Pikkujouluihin sairauslomalla osallistuva työkaveri..

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini on ollut vähän väliä sairauslomalla vuoden aikana, milloin masentaa, milloin on kuumeessa, milloin mitäkin. Nytkin on ollut masennuksen takia poissa maanantaista ja saikkaria on kirjoitettu seuraavat 4 viikkoa. Itse siis on hyvinkin avoimesti kertonut miksi on poissa, jopa facebookissaan.

Tuleviin pikkujouluihin meinaa kuitenkin osallistua, samoin kuin oli firman virkistyjäisillassa viimeksi mukana vaikka oli silloinkin sairaslomalla, pyyteli meitä muita jopa baariin jatkoille mutta ei me voitu lähteä kun tämä tapahtui keskellä viikkoa ja meillä muilla oli työpäivä edessä.

On myös facebookin mukaan käynyt useamman keran esim elokuvissa ja vaikka missä sairaslomiensa aikoina.

Musta on vähän ihmeellistä et kaikki työpaikan kivat jutut, juhlat ja muut onnistuu mutta työnteko ei. Ollaan työkavereiden kanssa jopa ihmetelty miksi esimies ei puutu asiaan.

Ymmärrän ettei masentuneen tarvitse jäädä neljän seinän sijään mököttämään mutta eikö nyt joku raja ole?

No ei se nyt ainakaan paranna sitä masennusta,että tyyppi jäisi neljän seinän sisään nyhjäämään ilkeiden juorujen pelossa.Ehkä elokuvissa käynti ja firman pippalot piristävät masentunutta työkaveria.Onhan se työkaveri osa työyhteisiö silloinkin kun sairastaa,miksi ei saisi osallistua pikkujouluihin ja virkistystilaisuuksiin?

Avta on kyllä kiva lukea. Huomaa miten monet on niin juuttunut siihen ajatukseen, että jos minä teen tällaista työtä, niin kaikkien työt on samanlaisia ja pikkujoulut on samanlaisia ja ihmiset käyttäytyy samoin. 

Itse en kehtäisi mennä työpaikan pikkujouluihin sairaslomalta, koska joka työpaikalta löytyy näitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä ihmisten olevan erilaisia ja yksilöllisiä, jopa sairaina. 

Nykyään työnantaja/esimies on onneksi velvoitettu käynnistämään kolmikantaneuvottelut jos vajaakykyisyys työn suhteen jatkuu pitkään. Tällöin mietitään onko tästä sairaasta enää ikinä entisiin töihinsä ja mitä pitäisi tehdä työpaikalla.

Toivottavasti esimiehet ja pomot ymmärtävät käyttää tätä mahdollisuutta. Masentuneiden pitkät sairauslomat eivät ole hoidollisia, tämä on tutkimuksissa todettu asia.

Väitän myös, että tässä maassa hoidetaan masennukseen johtanutta alkoholismia sekä masennusta seuraavaa alkoholismia puhtaana masennuksena turhan paljon. Koska sitä alkoholismia ei tunnusteta, havaita eikä hoideta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Täällä on taas palstapsykolookit paikalla ja oikein asiantuntijjat. Paskaahan ne professorit jauhaa masennuksesta, ei se mikään tauti ole, vaan lorvikatarri ja paranee etunojapunnerruksilla & työleirillä :D. Kyllä minä niin luotan näihin palsta-asiantuntijjoihin.

Paranee. Nuo proffat ovat itse todellisuudesta viraantuneita vähän humanistihörhöjä, joiden mielestä kaikki mahdollinen vahingoittaa ihmistä. Tuollaista leiriä ei ole kokeiltu, joten ei voida kumotakkaan, etteikö se auttaisi.

Minä olen kokeillut tuollaista omaan masennukseen, ja kyllä auttoi. Kotiin palattua vaan helposti laskeutuu samaan masenteluun, jos sosiaalista verkostoa, harrastuksia ja työtä ei ole. Siinä tarvitaan todella rautaista itsekuria jatkaa omin päin samaa rytmiä.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, miten voi ihmiset olla näin pihalla masennuksesta ja sen hoidosta. Luuletteko te, että se ihminen parantuu kun jää kotiin neljän seinän sisälle, ettei nyt vaan työkaverit harmistu jos häntä näkee ulkona. Minulle lääkäri sanoi sairaslomaa kirjoittaessa, että nyt teet itsellesi mieleisiä asioita. Se, että masentunut ihminen pystyy esimerkiksi käymään kahvilla ystäviensä kanssa on aivan eri asia kuin olla täysin työkykyinen ja lääkärin määräämään sairaslomaan ei pitäisi olla yhdelläkään työkaverilla nokankoputtamista.

Se kai tässä ihmetyksen aihe pohjimmiltaan on, miksi työ ei koskaan ole se mieleinen asia, ainoastaan biletys.

Mulla ainakin lievää masennusta on nimenomaan työnteko ja säännöllinen rytmi helpottanut. En voisi kuvitellakaan riskeeraavani toipumista lähtemällä pippaloimaan yöhön. Riittävästi tekemistä ja aivoille haastetta päiväsaikaan, ja sitten kotiin palautumaan illaksi, se on parasta.

Lievään ja keskivaikeaan masennukseen työnteon on todettu auttavan. Tällöin pitäisi vain olla mahdollisuus tehdä töitä osa-aikaisesti, jotta toipuminen olisi optimaalista. Ja tällöin ei pitäisi tulla työpaikan vapaa-ajan rientoihin osallistumisestakaan periaatteellista ongelmaa.

Kaikkien työpaikkojen pitäisi mahdollistaa osa-aikatyö masennuksesta kärsivälle sekä tarvittaessa työtehtävien muuttaminen tai helpottaminen. Ei masentunut ole täysin toiminta- ja työkyvytön, ja sitä vähääkin kykyä olisi pidettävä yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni masentuneista on se etteivät he jaksa ja ajatukset on synkeitä. Pahimmillaan se on sitä ettei sängystä jaksa nousta vaikka olisi mitä kivaa tiedossa tai vaikka tavallinen päivä. Masentunut voi shoppailla, käydä ulkona ja elokuvissakin, mutta jos se elämä sairaslomalla koostuu vain tuosta aktiivisesta kulkemisesta niin onko silloin masentunut? Eikö silloin jaksa töihinkin?

Niin no siinä on se että me emme voi tietää mistä tämän saikkulaisen päänsisäinen elämä koostuu. Fyysisesti voi olla aktiivisesti menossa vaikka sisältä olisi illalla nukkumaan mennessä ihan romuna.

Kyllä sen pääsisäisen elämän voi toiminnasta päätellä. Ei se niinkään voi olla, että ihminen itse väittää olevansa aivan tyhjiinimetty, ja saa oman väitteensä perusteella saikkua määrättömiin ja silti kykenee hyvin touhuamaan ja juhlimaan. Selvähän se on, että lusmut käyttää tuota hyväkseen. Ja aina kun kuulee kritiikkiä, voi vetää säälikortin ja sanoa, että kukaan muu ei voi tietää miten vaikeeta mulla on. Kamalan vaikeeta, vaikka matkustelen, shoppailen, päivitän facea ja bailaan ankarasti.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini on ollut vähän väliä sairauslomalla vuoden aikana, milloin masentaa, milloin on kuumeessa, milloin mitäkin. Nytkin on ollut masennuksen takia poissa maanantaista ja saikkaria on kirjoitettu seuraavat 4 viikkoa. Itse siis on hyvinkin avoimesti kertonut miksi on poissa, jopa facebookissaan.

Tuleviin pikkujouluihin meinaa kuitenkin osallistua, samoin kuin oli firman virkistyjäisillassa viimeksi mukana vaikka oli silloinkin sairaslomalla, pyyteli meitä muita jopa baariin jatkoille mutta ei me voitu lähteä kun tämä tapahtui keskellä viikkoa ja meillä muilla oli työpäivä edessä.

On myös facebookin mukaan käynyt useamman keran esim elokuvissa ja vaikka missä sairaslomiensa aikoina.

Musta on vähän ihmeellistä et kaikki työpaikan kivat jutut, juhlat ja muut onnistuu mutta työnteko ei. Ollaan työkavereiden kanssa jopa ihmetelty miksi esimies ei puutu asiaan.

Ymmärrän ettei masentuneen tarvitse jäädä neljän seinän sijään mököttämään mutta eikö nyt joku raja ole?

Eniten mua avauksessa ihmetyttää, että ap lukee työkaverinsa FB-sivuja. Eiväthän he mitään ystäviä ole, vaan työkaverit! Jos he olisivat ystäviä, tätä ketjua ei olisi ikinä syntynytkään. Ystävät kun pruukaavat kommunikoimaan toistensa kanssa silmäkkäin tai puhelimitse. Toivottavasti ap kertoo tästä ketjusta omalla FB-seinällään ja saikuttava työkaveri pääsee itsekin siitä osalliseksi. En ole itse FB:ssä, mutta eikö sinne laiteta ihan kaikki: olen sinkku/ kävin pissalla/ valitin työkaverista Vauvalla, sain yli 120 kommenttia?

Ja että on paheksuttavaa, että masentunut käy leffassa, give me break! Mistä muusta syystä kuin paheksuakseen ap olisi asiasta avauksessa maininnut? Sääliksi käy ap:n työkaveria, jolla ei ole ap:tä parempaa seuraa kun haluaa lähteä kotoa ihmisten ilmoille. Se, että haluaa ja pystyy tapaamaan muita ihmisiä voi olla masennuksesta toipumisessa iso edistysaskel. 

Mitä taas syöpähoitoihin tulee, niin se on vielä monimuotoisempi sairaus kuin masennus. Toiset menevät sytostaattia seuraavana päivänä töihin, toiset ryömii kolme päivää kotona ja oksentaa. Se ei tarkoita että toinen olisi terveempi tai reippaampi ihminen kuin toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nähdään suomalainen työmoraali! Ei ihme että meillä menee huonosti kun saikutetaan siinä kunnossa että bailaaminen onnistuu ja suurinosa ihmisistä pitää sitä hyväksyttävänä!

 

No onneksi suurinosa työssäkäyvistä ei käy av mammapalstalla kommentoimassa :D

Ja toisilla on esim. vuorotyö, jolloin vapaata on näin päivisinkin tulla av:lle...

Mä edelleen olen sitä mieltä ettei tässä meidän työpaikan sairastajan tapauksessa ole tuosta bailaamisesta ja muista jutuista ollut apua koska niin kuin jo olen sanonut, tätä on jatkunut nyt yli puolitoista vuotta. Ja tarkennan nyt kun itsekin aloin miettimään että tämä alkoi kun koeaika päättyi koska on ollut nyt 2 vuotta töissä meillä.

Muuten näyttää elävän normaalia elämää, poissulkien nuo sairasloman poissaolot. Lähes joka päivä tuo facebookiin päivittää olevansa siellä sun täällä, laivallakin on tullut näköjään käytyä, ainakin kuva perusteella ihan äskettäin. Kai se on sitten normaalia mutta ikuisesti kai tää ei voi jatkua tai ainakin hänen tilalleen pitää ottaa joku muu työntekijä. Mikä ei taa onnistu kun kuitenkin aina välillä käy muutaman viikon töissä olemassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä edelleen olen sitä mieltä ettei tässä meidän työpaikan sairastajan tapauksessa ole tuosta bailaamisesta ja muista jutuista ollut apua koska niin kuin jo olen sanonut, tätä on jatkunut nyt yli puolitoista vuotta. Ja tarkennan nyt kun itsekin aloin miettimään että tämä alkoi kun koeaika päättyi koska on ollut nyt 2 vuotta töissä meillä.

Muuten näyttää elävän normaalia elämää, poissulkien nuo sairasloman poissaolot. Lähes joka päivä tuo facebookiin päivittää olevansa siellä sun täällä, laivallakin on tullut näköjään käytyä, ainakin kuva perusteella ihan äskettäin. Kai se on sitten normaalia mutta ikuisesti kai tää ei voi jatkua tai ainakin hänen tilalleen pitää ottaa joku muu työntekijä. Mikä ei taa onnistu kun kuitenkin aina välillä käy muutaman viikon töissä olemassa.

 

Ap

Jep, nämä sairaudet ja saikuttelut alkavat yleensä välittömästi koeajan päätyttyä. Jos asia otetaan puheeksi, sairastutaan ja järkytytään lisää.

Kokemusta on meidänkin työpaikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini on ollut vähän väliä sairauslomalla vuoden aikana, milloin masentaa, milloin on kuumeessa, milloin mitäkin. Nytkin on ollut masennuksen takia poissa maanantaista ja saikkaria on kirjoitettu seuraavat 4 viikkoa. Itse siis on hyvinkin avoimesti kertonut miksi on poissa, jopa facebookissaan.

Tuleviin pikkujouluihin meinaa kuitenkin osallistua, samoin kuin oli firman virkistyjäisillassa viimeksi mukana vaikka oli silloinkin sairaslomalla, pyyteli meitä muita jopa baariin jatkoille mutta ei me voitu lähteä kun tämä tapahtui keskellä viikkoa ja meillä muilla oli työpäivä edessä.

On myös facebookin mukaan käynyt useamman keran esim elokuvissa ja vaikka missä sairaslomiensa aikoina.

Musta on vähän ihmeellistä et kaikki työpaikan kivat jutut, juhlat ja muut onnistuu mutta työnteko ei. Ollaan työkavereiden kanssa jopa ihmetelty miksi esimies ei puutu asiaan.

Ymmärrän ettei masentuneen tarvitse jäädä neljän seinän sijään mököttämään mutta eikö nyt joku raja ole?

 

Eniten mua avauksessa ihmetyttää, että ap lukee työkaverinsa FB-sivuja. Eiväthän he mitään ystäviä ole, vaan työkaverit! Jos he olisivat ystäviä, tätä ketjua ei olisi ikinä syntynytkään. Ystävät kun pruukaavat kommunikoimaan toistensa kanssa silmäkkäin tai puhelimitse. Toivottavasti ap kertoo tästä ketjusta omalla FB-seinällään ja saikuttava työkaveri pääsee itsekin siitä osalliseksi. En ole itse FB:ssä, mutta eikö sinne laiteta ihan kaikki: olen sinkku/ kävin pissalla/ valitin työkaverista Vauvalla, sain yli 120 kommenttia?

Ja että on paheksuttavaa, että masentunut käy leffassa, give me break! Mistä muusta syystä kuin paheksuakseen ap olisi asiasta avauksessa maininnut? Sääliksi käy ap:n työkaveria, jolla ei ole ap:tä parempaa seuraa kun haluaa lähteä kotoa ihmisten ilmoille. Se, että haluaa ja pystyy tapaamaan muita ihmisiä voi olla masennuksesta toipumisessa iso edistysaskel. 

Mitä taas syöpähoitoihin tulee, niin se on vielä monimuotoisempi sairaus kuin masennus. Toiset menevät sytostaattia seuraavana päivänä töihin, toiset ryömii kolme päivää kotona ja oksentaa. Se ei tarkoita että toinen olisi terveempi tai reippaampi ihminen kuin toinen. 

 

 

On itse pyytänyt mua kaveriksi facessa enkä viitsi poistaakkaan joten kyllä ne päivitykset mun etusivuille tupsahtaa^^ Ja näitä päivityksiä on kyllä töissä miettinyt ihan muutkin koska on myös muiden kaveri.

Ja leffassa käyntiä kukaan ei oo pakehsunut, ihmetellään vaan kun jaksaa joka ilta käydä jossain ja työpaikan juhlissa käy ihan juhlamielellä, viikollakin ottamassa kuppia ja pyytelemässä muita jatkoille vaikka varsin hyvin tietää että muiden pitää mennä aamuksi töihin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä edelleen olen sitä mieltä ettei tässä meidän työpaikan sairastajan tapauksessa ole tuosta bailaamisesta ja muista jutuista ollut apua koska niin kuin jo olen sanonut, tätä on jatkunut nyt yli puolitoista vuotta. Ja tarkennan nyt kun itsekin aloin miettimään että tämä alkoi kun koeaika päättyi koska on ollut nyt 2 vuotta töissä meillä.

Muuten näyttää elävän normaalia elämää, poissulkien nuo sairasloman poissaolot. Lähes joka päivä tuo facebookiin päivittää olevansa siellä sun täällä, laivallakin on tullut näköjään käytyä, ainakin kuva perusteella ihan äskettäin. Kai se on sitten normaalia mutta ikuisesti kai tää ei voi jatkua tai ainakin hänen tilalleen pitää ottaa joku muu työntekijä. Mikä ei taa onnistu kun kuitenkin aina välillä käy muutaman viikon töissä olemassa.

 

Ap

Näitä aina silloin tällöin tulee vastaan. V-mainen tilanne työnantajalle ja työyhteisölle. Onko työpaikkasi iso organisaatio vai pikkufirma? Isossa firmassa yhden tai kahden tällaisen saikuttajan aiheuttamat kulut ehkä vielä hukkuu, mutta pienemmässä firmassa tuo on jo iso ongelma. Sen lisäksi että saikuttajalle maksetaan aina uudelleen palkkaa, maksetaan myös palkan sivukulut, kertyvät lomapäivät ynm. On ihan eri asia jos joku on oikeasti sairas, mutta ei kukaan oikeasti sairas toimi noin. Jokaisella isommalla (oliko se nyt yli 20 henkeä työllistävällä..?) työpaikalla tulisi olla työkykyä koskeva varhaisen tuen malli, onko esimies käyttänyt tätä? Mallin mukaan jatkuvien/pitkien sairaslomien syy täytyy selvittää, ettei ole työstä johtuvaa. Riippuen siitä, millaiseksi kussakin yrityksessä malli on rakennettu, tietyn sairasloma määrän jälkeen tulisi esimiehen, työterveyden ja saikuttajan keskustella jaksaako hän nykyisessä työssä/työtehtävässä. Ja näiden keskustelujen käyminen on työnantajan velvollisuus. Tällä pyritään ylläpitämään ihmisten työkykyä. Mutta jos esimies ei puutu asiaan, niin ei asialle mitään voi. Moraalitonta tuollainen toiminta on, siitä ei mihinkään pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini on ollut vähän väliä sairauslomalla vuoden aikana, milloin masentaa, milloin on kuumeessa, milloin mitäkin. Nytkin on ollut masennuksen takia poissa maanantaista ja saikkaria on kirjoitettu seuraavat 4 viikkoa. Itse siis on hyvinkin avoimesti kertonut miksi on poissa, jopa facebookissaan.

Tuleviin pikkujouluihin meinaa kuitenkin osallistua, samoin kuin oli firman virkistyjäisillassa viimeksi mukana vaikka oli silloinkin sairaslomalla, pyyteli meitä muita jopa baariin jatkoille mutta ei me voitu lähteä kun tämä tapahtui keskellä viikkoa ja meillä muilla oli työpäivä edessä.

On myös facebookin mukaan käynyt useamman keran esim elokuvissa ja vaikka missä sairaslomiensa aikoina.

Musta on vähän ihmeellistä et kaikki työpaikan kivat jutut, juhlat ja muut onnistuu mutta työnteko ei. Ollaan työkavereiden kanssa jopa ihmetelty miksi esimies ei puutu asiaan.

Ymmärrän ettei masentuneen tarvitse jäädä neljän seinän sijään mököttämään mutta eikö nyt joku raja ole?

 

Eniten mua avauksessa ihmetyttää, että ap lukee työkaverinsa FB-sivuja. Eiväthän he mitään ystäviä ole, vaan työkaverit! Jos he olisivat ystäviä, tätä ketjua ei olisi ikinä syntynytkään. Ystävät kun pruukaavat kommunikoimaan toistensa kanssa silmäkkäin tai puhelimitse. Toivottavasti ap kertoo tästä ketjusta omalla FB-seinällään ja saikuttava työkaveri pääsee itsekin siitä osalliseksi. En ole itse FB:ssä, mutta eikö sinne laiteta ihan kaikki: olen sinkku/ kävin pissalla/ valitin työkaverista Vauvalla, sain yli 120 kommenttia?

Ja että on paheksuttavaa, että masentunut käy leffassa, give me break! Mistä muusta syystä kuin paheksuakseen ap olisi asiasta avauksessa maininnut? Sääliksi käy ap:n työkaveria, jolla ei ole ap:tä parempaa seuraa kun haluaa lähteä kotoa ihmisten ilmoille. Se, että haluaa ja pystyy tapaamaan muita ihmisiä voi olla masennuksesta toipumisessa iso edistysaskel.

Mitä taas syöpähoitoihin tulee, niin se on vielä monimuotoisempi sairaus kuin masennus. Toiset menevät sytostaattia seuraavana päivänä töihin, toiset ryömii kolme päivää kotona ja oksentaa. Se ei tarkoita että toinen olisi terveempi tai reippaampi ihminen kuin toinen.

 

 

 

On itse pyytänyt mua kaveriksi facessa enkä viitsi poistaakkaan joten kyllä ne päivitykset mun etusivuille tupsahtaa^^ Ja näitä päivityksiä on kyllä töissä miettinyt ihan muutkin koska on myös muiden kaveri.

Ja leffassa käyntiä kukaan ei oo pakehsunut, ihmetellään vaan kun jaksaa joka ilta käydä jossain ja työpaikan juhlissa käy ihan juhlamielellä, viikollakin ottamassa kuppia ja pyytelemässä muita jatkoille vaikka varsin hyvin tietää että muiden pitää mennä aamuksi töihin.

 

-Ap

Kyllä tolla ap:llakin on keskellä työpäivää paljon luppoaikaa, kun täällä koko ajan päivystää kertoen työkaverinsa saikuttamisesta ja joulujuhlista. Ei käy kateeksi työnatajaanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini on ollut vähän väliä sairauslomalla vuoden aikana, milloin masentaa, milloin on kuumeessa, milloin mitäkin. Nytkin on ollut masennuksen takia poissa maanantaista ja saikkaria on kirjoitettu seuraavat 4 viikkoa. Itse siis on hyvinkin avoimesti kertonut miksi on poissa, jopa facebookissaan.

Tuleviin pikkujouluihin meinaa kuitenkin osallistua, samoin kuin oli firman virkistyjäisillassa viimeksi mukana vaikka oli silloinkin sairaslomalla, pyyteli meitä muita jopa baariin jatkoille mutta ei me voitu lähteä kun tämä tapahtui keskellä viikkoa ja meillä muilla oli työpäivä edessä.

On myös facebookin mukaan käynyt useamman keran esim elokuvissa ja vaikka missä sairaslomiensa aikoina.

Musta on vähän ihmeellistä et kaikki työpaikan kivat jutut, juhlat ja muut onnistuu mutta työnteko ei. Ollaan työkavereiden kanssa jopa ihmetelty miksi esimies ei puutu asiaan.

Ymmärrän ettei masentuneen tarvitse jäädä neljän seinän sijään mököttämään mutta eikö nyt joku raja ole?

 

Eniten mua avauksessa ihmetyttää, että ap lukee työkaverinsa FB-sivuja. Eiväthän he mitään ystäviä ole, vaan työkaverit! Jos he olisivat ystäviä, tätä ketjua ei olisi ikinä syntynytkään. Ystävät kun pruukaavat kommunikoimaan toistensa kanssa silmäkkäin tai puhelimitse. Toivottavasti ap kertoo tästä ketjusta omalla FB-seinällään ja saikuttava työkaveri pääsee itsekin siitä osalliseksi. En ole itse FB:ssä, mutta eikö sinne laiteta ihan kaikki: olen sinkku/ kävin pissalla/ valitin työkaverista Vauvalla, sain yli 120 kommenttia?

Ja että on paheksuttavaa, että masentunut käy leffassa, give me break! Mistä muusta syystä kuin paheksuakseen ap olisi asiasta avauksessa maininnut? Sääliksi käy ap:n työkaveria, jolla ei ole ap:tä parempaa seuraa kun haluaa lähteä kotoa ihmisten ilmoille. Se, että haluaa ja pystyy tapaamaan muita ihmisiä voi olla masennuksesta toipumisessa iso edistysaskel.

Mitä taas syöpähoitoihin tulee, niin se on vielä monimuotoisempi sairaus kuin masennus. Toiset menevät sytostaattia seuraavana päivänä töihin, toiset ryömii kolme päivää kotona ja oksentaa. Se ei tarkoita että toinen olisi terveempi tai reippaampi ihminen kuin toinen.

 

 

 

On itse pyytänyt mua kaveriksi facessa enkä viitsi poistaakkaan joten kyllä ne päivitykset mun etusivuille tupsahtaa^^ Ja näitä päivityksiä on kyllä töissä miettinyt ihan muutkin koska on myös muiden kaveri.

Ja leffassa käyntiä kukaan ei oo pakehsunut, ihmetellään vaan kun jaksaa joka ilta käydä jossain ja työpaikan juhlissa käy ihan juhlamielellä, viikollakin ottamassa kuppia ja pyytelemässä muita jatkoille vaikka varsin hyvin tietää että muiden pitää mennä aamuksi töihin.

 

-Ap

Kyllä tolla ap:llakin on keskellä työpäivää paljon luppoaikaa, kun täällä koko ajan päivystää kertoen työkaverinsa saikuttamisesta ja joulujuhlista. Ei käy kateeksi työnatajaanne.

 

Olen koko viikon ihan ansaituilla pekkasilla ja flunssassa kotona että eipä tässä muutakaan tekemistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä edelleen olen sitä mieltä ettei tässä meidän työpaikan sairastajan tapauksessa ole tuosta bailaamisesta ja muista jutuista ollut apua koska niin kuin jo olen sanonut, tätä on jatkunut nyt yli puolitoista vuotta. Ja tarkennan nyt kun itsekin aloin miettimään että tämä alkoi kun koeaika päättyi koska on ollut nyt 2 vuotta töissä meillä.

Muuten näyttää elävän normaalia elämää, poissulkien nuo sairasloman poissaolot. Lähes joka päivä tuo facebookiin päivittää olevansa siellä sun täällä, laivallakin on tullut näköjään käytyä, ainakin kuva perusteella ihan äskettäin. Kai se on sitten normaalia mutta ikuisesti kai tää ei voi jatkua tai ainakin hänen tilalleen pitää ottaa joku muu työntekijä. Mikä ei taa onnistu kun kuitenkin aina välillä käy muutaman viikon töissä olemassa.

 

Ap

Näitä aina silloin tällöin tulee vastaan. V-mainen tilanne työnantajalle ja työyhteisölle. Onko työpaikkasi iso organisaatio vai pikkufirma? Isossa firmassa yhden tai kahden tällaisen saikuttajan aiheuttamat kulut ehkä vielä hukkuu, mutta pienemmässä firmassa tuo on jo iso ongelma. Sen lisäksi että saikuttajalle maksetaan aina uudelleen palkkaa, maksetaan myös palkan sivukulut, kertyvät lomapäivät ynm. On ihan eri asia jos joku on oikeasti sairas, mutta ei kukaan oikeasti sairas toimi noin. Jokaisella isommalla (oliko se nyt yli 20 henkeä työllistävällä..?) työpaikalla tulisi olla työkykyä koskeva varhaisen tuen malli, onko esimies käyttänyt tätä? Mallin mukaan jatkuvien/pitkien sairaslomien syy täytyy selvittää, ettei ole työstä johtuvaa. Riippuen siitä, millaiseksi kussakin yrityksessä malli on rakennettu, tietyn sairasloma määrän jälkeen tulisi esimiehen, työterveyden ja saikuttajan keskustella jaksaako hän nykyisessä työssä/työtehtävässä. Ja näiden keskustelujen käyminen on työnantajan velvollisuus. Tällä pyritään ylläpitämään ihmisten työkykyä. Mutta jos esimies ei puutu asiaan, niin ei asialle mitään voi. Moraalitonta tuollainen toiminta on, siitä ei mihinkään pääse.

Firma on suht iso mutta meidän osasto pieni. Kuluissa tuskin näkyy niin paljon mutta meidän muiden työmäärässä jonkinverran. Työ ei oo kovinkaan vaativaa tai fyysisesti raskasta mutta kyllä se tuntuu jos puoletkin vuodesta noin kymmenestä ihmisestä yksi on pois  ja just niin et on kuukauden pois, tulee kuukaudeksi jonka aikana pari yhden tai parin päivän saikkua, jää taas viideksi viikoksi pois, tulee takaisin kuukaudeksi josta on tosin taas muutamia satunnaisia päiviä pois, lähtee kesken päivän migreenin tai mahakivun vuoksi kerran noin joka kolmas viikko silloin kun on töissä jne.. Ja onhan niitä satunnaisia sairaslomalaisiakin tai joilla on vaikka lapsi kipeä ja lomat ja pekkaset päälle että porukkaa on toki pois muutenkin.

Jos olisin työnantaja, puuttuisin jollain tavalla siihen, että masentunut ihminen käyttää surutta alkoholia sairaslomalla. Ottaisin yhteyttä työterveyshuoltoon.

Masennus ja alkoholi on huono yhdistelmä. Alkoholi aiheuttaa masennusta, eikä lääkityksestä tai terapiasta ole hyötyä, jos masentunut sekoittaa jatkuvasti välittäjäaineensa alkoholilla. Silloin ei kyllä kuntoutua voi.

Masennuksen hoidossa pitäisi olla ehdoton alkoholikielto. 

Tottakai sairaslomalla saa ja pitää osallistua sosiaalisiin tilanteisiin, tässä ei vaan nyt taida olla kyse siitä vaan siitä ettei ihmisen olo ilmeisesti ole parantunut kaikella sähläämisellä ja juhlimisella eli olisi varmaan paras kokeilla toisenlaista elämää. Perimmäinen sairasloman tarkoitus on kuitenkin se että ihminen yritetään kuntouttaa niin että pääsisi takaisin työelämään, ei se että kuukausikaupalla vaan lomaillaan ja tehdään kaikkea kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään työnantaja/esimies on onneksi velvoitettu käynnistämään kolmikantaneuvottelut jos vajaakykyisyys työn suhteen jatkuu pitkään. Tällöin mietitään onko tästä sairaasta enää ikinä entisiin töihinsä ja mitä pitäisi tehdä työpaikalla.

Toivottavasti esimiehet ja pomot ymmärtävät käyttää tätä mahdollisuutta. Masentuneiden pitkät sairauslomat eivät ole hoidollisia, tämä on tutkimuksissa todettu asia.

Väitän myös, että tässä maassa hoidetaan masennukseen johtanutta alkoholismia sekä masennusta seuraavaa alkoholismia puhtaana masennuksena turhan paljon. Koska sitä alkoholismia ei tunnusteta, havaita eikä hoideta.

Kyllähän noita neuvotteluja käydään, mutta johtavatko ne mihinkään. Asiat kirjataan ja saadaan sanoa, että neuvottelu on käyty ja asiaan puututtu, mutta siinäpä se näyttää olevan  mitä olen sivusta seurannut.

Viimeisestä kappaleesta olen aivan samaa mieltä.

Mitä se sua haittaa jos ei vie kenenkään töissä paikalla olevan paikkaa pikkujouluista (meillä duunissa olisi tulijoita enemmän kuin vuokratussa raflassa paikkoja, ilmoittautmisjärjestyksessä mahtuu mukaan).