Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lestaadiolaisista kun täällä on kovin puhuttu niin mulla on hyvä esimerkki vanhoillislestadiolaisiata. Olen käynyt ala-asteen koulussa jossa puolet oli lestadiolaisia, kenelläkään heistä ei ollut telkkaria kotona koska sen katsominen oli syntiä, jota en kuitenkaan ymmärtänyt kun kaikilla melkeen oli tietokoneet. Osa lapsista tuli usein mun luokse katsomaan tvtä. Koulussa he eivät saaneet soittaa soittimia koska sekin on syntiä (soittivat kuitenkin salaa) ja housuja ei tietenkään tytöt saaneet käyttää (toki ylä-asteella sitäkin tekivät salaa). Kuitenkin kaikki laiton oli ok, kuten alaikäiselle tupakan osto ja alaikäiset saivat ajaa autolla autotiellä, koska jos jotain tapahtui niin se oli Jumalan tahto. Ja pahimpia koulukiusaajia olivat lestadiolais lapset ala-asteella ja hakkasivat yhden ei uskovaisen pojan koulussa. Ja heidän vanhemmat ei tietenkään asiaan puuttuneet. Pari kertaa muutama lestadiolais lapsi tuli silmämustana kouluun ku oli jäänyt kiinni jostain syntisestä ( housujen käyttö tai jotain vastaavaa). Surullista. Ja tää kaikki on tapahtunut 2000-luvulla.
Vl:lla ei kyllä ole mitään housukieltoa. Myöskään soittimien soitto ei ole kiellettyä.
Ois ehkä parasta lopettaa kirjoittelu lestaadiolaidista, kun ette niistä näytä paljoo tietävän. Joka uskontokunnassa ja ateisteissä on outoja ihmisiä sääntöineen ja käytäntöineen. Sitten sen oudon, jopa joidenkin sairaidenkin ihmisten, vähemmistön mukaan vedetään johtopäätöksiä jotka menee metsään ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Groundhog kirjoitti:
Olen elänyt aika vapaan lapsuuden, joten tiukkoja sääntöjä ei juurikaan ollut. Siksipä mieheni sääntöihin on ollut melkoinen sopeutuminen.
Ennen lapsen syntymää telkkaria ei saanut avata ennen klo 19. Paitsi tietysti, jos sieltä tuli jokin ohjelma, joka sattui häntä itseään kiinnostamaan. Nyt telkkarin saa avata vasta, kun lapsi (4v) on mennyt nukkumaan. Tämän jotenkin ymmärrän, ettei satu näkemään mitään turhaa väkivaltaa tms, mutta kun Pikku Kakkostakaan ei saisi lapsi katsoa, tai jotain urheilua.
Elämä menee aina samalla rytmillä: tiettyyn kellonaikaan täytyy tehdä tiettyjä asioita. Ja niitä asioita ei missään nimessä voi tehdä mihinkään muuhun aikaan. Ruoka-ajoista pidetään kiinni pilkulleen ja vaikka kuinka haluaisi joskus mennä vaikka ostoksille, elokuviin, teatteriin, mihin tahansa, se ei koskaan voi tapahtua niin, että se menisi minuuttiakaan ruoka-ajan päälle.
Ruoka sinänsä onkin se vaikeimmin omaksuttava juttu. Miehen mielestä on erikseen arki-, perjantai-, lauantai- ja sunnuntairuoat. Vieläkin minun on vaikea tajuta, miksi lihapullia voi syödä perjantaina, mutta ei missään nimessä sunnuntaina.
Kaikki arjen pikku piristykset, reissut ja tapahtumat aiheuttavat kauhean vastustuksen: "En mäkään ole lapsena missään laivareissuilla / huvipuistoissa / teatterissa / yökylässä / junaretkillä käynyt, ei ole mitään syytä!"
Miehelle on aina yhtä suuri järkytys, jos kuulee, että jossakin perheessä tehdään asioita eri tavalla kuin meillä. Ne muuthan ovat aina automaattisesti joko väärässä, hulluja tai vastuuttomia.
Onko ihme, että elämä on kuin "Päiväni murmelina" -elokuva...
Miksi alistut? Oletko koskaan tehnyt asioita oman mielesi mukaan? Miten mies suhtautui?
Totta kivethän tietää millä ne on lämmitetty...mieti nyt vähän[/quote]
Sähkösaunan ja puusaunan löylyt kyllä erottaa toisistaan. Puusaunassa on pehmeämmät löylyt ja muutenkin mukavampi kylpeä, kuin sähkösaunassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksista/pojista ei saanut puhua, varsinkaan nuorempien sisarusten kuullen. Siis oli ok sanoa jotakin "Näin Teron tänään kaupassa" muttei saanut sanoa esim "Voi kauhea kun punastuin kun se söpö Tero oli kaupassa"
Koska isän mielestä pojista on vain harmia. Meitä oli neljä tyttöä. Muistaakseni siinä vaiheessa kun vanhin meistä alkoi 19-vuotiaana seurustella niin hän sai puhua poikaystävästään, me nuoremmat emme vieläkään.
Entisenä poikana isäsi tiesi, mitä kolleilla pyöri mielessä :D
Olennaisempaa tässä on se mitä tytöllä oli mielessä. Se kaupan söpö Tero nyt saattoi olla vaikka homo.
Äitini lapsuudenperheen hullutus oli käydä vierailulle, juhliin ym. lähtiessä pissalla navetassa. Tavallinen vesivessa tai edes puucee ei tälle lähtöpissalle käynyt, vaan piti mennä kyykkimään navetan lattialle sellaiseen uraan, jonne valuivat myös lehmien virtsat.
Äiti on syntynyt 1940-luvulla maalla ja muistan itse vielä omasta lapsuudestani, että lähtiessämme autolla kyläilemään, niin äiti pomppasi viime hetkellä autosta ulos sanoen "orottakaas, käyn viälä navetas k*sella". Sinne se pyöreä maalaisemäntä sitten aina paineli, muun perheen odottaessa autossa. Ei voi ymmärtää, mutta ei sentään meitä lapsia pakottanut siihen. Navettakäynnillä tosiaan vielä aina paremmat vaatteet ja kengät päälle puettuna, kyläilemään kun oltiin lähdössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani kaikki naispuoliset henkilöt olivat kuukautisten aikana likaisia. Tämä tarkoitti sitä, ettei kuukautisten aikaan saanut oleilla kotitalossa, vaan pihapiirissä oli saunakammari, jossa piti olla. Täällä saunakammarissa tehtiin kaikki, syötiin nukuttiin, sieltä lähdettiin kouluun ja töihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Tein eilen lettuja kun olin lukenut tämän ketjun läpi.
Ja minä hieroin persettä hanaan ))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni saatiin 90-luvulla molemmat kuukaudessa 400 markkaa käyttörahaa. Tämän piti sisältää kaikki ylimääräinen eli sipsit, karkit, limut, meikit, joku "tarpeeton" vaate ym. Ei ollut lähelläkään sitä mitä jotkut kaverit saivat.
Vanhemmat olivat ammateiltaan myyjä ja maanviljelijä jonka toimeentulon EU romutti joten rahasta oli tiukkaa. Mielestäni oli kuitenkin hyvä että sai "reilusti" rahaa omaan käyttöönsä ja piti ajoissa opetella miten sen saa riittämään kuun loppuun. Jos loppui kesken ei saanut herkkuja. Nyt jos loppuu niin ei saa ruokaa.
Jeesus sentään! Toivottavasti tuosta 400 mk:sta meni myös vuokraan ja ruokaan, kuka helvetti antaa lapsille tuollaisia rahoja!
No kyllä minä ja myöskin suuri osa kavereistani saatiin juurikin 50 markkaa viikkorahaa 80-luvun alussa. Sillä piti ostaa meikit, hiuslakat, namit ym. Riitti niihin, mut ei se mikään hulppea raha silloin ollut. Samaan aikaan esim. opiskelevan serkkuni vuokrayksiö maksoi Kalliossa 3000 markkaa kuussa. Et ei ne markat ja eurot ihan sama asia ole, vaikka joku valopää niin välillä väittääkin. Nyt annan omalle teinilleni 50 euroa kuukaudessa, ja mielestäni ostovoimaltaan suht sama kuin tuo 400 markkaa 80-luvulla.
Uskon kyllä että saitkin, mutta todellakin kaikki eivät saaneet. Mulla oli kuukausiraha 80-luvulla 6 markkaa. Sillä ei saanut mitään, tietenkään. Emme myöskään saaneet mitään muutakaan, ei puhettakaan jostain turhasta kun ei ollut rahaa edes välttämättömimpään. Sain kyllä huulipunan, äidin vanhan 50- tai 60 -luvulta. Kun pyysin hiuskampaa, äiti toi sellaisen töistä, oli löytänyt baarin lattialta. Myös tuolloin oli köyhiä eikä toimeentulotuki ollut silloin sellaista "normaalia" kuin nykyisin. Talvisin äiti kävi sossussa itkemässä rahaa öljyyn - meillä oli huone ja keittiö, keittiössä oli leivinuuni ja kammaria lämmitti öljykamina.
Meillä ei ollut rahaa kuukautissuojiin, hammastahnaan tai jugurttiin. Ei yhtään mihinkään. Isoveli olisi halunnut lukioon, mutta sen oli pakko mennä raksalle kantamaan tiiliä. Mä en halunnut muuta kuin päästä kotoa pois.
Arvaa miten kateellisia oltiin teille jotka sai uudet farkut, vaikkei edelliset olleet edes rikki. Me saatiin jotkut käytetyt housut jostain osto- ja myyntiliikkeen takahuoneen haisevasta lumppulaatikosta - nekin vaan silloin kun edelliset oli siekaleina. Olisi kiva saada joskus oma kirja tai ihan uusi pusero tai mekko. Tai sarjakuvalehti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Hankki elämä !
Lapsi raukat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä kun olin pienempi ei yleensä saanut puhua ruokapöydässä. Siis keskustella. Hiljaa piti istua ja syödä, todella vaivaannuttavaa. Nykyään isä on onneksi jo päässyt tuosta yli.
Kaveri otti 14-vuotiaana napakorun ilman lupaa. Kun isäpuoli huomasi sen, hänen täytyi ottaa se pois ja koru takavarikoitiin. Aina kotiin tullessa maha tarkistettiin ettei siinä ole uutta korua.
Sen jälkeen heille tuli sääntö että heillä ei saanut pitää mitään koruja. Kaveritkin joutuivat ottamaan korunsa pois jos kävivät hänen kotonaan. Jostain kumman syystä siellä ei enää kukaan halunnut käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mieheni mielestä pihaa ei saanut talven liukkailla hiekoittaa, koska hiekka/sora oli kuulema niin vaikea lakaista sitten pihatiililtä pois ja sitä saattoi sitten jopa mennä nurmikollekin kun kevät koittaa.
Niinpä omakotitalomme etupihalle voltteja liukkailla lensivät niin mummot kuin talon omakin väki. Mitäpä ne vammat sen hiekan rinnalla painaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni saatiin 90-luvulla molemmat kuukaudessa 400 markkaa käyttörahaa. Tämän piti sisältää kaikki ylimääräinen eli sipsit, karkit, limut, meikit, joku "tarpeeton" vaate ym. Ei ollut lähelläkään sitä mitä jotkut kaverit saivat.
Vanhemmat olivat ammateiltaan myyjä ja maanviljelijä jonka toimeentulon EU romutti joten rahasta oli tiukkaa. Mielestäni oli kuitenkin hyvä että sai "reilusti" rahaa omaan käyttöönsä ja piti ajoissa opetella miten sen saa riittämään kuun loppuun. Jos loppui kesken ei saanut herkkuja. Nyt jos loppuu niin ei saa ruokaa.
Jeesus sentään! Toivottavasti tuosta 400 mk:sta meni myös vuokraan ja ruokaan, kuka helvetti antaa lapsille tuollaisia rahoja!
No kyllä minä ja myöskin suuri osa kavereistani saatiin juurikin 50 markkaa viikkorahaa 80-luvun alussa. Sillä piti ostaa meikit, hiuslakat, namit ym. Riitti niihin, mut ei se mikään hulppea raha silloin ollut. Samaan aikaan esim. opiskelevan serkkuni vuokrayksiö maksoi Kalliossa 3000 markkaa kuussa. Et ei ne markat ja eurot ihan sama asia ole, vaikka joku valopää niin välillä väittääkin. Nyt annan omalle teinilleni 50 euroa kuukaudessa, ja mielestäni ostovoimaltaan suht sama kuin tuo 400 markkaa 80-luvulla.
Uskon kyllä että saitkin, mutta todellakin kaikki eivät saaneet. Mulla oli kuukausiraha 80-luvulla 6 markkaa. Sillä ei saanut mitään, tietenkään. Emme myöskään saaneet mitään muutakaan, ei puhettakaan jostain turhasta kun ei ollut rahaa edes välttämättömimpään. Sain kyllä huulipunan, äidin vanhan 50- tai 60 -luvulta. Kun pyysin hiuskampaa, äiti toi sellaisen töistä, oli löytänyt baarin lattialta. Myös tuolloin oli köyhiä eikä toimeentulotuki ollut silloin sellaista "normaalia" kuin nykyisin. Talvisin äiti kävi sossussa itkemässä rahaa öljyyn - meillä oli huone ja keittiö, keittiössä oli leivinuuni ja kammaria lämmitti öljykamina.
Meillä ei ollut rahaa kuukautissuojiin, hammastahnaan tai jugurttiin. Ei yhtään mihinkään. Isoveli olisi halunnut lukioon, mutta sen oli pakko mennä raksalle kantamaan tiiliä. Mä en halunnut muuta kuin päästä kotoa pois.
Arvaa miten kateellisia oltiin teille jotka sai uudet farkut, vaikkei edelliset olleet edes rikki. Me saatiin jotkut käytetyt housut jostain osto- ja myyntiliikkeen takahuoneen haisevasta lumppulaatikosta - nekin vaan silloin kun edelliset oli siekaleina. Olisi kiva saada joskus oma kirja tai ihan uusi pusero tai mekko. Tai sarjakuvalehti.
Aika hulppea viikkoraha. Meidän 5 henkisen perheen ruokakaupan päiväbudjetti oli 50mk/pvä vielä vuonna 94. Lasten viikkoraha oli 5mk. Näin Helsingissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni saatiin 90-luvulla molemmat kuukaudessa 400 markkaa käyttörahaa. Tämän piti sisältää kaikki ylimääräinen eli sipsit, karkit, limut, meikit, joku "tarpeeton" vaate ym. Ei ollut lähelläkään sitä mitä jotkut kaverit saivat.
Vanhemmat olivat ammateiltaan myyjä ja maanviljelijä jonka toimeentulon EU romutti joten rahasta oli tiukkaa. Mielestäni oli kuitenkin hyvä että sai "reilusti" rahaa omaan käyttöönsä ja piti ajoissa opetella miten sen saa riittämään kuun loppuun. Jos loppui kesken ei saanut herkkuja. Nyt jos loppuu niin ei saa ruokaa.
Jeesus sentään! Toivottavasti tuosta 400 mk:sta meni myös vuokraan ja ruokaan, kuka helvetti antaa lapsille tuollaisia rahoja!
No kyllä minä ja myöskin suuri osa kavereistani saatiin juurikin 50 markkaa viikkorahaa 80-luvun alussa. Sillä piti ostaa meikit, hiuslakat, namit ym. Riitti niihin, mut ei se mikään hulppea raha silloin ollut. Samaan aikaan esim. opiskelevan serkkuni vuokrayksiö maksoi Kalliossa 3000 markkaa kuussa. Et ei ne markat ja eurot ihan sama asia ole, vaikka joku valopää niin välillä väittääkin. Nyt annan omalle teinilleni 50 euroa kuukaudessa, ja mielestäni ostovoimaltaan suht sama kuin tuo 400 markkaa 80-luvulla.
Uskon kyllä että saitkin, mutta todellakin kaikki eivät saaneet. Mulla oli kuukausiraha 80-luvulla 6 markkaa. Sillä ei saanut mitään, tietenkään. Emme myöskään saaneet mitään muutakaan, ei puhettakaan jostain turhasta kun ei ollut rahaa edes välttämättömimpään. Sain kyllä huulipunan, äidin vanhan 50- tai 60 -luvulta. Kun pyysin hiuskampaa, äiti toi sellaisen töistä, oli löytänyt baarin lattialta. Myös tuolloin oli köyhiä eikä toimeentulotuki ollut silloin sellaista "normaalia" kuin nykyisin. Talvisin äiti kävi sossussa itkemässä rahaa öljyyn - meillä oli huone ja keittiö, keittiössä oli leivinuuni ja kammaria lämmitti öljykamina.
Meillä ei ollut rahaa kuukautissuojiin, hammastahnaan tai jugurttiin. Ei yhtään mihinkään. Isoveli olisi halunnut lukioon, mutta sen oli pakko mennä raksalle kantamaan tiiliä. Mä en halunnut muuta kuin päästä kotoa pois.
Arvaa miten kateellisia oltiin teille jotka sai uudet farkut, vaikkei edelliset olleet edes rikki. Me saatiin jotkut käytetyt housut jostain osto- ja myyntiliikkeen takahuoneen haisevasta lumppulaatikosta - nekin vaan silloin kun edelliset oli siekaleina. Olisi kiva saada joskus oma kirja tai ihan uusi pusero tai mekko. Tai sarjakuvalehti.
Aika hulppea viikkoraha. Meidän 5 henkisen perheen ruokakaupan päiväbudjetti oli 50mk/pvä vielä vuonna 94. Lasten viikkoraha oli 5mk. Näin Helsingissä...
Mun viikkoraha oli 8-vuotiaana vuonna -85 5 markkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni saatiin 90-luvulla molemmat kuukaudessa 400 markkaa käyttörahaa. Tämän piti sisältää kaikki ylimääräinen eli sipsit, karkit, limut, meikit, joku "tarpeeton" vaate ym. Ei ollut lähelläkään sitä mitä jotkut kaverit saivat.
Vanhemmat olivat ammateiltaan myyjä ja maanviljelijä jonka toimeentulon EU romutti joten rahasta oli tiukkaa. Mielestäni oli kuitenkin hyvä että sai "reilusti" rahaa omaan käyttöönsä ja piti ajoissa opetella miten sen saa riittämään kuun loppuun. Jos loppui kesken ei saanut herkkuja. Nyt jos loppuu niin ei saa ruokaa.
Jeesus sentään! Toivottavasti tuosta 400 mk:sta meni myös vuokraan ja ruokaan, kuka helvetti antaa lapsille tuollaisia rahoja!
No kyllä minä ja myöskin suuri osa kavereistani saatiin juurikin 50 markkaa viikkorahaa 80-luvun alussa. Sillä piti ostaa meikit, hiuslakat, namit ym. Riitti niihin, mut ei se mikään hulppea raha silloin ollut. Samaan aikaan esim. opiskelevan serkkuni vuokrayksiö maksoi Kalliossa 3000 markkaa kuussa. Et ei ne markat ja eurot ihan sama asia ole, vaikka joku valopää niin välillä väittääkin. Nyt annan omalle teinilleni 50 euroa kuukaudessa, ja mielestäni ostovoimaltaan suht sama kuin tuo 400 markkaa 80-luvulla.
Uskon kyllä että saitkin, mutta todellakin kaikki eivät saaneet. Mulla oli kuukausiraha 80-luvulla 6 markkaa. Sillä ei saanut mitään, tietenkään. Emme myöskään saaneet mitään muutakaan, ei puhettakaan jostain turhasta kun ei ollut rahaa edes välttämättömimpään. Sain kyllä huulipunan, äidin vanhan 50- tai 60 -luvulta. Kun pyysin hiuskampaa, äiti toi sellaisen töistä, oli löytänyt baarin lattialta. Myös tuolloin oli köyhiä eikä toimeentulotuki ollut silloin sellaista "normaalia" kuin nykyisin. Talvisin äiti kävi sossussa itkemässä rahaa öljyyn - meillä oli huone ja keittiö, keittiössä oli leivinuuni ja kammaria lämmitti öljykamina.
Meillä ei ollut rahaa kuukautissuojiin, hammastahnaan tai jugurttiin. Ei yhtään mihinkään. Isoveli olisi halunnut lukioon, mutta sen oli pakko mennä raksalle kantamaan tiiliä. Mä en halunnut muuta kuin päästä kotoa pois.
Arvaa miten kateellisia oltiin teille jotka sai uudet farkut, vaikkei edelliset olleet edes rikki. Me saatiin jotkut käytetyt housut jostain osto- ja myyntiliikkeen takahuoneen haisevasta lumppulaatikosta - nekin vaan silloin kun edelliset oli siekaleina. Olisi kiva saada joskus oma kirja tai ihan uusi pusero tai mekko. Tai sarjakuvalehti.
Aika hulppea viikkoraha. Meidän 5 henkisen perheen ruokakaupan päiväbudjetti oli 50mk/pvä vielä vuonna 94. Lasten viikkoraha oli 5mk. Näin Helsingissä...
Kirjoittajahan sanoi että tuo oli kuukausiraha?
Itse aloin saada viikkorahaa iän mukaan noin vuodesta -99 alkaen eli jotain 7-9mk ja pikkuveljelle vielä vähemmän. Jotkut pari karkkia sillä sai mutta mitä sitä alakoululainen muuta tarvitsee. 400mk kuulostaa tosi hurjalta, siis ilmeisesti yli 60e? En saanut koskaan yli 20e/kk teininäkään
Olin nuorempana lastenvahtina ja kuljin töihin autolla. Perheellä oli pihatie ja sen päädyssä talon edessä oli juuri kolmen auton mentävä "parkkipaikka". Pihatie parkkeineen päällystettiin joka vuosi uudestaan, siis ihan asfaltilla.
Mikä tästä teki erikoista oli, ettei pieneen tilaan pysäköidessä/lähtiessä auton renkaita saanut kääntää auton ollessa paikallaan, ettei asfalttiin jää viiruja :D Äidillä oli tapana tarkistaa pihatie ja huomauttaa asiasta.
Lastenhoitoon liittyvistä säännöistä ei varmaan tarvitse sitten erikseen mainitakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Aplle, sitkeitä urbaanilegendoja lestadiolaisista nuo pyykkikone ja deodoranttijutut. Ihmiset, kaikkea mitä netin keskustelupalstoilta lukee, ei kannata uskoa. Ihan normaalit pyykkikoneet meillä on, ja jos mieli tekee tuijottaa siellä pyöriviä pikkareita ja rintsikoita, niin ei varmasti kukaan kiellä :'D Enkä tuosta deodoranttikiellostakaan ole valitettavasti koskaan kuullut, vaikka 22v vanha vanhoillislestadiolainen olen. Toki en tunne tarkemmin muita lestadiolaisuuden haaroja kun tämän vanhoillislestadiolaisuuden, mutta kuulostaa silti aika uskomattomalta ollakseen totta. Hei, me ollaan ihan normaaleja ihmisiä!
Pakko nyt kommentoida. Ehkäisykielto kuulostaa aivan yhtä uskomattomalta ollakseen totta. Mietippä nyt, et saa itse päättää että haluatko lapsia ja minkä verran. Suoraan sanottuna tuo pyykkikonejuttu kuulostaa järkevämmältä kuin ehkäsykielto tai meikkaamiskielto.
Ihmettelen hieman kun vl :t suhtautuu niin suurella huvittavuudella tuohon pyykkikonejuttuun, ei oo ihan normaalia että yhteisö kieltää meikkivoiteen tai ehkäisyn tai elokuvan katselun..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni saatiin 90-luvulla molemmat kuukaudessa 400 markkaa käyttörahaa. Tämän piti sisältää kaikki ylimääräinen eli sipsit, karkit, limut, meikit, joku "tarpeeton" vaate ym. Ei ollut lähelläkään sitä mitä jotkut kaverit saivat.
Vanhemmat olivat ammateiltaan myyjä ja maanviljelijä jonka toimeentulon EU romutti joten rahasta oli tiukkaa. Mielestäni oli kuitenkin hyvä että sai "reilusti" rahaa omaan käyttöönsä ja piti ajoissa opetella miten sen saa riittämään kuun loppuun. Jos loppui kesken ei saanut herkkuja. Nyt jos loppuu niin ei saa ruokaa.
Jeesus sentään! Toivottavasti tuosta 400 mk:sta meni myös vuokraan ja ruokaan, kuka helvetti antaa lapsille tuollaisia rahoja!
No kyllä minä ja myöskin suuri osa kavereistani saatiin juurikin 50 markkaa viikkorahaa 80-luvun alussa. Sillä piti ostaa meikit, hiuslakat, namit ym. Riitti niihin, mut ei se mikään hulppea raha silloin ollut. Samaan aikaan esim. opiskelevan serkkuni vuokrayksiö maksoi Kalliossa 3000 markkaa kuussa. Et ei ne markat ja eurot ihan sama asia ole, vaikka joku valopää niin välillä väittääkin. Nyt annan omalle teinilleni 50 euroa kuukaudessa, ja mielestäni ostovoimaltaan suht sama kuin tuo 400 markkaa 80-luvulla.
Uskon kyllä että saitkin, mutta todellakin kaikki eivät saaneet. Mulla oli kuukausiraha 80-luvulla 6 markkaa. Sillä ei saanut mitään, tietenkään. Emme myöskään saaneet mitään muutakaan, ei puhettakaan jostain turhasta kun ei ollut rahaa edes välttämättömimpään. Sain kyllä huulipunan, äidin vanhan 50- tai 60 -luvulta. Kun pyysin hiuskampaa, äiti toi sellaisen töistä, oli löytänyt baarin lattialta. Myös tuolloin oli köyhiä eikä toimeentulotuki ollut silloin sellaista "normaalia" kuin nykyisin. Talvisin äiti kävi sossussa itkemässä rahaa öljyyn - meillä oli huone ja keittiö, keittiössä oli leivinuuni ja kammaria lämmitti öljykamina.
Meillä ei ollut rahaa kuukautissuojiin, hammastahnaan tai jugurttiin. Ei yhtään mihinkään. Isoveli olisi halunnut lukioon, mutta sen oli pakko mennä raksalle kantamaan tiiliä. Mä en halunnut muuta kuin päästä kotoa pois.
Arvaa miten kateellisia oltiin teille jotka sai uudet farkut, vaikkei edelliset olleet edes rikki. Me saatiin jotkut käytetyt housut jostain osto- ja myyntiliikkeen takahuoneen haisevasta lumppulaatikosta - nekin vaan silloin kun edelliset oli siekaleina. Olisi kiva saada joskus oma kirja tai ihan uusi pusero tai mekko. Tai sarjakuvalehti.
Aika hulppea viikkoraha. Meidän 5 henkisen perheen ruokakaupan päiväbudjetti oli 50mk/pvä vielä vuonna 94. Lasten viikkoraha oli 5mk. Näin Helsingissä...
Kirjoittajahan sanoi että tuo oli kuukausiraha?
Itse aloin saada viikkorahaa iän mukaan noin vuodesta -99 alkaen eli jotain 7-9mk ja pikkuveljelle vielä vähemmän. Jotkut pari karkkia sillä sai mutta mitä sitä alakoululainen muuta tarvitsee. 400mk kuulostaa tosi hurjalta, siis ilmeisesti yli 60e? En saanut koskaan yli 20e/kk teininäkään
Viikkoraha tuolla lukee... Kun perheessä oli 3 lasta olisi kk rahaan mennyt 600mk eli 12 päivän ruokarahat!!
Vierailija kirjoitti:
Aplle, sitkeitä urbaanilegendoja lestadiolaisista nuo pyykkikone ja deodoranttijutut. Ihmiset, Hei, me ollaan ihan normaaleja ihmisiä!
Onkos teillä televisio?
Alue: Aihe vapaa
Ei todellakaan ole kiellettyä. Eikä tuo deodorentti juttukaan pidä paikkaansa. Ihan perus kasvatus, mutta Jumalan sanaa kunnioittaen. Niissä on ihan yhtä tiukkiksii ja lepsuja kuin muissakin perheissä.