Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen vihdoin löytänyt miehen, jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn parhaimmillaan loistavasti, meillä on samat arvot, hyvin pitkälti samanlaiset taustat, samoja vaivoja jne. Asumme jo yhdessä.

Mikä sitten on ongelma?

Miehen masennus. Ei hän tutustumisvaiheessa muistanut mainita tällaista pientä minunkin elämääni vaikuttavaa seikkaa, se tuli ilmi vasta myöhemmin, kun oli jo vähän riidelty.
Olen ollut itsekin masentunut, mutta nykyään voin paremmin. Eiköhän se taipumus säily läpi elämän, mutta siihen täytyy vain asennoitua oikein. Haluanko, että ulkopuoliset pilaavat fiilikseni vai eivät?

Ei se ole aina noin helppoa, mutta mies ei edes yritä! Hän ei hae lääkkeitä, koska "siellä ja sielläkin sanottiin ettei lääkitys ole mikään ratkaisu!!1", hän on rasittavan apaattinen ja vaikuttaa siltä kuin miettisi huonoja asioita minusta suuren osan ajasta. "Ei se ole mitään sellaista, mä vaan olen tällainen."

Minulle itselleni tulee todella paska fiilis, kun olen iloinen jostain ja katson mieheen, jonka naamalta voi väkisin etsimällä saada jotain ilon merkkejä, jos hyvin käy. Jos menen aamulla (tai päivällä, tai milloin vain) herättämään miehen pirteänä, hän ärsyyntyy siitäkin ja tyyliin antaa minulle ohjeet, kuinka hänen korkeutensa tulisi herättää. En herätä häntä enää koskaan, nukkukoon vaan niin ei minun tarvitse katsoa sitä helvetin rasittavaa hapannaamaa.

Nykyään joudun ties kuinka usein kyselemään mieheltä, miettiikö hän jotain negatiivista, haluaako hän oikeasti ostaa tätä ruokaa vai sittenkin tuota, kun vaikuttaa siltä että hän vajoaa aina omiin ajatuksiinsa (sen rasittavan pokerinaaman taakse) ja minun pitää arvailla, että onko kaikki nyt ok vai ei. En enää usko herkästi miehen sanaan, epäilen paljon.

Vihaan sitä hemmetin pokerinaamaa! Vihaan sitä tapaa, jolla hän lannistaa minutkin!!! Jos olisin samanlainen kuin ennen, olisin jättänyt hänet jo. Mutta nyt jostain kumman syystä haluan yrittää auttaa miestä parantumaan jotta voisimme nauttia niistä hyvistä asioista suhteessamme. En löytäisi ketään samanlaista tai parempaa, tiedän sen sinkkuajoiltani.

Halusin vain avautua. Vituttaa!

Sivut

Kommentit (70)

Vierailija

Ap jatkaa: en väitä, etten saa huomiota mieheltä, mutta rasittavan pokerinaaman takia olen alkanut jopa epäilemään, ettei mies rakastakaan ulkonäköäni ja minua ihmisenä vaan miettii että saisi paremmankin jne. Tekisi melkein mieli kalastella kehuja ulkopuolisilta, kun oma mies ei enää jaksa nähdä sitäkään vaivaa.

Vierailija

Olin kymmenen vuotta tuollaisen miehen kanssa. Hänenkin perustelunsa oli "mä vaan oon tällainen". Jostain syystä joillekin miehille se oma (paskamainenkin) persoona on niin pyhä asia. Naiset taas yrittää sopeutua, muovata itsestään sellaista, että toisella on hyvä olla.

Et tule tuossa kuviossa voittamaan, jos mies ei halua hakea apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ja apjatkaa taas: miehellä on siis niitä parempia hetkiä, kun hän jaksaa söpöillä minulle ja ottaa kainaloon. Hymyillä. Kuvittelen, että nyt asiat rullaavat taas. Turhaan murehdin jne. Kunnes sitten se apaattisuus tulee kuvioihin jälleen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin kymmenen vuotta tuollaisen miehen kanssa. Hänenkin perustelunsa oli "mä vaan oon tällainen". Jostain syystä joillekin miehille se oma (paskamainenkin) persoona on niin pyhä asia. Naiset taas yrittää sopeutua, muovata itsestään sellaista, että toisella on hyvä olla.

Et tule tuossa kuviossa voittamaan, jos mies ei halua hakea apua.


En epäile hetkeäkään. Aion yrittää työntää miehen ammattilaisen juttusille, mutta elän omaa elämääni ja hankin siihen iloa parhaiten keksimälläni tavalla. Eroamista en halua miettiä ennen kuin kaikki keinot on käytetty.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei ole masentunut vaan on luonteeltaan hieman etäinen, eikä kaipaa hirveästi avoimuutta? Voin olla väärässä.

Masennuksesta on puhunut itse. On hän luonteeltaankin ujo (no ei minun seurassani mutta yleisesti), mutta ei hän ole mielestäni perusluonteeltaan apaattinen pokerinaama. En tiedä olisiko mitään suhdetta koskaan syntynytkään, jos mies olisi näyttänyt tuon rasittavan puolensa rehellisesti tutustumisvaiheessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kymmenen vuotta tuollaisen miehen kanssa. Hänenkin perustelunsa oli "mä vaan oon tällainen". Jostain syystä joillekin miehille se oma (paskamainenkin) persoona on niin pyhä asia. Naiset taas yrittää sopeutua, muovata itsestään sellaista, että toisella on hyvä olla.

Et tule tuossa kuviossa voittamaan, jos mies ei halua hakea apua.


En epäile hetkeäkään. Aion yrittää työntää miehen ammattilaisen juttusille, mutta elän omaa elämääni ja hankin siihen iloa parhaiten keksimälläni tavalla. Eroamista en halua miettiä ennen kuin kaikki keinot on käytetty.

Kunhan pidät huolta siitä, ettet herää yksi päivä ja huomaa, että suuri osa elämästäsi kului etäisen hapannaaman kanssa. Elettyä elämää ei saa takaisin.

Vierailija

Et rakasta häntä. Jos rakastaisit, hakisit täältäkin apua siihen miten voit häntä auttaa. Sen sijaan haet apua itsellesi ja haukut häntä hapannaamaksi. Syysi hänen kanssaan jatkamiseen ei ole rakkaus, vaan omien sanojesi mukaan se, ettet löydä parempaakaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun mies pääsee masennuksestaan, niin ei enää tarvitsekaan sinua. Ja sinun mielenterveytesi on jo mennyt.

En minä tällaista epäile, koska mies on näyttänyt tunteensa parhaimmillaan todella avoimesti ja kyllähän hän edelleenkin halailee ja hellii, mutta ei niin paljon kuin toivoisin. Hymy olisi kiva myös ja sellainen into asioihin. Kiusoittelu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Et rakasta häntä. Jos rakastaisit, hakisit täältäkin apua siihen miten voit häntä auttaa. Sen sijaan haet apua itsellesi ja haukut häntä hapannaamaksi. Syysi hänen kanssaan jatkamiseen ei ole rakkaus, vaan omien sanojesi mukaan se, ettet löydä parempaakaan.

Minussa on sellainen jännittävä piirre, että osaan rakkaudesta huolimatta olla terveen itsekäs ja ajatella myös omaa jaksamistani.

Vierailija

Mies on sairastunut ja sinua vituttaa kuinka se hankaloittaa elämääsi, kun et saa enää yhtä paljon hyvää häneltä. Heitä mies pois, koska hänestä tuli hyödytön sinulle. Hänet on jo käytetty. Yritä saada ensin ostamaan sinulle kallis joululahja ja kustantamaan uudenvuoden matka, niin olet kuin muutkin naiset.

Vierailija

Rakkaus ei ole sitä, että pitäisi sitoutua toisen ihmisen mielenterveyshoitajaksi. Hoitoon voi ohjata, mutta jos toinen ei suostu, enempää ei voi tehdä. Pitää rakastaa myös itseään sen verran, että ei anna toisen hoitamattomien mielenterveyongelmien sairastuttaa itseään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole sitä, että pitäisi sitoutua toisen ihmisen mielenterveyshoitajaksi. Hoitoon voi ohjata, mutta jos toinen ei suostu, enempää ei voi tehdä. Pitää rakastaa myös itseään sen verran, että ei anna toisen hoitamattomien mielenterveyongelmien sairastuttaa itseään.

Juu, mutta ap:n ensisijainen huoli ei ole rakkaasta. Hän vain jupisee miten miehen käytös vituttaa häntä. Minä, minä, minä! Miehen paraneminenkin on hänen toiveensa vain ja ainoastaan siitä syystä, että sitten hänen elämänsä paranee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole sitä, että pitäisi sitoutua toisen ihmisen mielenterveyshoitajaksi. Hoitoon voi ohjata, mutta jos toinen ei suostu, enempää ei voi tehdä. Pitää rakastaa myös itseään sen verran, että ei anna toisen hoitamattomien mielenterveyongelmien sairastuttaa itseään.

Juu, mutta ap:n ensisijainen huoli ei ole rakkaasta. Hän vain jupisee miten miehen käytös vituttaa häntä. Minä, minä, minä! Miehen paraneminenkin on hänen toiveensa vain ja ainoastaan siitä syystä, että sitten hänen elämänsä paranee.

Hassua, mutta taidettiin lukea ap:n tekstiä ihan eri tavoin. Hyvää joulua kuitenkin sulle!

Vierailija

Miten niin vedät puoleesi? Jälleen kivasti jätetty oma vastuu ottamatta. Sinä pidät tuollaisista miehistä, opettele elämään sen kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten niin vedät puoleesi? Jälleen kivasti jätetty oma vastuu ottamatta. Sinä pidät tuollaisista miehistä, opettele elämään sen kanssa.

Ap on vain yksi ihmisperse lisää. Ei valinnut miestä itse, vaan mies tuli magneetin lailla häneen ja on jälleen yksi pettymys-mies. Hän on vain "terveellä tavalla itsekäs" ja sen vuoksi haukkuu miestä täällä tuntemattomille hänen selkänsä takana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten niin vedät puoleesi? Jälleen kivasti jätetty oma vastuu ottamatta. Sinä pidät tuollaisista miehistä, opettele elämään sen kanssa.

Kuten sanoin: en tiennyt mihin todellisuudessa ihastuin. Mies unohti näppärästi mainita apaattisuutensa alkuvaiheessa.

Vierailija

Ehkä tekstini on minäminäminä siksi, että miehen apaattisuus on jo puhdasta ilkeyttä minua kohtaan ja siinä vaiheessa minun säälini karisee kokonaan pois. Kyllä minua naisystävänä ja rakkaana saa arvostaa ja rakastaa, vaikka elämä potkii päähän. (Ja voisi sitä apuakin hankkia eikä vain jatkaa kitinää.)

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla