Lue keskustelun säännöt.
Aviomies haluaisikin lapsen
09.01.2016 |
Heti kun alettiin seurustelemaan, niin tajuttiin että kumpikaan ei haaveile lapsista, myöhemmin asiasta juteltiin kunnolla ja päätettiin että lapset ei kuulu meidän tulevaisuudensuunnitelmiin. Naimisissa on nyt oltu muutama vuosi, olemme nippanappa kolmikymppisiä.
Tällä viikolla mies sitten sanoi että meidän täytyy jutella ja hän ilmoitti että ei oikein itsekään usko ajatuksiaan, mutta hän haluaa isäksi. Ja on kuulemma tätä asiaa pohtinut siitä asti kun hänen ystävästään (ennen villi lapsivihaaja, nyt pullantuoksuinen isukki) tuli isä, eli melkein puolen vuoden ajan. Rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta, mutta ei tiedä voiko elää loppuelämäänsä minun kanssani ilman että alkaa katkeroitumaan. Ja kuulemma tarve tulla isäksi on kehittynyt pikku hiljaa, nyt on jo kasvanut sen verran suureksi tunteeksi, että oli pakko ottaa asia puheeksi. On siis vakuuttunut siitä, että tämä ei ole mikään ohimenevä villitys.
Hermostuin ja totesin miehelle heti että en ole vielä kykenevä puhumaan asiasta järkevästi. Oli niin petetty olo kun olla ja voi, tuntui melkein niinkuin minua kiristettäisiin. Pitäisi valita että haluanko erota vaiko pitää miehen sillä ehdolla että hankimme vauvan. Vaikka sitä mies ei tarkoittanut, painotti kovasti sitä ettei ole asiaa miettinyt itsekään vielä niin pitkälle, että mitä aikoo tehdä jos sanon yhäkin ehdottoman ein lapsen hankkimiselle. Mies lähti viikonlopuksi mökille, ihan koska halusin sulatteluaikaa.
Mutta mikä omituisinta, ihan oikeasti kun viime yönä valvoin ja mietin tätä asiaa, aloin miettimään, että olenko ihan oikeasti valmis luopumaan minulle hurjan rakkaasta ihmisestä sen vuoksi, että en millään halua antaa hänelle jotain mitä hän (ja mahdollisesti myös minäkin) voisin rakastaa maailman eniten? En sinänsä suoraa alkanut harkitsemaan lapsenhankintaa, kunhan vain yritin pohtia asiaa eri kannalta.
Mietin myös sitä, että onnistuisikohan tämmöisessä asiassa tehdä tavallaan sopimuksia? JOS tähän alkaisin, olisikohan liikaa vaatia miestä olemaan siinä perinteisessä äidin roolissa? Hän olisi se, joka pistäisi uransa jäihin pidemmäksi aikaa jne. Tietenkään en voi tietää omaa fiilistäni asian suhteen ennen kuin se MAHDOLLINEN vauva olisi maailmassa. Pelottaa, että muutunkin ikuiseksi kotimammaksi.
Plaah, tulipas romaani. Sanokaa te jotain järkevää, minun aivot ei siihen pysty. Ja huomenna pitäisi pystyä tästä aiheesti juttelemaan järkevästi ja rauhallisesti.
Kommentit (138)
Vaadi sitten ainakin kirjallinen sopimus (lapsenhoidon lisäksi) siitä, että se panee sua senkin jälkeen kun tulet raskaaksi ja kun lapsi on maailmassa. Mikään väsymys tai stressi ei ole hyväksytty syy pihdata munaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on siis ajatellut asian jo niin pitkälle, että jollet sinä tee hänelle lasta, te eroatte ja hän etsii jonkun muun lapsentekijäksi. Kyllä tuo minun mielestäni on ihan selvää kiristämistä, kaiken lisäksi monilla sellaisilla sanakäänteillä, jotka saavat hänet näyttämään uhrilta ja sinut julmurilta.
Paras kaverini oli juuri tuossa tilanteessa vuosia sitten. Hän vuodatti minulle sitä, että jollei hän suostu tekemään lasta, hänen miehensä tekee sen sitten jonkun muun kanssa. Hän teki sen lapsen, hoiti ja hoitaa lapsen täysin yksin ja on niitä harvoja ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa ääneen sen, että jos hän saisi valita uudelleen, hän jättäisi lapsen tekemättä. Kaikesta huolimatta lapsi on hänelle maailman tärkein ihminen ja hän on itse oikein hyvä äiti, mutta jos aikaa voisi kääntää taaksepäin, hän valitsisi toisin. Melko monimutkainen tilanne, siis. Tarina jatkui myöhemmin siten, että kumpikin löysi uuden kumppanin, ja lapsesta tuli kahden uusioperheen lapsi.
Raadollisesti on kysymys siitä, minkä hinnan sinä olet valmis maksamaan siitä, että miehesi suostuu jäämään luoksesi. On mahdollista, että liittonne hajoaa jostain muusta syystä tai että ette edes pysty saamaan lapsia, joten asiaa kannattaa harkita monelta kannalta eikä vain parhaassa tapauksessa.
Taisit lukea/ymmärtää jotakin väärin. Mies siis juurikin painotti että EI TIEDÄ mitä tekee jos kieltäydyin lastenhankinnasta kokonaan. Ei haluaisi erota, mutta ei myöskään halua katkeroitua minulle, jos päättääkin minun kanssani jatkaa suhdetta vaikka en lasta haluaisikaan. Ihan oikeutettu ajattelutapa mielestäni. Mutta siis missään nimessä ei oikeasti yrittänyt minua kiristää tällä asialla. Jos olisi yrittänyt, niin suhdehan olisi ollut sillä selvä. Minun pitää saada tehdä ihan oma päätös asian suhteen. AP
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne ja ihan viime viikot raskaudesta menossa. On ollut tosi rankkaa aikaa mulle, olen ollut ahdistunut ja masentunut kun ei vaan ole tullut sitä tunnetta että vauvan oikeasti haluaisin. Ja sitten tietenkin on kauhea syyllisyys näistä tunteista. Ja miehelle olen vihainen kun hänen takiaan olen tässä kärsimyksessä (ollut vaikea raskaus). Todella toivon että tunteeni muuttuvat kun vauva syntyy.
Pakko vinkata, että älä odota mitään rakkausryöppyä synnytyksen jälkeenkään tapahtuvan. Voi olla että petyt ja pelästyt kun silloinkaan et saa sitä samaa rakkauden tunnetta mistä kaikki puhuu. Joillekkin semmoinen varmaan sitten tulee ja mullekkin jonkinlainen tunnevyöry muttei kuitenkaan niin vahva mitä muut on kertonut.
Eiköhän se rakkaus lasta kohtaan kasva koko ajan. 5kk synnytyksestä ja rakastan tuota pikkuista, mutta uskon vuoden päästä rakastavani vielä hurjasti enemmän.
Itse elin myös yli kolmikymppiseksi ajatuksella minusta ei tule äitiä. Minulle riittää työni ja läheisistäni huolehtiminen. Koin jopa että elämäni on ihan täysi, tähän ei enään lapsia sovi. Nykyinen mieheni sitten jotenkin käänsi pään. Näin hänet hyvänä isänä ja tasaveroisena vastuunkantajana. Nyt kahden lapsen äitinä, juuri töihin palanneena, huomaan, että lapsien myötä menestyminen työssä on jäissä siihen asti ainakin, että lapset pärjää omillaan. Minulla ei ole hetken rauhaa kotona vaan lapset pörrää koko ajan ympärillä. Koen myös pettäneeni läheiseni ja ystäväni, kun en enään repeä paikkaamaan sairaustapauksia perheyritykseen, tai auttaan ikääntyviä vanhempia tai kaveria muuttotalkoissa. Tuntuu, että minun vanhasta elämästä ei ole mitään jäljellä jamiehen elämässä mikään ei ole muuttunut. Olen jotenkin katkera siitä ja minusta tuntuu, että olen saanut katteettomia lupauksia. Toivon, että tämä tunne ei kaada meidän perhettä.
Kehotan sinua miettimään oletko valmis yksin kantamaan vastuun lapsesta niin kasvatus kuin taloudellisessa mielessä ennen kuin lasta teet. Etukäteen et voi tietää kuinka suuren vastuun miehesi lopulta ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse elin myös yli kolmikymppiseksi ajatuksella minusta ei tule äitiä. Minulle riittää työni ja läheisistäni huolehtiminen. Koin jopa että elämäni on ihan täysi, tähän ei enään lapsia sovi. Nykyinen mieheni sitten jotenkin käänsi pään. Näin hänet hyvänä isänä ja tasaveroisena vastuunkantajana. Nyt kahden lapsen äitinä, juuri töihin palanneena, huomaan, että lapsien myötä menestyminen työssä on jäissä siihen asti ainakin, että lapset pärjää omillaan. Minulla ei ole hetken rauhaa kotona vaan lapset pörrää koko ajan ympärillä. Koen myös pettäneeni läheiseni ja ystäväni, kun en enään repeä paikkaamaan sairaustapauksia perheyritykseen, tai auttaan ikääntyviä vanhempia tai kaveria muuttotalkoissa. Tuntuu, että minun vanhasta elämästä ei ole mitään jäljellä jamiehen elämässä mikään ei ole muuttunut. Olen jotenkin katkera siitä ja minusta tuntuu, että olen saanut katteettomia lupauksia. Toivon, että tämä tunne ei kaada meidän perhettä.
Kehotan sinua miettimään oletko valmis yksin kantamaan vastuun lapsesta niin kasvatus kuin taloudellisessa mielessä ennen kuin lasta teet. Etukäteen et voi tietää kuinka suuren vastuun miehesi lopulta ottaa.
Typerä ajattelutapa! Miksi, oi miksi juuri apn pitäisi ottaa yksin vastuu lapsesta?! Jos juurikin hänen mies on se, joka lasta enemmän haluaa. Tule pois kivikaudelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kummallinen nainen jos et lasta halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elin myös yli kolmikymppiseksi ajatuksella minusta ei tule äitiä. Minulle riittää työni ja läheisistäni huolehtiminen. Koin jopa että elämäni on ihan täysi, tähän ei enään lapsia sovi. Nykyinen mieheni sitten jotenkin käänsi pään. Näin hänet hyvänä isänä ja tasaveroisena vastuunkantajana. Nyt kahden lapsen äitinä, juuri töihin palanneena, huomaan, että lapsien myötä menestyminen työssä on jäissä siihen asti ainakin, että lapset pärjää omillaan. Minulla ei ole hetken rauhaa kotona vaan lapset pörrää koko ajan ympärillä. Koen myös pettäneeni läheiseni ja ystäväni, kun en enään repeä paikkaamaan sairaustapauksia perheyritykseen, tai auttaan ikääntyviä vanhempia tai kaveria muuttotalkoissa. Tuntuu, että minun vanhasta elämästä ei ole mitään jäljellä jamiehen elämässä mikään ei ole muuttunut. Olen jotenkin katkera siitä ja minusta tuntuu, että olen saanut katteettomia lupauksia. Toivon, että tämä tunne ei kaada meidän perhettä.
Kehotan sinua miettimään oletko valmis yksin kantamaan vastuun lapsesta niin kasvatus kuin taloudellisessa mielessä ennen kuin lasta teet. Etukäteen et voi tietää kuinka suuren vastuun miehesi lopulta ottaa.
Typerä ajattelutapa! Miksi, oi miksi juuri apn pitäisi ottaa yksin vastuu lapsesta?! Jos juurikin hänen mies on se, joka lasta enemmän haluaa. Tule pois kivikaudelta!
voihan se mies haluta lasta ja isäksi, mutta haluaako oikeasti pyörittää sitä arkea vaipan ostoineen soseperunoiden keittämisineen, neuvola aikojen varamisineen, palapelin rakentamisineen myös lätkän mm-Kisojen aikaan, yöaikaan , aamulla, illalla, päivällä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on siis ajatellut asian jo niin pitkälle, että jollet sinä tee hänelle lasta, te eroatte ja hän etsii jonkun muun lapsentekijäksi. Kyllä tuo minun mielestäni on ihan selvää kiristämistä, kaiken lisäksi monilla sellaisilla sanakäänteillä, jotka saavat hänet näyttämään uhrilta ja sinut julmurilta.
Paras kaverini oli juuri tuossa tilanteessa vuosia sitten. Hän vuodatti minulle sitä, että jollei hän suostu tekemään lasta, hänen miehensä tekee sen sitten jonkun muun kanssa. Hän teki sen lapsen, hoiti ja hoitaa lapsen täysin yksin ja on niitä harvoja ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa ääneen sen, että jos hän saisi valita uudelleen, hän jättäisi lapsen tekemättä. Kaikesta huolimatta lapsi on hänelle maailman tärkein ihminen ja hän on itse oikein hyvä äiti, mutta jos aikaa voisi kääntää taaksepäin, hän valitsisi toisin. Melko monimutkainen tilanne, siis. Tarina jatkui myöhemmin siten, että kumpikin löysi uuden kumppanin, ja lapsesta tuli kahden uusioperheen lapsi.
Raadollisesti on kysymys siitä, minkä hinnan sinä olet valmis maksamaan siitä, että miehesi suostuu jäämään luoksesi. On mahdollista, että liittonne hajoaa jostain muusta syystä tai että ette edes pysty saamaan lapsia, joten asiaa kannattaa harkita monelta kannalta eikä vain parhaassa tapauksessa.
Taisit lukea/ymmärtää jotakin väärin. Mies siis juurikin painotti että EI TIEDÄ mitä tekee jos kieltäydyin lastenhankinnasta kokonaan. Ei haluaisi erota, mutta ei myöskään halua katkeroitua minulle, jos päättääkin minun kanssani jatkaa suhdetta vaikka en lasta haluaisikaan. Ihan oikeutettu ajattelutapa mielestäni. Mutta siis missään nimessä ei oikeasti yrittänyt minua kiristää tällä asialla. Jos olisi yrittänyt, niin suhdehan olisi ollut sillä selvä. Minun pitää saada tehdä ihan oma päätös asian suhteen. AP
Taisin lukea ja ymmärtää ihan oikein. Miehesi antoi sinulle vapauden tehdä ihan oma päätöksesi siitä, haluatko erota vai teetkö hänelle lapsen. Jätti nokkelasti sinut vastuuseen aivan koko tilanteesta.
Tää on mun kauhuskenaario ja pelko persauksessa luultavasti siihen asti, että mies on 70v. Ollaan kolmikymppisiä ja naimisissa oltu viitisen vuotta. Yhdessä melkein 10v.
Mies ei erityisemmin halua lapsia, mutta toisaalta hänellä ei ole mitään niitä vastaankaan. Itse taas en halua omia lapsia missään nimessä. Tästä on kyllä keskusteltu usein, mutta toki ihmisellä on oikeus muuttaa mielipidettään.
En kyllä ap tiedä mitä tekisin tilanteessanne. Olisiko mahdollista olla vaikkapa tuki- tai sijaisperheenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa myös huomioon se tosiasia, että kaikki eivät saa biologisia lapsia, vaikka miten haluaisivat. Ap tai tämän miehensä saattaa olla fyysisesti kyvytön saamaan lasta.
Sun viesteistä saa sen kuvan että et suhtaudu (enää) lapsen hankkimiseen täysin kielteisesti.
~~~~
Saanko kysyä, mitkä ovat olleet sinun syysi sille että et tahdo lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on elämä vaikeata. Kun lopetat e-pillereiden käytön, kehosi alkaa vaatimaan lasta. Lisääntyminen ja sen haluaminen on puhdasta biologiaa. Naiset on vaan sekoittanut itse sen 'biologisen kellonsa'.
Jos olet 100% varma, että et halua äidiksi, jätä mies ja muista syödä niitä pillereitä niin kauan kuin lisääntyminen on biologisesti, luonnollisesti mahdollista.
Ei elämä ole noin vaikeata oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on elämä vaikeata. Kun lopetat e-pillereiden käytön, kehosi alkaa vaatimaan lasta. Lisääntyminen ja sen haluaminen on puhdasta biologiaa. Naiset on vaan sekoittanut itse sen 'biologisen kellonsa'.
Jos olet 100% varma, että et halua äidiksi, jätä mies ja muista syödä niitä pillereitä niin kauan kuin lisääntyminen on biologisesti, luonnollisesti mahdollista.
Ei elämä ole noin vaikeata oikeasti.
Minä en ole koskaan käyttänyt pillereitä enkä ole koskaan halunnut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on siis ajatellut asian jo niin pitkälle, että jollet sinä tee hänelle lasta, te eroatte ja hän etsii jonkun muun lapsentekijäksi. Kyllä tuo minun mielestäni on ihan selvää kiristämistä, kaiken lisäksi monilla sellaisilla sanakäänteillä, jotka saavat hänet näyttämään uhrilta ja sinut julmurilta.
Paras kaverini oli juuri tuossa tilanteessa vuosia sitten. Hän vuodatti minulle sitä, että jollei hän suostu tekemään lasta, hänen miehensä tekee sen sitten jonkun muun kanssa. Hän teki sen lapsen, hoiti ja hoitaa lapsen täysin yksin ja on niitä harvoja ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa ääneen sen, että jos hän saisi valita uudelleen, hän jättäisi lapsen tekemättä. Kaikesta huolimatta lapsi on hänelle maailman tärkein ihminen ja hän on itse oikein hyvä äiti, mutta jos aikaa voisi kääntää taaksepäin, hän valitsisi toisin. Melko monimutkainen tilanne, siis. Tarina jatkui myöhemmin siten, että kumpikin löysi uuden kumppanin, ja lapsesta tuli kahden uusioperheen lapsi.
Raadollisesti on kysymys siitä, minkä hinnan sinä olet valmis maksamaan siitä, että miehesi suostuu jäämään luoksesi. On mahdollista, että liittonne hajoaa jostain muusta syystä tai että ette edes pysty saamaan lapsia, joten asiaa kannattaa harkita monelta kannalta eikä vain parhaassa tapauksessa.
Taisit lukea/ymmärtää jotakin väärin. Mies siis juurikin painotti että EI TIEDÄ mitä tekee jos kieltäydyin lastenhankinnasta kokonaan. Ei haluaisi erota, mutta ei myöskään halua katkeroitua minulle, jos päättääkin minun kanssani jatkaa suhdetta vaikka en lasta haluaisikaan. Ihan oikeutettu ajattelutapa mielestäni. Mutta siis missään nimessä ei oikeasti yrittänyt minua kiristää tällä asialla. Jos olisi yrittänyt, niin suhdehan olisi ollut sillä selvä. Minun pitää saada tehdä ihan oma päätös asian suhteen. AP
Taisin lukea ja ymmärtää ihan oikein. Miehesi antoi sinulle vapauden tehdä ihan oma päätöksesi siitä, haluatko erota vai teetkö hänelle lapsen. Jätti nokkelasti sinut vastuuseen aivan koko tilanteesta.
Sen voi tulkita noinkin, totta.
En tiedä yritätkö tahallaan vai vahingossa tehdä miehestäni tämän jutun pahista? Koska kuten joku toinenkin tässä keskustelussa jo totesi, minunkin mielestäni mieheni hoiti tömän asian olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Siitäkin huolimatta että en tykännytkään siitä mitä hän kertoi ja minulle tuli siitä huono fiilis. Ja jos mieheni lapsen haluaa ja minä päädyn siihen että en halua, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kun ero. AP
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa myös huomioon se tosiasia, että kaikki eivät saa biologisia lapsia, vaikka miten haluaisivat. Ap tai tämän miehensä saattaa olla fyysisesti kyvytön saamaan lasta.
Tämä ei ole vielä aivan ajankohtaista pohdintaa minun osalta. Ymmärrän kyllä että kun kolmekymppiset lähestyy, alkaa se hedelmällisin aika olla jo takana päin. AP
Vierailija kirjoitti:
Tää on mun kauhuskenaario ja pelko persauksessa luultavasti siihen asti, että mies on 70v. Ollaan kolmikymppisiä ja naimisissa oltu viitisen vuotta. Yhdessä melkein 10v.
Mies ei erityisemmin halua lapsia, mutta toisaalta hänellä ei ole mitään niitä vastaankaan. Itse taas en halua omia lapsia missään nimessä. Tästä on kyllä keskusteltu usein, mutta toki ihmisellä on oikeus muuttaa mielipidettään.
En kyllä ap tiedä mitä tekisin tilanteessanne. Olisiko mahdollista olla vaikkapa tuki- tai sijaisperheenä?
Minä näen tuki- ja erityisesti sijaisperheenä olemisen vaativana hommana. En usko en sen avulla kannattaa harjoitella sitä lastenhoitoa ja leikkiä perhettä. Sitä varten voi ottaa vaikka jonkun tuttavan lapsen hoitoon. Tuki- ja sijaisperheet on isoja sitoumuksia. Kuten tietysti on oma lapsikin. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on siis ajatellut asian jo niin pitkälle, että jollet sinä tee hänelle lasta, te eroatte ja hän etsii jonkun muun lapsentekijäksi. Kyllä tuo minun mielestäni on ihan selvää kiristämistä, kaiken lisäksi monilla sellaisilla sanakäänteillä, jotka saavat hänet näyttämään uhrilta ja sinut julmurilta.
Paras kaverini oli juuri tuossa tilanteessa vuosia sitten. Hän vuodatti minulle sitä, että jollei hän suostu tekemään lasta, hänen miehensä tekee sen sitten jonkun muun kanssa. Hän teki sen lapsen, hoiti ja hoitaa lapsen täysin yksin ja on niitä harvoja ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa ääneen sen, että jos hän saisi valita uudelleen, hän jättäisi lapsen tekemättä. Kaikesta huolimatta lapsi on hänelle maailman tärkein ihminen ja hän on itse oikein hyvä äiti, mutta jos aikaa voisi kääntää taaksepäin, hän valitsisi toisin. Melko monimutkainen tilanne, siis. Tarina jatkui myöhemmin siten, että kumpikin löysi uuden kumppanin, ja lapsesta tuli kahden uusioperheen lapsi.
Raadollisesti on kysymys siitä, minkä hinnan sinä olet valmis maksamaan siitä, että miehesi suostuu jäämään luoksesi. On mahdollista, että liittonne hajoaa jostain muusta syystä tai että ette edes pysty saamaan lapsia, joten asiaa kannattaa harkita monelta kannalta eikä vain parhaassa tapauksessa.
Taisit lukea/ymmärtää jotakin väärin. Mies siis juurikin painotti että EI TIEDÄ mitä tekee jos kieltäydyin lastenhankinnasta kokonaan. Ei haluaisi erota, mutta ei myöskään halua katkeroitua minulle, jos päättääkin minun kanssani jatkaa suhdetta vaikka en lasta haluaisikaan. Ihan oikeutettu ajattelutapa mielestäni. Mutta siis missään nimessä ei oikeasti yrittänyt minua kiristää tällä asialla. Jos olisi yrittänyt, niin suhdehan olisi ollut sillä selvä. Minun pitää saada tehdä ihan oma päätös asian suhteen. AP
Taisin lukea ja ymmärtää ihan oikein. Miehesi antoi sinulle vapauden tehdä ihan oma päätöksesi siitä, haluatko erota vai teetkö hänelle lapsen. Jätti nokkelasti sinut vastuuseen aivan koko tilanteesta.
Sen voi tulkita noinkin, totta.
En tiedä yritätkö tahallaan vai vahingossa tehdä miehestäni tämän jutun pahista? Koska kuten joku toinenkin tässä keskustelussa jo totesi, minunkin mielestäni mieheni hoiti tömän asian olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Siitäkin huolimatta että en tykännytkään siitä mitä hän kertoi ja minulle tuli siitä huono fiilis. Ja jos mieheni lapsen haluaa ja minä päädyn siihen että en halua, niin ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kun ero. AP
Ei sinun miehesi mikään pahis ole, et ole sinäkään. Miehesi vain on päättänyt, että hän tekee lapsen joko sinun tai jonkun muun kanssa, ja antaa nyt sinun päättää, kumpi vaihtoehto valitaan. Se, onko tuo sinun mielestäsi kiristämistä vai ei ja onko jutussa pahiksia, on käsittääkseni kokonaisuudessa aivan yhdentekevä seikka.
Vierailija kirjoitti:
Sun viesteistä saa sen kuvan että et suhtaudu (enää) lapsen hankkimiseen täysin kielteisesti.
~~~~
Saanko kysyä, mitkä ovat olleet sinun syysi sille että et tahdo lapsia?
Missään nimessä en inhoa lapsia tai mitään muuta sellaista. Jollain tapaa en ole vain ikinä osannut haaveilla vauvasta. Olen aina ajatellut että toisten vauvat on kivoja, mutta vastuu ihan omasta sellaisesta pelottaa. Yövalvomiset ajatuksenakin tuntuu kidutukselta ja se, että menettää vapautensa tulla ja mennä miten tahtoo. En halua jäädä neljän seinän sisälle vauva tississä kiinni.
Ja jotenkin tuntuu että huolehdin ja murehdin jo niin paljon sukulaislapsista ja kummilapsista, niin menettäisin varmaan järkeni jos joutuisin loppuikäni murehtimaan oman lapsen menoista ja tekemisistä.
Monella tapaa en ole niin lapsikielteinen kun moni muu vapaaehtoisesti lapseton. AP
Miehen takia ei lasta kannata tehdä mutta toisen ei myöskään ole pakko jäädä lapsettomaksi sun takia. Jos olet varma ettet lasta halua niin anna miehen mennä. Älä tee lasta koska haluat pitää miehesi, tässä maassa on tarpeeksi lapsia joita ei ole haluttu. Lapsen vika se ei ole että hän on olemassa jos hänet on päätetty synnyttää.
Miehesi on siis ajatellut asian jo niin pitkälle, että jollet sinä tee hänelle lasta, te eroatte ja hän etsii jonkun muun lapsentekijäksi. Kyllä tuo minun mielestäni on ihan selvää kiristämistä, kaiken lisäksi monilla sellaisilla sanakäänteillä, jotka saavat hänet näyttämään uhrilta ja sinut julmurilta.
Paras kaverini oli juuri tuossa tilanteessa vuosia sitten. Hän vuodatti minulle sitä, että jollei hän suostu tekemään lasta, hänen miehensä tekee sen sitten jonkun muun kanssa. Hän teki sen lapsen, hoiti ja hoitaa lapsen täysin yksin ja on niitä harvoja ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa ääneen sen, että jos hän saisi valita uudelleen, hän jättäisi lapsen tekemättä. Kaikesta huolimatta lapsi on hänelle maailman tärkein ihminen ja hän on itse oikein hyvä äiti, mutta jos aikaa voisi kääntää taaksepäin, hän valitsisi toisin. Melko monimutkainen tilanne, siis. Tarina jatkui myöhemmin siten, että kumpikin löysi uuden kumppanin, ja lapsesta tuli kahden uusioperheen lapsi.
Raadollisesti on kysymys siitä, minkä hinnan sinä olet valmis maksamaan siitä, että miehesi suostuu jäämään luoksesi. On mahdollista, että liittonne hajoaa jostain muusta syystä tai että ette edes pysty saamaan lapsia, joten asiaa kannattaa harkita monelta kannalta eikä vain parhaassa tapauksessa.