Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vielä exän kanssa vauvan, onko tässä mitään ideaa?
23.01.2016 |
Kuulostaa tietty alkuun varmaan oudolta, mutta tilanne on siis se että erosimme noin kuusi vuotta sitten ja meillä on ala-aste ikäinen lapsi. En ole löytänyt sopivaa kumppania näiden vuosien aikana ja ikäkin alkaa kolkutella, täytän pian 39v. Eli viimeiset hetket olisi nyt vauvalle!
En haluaisi ihan yksin tai kenenkään huonon kumppanin kanssa alkaa tätä toteuttaa. Oikeastaan ainut kenet voisin isänä lapselleni nähdä olisi ex mieheni. Hänen tiedän olevan hyvä isä ja vastuullinen. Mitköhän tämä mies tuumaisi jos tällaista ideaa heittäisin kehiin? Varmasti järkyttyy ensin, mutta ehkä sulateltuaan asiaa hieman, niin voisihan tuo innostuakin?
Tässä on muutamia muttia, mutta itse olisin oikeasti valmis tähän, enkä oikeasti välitä mitä mieltä muut ovat. Mulla on tapana ajatella, että kunhan on itse onnellinen niin se on tärkeintä! Tiedän että tää herättää teissä närää ja provoa huudellaan, mutta olen tässä nyt tosissani. Lähinnä siis että onko teistä ihan kuolleena syntynyt ajastus?
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
Täytyy nopeasti kirjoittaa tämä kommentti, kun mies tuolta keittiöstä huutelee, että hellan ja nyrkin väliin jää ärsyttävä tyhjä tila, josta käy veto hänen nyrkkiinsä, joten täytyy taas pian palata sinne seisomaan, kunhan olen ensin lankannut hänen kenkänsä ja vienyt hänelle oluen (siihen ei-nyrkissä olevaan käteen siis).
Joo. Ei ny varmaan kuitenkaan tarvitse olla katkera vaimo ja alistunut luvanpyytelijä ahtautuneena hellan ja nyrkin väliin ilman omaa uraa, että näkisi tämän idean älyttömyyden. Kyllä me tasa-arvoisessa onnellisessa avioliitossa oman työuran ja omien mielipiteidenkin kanssa voimme varmaan tätä ap:n loistokasta ideaa nyt hivenen kritisoida ja esittää ap:n näkemyksen kanssa vastakkaisia mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minhinköhän se ap:n mies haluaa sitä sisarusta, jos nykyinenkään lapsi ei asu edes vuoroviikoin hänen luonaan?
Ap:llä laukkaa mielikuvitus lujaa, jos ei todellisuus vastaa toivottua, niin kuvitellaan, että se vastaa. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvan saaminen on noin kova pakkomielle, niin miksi et käy keinohedelmöityksessä???
Spermaa saat muualtakin kuin naimisissa olevalta eksältäsi.
Vastaapa AP tähän.
En ole ap, mutta minun mielestäni täyssisar olisi suurinrikkaus nykyiselle lapselle..
En ole naimisissa vielä, mutta olemme seurustelleet pian 10v. Olen nainen ja meillä on lapsia.
Mielestäni olisin itse sinkku tai en, minulla ei ole mitään oikeutta tulla pariskunnan väliin, edes kysyäkseen noin intiimiä.
Mielestäni todella loukkaavaa ja röyhkeää.
Jos olisin tuon kysyjän ex mies, kokisin todella inhottavana ko kysymyksen. Pelkästään jo se, että hän on virallistanut suhteensa nykyiseen aviovaimoonsa kertoo jo hänen vahvasta halustaan sitoutua vaimoonsa. Loukkaantuisin myös pahasti, sillä hän loukkaisi vaimoani verisesti.
Tosin luulen, että Ap on sen verran pipi, ettei mies voi näyttää todellisia tunteitaan, sillä pelkää helvetin räjähtävän ja koettaa olla mahdollisimman neutraali.
Jos olisin ex-miehen nykyinen vaimo, olisin todella hämmentynyt ja luultavasti kokenut tuota paskaa jo useamman vuoden, luultavasti siis ihan tavanomaista shittiä ex naikkoselta.
Mutta, jos on lemnpannut hyvän miehen ihan vain tuost noin ja tehnyt lukuisimpia abortteja ja nyt tahtookin sen miehen ja vauvan, niin mitä voi odottaa ihmiseltä?Varsinkin, kun menetetty kohde on jo varattu, jopa naimisissa!
Toivon sinun menevän terapiaan, vaikken usko sinun saavan sieltä apua, kun et edes tajua tuossa olevan mitään väärää.
Sinusta huomaa, kuinka pidät oikeutettuna kaikkea vääryyttä taholtasi, kunvain tarpeeksi haluat. Olet kuin iso vauva. Kuinka voit huolehtia edes nykyisen lapsesi tarpeista ja tunteista????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
No haloo, ei juuri kukaan sanokaa, etteikö ap voi kysyä asiaa mieheltä! Me olemme vain kertoneet miten vaimo asian todennäköisesti KOKEE. Todellisuudessa, ei harhoissa. Että jospa ap on kiinnostunut siitä, miten exän nyksä sen kokee, vaikkei aikoisikaan siitä piitata.
En ainakaan itse ole mitenkään mieheni määräiltävissä, joten pieleen meni oletuksesi. Minusta vain sitoutuminen tarkoittaa toisen mielipiteiden ajatusten ja tunteiden huomioimista. Oletan ap:n exän olevan sitoutunut nykyiseen vaimoonsa ja siksi kunnioittavan ja huomioivan tämän ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Kyllähän tässä ketjussa on selkeästi nähtävissä se ajatusten ahdasmielisyys, joka välittyy noina haukkumisina ap:lle. Puhutaan ap:n empaattisuuden puutteesta, vaikka itse nähdään asia vain tasan sen henkilön näkökulmasta, joka on lähimpänä perus av-mamman elämäntilannetta (eli tämän ex-miehen uuden puolison). En usko itse, että ex-mies lähtisi tuohon diiliin, mutta aina voi kysyä.
Miksi meidän pitäisi kannustaa eli nähdä asia aloittajan näkökulmasta, kun aloittaja itse sanoo, ettei aio ajatella asiaa ex-miehensä nykyisen kumppanin näkökulmasta? Tämäkö ei sinusta ole aloittajalta itsekästä? Miksi siihen pitäisi kannustaa? Vaikka olisin lapseton eunukkimies, niin näkisin tämän aivan varmasti samalla tavalla.
Jos meinaa miettiäkään tuon tason ihmissuhdekuvioita, niin täytyy ajatella alusta asti kaikkia osapuolia eikä todellakaan vain itseään. Jos ei lähtötilanteessa kunnioita miehen nykyistä vaimoa, niin eikö se jo kerro aivan tarpeeksi aloittajan todellisista motiiveista, eli saada mies pois siltä toiselta naiselta takaisin itselleen?
Millä lailla tämän toteaminen, vaikkakin jyrkin sanakääntein, on aloittajan tuomitsemista syyttä?
Ei kannustaminen ja asian näkeminen toisen näkökulmasta ole sama asia. Voi ymmärtää asian monet puolet ja se yleensä näyttäytyy keskustelussa muuna kun toisen haukkumisena, kuten tässä ketjussa on nyt valitettavasti käynyt. Mielestäni tän ketjun ongelma on se, että olette jo päättänyt asian ap:n ex-miehen puolesta. Kuten sanoin, en usko miehen suostuvan. Mielestäni polku on kuitenkin se, että asiaa voi kysyä. Sitten ex-mies toivottavasti pohtii asiaa nykyisen vaimonsa kanssa ja ilmoittaa päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvan saaminen on noin kova pakkomielle, niin miksi et käy keinohedelmöityksessä???
Spermaa saat muualtakin kuin naimisissa olevalta eksältäsi.
Vastaapa AP tähän.
En ole ap, mutta minun mielestäni täyssisar olisi suurinrikkaus nykyiselle lapselle..
Niin mäkin luulin, mutta nyt fiksumpana huomaan, että myös virallisesti sisarpuoli voi olla aivan täysin samassa asemassa, kunhan perhe on tiivis ja hyvinvoiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvan saaminen on noin kova pakkomielle, niin miksi et käy keinohedelmöityksessä???
Spermaa saat muualtakin kuin naimisissa olevalta eksältäsi.
Vastaapa AP tähän.
En ole ap, mutta minun mielestäni täyssisar olisi suurinrikkaus nykyiselle lapselle..
Haluaisitko perustella, miksi? Juna meni jo -sanonta ei ole tuttu? Harhoissa elät sinäkin mielipiteesi kanssa? Vaikkei todellisuus vastaakaan tuohon, niin kun kuvittelen, että se vastaa, niin se lapsi voi saada täyssisaruksen. Eli mä voin saada kaiken. Eikö niin? Ja siis mielipiteeni ei perustu pelkoon, että mieheni tekisi lapsia exälleen, vaan ihan aloittajan itsensä takia toivoisin, että hän eläisi reilusti ja rehdisti ja ihan reaalimaailmassa, ei kuvitelmissaan.
Reilussa ja rehdissä elämässä lapsi hankitaan uuden ihmisen kanssa tai spermapankista, ei naimisissa olevan exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
No haloo, ei juuri kukaan sanokaa, etteikö ap voi kysyä asiaa mieheltä! Me olemme vain kertoneet miten vaimo asian todennäköisesti KOKEE. Todellisuudessa, ei harhoissa. Että jospa ap on kiinnostunut siitä, miten exän nyksä sen kokee, vaikkei aikoisikaan siitä piitata.
En ainakaan itse ole mitenkään mieheni määräiltävissä, joten pieleen meni oletuksesi. Minusta vain sitoutuminen tarkoittaa toisen mielipiteiden ajatusten ja tunteiden huomioimista. Oletan ap:n exän olevan sitoutunut nykyiseen vaimoonsa ja siksi kunnioittavan ja huomioivan tämän ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Kyllähän tässä ketjussa on selkeästi nähtävissä se ajatusten ahdasmielisyys, joka välittyy noina haukkumisina ap:lle. Puhutaan ap:n empaattisuuden puutteesta, vaikka itse nähdään asia vain tasan sen henkilön näkökulmasta, joka on lähimpänä perus av-mamman elämäntilannetta (eli tämän ex-miehen uuden puolison). En usko itse, että ex-mies lähtisi tuohon diiliin, mutta aina voi kysyä.
Miksi meidän pitäisi kannustaa eli nähdä asia aloittajan näkökulmasta, kun aloittaja itse sanoo, ettei aio ajatella asiaa ex-miehensä nykyisen kumppanin näkökulmasta? Tämäkö ei sinusta ole aloittajalta itsekästä? Miksi siihen pitäisi kannustaa? Vaikka olisin lapseton eunukkimies, niin näkisin tämän aivan varmasti samalla tavalla.
Jos meinaa miettiäkään tuon tason ihmissuhdekuvioita, niin täytyy ajatella alusta asti kaikkia osapuolia eikä todellakaan vain itseään. Jos ei lähtötilanteessa kunnioita miehen nykyistä vaimoa, niin eikö se jo kerro aivan tarpeeksi aloittajan todellisista motiiveista, eli saada mies pois siltä toiselta naiselta takaisin itselleen?
Millä lailla tämän toteaminen, vaikkakin jyrkin sanakääntein, on aloittajan tuomitsemista syyttä?Ei kannustaminen ja asian näkeminen toisen näkökulmasta ole sama asia. Voi ymmärtää asian monet puolet ja se yleensä näyttäytyy keskustelussa muuna kun toisen haukkumisena, kuten tässä ketjussa on nyt valitettavasti käynyt. Mielestäni tän ketjun ongelma on se, että olette jo päättänyt asian ap:n ex-miehen puolesta. Kuten sanoin, en usko miehen suostuvan. Mielestäni polku on kuitenkin se, että asiaa voi kysyä. Sitten ex-mies toivottavasti pohtii asiaa nykyisen vaimonsa kanssa ja ilmoittaa päätöksensä.
No, voihan sitä kysyä, mutta anteeksi vaan, minä pidän sitä naurettavana.
Noin. Tämmöinenkö vastaus on se, mitä ap haki?
Kannattaa esittää terapiassa tuo ajatelma/suunnitelma ja kysyä sieltä onkohan järki nyt ihan oikeassa kohdassa siellä päässä.
Siellä voisi asiat edetä parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan säälin teitä katkeria kotirouvia, jos oikeasti elätte avioliitossa jossa teidän pitää pyytää lupa mieheltänne saadaksenne tehdä jotakin (asioista keskusteleminen parisuhteessa on tervettä, luvan pyytäminen ei) Tuntuu että useimmilla av-mammoilla on hyvin ahdasmielinen käsitys elämästä, parisuhteesta ja avioliitostakin. Vieläkö naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Avioliittoja on monia erilaisia. Sana avioliitto ei nykypäivänä tarkoita yhtä tiettyä kaavoihin kangistunutta elämäntapaa. Kukaan teistä ei voi tietää miten ap:n ex ja hänen vaimonsa tähän ideaan suhtautuisi, mutta silti olette valmiita lynkkaamaan ap:n ja haukutte häntä. Voisi tehdä hyvää teille jos miehenne pettäisivät teitä ja hankkisivat kymmeniä avioliiton ulkopuolisia lapsia. Saisittepahan hieman näkemystä laatikon ulkopuolelta. Eipä silti monikaan näistä tossukka kotirouvista edes jättäisi ukkoaan ettei vaan täydellinen ydinperhe kärsisi kun kaikki muu kuin se olisi maailman suurin katastrofi! Moniko teistä mietti hetkeäkään sitä, että jos kyseinen tilanne toteutuisi niin exän vaimon tulisi olla vihainen miehelleen ei ap:lle. Ei ap:n tarvitse miettiä exän vaimoa, exä miettiköön vaimoaan ja päättäkööt niin kuin parhaaksi näkee.
No haloo, ei juuri kukaan sanokaa, etteikö ap voi kysyä asiaa mieheltä! Me olemme vain kertoneet miten vaimo asian todennäköisesti KOKEE. Todellisuudessa, ei harhoissa. Että jospa ap on kiinnostunut siitä, miten exän nyksä sen kokee, vaikkei aikoisikaan siitä piitata.
En ainakaan itse ole mitenkään mieheni määräiltävissä, joten pieleen meni oletuksesi. Minusta vain sitoutuminen tarkoittaa toisen mielipiteiden ajatusten ja tunteiden huomioimista. Oletan ap:n exän olevan sitoutunut nykyiseen vaimoonsa ja siksi kunnioittavan ja huomioivan tämän ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Kyllähän tässä ketjussa on selkeästi nähtävissä se ajatusten ahdasmielisyys, joka välittyy noina haukkumisina ap:lle. Puhutaan ap:n empaattisuuden puutteesta, vaikka itse nähdään asia vain tasan sen henkilön näkökulmasta, joka on lähimpänä perus av-mamman elämäntilannetta (eli tämän ex-miehen uuden puolison). En usko itse, että ex-mies lähtisi tuohon diiliin, mutta aina voi kysyä.
Miksi meidän pitäisi kannustaa eli nähdä asia aloittajan näkökulmasta, kun aloittaja itse sanoo, ettei aio ajatella asiaa ex-miehensä nykyisen kumppanin näkökulmasta? Tämäkö ei sinusta ole aloittajalta itsekästä? Miksi siihen pitäisi kannustaa? Vaikka olisin lapseton eunukkimies, niin näkisin tämän aivan varmasti samalla tavalla.
Jos meinaa miettiäkään tuon tason ihmissuhdekuvioita, niin täytyy ajatella alusta asti kaikkia osapuolia eikä todellakaan vain itseään. Jos ei lähtötilanteessa kunnioita miehen nykyistä vaimoa, niin eikö se jo kerro aivan tarpeeksi aloittajan todellisista motiiveista, eli saada mies pois siltä toiselta naiselta takaisin itselleen?
Millä lailla tämän toteaminen, vaikkakin jyrkin sanakääntein, on aloittajan tuomitsemista syyttä?Ei kannustaminen ja asian näkeminen toisen näkökulmasta ole sama asia. Voi ymmärtää asian monet puolet ja se yleensä näyttäytyy keskustelussa muuna kun toisen haukkumisena, kuten tässä ketjussa on nyt valitettavasti käynyt. Mielestäni tän ketjun ongelma on se, että olette jo päättänyt asian ap:n ex-miehen puolesta. Kuten sanoin, en usko miehen suostuvan. Mielestäni polku on kuitenkin se, että asiaa voi kysyä. Sitten ex-mies toivottavasti pohtii asiaa nykyisen vaimonsa kanssa ja ilmoittaa päätöksensä.
Sitäpaitsi jos kaikki olisivat vain sanoneet, että joo ei vaarinhousut, ei olisi paljastunut aloittajan todellinen luonne, se, että hän ei välitä edes exänsä nykyisen vaimon tunteista. Minusta tämä on ihan hyvä tieto kun mietin, mitä mieltä aloittajan "hankkeesta" olen.
En halua kannistaa häntä varsinaisesti edes puhumaan exälleen, kun tuo tuli ilmi. Mutta jos ei halua jossitella kiikkustuolissa, että olisiko saanut lapsen ex-miehensä kanssa, niin kysyy sitten. Sittenhän se on kysytty.
En ymmärrä mihin siinä tukea täältä tarvittiin?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ex voisi miettiä jotain näin älytöntä. Ex ei vaan tajua sitä asiaa, että mieheni on hänen kanssaan tekemisissä ystävällisesti vain yhdestä ja ainoasta syystä: yhteinen lapsi.
Ex kuvittelee, että he ovat ystäviä, kun mies samaan aikaan laskee montako vuotta menee, että lapsi on täysi-ikäinen ja yhteydenpidon voi lopettaa.Ap voi ihan rauhassa kysyä asiaa ja miehen kieltäytyessä ystävällisesti, uskotella että kaikki johtuu katkerasta vaimosta, joka kieltää miehen lisääntymisen.
Mieheni ei kadu lastaan, mutta katuu kenen kanssa lapsi on tehty. Ei todellakaan tekisi samaa virhettä toistamiseen.
No ei kai sitä yhteydenpitoa siihen täysi-ikäisyyteen lopeteta! On se hyvä tietää lapsen elämästä tämänkin jälkeen ja on kihlat, häät, valmistujaiset, lapsen syntymä, ristiäiset, synttärijuhlia, joulu, kesämökkikyläilyt, apua talon ostossa jne jne. Kyllä vanhempien pitäisi olla tekemisissä ja pitää yhteyttä vielä 18v. jälkeenkin. Lapsi sitoo loppuelämäksi yhteen. Ja se on hyvä asia. Elämän rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okeasti niin huvittava ketju, ellei miettisi, että joku alakoululainen joutuu elelemään tämmöisen äidin kanssa, jolle muiden tunteet ovat samantekeviä ja joka kävelee muiden yli jos vain saa tilaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ex voisi miettiä jotain näin älytöntä. Ex ei vaan tajua sitä asiaa, että mieheni on hänen kanssaan tekemisissä ystävällisesti vain yhdestä ja ainoasta syystä: yhteinen lapsi.
Ex kuvittelee, että he ovat ystäviä, kun mies samaan aikaan laskee montako vuotta menee, että lapsi on täysi-ikäinen ja yhteydenpidon voi lopettaa.Ap voi ihan rauhassa kysyä asiaa ja miehen kieltäytyessä ystävällisesti, uskotella että kaikki johtuu katkerasta vaimosta, joka kieltää miehen lisääntymisen.
Mieheni ei kadu lastaan, mutta katuu kenen kanssa lapsi on tehty. Ei todellakaan tekisi samaa virhettä toistamiseen.
No ei kai sitä yhteydenpitoa siihen täysi-ikäisyyteen lopeteta! On se hyvä tietää lapsen elämästä tämänkin jälkeen ja on kihlat, häät, valmistujaiset, lapsen syntymä, ristiäiset, synttärijuhlia, joulu, kesämökkikyläilyt, apua talon ostossa jne jne. Kyllä vanhempien pitäisi olla tekemisissä ja pitää yhteyttä vielä 18v. jälkeenkin. Lapsi sitoo loppuelämäksi yhteen. Ja se on hyvä asia. Elämän rikkaus.
Kyllä sen voi lopettaa ja alkaa olla yhteydessä vain siihen lapseen. Ainakin minun vanhempani ovat tahoillaan vain yhteydessä minuun ja en tajua, miksi mitään muuta enää tarvitaan? Että ihan turha kuvitella, että saisit olla yhteydessä aina, jos toinen ei halua, niin ei ole mikään pakko. Eri asia tietysti on, jos kumpikin sitä tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene hyvä ihminen hankkimaan niitä siemeniä jonkun muun pusseista kun naimisissa olevan miehen! vai onko tässäkin tää mitä jotkut naiset harrastaa; tylsäkin mies alkaa vaikuttaa kiinnostavalta kun se on toisen oma. Älä hyvä ihminen mene ehdottelemaan moista!! Sulle nauraa kohta koko miehen ja vaimon tuttavapiiri!
Ohis, mutta kuka naureskelee ystäväpiirissään toisille ihmisille?? Ei kukaan. Ehkä WTporukka. Tuskin sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvan saaminen on noin kova pakkomielle, niin miksi et käy keinohedelmöityksessä???
Spermaa saat muualtakin kuin naimisissa olevalta eksältäsi.
Vastaapa AP tähän.
En ole ap, mutta minun mielestäni täyssisar olisi suurinrikkaus nykyiselle lapselle..
Haluaisitko perustella, miksi? Juna meni jo -sanonta ei ole tuttu? Harhoissa elät sinäkin mielipiteesi kanssa? Vaikkei todellisuus vastaakaan tuohon, niin kun kuvittelen, että se vastaa, niin se lapsi voi saada täyssisaruksen. Eli mä voin saada kaiken. Eikö niin?
Vauvakuume voi olla todella kova. En tarkoita vauvantuoksun kaipuuta, vaan ajatusta yhdestä uudesta perheenjäsenestä. Ap ajattelee ihan oikein sen, että ei välttämättä tarvitse miestä. Aika on vähissä ja hätäisellä sitoutumisella saattaisi aiheuttaa perhehelvetin lapsilleen ja itselleen.
On lapsille rikkaus, että heillä on sama isä. Kun isää juhlitaan, voi jakaa tämän ilon. Kun Isä vanhenee ja huolenpito kääntyy toisinpäin, on hyvä että joku jakaa tilanteen. Elämän varrella on juhlia ja tapahtumia, jossa perhe kokoontuu yhteen. Spermapankin lapsi kokisi näissä tilanteissa itsensä ulkopuoliseksi. etc.
Eikö tää koko juoni selvinnyt jo ekalta sivulta. Ap haluaisi palata eksänsä kanssa yhteen (kirjoitti näin ekalla sivulla jo), mutta eksä ei halua. Nyt on keksinyt kuningasidean tunkeilla eksänsä elämässä vauvan avulla. Jotenkin pitäisi roikkua ja saattaisihan se mieskin heltyä ottamaan ap:n takaisin.
Mä voin sanoa, että jos mä olisin sen miehen uusi, niin välit katkeisi jo ehdotuksestakin. Kyllä mä naisena haistan, mitä tuolla haetaan takaa ja noin röyhkeästi vielä. Ihan turha selitellä mitään hyvästä isyydestä ja vauvahaaveistaan. Kylmää peliä yrittää varastaa kerran hylkäämänsä eksä takaisin.
Naisilla on muuten kummallinen tapa jäädä roikkumaan ex-miehiinsä. Ensin hylätään, kun muualla on vihreämpää ruohoa, mutta silti ex-miehen pitäisi elää palvelemassa siinä varamiehenä ja ollaan hirveän hermostuneita, kun mies lopulta toipuu hylkäämisestään ja jatkaa elämäänsä. Ei ole yksi ja kaksi miestä tuttavapiirissäkin, jotka on hyviä miehiä ja tulleet jätetyiksi, ja sitten ex-vaimo alkaa hyökkäykset, kun mies löytää uuden. Usein tähän liittyy se, että tämä ex-vaimo kuvitteli olevansa liian iso saalis ja huomaa, ettei niitä miehiä olekaan jonossa tosissaan vaan sillä ex-miehellä käykin parempi flaksi.
Mun mummu pakkasi aina sanoa, että "niin ne monet luulee, että olis ottajia, mutta eipä niitä sitten olekaan oikeasti, kun miehensä jättää".
Onpa tiukkoja kommentteja. Yllätyin, koska omasta mielestäni ajatus ei ole yhtään niin hullu mitä osa tuntuu ajattelevan. Jos ex-kumppaniin on hyvät välit, vanhemmuus toimii ja kumpikin tahtoo vielä lasta, en näe miksi asia olisi väärin. Apn tapauksessa toki asian olisi miehen uudelle kumppanille myös ok ja toivottu, mistä tietää ettei olisi ellei kysy? Jos uusi nainen ei voi saada lapsia, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö hänkin niitä voisi enää haluta. En tiedä olenko itse sitten harvinaisen avarakatseinen, mutta itse en uutena kumppanina näkisi asian hyväksymistä mahdottomuutena. Miksei se lapsi voisi olla yhtä rakastettu, kuin adoptoitukin tapaus? En hyväksyisi pettämistä, mutta luovutuksen kautta jos tuo jotenkin onnistuisi, niin miksipä ei jos itsekin uutta vauvaa perheeseen tahtoisin. Toki välien pitäisi olla kaikkien aikuisten välillä hyvin lämpimät ja toimivat, jotta tuollainen onnistuisi ilman ylimääräisiä draamoja. Ja ennen kaikkea asian pitäisi olla avoin, hyvin puhuttu ja mietitty ennen toimeen ryhtymistä. Mutta ihan varmasti tällaisia tapauksia löytyy maailmalta, eikä ne hullutkaan ideat aina ole niin hulluja jos aikuiset osaavat olla aikuisia ja yhtä mieltä asioiden järjestelyistä.
Naapuri teki exän kanssa toisen lapsen...halusi että molemmilla lapsilla on sama isä. Jos molemmat ovat erosta huolimatta väleissä ja vapaita niin voihan se toimia...
Eihän tuossa oo järjen hiventä. Ei kukaan halua lisää sidoksia exäänsä!! ettekä vaikuta edes olevan erityisen hyvissä väleissä + miehellä on vaimo, niin... kyllä on kuolleena syntynyt ajatus, sitähän sä kysyit?