Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen huolissani miehen juomisesta, onko tämä normaalia? (pidin kirjaa)
03.01.2016 |
Joku täällä neuvoi pitämään kirjaa juomisesta ja niin tein. Oli huolestuttavaa huomata, että mies ei osaa olla pitkään juomatta. Mies ei ole koskaan silmiinnähden humalassa. Olen hänet kerran nähnyt oikein humalassa huojumassa, ja yritti haastaa riitaa ym oli hankalana. Samanlaisia piirteitä on havaittavissa kun on juonut paljon.
KE: 7 tölkkiä kaljaa
PE: 12 kaljaa
LA: 13 kaljaa, lasi viiniä
TI: 7 kaljaa
PE: 9 kaljaa
LA: 10 kaljaa
Tässävaiheessa yritti aloittaa elämäntaparemonttia, ja joi joka päivä viikon ajan vain lasin viiniä. Kun tajusin että lopetti kuurinsa, niin mies vain kommentoi että ei kalja ole pahaksi.
KE: kalja ja lasi viiniä
TO: lasi viiniä
PE: kalja ja lasi viiniä
LA: 5 kaljaa
SU: 6 kaljaa
MA-KE: lasi viiniä joka pvä
PE: 9 kaljaa
LA: 6 kaljaa
SU: 7 kaljaa
TI: 4 kaljaa
KE: 12 kaljaa
LA: 11 kaljaa
SU: 7 kaljaa, lasi viiniä
TI: 8 kaljaa
PE: 8 kaljaa
SU: 11 kaljaa
Havahduin itse tästä listasta. Mies oli aina väittänyt minulle, että minä pidän yllä huonoja tapojani ympäri viikkoa (eli syön karkkia) ja hän pitää kaljan juomiset viikonlopussa ja saunailloissa pari kaljaa. Lisäksi huomasin kuinka paljon hän piilotteli tölkkejä roskikseen! Mies ei itse tiedä tästä listasta ollenkaan. Kuinka muualla juodaan? Onko tämä ihan normaalia?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ensimmäinen askel toipumisessa on sen myöntäminen, että on riippuvainen. Miehesi ei siis ole valmis pääsemään eroon alkoholista.
Myöntäminen ja "myöntäminen". Siinä on iso ero, myöntääkö asian itselleen, vai lepyttääkö "myöntämisellä" vain vihaista puolisoa. Sinne hoitoon menemisestäkään ei ole hitonkaan apua, jos pää ei halua ottaa apua vastaan. Vasta siinä vaiheessa, kun alkoholisti oikeasti on valmis tekemään kaikkensa raitistuakseen, apu hyväksytään. Ja sen vaiheen sitten todellakin huomaa. Siihen ei puolison komentelut tai paasaamiset vaikuta yhtään.
Tarkoitin nimenomaan itselleen myöntämistä. Siitä se lähtee jos on lähteäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpi menee todennäköisemmin hukkaan: tulevat viisi vuotta alkoholistin kanssa vai tulevat viisi vuotta ilman alkoholiongelmaa? Menneitä et saa takaisin etkä käännettyä hyväksi, raitustuu miehesi tai ei. Käännä katse tulevaan, mitä haluat tulevaisuudelta? Onko miehesi rakentamassa samaa tulevaisuutta vai este haaveillesi? Sinä et ole alkoholisti, sinun ei tarvitse uhrata elämääsi sille alttarille miehesi tekemien valintojen vuoksi.
Ymmärrän. Se on vain hankalampi toteutaa. Täytyy olla uskallusta hypätä sinne "tuntemattomaan" ja vieläpä yksin.
Jos voisin päättää, toivoisin viiden vuoden päästä, että arkemme rullaisi kunnolla, molemmilla olisi työpaikat joissa viihdymme, vapaa aikana viettäisimme aikaa yhdessä keskustellen, ja meillä olisi ehkä jopa lapsi. Molemmat olisimme saaneet ongelmamme kuntoon, ja toteuttaneet haaveitamme, sekä pysyneet terveinä. Nyt vaikuttaa pahasti siltä että tuosta ollaan menossa ihan toiseen suuntaan. Kun ei pääse edes sille keskusteluasteelle.
Ap
Ajatuskin siitä, mille tuollaisia määriä kaljaa juova mies haisee. Yäk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi menee todennäköisemmin hukkaan: tulevat viisi vuotta alkoholistin kanssa vai tulevat viisi vuotta ilman alkoholiongelmaa? Menneitä et saa takaisin etkä käännettyä hyväksi, raitustuu miehesi tai ei. Käännä katse tulevaan, mitä haluat tulevaisuudelta? Onko miehesi rakentamassa samaa tulevaisuutta vai este haaveillesi? Sinä et ole alkoholisti, sinun ei tarvitse uhrata elämääsi sille alttarille miehesi tekemien valintojen vuoksi.
Ymmärrän. Se on vain hankalampi toteutaa. Täytyy olla uskallusta hypätä sinne "tuntemattomaan" ja vieläpä yksin.
Jos voisin päättää, toivoisin viiden vuoden päästä, että arkemme rullaisi kunnolla, molemmilla olisi työpaikat joissa viihdymme, vapaa aikana viettäisimme aikaa yhdessä keskustellen, ja meillä olisi ehkä jopa lapsi. Molemmat olisimme saaneet ongelmamme kuntoon, ja toteuttaneet haaveitamme, sekä pysyneet terveinä. Nyt vaikuttaa pahasti siltä että tuosta ollaan menossa ihan toiseen suuntaan. Kun ei pääse edes sille keskusteluasteelle.
Ap
Onneksi mun mies osoittautui myös kusipääksi, jonka käytös paheni pahenemistaan. Helpotti kummasti lähtöpäätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla uskallusta hypätä sinne "tuntemattomaan" ja vieläpä yksin. Ap
Onko sulla ap hyviä ystäviä tai sukulaisia, joille voit kertoa tilanteesta ja pyytää apua sekä käytännön asioissa (asunnon etsimisessä ym.) että henkistä tukea päätöksen tekoon ja siinä pysymiseen? Silloin et ole yksin. Ja ehkä jollain heistä on tiedossa joku raitis sinkkumies...
Täysin normaalia, mutta määrät niin vähäisiä, että eihän noista tule kuin vihaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tarinasi kuulostaa erittäin tutulta. Erosin miehestäni hänen juomisongelmana tähden, vaikka hänen mukaansa ainoa alkoholiongelma oli nipottava vaimo. Aina löytyi syitä juomiselle, vuosia yritin herätellä miestä näkemään käytöstään.
Hän ei halunnut myöntää ongelmaa, hänen mukaansa on normaalia juoda itsensä lähes tajuttomaksi, kuka muka haluaisi juoda jos ei tule humalaan, kun ei juomisesta ole silloin mitään hyötyä.
Kuuntelin vuosia selityksiä, vähättelyä, naljailua, yritin saada toista ymmärtämään minun näkemykseni. Ei häntä vain kiinnostanut. Hän joi, eikä minun auttanut hänen mukaansa kuin hyväksyä hänet. Hän joi suurimman osan yhteisistä rahoistamme ja petti usein lupauksensa kun oli krapula, käytös paheni koko ajan kunnes viimrin suostuin myöntämään itselleni missä mennään.
Mies muutti pois, pelkäsin kuollakseni miten selviän, mutta alusta asti oloni on ollut päivä päivältä vain parempi. Olen onnellinen, että pääsin suhteesta irti ja sain tilaa ajatella asioita ja huomasin kuinka kieroutuneeksi omatkin ajatukseni olivat menneet niin parisuhteen kuin alkoholinkin suhteen. Nyt voin halutessani ostaa itselleni yhden siiderin ja juoda sen ilman pelkoa, että se saa miehen juomaan itsensä humalaan. Minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä miehen juomisesta, sillä hän usein syytti minua juomisestaan kun olin muka tehnyt jotain väärin tai olin vihainen kun oli taas pettänyt lupauksensa juomisen tai krapulan takia.
Mutta suurin työ minulla oli myöntää itselleni, ettei mies tule muuttumaan puheistani, pyynnöistäni tai uhkailuistani huolimatta. Hän sanoi minulle minun olevan tärkeintä elämässään, mutta hävisin aina oluelle. Kun myönsin itselleni, että ainoa vaihtoehto on ero, niin sen jälkeen kaikki on ollut helpompaa. Nyt olen helpottunut ja onnellinen itsekseni ja mies puolestaan jatkaa läträämistä alkoholin kanssa ja on tyytyväinen kun kukaan ei enää nalkuta juomisesta ja saa juoda milloin haluaa ja kuinka paljon haluaa.
Jestas mikä määrä jo rahaa uppoaa tuon miehesi juomiseen. Mies taitaa olla aika toivoton tapaus tässä vaiheessa. Koska ei koe itse ollenkaan epänormaaliksi ja ongelmaiseksi juomistaan. Tuo tuosta vain pahenee, sano mun sononeen. Jossain vaiheessa menee työpaikka ja terveys.
En katselisi, elämä valuu hukkaan. Ei missään nimessä tuon kanssa penskoja, vaikka olisi seuraavat kaksi kuukautta juomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi menee todennäköisemmin hukkaan: tulevat viisi vuotta alkoholistin kanssa vai tulevat viisi vuotta ilman alkoholiongelmaa? Menneitä et saa takaisin etkä käännettyä hyväksi, raitustuu miehesi tai ei. Käännä katse tulevaan, mitä haluat tulevaisuudelta? Onko miehesi rakentamassa samaa tulevaisuutta vai este haaveillesi? Sinä et ole alkoholisti, sinun ei tarvitse uhrata elämääsi sille alttarille miehesi tekemien valintojen vuoksi.
Ymmärrän. Se on vain hankalampi toteutaa. Täytyy olla uskallusta hypätä sinne "tuntemattomaan" ja vieläpä yksin.
Jos voisin päättää, toivoisin viiden vuoden päästä, että arkemme rullaisi kunnolla, molemmilla olisi työpaikat joissa viihdymme, vapaa aikana viettäisimme aikaa yhdessä keskustellen, ja meillä olisi ehkä jopa lapsi. Molemmat olisimme saaneet ongelmamme kuntoon, ja toteuttaneet haaveitamme, sekä pysyneet terveinä. Nyt vaikuttaa pahasti siltä että tuosta ollaan menossa ihan toiseen suuntaan. Kun ei pääse edes sille keskusteluasteelle.
Ap
Onneksi mun mies osoittautui myös kusipääksi, jonka käytös paheni pahenemistaan. Helpotti kummasti lähtöpäätöstä.
Alkoholismi muuttaa ihmisen ajan myötä narsistiseksi paskiaiseksi.
Laittakaa nyt ensi alkuun omat rahat pakollisten menojen jälkeen niin mies saa rahoittaa itse harrastuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon, otsikko kysymykseen vastaan, et tosiaankaan ole normaali.
Eihän tuo ole paljon. Mulla on menny laatikollinen päivässä, 30 vuoden ajan. Viikonloppuna menee saunakaljoina kaks laatikkoa ja viinat päälle. Ei minusta ole kyllä tullut juoppoa, vaikka vähän enemän menee.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon, otsikko kysymykseen vastaan, et tosiaankaan ole normaali.
Eihän tuo ole paljon. Mulla on menny laatikollinen päivässä, 30 vuoden ajan. Viikonloppuna menee saunakaljoina kaks laatikkoa ja viinat päälle. Ei minusta ole kyllä tullut juoppoa, vaikka vähän enemän menee.
Ärsyttää nämä juoppojen "mukamas" vitsikkäät heitot tänne väliin. V*tun paskiaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi menee todennäköisemmin hukkaan: tulevat viisi vuotta alkoholistin kanssa vai tulevat viisi vuotta ilman alkoholiongelmaa? Menneitä et saa takaisin etkä käännettyä hyväksi, raitustuu miehesi tai ei. Käännä katse tulevaan, mitä haluat tulevaisuudelta? Onko miehesi rakentamassa samaa tulevaisuutta vai este haaveillesi? Sinä et ole alkoholisti, sinun ei tarvitse uhrata elämääsi sille alttarille miehesi tekemien valintojen vuoksi.
Ymmärrän. Se on vain hankalampi toteutaa. Täytyy olla uskallusta hypätä sinne "tuntemattomaan" ja vieläpä yksin.
Jos voisin päättää, toivoisin viiden vuoden päästä, että arkemme rullaisi kunnolla, molemmilla olisi työpaikat joissa viihdymme, vapaa aikana viettäisimme aikaa yhdessä keskustellen, ja meillä olisi ehkä jopa lapsi. Molemmat olisimme saaneet ongelmamme kuntoon, ja toteuttaneet haaveitamme, sekä pysyneet terveinä. Nyt vaikuttaa pahasti siltä että tuosta ollaan menossa ihan toiseen suuntaan. Kun ei pääse edes sille keskusteluasteelle.
Ap
Onneksi mun mies osoittautui myös kusipääksi, jonka käytös paheni pahenemistaan. Helpotti kummasti lähtöpäätöstä.
Alkoholismi muuttaa ihmisen ajan myötä narsistiseksi paskiaiseksi.
Jaa- siitäkö se johtuuki?? Minä luulin että akka pystyy tekemään sen ilman viinaaki.
Ap, sanoit että niin paljon yhteistä historiaa, ettet halua taistelutta luovuttaa. Mutta se taistelu on nimeomaan se, että jätät miehen, mikäli hän ei lopeta juomistaan. Nyt palvelet miehesi juomista. Jos rakastat miestäsi, etkä halua olla hänen juomisensa mahdollistaja, et ole läsnä, et osallistu juomiseen olemalla paikalla, et tee siitä leppoisaa koti-iltaa, jossa hän voi tissutella kaikessa rauhassa. Muuta pois. Sano, että takaisin tulet, jos ei tarvitse katsella juomista. Ja pidä kiinni tuosta. Älä mahdollista juomista.
Vierailija kirjoitti:
Selvästi juovuksissa -kirja ukko laita lukemaan!
Nämä luettamiset ei kanssa vaikuta juoppoon millään lailla. Saattaa mieliksi lukea tai teeskennellä lukevansa, mutta mitään vaikutusta näillä ei alkoholistin käytökseen ole. Menee samaa kategoriaan kuin keskusteleminen, uhkaileminen ja vaatiminen, jotka ei myöskään vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon, otsikko kysymykseen vastaan, et tosiaankaan ole normaali.
Eihän tuo ole paljon. Mulla on menny laatikollinen päivässä, 30 vuoden ajan. Viikonloppuna menee saunakaljoina kaks laatikkoa ja viinat päälle. Ei minusta ole kyllä tullut juoppoa, vaikka vähän enemän menee.
Ärsyttää nämä juoppojen "mukamas" vitsikkäät heitot tänne väliin. V*tun paskiaiset.
Pitäskö tästä ihan oma ketju rakentaa? Eikä tuossa mitään vitsikästä ollu. Se on V# mainen tauti, tuo juoppous. Minäki tunnen oikeita juoppoja, niillä menee enempi eikä töihinkään ehdi kun aika ei riitä. Virosta kesälomilla haettiin niitä viinalaatikoita, sillon huomasin että olen alottelija niissä hommissa. Vasta kävin työterveys kokeissa, maksa oli ok, mutta hiihtäjäksi minusta ei olis, hemoklopiini liian korkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi menee todennäköisemmin hukkaan: tulevat viisi vuotta alkoholistin kanssa vai tulevat viisi vuotta ilman alkoholiongelmaa? Menneitä et saa takaisin etkä käännettyä hyväksi, raitustuu miehesi tai ei. Käännä katse tulevaan, mitä haluat tulevaisuudelta? Onko miehesi rakentamassa samaa tulevaisuutta vai este haaveillesi? Sinä et ole alkoholisti, sinun ei tarvitse uhrata elämääsi sille alttarille miehesi tekemien valintojen vuoksi.
Ymmärrän. Se on vain hankalampi toteutaa. Täytyy olla uskallusta hypätä sinne "tuntemattomaan" ja vieläpä yksin.
Jos voisin päättää, toivoisin viiden vuoden päästä, että arkemme rullaisi kunnolla, molemmilla olisi työpaikat joissa viihdymme, vapaa aikana viettäisimme aikaa yhdessä keskustellen, ja meillä olisi ehkä jopa lapsi. Molemmat olisimme saaneet ongelmamme kuntoon, ja toteuttaneet haaveitamme, sekä pysyneet terveinä. Nyt vaikuttaa pahasti siltä että tuosta ollaan menossa ihan toiseen suuntaan. Kun ei pääse edes sille keskusteluasteelle.
Ap
Onneksi mun mies osoittautui myös kusipääksi, jonka käytös paheni pahenemistaan. Helpotti kummasti lähtöpäätöstä.
Alkoholismi muuttaa ihmisen ajan myötä narsistiseksi paskiaiseksi.
Jaa- siitäkö se johtuuki?? Minä luulin että akka pystyy tekemään sen ilman viinaaki.
Miksi mies on akan kanssa joka tekee siitä narsistin? Eikö miehellä ole järkeä erota? Vai loppuuko täysihoito? Omaa typeryyttä olet suhteessa-
Alue: Aihe vapaa
Myöntäminen ja "myöntäminen". Siinä on iso ero, myöntääkö asian itselleen, vai lepyttääkö "myöntämisellä" vain vihaista puolisoa. Sinne hoitoon menemisestäkään ei ole hitonkaan apua, jos pää ei halua ottaa apua vastaan. Vasta siinä vaiheessa, kun alkoholisti oikeasti on valmis tekemään kaikkensa raitistuakseen, apu hyväksytään. Ja sen vaiheen sitten todellakin huomaa. Siihen ei puolison komentelut tai paasaamiset vaikuta yhtään.