Pikkujouluihin sairauslomalla osallistuva työkaveri..

Eipä tuo kovin masentuneelta kuullosta jos on kuitenkin voimia miettiä pikkujouluhepeneitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin eilen sairauslomalla kahvilassa aamupalalla. Työni on sellaista etten voi sitä tehdä jos olen räkätaudissa.

 

Musta tuo on eriasia. Eikä se pikkujouluihin tuleminenkaan olisi niin outoa mutta kun on tosiaan kokoajan noin kuukauden mittaisilla sairaslomilla, käy muutaman viikon töissä, jää taas sairauslomalle milloin mistäkin syytä. Kuitenkin on aina kaikissa työpaikan kekkereissä mukana ja musta se on outoa. Enemmän on ollut varmaan töistä pois kuin töissä ja niinä jaksoina kun on töissä niin on ainakin joka toinen viikko just flunssan tai mahakivun tai päänsäryn takia pois, siltikin saattaa olla kaupungilla vaikka on lähtenyt migreeenin vuoksi kesken päivän pois. Mulla meni nyt vaan yli kun sain kuulla et tulee pikkujouluihin, sekin selvisi niin et mietti mitä laittais päälleen.

 

Niin terveisin ap.

Kirjoitin viestin 96 ja vielä tähänkin voisin kommentoida oman näkemykseni, että olen saattanut joutua lähtemään kesken päivän töistä pois esimerkiksi huimauksen tai hengenahdistuksen takia ja mennyt suoraan vaikka shoppailemaan, jotta pysyisin jotenkin kasassa. En ole halunnut mennä yksin kotiin! Minulla oireet voivat hävitä hetkessä tai tulla ihan yllättäen vaikka kesken unien.

Itse kun sairastuin vaikeaan masennukseen ja työuupumukseen, niin lääkäri suorastaan painotti, että ole sosiaalinen, lähde kotoa, mene tapahtumiin. Tosin alkon käyttöä kannattaa rajoittaa, sillä se vaikuttaa mielialaan.

Huhhuh, miten voi ihmiset olla näin pihalla masennuksesta ja sen hoidosta. Luuletteko te, että se ihminen parantuu kun jää kotiin neljän seinän sisälle, ettei nyt vaan työkaverit harmistu jos häntä näkee ulkona. Minulle lääkäri sanoi sairaslomaa kirjoittaessa, että nyt teet itsellesi mieleisiä asioita. Se, että masentunut ihminen pystyy esimerkiksi käymään kahvilla ystäviensä kanssa on aivan eri asia kuin olla täysin työkykyinen ja lääkärin määräämään sairaslomaan ei pitäisi olla yhdelläkään työkaverilla nokankoputtamista.

Ihan uskomattomia kommentteja. Puolustellaan lusmua jolle ei työnteko maistu mutta juhliminen maistuu. Jos me kaikki lähtisimme aina kaupungille hengailemaan tai elokuviin pois töistä kesken päivän täydellä sairaslomalla kun on pikkuisen varvas pipi niin ei tää suomi olis pystyssä! Oikeasti sairaat on erikseen ja heille sairaslomasta kuuluukin maksaa mutta nämä ammattisaikuttajat kyllä pilaa heidänkin maineen. Tätä ketjua lukiessa meni taas hieman usko.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uskomattomia kommentteja. Puolustellaan lusmua jolle ei työnteko maistu mutta juhliminen maistuu. Jos me kaikki lähtisimme aina kaupungille hengailemaan tai elokuviin pois töistä kesken päivän täydellä sairaslomalla kun on pikkuisen varvas pipi niin ei tää suomi olis pystyssä! Oikeasti sairaat on erikseen ja heille sairaslomasta kuuluukin maksaa mutta nämä ammattisaikuttajat kyllä pilaa heidänkin maineen. Tätä ketjua lukiessa meni taas hieman usko.

Yli 10vuotta sairastaneena tuo kommenttisi kuulostaa aivan uskomattoman ilkeältä. Sinäkö sen määrittelet kuka on oikeasti sairas? Melkein tekisi mieleni toivoa sinulle sairastumista mutta enpä kuitenkaan toivo tällaista kenellekään.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean masennuksen vuoksi. Vuosia yritin parannella sairauttani alkoholilla kuten valitettavan monet muutkin samaaaa tautia sairastavat, ja  sen seurauksena olinkin sitten masentunut alkoholisti. Sinnittelin silti töissä silloin kun minulla töitä oli, useimmiten ei ollut ja näin olikin hyvää aikaa parannella masennusta. Alkoholin onnistuin jättämään kokonaan pois muutama vuosi sitten ja oloni helpottui melkoisesti oikeastaan kai senkin takia, että kroonista kankkusta ja yhtä kroonista perseaukisuutta ei enää tarvitse kärsiä. 

Ei minusta silti töihin olisi. Keskittymiskyky on nollassa, unohtelen hyvinkin tärkeitä asioita, en missään tapauksessa pystyisi keskittymään mihinkään asiaan koko työpäivän ajaksi edes satunnaisesti saati monena päivänä peräkkäin ja jos minulle aamulla joku määräisi, että minun tulee pysyä 8 tuntia samassa paikassa, pysyä hereillä ja tehdä jotakin, pakenisin varmaan pakokauhun vallassa.

Itsestäni olen huomannut sen, että pahinta on jäädä kotiin yksin murehtimaan omaa kurjuuttaan. Mikä tahansa tekeminen, vaikka vain kaupoissa tai kirpputoreilla kävely on parempi vaihtoehto, myös bilettäminen saattaa kuulua näihin, en tiedä, en ole kokeillut, mutta jos se jollekulle tuottaa oikeasti mielihyvää niin siitä vaan.

"No ku se hymyili ni ei kovin masentuneelta vaikuta" "Jos olis oikeesti masentunu ni ei sit jaksais laittautua juhliin" Oletteko tämmöisten kommenttien kirjoittajat oikeasti seuranneet kenenkään masennusta läheltä? (Lähempää kuin ap) Kun ei se masennus tarkoita sitä että kulkisi itkien ja naama nurinpäin. Se voi olla sitä että kaikki väsyttää ja lannistaa, mutta joskus tuntuu ihan hyvältä. Se voi olla sitä että yhtenä päivänä on ystävien kanssa ja seuraavana haluaa kuolla. Se voi olla hyvin monen näköistä ulospäin, eikä kukaan voi ulkopuolelta sanoa että "ei sua mikään vaivaa".

Oma kokemukseni masentuneista on se etteivät he jaksa ja ajatukset on synkeitä. Pahimmillaan se on sitä ettei sängystä jaksa nousta vaikka olisi mitä kivaa tiedossa tai vaikka tavallinen päivä. Masentunut voi shoppailla, käydä ulkona ja elokuvissakin, mutta jos se elämä sairaslomalla koostuu vain tuosta aktiivisesta kulkemisesta niin onko silloin masentunut? Eikö silloin jaksa töihinkin?

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni masentuneista on se etteivät he jaksa ja ajatukset on synkeitä. Pahimmillaan se on sitä ettei sängystä jaksa nousta vaikka olisi mitä kivaa tiedossa tai vaikka tavallinen päivä. Masentunut voi shoppailla, käydä ulkona ja elokuvissakin, mutta jos se elämä sairaslomalla koostuu vain tuosta aktiivisesta kulkemisesta niin onko silloin masentunut? Eikö silloin jaksa töihinkin?

Niin no siinä on se että me emme voi tietää mistä tämän saikkulaisen päänsisäinen elämä koostuu. Fyysisesti voi olla aktiivisesti menossa vaikka sisältä olisi illalla nukkumaan mennessä ihan romuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin eilen sairauslomalla kahvilassa aamupalalla. Työni on sellaista etten voi sitä tehdä jos olen räkätaudissa.

 

Musta tuo on eriasia. Eikä se pikkujouluihin tuleminenkaan olisi niin outoa mutta kun on tosiaan kokoajan noin kuukauden mittaisilla sairaslomilla, käy muutaman viikon töissä, jää taas sairauslomalle milloin mistäkin syytä. Kuitenkin on aina kaikissa työpaikan kekkereissä mukana ja musta se on outoa. Enemmän on ollut varmaan töistä pois kuin töissä ja niinä jaksoina kun on töissä niin on ainakin joka toinen viikko just flunssan tai mahakivun tai päänsäryn takia pois, siltikin saattaa olla kaupungilla vaikka on lähtenyt migreeenin vuoksi kesken päivän pois. Mulla meni nyt vaan yli kun sain kuulla et tulee pikkujouluihin, sekin selvisi niin et mietti mitä laittais päälleen.

Kuvitteletko sinä, että kuukauden mittaisia sairauslomia voisi saada ilman hyvää syytä?

Itse joudun olemaan välillä pitkiäkin aikoja sairauslomalla jonkun pikkuvaivan takia. Oikeasti pitkä sairausloma tulee perussairauteni takia, sillä ne pikkuvaivat kasvavat todella suuriksi vaivoiksi jos niitä ei hoida kunnolla pois. Ja se perussairaus hidastaa niistä pikkuvaivoista parantumista, tai joskus pahentaa niitä pikkuvaivoja isoiksi vaivoiksi. Suurin pelko kuitenkin on sen perussairauden paheneminen.

Työkavereille en ole halunnut avautua perussairaudestani, vaan kerron poissaolon syyksi aina sen pikkuvaivan.

Perussairaudestani en halua kertoa, sillä ihmisten reaktiot ovat usein kovin ikäviä. Jotkut kauhistelee ja pelottelee: "Voi ei, mun yhellä sukulaisen kaverilla oli se, ja se kuoli siihen"; "Minä tiiän yhen semmosen, eikä se pysty enää liikuttamaan yhtään lihasta eikä puhumaan". Toinen ääripää on alkaa vähättelemään: "Ei sulla mitään oo, kuvittelet vaan"; "otat vaan ittiäs niskasta kiinni etkä kiinnitä huomiota niihin 'oireisiisi'".

Esimieheni tietää sairaudestani, ja hänkin selvästi pelkää että menen rikki tai saatan halvaantua kesken työpäivän jos teen liikaa (tai normaalimäärän) töitä. Työmääräni on siis vähentynyt, ja lisää saan vain erikseen pyytämällä. En halua että koko työyhteisö tekee sairaudestani ison numeron. Saatan kuitenkin pysyä työkykyisenä vielä useita vuosia, enkä halua kuormittaa jäljellä olevaa 'tervettä' aikaani ylimääräisellä draamalla.

En minä tätä sairautta halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei kuulu sulle.

 

Kuitenkin sen saikuttajan työt kuuluvat ap:lle?

Molemmat totta. Sairausloman syy ei kuulu työkavereille, mutta ymmärrettävästi pännii joutua jatkuvasti tekemään ne sairaidenkin työt omien töiden lisäksi. Sijaisiahan ei palkata enää juuri minnekään. Ei ainakaan lyhyiden poissaolojen takia, vaikka ne joidenkin kohdalla ovat toistuvia. Ei löydy minultakaan sympatiaa noille täyden palkan nauttijoille, jotka näköjään jaksavat harrastaa ja juhlia, mutta työhön ei riitä energia. Paitsi taas siinä vaiheessa, kun palkka pienenisi.

Oikea masennus on voimia koetteleva asia sekä sairastuneelle että hänen läheisilleen. Moni yrittää pitää kulisseja yllä ja esittää iloista, vaikka kotona ei jaksakaan muuta kuin suunnilleen maata sängyssä. Joskus vaan on tullut mieleen noiden jatkuvasti syystä tai toisesta saikuttavien kohdalla, että onko kyseessä kuitenkin työhön kyllästyminen. Ei saa enää työstä mitään iloa eikä ehkä ole etenemismahdollisuuksia. Jos kyse on oikeasti jaksamisesta, on työnantajan asia  järjestää työolot ja -tehtävät niin, että työntekijä suoriutuu niistä.  Jos ei silti suoriudu ja sen takia on jatkuvasti sairauslomilla, niin työsuhde pitäisi voida lopettaa.

Ylipäätään työnantajien (ja työterveyshuollon) pitäisi suhtautua noihin jaksamisongelmiin vakavammin, koska se paikalla olevien jaksaminen on yhtä lailla uhattuna, jos heidän työtaakkansa on kohtuuton toisten poissaolojen takia.

Tulkaa joku ottamaan tämä masennus pois multa. Mielihyvin annan sen ja poissaolot töistä. Häpeä on se mitä joutuu sairauden takia kantamaan koko ikänsä. Ihan kuin olisi itse aiheuttanut oman sairastumisensa. Lisä bonuksena tulee huono itsetunto, kelpaamattomuus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muut oireet. Nytkin töissä ja mietin itsemurhaa välillä. Tämä ei ole kiva sairaus. Se että jos jaksaa sairaslomalla tehdä jotain muutakin kuin vain maata tai olla netissä niin on plussaa. Entä jos on masennuksen takia eläkkeellä? Saako käydä ravintolassa? Leffassa? Ostoksilla? Lääkärissä?

Näiden epäluulojen takia masentuneet ei koskaan parane.

Mä olen joskus tehnyt saman virheen että lähdin ryyppään masennustani pois, aina hetken se auttoi mutta seuraavina päivinä olo oli taas järkyttävän huono ja tästä toiminnastani johtuen sairastuin vielä paniikkihäiriöönkin. En tiennyt oikein muuta pakokeinoa silloin kuin se alkoholi josta sain hetkellisesti jopa ihan onnellisen olon. Nykyään olen täysin raitis siis ja hoidan masennustani terapiassa ja lääkityksellä, paniikki on jo mennyttä! Tuntuu että työkaverisi saattaa tehdä samoin, eikä siitä seuraa oikeasti mitään hyvää :(

Ja kerronpa lisää masennuksestani; On kausia jolloin en jaksa ja kaikki on pakko pullaa, silti pakotan itseni hymyilemään ja lähtemään ihmisten ilmoille. Kotona taas on kaaos ja voin itkeä ja tilata taas roskaruokaa tai syödä vain banaaneja kun ei jaksa. Istua tuntikausia ja olla tekemättä mitään. Sitten pakotan itseni taas ulos, pakkeloin itkun ja sisäisen kivun piiloon ja sasn itseni näyttämään normaalilta. Tämän kaiken vaivan teen ettei koko maailma masennuksestani tietäisi, vain ne lähimmät. Jos joku tuttu saisi tietää nii senkin suusta tulisi takuulla tuo: "eihän hän vaikuta yhtään masentuneelta, hymyilee ja on taas lähdössä kaverinsa kanssa syömään ja elokuviin.". Niin, pidän "kulissia" ettei kaikki tietäisi ja niin sen tuleekin olla. Kotonani saan taas illan jälkeen näyttää masennustani, vain itselleni. Tämä sairaus vielä tänäkin päivänä valitettavasti leimaa ihmisen, joten ei ihmekään ettei sitä haluta kelle vaan näyttää...

En ole koskaan ennen ollut pitkällä sairaslomalla ja juuri tälläisten ennakkoluulojen takia en todellakaan osallistu mihinkään pikkujouluihin. Ihan kuka vaan saa kokeilla elää mun elämää tai miettiä miten ylipäänsä jaksoin. Jos pesen hiukseni, hoidan välttämättömiä asioita ja sinnittelen niin että asiat alkavat järjestyä sekä hoidan lapseni, niin jo se on rankkaa juuri nyt. En enää jaksa tuntea huonoa omaatuntoa sairaslomasta sillä minä olisin täysin keskittymiskyvytön työntekoon juuri nyt. Mulla on aivot ja ehkä vielä mielenterveys kasassa. Vihannekseksi en halua muuttua.

Meillä on töissä yksi mies joka on kokoajan pois. On masennusta, päänsärkyä, vatsavaivoja. Kerran kävi vaan niin ettei työterveyslääkäri kirjoittanutkaan sairaslomaa kun lähti keskenkaiken töistä valittaen migreeniä. Tuli töihin ihan raivona, tosin migreenistä ei ollut tietoakaan enää. Pakko oli tulla kun ei saanut palkallista saikkaria. Vähän ihmeteltiin miten lääkäri voi olla kirjoittamatta sairaslomaa mutta toisaalta sitä miten työkaveri joka oli lähtenyt päätään pidellen ja voivotellen ettei nää mitään lääkäriin tuntia aiemmin kehtasi tulla takaisin töihin vain haukkuakseen lääkärin. Parani siis sillä ettei saanut sairaslomaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä yksi mies joka on kokoajan pois. On masennusta, päänsärkyä, vatsavaivoja. Kerran kävi vaan niin ettei työterveyslääkäri kirjoittanutkaan sairaslomaa kun lähti keskenkaiken töistä valittaen migreeniä. Tuli töihin ihan raivona, tosin migreenistä ei ollut tietoakaan enää. Pakko oli tulla kun ei saanut palkallista saikkaria. Vähän ihmeteltiin miten lääkäri voi olla kirjoittamatta sairaslomaa mutta toisaalta sitä miten työkaveri joka oli lähtenyt päätään pidellen ja voivotellen ettei nää mitään lääkäriin tuntia aiemmin kehtasi tulla takaisin töihin vain haukkuakseen lääkärin. Parani siis sillä ettei saanut sairaslomaa.

Tällaiset ihmiset valitettavasti leimaa ne oikeasti sairastelevat, todella surullista :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä yksi mies joka on kokoajan pois. On masennusta, päänsärkyä, vatsavaivoja. Kerran kävi vaan niin ettei työterveyslääkäri kirjoittanutkaan sairaslomaa kun lähti keskenkaiken töistä valittaen migreeniä. Tuli töihin ihan raivona, tosin migreenistä ei ollut tietoakaan enää. Pakko oli tulla kun ei saanut palkallista saikkaria. Vähän ihmeteltiin miten lääkäri voi olla kirjoittamatta sairaslomaa mutta toisaalta sitä miten työkaveri joka oli lähtenyt päätään pidellen ja voivotellen ettei nää mitään lääkäriin tuntia aiemmin kehtasi tulla takaisin töihin vain haukkuakseen lääkärin. Parani siis sillä ettei saanut sairaslomaa.

Tällaiset ihmiset valitettavasti leimaa ne oikeasti sairastelevat, todella surullista :(

ja sama mies on kyllä saanut masennuksen takia saikkaria monia viikkoja kerrallaan. en vaan jaksa oikein uskoa enää mihinkään hänen vaivoihinsa enkä kyllä jaksanut uskoa ennen tuota migreeni-juttuakaan. töissä on aina niin alakuloinen ja kipeä mutta samantien kun töistä pääsee joko saikkarille tai jollekkin muulle lomalle niin käyttäytyy ihan erilailla. harmi, muuten kiva työkaveri ja vapaa-aikaakin vietetään joskus yhdessä mutta tuo on vaan niin läpinäkyvää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pomo ei katsois hyvällä. Meillä oli yks saikuttaja, masennus syynä, joka osallistui kaikkeen kivaan kuten pikkujouluihin, virkistyspäiviin yms. Sai lopulta potkut kun pomolla paloi pinna siihen että masennukseen vedoten luisti kaikki ne ikävät asiat.

No, ehkä ne isot korvaukset sitten piristi.