Lue keskustelun säännöt.
Aviomies haluaisikin lapsen
09.01.2016 |
Heti kun alettiin seurustelemaan, niin tajuttiin että kumpikaan ei haaveile lapsista, myöhemmin asiasta juteltiin kunnolla ja päätettiin että lapset ei kuulu meidän tulevaisuudensuunnitelmiin. Naimisissa on nyt oltu muutama vuosi, olemme nippanappa kolmikymppisiä.
Tällä viikolla mies sitten sanoi että meidän täytyy jutella ja hän ilmoitti että ei oikein itsekään usko ajatuksiaan, mutta hän haluaa isäksi. Ja on kuulemma tätä asiaa pohtinut siitä asti kun hänen ystävästään (ennen villi lapsivihaaja, nyt pullantuoksuinen isukki) tuli isä, eli melkein puolen vuoden ajan. Rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta, mutta ei tiedä voiko elää loppuelämäänsä minun kanssani ilman että alkaa katkeroitumaan. Ja kuulemma tarve tulla isäksi on kehittynyt pikku hiljaa, nyt on jo kasvanut sen verran suureksi tunteeksi, että oli pakko ottaa asia puheeksi. On siis vakuuttunut siitä, että tämä ei ole mikään ohimenevä villitys.
Hermostuin ja totesin miehelle heti että en ole vielä kykenevä puhumaan asiasta järkevästi. Oli niin petetty olo kun olla ja voi, tuntui melkein niinkuin minua kiristettäisiin. Pitäisi valita että haluanko erota vaiko pitää miehen sillä ehdolla että hankimme vauvan. Vaikka sitä mies ei tarkoittanut, painotti kovasti sitä ettei ole asiaa miettinyt itsekään vielä niin pitkälle, että mitä aikoo tehdä jos sanon yhäkin ehdottoman ein lapsen hankkimiselle. Mies lähti viikonlopuksi mökille, ihan koska halusin sulatteluaikaa.
Mutta mikä omituisinta, ihan oikeasti kun viime yönä valvoin ja mietin tätä asiaa, aloin miettimään, että olenko ihan oikeasti valmis luopumaan minulle hurjan rakkaasta ihmisestä sen vuoksi, että en millään halua antaa hänelle jotain mitä hän (ja mahdollisesti myös minäkin) voisin rakastaa maailman eniten? En sinänsä suoraa alkanut harkitsemaan lapsenhankintaa, kunhan vain yritin pohtia asiaa eri kannalta.
Mietin myös sitä, että onnistuisikohan tämmöisessä asiassa tehdä tavallaan sopimuksia? JOS tähän alkaisin, olisikohan liikaa vaatia miestä olemaan siinä perinteisessä äidin roolissa? Hän olisi se, joka pistäisi uransa jäihin pidemmäksi aikaa jne. Tietenkään en voi tietää omaa fiilistäni asian suhteen ennen kuin se MAHDOLLINEN vauva olisi maailmassa. Pelottaa, että muutunkin ikuiseksi kotimammaksi.
Plaah, tulipas romaani. Sanokaa te jotain järkevää, minun aivot ei siihen pysty. Ja huomenna pitäisi pystyä tästä aiheesti juttelemaan järkevästi ja rauhallisesti.
Kommentit (138)
Olen olut hieman samanlaisessa tilanteessa. Tosin sillä isolla erolla että olimme olleet yhdessä vasta vuoden ja harkitsimme yhteenmuuttoa. Ero oli siis helpompi, siltikin kyllä hurjan vaikea. Ja olen sitä usein tavallaan katunut. Mietin jatkuvasti että jos olisin jäänyt siihen suhteeseen, minulla voisi olla nyt 4-vuotias lapsi ja aviomies. Tee päätös, jota et joudu katumaan. Helpommin sanottu kun tehty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehes on hoitanu vaikean asian kyllä suht hyvin. Kokoa ajatukset siihen malliin että pystyt myös vastaamaan hänelle hyvin, välttyisitte huudolta ja draamalta.
Meillä myös aloitettin suhde lapsettomuuden idealla. Meni pari vuotta ja mies kertoi, että haluaisikin sen lapsen. Suostuin, mutta muistelen itsekin miettineeni, että hoitohommat ei ole minun juttunu, hoitakoon mies. No, lapsi on ja aivan hurjan rakas molemmille. Mies on aivan upea ja omistautunut isä ja vaikka kaikki hoitopuoli ei olekaan hänellä, hoitaa hän varmastikin keskivertoisää huomattavasti enemmän ja ihan vapaasta tahdostaan.
Tottakai mies voi jäädä hoitovapaalle sitten kun sinä olet työkunnossa ja valmis menemään töihin! Jos se "isän rooli" tuntuu semmoiselta, että siihen on valmis hyppäämään. Toki ensin sun pitää miettiä, että olethan oikeasti semmoiseen valmis.
Ota koira, huomattavasti helpompi vaihtoehto. Ja huokeampi ja rakkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun miehes on hoitanu vaikean asian kyllä suht hyvin. Kokoa ajatukset siihen malliin että pystyt myös vastaamaan hänelle hyvin, välttyisitte huudolta ja draamalta.
Se tässä on tavoittenakin. Yleensäkään ei keskustella erimielisyyksistä huutamalla, mutta täytyy myöntää että silloin kun mies tämän asian kertoi, oli mulla napsahtaminen lähellä. Siksipä juuri olikin parasta ottaa hieman välimatkaa hetkeksi. AP
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös aloitettin suhde lapsettomuuden idealla. Meni pari vuotta ja mies kertoi, että haluaisikin sen lapsen. Suostuin, mutta muistelen itsekin miettineeni, että hoitohommat ei ole minun juttunu, hoitakoon mies. No, lapsi on ja aivan hurjan rakas molemmille. Mies on aivan upea ja omistautunut isä ja vaikka kaikki hoitopuoli ei olekaan hänellä, hoitaa hän varmastikin keskivertoisää huomattavasti enemmän ja ihan vapaasta tahdostaan.
En sinänsä epäile etteikö mahdollinen lapsi olis minullekki hurjan rakas, mutta pelottaa että enhän niiden itkuisten ja valvottujen öiden jälkeen ala syyllistämään miestäni lapsenhankinnasta. En siis halua haluta lasta vain siksi että mieheni niin haluaa, päätös pitäisi lopulta olla yhteinen. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota koira, huomattavasti helpompi vaihtoehto. Ja huokeampi ja rakkaampi.
Ei ole meille vaihtoehto, läheisissä ihmisissä on muutama pahasti eläimille allerginen. Muutenkin olen kuullut villiä huhua, että koira ja vauva eivät ole sama asia? AP
Entä jos olisi käynyt vahinko, mitä olisit tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös aloitettin suhde lapsettomuuden idealla. Meni pari vuotta ja mies kertoi, että haluaisikin sen lapsen. Suostuin, mutta muistelen itsekin miettineeni, että hoitohommat ei ole minun juttunu, hoitakoon mies. No, lapsi on ja aivan hurjan rakas molemmille. Mies on aivan upea ja omistautunut isä ja vaikka kaikki hoitopuoli ei olekaan hänellä, hoitaa hän varmastikin keskivertoisää huomattavasti enemmän ja ihan vapaasta tahdostaan.
En sinänsä epäile etteikö mahdollinen lapsi olis minullekki hurjan rakas, mutta pelottaa että enhän niiden itkuisten ja valvottujen öiden jälkeen ala syyllistämään miestäni lapsenhankinnasta. En siis halua haluta lasta vain siksi että mieheni niin haluaa, päätös pitäisi lopulta olla yhteinen. AP
Kuule sulla on 9kk aikaa vähintään kasvaa äidiksi ja siksi toisekseen ei se vauva aina mikään hankala ole. Meilläkin tuollaiset itketyt/valvotut yöt jäivät todella vähiin kun olikin rauhallinen ja tyytyväinen vauva.
AP on yksinkertainen joka ei ymmärrä vielä omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olisi käynyt vahinko, mitä olisit tehnyt?
Rehellisesti, ei hajuakaan. Meillä on käytössä tuplaehkäisy, joten oon tainnu aina tyhmästi vaan ajatella ettei meille voi käydä vahinkoa. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös aloitettin suhde lapsettomuuden idealla. Meni pari vuotta ja mies kertoi, että haluaisikin sen lapsen. Suostuin, mutta muistelen itsekin miettineeni, että hoitohommat ei ole minun juttunu, hoitakoon mies. No, lapsi on ja aivan hurjan rakas molemmille. Mies on aivan upea ja omistautunut isä ja vaikka kaikki hoitopuoli ei olekaan hänellä, hoitaa hän varmastikin keskivertoisää huomattavasti enemmän ja ihan vapaasta tahdostaan.
En sinänsä epäile etteikö mahdollinen lapsi olis minullekki hurjan rakas, mutta pelottaa että enhän niiden itkuisten ja valvottujen öiden jälkeen ala syyllistämään miestäni lapsenhankinnasta. En siis halua haluta lasta vain siksi että mieheni niin haluaa, päätös pitäisi lopulta olla yhteinen. AP
Kuule sulla on 9kk aikaa vähintään kasvaa äidiksi ja siksi toisekseen ei se vauva aina mikään hankala ole. Meilläkin tuollaiset itketyt/valvotut yöt jäivät todella vähiin kun olikin rauhallinen ja tyytyväinen vauva.
Sitäpä ei oikein etukäteen voi tietää. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös aloitettin suhde lapsettomuuden idealla. Meni pari vuotta ja mies kertoi, että haluaisikin sen lapsen. Suostuin, mutta muistelen itsekin miettineeni, että hoitohommat ei ole minun juttunu, hoitakoon mies. No, lapsi on ja aivan hurjan rakas molemmille. Mies on aivan upea ja omistautunut isä ja vaikka kaikki hoitopuoli ei olekaan hänellä, hoitaa hän varmastikin keskivertoisää huomattavasti enemmän ja ihan vapaasta tahdostaan.
En sinänsä epäile etteikö mahdollinen lapsi olis minullekki hurjan rakas, mutta pelottaa että enhän niiden itkuisten ja valvottujen öiden jälkeen ala syyllistämään miestäni lapsenhankinnasta. En siis halua haluta lasta vain siksi että mieheni niin haluaa, päätös pitäisi lopulta olla yhteinen. AP
Viisaita sanoja, komppaan tätä. Kerro tuntemuksistasi miehelle juuri näillä sanoilla. Kysy, miten hän suhtautuu, jos käykin niin, että katkeroidut ja alat syyllistää häntä. Näin voi silti käydä, vaikka lasta rakastaisitkin.
Kysy myös, suostuisiko hän olemaan se lapsen ensisijainen hoitaja. Minusta on todella hyvä ajatus, että isä jää kotiin ja hoitaa ensisijaisesti lapsen ja kodin, ja sinä jatkat työelämässä. (Toki imettäminen rajoittaa tätä jonkin verran, JOS imettäminen onnistuu/aiot imettää ensinkään.) Miehen on oltava valmis ottamaan vastuu, teoriassa vaikka sitten yksin, jos kuitenkin suostut hänen pyyntöönsä epävarmoin tuntein.
Vierailija kirjoitti:
AP on yksinkertainen joka ei ymmärrä vielä omaa elämää.
Kiitos! Ja minä kun kuvittelin suhtautuvani asiaan semikypsästi. AP
Meillä vastaava tilanne ja ihan viime viikot raskaudesta menossa. On ollut tosi rankkaa aikaa mulle, olen ollut ahdistunut ja masentunut kun ei vaan ole tullut sitä tunnetta että vauvan oikeasti haluaisin. Ja sitten tietenkin on kauhea syyllisyys näistä tunteista. Ja miehelle olen vihainen kun hänen takiaan olen tässä kärsimyksessä (ollut vaikea raskaus). Todella toivon että tunteeni muuttuvat kun vauva syntyy.
Vierailija kirjoitti:
lapsivihaajasta ei äidiksi ole
No ei niin. Minä en kuitenkaan lapsivihaaja ole. Ihmisellä, joka ei lapsia halua ja lapsivihaajalla, on yleensä iso ero. AP
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne ja ihan viime viikot raskaudesta menossa. On ollut tosi rankkaa aikaa mulle, olen ollut ahdistunut ja masentunut kun ei vaan ole tullut sitä tunnetta että vauvan oikeasti haluaisin. Ja sitten tietenkin on kauhea syyllisyys näistä tunteista. Ja miehelle olen vihainen kun hänen takiaan olen tässä kärsimyksessä (ollut vaikea raskaus). Todella toivon että tunteeni muuttuvat kun vauva syntyy.
Olen pahoillani sinun ja sun miehen puolesta. Juurikin tuossa tilanteessä en ikinä halua olla. AP
Hankkikaa koira tai kilpikonna