuitenkin täysin eri koska mies on joutunut luopumaan vauvahaaveista tuon suhteensa aikana. Ja tätä siis mun mielestä vaimolla ei ole oikeus evätä. Kuitenkin tavallaanhan se voisi olla helpotus että lapsi tulis mun kanssa kun miehellä on lapsi kanssani jo ennestäänkin. Olisi varmasti pahempi jos olisi joku aivan random tyyppi jolle vauvan tekisi. Mutta turha kai tätä on edes selittää kun olette asettuneet tuon exän vaimon puolelle vaikkei asia edelleenkään liity häneen mitenkään.

ap

No mutta jos ei ajatella sitä, pystytkö antamaan lapsen ja haluatko sitä, niin pystytkö asettumaan siihen asemaan, että sinun miehesi haluaisi lapsen jonkun toisen kanssa, jos ei pystyisi saamaan sitä sinun kanssasi ja olisi sen myös avioituessanne tiennyt. Niin antaisitko sinä miehellesi luvan saada lapsen jonkun suhteenne ulkopuolisen kanssa?

Vastaisitko ap vielä tähänkin, kun tämän jälkeenkin tulleeseen vastasit, kiitos.

En voisi kieltää miestä näin tekemästä jos haluaisi. On tosin typerää kysellä mielipiteitäni kuvitteellisiin tilanteisiin, koska maalailemasi kuvitelma ei minulle tässä elämässä toteudu :) Raskaudun helposti joten mahdoton kuvitella tuollaista tilannetta etten voisi lasta saada ja mies joutuisi toisen kanssa sen saamaan. Mutta jos näin olisi niin kyllä, minä pystyisin hyväksymään tilanteen. Se olisi tietty toinen juttu haluaisinko sitten suhteessa enää olla kyseisen miehen kanssa, mutta hyväksyisin kyllä. Nyt en enää vastaa muuta kun aiheeseen liittyviin kommentteihin. Joillain on pakkomielle tulla inttämään aiheeseen liittymättömiä asioita.

ap

Mistä tiedä, että raskaudut helposti? Olet yhden kerran tullut raskaaksi? Olet jo 39-vuotias eli parhaat päiväsi hedelmällisyysiässä nähnyt,

Mitäpä jos ap jätät nuo vauva haaveet ja menet tapaamaan terapeutille sen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ilkeitä vastauksia :( ymmärrän että tämä ajatus menee monilla yli hilseen ja ymmärryksen. Ilmeisesti olette sitten varmoja exäni ja tämän vaimonkin puolesta että ajatus on hirveä. Olisin vaan ajatellut ettei siinä ehdottamisessa mitään menetä. Olisin tietty ihan ok sen kanssa jos mies omasta tahdostaan kieltäytyy

ap

Ap, mieti ensin mitä kirjoitat tänne voisitko tulla järkiisi että teet omasta itsestäsi hölmön kuvan ja lisäksi itsekkään täällä puhutaan täyttä asiaa sinulle, vai kiellätkö itseltäsi totuuden. Miettisit vielä mitä haluat yrittää mutta toivottavasti et onnistu.

Olet sairas.

Vierailija kirjoitti:

Täähän jankkaa kuin Muru.

Siis ei voi olla totta! Ajattelin ihan samaa jo muutamia sivuja sitten. Hauskaa että täällä on muitakin "vanhoja" :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täähän jankkaa kuin Muru.

Siis ei voi olla totta! Ajattelin ihan samaa jo muutamia sivuja sitten. Hauskaa että täällä on muitakin "vanhoja" :DD

Ja se vielä unohtui sanoa että hyvin todennäköisesti tämä on saman trollaajan näppikseltä, tyyli on just ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurin osa vastaajista on niin vihaisia ap:n idealle:( Mielestäni tämä on kiinnostava idea, joka todennäköisesti kumoutuisi ex-miehen kieltäytymiseen, mutta eikai ap:ta vain idean takia tarvitse haukkua. Totuushan vihaan taitaa löytyä sieltä, että tämä olisi oman elämänne kauhuskenaario. Ei ole olemassa mitään mustavalkoista sääntöä siitä, että minkälaisessa perheyhteisössä lapsen tulee kasvaa. Keskustelut tietynlaisen parisuhteen ja perhemallin paremmuudesta on myrkyllisiä siksikin, että tämä antaa ulospäin vaikutelman ja luo painetta, että ei olisi kuin yksi malli elää ja kasvattaa lasta, eikä tämä vastaa todellista elämää. 

Tämä on selkeästi ap:n itsensä kirjoittama.

Onhan tuossa sellainen järki, että lapsilla olisi tässä tapauksessa samat biologiset vanhemmat.

Tuskin vaan mies ja hänen vaimonsa asiasta on yhtä innoissaan..

Ap, millaisia muita asioita esität exällesi? Miten hän niihin suhtautuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurin osa vastaajista on niin vihaisia ap:n idealle:( Mielestäni tämä on kiinnostava idea, joka todennäköisesti kumoutuisi ex-miehen kieltäytymiseen, mutta eikai ap:ta vain idean takia tarvitse haukkua. Totuushan vihaan taitaa löytyä sieltä, että tämä olisi oman elämänne kauhuskenaario. Ei ole olemassa mitään mustavalkoista sääntöä siitä, että minkälaisessa perheyhteisössä lapsen tulee kasvaa. Keskustelut tietynlaisen parisuhteen ja perhemallin paremmuudesta on myrkyllisiä siksikin, että tämä antaa ulospäin vaikutelman ja luo painetta, että ei olisi kuin yksi malli elää ja kasvattaa lasta, eikä tämä vastaa todellista elämää. 

Jee kerrankin joku on samalla aaltopituudella :) Juuri tätä tarkoitin ja tuota myös että niin moni hikeentyy juuri siksi kun pelkää jostain syystä oman miehensä puolesta. Ja kuten sanottu niin ei ole yhtä ainutta mallia elää!

ap

Ehkäpä tämä vastaaja voisi lainata sinulle miestään vähäsen. 

Eihän tässä miestä haluta vaan miehen siittiöitä ;)

Sanoinkin että vähäsen, niitten siittiöiden verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap edelleen inttää ettei hänen vauvahaaveensa liity hänen eksänsä vaimoon millään tavalla.

Eipä.

Kaikki se aika ja raha, minkä eksäsi käyttäisi uuden äpärän hyysäämiseen, olisi suoraan pois hänen oikealta perheeltään. Sitähän sinä haluaisit, AP? Että eksäsi erkaantuisi vaimostaan ja haluaisi sinut takaisin koska olethan niin jalo ja rakastettava sielu?

Mietipä nyt vielä kerran, sinä itsekäs ällötys.

En tiedä miksi edes vastaan enää kun tahallaan ymmärretään väärin. En odota miehen jättävän vaimoaan vaikka vauvan saisimmekin. Ja sanoin myös etten varmaankaan vaatisi elareita, koska talous on mulla muutenkin hyvässä kunnossa. Enemmän arvostaisin sitä että mies osallistuisi hoitoon ja vanhemmuuteen. Voisin ottaa kyllä päävastuun itse jos mies vaikuttaisi siltä ettei halua sitoutua 50/50 vanhemmuuteen. En edelleenkään vaatisi tai pakottaisi mihinkään. Kaikki perustuisi vapaaehtoisuuteen tietenkin

ap

Luulet siis oikeasti, että miehen vaimo haluaisi ottaa avioliittonsa aikana siitetyn kakarasi hoitoonsa? Olet sekaisin kuin seinäkello.

Ei hänen tarvisi osallistua mitenkään jos ei halua. Hyväksyminen on ainut mitä häneltä vaadittaisiin. Muuten se olisi minun ja miehen yhteinen asia miten asiat järjestettäisiin.

Lopettakaa jo se vaimosta jankkaaminen!

ap

Eli uusi vaimo onkin ap:lle se arka paikka.

Kannattaisikohan kysyä tuolta mieheltä itseltään av-raadin sijaan? Kukaan muu kun ei voi tietää mitä hän ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tiukkoja kommentteja. Yllätyin, koska omasta mielestäni ajatus ei ole yhtään niin hullu mitä osa tuntuu ajattelevan. Jos ex-kumppaniin on hyvät välit, vanhemmuus toimii ja kumpikin tahtoo vielä lasta, en näe miksi asia olisi väärin. Apn tapauksessa toki asian olisi miehen uudelle kumppanille myös ok ja toivottu, mistä tietää ettei olisi ellei kysy? Jos uusi nainen ei voi saada lapsia, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö hänkin niitä voisi enää haluta. En tiedä olenko itse sitten harvinaisen avarakatseinen, mutta itse en uutena kumppanina näkisi asian hyväksymistä mahdottomuutena. Miksei se lapsi voisi olla yhtä rakastettu, kuin adoptoitukin tapaus? En hyväksyisi pettämistä, mutta luovutuksen kautta jos tuo jotenkin onnistuisi, niin miksipä ei jos itsekin uutta vauvaa perheeseen tahtoisin. Toki välien pitäisi olla kaikkien aikuisten välillä hyvin lämpimät ja toimivat, jotta tuollainen onnistuisi ilman ylimääräisiä draamoja. Ja ennen kaikkea asian pitäisi olla avoin, hyvin puhuttu ja mietitty ennen toimeen ryhtymistä. Mutta ihan varmasti tällaisia tapauksia löytyy maailmalta, eikä ne hullutkaan ideat aina ole niin hulluja jos aikuiset osaavat olla aikuisia ja yhtä mieltä asioiden järjestelyistä.

Voihan tällainen järjestely varmaan jossain tilaanteessa toimia, mutta mielestäni tässä tilanteessa täysin absurdi ajatus. Ensinnäkin ap:n mielestä exän nykyisen vaimon mielipiteellä ei ole mitään väliä, joten toimiva suhde kaikkien osapuolten välillä ei selkeästi toteudu. Toisekseen ap haaveilee 50/50 vanhemmuudesta, mutta aiemmista kommenteista selviää, ettei nykyinenkään lapsi asu molempien luona esim. vuoroviikoin. Mies käy tapaamassa lastaan viikonloppuisin, joten vähän ulkopuolellahan lapsi on miehen uudesta perheestä. En sitten tiedä mikä tässä syynä, ettei lapsi myös asu isänsä luona, enkä myöskään tiedä, että onko tämä juuri se syy miksi ap haluaisi toisen lapsen miehen kanssa. Eli haluaisi että mies kävisi useammin ja olisi enemmän sidottuna häneen ja lapseen? Kolmannekseen voisin kuvitella, että tilanne olisi erittäin outo nykyisen vaimon lapselle eli miehen lapsipuolelle. "Mun isäpuoli hankkii sen eksän kanssa lapsen, jotta sillä niiden lapsella ois täyssisar" on lause, mitä harvemmin tarhan tai koulun pihalla kuulee. Neljännekseen, jos mies ja sen nykyinen haluaisivat lapsen, niin miksi ihmeessä he tyytyisivät jaettuun huoltajuuteen? Mutta joo, tilanne saattaisi toimiva, jos nykyinen lapsi asuisi vuoroviikoin molempien vanhempien luona ja kaikilla osapuolilla olisi hyvät ja toimivat välit. Se nykyisen vaimon lapsen suhtautuminen asiaan olisi kuitenkin silloin epävarmuus tekijä ja tämä järjestely vaatisi niin paljon kommuunihenkeä, että todennäköisempää on päätyminen katastrofiin kuin täydelliseen paratiisiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurin osa vastaajista on niin vihaisia ap:n idealle:( Mielestäni tämä on kiinnostava idea, joka todennäköisesti kumoutuisi ex-miehen kieltäytymiseen, mutta eikai ap:ta vain idean takia tarvitse haukkua. Totuushan vihaan taitaa löytyä sieltä, että tämä olisi oman elämänne kauhuskenaario. Ei ole olemassa mitään mustavalkoista sääntöä siitä, että minkälaisessa perheyhteisössä lapsen tulee kasvaa. Keskustelut tietynlaisen parisuhteen ja perhemallin paremmuudesta on myrkyllisiä siksikin, että tämä antaa ulospäin vaikutelman ja luo painetta, että ei olisi kuin yksi malli elää ja kasvattaa lasta, eikä tämä vastaa todellista elämää. 

Samaa mieltä! On aivan mahdollista kasvattaa lapsi tasapainoiseksi ja onnelliseksi tälläisessä kuviossa, jos vain aikuiset kunniottavat toisiaan ja välit ovat hyvät.

Ihmettelen kyllä ap:een suhtautumista exän vaimoon. Itse lähestyisin heitä nimenomaan parikuntana, joka tekee päätöksen asiasta yhdessä. Ottaisin asian puheeksi molemmille yhtäaikaa ja kysyisin mitä HE ovat mieltä.

Muuten en näe mitään syytä miksei asiaa voisi ehdottaa.

Ei tule tapahtumaan. Tässä keississä ei myöskään päde vanha sanonta "Se ei ole tyhmä joka pyytää"...