Pikkujouluihin sairauslomalla osallistuva työkaveri..

Melkoinen paradoksi. Sanot, ettei tarvii jäädä neljän seinän sisälle ja kuitenkin sitten olet sitä mieltä, että pitäis.

Lintsarihan tuo on ja röyhkeemmästä päästä.

Tuo on sitä sorttia, että kehittelee itselleen taudin kuin taudin ja oikeasti uskoo siihen. Sillä sitten saikuttaa.

Eipä tarvii mennä duuniin ja palkka juoksee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivahan se on olla täydellä palkalla vapaalla. Ehtii valmistautua pikkujouluihinkin paljon paremmin kuin jos olisi töissä. Raskasta olisi työviikon päälle lähteä juhlimaan. Toista se on kun on ensin nukkunut alle pitkät yöunet puoleen päivää.

Voi kuule. Ei se nukkuminenkaan ole niin itsestään selvää. Minä olen jotunut saikulle muutaman kerran siitä syystä, kun en ole saanut enää lisin nukuttua. Olen ollut niin ylikierroksilla ja ahdistunut. Tiedätkö millaista helvettiä on elämä, jos ihminen ei nuku? Niillä saikuilla on yritetty saada unta takaisin ja nukuttu univelkoja pois. Joten seuraavan kerran, kun paheksut sairaslomalaista, joka kehtaa nukkua, pidä mielessäsi ajatus, että henkilö ei välttämättä ole ennen saikkua nukkunut kuukausiin normaalisti. Eikä aina nuku sen saikunkaan aikana. Ihmiset ei tajua, miten tärkeää uni on kaiken kannalta, ennen kuin menettää ne hyvät yöunet. Unettomuus tappaa muutamassa vuodessa, niin vakavasta asiasta on kyse.

 

Nimenomaan en paheksu sairaslomalaista joka nukkuu ja lepää.

 

terveisin se jota lainasit!

Öhöm...et kyllä kirjoittanut tuota lainattua viestiä. Tiedän sen, koska sen kirjoitin minä. Muuten olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis aikalailla humalassa on tilaisuuksissa ollut eikä merkkiäkään sitä että olisi jotenkin masentunut. Viimeksi tosissaan me muut juotiin vain lasilliset tai parit kun piti mennä töihin, hän lähti jatkoille ja oli todella jopa iloisen oloinen.

Kaipa sen masennuksen ja depression voi sitten peittää näissä tilaisuuksissa. Siksi kysyin koska ei mulla ole omakohtaista kokemusta ja musta se tuntuu oudolta.

 

ap

Itse en menisi siitä syytä, koska aina löytyy niitä,jotka paheksuvat asiaa ja varmasti juoruilu alkaisi. Ehkei pitäisi ajatella mitä muut ovat mieltä mutta itselleni se olisi varmasti aika kova pala, jos työkaverit selän takana epäilisivät omaa masennustani.

Tuo on kyllä täysin puppua ettei masentunut voi näyttää iloiselta. Psyykkiset ongelmat eivät aina näy ulospäin, siksi niitä kai kutsutaankin psyykkisiksi ongelmiksi. Kukapa meistä ei sitä paitsi olisi ilonen muutaman lasillisen juotuaan? Vaikka hän tekisi vain kerran viikossa töitä ja vaikuttaisi täysin normaalilta. Niin se voi vaatia todella kovaa tsemppaamista ja 'feikkaamista. Kotiin päästyä voi olla täysin loppu, kun kaikki voimat ovat menneet normaalin esittämiseen. Saatikka että sama pitäisi toistaa joka päivä. Itse en alkaisi juoruilemaan tästä työkaverista, hänellä on varmasti tarpeeksi raskasta muutenkin. Eri asia, jos selviää että hän käy baarissa vaikka joka viikonloppu.

Ei nyt suoranaisesti käy baarissa joka viikonloppu mutta jossakin on menossa, leffassa ja sen jälkeen syömässä, viineistä on kuvat.. On ostoslauantaita ikeaan sadan kilsan päähän ja vaikka mitä. Paljon enemmän touhuaa kuin minä. Tosin voi johtua siitä että käyn töissä eikä minulla ole aikaa ja tahdon myös lepäillä joskus koko viikonlopun kotona että jaksan mennä sinne töihin. Ja niinkuin kerroin aloituksessa niin sairaslomia on ollut paljon myös flunssan takia jne niissä väleissä kun masennukseltaan käy töissä, silti jaksaa esim käydä siellä leffassa. Mutta olen kai väärässä, myönnän sen kun ajatukseni sai näin paljon ihmetystä.

Ap

Miten sen työkaverin pitäisi sitten käyttäytyä pikkujouluissa jotta olisitte tyytyväisiä? Pitäisikö lompsia paikalle hiukset pesemättöminä nessupaketti kourassa, voivotellen elämän kurjuutta, pohdiskellen erilaisia tapoja tappaa itsensä illan aikana? Luulen, että aika moni masentunut tsemppaa noissa hetkissä, kun ei halua antaa itsestään ns. luuserimielikuvaa muille. Sitä saattaa tsempata vähän ylikin ja olla ns. tekopirteä, kun miettii mitä muut ajattelee.  

Vierailija kirjoitti:

Miten sen työkaverin pitäisi sitten käyttäytyä pikkujouluissa jotta olisitte tyytyväisiä? Pitäisikö lompsia paikalle hiukset pesemättöminä nessupaketti kourassa, voivotellen elämän kurjuutta, pohdiskellen erilaisia tapoja tappaa itsensä illan aikana? Luulen, että aika moni masentunut tsemppaa noissa hetkissä, kun ei halua antaa itsestään ns. luuserimielikuvaa muille. Sitä saattaa tsempata vähän ylikin ja olla ns. tekopirteä, kun miettii mitä muut ajattelee.  

No jos vaikka aloittaisi töihin tulemalla. Ja töitä tekemällä. Olisiko se mitä? Jos kerran haluaa tsempata välttämättä vähän ylikin.

Masentuneena sairaslomalaisena rajaisin kyllä työkaverit FB-päivityksien ulkopuolelle. En haluaisi antaa ehdoin tahdoin sellasta kuvaa, että sairasloma on jokin huviloma, vaikka shoppailussa ja leffassa käymisisssä ei olekaan mitään väärää. Päinvastoin. Eiköhän se sairaslona ole tarkoitettu työkyvän palauttamiseen joka tarkoittaa lepoa ja mielekkäiden asioiden tekemiseen. Tosin ei hän mitenkään vakavasti masentuneelta vaikuta. Silloin voi sängystä ylöspääseminenkin olla työn ja tuskan takana.

Jos vuodessa on useita saikkuja jatkuvasti ja kuitenkin pystyy tulla kaikkiin virkistysiltoihin ihan normalisti niin haisee lintsaamiselta!

Itse oon ollut masentuneena ja hyvä kun jaksoin lenkillä käydä, piti miehen potkia ylös sängystä. Jos jaksaa kokoajan jotain touhuta niin on ihme ettei jaksa mennä töihin, varsinkin jos on kuitenkin kokoajan sairaslomalla.

Minulla ei ole mitään mielipidettä pikkujouluasiasta. Tuli vaan mieleen, että ehkä sillä hallituksen kaavailemalla palkattomalla on etunsa. Ihmiset eivät saikuttele miten vaan. Toisaalta se on väärin niitä kohtaan, jotka ovat vain oikeasti kipeänä sairauslomalla. Pitäisikö jokaisella ihmisellä olla oikeus olla kerran tai kaksi vuodessa palkallisella sairauslomalla yhden päivän? Etteivät pahimman oksennustautiset tule töihin.

Tuo työtoveri on ammattisaikuttaja. Näistä "masentuneista" 99 %:a paranisi ankaralla fyysisellä kurilla. Onkin väärin, että Suomessa kirjoitetaan masennuksesta saikkua, ennemin pitäisi lähettää masennuksen parannusleirille, jossa tehtäisiin koko valveillaoloaika fyysisiä harjoiteita, voitaisiin aloittaa aamut sarjalla etunojapunnerruksia ja siitä jatkaa reippaasti tahtijuoksua aamupalalle ja sen jälkeen virkistävälle 10 kilometrin lenkille. Kun siltä palataan, niin nopea suihku, lounas ja sitten erilaisia fyysisiä töitä, kuten halonhakkuuta, esteradan juoksemista yms. päivälliseen asti. Päivällisen jälkeen sitten erilaisia leirialueen huoltotöitä ja sitten vielä illalla iltalenkki ja sitten suihkun kautta nukkumaan. Pari viikkoa tätä ja masennukset paranisivat kummasti.

Jep jep. Täällä on taas palstapsykolookit paikalla ja oikein asiantuntijjat. Paskaahan ne professorit jauhaa masennuksesta, ei se mikään tauti ole, vaan lorvikatarri ja paranee etunojapunnerruksilla & työleirillä :D. Kyllä minä niin luotan näihin palsta-asiantuntijjoihin.

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Täällä on taas palstapsykolookit paikalla ja oikein asiantuntijjat. Paskaahan ne professorit jauhaa masennuksesta, ei se mikään tauti ole, vaan lorvikatarri ja paranee etunojapunnerruksilla & työleirillä :D. Kyllä minä niin luotan näihin palsta-asiantuntijjoihin.

Paranee. Nuo proffat ovat itse todellisuudesta viraantuneita vähän humanistihörhöjä, joiden mielestä kaikki mahdollinen vahingoittaa ihmistä. Tuollaista leiriä ei ole kokeiltu, joten ei voida kumotakkaan, etteikö se auttaisi.

Voi hitsi, minä jun juuri erikseen menin sopimaan pomon kanssa, että osallistun työpaikan pikkujouluihin vaikka olen saikulla... Jos ei ole komennettu vuodelepoon. Vaikka en tällä hetkellä ole työkuntoinen, voin aivan hyvin käydä pienellä porukalla syömässä ja tekemässä jotain pientä kivaa, josta pääsee pois jos tulee liian huono olo. Lääkäri jopa suositteli liikuntaa ja kielsi kotiin jämähtämisen.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini on ollut vähän väliä sairauslomalla vuoden aikana, milloin masentaa, milloin on kuumeessa, milloin mitäkin. Nytkin on ollut masennuksen takia poissa maanantaista ja saikkaria on kirjoitettu seuraavat 4 viikkoa. Itse siis on hyvinkin avoimesti kertonut miksi on poissa, jopa facebookissaan.

Tuleviin pikkujouluihin meinaa kuitenkin osallistua, samoin kuin oli firman virkistyjäisillassa viimeksi mukana vaikka oli silloinkin sairaslomalla, pyyteli meitä muita jopa baariin jatkoille mutta ei me voitu lähteä kun tämä tapahtui keskellä viikkoa ja meillä muilla oli työpäivä edessä.

On myös facebookin mukaan käynyt useamman keran esim elokuvissa ja vaikka missä sairaslomiensa aikoina.

Musta on vähän ihmeellistä et kaikki työpaikan kivat jutut, juhlat ja muut onnistuu mutta työnteko ei. Ollaan työkavereiden kanssa jopa ihmetelty miksi esimies ei puutu asiaan.

Ymmärrän ettei masentuneen tarvitse jäädä neljän seinän sijään mököttämään mutta eikö nyt joku raja ole?

Ja se raja on? :D

Hankala sanoa. Itse olin aikoinani masentuneena sairaslomalla, mutta sillon en jaksanut edes sängystä nousta ylös. Sitten kun alkoi jo ruokakauppaan selvitä omin voimin, palasin takaisin töihin, vaikka kärsin silloin yhä vakavasta masennuksesta. Mutta ehkä jokainen kokee masennuksen ja mielenterveysongelmat niin omalla tavallaan...

Vierailija kirjoitti:

On niitä ihmisiä, jotka sai mennä kavereille vaikka oli kipeänä pois koulusta ja niitä, jotka ei saanut.

Näkee sitten aikuisena lopputuloksen.

Juuri näin!!!

Meillä ihan samanlainen. Kaikenlisäksi saikuttaa aina lomillakin, jolloin loma siirtyy ja taas saa olla pois töistä. Ymmärrän jos masennuksen takia ei pääse pois sängystä, mutta jos mt-ongelma on sitä luokkaa että käydään töissä naureskelemassa, hyödynnetään pikkujoulut jne, matkustellaan.. kyllä se vähän mietityttää.

Tässä kommentoijat eivät musta nyt ajattele tilannetta selkeästi. Ap:nn aloituksessa ei ollut kyse vaan siitä et joku on sairaana ja käy silti työpaikan pikkujouluissa, sehän olis ihan Ok ja normaalia. Mutta jos työkaveri on tosiaan melkein jatkuvasti pois ja käyttäytyy/näyttäytyy muuten ja muussa elämässä ihan normaalisti mutta ei vaan kykene töihin niin on se helvetin outoa. Ja tosissaan tiedän mistä puhun, oon ollut monta kertaa sairaslomalla masennuksen vuoksi. Tuollainen masennus pilaa oikeasti maineen siltä jolla on oikeita ongelmia. En mä masentuneena ainakaan jaksanut olla kokoajan menossa jossain ja sitten palasin vähitellen töihin kun jaksoin muutenkin elää normaalia elämää.

Meillä pomo ei katsois hyvällä. Meillä oli yks saikuttaja, masennus syynä, joka osallistui kaikkeen kivaan kuten pikkujouluihin, virkistyspäiviin yms. Sai lopulta potkut kun pomolla paloi pinna siihen että masennukseen vedoten luisti kaikki ne ikävät asiat.